Lue keskustelun säännöt.
Ihminen pelastaa tulipalosta koiran eikä lasta, on psykopaatti/sosiopaatti
13.04.2018 |
Ymmärrän näkökulman, että ihmisellä on enemmän tunnesidettä omaan koiraan kuin vieraaseen lapseen, mutta olen sitä mieltä että jos valitsee oman koiran tulipalosta tai uppoavasta laivasta, kärsii voimakkaasti mielenterveyshäiriöstä /-sairaudesta. Tällainen ihminen on tunnekylmä, epäempaattinen ja äärimmäisen itsekäs.
Ihmettelen kun menneiden ketjujen mukaan näitä suuri osa. Ja käsitykseni mukaan ovat aina naisia!
Mistä tällainen johtuu?
Kommentit (285)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmm.. mulla on koira ja en rehellisesti tiedä mitä tekisin. En pystyisi elämään asian kanssa, että olen hylännyt koirani, mutta en kyl pystyisi elämään senkään kanssa, että olisin hylännyt vauvan.
Luulen, että valitsisin vauvan. Se toisi vähemmän ahdistusta, ja mun koiralla ei ole enää montaa vuotta jäljellä ja hän on sen oloinen, että antaisi lapsen puolesta henkensä.Hölmö. Helpostihan tuon valitsee. Koiria voi ottaa aina uusia ja niin tehdäänkin kun entinen kuolee. Kuinka moni tekee uuden vauvan vanhan tilalle tai kun lapsi kasvaa pois kodista?
V*tun hullut teitä jotka eivät tajua eroa lapsen ja lemminkin välillä. Ootteko te tosielämän "aikuisia" tanhupalloja joilla on tunneside karvatolloonkin?
Kaikilla eläimilläni on ollut minulle itseisarvo, ei välinearvo.
Koira tai mikään muukaan eläin ei ole tavara. Paitsi juridisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se elämä vielä opettaa..nää "koira on mun koko elämäni"-löpinät kuulostaa siltä, että on just muutettu ehkä vanhempien luota pois! Sitten, kun elämää on eletty vähän pitemmälle, on ehkä menty naimisiin, rakennettu talo, saatu lapsia, joku on sairastunut, joku on kuollut , ehkä erottu ym. niin huomataan, ettei se koira nyt tärkein ollutkaan. Ihan kiva lenkkikaveri siinä kaiken ohessa!
Juuri näin! Kun ikää itselläni oli ehkä 14, ihmettelin tosissaan että miksi lemmikistä luovutaan lapsen allergian vuoksi eikä lapsesta, hävettää vähän myöntää typeryyteni 😂 koirat ovat olleet itselleni aina tärkeitä mutta lasten tulon myötä olen todennut, että ne todellakin ovat kaiken muun rinnalla _vain_ "kiva lenkkikaveri".
Vaikka omat lapset olisivat tärkeintä maailmassa ja elämässä paljon muutakin hyvää ja arvokasta on surullista jos koirasta tulee "vain kiva lenkkikaveri".
Se on edelleen tunteva, muistava, ajatteleva persoonallinen olento.
Voi kuule, eläimeni saa rakkautta, huomiota ja hellyyttä. Mutta. Tiedostan sen, että se (ei hän) on vain se, eläin. Lapset ovat jotain ihan muuta, ajatuskin lapsen kuolemasta saa sydämen muljahtamaan ja pahan olon tunteen ihan eri tasolla kuin vastaava ajatus lemmikistä. Lemmikki otetaan sillä ajatuksella en sen joutuu aikanaan hautaamaan. Lapsi ei ole mitenkään tähän verrattavissa.
Vierailija kirjoitti:
Eläin ei ole lapsesi. Jos et ole sitä itse synnyttänyt kohdustasi, se ei ole sinun lapsesi. Voit kutsua itseäsi mammaksi ja koiraasi lapseksesi, mutta sitä se ei ole vaikka kuinka jankkaisit.
Ei ole vieras vekarakaan.
Vierailija kirjoitti:
Eläin ei ole lapsesi. Jos et ole sitä itse synnyttänyt kohdustasi, se ei ole sinun lapsesi. Voit kutsua itseäsi mammaksi ja koiraasi lapseksesi, mutta sitä se ei ole vaikka kuinka jankkaisit.
Ihmistä on pakko auttaa, jos sen voi tehdä omaa henkeään vaarantamatta, sen sanoo jo laki. Tämä ei ole tulkintakysymys.
Adoptiolapsetko eivät ole (adoptio)vanhemmillensa oikeita lapsia?
