Lue keskustelun säännöt.
Ihminen pelastaa tulipalosta koiran eikä lasta, on psykopaatti/sosiopaatti
13.04.2018 |
Ymmärrän näkökulman, että ihmisellä on enemmän tunnesidettä omaan koiraan kuin vieraaseen lapseen, mutta olen sitä mieltä että jos valitsee oman koiran tulipalosta tai uppoavasta laivasta, kärsii voimakkaasti mielenterveyshäiriöstä /-sairaudesta. Tällainen ihminen on tunnekylmä, epäempaattinen ja äärimmäisen itsekäs.
Ihmettelen kun menneiden ketjujen mukaan näitä suuri osa. Ja käsitykseni mukaan ovat aina naisia!
Mistä tällainen johtuu?
Kommentit (285)
Pelastan tottakai itselleni tärkeimmät eli lemmikkini. Mulle ihminen, edes se lapsi ei ole automaattisesti arvokkain. Varsinkaan kun miettii millaisia suuri osa nykylapsista on...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vanha aihe, mutta todetaan taas kerran, että ihminen joka pitää eläintä lapsenaan, on hieman vajaa... Ihminen, joka pelastaa koiran vaikka olisi voinut pelastaa lapsen, tekee rikoksen.
Olen lapseton, omistan koiran, ja tietenkin pelastaisin vieraan lapsen / aikuisen ennen koiraani. Koska se on oikein. Mieluiten tietysti molemmat.
Sinulle oikein ei tarkoita samaa kaikille. Järjetön ajatus että oma rakas lemmikki olisi ventovierasta vähäisempi arvoltaan. Antaa tulla tuomiota, eläin on mulle tärkeämpi. Inhoan ihmisiä, miksi edes vaivauduin tähän...
Tämä tekopyhyys on erityisen huvittavaa palstalla, jossa oma älypuhelin menee kehitysmaassa asuvan pikkulapsen edelle ihan heittämällä.
Vierailija kirjoitti:
Joo, ennemmin oma koira kuin vieras lapsi. En edes miettisi, en voisi elää enää itse ajatellen että koirani kuoli vaikka olisin voinut estää sen. Koira on minun lapseni.
Mä en antaisi sun elää jos sinulle vieras ihminen, minun lapseni, kuolisi sinun pelastaessa jotain v*tun rakkia. Tai oikeastaan, sen piskin en antaisi elää.
Koiria saa aina uusia, ihmisiä ei.
Vierailija kirjoitti:
Vanha aihe, mutta todetaan taas kerran, että ihminen joka pitää eläintä lapsenaan, on hieman vajaa... Ihminen, joka pelastaa koiran vaikka olisi voinut pelastaa lapsen, tekee rikoksen.
Olen lapseton, omistan koiran, ja tietenkin pelastaisin vieraan lapsen / aikuisen ennen koiraani. Koska se on oikein. Mieluiten tietysti molemmat.
Kun otat eläimen, olet vastuussa sen terveydestä ja elämästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vanha aihe, mutta todetaan taas kerran, että ihminen joka pitää eläintä lapsenaan, on hieman vajaa... Ihminen, joka pelastaa koiran vaikka olisi voinut pelastaa lapsen, tekee rikoksen.
Olen lapseton, omistan koiran, ja tietenkin pelastaisin vieraan lapsen / aikuisen ennen koiraani. Koska se on oikein. Mieluiten tietysti molemmat.
Tiedemiehet/naiset ovat sitten melko vajaita.
Johan on todettu että lemmikin ja sen omistajan suhde on identtinen pienen vauvan ja äidin suhteesta.
Tarkoitetaan normaalia kiintymyssuhdetta eläimeen, ei näitä "eläin on vain eläin"-juttuja.
"olen sitä mieltä että jos valitsee oman koiran tulipalosta tai uppoavasta laivasta, kärsii voimakkaasti mielenterveyshäiriöstä /-sairaudesta."
Sitten taas sinunlaiset ihmiset... Voit olla mitä mieltä mistä tahansa, mutta tajuatko kuinka typerältä kuulostaa kun tavallinen asiasta tietämätön pulliainen tekee mutu-mielenterveysdiagnooseja kuin tietäisi asiasta enemmän kuin alan ammattilaiset?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kertokaapa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liittyy varmaan jotenkin nais-sukupuoleen. Meidän narttu-koira oli aina kaikille tosi tosi kiltti ja paras kaveri naapurin koiran kanssa. Sitten naapurin koira sai pentuja ja meidän kiltistä koirasta tuli hirviö niitä kohtaan. Ei ikinä ennen sitä tai sen jälkeen ollut vihainen kenellekkään. Mutta naapurin koiran pennut olisi varmaan tappanut, jos ois päässy käsiksi. Oliko sitten mustasukkaisuutta vai mitä!?
