Ahdistaa nuo "Lasten hankkiminen 35-vuotiaana - olet jo myöhässä"-uutisoinnit

Muakin ahdisti toi otsikko. Olen 35v ja yli 3v ollut sinkku. Seurustelin 10 vuotta miehen kanssa, joka sitten petti ja jätti siinä vaiheessa kun olisi lastenhankinta tullut ajankohtaiseksi. Noh kusipää se oli muutenkin. Mutta menin erosta rikki... uutta miestä ei ole. Yksin en aio hankkia lasta, kun ei ole minkäälaista turvaverkkoa, asun kaukana lapsuudenperheestäni koska kotipaikkakunnalla ei ole töitä. Eikä yksinhankkiminen kiinnosta muutenkaan.

Mutta tommosia otsikoita kun lukee, niin tuntuu että on varma tuomio päällä, että lapsettomaksi tässä jää koska juna meni jo.

Vierailija kirjoitti:

Gynekologini juuri sanoi, että jos olisi mahdollisuus, hän kirjottaisi reseptin, jolla määrättäisiin lastenteko alkamaan 26-27-vuotiaana, jos aikoo useamman hankkia. Jos yksi riittää, voi odottaa kolmikymppiseksi.

Sen jälkeen hedelmällisyys laskee aika nopsaan ja lasta joutuu yrittämään pitempään (tottakai poikkeuksia on!).

Munasolut ovat olleet olemassa koko naisen eliniän, joten niiden laatuun voi vaikuttaa koko naisen eletty elämä (sairastetut sairaudet). On havaittu, että naisten ikääntyessä myös alkioiden kromosomivian riski lisääntyy: alle 35-vuotiailla epänormaalien alkioiden osuus on keskimäärin kolmasosa, mutta 44-vuotiailla niitä on keskimäärin jo yli 80 prosenttia.

Myös vaihdevuodet voivat alkaa jo 41–vuotiaana.

Ja kun joudutaan hormonihoitoihin lasten aikaansaamiseksi, lisääntyy myös rintasyöpäriski. Siinäpä sitten ollaan kauan toivotun lapsen kanssa ja äiti kenties sairastuu rintasyöpään, joka hormonitoiminnan ollessa aktiivinen, on usein aggressiivinen. Saati sitten, että lapsi hankitaan vanhan isän kanssa (vrt. presidenttimme)- onko se oikein lasta kohtaan? Ja karu totuus voi iskeä vastaan, kun samassa huushollissa asuu teinimurkkuhirviö ja vaihdevuosissa kipuileva ärtsy ja itkuherkkä äiti.

Vanhemmuuttaan tulevaisuuteen siirtävät eivät myöskään ajattele sitä, kuinka korvaamaton apu ja tuki isovanhemmat yleensä on (jep, poikkeuksia on jälleen). Mitä myöhemmin saa oman lapsen, sitä vanhempia ovat isovanhemmat eivätkä jaksa enää samoin kuin nuorempana olisivat jaksaneet.

Itse olen oikein tyytyväinen omaan valintaani, kolmas syntyi ollessani 30-v. Molemmat opiskelimme, kun lapsia alkoi siunaantua, töitäkin ehdittiin tehdä, matkusteltiin runsaasti, oma koti hankittiin jne. Mistään emme jääneet paitsi ja paljon saimme lasten myötä.

Viimeinenkin lapsi muutti kotoa, kun olimme 50-v. Elämä hymyilee edelleen ja tarjolla on vaikka mitä, nyt nautimme taas kahdenolosta vaikka yhtälailla nautimme perhe-elämästäkin. Olisi tosi vaikea kuvitella, että jaloissa pyörisi vielä teini-ikäisiä. Kaikelle on aikansa.

On varmaan kiva olla noin omahyväinen. Minä en ennen 27 v tavannut ainoatakaan miestä joka halusi edes parisuhteeseen. Kun löysin, hän ei halunnut lapsia "vielä" sain kiristettyä ja pakotettua hänet kun olin 33. Yritimme vuoden.

Vierailija kirjoitti:

Minusta on huvittavan näköistä kun nelikymppisillä on alle ala-asteikäisiä lapsia.

Minulla onkin päiväkoti-ikäinen lapsi, ajattele. Mahtaa olla huvittavan näköistä.

