Lue keskustelun säännöt.
Ihminen pelastaa tulipalosta koiran eikä lasta, on psykopaatti/sosiopaatti
13.04.2018 |
Ymmärrän näkökulman, että ihmisellä on enemmän tunnesidettä omaan koiraan kuin vieraaseen lapseen, mutta olen sitä mieltä että jos valitsee oman koiran tulipalosta tai uppoavasta laivasta, kärsii voimakkaasti mielenterveyshäiriöstä /-sairaudesta. Tällainen ihminen on tunnekylmä, epäempaattinen ja äärimmäisen itsekäs.
Ihmettelen kun menneiden ketjujen mukaan näitä suuri osa. Ja käsitykseni mukaan ovat aina naisia!
Mistä tällainen johtuu?
Kommentit (285)
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa nyt, miksi se teidän rakas lapsi on yksin tulipalossa tuntemattomien armoilla?
Niin ja tämä tässä laaditun 'vaikean valinnan ' tilanne on itse asiassa kuitenkin lähinnä ja vain teoreettinen.
Voisi melkein sanoa, ettei kukaan sellaiseen käytännössä koskaan joudu kuitenkaan.
Siksi tämä ihmisten ja koirien tai kissojen rinnakkainasettelu pelastuskohteina on oikeastaan vain sitä, että lapsettomia ihmisiä halutaan täällä vauvapalstalla vain syyttää jostain 'itsekkydestä' tms. eli taaskin vain mollata ja koska itsensä paremmaksi tunteminen heihin verrattuna tuntuu niistä vertaajista hyvältä, koska se kohottaa heidän omaa heikkoa itsetuntoaan ja pönkittää sitä aina vahvasti heille itselleen.
Eli he saavat miellyttävän tunnon ja tuntemuksen siitä että he nyt olisivat niitä jaloja lämminsydämisiä uhrautujia ja heillä on 'arvot kohdallaan' ja ne perheettömät, puolisottomat taas tietystkin jotain 'itsekkäitä sadistisia, kieroja julmureita ja vain omaan napaansa kaikessa tuijottavia paskiaisia...'
(elleivät siis ilolla uhraa itseään kaikessa perheellisten edestä ja suostu tekemään sitä aina omat tarpeensa ja halunsa elämässä kokonaan sivuuttaen. )
Joopa, joo siis ja just'tätä...
Mitähän jos te loistavasti sitä perhe-elämäänne elävät mutsit hankkisitte myös (...sen loistavan perheenne lisäksi) sen oman itsetuntonne vaihteeksi jostain muusta, kuin teille aivan vieraiden ihmisten ja heidän elämänsä jatkuvasta mollaamisesta.
Eikä kukaan sitäpaitsi vastannut siihen esitettyyn kysymykseenkään, eli että miksi se teidän 'lapsukais-oletettunne' olikaan siellä huoneessa yksinään
(...joidenkin aivan pelastuskyvyttömien aikuisten seurassa siis kaiketi ??)
...kun kukaan teistä loistavista mutseista eli ole edes samassa huoneessa tuon lapsen kanssa, eli miksi siis olisitte sen huoneen ulkopuolella miettimässä miten nyt pelastaisitte lapsenne sen sisältä ?
-(ihmiset joiden huostaan lapsenne olisitte sinne jättänyt ja heihin hoitajina uskonut....eivät siis omistaisi puhelinta, tai eivät osaisi sitä käyttää ???
-Ettekä tietenkään olisi sopinut heidän kanssaan etukäteen mistään soittamisesta heidän kanssaan sillä aikaa, kun olette jossain muualla kuin lapsenne lähellä ???
Saattoi tämä nyt mennä jollekin liian vaikeaksi, mutta logiikkahan näiden tällaisten esimerkkien laatimisessa ei yleensä olekaan niitä niiden esittäjien vahvimpia puolia...