Vain omasta kohdusta tulleet ovat?
Miten isyys? Vain itse siitetyt lapset ovat omia?
Se on edelleen tunteva, muistava, ajatteleva persoonallinen olento.[/quote]
Voi kuule, eläimeni saa rakkautta, huomiota ja hellyyttä. Mutta. Tiedostan sen, että se (ei hän) on vain se, eläin. Lapset ovat jotain ihan muuta, ajatuskin lapsen kuolemasta saa sydämen muljahtamaan ja pahan olon tunteen ihan eri tasolla kuin vastaava ajatus lemmikistä. Lemmikki otetaan sillä ajatuksella en sen joutuu aikanaan hautaamaan. Lapsi ei ole mitenkään tähän verrattavissa.[/quote]
Millä ajatuksella otat vieraan lapsen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmm.. mulla on koira ja en rehellisesti tiedä mitä tekisin. En pystyisi elämään asian kanssa, että olen hylännyt koirani, mutta en kyl pystyisi elämään senkään kanssa, että olisin hylännyt vauvan.
Luulen, että valitsisin vauvan. Se toisi vähemmän ahdistusta, ja mun koiralla ei ole enää montaa vuotta jäljellä ja hän on sen oloinen, että antaisi lapsen puolesta henkensä.Hölmö. Helpostihan tuon valitsee. Koiria voi ottaa aina uusia ja niin tehdäänkin kun entinen kuolee. Kuinka moni tekee uuden vauvan vanhan tilalle tai kun lapsi kasvaa pois kodista?
V*tun hullut teitä jotka eivät tajua eroa lapsen ja lemminkin välillä. Ootteko te tosielämän "aikuisia" tanhupalloja joilla on tunneside karvatolloonkin?
Kaikilla eläimilläni on ollut minulle itseisarvo, ei välinearvo.
Koira tai mikään muukaan eläin ei ole tavara. Paitsi juridisesti.
Kyllä. Myös kaikilla ihmisillä. Siitä voit olla varma, että 99,9% tapauksista, enemmän tunnearvoa on ihmisellä kuin koiralla. Mutta kun ette te maailman navat osaa ajatella kuin itseänne.
Kuinka moni tulee suremaan koiraasi vs. hukkunutta lasta?
Jaa niin, seuraava piikki teiltä on että lapsi saa kuolla kun ei ole omia vanhempia auttamassa!
Vierailija kirjoitti:
Jaa. Pelastaisin silti koiran kuin ihmisen. Mulle eläimet ovat arvokkaampia kuin ihmiset.
Eläimetkö ne maksavat työkyvyttömyyseläkkeesi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä pelastaisin vieraan lapsen ennemmin, sydän verta vuotaen tosin.
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta jos jättää vieraan lapsen palavaan taloon kuolemaan koiran takia niin miltä hänen vanhemmistaan tuntuu? Koiran vanhemmat tuskin reagoisivat tapahtuneeseen millään tavalla elleivät ole samassa taloudessa. He tuskin murehtivat tapahtunutta koko eliniän ajan kun taas ihmisiin voi jäädä pysyvä trauma tapahtuneesta..
No ei koiran vanhemmat mutta minä. Skenaario=pelastan talosta lapsen jonne oma koirani kuolee. Lapsen vanhemmat on että jee, saan kiitosta ja selkään taputtelua. Sitten elän loppuikäni ajatuksissa liekkeihin kuoleva koirani. Ei.
Älyttömiä spekulaatioita. Mutta näin se vain on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmm.. mulla on koira ja en rehellisesti tiedä mitä tekisin. En pystyisi elämään asian kanssa, että olen hylännyt koirani, mutta en kyl pystyisi elämään senkään kanssa, että olisin hylännyt vauvan.
Luulen, että valitsisin vauvan. Se toisi vähemmän ahdistusta, ja mun koiralla ei ole enää montaa vuotta jäljellä ja hän on sen oloinen, että antaisi lapsen puolesta henkensä.Hölmö. Helpostihan tuon valitsee. Koiria voi ottaa aina uusia ja niin tehdäänkin kun entinen kuolee. Kuinka moni tekee uuden vauvan vanhan tilalle tai kun lapsi kasvaa pois kodista?
V*tun hullut teitä jotka eivät tajua eroa lapsen ja lemminkin välillä. Ootteko te tosielämän "aikuisia" tanhupalloja joilla on tunneside karvatolloonkin?
Kaikilla eläimilläni on ollut minulle itseisarvo, ei välinearvo.
