Ihminen pelastaa tulipalosta koiran eikä lasta, on psykopaatti/sosiopaatti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen kuolema suistaa ihmisen työkyvyttömyyteen, jopa loppuelämäksi. Lapsen kuolema rikkoo avioliitot, kaataa firmat ja vie ihmiset oikeuteen. Koiranpelastajat ovat todnäk lapsettomia eivätkä ole kokeneet ihmisen tunteiden kirjoa vielä oikein kunnon skaalalla.

Murheen asteikolla 0-100, lapsen kuolema 100, vakava sairaus 50, koiran kuolema about 10.

Nimenomaan. Toivon ainakin, että näiden "eläintenpelastajien" suhteellisuudentajuttomuus ja epäempaattisuus johtuu epäkypsyydestä ja kokemattomuudesta.  Terv. eläinrakas vela

Mä edelleen ihmettelen miten se tekee epäempaattiseksi että välittää enemmän viattomasta eläimestä kuin maailman julmimmasta olennosta? Ja miksi ihminen olisi muka se kaikista arvokkain?

Ja mä edelleen väitän, että kyllä se tekee ja myöskin sen suhteellisuudentajuttoman. Jos ei todella kykene näkemään eroa ihmislapsen ja eläimen kuoleman merkittävyydessä, niin huh huh. Terv. se eläinrakas vela

Väitä vaan mutta perustele myös väitteesi. Miksi ihminen on empatiakyvytön jos välittää enemmän eläimistä? Saako sen empatian kohdistaa vain lapsiin? Miksi juuri lapsen pitäisi olla kaiken yläpuolella? Koska ikä ja lapsella on vielä koko elämä edessään? Noh, esim. kilpikonnat elää yli 100 vuotta. Koska lapsesta voi tulla jotain "suurta ja merkittävää"? Entä jos pitäisikin pelastaa joko vammainen lapsi tai opaskoira jne? Lapsi vai uhanalainen eläin? Kuka sen edelleenkään määrittää että juuri ihmisen elämä on tärkein ja arvokkain? Ihminen aiheuttaa tahallaan pahaa toisilleen, eläimille, luonnolle, kaikelle. Eläin? Eipä juurikaan. 

Työskentelen ihmisten parissa ja ihan usean ammattilaisen puolesta minut on luokiteltu enpaattiseksi ja tunneälykkääksi. Silti pelastaisin tulipalosta omat koirat, kuin vieraan lapsen ja se on psykologisesti selitettävissä täysin ymmärrettävästi. Ihminen pyrkii kriisitilanteissa pelastamaan ensin ne, joihin ihmisellä on voimakas tunneside. Vasta sitten hän arvioi muiden avun tarvetta ja omia mahdollisuuksiaan auttaa muita. Kriisitilanteessa ihminen toimii aika pitkälti vaistojen varassa ja aivan ensisijaisesti pyrkii pelastamaan itsensä. Ei tästä kannata sen suurenpaa draamaa vetää ja kiihdyttää itseään kierroksille :).

On tehty tutkimus, lähteenä oli muistaakseni kyllä joku Iltapaska, mutta siinä muistaakseni yli 50% ihmisistä ois pelastanut mieluummin oman koiransa kuin tuntemattoman ihmisen..

Tää on teoreettista pölinää.  Tositilanteessa ihminen tekee sen minkä pystyy, aika usein ei pysty mihinkään.  En tiedä miten tämä asia käsitellään pelastusalan ihmisten koulutuksessa.  Uskoisin kuitenkin, että ihmiselämää siellä korostetaan aina ensisijaisena.  

Kukaan ei tällaisen yhtäkkisen tilanteen tullessa eteen ala arpoa, että kumman tai kenet nyt pelastan.  Kaikki riippuu siitä, mitkä mahdollisuudet siinä tilanteessa on. 