Niitä vain esitetään: tunteella (...ajattelematta yleensä kuitenkaan MITÄ esitetään ja että se esitys usein vielä ontuu monesta kohtaa)
Vähän kun sitä tarkemmin tapauksena ajattelee, niin sen huomaa siitä kyllä heti.
Yritys tarkastella näiden tällaisten esimerkkien ehtojen täyttymistä sen vuoksi kilpistyykin yleensä siihen, että niiden logiikka osoittautuukin heti mahdottomaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Peukutuksia kun katsoo niin ei voi kuin ihmetellä, millaisia ihmisiä palstalla on?
Minullakin on kaksi erittäin rakasta koiraa jotka on meillä perheenjäseniä! Mutta kyllä ihmishenki kuitenkin on aina arvokkaampi. En ikinä pystyisi unohtamaan ja antamaan itselleni anteeksi jos jättäisin ihmisen koirien vuoksi pelastamatta, pieni lohdutus itselle koirien menestykselle olisi kuitenkin se, että pystyin ihmisen pelastamaan ja tein voitavani.
Vierailija kirjoitti:
No onneksi te kusipäät joudutte oikeuteen, kun jätätte ihmisen pelastamatta.
Varmuudella ei joudu. Ei siitäkään joudu oikeuteen kun ei elvytä kadulla kohtauksen saanutta. Eikä minkään tulipalon olosuhteet ole niin selvät että voisi sanoa kenet olisi voinut pelastaa ja kenet ei. Ja ai niin - eihän se lapsesi jää henkiin kielimään asiasta.
Koira on alempiarvoinen. Niitä voi hakea kasvattajalta aina uuden tilalle!
Koirakin on oma ainutlaatuinen yksilö. Sinulle sopii pehmolelu, kun et sitä ole huomannut. Pääsevät koiratkin parempoon perheisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eläin ei ole lapsesi. Jos et ole sitä itse synnyttänyt kohdustasi, se ei ole sinun lapsesi. Voit kutsua itseäsi mammaksi ja koiraasi lapseksesi, mutta sitä se ei ole vaikka kuinka jankkaisit.
Ihmistä on pakko auttaa, jos sen voi tehdä omaa henkeään vaarantamatta, sen sanoo jo laki. Tämä ei ole tulkintakysymys.
Koirani on joka tapauksessa MINULLE tärkeämpi kuin sinun MIKÄÄN. Totesin jo että tuomiolle sitten vaan, en kärsi loppuelämääni tunnontuskissa jonkun ventovieraan vuoksi.
Kuulostat juurikin "sosiopaatilta", sellaiselta jonka emotoniaalinen elämä ja ajatukset pyörii vain oman itsen ympärillä.
Toivottavasti ymmärrät, että virallisesti teet RIKOKSEN jos valitse pelastaa eläimen etkä esimerkiksi lasta?
Mihinkä rikokseen sinä olet syyllistynyt, kun se lapsesi on yksin tulipalon keskellä?
Miksi te pöyristyjät ette vastaa tähän? Vai tarviiko vain tuntemattomien välittää teidän lapsistanne?
Lapsen vanhemmathan ovat voineet vaikka kuolla siinä tulipalossa jo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurin osa nykylapsista on käytöstavattomia kusipäitä, pelastaisin koiran, kissan ja minkä vaan eläimen ennen kenenkään ihmisen penikkaa.
Vierailija kirjoitti:
Jaa. Pelastaisin silti koiran kuin ihmisen. Mulle eläimet ovat arvokkaampia kuin ihmiset.
Juuri näin.
Normaali ihminen pelastaa automaattisesti mieluummin eläimen kuin ihmisen. Eläin on aina vilpitön, ihminen ahne ja huijaava pska.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa. Pelastaisin silti koiran kuin ihmisen. Mulle eläimet ovat arvokkaampia kuin ihmiset.
Eläimetkö ne maksavat työkyvyttömyyseläkkeesi?
Mistä luit että hän on tai tulisi olemaan työkyvyttömyyseläkkeellä? Ja parempaa et keksinyt niin yrität tuolla linjalla?
