Lue keskustelun säännöt.
Ihminen pelastaa tulipalosta koiran eikä lasta, on psykopaatti/sosiopaatti
13.04.2018 |
Ymmärrän näkökulman, että ihmisellä on enemmän tunnesidettä omaan koiraan kuin vieraaseen lapseen, mutta olen sitä mieltä että jos valitsee oman koiran tulipalosta tai uppoavasta laivasta, kärsii voimakkaasti mielenterveyshäiriöstä /-sairaudesta. Tällainen ihminen on tunnekylmä, epäempaattinen ja äärimmäisen itsekäs.
Ihmettelen kun menneiden ketjujen mukaan näitä suuri osa. Ja käsitykseni mukaan ovat aina naisia!
Mistä tällainen johtuu?
Kommentit (285)
Vierailija kirjoitti:
1. Tunneside omaan koiraan on subjektiivisesti tietysti suuri, mutta objektiivisesti katsottuna vieraan ihmisen tunneside omaan lapseen on lähtökohtaisesti suurempi kuin sinun side KOIRAAN. Siksi pelastetaan "lähimmäisen" lapsi. Sitä kutsutaan empatiaksi ja ystävällisyydeksi.
Mistä tiedät? Oletko kuullut lapsiensa murhaajista ja hyväksikäyttäjistä?
Olen. Oletko sinä kuullut koirien hakkajista tai jalostajista (terveydestä piittaamatta)?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on äiti ja sisarus, puolisokin on.
Rakkainta maailmassa minulle ovat koirani ja kissani.
Siihen on hyvä syy että äiti ja sisko eivät ole, en edes pidä heistä, en ole koskaan pitänyt.
Ja olen viisikymppinen, talon jne hankkinut ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Kun katselee tuota lumen alta paljustavaa koiranp*skan määrää, niin en yhtään ihmettele, jos koiran omistaja ennemmin pelastaa piskinsä. Sen vertaa välinpitämätöntä sakkia, ettei heitä kiinnosta muut.
Koiranpaska on koiranpaskaa. Se maatuu ja ravitsee maata.
Se mitä ihminen jättää jälkeensä on huomattavasti suurempi ongelma.
Sinunkin ekologinen jalanjälkesi tuhoaa maailmaa - vaikka se ei olisikaan keväisessä koiranpaskassa.
Pelastaisin oman lemmikkini, en vierasta lasta (tai aikuista). Tai pelastaisin mielummin yhden itselleni läheisen ihmisen kuin neljä vierasta ihmistä jos täytyisi valita. Sen yhden läheisen ihmisen henki on mulle tärkeämpi kuin neljän tuntemattoman.
Vierailija kirjoitti:
Kun katselee tuota lumen alta paljustavaa koiranp*skan määrää, niin en yhtään ihmettele, jos koiran omistaja ennemmin pelastaa piskinsä. Sen vertaa välinpitämätöntä sakkia, ettei heitä kiinnosta muut.
Kahdessa viikossa paska häviää, tupakantumppi vie kuukausia, pullonkorkit vuosia ja lasinsirut kestävät ikuisesti. Olen koirantaluttaja ja kerännyt kaikkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tulipalossa saisin pelastaa vain yhden, joko oman koiran, tai vieraan lapsen, valitsisin koiran.
Jos saisin pelastaa joko vieraan koiran, tai vieraan lapsen, pelastaisin koiran.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1. Tunneside omaan koiraan on subjektiivisesti tietysti suuri, mutta objektiivisesti katsottuna vieraan ihmisen tunneside omaan lapseen on lähtökohtaisesti suurempi kuin sinun side KOIRAAN. Siksi pelastetaan "lähimmäisen" lapsi. Sitä kutsutaan empatiaksi ja ystävällisyydeksi.
Mistä tiedät? Oletko kuullut lapsiensa murhaajista ja hyväksikäyttäjistä?
Olen. Oletko sinä kuullut koirien hakkajista tai jalostajista (terveydestä piittaamatta)?
