Lue keskustelun säännöt.
Lihavuudelle saattaa löytyä selitys suolistosta: Jotkut saavat samasta ruuasta enemmän energiaa kuin toiset – Ihminen ei olekaan vain sitä, mitä hän syö
13.04.2018 |
Kommentit (271)
Vierailija kirjoitti:
Olin lapsuudesta 25 vuotiaaksi asti hoikka, 25-35 vuotiaana normaalipainoinen, 35-45 vuotiaana hieman ylipainoinen ja nyt 50+ vuotiaana pullukka (painoindeksi 30). Onneksi lihominen on pysähtynyt ja olen ollut nyt yli 5 vuotta saman painoinen. Olen aina syönyt suurin piirtein yhtä paljon, nuorena söin jopa karkkia ja suklaata paljon enemmän. Nuorempana toki liikuinkin hieman enemmän, mutta en mikään urheilija ollut. Olisko niin että aineenvaihdunta hidastuu vanhetessa ja on ihan luonnollista pulskistua, jos ei vähennä iän karttuessa syömistä? Suolisto on kuitenkin ollut sama, joten voiko syy olla siinäkään? Onneksi en ole sortunut laihdutusrumbaan, sillä olisin varmaan jojo-ilmiön vuoksi nyt vielä lihavampi.
Vähän kummallinen logiikka sinulla. Et halua laihduttaa mahdollisen jojo-ilmiön vuoksi mutta riskeeraat nivelesi ja terveytesi muutenkin, keski-ikäisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ensin oma suolisto on pilattu huonolla ravinnolla. Sitten lihotaan entistä helpommin. Syömällä ihan kunnon määriä laadukasta monipuolista ruokaa on mahdollista palauttaa suoliston toiminta terveeksi.
Kaikki tietävät mitä tulisi välttää (karkit, limsat, sipsit, roskaruoka, einekset ym) ja mitä suosia (kasvikset, marjat, aidot puhtaat raaka-aineet).
Suurin osa suolistobakteereista tulevat geeneistä. Lähipiirissä on ongelmia samassa perheessä suolistobakteerien kanssa jo useammassa sukupolvella ja tulevat isän puolelta.
Ei lihominen ole geneettistä mutta elämäntavoilla voi itselleen hankkia sairaan suoliston. Elämäntapojaan on vaikea muuttaa kun elimistö tykkää pysyä totutussa, oli se sitten hyvä tai paha. Oma suolistoni meni "rikki" ja vuosikausia ihmeteltiin että miten minä, aina ennen hoikka ja hyväruokainen aloin lihomaan vaikka koko ajan söin vähemmän. Onneksi pääsin oikeanlaisen lääkärin juttusille (ulkomailla) ja sain tiukat notulit elämäntapojen vaihtamiseen.
Aloin nukkumaan joka yö samaan aikaan ja heräsin samaan aikaan.
Lopetin kokonaan alkoholin, karkkien ja muun keinotekoisen nauttimisen.
Kaiken syömäni nautin kuuden tunnin sisällä vuorokaudessa, kaksi kertaa, ei napostelua.
Ei maitotuotteita ei gluteenia, ei myöskään perunaa.
Sitruunavesi, omenaviinietikka ja psyllium joka päivä.
Hikiurheilua 40 minsaa/2 krt viikossa
Laihduin kuukaudessa ja hiivat hävisivät, piristyin ja napostelu loppui. Puolen vuoden päästä olin kuin uusi ihminen. Kaikkein vaikeinta oli aluksi mennä nukkumaan ajoissa kun mies jäi vielä kukkumaan elokuvan ääreen. Olisi ollut niin kiva jäädä sinne kainaloon köllöttelemään. Tajusin jossain vaiheessa että lihomiseni alkoi aikanaan juurikin kun tapasin mieheni ja aloin menemään nukkumaan hänen aikataulunsa mukaan eli monta tuntia omaa uniaikaani myöhemmin. samalla joimme usein iltanapsut ja naposteltiin iltaisin juustoja, makkaroita, sipsejä ja välillä ihan vaan kasviksia ja dippiä mutta ruokailu oli siis illalla jatkuvaa vaikka ei tuntunut paljolta kun oli vaan "pientä" naposteltavaa. Nykyään tiedän että napostelu on typerin juttu mitä voit itsellesi ja kehollesi tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä geenit vaikuttavat siihen, kuinka ihminen reagoi vaikkapa stressiin, millainen hormonitoiminta no jne. Ne taas vaikuttavat painoon.