Mutta hirveältä tuntuu, jos eläimen henki on jollekkin ihmishenkeä arvokkaampi, varsinkin lapsen!
Miksi "varsinkin lapsi" olisi tärkeämpi kuin aikuinen tai vanhus? Samaa paskaa kuin nämä "vauva kyydissä" kyltit autoissa. Mulle ei ainakaan oo mitään eroa sillä onko autossa lapsia, aikuisia vai vanhuksia. Yhtä suurella varovaisuudella ajan. Miksi sellaiseen lapselliseen/ vauvalliseen autoon törmääminen on kamalampaa kuin sellaiseen missä on aikuisia/ vanhuksia???
Vauva kyydissä kyltti on pelastusihmisille eikä muille että varois sen enempää. Aina ei välttämättä huomaa että autossa on lapsi ja onnettomuuden sattuessa siitä kyltistä tietävät tarkastaa
Lapsi ei myöskään aina ole kyydissä. Silloin pelastusihmiset joutuu tekemään turhaa työtä, kun etsivät olematonta lasta. Näitäkin on maailmalla käynyt. Olen myös kuullut ettei niistä kylteistä täällä Suomessa pelastajat välitä yhtään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, ennemmin oma koira kuin vieras lapsi. En edes miettisi, en voisi elää enää itse ajatellen että koirani kuoli vaikka olisin voinut estää sen. Koira on minun lapseni.
Mä en antaisi sun elää jos sinulle vieras ihminen, minun lapseni, kuolisi sinun pelastaessa jotain v*tun rakkia. Tai oikeastaan, sen piskin en antaisi elää.
Koiria saa aina uusia, ihmisiä ei.
Kyllä ihmisiäkin saa uusia aina lisää. Ne vain eivät ole niitä samoja jotka on menetetty. Kuten eivät ole uudet koiratkaan samoja kuin menetetyt.
Eli todella huono rinnastus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei ihmiset, voidaanhan me sanoa, että teemme vaikka mitä tuollaisissa tilanteissa, mutta ei se tarkoita sitä, ettäkö toimisimme niin oikeissa tilanteissa. Siksi on ihan turhaa ruveta väittämään jotain psykopaatiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö se ole juuri päinvastoin? Jos rakastaa omaa koiraansa, mutta pystyy kylmän rauhallisesti hylkäämään tämän liekkeihin, koska "kuuluu" pelastaa vieras lapsi, on minun mittapuuni mukaan aika tunnekylmä ihminen.
Missä sanottiin, että rauhallisesti pystyy hylkäämään?
No aika kylmä saa olla, jos ylipäätään pystyy hylkäämään rakkaan koiran kuolemaan. Tai sitten ei yksinkertaisesti ole kummoista tunnesidettä koiraan.
Hätätilanteessa ihminen vaistomaisesti pyrkii pelastamaan ne, keitä rakastaa. Oma rakas mummo menee naapurin vauvalle ja niin edelleen. Oma rakas koira on itselle tärkeä myös, jos se on tosiaan RAKAS. Jos rakkaat ovat hädässä, ihminen hätääntyy ja tekee parhaansa ensisijaisesti niiden omien rakkaiden pelastamiseksi.
Tämä on ihan normaalia. Siihen se kiintymys juuri perustuu, sen tunteen tarkoituskin on se, että se saa meidät pitämään läheisistämme huolta.
Ihme asioista tällä palstalla saa ongelman aikaiseksi.
Huomaa, että on naiset äänessä.
1. Tunneside omaan koiraan on subjektiivisesti tietysti suuri, mutta objektiivisesti katsottuna vieraan ihmisen tunneside omaan lapseen on lähtökohtaisesti suurempi kuin sinun side KOIRAAN. Siksi pelastetaan "lähimmäisen" lapsi. Sitä kutsutaan empatiaksi ja ystävällisyydeksi.
2. Hätätilanteessa pitää toimia asiallisesti eikä vouhottaa tunteet edellä.
3. En haluaisi olla kaltaisesi tunnebimbon kanssa esimerkiksi onnettomuudessa. Sivullinen ihminen on veret kaulassa auton alla, sun koiralla on jalka poikki takapenkillä niin varmaan vouhotat koiraasti auttaen ja sen vieressä paniikissa itkien?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei oo koiria mutta kyllä, pelastaisin kissan/koiran/muun eläimen ennemmin kuin tuntemattoman ihmisen. Oli lapsi taikka aikuinen. Eläimet ovat mulle arvokkaampia kuin joku randomi tyyppi.
Jos sinua joku hakkaisi kadulla, niin en tulisi väliin. Mutta jos joku hakkaisi koiraa, niin silloin puuttuisin asiaan.
Minua aina naurattaa tämä "MINUN viiteryhmäni tai MINUN lapseni ei ole henkilölle x prioriteetti, super itsekästä" -avaukset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koirat ovat sentään aika neuvokkaita ja viisaita otuksia, joten kyllä ne useimmiten onnistuvat jollain konstillaan pelastautumaan itse paistumiselta tulipalossa .