Olen. Mikä tutkimus puoltaa lausetta: Tunneside omaan koiraan on subjektiivisesti tietysti suuri, mutta objektiivisesti katsottuna vieraan ihmisen tunneside omaan lapseen on lähtökohtaisesti suurempi kuin sinun side KOIRAAN.
Monet tutkimukset kumoavat ylläolevan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kenenkään ei pidä lähteä pelastamaan tulipalosta yhtään ketään tai mitään vaan kiireenvilkkaan painua pihalle ja jättää pelastustoimet ammattilaiselle. Sankaria ei pidä alkaa leikkimään, tapatat vain itsesi ja sen pelastettavan.
Tulipalo myös leviää paljon nopeampaa kuin ihmiset tajuavat, muistan miten koulussa katsottiin muutamia videoita. Aluksi oli pieni liekki nurkassa ja parin minuutin kuluttua koko rakennus oli ilmiliekeissä, ei siinä kerinnyt suurin osa paikalla olleista ihmisistä edes pelastaa itseään.
En ole koskaan ymmärtänyt näitten valintakysymysten tarkoitusta. Otan toiseen kainaloon koiran ja toiseen sen pirun naapurin kakaran. Missä hemmetissä sen vanhemmat ovat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se elämä vielä opettaa..nää "koira on mun koko elämäni"-löpinät kuulostaa siltä, että on just muutettu ehkä vanhempien luota pois! Sitten, kun elämää on eletty vähän pitemmälle, on ehkä menty naimisiin, rakennettu talo, saatu lapsia, joku on sairastunut, joku on kuollut , ehkä erottu ym. niin huomataan, ettei se koira nyt tärkein ollutkaan. Ihan kiva lenkkikaveri siinä kaiken ohessa!
Juuri näin! Kun ikää itselläni oli ehkä 14, ihmettelin tosissaan että miksi lemmikistä luovutaan lapsen allergian vuoksi eikä lapsesta, hävettää vähän myöntää typeryyteni 😂 koirat ovat olleet itselleni aina tärkeitä mutta lasten tulon myötä olen todennut, että ne todellakin ovat kaiken muun rinnalla _vain_ "kiva lenkkikaveri".
Vierailija kirjoitti:
Minulla on äiti ja sisarus, puolisokin on.
Rakkainta maailmassa minulle ovat koirani ja kissani.
Siihen on hyvä syy että äiti ja sisko eivät ole, en edes pidä heistä, en ole koskaan pitänyt.
Ja olen viisikymppinen, talon jne hankkinut ihminen.
Kunpa puolisosi löytäisi omanarvontuntonsa ja itsekunnioituksensa ja lähtisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on äiti ja sisarus, puolisokin on.
Rakkainta maailmassa minulle ovat koirani ja kissani.
Siihen on hyvä syy että äiti ja sisko eivät ole, en edes pidä heistä, en ole koskaan pitänyt.
Ja olen viisikymppinen, talon jne hankkinut ihminen.
Kunpa puolisosi löytäisi omanarvontuntonsa ja itsekunnioituksensa ja lähtisi.
Missä ilmenee ettei hän rakasta puolisoaan, eikä puoliso rakasta niitä koiria ja kissoja?
Miksi se lapsi on siellä tulipalossa yksinään, tuntemattomien pelastettavana? Kuvittelisi, että nää empaattiset, rakastavat vanhemmat on ensimmäisenä huolehtimassa jälkikasvustaan, eikä jättämässä näitä hirveiden koiraihmisten armoille.
Ja jos katsotaan tulipaloja, joissa lapsia on Suomessa viime vuosina kuollut, niin ainakin osa on ollut joko vanhempien kännipäissään tai tahallaan sytyttämiä. Että tuossa psykopatiassa jää kyllä koiran pelastajat heittämällä kakkoseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on äiti ja sisarus, puolisokin on.
Rakkainta maailmassa minulle ovat koirani ja kissani.
Siihen on hyvä syy että äiti ja sisko eivät ole, en edes pidä heistä, en ole koskaan pitänyt.
Ja olen viisikymppinen, talon jne hankkinut ihminen.
Kunpa puolisosi löytäisi omanarvontuntonsa ja itsekunnioituksensa ja lähtisi.