Se hyvä puoli siinä on, kun saa lapsia nelikymppisenä, ettei yhtään kiinnosta, mitä jotkut muut ihmiset siitä ajattelevat.

Vierailija kirjoitti:

Minäkin päätin, että ikärajani lastenhankintaan on 34 v. Sen jälkeenhän hedelmällisyys laskee ja vaara saada vammaisia lapsia kasvaa huimasti.

Tätä ei tarvitse ajatella. Vielä 40-vuotiaanakin riski on lähes olematon.

"Todennäköisyys saada kehitysvammainen lapsi, jolla on kehitysvamman syynä kromosomipoikkeavuus, kasvaa synnyttäjän iän kasvaessa niin, että 20-vuotiaalla todennäköisyys on 1/1530 vastasyntynyttä (0.07 % riski), 30-vuotiaalla 1/910 vastasyntynyttä (0.1 % riski), 40-vuotiaalla 1/110 vastasyntynyttä (0.9 % riski) ja 48-vuotiaalla 1/11 vastasyntynyttä (9 %)."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Gynekologini juuri sanoi, että jos olisi mahdollisuus, hän kirjottaisi reseptin, jolla määrättäisiin lastenteko alkamaan 26-27-vuotiaana, jos aikoo useamman hankkia. Jos yksi riittää, voi odottaa kolmikymppiseksi.

Sen jälkeen hedelmällisyys laskee aika nopsaan ja lasta joutuu yrittämään pitempään (tottakai poikkeuksia on!).

Munasolut ovat olleet olemassa koko naisen eliniän, joten niiden laatuun voi vaikuttaa koko naisen eletty elämä (sairastetut sairaudet). On havaittu, että naisten ikääntyessä myös alkioiden kromosomivian riski lisääntyy: alle 35-vuotiailla epänormaalien alkioiden osuus on keskimäärin kolmasosa, mutta 44-vuotiailla niitä on keskimäärin jo yli 80 prosenttia.

Myös vaihdevuodet voivat alkaa jo 41–vuotiaana.

Ja kun joudutaan hormonihoitoihin lasten aikaansaamiseksi, lisääntyy myös rintasyöpäriski. Siinäpä sitten ollaan kauan toivotun lapsen kanssa ja äiti kenties sairastuu rintasyöpään, joka hormonitoiminnan ollessa aktiivinen, on usein aggressiivinen. Saati sitten, että lapsi hankitaan vanhan isän kanssa (vrt. presidenttimme)- onko se oikein lasta kohtaan? Ja karu totuus voi iskeä vastaan, kun samassa huushollissa asuu teinimurkkuhirviö ja vaihdevuosissa kipuileva ärtsy ja itkuherkkä äiti.

Vanhemmuuttaan tulevaisuuteen siirtävät eivät myöskään ajattele sitä, kuinka korvaamaton apu ja tuki isovanhemmat yleensä on (jep, poikkeuksia on jälleen). Mitä myöhemmin saa oman lapsen, sitä vanhempia ovat isovanhemmat eivätkä jaksa enää samoin kuin nuorempana olisivat jaksaneet.

Itse olen oikein tyytyväinen omaan valintaani, kolmas syntyi ollessani 30-v. Molemmat opiskelimme, kun lapsia alkoi siunaantua, töitäkin ehdittiin tehdä, matkusteltiin runsaasti, oma koti hankittiin jne. Mistään emme jääneet paitsi ja paljon saimme lasten myötä.

Viimeinenkin lapsi muutti kotoa, kun olimme 50-v. Elämä hymyilee edelleen ja tarjolla on vaikka mitä, nyt nautimme taas kahdenolosta vaikka yhtälailla nautimme perhe-elämästäkin. Olisi tosi vaikea kuvitella, että jaloissa pyörisi vielä teini-ikäisiä. Kaikelle on aikansa.

On varmaan kiva olla noin omahyväinen. Minä en ennen 27 v tavannut ainoatakaan miestä joka halusi edes parisuhteeseen. Kun löysin, hän ei halunnut lapsia "vielä" sain kiristettyä ja pakotettua hänet kun olin 33. Yritimme vuoden.

Hyvä lähtökohta isyydelle ja tasapainoiselle arjelle. :D

Ajatelkaa niitä lapsianne älkääkä aina itseänne. Olin 35 esikoisen syntyessä..onneks vielä kuntoa riittää olla mukana ja harrastaa yhdessä vaikka kohta 14 v synttärit edessä.

