Ahdistaa nuo "Lasten hankkiminen 35-vuotiaana - olet jo myöhässä"-uutisoinnit

Vierailija kirjoitti:

Itse olen 28v, 2 vuotiaan äiti ja aina ihmetyttää miten jumalattoman vanhoja äitejä on puistot pullollaan! Välillä katson että jaaha mummo lapsen kanssa niin lapsi huutaakin äitiä 😁

No niin, sellaista se on kun lapsia saa helposti meljäkymmpisenäkin. Siinä iässä nainen on useimmiten vielä heldelmällinen ja nimenomaan nainen, ei mummo.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen 28v, 2 vuotiaan äiti ja aina ihmetyttää miten jumalattoman vanhoja äitejä on puistot pullollaan! Välillä katson että jaaha mummo lapsen kanssa niin lapsi huutaakin äitiä 😁

Minulla on saman ikäinen kuin sinulla, olen 44 -vuotias. Minä katselen puistossa oman lapseni perään en muita äitejä.

Hankkikaa Lapset nuorina. Voitte vaan kuvitella kuinka paljon vituttaa 30v lapsianne, jotka tietysti olette hankkineet lähemmäs 45-vuotiaina, joutuvat katsomaan peräänne ja olla omaishoitajianne kun omaa perhettä pitäisi olla jo perustamassa. Kyllä minua ainakin vituttaisi

Jeeeep. En tiedä, kuinka moni nainen muka oikeasti ei tiedä, että kolmenkympin jälkeen hedelmällisyys alkaa laskea. On se myös helvetin kumma, kun lapsia hankkiessa naisen pitäisi olla kouluttautunut ja luonut uraa, hyvässä turvallisessa parisuhteessa, taloudellisesti vakaa ja omata hyvät tukiverkostot. Jos joku em. kriteeri ei täyty ja lapsiarjessa on mitään hankaluuksia, on ensimmäinen kommentti, että "mitäs läksit, oisko kannattanut ensin xyz". Ja sitten kun yrität tätä suunnitelmaa toteuttaa, eikä luonnollisesti kovin monelta onnistu parinkympin puolella, oletkin hölmö vanha akka, joka ei ymmärrä, että munasolut pilaantuu ja lapset olisi pitänyt tehdä nuorena! 

Olen lapseton 31-v. sinkku, erosin 2 v. sitten pitkästä parisuhteesta. En silti ala paniikissa metsästämään uutta isäehdokasta, kiitti vaan. Kyllä sen hyvän parisuhteen pitää tulla ensin. Jos ei tule lapsia niin sitten ei tule, sori huoltosuhde. 

Vierailija kirjoitti:

Mua alkoi ahdistaa kanssa kun luin otsikon. :( Olen 27 ja ajattelin hankkia ensimmäisen lapsen(ja todennäköisesti ainoan) siinä 33-36. Tai hankkia ja hankkia. Tulee jos on tullakseen. Näin alle 30v:nä en vain koe olevani valmis. En henkisesti enkä muutenkaan. Opiskelut kesken ja semmosta.

Ai että kaikki tietää? No lukekaa nyt tämäkin, "Ajattelin hankkia lapsen siinä 33-36". Biologia en ajattelusta tai ahdistumisesta muuksi muutu. Kannattaa ajatella mielummin sitä. 

Eniten minua ihmetyttää nämä vanhemmat (isät) jotka hankkivat lapsia viisikymppisinä. Joo ymmärrän, uusi nuori rakkaus löytyi, menivät naimisiin ja 30v Liisa haluaa lapsen. Varmaan sille lapselle kivaa, kun oma isä on seitsemänkymppinen tämän ollessa juuri ja juuri täysi-ikäinen... Ja omiin sisaruksiin (isän edellisestä avioliitosta tietenkin!) ikäeroa 20 vuotta

Vierailija kirjoitti:

Jeeeep. En tiedä, kuinka moni nainen muka oikeasti ei tiedä, että kolmenkympin jälkeen hedelmällisyys alkaa laskea. On se myös helvetin kumma, kun lapsia hankkiessa naisen pitäisi olla kouluttautunut ja luonut uraa, hyvässä turvallisessa parisuhteessa, taloudellisesti vakaa ja omata hyvät tukiverkostot. Jos joku em. kriteeri ei täyty ja lapsiarjessa on mitään hankaluuksia, on ensimmäinen kommentti, että "mitäs läksit, oisko kannattanut ensin xyz". Ja sitten kun yrität tätä suunnitelmaa toteuttaa, eikä luonnollisesti kovin monelta onnistu parinkympin puolella, oletkin hölmö vanha akka, joka ei ymmärrä, että munasolut pilaantuu ja lapset olisi pitänyt tehdä nuorena! 

Olen lapseton 31-v. sinkku, erosin 2 v. sitten pitkästä parisuhteesta. En silti ala paniikissa metsästämään uutta isäehdokasta, kiitti vaan. Kyllä sen hyvän parisuhteen pitää tulla ensin. Jos ei tule lapsia niin sitten ei tule, sori huoltosuhde. 

miksi erosit?

Vierailija kirjoitti:

Eniten minua ihmetyttää nämä vanhemmat (isät) jotka hankkivat lapsia viisikymppisinä. Joo ymmärrän, uusi nuori rakkaus löytyi, menivät naimisiin ja 30v Liisa haluaa lapsen. Varmaan sille lapselle kivaa, kun oma isä on seitsemänkymppinen tämän ollessa juuri ja juuri täysi-ikäinen... Ja omiin sisaruksiin (isän edellisestä avioliitosta tietenkin!) ikäeroa 20 vuotta

ei mua ainakaan haitannut, että sain vajaa puoli miljoonaa perintöä kolmekymppisenä.

Vierailija kirjoitti:

Hankkikaa Lapset nuorina. Voitte vaan kuvitella kuinka paljon vituttaa 30v lapsianne, jotka tietysti olette hankkineet lähemmäs 45-vuotiaina, joutuvat katsomaan peräänne ja olla omaishoitajianne kun omaa perhettä pitäisi olla jo perustamassa. Kyllä minua ainakin vituttaisi

En ajatellut tehdä lapsia katsomaan minun perääni vaan palkata siihen ihan ammattilaiset, kun sen aika tulee. Ja se aika voi tulla missä iässä tahansa. Lapset saavat elää ihan omaa elämäänsä, opiskella, matkustella ja nauttia elämästään.

Vierailija kirjoitti:

Minusta on huvittavan näköistä kun nelikymppisillä on alle ala-asteikäisiä lapsia.

Minusta on järkyttävää kun kaksikymppisillä on nykypäivänä lapsia. Toisaalta eihän alemmalla sosiaaliluokalla ole mitään muitakaan tavoitteita elämälleen. Äityliksi heti ja tukia peliin.

Ja se abortti pitäisi saada käyttöön vain jos esim äiti on hengenvaarassa. Nuoret opiskelijat pitäisi saada ymmärtämään ettei ole nolo asia eikä opinnot tärväänny eikä loppuelämä ole pilalla jos tulee raskaaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen 28v, 2 vuotiaan äiti ja aina ihmetyttää miten jumalattoman vanhoja äitejä on puistot pullollaan! Välillä katson että jaaha mummo lapsen kanssa niin lapsi huutaakin äitiä 😁

Minulla on saman ikäinen kuin sinulla, olen 44 -vuotias. Minä katselen puistossa oman lapseni perään en muita äitejä.

Oletpa tylsä, minä jopa juttelen muiden äitien kanssa, ai kauheaa!

Vierailija kirjoitti:

Hankkikaa Lapset nuorina. Voitte vaan kuvitella kuinka paljon vituttaa 30v lapsianne, jotka tietysti olette hankkineet lähemmäs 45-vuotiaina, joutuvat katsomaan peräänne ja olla omaishoitajianne kun omaa perhettä pitäisi olla jo perustamassa. Kyllä minua ainakin vituttaisi

Huokaus. Voi kun lapsien hankkiminen olisikin noin yksinkertaita, että siihen riittäisi vain oma päätös, että nytpä hankin lapsia. Itse olen kai itsekäs kusipää tai muuten vain (elämälle) ahne, tai sitten kenties vain huonon tuurin omaava kun en vielä 30+ ikävuoteen mennessä ole kohdannut ja tavannut sitä, jonka kanssa ja mahd. toteuttaa haave ja toive lapsesta.