Puolisoni on samanlainen. Toki rakastamme toisiamme mutta tällaisia kuitenkin olemme ja siksi arvostammekin toisiamme :)
Kertokaapa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liittyy varmaan jotenkin nais-sukupuoleen. Meidän narttu-koira oli aina kaikille tosi tosi kiltti ja paras kaveri naapurin koiran kanssa. Sitten naapurin koira sai pentuja ja meidän kiltistä koirasta tuli hirviö niitä kohtaan. Ei ikinä ennen sitä tai sen jälkeen ollut vihainen kenellekkään. Mutta naapurin koiran pennut olisi varmaan tappanut, jos ois päässy käsiksi. Oliko sitten mustasukkaisuutta vai mitä!?
Mutta hirveältä tuntuu, jos eläimen henki on jollekkin ihmishenkeä arvokkaampi, varsinkin lapsen!
Miksi "varsinkin lapsi" olisi tärkeämpi kuin aikuinen tai vanhus? Samaa paskaa kuin nämä "vauva kyydissä" kyltit autoissa. Mulle ei ainakaan oo mitään eroa sillä onko autossa lapsia, aikuisia vai vanhuksia. Yhtä suurella varovaisuudella ajan. Miksi sellaiseen lapselliseen/ vauvalliseen autoon törmääminen on kamalampaa kuin sellaiseen missä on aikuisia/ vanhuksia???
Ehkä joku vastasikin jo sulle, en lukenut kaikkia viestejä, mutta ”vauva kyydissä” -kyltit on sitä varten, jos ajaa kolarin tai käy muu onnettomuus, niin auttajat osaavat tietää, että kyydissä on myös vauva ja näin vauva saa apua. Sitä vauvaa ei näet välttämättä näe niin helpolla siinä vaiheessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on äiti ja sisarus, puolisokin on.
Rakkainta maailmassa minulle ovat koirani ja kissani.
Siihen on hyvä syy että äiti ja sisko eivät ole, en edes pidä heistä, en ole koskaan pitänyt.
Ja olen viisikymppinen, talon jne hankkinut ihminen.
Kunpa puolisosi löytäisi omanarvontuntonsa ja itsekunnioituksensa ja lähtisi.
Missä ilmenee ettei hän rakasta puolisoaan, eikä puoliso rakasta niitä koiria ja kissoja?
Aika vähään tuo puoliso tyytyy. .jos kissa ja koirakin on rakkaampia!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on äiti ja sisarus, puolisokin on.
Rakkainta maailmassa minulle ovat koirani ja kissani.
Siihen on hyvä syy että äiti ja sisko eivät ole, en edes pidä heistä, en ole koskaan pitänyt.
Ja olen viisikymppinen, talon jne hankkinut ihminen.
Kunpa puolisosi löytäisi omanarvontuntonsa ja itsekunnioituksensa ja lähtisi.
Missä ilmenee ettei hän rakasta puolisoaan, eikä puoliso rakasta niitä koiria ja kissoja?
Itse lähtisin miehenä siitä, että ei kiinnosta rakkaus tunnekylmiin ihmiseen suuntaan eikä toiseen.
OK, hän voi olla pitämättä äitistään tai siskostaan, mutta lähtökohtaisesti kuulostaa siltä, että jonkinlainen kylmäkiskoinen maailman napa on kyseessä.
Itse jättäisin molemmat kun en pidä kummastakaan.
En tunne mitään erityisiä sympatioita vieraita ihmisiä kohtaan.
Kokemus on osoittanut, että kun olen hädässä, olen oman onneni nojassa.
Jos hätätilanteessa pystyisin itseni ohella pelastamaan jonkun muunkin, varmaan tekisin sen.
Sama minkä ikäinen.
Olen itse keski-ikäinen, joten juuri sellainen, jonka vieraat ihmiset tod.näk jättäisivät kylmästi kuolemaan. Perheelliset huolehtivat vain omasta perheestään.
Riippuu tilanteesta, kumman pelastaisin. Vauva/lapsi on ehkä tarpeen kantaa ulos, mutta koira tulee, kunhan vain viheltää.