Koira tai mikään muukaan eläin ei ole tavara. Paitsi juridisesti.
Kyllä. Myös kaikilla ihmisillä. Siitä voit olla varma, että 99,9% tapauksista, enemmän tunnearvoa on ihmisellä kuin koiralla. Mutta kun ette te maailman navat osaa ajatella kuin itseänne.
Kuinka moni tulee suremaan koiraasi vs. hukkunutta lasta?
Jaa niin, seuraava piikki teiltä on että lapsi saa kuolla kun ei ole omia vanhempia auttamassa!
En minä mittaa koirani arvoa sillä kuinka moni ihminen sitä surisi vs lapseen. Kummallisia ajatuksia ja argumentteja teillä. En myöskään väheksy omaa lemmikkiäni siksi että se ei merkitse mitään sinulle ja monille muille.
Se on minulle tärkeä ja jos se tekee minusta omahyväisen maailmannavan niin sitten tekee vaikka naurettava päätelmä tuo onkin.
Minussa on monia muitakin ulottuvuuksia kuin suhteeni koiraani, ne määrittelevät minua myös mutta täällä vedetään kovasti johtopäätöksiä ja esitetään ne faktoina tietämättä toisista ihmisistä oikeastaan mitään.
Hyvä tässä vauvapalstalla on jeesustella. Tositilanteessa suurin osa kuitenkin paniikissa yrittäisi pelastautua itse kuten parhaiten saattaa. Jos siinä juostessa matkalla vastaan tulisi lapsi JA koira, niin helpostihan kumpikin mukaan tarttuisi.
Tavallisen hyvän ihmisen tunnistaa jo siitä, että tulee mieleen halu ylipäätään auttaa ketään. Aika moni ihminen hätätilanteessa juoksisi paniikinomaisesti karkuun ajatellen vain itseään. Tämän takia hätätilanteissa moni m.m. tallautuu väkijoukon alle. Aivan varmana moni tallojista jeesustelisi tällä palstalla, miten paha ihminen voi olla, jos rakastaa koiraansa enemmän kuin naapurin pikku-Jessicaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa. Pelastaisin silti koiran kuin ihmisen. Mulle eläimet ovat arvokkaampia kuin ihmiset.
Eläimetkö ne maksavat työkyvyttömyyseläkkeesi?
Eläimillä on suuri merkitys omistajien mielenterveydelle sekä fyysiselle terveydelle.
Plus kaikki laitoksissa yms vierailevat sekä poliisi/tulli/opas/terapiakoirat/hevoset yms.
Epäilen että psykologiassa sosiopaatin tai psykopaatin määritelmä on jokin muu kuin se että hän pelastaisi tulipalosta koiran lapsen sijaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa. Pelastaisin silti koiran kuin ihmisen. Mulle eläimet ovat arvokkaampia kuin ihmiset.
Eläimetkö ne maksavat työkyvyttömyyseläkkeesi?
Eläimillä on suuri merkitys omistajien mielenterveydelle sekä fyysiselle terveydelle.
Plus kaikki laitoksissa yms vierailevat sekä poliisi/tulli/opas/terapiakoirat/hevoset yms.
Toki. Eläimet ovat arvokkaita. Niillä ei kuitenkaan ole ihmisarvoa. Voisi tämä reppana alkaa huomata että ilman toisia ihmisiä hän ei olisi kauaa hengissä joten eivät he ihan läpikotaisen pahoja voi kaikki olla.
Vierailija kirjoitti:
Eläin ei ole lapsesi. Jos et ole sitä itse synnyttänyt kohdustasi, se ei ole sinun lapsesi. Voit kutsua itseäsi mammaksi ja koiraasi lapseksesi, mutta sitä se ei ole vaikka kuinka jankkaisit.
Ihmistä on pakko auttaa, jos sen voi tehdä omaa henkeään vaarantamatta, sen sanoo jo laki. Tämä ei ole tulkintakysymys.
Koirani on joka tapauksessa MINULLE tärkeämpi kuin sinun MIKÄÄN. Totesin jo että tuomiolle sitten vaan, en kärsi loppuelämääni tunnontuskissa jonkun ventovieraan vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa. Pelastaisin silti koiran kuin ihmisen. Mulle eläimet ovat arvokkaampia kuin ihmiset.
Eläimetkö ne maksavat työkyvyttömyyseläkkeesi?
Eläimillä on suuri merkitys omistajien mielenterveydelle sekä fyysiselle terveydelle.
Plus kaikki laitoksissa yms vierailevat sekä poliisi/tulli/opas/terapiakoirat/hevoset yms.