Koirilla on ihmisiin verrattuna, kuten kaikki kai tiedämme, aika hyvä hajuaisti, joten ne ovat haukkumisellaan ja metelin pitämisellään pelastaneet monia ihmisiä ja kokonaisia perheitäkin alkavilta tulipaloilta jotka on (ainoastaan niiden aistien ja valppauden ansiosta) saatukin sammutettua jo alkuunsa.
Koirat auttavat myös etsinnöissä ja (niissä pahimmissa tapauksissa sitten) ruumiiden löytämisessä.
Saamme oikeastaan olla paljosta kiitollisia noille viisaille ja uskollisille eläimille ja seuralaisillemme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, ennemmin oma koira kuin vieras lapsi. En edes miettisi, en voisi elää enää itse ajatellen että koirani kuoli vaikka olisin voinut estää sen. Koira on minun lapseni.
Mä en antaisi sun elää jos sinulle vieras ihminen, minun lapseni, kuolisi sinun pelastaessa jotain v*tun rakkia. Tai oikeastaan, sen piskin en antaisi elää.
Koiria saa aina uusia, ihmisiä ei.
Jos koirani kuolisi sinun tai lapsesi vuoksi, minulla ei olisi mitään menetettävää, sillä koirani on kaikkeni. Ei tulisi helppoa teillekään, tasapeli?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, ennemmin oma koira kuin vieras lapsi. En edes miettisi, en voisi elää enää itse ajatellen että koirani kuoli vaikka olisin voinut estää sen. Koira on minun lapseni.
Mä en antaisi sun elää jos sinulle vieras ihminen, minun lapseni, kuolisi sinun pelastaessa jotain v*tun rakkia. Tai oikeastaan, sen piskin en antaisi elää.
Koiria saa aina uusia, ihmisiä ei.Jos koirani kuolisi sinun tai lapsesi vuoksi, minulla ei olisi mitään menetettävää, sillä koirani on kaikkeni. Ei tulisi helppoa teillekään, tasapeli?
Taas hyvä esimerkki kuinka koiraihmiset ovat sairasta sakkia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, ennemmin oma koira kuin vieras lapsi. En edes miettisi, en voisi elää enää itse ajatellen että koirani kuoli vaikka olisin voinut estää sen. Koira on minun lapseni.
Mä en antaisi sun elää jos sinulle vieras ihminen, minun lapseni, kuolisi sinun pelastaessa jotain v*tun rakkia. Tai oikeastaan, sen piskin en antaisi elää.
Koiria saa aina uusia, ihmisiä ei.Kyllä ihmisiäkin saa uusia aina lisää. Ne vain eivät ole niitä samoja jotka on menetetty. Kuten eivät ole uudet koiratkaan samoja kuin menetetyt.
Eli todella huono rinnastus.
Jokainen ihminen on oma persoonansa,eläimet eivät. Sen vuoksi on ihan sama mikä elukka sulla siinä on, annat sille ruokaa, käytät ulkona ja vähän leikit. Siinäpä se. Mitään se ei puhu, ajattele eikä kehity. On vaan. Kun se kuolee, hankit uuden ja hetken et muista vanhaa eläintä ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, ennemmin oma koira kuin vieras lapsi. En edes miettisi, en voisi elää enää itse ajatellen että koirani kuoli vaikka olisin voinut estää sen. Koira on minun lapseni.
Mä en antaisi sun elää jos sinulle vieras ihminen, minun lapseni, kuolisi sinun pelastaessa jotain v*tun rakkia. Tai oikeastaan, sen piskin en antaisi elää.
Koiria saa aina uusia, ihmisiä ei.Jos koirani kuolisi sinun tai lapsesi vuoksi, minulla ei olisi mitään menetettävää, sillä koirani on kaikkeni. Ei tulisi helppoa teillekään, tasapeli?
Taas hyvä esimerkki kuinka koiraihmiset ovat sairasta sakkia.
Ja tää mamma joka uhkaa koiran tappamisella on tosi tasapainoinen?
Vierailija kirjoitti:
Joo, ennemmin oma koira kuin vieras lapsi. En edes miettisi, en voisi elää enää itse ajatellen että koirani kuoli vaikka olisin voinut estää sen. Koira on minun lapseni.
Toivottavasti tajuat olla ikinä hankkimatta lapsia. Et ole ansainnut niitä. Luultavasti koirallasikin on enemmän tunteita, sekin pelastaisi ennemmin avuttoman vauvan tulipalosta kuin sut!!
Vauva kyydissä kyltti on pelastusihmisille eikä muille että varois sen enempää. Aina ei välttämättä huomaa että autossa on lapsi ja onnettomuuden sattuessa siitä kyltistä tietävät tarkastaa