Takaraivossa väkisinkin jyskyttää, että eipä ole minusta samanlaiseksi papaksi, kuin itselläni olivat molemmat, jos yhtä vanhaksi jättää tuo lapsen teon kuin itselläni jäi.

Onneksi nuorempi tuli alle 2 v myöhemmin..onpa sisaruksilla läheiset välit ja aina olleet toisensa leikkikavereina matkoilla yms.

Yksi lapsi ”vanhana” on itsekkäintä mitä tiedän...siinähän sitten elää ison osan elämäänsä ilman lähisukulaisia.

Lapset on niin parasta ikinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viimeinenkin lapsi muutti kotoa, kun olimme 50-v. Elämä hymyilee edelleen ja tarjolla on vaikka mitä, nyt nautimme taas kahdenolosta vaikka yhtälailla nautimme perhe-elämästäkin. Olisi tosi vaikea kuvitella, että jaloissa pyörisi vielä teini-ikäisiä. Kaikelle on aikansa.

Ihan ymmärrettävää ajatella noin, koska sait lapset jo parikymppisenä. Silloin tarvitsee viisikymppisenä jo omaa aikaa. Mutta jos se oma aika on otettu silloin parikymppisenä, kun sulla juoksi lapset jaloissa, ei sitä kaipaa enää sinun iässäsi. En ole koskaan kuullut kolmekymppisinä vanhemmiksi tulevien laskevan koska lapset muuttavat pois kotoa. 

En ole samaa mieltä. Ensimmäisen syntyessä olin jo ihan aikuinen, 24-v. (Tosin nykyään sen ikäiset saattavat olla paljon kypsymättömämpiä). Omaa aikaa oli ollut ihan riittävästi, aloitimme reissaamisen interraililla ollessani 16-v. Opiskeluaikana vietimme railakasta opiskelijaelämää, olimme kilta-aktivisteja, teimme excursioita jne. Ja olihan se aika omaani myös lasten ollessa olemassa, ei se kenenkään muun ajaksi muuttunut! Enkä minä missään vaiheessa ole laskenut päiviä siihen, että lapset muuttaisivat pois kotoa, he muuttivat, kun oli sen aika ja he olivat valmiita siihen.

Jotenkin minusta tuntuu, että nykyvanhemmat vaan tekevät asioista vaikeampia kuin ne ovatkaan, koko vanhemmuus on jonkinlaista suorittamista ja samaan aikaan pitää suorittaa sitä kuuluisaa ”omaa elämää”.

No toihan on tosi kiva sulle. Me ollaan opiskeltu ja erikoistuttu pitkään, asuttu neljässä maassa ja rakennettu ura huipulle. Se ei olisi ollut ainakaan molemmille mahdollista, jos olisi tehty lapsia jo opiskeluaikoina.

Eikö ole kiva, että nykyään on monia vaihtoehtoja ihmisten toiveiden mukaan? Ihmettelen miksi viisikymppinen nainen tulee pätemään omista valinnoistaan omien lastensa ikäisille?

Uteliaisuudesta kysyn vielä miksei olisi ollut mahdollista? Me siis teimme 2 lasta opiskeluaikana, kolmannen vähän myöhemmin. Silti miehellä on ura kansainvälisellä huipulla, minä itse en ollut ihan niin urakeskeinen. Minä muutin yksin ulkomaille töihin ennen ensimmäistä lastamme. Toisen kerran muutimme ulkomaille yhdessä 8 kk ikäisen vauvan kanssa. Kolmannen kerran mukana oli jo kaksi lasta , neljännellä kerralla kolme. Yhteensä kymmenkunta muuttoa maasta toiseen (ilman diplomaattitaustaa) ja ulkomailla olemme edelleen, myös aikuiset lapsemme. Ja tunnen näistä piireistä monta pariskuntaa, joista molemmat ovat luoneet mittavan uran nuorena hankituista lapsista huolimatta..

Miksi sinä vedät herneen nenään siitä, että joku toinen kertoo omista valinnoistaan ja vaikka ne ovat olleet erilaisia kuin sinun, ovat ne olleet onnistuneita valintoja? Tämä on keskustelupalsta, mutta ilmeisesti haluaisit keskustella vain samanmielisten kanssa. Ensimmäinen tekstini oli pääosin kokonaan gynekologini terveisiä nykyajan nuorille aikuisille, isovanhemmuutta myöten, lopun omia henkilökohtaisia kommenttejani lukuunottamatta.

