Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ahdistaa nuo "Lasten hankkiminen 35-vuotiaana - olet jo myöhässä"-uutisoinnit
12.04.2018 |
Tiedän kyllä tasan tarkkaan tosiasiat ja uskoisin, että suurin osa naisista tietää. Kaikilla ei vain ole mahdollisuutta hankkia lapsia silloin, kun ne "pitäisi" tehdä. Ahdistaa jo valmiiksi ajatus siitä, että en saa hankittua lapsia "eräpäivään" mennessä, ja nuo otsikoinnit eivät mitään muuta aiheuta kuin lisää ahdistusta.
Viitaten siis tämän päivän IL-otsikointiin.
Kommentit (209)
Näitä otsikoita lukiessa olen kyllä onnellinen, että tuli yllätys vauvan muodossa 26 vuotiaana kun nyt alan olla jo niin vanha etten varmaan vauva-aikaa jaksaisi eikä ole niin sanottua että edes enää tärppäisi. Olen nuoren näköinen ja oloinen mutta kyllä se kroppa oikeasti tietää minkä-ikäinen olen vaikka tunnen itseni nuoreksi. Monesti ihmisiltä unohtuu myös se, että vanhemmiten riski saada erityislapsia kasvaa, oli se vanha vanhempi sitten isä tai äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisin halunnut lapsia ja miehenkin. En ole kuitenkaan koskaan kiinnostanut ketään miestä niin paljoa, että hän olisi halunnut seurustella edes.
Nyt olen 32. Missä vaiheessa pitäisi se lapsien isä löytyä, jos parin vuoden päästä on jo liian myöhäistä?
"Mies ei osannut päättää, haluaako yhteistä tulevaisuutta kanssani, ts. klassinen sitoutumiskammo. Pettämistä (hänen puoleltaan)."
Oletko lihava?
Täytin juuri 26. Kohta gradu valmis ja maisterin paprut taskussa. Ajattelin tehdä töitä pari vuotta ja viimeistään 29-vuotiaana alkaa yrittää lasta. Tai oikeastaan, kuparikierukkani vanhenee 2v päästä enkä jaksaisi uutta kierukkarumbaa... olisikohan silloin oikea hetki ;)
Vierailija kirjoitti:
Olisin halunnut lapsia ja miehenkin. En ole kuitenkaan koskaan kiinnostanut ketään miestä niin paljoa, että hän olisi halunnut seurustella edes.
Nyt olen 32. Missä vaiheessa pitäisi se lapsien isä löytyä, jos parin vuoden päästä on jo liian myöhäistä?
Voit vielä saada - ryhdy rohkeasti toimeen, kesä on rakkauden aikaa!!
- moni mieskin haluaa perheen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä vaan, jos on siihen asti päässyt ilman lapsia ja vielä parempi, jos senkin jälkeen ne jättää hankkimatta.
Vierailija kirjoitti:
40 vuotias on kyllä ihan hedelmällinen, jotkut jopa hedelmällisempiä kuin monet 25 veet..
Voi olla, mutta sama tyyppi ei ole hedelmällisempi 40 vetenä kuin 25 veenä. Kyllä se hedelmällisyys alla laskea heti kolmikymppisenä ja huima lasku tapahtuu 35:na. Jos on vaikeuksia raskautua 25- vuortiaana, ei se parane nelikymppisenäkin, ainakaan luomumenetelmällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viimeinenkin lapsi muutti kotoa, kun olimme 50-v. Elämä hymyilee edelleen ja tarjolla on vaikka mitä, nyt nautimme taas kahdenolosta vaikka yhtälailla nautimme perhe-elämästäkin. Olisi tosi vaikea kuvitella, että jaloissa pyörisi vielä teini-ikäisiä. Kaikelle on aikansa.
Ihan ymmärrettävää ajatella noin, koska sait lapset jo parikymppisenä. Silloin tarvitsee viisikymppisenä jo omaa aikaa. Mutta jos se oma aika on otettu silloin parikymppisenä, kun sulla juoksi lapset jaloissa, ei sitä kaipaa enää sinun iässäsi. En ole koskaan kuullut kolmekymppisinä vanhemmiksi tulevien laskevan koska lapset muuttavat pois kotoa.
En ole samaa mieltä. Ensimmäisen syntyessä olin jo ihan aikuinen, 24-v. (Tosin nykyään sen ikäiset saattavat olla paljon kypsymättömämpiä). Omaa aikaa oli ollut ihan riittävästi, aloitimme reissaamisen interraililla ollessani 16-v. Opiskeluaikana vietimme railakasta opiskelijaelämää, olimme kilta-aktivisteja, teimme excursioita jne. Ja olihan se aika omaani myös lasten ollessa olemassa, ei se kenenkään muun ajaksi muuttunut! Enkä minä missään vaiheessa ole laskenut päiviä siihen, että lapset muuttaisivat pois kotoa, he muuttivat, kun oli sen aika ja he olivat valmiita siihen.
Jotenkin minusta tuntuu, että nykyvanhemmat vaan tekevät asioista vaikeampia kuin ne ovatkaan, koko vanhemmuus on jonkinlaista suorittamista ja samaan aikaan pitää suorittaa sitä kuuluisaa ”omaa elämää”.
Vierailija kirjoitti:
"Mies ei osannut päättää, haluaako yhteistä tulevaisuutta kanssani, ts. klassinen sitoutumiskammo. Pettämistä (hänen puoleltaan)."
Oletko lihava?
Mikä saa sinut olettamaan, että yksin lihavuus oikeuttaisi kumppanin olemaan kyvytön tekemään päätöksiä yhteisestä tulevaisuudesta ja olemaan sitoutumiskammoinen tai pettämään? - - Ikäänkuin me hoikemmat olisimme aina hyviä päätöksen tekijöitä. Meitä ei koskaan hylättäisi, tai koettaisi epäavarmuutta, että halutaanko meidän kanssa jatkaa yhteistä tulevaisuutta kohti ja tai ni-in yksikään kumppaneistamme ei ole ikinä pettänyt. - Ylipainoisuus voi olla vaarallista. Mutta hieman arveluttavaa on minusta asettaa rivien välissä hoikuuden olevan tae, jostain sellaisesta, mistä se ei ole
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä sain esikoiseni kun olin 35. Monirakkulaiset munasarjat, lääkäri jo 10 vuotta aiemmin kertoi, että lapsia en tule saamaan ilman lääketieteellistä apua. No, tavattuani ihanan miehen huomasin puolen vuoden etäsuhteen jälkeen olevani raskaana. Esikoisen ollessa 8 kk olin uudelleen raskaana, ns. kertalaakista. Olin 37 kun kuopus tuli. Molemmat lapset terveitä, ja raskauksissa ei ongelmia.
Yksi iso syy on varmasti se että korkeakouluopiskelijoista ylivoimainen enemmistö on naisia. Eli kaikille ei riitä samantasoista miestä ja moni ei halua puolisokseen alemman koulutustason omaavaa. Puhumattakaan jos on työtön.
Ihan oikeasti ei kannata olla liian ronkeli. T: yliopistokoulutuksen saanut nainen jolla ammattikoulun käynyt mies ja monta lasta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viimeinenkin lapsi muutti kotoa, kun olimme 50-v. Elämä hymyilee edelleen ja tarjolla on vaikka mitä, nyt nautimme taas kahdenolosta vaikka yhtälailla nautimme perhe-elämästäkin. Olisi tosi vaikea kuvitella, että jaloissa pyörisi vielä teini-ikäisiä. Kaikelle on aikansa.
Ihan ymmärrettävää ajatella noin, koska sait lapset jo parikymppisenä. Silloin tarvitsee viisikymppisenä jo omaa aikaa. Mutta jos se oma aika on otettu silloin parikymppisenä, kun sulla juoksi lapset jaloissa, ei sitä kaipaa enää sinun iässäsi. En ole koskaan kuullut kolmekymppisinä vanhemmiksi tulevien laskevan koska lapset muuttavat pois kotoa.
En ole samaa mieltä. Ensimmäisen syntyessä olin jo ihan aikuinen, 24-v. (Tosin nykyään sen ikäiset saattavat olla paljon kypsymättömämpiä). Omaa aikaa oli ollut ihan riittävästi, aloitimme reissaamisen interraililla ollessani 16-v. Opiskeluaikana vietimme railakasta opiskelijaelämää, olimme kilta-aktivisteja, teimme excursioita jne. Ja olihan se aika omaani myös lasten ollessa olemassa, ei se kenenkään muun ajaksi muuttunut! Enkä minä missään vaiheessa ole laskenut päiviä siihen, että lapset muuttaisivat pois kotoa, he muuttivat, kun oli sen aika ja he olivat valmiita siihen.
Jotenkin minusta tuntuu, että nykyvanhemmat vaan tekevät asioista vaikeampia kuin ne ovatkaan, koko vanhemmuus on jonkinlaista suorittamista ja samaan aikaan pitää suorittaa sitä kuuluisaa ”omaa elämää”.
No toihan on tosi kiva sulle. Me ollaan opiskeltu ja erikoistuttu pitkään, asuttu neljässä maassa ja rakennettu ura huipulle. Se ei olisi ollut ainakaan molemmille mahdollista, jos olisi tehty lapsia jo opiskeluaikoina.
Eikö ole kiva, että nykyään on monia vaihtoehtoja ihmisten toiveiden mukaan? Ihmettelen miksi viisikymppinen nainen tulee pätemään omista valinnoistaan omien lastensa ikäisille?
Paha se on yksin lasta hankkia. Olen ollut monta vuotta sinkku. Ja ei, en ole lihava, joku sitä kuitenkin kysyy. Vyötärön ympärys 65 cm ja painoindeksi normaali. