Ahdistaa nuo "Lasten hankkiminen 35-vuotiaana - olet jo myöhässä"-uutisoinnit

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin tuo nuorena lapsen hankkineiden naisten aggressiivisuus ja lapsettomien valintojen arvostelu pistää aina miettimään, että meniköhän ne lapsellisten omat valinnat sitten kovinkaan nappiin.

Itse olen 33-vuotias lapseton sinkkunainen. Mielelläni olisin hankkinut lapsen jo vuosia sitten elämäni rakkauden kanssa, mutta asiat eivät menneet suunnitellusti (tai muiden suunnitelmien mukaan). Nyt hoidan mielelläni ystävieni lapsia ja saan joskus omia, jos olen saadakseni. Stressiä en siitä ota, mutta onhan se kiva tietää, että minulle tuntemattomat ihmiset murehtivat asiaa puolestani. 

Tuota ensimmäistä lausettasi pohdin juuri miehen kanssa eilen. Että miksi perheellisille on niin tärkeää, että muutkin saavat lapsia?

Meille tulee lapsia, jos tulee. Jos ei tule, nautimme kalliista etelänmatkoista monta kertaa vuodessa:)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meille tulee lapsia, jos tulee. Jos ei tule, nautimme kalliista etelänmatkoista monta kertaa vuodessa:)

😂😂😂 Vieläkö löytyy ihmisiä, jotka luulevat, ettei lapsiperheet voi nauttia ”kalliista etelänmatkoista”?

No, ehkä tämän palstan perusteella näin voi kuvitella.

Terveisin muutaman kerran maailman ympäri matkannut lapsiperheellinen.

-Lapsen tekeminen ennen kuin on kunnon koulut käytynä, on typerää.

-Lapsen tekeminen ennen kuin on saanut useamman vuoden työkokemusta, on typerää.

-Lapsen tekeminen muutaman vuoden työkokemuksen jälkeen on typerää, koska juuri silloin alkaa kilpailu ylenemisestä.

-Lapsen tekeminen ensimmäisen ylennyksen jälkeen on typerää, koska silloin menettää mahdollisuutensa oikeasti päästä eteenpäin.

Minä kuitenkin erehdyin tekemään kolme lasta ennen kuin täytin 25. Koulutuksena ylioppilas. Aktiiviseen työelämään astuin 33-vuotiaana maisterina. Urani ei ole lähtenyt lentoon, mutta en toisaalta haluakaan uhrata elämääni työlle. Palkkani ei ole hyvä, mutta ei surkeakaan. Vakituinen ja ihan perusmielekäs työ kuitenkin on. Yhdessä mieheni kanssa pärjäämme riittävän hyvin.

Minusta on kivaa olla nelikymppinen, jonka lapset ovat muuttaneet pois kotoa. Nuorena elämä on kiihkeää, mutta näin vanhempana täyteläisempää ja kokonaisvaltaisempaa. Olen mieluummin vapaa nyt kuin olisin ollut nuorena. 

Ei minulla ole mitään sitä vastaan, että tekee lapset vanhempana, mutta ei siitä minusta toisaalta normiakaan kannata tehdä. On ihan eri asia sitoa itsensä pikkulapsiarkeen nelikymppisenä kuin lähettää lapsensa maailmalle nelikymppisenä. Lapsentekoikä määrittää voimakkaasti koko elämänkaarta.

Mitä tulee kansantalouteen, niin työelämästä äideiksi ryhtyvät ovat valtiolle paljon kalliimpia kuin opiskelijoina äideiksi ryhtyvät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meille tulee lapsia, jos tulee. Jos ei tule, nautimme kalliista etelänmatkoista monta kertaa vuodessa:)

😂😂😂 Vieläkö löytyy ihmisiä, jotka luulevat, ettei lapsiperheet voi nauttia ”kalliista etelänmatkoista”?

No, ehkä tämän palstan perusteella näin voi kuvitella.

Terveisin muutaman kerran maailman ympäri matkannut lapsiperheellinen.

Olemme akateeminen pariskunta, mutta emme pysty pitämään elintasoamme samana lapsiperheenä. Omakotitalo, koulumaksut, harrastukset, viidentähden lomat perheelle jne. Mikään noista ei tietenkään ole pakollista ja maailman ympäri tosiaan pääsee halvallakin halutessaan, mutta olemme enemmän laatu eikä määrä -tyyppiä.

Vierailija kirjoitti:

Mäkin olen ihmetellyt että kuka muka ei tiedä tuota? Ehkä jokut miehet voi olla vähän pihalla, kun asia ei heitä niin suoraan koske, mutta kaikki 25+ naiset on varmasti liiankin tietoisia tuosta asiasta.

En usko että juuri kukaan jää sen takia lapsettomaksi, että siinä 40-vuotiaana alkaa esikoistaan yrittää eikä yksinkertaisesti ollut koskaan kuullutkaan että voipi olla siinä iässä jo vähän hankalaa.

Ärsyttää itseänikin tuo holhoava uutisointi. Kyllä kaikki tietää.

No kyllä minä taas luulen että saattaa koskea aika moniakin. Syitä lastenteon viivästymiselle tässä yhteisunnassa näin ehkäisyn aikakautena löytyy monia erilaisia.

Tieto on eri asia kuin tiedostaminen. Melkein kaikki tietävät, että lapsen saaminen vaikeutuu ikääntymisen myötä, mutta hyvin moni ajattelee, että kyllä minä kuitenkin sen lapsen saan.

Olen odottanut 23 vuotiaasta asti että biologinen kello rupeaisi tikittämään ja että ihastuisin lapsiin yhtä paljon miten kaikki ystävänikin tuolloin olivat. Ajattelin että varmaan tapahtuu sitten kun alkaa lapsia tupsahtelemaan noille ystävilleni ja ns "kateus" heräisi heidän lapsista ja ihanasta perhe elämästään... 

Siitä on nyt 10 vuotta eikä vieläkään mitään... Mitä kävikään sille "että kyllä sitten kun olet vanhempi" lauseelle jota jokaiselta tuolloin 23 vuotiaana vielä kuuli kun vaan sattuikin mainitsemaan että lapset ei kiinnosta. No, ehkä kahden vuoden päästä sitä voi alkaa iskemään takaisin kun "määräpäivä" mennyt umpeen! :'D 

Ei sitä vauvakuumetta ainakaan kannata jäädä odottamaan. Ei minullakaan ollut koskaan, mutta olen saanut silti kaksi lasta ihan omasta halusta. He ovat tärkeintä maailmassa minulle ja olen onnellinen, kun olen heidät saanut. Varsinkin nyt, kun ovat jo teinejä molemmat, niin heidän kanssaan on tosi kiva matkustaa ja tehdä kaikenlaista yhdessä. Sori ot, mutta oli pakko sanoa.

Vierailija kirjoitti:

Ei sitä vauvakuumetta ainakaan kannata jäädä odottamaan. Ei minullakaan ollut koskaan, mutta olen saanut silti kaksi lasta ihan omasta halusta. He ovat tärkeintä maailmassa minulle ja olen onnellinen, kun olen heidät saanut. Varsinkin nyt, kun ovat jo teinejä molemmat, niin heidän kanssaan on tosi kiva matkustaa ja tehdä kaikenlaista yhdessä. Sori ot, mutta oli pakko sanoa.

Perhe elämä lasten kanssa ei missään vaiheessa ole kiinnostanut tai kuulunut tulevaisuuden suunnitelmiini. Siksi en sitä ole tehnyt, tai ala tekemäänkään. :)

Minun mielestäni jos ei nainen ole lasta tehnyt ennen kun täyttää 30, pittää tehä pakkosterilisaatio ja laittaa armeijaan.

Ei ahdista uutisointi. Ikää 37 v, ei lapsia. Lähinnä toivoisin että hedelmällisyys päättyisi lopullisen varmasti esim. tasan 35 vuoden ikään kaikilla niin ei tarvitsisi sen jälkeen enää huolehtia ehkäisystä.

Vain täysi idiootti nainen tekee lapsen, ennenkuin on tutkinto ja hyvä työpaikka odottamassa. Omaa elämää ei vaan kukaan täysijärkinen nainen laske miehen tulojen varaan, koska mikään ei takaa miehen halua elättää. Hyvän työpaikan saanti pienen lapsen kanssa taas ei todella ole mikään itsestäänselvyys ja jos tekee toisen perään, on ollut jo niin kauan pois työeämästä, ettei useillakaan aloilla ole enää mahdollisuuksia työllistyä. Näin sitten nainen onkin kätevästi vuosia köyhyysloukossa. Sitäpaitsi ei ole muutenkaan reilua, että miehen rooli on elättää ja varmistaa toimeentulo - tasa-arvon aikana myös perheen talous on molempien vastuulla ja naisella on yhtälainen velvollisuus siihen osallistua. 

Lisäksi naisen tulee valita, hankkiiko lapsen yksin (mikä on Suomessa erittäin kallis vaihtoehto) vai kumppanin kanssa. Kumppaninkaan löytäminen ei todella ole yksinkertaista eikä ole viisasta sitoutua alle 30 vuotiaseen mieheen, sillä he lähes poikkeuksetta alkavat kaivata vapautta ja vaihtelua, jos perhe on tullut miehen ikään nähden liian nuorena. 

Kyllä sitä on helpostti yli 30 kun on mitenkään mahdollista tehdä lapsi - useimmat lähempänä 35. itse täytän nyt 32 ja olen vihdoin tilanteessa, jossa voin tehdä lapsen. Ja minä sentään olen edennyt elämässä hyvinkin ripeästi tähän pisteeseen. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sitä on helpostti yli 30 kun on mitenkään mahdollista tehdä lapsi - useimmat lähempänä 35. itse täytän nyt 32 ja olen vihdoin tilanteessa, jossa voin tehdä lapsen. Ja minä sentään olen edennyt elämässä hyvinkin ripeästi tähän pisteeseen. 

Mitä järkeä on elämässä, jossa ensin ponnistelee opiskelujen ja töihin pääsemisen kanssa ja sitten alkaa suorittaa pikkulapsiarkea ja maksaa teinien kalliita harrastuksia.

Tämä on varmin tapa elää elämän aktiivisin vaihe muille kuin itselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sitä on helpostti yli 30 kun on mitenkään mahdollista tehdä lapsi - useimmat lähempänä 35. itse täytän nyt 32 ja olen vihdoin tilanteessa, jossa voin tehdä lapsen. Ja minä sentään olen edennyt elämässä hyvinkin ripeästi tähän pisteeseen. 

Mitä järkeä on elämässä, jossa ensin ponnistelee opiskelujen ja töihin pääsemisen kanssa ja sitten alkaa suorittaa pikkulapsiarkea ja maksaa teinien kalliita harrastuksia.

Tämä on varmin tapa elää elämän aktiivisin vaihe muille kuin itselle.

Kun varhaisaikuisiän on elänyt itselleen, ei tunnu pahalta elää varhaiskeski-ikää pikkulasten kanssa. Itse koen näin. Toiset haluavat keski-ikäisinä elää kahdestaan ja silloin pitää tehdä lapset, kun ikä alkaa kakkosella.

Vierailija kirjoitti:

Kun varhaisaikuisiän on elänyt itselleen, ei tunnu pahalta elää varhaiskeski-ikää pikkulasten kanssa.

Nuoruudessa on se hyvä puoli, ettei ihminen ole vielä tottunut keskiluokkaisiin normeihin. Opiskelija-arki on joka tapauksessa köyhää. Siihen sopii ihan hyvin pieni lapsi. Kun lapsi kasvaa ja vanhemmat saavat opintonsa loppuun, niin rahaakin alkaa tulla.

Tällä tavalla toimien mukavuuskäyrä sojottaa ylöspäin. Jos lapset sen sijaan tekee varhaiskeski-iässä, mukavuuskäyrä kääntyy laskuun. Monien on vaikea sopeutua siihen.

On helpompi kulkea niukkuudesta ja tiukkuudesta kohti vaurautta ja vapautta kuin toisinpäin.

Ärsyttää lukea tuollaisia pelottelujuttuja. Eiköhän jokainen tiedosta asian jo ilmankin. Nykyään vaan lasten hankkiminen nuorena on taloudellisestikin jo edesvastuutonta. Pks:lla varsinkin.

Jutun mukaan minun olemassaoloni onkin jo suurempi ihme. Äidilläni ja minulla on ikäeroa 43 ½ vuotta sekä äidinäidilläni ja minulla 87 ½ vuotta. Täällä ollaan kuitenkin, äitini ainoana lapsena. Eikä kauaan ole tarvinnut yrittää. Älyä ja ulkonäköäkin on siunaantunut, toisin kuin jutun mukaan pitäisi olla (munasolujen laatu ikääntyessä).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun varhaisaikuisiän on elänyt itselleen, ei tunnu pahalta elää varhaiskeski-ikää pikkulasten kanssa.