Et sitten lukenut ylempää tekstiä lainkaan.

Vierailija kirjoitti:

Minusta on huvittavan näköistä kun nelikymppisillä on alle ala-asteikäisiä lapsia.

No jaa? Olen 36v ja vanhin lapseni on 4. luokalla. Olen nuorimmasta päästä vanhempainilloissa, ja meitä on vsin muutama. Huomattavasti enemmän on 40+ ikäisiä vanhempia.

Oho, lukuvirhe :-D Aivoni eivät rekisteröineet tuota "alle" sanaa. Sori :-)

Eiköhän jokainen hanki sen lapsen silloin, kun itsestä tuntuu hyvältä. Totta kai tuohon liittyy riskejä, mutta silti. En ajatellut otsikoiden määrätä hetkeä, jolloin saan lapsen.

N21.

Optimaalinen ikä on kun vanhemmat ovat 50 ikäisiä ja lapset tällöin jo yli 20. Tällöin ovat jaksaneet temmeltää heidän kanssaan lapsuuden aikana.

Hei Kaikki yli kolmikymppiset lapsettomat, joita hedelmällisyyden lasku pelottaa!

En jaksa kahlata koko viestihistoriaa, mutta tässä lyhyesti tarinani: erosin 36-vuotiaana pitkästä, yli 10 vuotta kestäneestä parisuhteesta juurikin sen takia, ettei mies halunnut lapsia. Ai helkkari, että pelkäsin jääväni yksin ja lapsettomaksi, koska olin jo ohittanut parasta ennen päivää.

Eron jälkeen normideittailua, ei mitään vakavaa ja kaikille kandidaateille tein selväksi, että haluaisin lapsia, ainakin yrittää, tulee jos tulee.

Tapasin nykyisen mieheni 38-vuotiaana, reilu vuoden seurustelun jälkeen päätimme yhdessä, että lapsi saa tulla, jos on tullakseen. Siispä 39-vuotiaana tärppäsi suurinpiirtein heti, sain esikoiseni 40-vuotiaana. Täysin terveen, ihanan tytön.

Viestini on, että kyllä, iän myötä hedelmällisyys laskee, mutta yksilöllinen vaihtelu on suurta. Ikä ei ole ainoa tuomio, perimä vaikuttaa paljon. Joillakin on vaikeaa jo alle 3-kymppisinä, jotkut raskautuvat vielä lähellä 5-kymppiä. Ja ennen vanhaan ennen luotettavaa ehkäisyä, 40+ äidit eivät olleet mikään harvinaisuus. Ja kyllä, down lapsen riski kasvaa iän myötä, mutta esim. 40-vuotialla äidillä riski on 1:110, eli hieman yli prosentin.

En sano, että lapsen teon tietoinen lykkääminen lähellä neljääkymppiä on riskitöntä, mutta mikäli olosuhteet eivät vain ole olleet otolliset, ei sinua 35+ naista ole vielä tuomittu lapsettomaksi.

Hiljalleen miehetkin alkavat tajuta sen, että nykyisin miestä tarvitaan (naiset ymmärtävät ja uskaltavat vaatia) lapsenteossa muuhunkin, kuin vain mällin pruikkaamiseen. Nykyään ei enää riitä, että mälli irtoaa kupeista, vaan miehen pitää kasvattaa lasta ja kuljettaa harkkoihin siinä, kun äidinkin. Miehenkään ei siis kannata lastentekoa jättää paljon yli 40v jos yhtään on älliä päässä.

Saati sitten todella tuo autistivaara päiväysvanhasta mällistä.

Eriasia se liene rahamiehillä. Todennäköisesti on Saulimmekin mälli seulottu moneen malliin, kun noin vanhaksi isäksi ryhtyi ja niistä muutamasta enää terveesti liikkuvasta on istutettu pikkusauli kasvamaan. Tämä ei köyhiltä onnistu.

Asun itse alueella, jossa keskimääräinen synnytysikä on lähemmäs 40. Alueella on paljon pieniä onnellisia perheitä, joissa korkeasti koulutetut vanhemmat. Lapsista on varaa huolehtia.

