Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Ahdistaa nuo "Lasten hankkiminen 35-vuotiaana - olet jo myöhässä"-uutisoinnit
12.04.2018 |
Tiedän kyllä tasan tarkkaan tosiasiat ja uskoisin, että suurin osa naisista tietää. Kaikilla ei vain ole mahdollisuutta hankkia lapsia silloin, kun ne "pitäisi" tehdä. Ahdistaa jo valmiiksi ajatus siitä, että en saa hankittua lapsia "eräpäivään" mennessä, ja nuo otsikoinnit eivät mitään muuta aiheuta kuin lisää ahdistusta.
Viitaten siis tämän päivän IL-otsikointiin.
Kommentit (209)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vituttaa kun ihmiset ohittavat biologian täysin. Ei ihmiset tässä yhden sukupolven aikana ole mihinkään suuntaan kehittyneet :D Ihan sairasta ja LUONNOSTA vieraantunutta meininkiä nykyään.
Niin, onhan sitä tähänkin asti saatu lapsia viistoista- vuotiaasta viiskymppisiksi, jokainen oman tilanteensa mukaan. Mitä se kenellekään kuuluu ...
Sinä olet yksi heistä jotka uskottelevat vanhempia naisia, että on ihan ok odotella. Todella moni EI voi tulla raskaaksi yli 35-vuotiaana, vaikka siitä puhutaankin keskusteluforumeilla paljon. Monet kirjoittavat trolleina (?) että kyllä se lapsi tulee vielä 40-vuotiaanakin.
Missä tuossa tekstissä uskotellaan kenellekään mitään? Siinähän lukee, että jokainen elää oman tilanteensa mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Gynekologini juuri sanoi, että jos olisi mahdollisuus, hän kirjottaisi reseptin, jolla määrättäisiin lastenteko alkamaan 26-27-vuotiaana, jos aikoo useamman hankkia. Jos yksi riittää, voi odottaa kolmikymppiseksi.
Sen jälkeen hedelmällisyys laskee aika nopsaan ja lasta joutuu yrittämään pitempään (tottakai poikkeuksia on!).Munasolut ovat olleet olemassa koko naisen eliniän, joten niiden laatuun voi vaikuttaa koko naisen eletty elämä (sairastetut sairaudet). On havaittu, että naisten ikääntyessä myös alkioiden kromosomivian riski lisääntyy: alle 35-vuotiailla epänormaalien alkioiden osuus on keskimäärin kolmasosa, mutta 44-vuotiailla niitä on keskimäärin jo yli 80 prosenttia.
Myös vaihdevuodet voivat alkaa jo 41–vuotiaana.Ja kun joudutaan hormonihoitoihin lasten aikaansaamiseksi, lisääntyy myös rintasyöpäriski. Siinäpä sitten ollaan kauan toivotun lapsen kanssa ja äiti kenties sairastuu rintasyöpään, joka hormonitoiminnan ollessa aktiivinen, on usein aggressiivinen. Saati sitten, että lapsi hankitaan vanhan isän kanssa (vrt. presidenttimme)- onko se oikein lasta kohtaan? Ja karu totuus voi iskeä vastaan, kun samassa huushollissa asuu teinimurkkuhirviö ja vaihdevuosissa kipuileva ärtsy ja itkuherkkä äiti.
Vanhemmuuttaan tulevaisuuteen siirtävät eivät myöskään ajattele sitä, kuinka korvaamaton apu ja tuki isovanhemmat yleensä on (jep, poikkeuksia on jälleen). Mitä myöhemmin saa oman lapsen, sitä vanhempia ovat isovanhemmat eivätkä jaksa enää samoin kuin nuorempana olisivat jaksaneet.
Itse olen oikein tyytyväinen omaan valintaani, kolmas syntyi ollessani 30-v. Molemmat opiskelimme, kun lapsia alkoi siunaantua, töitäkin ehdittiin tehdä, matkusteltiin runsaasti, oma koti hankittiin jne. Mistään emme jääneet paitsi ja paljon saimme lasten myötä.
Viimeinenkin lapsi muutti kotoa, kun olimme 50-v. Elämä hymyilee edelleen ja tarjolla on vaikka mitä, nyt nautimme taas kahdenolosta vaikka yhtälailla nautimme perhe-elämästäkin. Olisi tosi vaikea kuvitella, että jaloissa pyörisi vielä teini-ikäisiä. Kaikelle on aikansa.
On varmaan kiva olla noin omahyväinen. Minä en ennen 27 v tavannut ainoatakaan miestä joka halusi edes parisuhteeseen. Kun löysin, hän ei halunnut lapsia "vielä" sain kiristettyä ja pakotettua hänet kun olin 33. Yritimme vuoden.
Hyvä lähtökohta isyydelle ja tasapainoiselle arjelle. :D
Niin. Toinen vaihtoehto on erota, kun toinen ei vaan tajua, että naisella tulee ikä ja jaksaminen jossain vaiheessa vastaan. Kaikki ei ole valmiita nakkaamaan muuten hyvää miestä pihalle, vaan yrittää taivutella tämän suostumaan lasten hankinnan kiirehtimiseen. Miehen täysi vastustus on toki eri asia.
Vierailija kirjoitti:
Mua alkoi ahdistaa kanssa kun luin otsikon. :( Olen 27 ja ajattelin hankkia ensimmäisen lapsen(ja todennäköisesti ainoan) siinä 33-36. Tai hankkia ja hankkia. Tulee jos on tullakseen. Näin alle 30v:nä en vain koe olevani valmis. En henkisesti enkä muutenkaan. Opiskelut kesken ja semmosta.
Vain Suomessa, tai enintään Pohjoismaissa. Globaalisti ei ole yleistä, että vielä 27-vuotiaana opiskellaan. Suurin osa maailman väestöstä on sen ikäisenä jo ollut vuosia työelämässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua alkoi ahdistaa kanssa kun luin otsikon. :( Olen 27 ja ajattelin hankkia ensimmäisen lapsen(ja todennäköisesti ainoan) siinä 33-36. Tai hankkia ja hankkia. Tulee jos on tullakseen. Näin alle 30v:nä en vain koe olevani valmis. En henkisesti enkä muutenkaan. Opiskelut kesken ja semmosta.
Vain Suomessa, tai enintään Pohjoismaissa. Globaalisti ei ole yleistä, että vielä 27-vuotiaana opiskellaan. Suurin osa maailman väestöstä on sen ikäisenä jo ollut vuosia työelämässä.
No tässä maassa on erittäin vaikeata päästä opiskelemaan ja töihin. Siitä nyt ei ainakaan voi naisia syyllistää!
Olisi kiva, jos juttelisitte lastenne kanssa siitä, että ei ole kohteliasta ihmetellä muiden vanhempien ikää. "Siis onks toi sun mummo vai äiti?"
Enkä edes ollut kovin vanhana saanut kyseistä lasta, 34-v. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
onneayritykselle kirjoitti:
Tunnen 3 naista jotka saivat lapsen 40-50 vuoden välillä. Kaksi ensikertalaista ja yksi aikaisemmin synnyttänyt. Lapset ovat jo aikuisia ja hyviä ongelmattomia ihmisiä.
Mielestäni parempi saada lapsi kypsemmällä iällä, kuin "lapsena". Tämä teille naisille jotka haluatte saada lapsen +40 v.
Kypsemmät naiset osaavat yleensä käsitettä lapsia paremmin, kuin 20v.
Taas kerran se tuskin auttaa ketään muuta että SINÄ tunnet pari sellaista. Päin vastoin ne jotka eivät vain onnistu tai käyvät rankkoja hoitoja läpi vuodesta toiseen eivät yleensä puhu siitä ja/tai kertovat mieluummin etteivät halua lapsia, asia kun on niin herkkä. Tottakai on vielä MAHDOLLISTA saada lapsia vaikka 45-vuotiaana, mutta todennäköisyys on pieni ja pienenee koko ajan, vaikka jollekin se lottopotti aina osuu.
Vierailija kirjoitti:
Lapseton kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin päätin, että ikärajani lastenhankintaan on 34 v. Sen jälkeenhän hedelmällisyys laskee ja vaara saada vammaisia lapsia kasvaa huimasti.
Tätä ei tarvitse ajatella. Vielä 40-vuotiaanakin riski on lähes olematon.
"Todennäköisyys saada kehitysvammainen lapsi, jolla on kehitysvamman syynä kromosomipoikkeavuus, kasvaa synnyttäjän iän kasvaessa niin, että 20-vuotiaalla todennäköisyys on 1/1530 vastasyntynyttä (0.07 % riski), 30-vuotiaalla 1/910 vastasyntynyttä (0.1 % riski), 40-vuotiaalla 1/110 vastasyntynyttä (0.9 % riski) ja 48-vuotiaalla 1/11 vastasyntynyttä (9 %)."