Nuoruudessa on se hyvä puoli, ettei ihminen ole vielä tottunut keskiluokkaisiin normeihin. Opiskelija-arki on joka tapauksessa köyhää. Siihen sopii ihan hyvin pieni lapsi. Kun lapsi kasvaa ja vanhemmat saavat opintonsa loppuun, niin rahaakin alkaa tulla.

Tällä tavalla toimien mukavuuskäyrä sojottaa ylöspäin. Jos lapset sen sijaan tekee varhaiskeski-iässä, mukavuuskäyrä kääntyy laskuun. Monien on vaikea sopeutua siihen.

On helpompi kulkea niukkuudesta ja tiukkuudesta kohti vaurautta ja vapautta kuin toisinpäin.

Tuo alku on keskimäärin ihan totta.

Loppu ei ole, jos on menestynyt urallaan ja palkkakehityksessä. Ja on ylipäätään miettinyt lasten tuomat muutokset ennakkoon. Asia jonka vanhempana vanhemmiksi tulevat ovat yleensä tehneet monelta kantilta.

Suorittavassa ammatissa olevan on ihan kannattavaa tehdä lapset nuorempana taloudellisesti ja näin se meneekin tilastollisesti.

Itse vasta 20v mutta ahdistaa nyt jo. Jos asiat ei mene toivotusti ja lapsi jää saamatta kun kellon tikitys loppuu. Tädille kävi niin että opiskeli ja teki töitä jättäen ihmissuhteet jne syrjään, löysi kuitenkin miehen 32v ja lasta ei enää tullutkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun varhaisaikuisiän on elänyt itselleen, ei tunnu pahalta elää varhaiskeski-ikää pikkulasten kanssa.

Nuoruudessa on se hyvä puoli, ettei ihminen ole vielä tottunut keskiluokkaisiin normeihin. Opiskelija-arki on joka tapauksessa köyhää. Siihen sopii ihan hyvin pieni lapsi. Kun lapsi kasvaa ja vanhemmat saavat opintonsa loppuun, niin rahaakin alkaa tulla.

Tällä tavalla toimien mukavuuskäyrä sojottaa ylöspäin. Jos lapset sen sijaan tekee varhaiskeski-iässä, mukavuuskäyrä kääntyy laskuun. Monien on vaikea sopeutua siihen.

On helpompi kulkea niukkuudesta ja tiukkuudesta kohti vaurautta ja vapautta kuin toisinpäin.

Missä maailmassa oikein elät? Ei ole mitään takeita, että varsinkaan nuori nainen saisi töitä valmistuttuaankaan  - paitsi niitä 3kk perusteettomia määräaikaisia nyt hallituksen uusimman keksinnön jälkeen. Meillä (minä ja mieheni, 27v) on köyhää nyt ja todennäköisesti on vielä köyhempää myöhemmin, ja rutiköyhiä oltaisiin jos lapsia ruvettaisiin pyöräyttämään. Ei mitään aikeita hankkia lapsia ennen kuin taloudellinen tilanne kohenee, ja jos ei se kohene koskaan niin sitten jätetään hankkimatta.

Vierailija kirjoitti:

Loppu ei ole, jos on menestynyt urallaan ja palkkakehityksessä.

Urallaan menestyvillä naisilla lapset näyttävätkin usein olevan projekti, joka on vain hoidettava alta pois.

Lapset ovat nousujohteiselle uralle valtava riski. Kuinka nelikymppinen uraa tavoitteleva nainen voi hypätä pois työelämästä useammaksi vuodeksi, sitoutua lasten kasvuun ja kasvatukseen ja kokonaisvaltaiseen läsnäoloon ja sen jälkeen palata takaisin urakiertoon? Miksi muut eivät menisi sillä aikaa ohi?

Siinä missä opiskelijaperhe elää kokonaisvaltaista lapsiperhe-elämää tehden retkiä lähikallioille ja puistoon ja hoitaen lapsia kauan kotona, koska muuhunkaan ei ole varaa, uraperhe työntää lapset nopeasti hoitoon. 

Minua nuo projektilapset käyvät sääliksi. Jos ei oikeasti tahdo lapsiperhe-elämää, niin miksi tehdä lapsia? Pakkohan ei ole. Totuus nyt vain on, että kokonaisvaltainen vanhemmuus sopii harvoin yhteen uran kanssa.