Toki nykyajan tiukentuneilla ehdoilla tämä ihmisarka syntymässä säikähtynyt on todennäköisesti ihan vaan toimeentulotuella.
Jos talossa olisi tulipalo niin tottakai ottaisin koirani mukaan ja menisin pihalle ja en taatusti pyrkisi naapuriin toinen lapsia pelastamaan oman henkeni uhalla ja ei taatusti mikään laki minua siihen velvoittaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelastaisinko naapurini, itselle täysin tuntematon ihmisen lapsi, vaiko oma koirani, jonka olen elänyt yhdessä 7v jo. Ei vaikea valinta...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eläin ei ole lapsesi. Jos et ole sitä itse synnyttänyt kohdustasi, se ei ole sinun lapsesi. Voit kutsua itseäsi mammaksi ja koiraasi lapseksesi, mutta sitä se ei ole vaikka kuinka jankkaisit.
Ihmistä on pakko auttaa, jos sen voi tehdä omaa henkeään vaarantamatta, sen sanoo jo laki. Tämä ei ole tulkintakysymys.
Koirani on joka tapauksessa MINULLE tärkeämpi kuin sinun MIKÄÄN. Totesin jo että tuomiolle sitten vaan, en kärsi loppuelämääni tunnontuskissa jonkun ventovieraan vuoksi.
Kuulostat juurikin "sosiopaatilta", sellaiselta jonka emotoniaalinen elämä ja ajatukset pyörii vain oman itsen ympärillä.
Toivottavasti ymmärrät, että virallisesti teet RIKOKSEN jos valitse pelastaa eläimen etkä esimerkiksi lasta?
Mihinkä rikokseen sinä olet syyllistynyt, kun se lapsesi on yksin tulipalon keskellä?
Miksi te pöyristyjät ette vastaa tähän? Vai tarviiko vain tuntemattomien välittää teidän lapsistanne?
Lapsen vanhemmathan ovat voineet vaikka kuolla siinä tulipalossa jo.
Että aikuiset ihmiset huoneessa olisivat jo tukehtuneet savuun ja kärventyneet jo osittain liekkeihinkin , mutta se lapsi siellä pinnasängyssään olisi vielä ihan ok.?
Taas niin uskottavaa logikkaa, että...
(muuten jos on kerrostalon rappu ja ihan ventovieraat ihmiset sinulle, joita et ollenkaan tunne, niin mistä voisit edes tietää, onko heillä kuinka monta lasta (vaiko lapsia ollenkaan ) siellä liekkien ympäröimässä asunnossaan ? )
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta jos jättää vieraan lapsen palavaan taloon kuolemaan koiran takia niin miltä hänen vanhemmistaan tuntuu? Koiran vanhemmat tuskin reagoisivat tapahtuneeseen millään tavalla elleivät ole samassa taloudessa. He tuskin murehtivat tapahtunutta koko eliniän ajan kun taas ihmisiin voi jäädä pysyvä trauma tapahtuneesta..
No ei koiran vanhemmat mutta minä. Skenaario=pelastan talosta lapsen jonne oma koirani kuolee. Lapsen vanhemmat on että jee, saan kiitosta ja selkään taputtelua. Sitten elän loppuikäni ajatuksissa liekkeihin kuoleva koirani. Ei.
Älyttömiä spekulaatioita. Mutta näin se vain on.Eli minäminäminä.
Mitä itse tekisit jos voisit pelastaa tulipalosta vain yhden lapsen, toinen olisi omasi ja toinen vieras?
Miksi valitset kuten valitset ja mitä se kertoo sinusta?
Aivan eri asia versus koiran vai lapsen pelastaminen.
Vastaahan nyt vain kysymykseen äläkä yritä kiertää sitä.
Pelastaisin omani, kukaan ei minua siitä syyttäisi. Toisin kuin sinua kun jos pelastaisitpelastaisi koiran ennemmin kuin ihmishengen.
