Ihminen pelastaa tulipalosta koiran eikä lasta, on psykopaatti/sosiopaatti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On kyllä aika itsekästä olettaa että joku ventovieras olisi velvollinen pelastamaan jonkun itselleen täysin vieraan lapsen ja jättämään itselleen rakkaan lemmikin liekkeihin.

Kyllä se on jo ihan laki ja ihmisoikeudet, mitkä sanelevat auttamisjärjestyksen.

Toki jos ette kannata ihmisoikeuksia, kuten äärioikeisto, niin pelastatte lemmikin.

No minä nappaan kissani kainaloon palavasta talosta ja sanon etten nähnyt lastasi, tai lapsesi karkasi sängyn alle, niin lähdin sitten pois.

Enkä joudu linnaan, usko pois.

Lemmikin pelastaminen= äärioikeistolaista? No hoh hoijakkaa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eläin ei ole lapsesi. Jos et ole sitä itse synnyttänyt kohdustasi, se ei ole sinun lapsesi. Voit kutsua itseäsi mammaksi ja koiraasi lapseksesi, mutta sitä se ei ole vaikka kuinka jankkaisit.

Ihmistä on pakko auttaa, jos sen voi tehdä omaa henkeään vaarantamatta, sen sanoo jo laki. Tämä ei ole tulkintakysymys.

Tämä. On kuvottavaa, kun jotkut nimittää itseään eläimen äidiksi/isäksi ja pitävät eläintä kuin omaa lasta. Erityisesti naispuolisilla koiraihmisillä esiintyvä syndrooma. Oon joskus kysynytkin joiltakin tämmöisiltä, että miten ihmeessä tuo päätyi sun kohtuun ja että miten se synnytys meni :D

Ehdottomasti pelastaisin ihmisiä ennen eläimiä jos olisi pakko valita. Kaikki tuska on väärin, mutta voisin elää tämän valinnan kanssa.

Ei siinä ole mitään kuvottavaa. Olet itse jotenkin sairas tai ajattelet asiaa jotenkin epänormaalilla tavalla. Sillein likaisesti..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, ennemmin oma koira kuin vieras lapsi. En edes miettisi, en voisi elää enää itse ajatellen että koirani kuoli vaikka olisin voinut estää sen. Koira on minun lapseni.

Mä en antaisi sun elää jos sinulle vieras ihminen, minun lapseni, kuolisi sinun pelastaessa jotain v*tun rakkia. Tai oikeastaan, sen piskin en antaisi elää.

Koiria saa aina uusia, ihmisiä ei.

Kyllä ihmisiäkin saa uusia aina lisää. Ne vain eivät ole niitä samoja jotka on menetetty. Kuten eivät ole uudet koiratkaan samoja kuin menetetyt.

Eli todella huono rinnastus.

Jokainen ihminen on oma persoonansa,eläimet eivät. Sen vuoksi on ihan sama mikä elukka sulla siinä on, annat sille ruokaa, käytät ulkona ja vähän leikit. Siinäpä se. Mitään se ei puhu, ajattele eikä kehity. On vaan. Kun se kuolee, hankit uuden ja hetken et muista vanhaa eläintä ollenkaan.

Koirat ne vasta ovatkin omia persoonia. Olet jäänyt paljosta paitsi.

Samoin kissat. Minulla on suloisin, herttaisin ja rakastavin kissa, jonka ole koskaan tavannut ja kissani sisarus on aivan toisenlainen kuin omani, mutta silti ihana ja hauska omalla tavallaan.

Ihminen joka väittää, että eläimillä ei ole persoonallisuuksia tai tunteita on oikeasti aika tietämätön ja suoraan sanottuna tyhmä. Miksi joku eläin (nisäkäs) olisi muka niin erilainen kuin toinen eläin, ihminen?

Asiastahan on tehty myös tieteellistä tutkimusta ja eläimistä tiedetään jo aika paljon enemmän kuin jokus 60-luvulla.

Suurin osa tietää jo enemmän kuin 1800-luvulla tai 1960 vuonna, mutteivä kaikki. On järkyttävän tietämättömiä ja miten sen nyt nätisti sanoisi yksinkertaisia/vammaisia ihmisiä, jotka oikeasti ovat pihalla asioista.