Paljon valaisevampaa olisi kysyä, että jos tulisi tilanne, jossa sinulla olisi mahdollisuus valita, kumpi ammutaan,  lapsi vai koira, niin kumman valinnan tekisit.  Riippumatta siitä, kenen koira olisi kyseessä.  Sitä ei tässä tarvitsisi pohtia, että antaisitko mieluummin ammuttavaksi oman lapsesi vai koiran, koska se tilanne on ilman muuta selvä.  Laitetaan vielä hankalammaksi: sinulle annettaisiin aikaa miettiä asiaa viikon.  Sitten valintasi mukaan jompi kumpi ammutaan.  Tee valinta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta jos jättää vieraan lapsen palavaan taloon kuolemaan koiran takia niin miltä hänen vanhemmistaan tuntuu? Koiran vanhemmat tuskin reagoisivat tapahtuneeseen millään tavalla elleivät ole samassa taloudessa. He tuskin murehtivat tapahtunutta koko eliniän ajan kun taas ihmisiin voi jäädä pysyvä trauma tapahtuneesta..

No ei koiran vanhemmat mutta minä. Skenaario=pelastan talosta lapsen jonne oma koirani kuolee. Lapsen vanhemmat on että jee, saan kiitosta ja selkään taputtelua. Sitten elän loppuikäni ajatuksissa liekkeihin kuoleva koirani. Ei.

Älyttömiä spekulaatioita. Mutta näin se vain on.

Tämän ketjun luettuani voin kertoa sinulle että et tulisi saamaan pelastetun lapsen vanhemmilta kiitosta ja selkääntaputtelua. Tekoasi pidettäisiin itsestäänselvyytenä ja velvollisuutenasi. Tulisit saamaan pilkkaa jos itkisit koiraasi ja kommentteja ota uusi, ei se ollut minkään arvoinen jne.

Itse olin vähän kahden vaiheilla ja ehkä pelastamassa lasta mutta kyllä tätä ketjua luettuani jättäisin sen piltin grillattavaksi ja kaappaisin koiran kainaloon.

Psykopaatti on henkilö jolla ei ole sitä empatiakykyä eläintä kohtaankaan. Hän luultavasti pelastaa, tai on pelastamatta sen, jonka pelastamisen arvelee olevan itselleen järkevintä.

Vierailija kirjoitti:

Työskentelen ihmisten parissa ja ihan usean ammattilaisen puolesta minut on luokiteltu enpaattiseksi ja tunneälykkääksi. Silti pelastaisin tulipalosta omat koirat, kuin vieraan lapsen ja se on psykologisesti selitettävissä täysin ymmärrettävästi. Ihminen pyrkii kriisitilanteissa pelastamaan ensin ne, joihin ihmisellä on voimakas tunneside. Vasta sitten hän arvioi muiden avun tarvetta ja omia mahdollisuuksiaan auttaa muita. Kriisitilanteessa ihminen toimii aika pitkälti vaistojen varassa ja aivan ensisijaisesti pyrkii pelastamaan itsensä. Ei tästä kannata sen suurenpaa draamaa vetää ja kiihdyttää itseään kierroksille :).

Niin, jotkut ovat tunneohjautuvia ja jotkut eivät. Toisilla tunteet sumentavat ajattelun. Lainsäädäntö muuten ottaa pelastusasiaan kantaa. On rangaistava teko, jos jättää auttamatta ihmistä jota voisi auttaa. Eli jos auttaa eläimen ulos palavasta autosta ulos eläimen, vaikka olisi saanut ihmisen ulos, saa rangaistuksen.

Onpa ristiriitaista. Eläimiä pelastavat ovat yhtäaikaa sekä tunnekylmiä että tunneohjautuvia.

Kommentoijat katsovat asiaa kuin piru raamattua.

Vierailija kirjoitti:

Niin, jotkut ovat tunneohjautuvia ja jotkut eivät. Toisilla tunteet sumentavat ajattelun. Lainsäädäntö muuten ottaa pelastusasiaan kantaa. On rangaistava teko, jos jättää auttamatta ihmistä jota voisi auttaa. Eli jos auttaa eläimen ulos palavasta autosta ulos eläimen, vaikka olisi saanut ihmisen ulos, saa rangaistuksen.