Miksi? Sitä toista lastahan voisi jäädä useampi ihminen suremaan kuin jäisi sinun lastasi. Tällaisia perustelujahan täällä on ollut. Miksi sinun lapsesi on tärkeämpi kuin jonkun toisen lapsi?
Aivan, hän on tärkeä SINULLE eli oletko itsekäs kun pelastat omasi jonkun toisen lapsen hengen kustannuksella?
Minusta on ihan turha vaivata päätään tällaisilla kauhutilannekuvitelmilla. On erittäin todennäköistä että kukaan meistä ei joudu koskaan kyseisen valinnan eteen, joten miksi täytyy ajatella asiaa? Sitäpaitsi kukaan meistä ei voi etukäteen varmaksi sanoa kuinka toimisi kriisitilanteessa, joten spekulointi on turhaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jollekulle se koira voi olla ainoa ystävä koko maailmassa. Ilman että se ihminen on sosiopaatti tms. Vain yksinäinen, kaltoinkohdeltu tai mitä vain.
Miksi olisi oikein että hän menettäisi sen ainoan mikä tuo iloa elämään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eläin ei ole lapsesi. Jos et ole sitä itse synnyttänyt kohdustasi, se ei ole sinun lapsesi. Voit kutsua itseäsi mammaksi ja koiraasi lapseksesi, mutta sitä se ei ole vaikka kuinka jankkaisit.
Ihmistä on pakko auttaa, jos sen voi tehdä omaa henkeään vaarantamatta, sen sanoo jo laki. Tämä ei ole tulkintakysymys.
Koirani on joka tapauksessa MINULLE tärkeämpi kuin sinun MIKÄÄN. Totesin jo että tuomiolle sitten vaan, en kärsi loppuelämääni tunnontuskissa jonkun ventovieraan vuoksi.
Kuulostat juurikin "sosiopaatilta", sellaiselta jonka emotoniaalinen elämä ja ajatukset pyörii vain oman itsen ympärillä.
Toivottavasti ymmärrät, että virallisesti teet RIKOKSEN jos valitse pelastaa eläimen etkä esimerkiksi lasta?
Mihinkä rikokseen sinä olet syyllistynyt, kun se lapsesi on yksin tulipalon keskellä?
Miksi te pöyristyjät ette vastaa tähän? Vai tarviiko vain tuntemattomien välittää teidän lapsistanne?
En välttämätää mihinkään. Lapsi on esimerkiksi karannut talon ikkunasta mökkiin joka syttyy tuleen.
Ei sinun välittää tarvitse, mutta lain mukaan sinun pitää kykysi mukaan auttaa ihmistä, ei eläintä. Muuten olet rikollinen.
Eli mökkiin, jossa ilmeisesti on jo se koira, tulee lapsi ja tuikkaa koko höskän tuleen. Vai verenhimoinen koirako sen sytyttää? Se koirahan nostaisi jo siinä vaiheessa metelin, kun kersa puskee sinne mökkiin. Vai onko kyseessä sankarikoira, joka syöksyy palavaan mökkiin pelastamaan pikku pyromaania?
Tuossa skenaariossa ei kannata antaa lapsen karata ikkunasta tulitikkujen kanssa. Tai olla niin kännissä, että ei huomaa lapsen poistumista. Tai jättää tulivälineitä lapsen ulottuville.
Btw, en ole missään vaiheessa sanonut pelastavani koiraa, perään vaan sen oman osuuden miettimistä, ennen kuin kehittelee näitä kauhuskenaarioita, joissa pääsee syyttelemään tuntemattomia rikollisiksi sosiopaateiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta jos jättää vieraan lapsen palavaan taloon kuolemaan koiran takia niin miltä hänen vanhemmistaan tuntuu? Koiran vanhemmat tuskin reagoisivat tapahtuneeseen millään tavalla elleivät ole samassa taloudessa. He tuskin murehtivat tapahtunutta koko eliniän ajan kun taas ihmisiin voi jäädä pysyvä trauma tapahtuneesta..