Suolistobakteerit todennäköisesti ovat melko isossa asemassa siinä, miksi toiset ovat "läpipa*koja". Ravinto myös todennäköisesti itsessään vaikuttaa paljon suolistobaktreereihin. Bakteerit taas koostumuksensa vuoksi himoavat sitten joko salaattia tai makeita herkkuja näin kärjistäen.
Lihavuus on osittain tartuntatauti. Parisuhteessa ei välttämättä lihota yksin sen vuoksi, että ollaan niin onnellisia vaan koska bakteerikanta muovautuu samaksi.
Mulla oli kollega, jonka kanssa tehtiin täsmälleen samoja duuneja. Me molemmat kärsittiin työn aiheuttamasta stressistä, hän laihtui ja minä lihoin.
Vierailija kirjoitti:
Onhan niitä kukkakeppejä, jotka syövät valtavia määriä ja silti pysyvät laihoina. Eikä sillä iän ja sukupuolenkaan kanssa ole mitään tekemistä. En sitten tiedä mistä johtuu mutta joka tapauksessa tunnen itsekin näitä tapauksia. Minä en valitettavasti kuulu heihin ;)
Jep. Ja vetävät leivonnaisia, kun toiset syövät puuroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kummastuttaa aina tuo "läpipaskojen" ihailu kun "voi syödä mitä vain roskaruokaa eikä liho". Eihän tuokaan ole suoliston terve ja normaali tilanne. Chroniksi tai muuksi nuo yhä useammin yltyvät. Ravintoaineet jäävät imeytymättä ja tulee muitakin sairauksia.
Israelissa tehtiin iso tutkimus (1000 hlö) joiden verensokeri mitattiin aina aterian (50 kpl/hlö) jälkeen. Havaittiin että sama ruoka vaikutti eri ihmisiin eri tavalla, esim jollain riisi piti verensokerin tasaisena ja jäätelö nosti sitä, toisella päinvastoin. Youtubesta löytyy aiheesta TEDtalk, otsikko jotain tyyliin "no best diet for humans".
Jossain toisessa tutkimuksessa (en valitettavasti muista missä, mutta luin tuloksista viimeisen 6 kk sisällä) huomattiin että jotkut lihovat herkästi sokerista, toiset rasvasta ja jotkut molemmista. Selittää miksi mikään yksittäinen dieetti (vähärasvainen, karppaus jne) ei toimi kaikilla yhtä hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siksi jokaisen pitäisikin testata ja löytää se ruokavalio joka itselle sopii, eikä vaan luottaa sokeasti siihen mitä netissä ja lehdissä sanotaan. Käyttää niitä enemmän suuntaa antavina joiden avulla lähteä kokeilemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin lapsuudesta 25 vuotiaaksi asti hoikka, 25-35 vuotiaana normaalipainoinen, 35-45 vuotiaana hieman ylipainoinen ja nyt 50+ vuotiaana pullukka (painoindeksi 30). Onneksi lihominen on pysähtynyt ja olen ollut nyt yli 5 vuotta saman painoinen. Olen aina syönyt suurin piirtein yhtä paljon, nuorena söin jopa karkkia ja suklaata paljon enemmän. Nuorempana toki liikuinkin hieman enemmän, mutta en mikään urheilija ollut. Olisko niin että aineenvaihdunta hidastuu vanhetessa ja on ihan luonnollista pulskistua, jos ei vähennä iän karttuessa syömistä? Suolisto on kuitenkin ollut sama, joten voiko syy olla siinäkään? Onneksi en ole sortunut laihdutusrumbaan, sillä olisin varmaan jojo-ilmiön vuoksi nyt vielä lihavampi.