Ongelma ei tosiaan ole vain tuo prosentti vastasyntyneistä mitä tuossa lukee, ennen sitä sama riski koskee syntymättömiä soluja. Vanhempana suurempi osa munasoluista ovat viallisia tavalla tai toisella, ja ne eivät hedelmöity, tai hedelmöittyvät ja menevät myöhemmin kesken. Eli on yleensä vaikeampaa tulla raskaaksi vanhempana, on enemmän keskenmenoja, ja lisäksi se suurempi riski eri sairauksiin ja kehitysvammoihin. Ei auta että joku tässä ketjussa kertoo saaneena ihan helposti lapsen 40-vuotiaana "että älkää stressatko", et voi koskaan tietää miten helppoa/vaikeaa juuri sinulla tulee olemaan. Ketä se auttaa että jollekin käy hyvä tuuri ja munasolut sattuvat oleman hyvää laatua myös vanhana, TAI sattui terve munasolu heti ekassa yrityksessä? Ei ketään.
Kukaan ei voi tietää etukäteen meneekö suht nopeasti, vai onko vaikeuksia. Se että joku saa vahingossa lapsen 39-vuotiaana ei auta sitä 31-vuotiasta jolla on jo vaikeaa. Jos aloittaa lähempänä 40v ja on ongelmia, niin ei ole enää kuin pari vuotta aikaa hedelmällisyyshoitojenkaan avulla yrittää raskautta. Hoidossa voi mennä useampi vuosi (ei tässäkään auta että jonkun tuttu onnistui niissä muutamassa kk:ssa tai "max 18kk:ssa" mitä joku tässä ketjussa kertoili) ja mitä vanhempi olet sen huonommat ovat mahdollisuudet, se on ihan faktaa. Vanhempana Kela ei myöskään tue hoitoja, jolloin maksettavaa jää noin 2000-5000+ EUR kuussa. Jos tässä vierähtää jo se "max 18kk", saati sitten enemmän (vuosia voi hyvin mennä) niin pitää olla melko paljon rahaa tilillä että hoitoja voi jatkaa. Hoidot ovat rankkoja ja moni jättää ne siksi kesken, parisuhde kärsii, rahat loppuvat, ne eivät ole mikään quick-fix. Silti moni ihan fiksu ihminen luulee edelleen, että jos ei tule itse raskaaksi niin voi mennä lääkäriin ja lääkäri saa sut sitten hedelmällisyyshoitojen avulla raskaaksi. Väärä luulo, vain osa onnistuu niilläkään ja osa pitkän uuvuttavan kalliin taistelun jälkeen!
Kysyttiin kuka ei tästä hedelmällisyyden laskusta tiedä, tässä ketjussahan näkee niit paljon! Moni on sitä mieltä että ei ole mitään ongelmaa odottaa 35+ tai 40v asti. Moni uskoo olevansa kuolematon, ja kertoilee ystävilleen ettei ole hätää koska joku raskautui helposti melkein nelikymppisenä. Lehdissä kuuluisuudet saavat lapsia 40+, monihan oikeasti luulee että se on ihan normaalia eikä ole kiirettä 35v:nä. Mutta ketä se auttaa että joku muu voittaa lotossa....? Se ei tarkoita että moni voittaa.
Ilman muuta on tärkeä oivaltaa, että perheen perustamista ei kannata venyttää, koska ei voi tietää mihin ryhmään itse kuuluu. Sitten jos ei ole miestä tms niin ei tietenkään voi muuta kuin odottaa, ta hankkia lapsi yksin. Mutta jos on mies ja hyvä parisuhde, niin miettisin kyllä kaksi kertaa pitäisikö vain uskaltaa hypätä ja perustaa se perhe, vaikkei ole suurta vauvakuumetta, kaikki muu kun voi odottaa, hedelmällisyys ei odota.
Tai voi ihan jättää vaikka väkisin lisääntymättä, jos ei minkäänlaista vauvakuumetta kerran tule...