Eläin on "vain" eläin, eikä se mitään tunne/ajattele/tiedä kun ei osaa puhua, tyhmä mikä lie, on todellisuutta hyvin hyvin monelle ihmiselle.

Toinen on Raamatussakin jo, ja Jumalakin jo antoi eläimet meille omille kuvilleen käytettäviksi- SONTA!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen kuolema suistaa ihmisen työkyvyttömyyteen, jopa loppuelämäksi. Lapsen kuolema rikkoo avioliitot, kaataa firmat ja vie ihmiset oikeuteen. Koiranpelastajat ovat todnäk lapsettomia eivätkä ole kokeneet ihmisen tunteiden kirjoa vielä oikein kunnon skaalalla.

Murheen asteikolla 0-100, lapsen kuolema 100, vakava sairaus 50, koiran kuolema about 10.

Nimenomaan. Toivon ainakin, että näiden "eläintenpelastajien" suhteellisuudentajuttomuus ja epäempaattisuus johtuu epäkypsyydestä ja kokemattomuudesta.  Terv. eläinrakas vela

Mä edelleen ihmettelen miten se tekee epäempaattiseksi että välittää enemmän viattomasta eläimestä kuin maailman julmimmasta olennosta? Ja miksi ihminen olisi muka se kaikista arvokkain?

Ja mä edelleen väitän, että kyllä se tekee ja myöskin sen suhteellisuudentajuttoman. Jos ei todella kykene näkemään eroa ihmislapsen ja eläimen kuoleman merkittävyydessä, niin huh huh. Terv. se eläinrakas vela

Sinulla ei ollut tuossa mitään argumenttia. "Suhteellisuudentajuttomuus" ja "huh huh" eivät tuo sinulle voittoa tässä väittelyssä tai edes edistä agendaasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, ennemmin oma koira kuin vieras lapsi. En edes miettisi, en voisi elää enää itse ajatellen että koirani kuoli vaikka olisin voinut estää sen. Koira on minun lapseni.

Mä en antaisi sun elää jos sinulle vieras ihminen, minun lapseni, kuolisi sinun pelastaessa jotain v*tun rakkia. Tai oikeastaan, sen piskin en antaisi elää.

Koiria saa aina uusia, ihmisiä ei.

Kyllä ihmisiäkin saa uusia aina lisää. Ne vain eivät ole niitä samoja jotka on menetetty. Kuten eivät ole uudet koiratkaan samoja kuin menetetyt.

Eli todella huono rinnastus.

Jokainen ihminen on oma persoonansa,eläimet eivät. Sen vuoksi on ihan sama mikä elukka sulla siinä on, annat sille ruokaa, käytät ulkona ja vähän leikit. Siinäpä se. Mitään se ei puhu, ajattele eikä kehity. On vaan. Kun se kuolee, hankit uuden ja hetken et muista vanhaa eläintä ollenkaan.

Koirat ne vasta ovatkin omia persoonia. Olet jäänyt paljosta paitsi.

Samoin kissat. Minulla on suloisin, herttaisin ja rakastavin kissa, jonka ole koskaan tavannut ja kissani sisarus on aivan toisenlainen kuin omani, mutta silti ihana ja hauska omalla tavallaan.

Ihminen joka väittää, että eläimillä ei ole persoonallisuuksia tai tunteita on oikeasti aika tietämätön ja suoraan sanottuna tyhmä. Miksi joku eläin (nisäkäs) olisi muka niin erilainen kuin toinen eläin, ihminen?

Asiastahan on tehty myös tieteellistä tutkimusta ja eläimistä tiedetään jo aika paljon enemmän kuin jokus 60-luvulla.

Totta kai eläimet ovat tuntevia ja älykkäitä olentoja, persoonia. Ihmisiä ne eivät kuitenkaan ole eivätkä kykene samanlaista rakkautta, tukea ja apua tarjoamaan, kuin ihminen parhaimmillaan toiselle.

Ei pidä paikkaansa.

Eläimet eivät koskaan kykene samanlaista tuhoa, kidutusta ja pahuutta ihmiselle tarjoamaan, mitä ihminen.