No ei koiran vanhemmat mutta minä. Skenaario=pelastan talosta lapsen jonne oma koirani kuolee. Lapsen vanhemmat on että jee, saan kiitosta ja selkään taputtelua. Sitten elän loppuikäni ajatuksissa liekkeihin kuoleva koirani. Ei.
Älyttömiä spekulaatioita. Mutta näin se vain on.Eli minäminäminä.
Mitä itse tekisit jos voisit pelastaa tulipalosta vain yhden lapsen, toinen olisi omasi ja toinen vieras?
Miksi valitset kuten valitset ja mitä se kertoo sinusta?
Aivan eri asia versus koiran vai lapsen pelastaminen.
Vastaahan nyt vain kysymykseen äläkä yritä kiertää sitä.
Pelastaisin omani, kukaan ei minua siitä syyttäisi. Toisin kuin sinua kun jos pelastaisitpelastaisi koiran ennemmin kuin ihmishengen.
Miksi? Sitä toista lastahan voisi jäädä useampi ihminen suremaan kuin jäisi sinun lastasi. Tällaisia perustelujahan täällä on ollut. Miksi sinun lapsesi on tärkeämpi kuin jonkun toisen lapsi?
Aivan, hän on tärkeä SINULLE eli oletko itsekäs kun pelastat omasi jonkun toisen lapsen hengen kustannuksella?
Olisin ehkä vähän sairas äiti jos mun äidinvaisto ei toimisi enkä pelastaisi omaa jälkeläistä, olkoonkin rakkauteni häntä kohtaan sitten kuinka vaan pelkkä kemiallinen reaktio (ihan kuin mikään muu rakkaus ei olisi kemiallinen reaktio, rakkaus koiraa kohtaan muka aidompi kuin lastaan, hahhhhahhha 😂). Ja kyllä kyseessä olisi itsekkyys kun valitsisin oman lapsen toisen lapsen edestä. Mutta edelleen, koiran henki ei ole millään tasolla sama juttu kuin ihmishenki, tajua jo se.
Jaa, mä pelastaisin ainakin koirani olisi se sitten kuinka sairasta tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta jos jättää vieraan lapsen palavaan taloon kuolemaan koiran takia niin miltä hänen vanhemmistaan tuntuu? Koiran vanhemmat tuskin reagoisivat tapahtuneeseen millään tavalla elleivät ole samassa taloudessa. He tuskin murehtivat tapahtunutta koko eliniän ajan kun taas ihmisiin voi jäädä pysyvä trauma tapahtuneesta..
No ei koiran vanhemmat mutta minä. Skenaario=pelastan talosta lapsen jonne oma koirani kuolee. Lapsen vanhemmat on että jee, saan kiitosta ja selkään taputtelua. Sitten elän loppuikäni ajatuksissa liekkeihin kuoleva koirani. Ei.
Älyttömiä spekulaatioita. Mutta näin se vain on.Eli minäminäminä.
Mitä itse tekisit jos voisit pelastaa tulipalosta vain yhden lapsen, toinen olisi omasi ja toinen vieras?
Miksi valitset kuten valitset ja mitä se kertoo sinusta?
Aivan eri asia versus koiran vai lapsen pelastaminen.
Vastaahan nyt vain kysymykseen äläkä yritä kiertää sitä.
Pelastaisin omani, kukaan ei minua siitä syyttäisi. Toisin kuin sinua kun jos pelastaisitpelastaisi koiran ennemmin kuin ihmishengen.
Miksi? Sitä toista lastahan voisi jäädä useampi ihminen suremaan kuin jäisi sinun lastasi. Tällaisia perustelujahan täällä on ollut. Miksi sinun lapsesi on tärkeämpi kuin jonkun toisen lapsi?
Aivan, hän on tärkeä SINULLE eli oletko itsekäs kun pelastat omasi jonkun toisen lapsen hengen kustannuksella?