Tottakai, jos ei tosiaan lapsia halua. Tarkoitin sellaista tilannetta, missä tietää haluavansa joskus lapsia, mutta "en koe vauvakuumetta". Sitä "kuumetta" on mielestäni turha odottaa jos kuitenkin lapsia haluaa, ikää alkaa tulla ja on parisuhde ja muut asiat kunnossa. Jos kyse on lähinnä sellaisesta "pitäisikö uskaltaa hypätä tuntemattomaan - vai jäädä odottamaan niin kovaa vauvakuumetta ettei halua enää elämässään mitään muuta kuin olla raskaana" niin itse suosittelisin miettimään voisiko vain hypätä tuntemattomaan :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Uskon että 40 vuotiaana lapsia vielä ehtii saamaan, mutta keskenmenoihin pitää varautua ja pidempään yritykseen.
Lähinnä ihmettelen että miten ihmeessä ihmiset jaksaa vielä 40 v aloittaa pikkulapsivaiheen alusta. Ovatko he ajateelleet että ovat kuuskymppinen mummoja kun lapsi pääsee lukiosta .. Ja että ovat 70-80v kun saa mahdollisia lapsenlapsia, joiden kanssa pitäisi jaksaa ollakin..
Itselläni on nyt nelikymppisenä ne yli 10 -vuotiaat, jo hieman helpommat, lapset. Olen ollut keskivertolapsentekoiässä nuo ihanat lapset saadessani. En jaksasi nyt työssäkäyvänä nelikymppisenä, kun tiedän mitä kaikkea lapsen hoito ja sisältää, alkaa missään tapauksessa alusta kaikkea. Eikös se työurakin on monilla neli-viisikymppisenä siinä vaativimmassa vaiheessa, jonka vuoksi ainakin vapaa-aika saisi olla jo edes hieman helpompaa ja aikaa olisi myös itselle silloin?
Minulla on vain kaksi tervettä ja nopeasti asiat oppivaa lasta. Hyvin rakkaita ja päivääkään en vaihtaisi pois, mutta siihen yöheräily-jumissaoloalkuun heidän kanssaan en haluaisi enää palata. Koska en millään enää jaksaisi. Todellisuudessa hieman vanhempi oma lapsi on vielä ihanampi kuin sama lapsi aivan pienenä. Varmasti keskivertoa helpommalla ja vähäisillä ongelmilla olen omien lasteni kanssa tähän asti päässyt, mutta silti säälin niitä, jotka nyt nelikymppisenä, aloittavat pitkää ja pikkulapsirumbaa ilman omaa aikaa ja omia harrastuksia..voimia kaikille !
Sinä uskot??? No sinä kuulut juuri niihin joille tämä viesti kuuluu viedä, että hedelmällisyys laskee ja jos ensimmäistä lasta alkaa yrittää nelikymppisenä niin on suuri riski ettei lasta tule itsestään taikka hoitojenkaan avulla. Hedelmällisyyden lasku ei tarkoita sitä että "voi kestää hieman pidempään", vaan sitä että joillekin ei vain tule lasta, joillekin ehkä lopulta tulee vuosien päästä, mutta jos nelkymppisenä yrittää vaikka 5 vuotta niin alkavat mahdollisuudet jo olla niin minimissä että se "muutama vuosi" mikä siihen mukamas meni on kohtalokasta. Kolmekymppisilläkin voi hyvin kestää vuosi pari ilman että se edes katsotaan lääketieteessä ongelmaksi, joten jos useampaa lasta toivo niin tulee kyllä kiire.
"Onneksi" satuit sitten hankkimaan lapset aiemmin kuitenkin. Tuollaiset "uskomukset" ovat tosiaan vaarallisia, vielä kun niitä muille kertoo että "uskon kyllä"... Tutkimuksen mukaan oliko niin että puolet nyt lapsettomista 35-vuotiaista jäävät lopullisesti lapsettomiksi. Eli joku toki onnistuu 40-vuotiaana, muta moni jää ilman. Ihan uskomatonta miten ihmiset tuuditautuvat siihen että "mut ku yks Raija sai vauvan nelikymppisenä niin hyvin voin vielä matkustella siihen asti". Onneksi on niitäkin jotka tiedostavat tämän hedelmällisyyden laskun.
Alue: Aihe vapaa
Tämä on minun elämästäni. Lähiperhe stressaa valtavasti iästäni, mutta kun lapsettomuus ei vaan olisi minulle mikään katastrofi. Tiedän voivani elää onnellisen elämän lapsilla ja ilman. Sitä mitä ei ole, ei myöskään osaa kaivata.