Mutta kyllä aika moni, jonka kanssa olen puhunut, kertoo käyneensä lapsettomuushoidoissa. Tai että lapsiluku on jäänyt 1-2 lapseen, koska kolmatta ei ehditty yrityksistä huolimatta saada. Jos tämän tiedostaa, niin ok. 1-2 lasta aika suurella todennäköisyydellä ehtii saada 35+. Mutta se kolmas lapsi saattaa jäädä haaveeksi, yllättävän yleistä tuntuu olevan. Jos alun alkaenkin haluaa pienen perheen, niin asia ok. Sikäli minusta on järkevää, että lääkärit puhuvat myös perhekoosta suhteessa aloitusikään.

Monelle kyllä riittää se yksikin lapsi vallan mainiosti. Mutta ei kaikille.

Eikö se ole hyvä että ihmisiä valistetaan tosiasioista? Tutkimusten mukaan suuri osa naisista kuvittelee, että raskaaksi tuleminen on 35-vuotiaana yhtä todennäköistä kuin 25-vuotiaana. 35-vuotias ei ole enää lisääntymisen kannalta parhaassa iässä. Tosiasiassa hedelmällisyys alkaa heikentyä jo huomattavasti nuorempana ja raskauden riskit kasvavat. Lisääntymisvalistus pitäisi olla peruskoulussa samalla viivalla ehkäisyvalistuksen kanssa, että tällaisia harhaluuloja ei pääsisi syntymään.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän kyllä tasan tarkkaan tosiasiat ja uskoisin, että suurin osa naisista tietää. Kaikilla ei vain ole mahdollisuutta hankkia lapsia silloin, kun ne "pitäisi" tehdä. Ahdistaa jo valmiiksi ajatus siitä, että en saa hankittua lapsia "eräpäivään" mennessä, ja nuo otsikoinnit eivät mitään muuta aiheuta kuin lisää ahdistusta.

Viitaten siis tämän päivän IL-otsikointiin.

Älä ahdistu. :) Alettiin yrittämään lasta kun olin jo 35 v. ja heti tärppäsi! Ajattelin kans, että menee tosi kauan ennen kuin tärppää. Olikin eräänlainen järkytys kun heti tuli plussa. Ei se ikänumero aina kaikkea kerro. Vielä on aikaa! Vielä ehtisin tekemään toisenkin!

Älä tee, monia naisia se riepoo, mutta siinähän riepoo. Tein miehen kanssa järkevän ratkaisun eikä kaduta pätkääkään. Hoivaviettikään ei mene hukkaan kun pidän eläimistä enemmän kuin ihmisistä.

Viimeaikaiset hanki jo lapsia- otsikoinnit vain ärsyttävät. Haastattelisivat ennemmin eri ikäisiä suomalaisia, naisia JA miehiä, ja kysyisivät syistä lasten hankinnan siirtämiseen tai tahattomaan/tahalliseen lapsettomuuteen.

Kyllä tasan tarkkaan jokainen nainen tietää nuo faktat hedelmällisyydestä. Toisaalta uutisoinnit esikoisensa nelikymppisenä saaneista äideistä saattaa vahvistaa sitä mielikuvaa, että kyllä se meiltäkin onnistuu vielä silloin. Varmasti monella onnistuu, mutta ei välttämättä kaikilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on huvittavan näköistä kun nelikymppisillä on alle ala-asteikäisiä lapsia.

Minusta on järkyttävää kun kaksikymppisillä on nykypäivänä lapsia. Toisaalta eihän alemmalla sosiaaliluokalla ole mitään muitakaan tavoitteita elämälleen. Äityliksi heti ja tukia peliin.

Ja lapsia pitää tietysti olla vähintään kolme ja kaikilla eri isät. Tiedän tällaisia tapauksia monia, töissä ei tietysti ole käyty koskaan. Löytyy noista pahimmista lähiöistä joissa pääosin vuokra-asuntoja.

Vierailija kirjoitti:

Ja se abortti pitäisi saada käyttöön vain jos esim äiti on hengenvaarassa. Nuoret opiskelijat pitäisi saada ymmärtämään ettei ole nolo asia eikä opinnot tärväänny eikä loppuelämä ole pilalla jos tulee raskaaksi.

Juu ja raiskauksen seurauksena raskaaksi tullut on pakotettava synnytämään jne vai?! Tätähän mieltä on mm. Timo Soini ja lestadiolaiset.