Myönnän kyllä, että olen ollut sikäli saamaton, että en ole itse nähnyt mitenkään erityisen paljon vaivaa saati työtä, että tällaisen kumppnin löytäisin. Eikä tähän tilanteeseen edes liity mitään erityistä suunnitelmallisuutta. Olen iloinnut ja nauttinut mutta myös toisinaan surrut ja kokenut elämästäni paljon siitä, mitä se on tähän asti tarjonnut. Toki tämän ikäisenä jo näkee, että on asioita, jotka olisi toisinkin voineet mennä, mutta mitä niiden murehtiminen tai sureminen liikaa tässä kohtaa auttaisi.     

Gynekologini juuri sanoi, että jos olisi mahdollisuus, hän kirjottaisi reseptin, jolla määrättäisiin lastenteko alkamaan 26-27-vuotiaana, jos aikoo useamman hankkia. Jos yksi riittää, voi odottaa kolmikymppiseksi.

Sen jälkeen hedelmällisyys laskee aika nopsaan ja lasta joutuu yrittämään pitempään (tottakai poikkeuksia on!).

Munasolut ovat olleet olemassa koko naisen eliniän, joten niiden laatuun voi vaikuttaa koko naisen eletty elämä (sairastetut sairaudet). On havaittu, että naisten ikääntyessä myös alkioiden kromosomivian riski lisääntyy: alle 35-vuotiailla epänormaalien alkioiden osuus on keskimäärin kolmasosa, mutta 44-vuotiailla niitä on keskimäärin jo yli 80 prosenttia.

Myös vaihdevuodet voivat alkaa jo 41–vuotiaana.

Ja kun joudutaan hormonihoitoihin lasten aikaansaamiseksi, lisääntyy myös rintasyöpäriski. Siinäpä sitten ollaan kauan toivotun lapsen kanssa ja äiti kenties sairastuu rintasyöpään, joka hormonitoiminnan ollessa aktiivinen, on usein aggressiivinen. Saati sitten, että lapsi hankitaan vanhan isän kanssa (vrt. presidenttimme)- onko se oikein lasta kohtaan? Ja karu totuus voi iskeä vastaan, kun samassa huushollissa asuu teinimurkkuhirviö ja vaihdevuosissa kipuileva ärtsy ja itkuherkkä äiti.

Vanhemmuuttaan tulevaisuuteen siirtävät eivät myöskään ajattele sitä, kuinka korvaamaton apu ja tuki isovanhemmat yleensä on (jep, poikkeuksia on jälleen). Mitä myöhemmin saa oman lapsen, sitä vanhempia ovat isovanhemmat eivätkä jaksa enää samoin kuin nuorempana olisivat jaksaneet.

Itse olen oikein tyytyväinen omaan valintaani, kolmas syntyi ollessani 30-v. Molemmat opiskelimme, kun lapsia alkoi siunaantua, töitäkin ehdittiin tehdä, matkusteltiin runsaasti, oma koti hankittiin jne. Mistään emme jääneet paitsi ja paljon saimme lasten myötä.