Joo, teoriassa.Mutta millä tuonkin todistat. Ei tarvitse kuin sanoa ettei nähnyt lasta tai ettei pystynyt tätä pelastamaan. Ketäänhän ei tarvitse pelastaa oman henkensä kaupalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työskentelen ihmisten parissa ja ihan usean ammattilaisen puolesta minut on luokiteltu enpaattiseksi ja tunneälykkääksi. Silti pelastaisin tulipalosta omat koirat, kuin vieraan lapsen ja se on psykologisesti selitettävissä täysin ymmärrettävästi. Ihminen pyrkii kriisitilanteissa pelastamaan ensin ne, joihin ihmisellä on voimakas tunneside. Vasta sitten hän arvioi muiden avun tarvetta ja omia mahdollisuuksiaan auttaa muita. Kriisitilanteessa ihminen toimii aika pitkälti vaistojen varassa ja aivan ensisijaisesti pyrkii pelastamaan itsensä. Ei tästä kannata sen suurenpaa draamaa vetää ja kiihdyttää itseään kierroksille :).

Niin, jotkut ovat tunneohjautuvia ja jotkut eivät. Toisilla tunteet sumentavat ajattelun. Lainsäädäntö muuten ottaa pelastusasiaan kantaa. On rangaistava teko, jos jättää auttamatta ihmistä jota voisi auttaa. Eli jos auttaa eläimen ulos palavasta autosta ulos eläimen, vaikka olisi saanut ihmisen ulos, saa rangaistuksen.

Nämä ovat niin typeriä spekulaatioita. Jos on ylipäätään mahdollista auttaa kumpaakaan ulos autosta, on mahdollista auttaa molempia.

Jos ollaan niin kriittisessä tilanteessa, että kuoleman riskillä onnistuu nipin napin pelastamaan jomman kumman, ei kenelläkään ole edes velvollisuutta oman henkensä kaupalla mennä auttamaan ketään. Rohkea ihminen voi sen riskin ottaa, mutta ketään ei todellakaan rangaista siitä, ettei ole syöksynyt palavaan autoon auttamaan.

Vierailija kirjoitti:

Onpa ristiriitaista. Eläimiä pelastavat ovat yhtäaikaa sekä tunnekylmiä että tunneohjautuvia.

Kommentoijat katsovat asiaa kuin piru raamattua.

Onhan se mahdollista. Tuntemus edellä mennään, eli mikä tuntuu ITSESTÄ parhaalta. Vastaavissa keskusteluissa moni on todennut, että pelastaisi koiransa, koska sen menetys tuntuisi itselle pahimmalta. Sama henkilö voi olla tunnekylmä ja empatiakyvytön kaikkea tai vain muita ihmisä kohtaan. Tervettä? Ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, jotkut ovat tunneohjautuvia ja jotkut eivät. Toisilla tunteet sumentavat ajattelun. Lainsäädäntö muuten ottaa pelastusasiaan kantaa. On rangaistava teko, jos jättää auttamatta ihmistä jota voisi auttaa. Eli jos auttaa eläimen ulos palavasta autosta ulos eläimen, vaikka olisi saanut ihmisen ulos, saa rangaistuksen.

Joo, teoriassa.Mutta millä tuonkin todistat. Ei tarvitse kuin sanoa ettei nähnyt lasta tai ettei pystynyt tätä pelastamaan. Ketäänhän ei tarvitse pelastaa oman henkensä kaupalla.

Tietysti voi valehdella ja lässyttää asiat itselleen parhain päin. Lainsäädäntö on kuitenkin ottanut tuon kannan. Demokratioissa lainsäädäntö perustuu kyseisen yhteiskunnan arvoihin.

.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa ristiriitaista. Eläimiä pelastavat ovat yhtäaikaa sekä tunnekylmiä että tunneohjautuvia.

Kommentoijat katsovat asiaa kuin piru raamattua.

Onhan se mahdollista. Tuntemus edellä mennään, eli mikä tuntuu ITSESTÄ parhaalta. Vastaavissa keskusteluissa moni on todennut, että pelastaisi koiransa, koska sen menetys tuntuisi itselle pahimmalta. Sama henkilö voi olla tunnekylmä ja empatiakyvytön kaikkea tai vain muita ihmisä kohtaan. Tervettä? Ei.

Tässä keskutelussa äidit eivät ole empatiakykyä osoittaneet. Tunnekylmyyttä ja julmuutta senkin edestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa ristiriitaista. Eläimiä pelastavat ovat yhtäaikaa sekä tunnekylmiä että tunneohjautuvia.