Olisin ehkä vähän sairas äiti jos mun äidinvaisto ei toimisi enkä pelastaisi omaa jälkeläistä, olkoonkin rakkauteni häntä kohtaan sitten kuinka vaan pelkkä kemiallinen reaktio (ihan kuin mikään muu rakkaus ei olisi kemiallinen reaktio, rakkaus koiraa kohtaan muka aidompi kuin lastaan, hahhhhahhha 😂). Ja kyllä kyseessä olisi itsekkyys kun valitsisin oman lapsen toisen lapsen edestä. Mutta edelleen, koiran henki ei ole millään tasolla sama juttu kuin ihmishenki, tajua jo se.
Eihän vierailla ihmisillä ole mitään aivokemiaa tuntemattomia lapsia kohtaan, lemmikkejänsä kylläkin. Tajua jo se.
Ja sano mitä sanot, olet ihan yhtälailla itsekäs jos jätät vieraan lapsen palamaan ja pelastat omasi kuin jos joku pelastaa koiransa ja jättää tuntemattoman lapsen.
Et sinä voi sanella ja määrätä muille millä tasolla heidän tulee elävien olentojen henkiä pitää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta jos jättää vieraan lapsen palavaan taloon kuolemaan koiran takia niin miltä hänen vanhemmistaan tuntuu? Koiran vanhemmat tuskin reagoisivat tapahtuneeseen millään tavalla elleivät ole samassa taloudessa. He tuskin murehtivat tapahtunutta koko eliniän ajan kun taas ihmisiin voi jäädä pysyvä trauma tapahtuneesta..
No ei koiran vanhemmat mutta minä. Skenaario=pelastan talosta lapsen jonne oma koirani kuolee. Lapsen vanhemmat on että jee, saan kiitosta ja selkään taputtelua. Sitten elän loppuikäni ajatuksissa liekkeihin kuoleva koirani. Ei.
Älyttömiä spekulaatioita. Mutta näin se vain on.Eli minäminäminä.
Mitä itse tekisit jos voisit pelastaa tulipalosta vain yhden lapsen, toinen olisi omasi ja toinen vieras?
Miksi valitset kuten valitset ja mitä se kertoo sinusta?
Aivan eri asia versus koiran vai lapsen pelastaminen.
Vastaahan nyt vain kysymykseen äläkä yritä kiertää sitä.
Pelastaisin omani, kukaan ei minua siitä syyttäisi. Toisin kuin sinua kun jos pelastaisitpelastaisi koiran ennemmin kuin ihmishengen.
Miksi? Sitä toista lastahan voisi jäädä useampi ihminen suremaan kuin jäisi sinun lastasi. Tällaisia perustelujahan täällä on ollut. Miksi sinun lapsesi on tärkeämpi kuin jonkun toisen lapsi?
Aivan, hän on tärkeä SINULLE eli oletko itsekäs kun pelastat omasi jonkun toisen lapsen hengen kustannuksella?
Olisin ehkä vähän sairas äiti jos mun äidinvaisto ei toimisi enkä pelastaisi omaa jälkeläistä, olkoonkin rakkauteni häntä kohtaan sitten kuinka vaan pelkkä kemiallinen reaktio (ihan kuin mikään muu rakkaus ei olisi kemiallinen reaktio, rakkaus koiraa kohtaan muka aidompi kuin lastaan, hahhhhahhha 😂). Ja kyllä kyseessä olisi itsekkyys kun valitsisin oman lapsen toisen lapsen edestä. Mutta edelleen, koiran henki ei ole millään tasolla sama juttu kuin ihmishenki, tajua jo se.
Mutta jos se toinen lapsi on tärkeämpi useammille ihmisille kuin sinun lapsesi? Tässähän piti ajatella muiden etua eikä omaansa.
No onneksi te kusipäät joudutte oikeuteen, kun jätätte ihmisen pelastamatta.