Viimeinenkin lapsi muutti kotoa, kun olimme 50-v. Elämä hymyilee edelleen ja tarjolla on vaikka mitä, nyt nautimme taas kahdenolosta vaikka yhtälailla nautimme perhe-elämästäkin. Olisi tosi vaikea kuvitella, että jaloissa pyörisi vielä teini-ikäisiä. Kaikelle on aikansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jeeeep. En tiedä, kuinka moni nainen muka oikeasti ei tiedä, että kolmenkympin jälkeen hedelmällisyys alkaa laskea. On se myös helvetin kumma, kun lapsia hankkiessa naisen pitäisi olla kouluttautunut ja luonut uraa, hyvässä turvallisessa parisuhteessa, taloudellisesti vakaa ja omata hyvät tukiverkostot. Jos joku em. kriteeri ei täyty ja lapsiarjessa on mitään hankaluuksia, on ensimmäinen kommentti, että "mitäs läksit, oisko kannattanut ensin xyz". Ja sitten kun yrität tätä suunnitelmaa toteuttaa, eikä luonnollisesti kovin monelta onnistu parinkympin puolella, oletkin hölmö vanha akka, joka ei ymmärrä, että munasolut pilaantuu ja lapset olisi pitänyt tehdä nuorena! 

Olen lapseton 31-v. sinkku, erosin 2 v. sitten pitkästä parisuhteesta. En silti ala paniikissa metsästämään uutta isäehdokasta, kiitti vaan. Kyllä sen hyvän parisuhteen pitää tulla ensin. Jos ei tule lapsia niin sitten ei tule, sori huoltosuhde. 

miksi erosit?

Mies ei osannut päättää, haluaako yhteistä tulevaisuutta kanssani, ts. klassinen sitoutumiskammo. Pettämistä (hänen puoleltaan).

(En tiedä, miksi tämä oli oleellista)

Vierailija kirjoitti:

Sama ahdistus täälläkin. Ikää hitusen yli 30-v.

Viime vuonna otin asian esille ihan perusterveystarkastuksessa. Lääkärin mukaan asiasta on ihan turha stressata. Pk-seudulla jo viidennes ensisynnyttäjistä on täyttänyt 35 vuotta. Ensisynnyttäjistä!

Jep järkyttävää. Kerhoissakin luulen usein äitien olevan mummoja

Jos naisen taloudellinen tila ei ole hyvä ja vakaa, hänestä kuulemma tulee lompakkoloinen perheen perustaessaan. Näin olen tältä palstalta kuullut.

Vierailija kirjoitti:

Viimeinenkin lapsi muutti kotoa, kun olimme 50-v. Elämä hymyilee edelleen ja tarjolla on vaikka mitä, nyt nautimme taas kahdenolosta vaikka yhtälailla nautimme perhe-elämästäkin. Olisi tosi vaikea kuvitella, että jaloissa pyörisi vielä teini-ikäisiä. Kaikelle on aikansa.

Ihan ymmärrettävää ajatella noin, koska sait lapset jo parikymppisenä. Silloin tarvitsee viisikymppisenä jo omaa aikaa. Mutta jos se oma aika on otettu silloin parikymppisenä, kun sulla juoksi lapset jaloissa, ei sitä kaipaa enää sinun iässäsi. En ole koskaan kuullut kolmekymppisinä vanhemmiksi tulevien laskevan koska lapset muuttavat pois kotoa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eniten minua ihmetyttää nämä vanhemmat (isät) jotka hankkivat lapsia viisikymppisinä. Joo ymmärrän, uusi nuori rakkaus löytyi, menivät naimisiin ja 30v Liisa haluaa lapsen. Varmaan sille lapselle kivaa, kun oma isä on seitsemänkymppinen tämän ollessa juuri ja juuri täysi-ikäinen... Ja omiin sisaruksiin (isän edellisestä avioliitosta tietenkin!) ikäeroa 20 vuotta

ei mua ainakaan haitannut, että sain vajaa puoli miljoonaa perintöä kolmekymppisenä.

Usko tai älä, moni mieluummin pitäisi sen isän ja lapsilleen isoisän.

Ei kaikkien ole pakko niitä lapsia maailmaan saattaa. Silloin kannattaa vaan ohittaa tuollaiset tekstit, niin kuin muut sellaiset asiat, joilla ei halua pilata päiväänsä.

Jos haluaa tehdä lapset vanhempana, niin mikäs siinä. Nykyään se taitaa olla enemmän sääntö kuin poikkeus. Biologisia faktojahan nykyaikakaan ei pysty muuttamaan.