Tämä vähän jännittää itseäni. Olen aina ollut hoikka ja liikunnallinen, 25 ylitettyä onkin yhtäkkiä ollut paljon vaikeampaa pitää itsensä hoikkana. Tietty yhtälössä on mukana stressi töistä ja opinnoista, kiire jonka takia on entistä vaikeampaa löytää tasapainoa levon ja liikkumisen välille sekä enemmän ihmissuhteita ja ulkona syömistä. Jos nyt jo on näin vaikeaa niin mitenköhän vaikeaa on 10 vuoden päästä...
Ihan normaalikuvio. Ongelma on siinä, että on 25-vuotiaaksi tottunut syömään mitä huvittaa. Siitä tavasta on vaikea päästä eroon ja oppia miten voi syödä rennosti ja kaloreita laskematta muttei liian paljon. Säännöllinen ruokailurytmi, puhdas ruoka ja karkkipäivät auttavat. Alkoholia vain juhlissa. Hikiliikuntaa neljästi viikossa. Pysyy paino ja terveys.
Lohdutuksena, olen 35 enkä koe painonhallinnan tai laihdutuksen vaikeutuneen kymmenessä vuodessa, vaikka asiaa pitääkin aktiivisesti miettiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä geenit vaikuttavat siihen, kuinka ihminen reagoi vaikkapa stressiin, millainen hormonitoiminta no jne. Ne taas vaikuttavat painoon.
Suolistobakteerit todennäköisesti ovat melko isossa asemassa siinä, miksi toiset ovat "läpipa*koja". Ravinto myös todennäköisesti itsessään vaikuttaa paljon suolistobaktreereihin. Bakteerit taas koostumuksensa vuoksi himoavat sitten joko salaattia tai makeita herkkuja näin kärjistäen.
Lihavuus on osittain tartuntatauti. Parisuhteessa ei välttämättä lihota yksin sen vuoksi, että ollaan niin onnellisia vaan koska bakteerikanta muovautuu samaksi.
Mulla oli kollega, jonka kanssa tehtiin täsmälleen samoja duuneja. Me molemmat kärsittiin työn aiheuttamasta stressistä, hän laihtui ja minä lihoin.
Mäkin syön stressiin. Toiset taas unohtavat syödä.
Vierailija kirjoitti:
Ihminen on tämänkin tiedon valossa sitä mitä hän syö ja juo. Jos syö ja juo suolistonsa epäkuntoon ja sairaaksi niin oma moka. Lihavakin voi aloittaa suolistonsa hoitamisen ja jättää kaikki sokeritärkkelyslisäainepommit pois. Moni muukin asia kohenee, paino on vain yksi oire.
Jospa se ei olekaan oma vika?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensin oma suolisto on pilattu huonolla ravinnolla. Sitten lihotaan entistä helpommin. Syömällä ihan kunnon määriä laadukasta monipuolista ruokaa on mahdollista palauttaa suoliston toiminta terveeksi.
Kaikki tietävät mitä tulisi välttää (karkit, limsat, sipsit, roskaruoka, einekset ym) ja mitä suosia (kasvikset, marjat, aidot puhtaat raaka-aineet).
Suoliston erot ovat kylläkin geneettisiä.
Suoliston genomiikkaa tarkastellessa siellä valtaa pitää ihmisen ulkopuoliset geenit. Suolistossa on valtava määrä mikrobeja, joiden elinoloihin ihminen vaikuttaa mm ruokavaliollaan. Nuo mikrobit kommunikoivat kemiallisesti ihmisen solujen ja kudosten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoista.