Toki. Eläimet ovat arvokkaita. Niillä ei kuitenkaan ole ihmisarvoa. Voisi tämä reppana alkaa huomata että ilman toisia ihmisiä hän ei olisi kauaa hengissä joten eivät he ihan läpikotaisen pahoja voi kaikki olla.
Miten mustavalkoista ajattelua. Kuka on sanonut että kaikki ihmiset olisivat läpikotaisin pahoja?
Et voi määrätä minkä arvon joku muu antaa eläimelleen, ei ole mitään kiveen hakattua totuutta että ihminen olisi tärkeämpi kuin muut eläimet. Ihminenkin on eläin, ymmärrät varmaan sen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, ennemmin oma koira kuin vieras lapsi. En edes miettisi, en voisi elää enää itse ajatellen että koirani kuoli vaikka olisin voinut estää sen. Koira on minun lapseni.
Toivottavasti tajuat olla ikinä hankkimatta lapsia. Et ole ansainnut niitä. Luultavasti koirallasikin on enemmän tunteita, sekin pelastaisi ennemmin avuttoman vauvan tulipalosta kuin sut!!
Kyllä, olen vela, enkä edelleenkään ymmärrä miksi vieras-vastaan-rakas-tilanteessa pitäisi miettiä mitään muuta kuin sitä omaa rakasta. Et sinäkään pelastaisi mun koiraa ennen omaa lastasi, miksi minulta odotetaan toisenlaista toimintaa?
Koska lasta ei voi verrata koiraan! Koira on alempiarvoinen. Niitä voi hakea kasvattajalta aina uuden tilalle! En ole koiriani jäänyt vuosiksi itkemään niiden kuoltua, mutta lähiomaisia olen itkeskellyt kyllä.
Olen lapsia neuvonut tulipalon varalta että koiria eivät saa lähteä pelastamaan. Jokainen huolehtii vaan itsensä lähintä reittiä ulos talosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa. Pelastaisin silti koiran kuin ihmisen. Mulle eläimet ovat arvokkaampia kuin ihmiset.
Eläimetkö ne maksavat työkyvyttömyyseläkkeesi?
Eläimillä on suuri merkitys omistajien mielenterveydelle sekä fyysiselle terveydelle.
Plus kaikki laitoksissa yms vierailevat sekä poliisi/tulli/opas/terapiakoirat/hevoset yms.
Toki. Eläimet ovat arvokkaita. Niillä ei kuitenkaan ole ihmisarvoa. Voisi tämä reppana alkaa huomata että ilman toisia ihmisiä hän ei olisi kauaa hengissä joten eivät he ihan läpikotaisen pahoja voi kaikki olla.
te jotka arvostatte ihmisiä enemmän kuin eläimiä ja tiedostatte kuinka tärkeitä muut ihmiset ovat; miksi olette noin tylyjä ja halveksivia niitä ihmisiä kohtaan jotka eivät ajattele samoin kuin te?
eikö heillä olekaan sitä ihmisarvoa jota jankutatte?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, ennemmin oma koira kuin vieras lapsi. En edes miettisi, en voisi elää enää itse ajatellen että koirani kuoli vaikka olisin voinut estää sen. Koira on minun lapseni.
Toivottavasti tajuat olla ikinä hankkimatta lapsia. Et ole ansainnut niitä. Luultavasti koirallasikin on enemmän tunteita, sekin pelastaisi ennemmin avuttoman vauvan tulipalosta kuin sut!!
Kyllä, olen vela, enkä edelleenkään ymmärrä miksi vieras-vastaan-rakas-tilanteessa pitäisi miettiä mitään muuta kuin sitä omaa rakasta. Et sinäkään pelastaisi mun koiraa ennen omaa lastasi, miksi minulta odotetaan toisenlaista toimintaa?
Koska lasta ei voi verrata koiraan! Koira on alempiarvoinen. Niitä voi hakea kasvattajalta aina uuden tilalle! En ole koiriani jäänyt vuosiksi itkemään niiden kuoltua, mutta lähiomaisia olen itkeskellyt kyllä.
Olen lapsia neuvonut tulipalon varalta että koiria eivät saa lähteä pelastamaan. Jokainen huolehtii vaan itsensä lähintä reittiä ulos talosta.
En kehuisi sillä että en itke koiriani niiden kuoltua. Ja että aina voi hakea kasvattajalta uuden.
Meneekö tunteisiin kun kaikki eivät ole yhtä itsekkäitä ja epäempaattisia kuin esimerkiksi sinä?