Kommentoijat katsovat asiaa kuin piru raamattua.

Onhan se mahdollista. Tuntemus edellä mennään, eli mikä tuntuu ITSESTÄ parhaalta. Vastaavissa keskusteluissa moni on todennut, että pelastaisi koiransa, koska sen menetys tuntuisi itselle pahimmalta. Sama henkilö voi olla tunnekylmä ja empatiakyvytön kaikkea tai vain muita ihmisä kohtaan. Tervettä? Ei.

Ööh.. niinhän ne vaginan kautta synnyttäneet äiditkin pelastaisivat oman lapsensa koska sen menetys tuntuisi pahimmalta, vieras lapsi saa palaa rauhassa.

Ja mitä kertoo ihmisestä se kuinka tässä ketjussa on suhtauduttu koiranomistajien tunteisiin ja heille rakkaisiin eläviin olentoihin?

Todella törkeitä ilmaisuja on käytetty.

Ihminen on pahin olento maailmassa. Mikä heissä vetoaa sinuun? Outoja yksilöitä joka tilanteissa nämä ihmisten puolustajat henkeen ja vereen. Itse ajattelen viattomien eläinten parasta. Ja totta kai oman koirani pelastaisin! vaikka kulmakarvat palaisi😂

Terv. sosiopaattisi😉

Vierailija kirjoitti:

Eläin ei ole lapsesi. Jos et ole sitä itse synnyttänyt kohdustasi, se ei ole sinun lapsesi. Voit kutsua itseäsi mammaksi ja koiraasi lapseksesi, mutta sitä se ei ole vaikka kuinka jankkaisit.

Ihmistä on pakko auttaa, jos sen voi tehdä omaa henkeään vaarantamatta, sen sanoo jo laki. Tämä ei ole tulkintakysymys.

Tämä. On kuvottavaa, kun jotkut nimittää itseään eläimen äidiksi/isäksi ja pitävät eläintä kuin omaa lasta. Erityisesti naispuolisilla koiraihmisillä esiintyvä syndrooma. Oon joskus kysynytkin joiltakin tämmöisiltä, että miten ihmeessä tuo päätyi sun kohtuun ja että miten se synnytys meni :D

Ehdottomasti pelastaisin ihmisiä ennen eläimiä jos olisi pakko valita. Kaikki tuska on väärin, mutta voisin elää tämän valinnan kanssa.

Vierailija kirjoitti:

On kyllä aika itsekästä olettaa että joku ventovieras olisi velvollinen pelastamaan jonkun itselleen täysin vieraan lapsen ja jättämään itselleen rakkaan lemmikin liekkeihin.

Kyllä se on jo ihan laki ja ihmisoikeudet, mitkä sanelevat auttamisjärjestyksen.

Toki jos ette kannata ihmisoikeuksia, kuten äärioikeisto, niin pelastatte lemmikin.

Itse pelastaisin sen kumpi olisi helpompi pelastaa. (ellen sitten voisi pelastaa molempia koska koirani on hyvin pieni)

Jos pilkkua viilataan, todennäköisesti pelastaisin koirani; minulla ei ole lapsia ja koira on kanssani samassa asunnossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen kuolema suistaa ihmisen työkyvyttömyyteen, jopa loppuelämäksi. Lapsen kuolema rikkoo avioliitot, kaataa firmat ja vie ihmiset oikeuteen. Koiranpelastajat ovat todnäk lapsettomia eivätkä ole kokeneet ihmisen tunteiden kirjoa vielä oikein kunnon skaalalla.

Murheen asteikolla 0-100, lapsen kuolema 100, vakava sairaus 50, koiran kuolema about 10.

Nimenomaan. Toivon ainakin, että näiden "eläintenpelastajien" suhteellisuudentajuttomuus ja epäempaattisuus johtuu epäkypsyydestä ja kokemattomuudesta.  Terv. eläinrakas vela

Mä edelleen ihmettelen miten se tekee epäempaattiseksi että välittää enemmän viattomasta eläimestä kuin maailman julmimmasta olennosta? Ja miksi ihminen olisi muka se kaikista arvokkain?

Tämä oli hyvin kiteytetty.