Osalle tosiaan painonhallinta on vaikeampaa. Minulta on mitattu lepoaineenvaihdunta, joka on 10% pienempi kuin kokoisellani keskimäärin. Kilpirauhasarvo tyroksiini on viitearvojen alarajalla tai vähän alle, ei kuitenkaan vajaatoimintaa. Molemmat menevät vielä normaalin vaihtelun piikkiin väestössä. Kehoni hakeutuu n.5 kilon ylipainoon. Jos elämäntavat olisivat huonot, kiloja olisi varmasti enemmän. Vielä 10 vuotta sitten pystyin pitämään 1200 kcal/vrk dieettejä, nykyisin sillä määrällä tuntuu ettei jaksa liikkua mihinkään.
Ei ole ok, että tyroksiini noin matala. Hakeudu fiksummalle lääkärille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kyllä se silti on niin että silloin lihoo jos syö enemmän kuin kuluttaa. Mutta juuri tässähän se pointti on. Et voi millään tarkasti tietää paljonko sinun pitäisi syödä, että olisi tasapainossa tilanne. Muuttujia on ainakin energian saannissa.
1 ruuaan määrä
2 hiilareiden määrä
3 proteiinien määrä
4 rasvan määrä
5 edellisten kolmen suhteet
6 ruokailutiheys
7 ruuan imeytyvyys
8 suolen bakteerikanta
9 muut ravintoaineet syödyssä ruuassa
Ja varmaan kulutuspuolella vähintään yhtä monta muuttujaa.
Yhtäkkiä tämä vähennyslasku sisääntuleva - kulutus = 0 muuttuikin yllättävän vaikeaksi.
On tutkimuksia joissa on selvästi osoitettu ruokavalion vaikutus suoliston bakteerikantaan. Roskaruualla huonoon suuntaan ja hyvällä parempaan suuntaan.
Vierailija kirjoitti:
On tutkimuksia joissa on selvästi osoitettu ruokavalion vaikutus suoliston bakteerikantaan. Roskaruualla huonoon suuntaan ja hyvällä parempaan suuntaan.
Esitäpä niitä tutkimuksia.
Lääkäri suositteli 2 kuukauden probioottikuuria antibioottikuurin jälkeen.
Omat kokemukset puoltavat tutkimustulosta. Antibiootit tuhoavat suolistobakteereja ja muuttavat ruuansulatusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tutkimuksia joissa on selvästi osoitettu ruokavalion vaikutus suoliston bakteerikantaan. Roskaruualla huonoon suuntaan ja hyvällä parempaan suuntaan.
Esitäpä niitä tutkimuksia.
Tutustu Suoliston salaisuus -kirjaan. Siinä on kattavat lähdeluettelot. En jaksa niitä tänne kopioida.
Miksei ennen sitten ole ollut lihavia? Moni lihava sanoo nytkin syövänsä terveellisesti ja hyvin. Syy entisajan laihuuteen ei siis voi olla siinä, että ennen kaikki söivät paremmin, kun mitään herkkuja ei ollut. Puhun nyt vaikkapa 1900-luvusta ja ajoista, jolloin ruokaa on kuitenkin ollut saatavilla normaalisti.
Itse olen lihonut 3 vuodessa 10 kg. Syyt: vähentynyt arkiliikunta, kun aloin kulkea joka paikkaan autolla. Herkkuja olen aina syönyt melkein päivittäin, nyt on ollut pakko rajoittaa niitä, koska liikunnan lisääminen entisiin määriin tuntuu mahdottomalta (ennen olin lapsen kanssa kotona, nyt toimistotyössä, pitkähkö työmatka jne).
Juuri näin käy useimmille. Tuttavani, joka oli vielä vajaa 10 vuotta sitten langanlaiha, lihoi vaihdevuosien jälkeen n. 20 kg lyhyehkössä ajassa. Suolistoaan hän ei ole tiettävästi vaihtanut, saati kakkaa kenenkään kanssa.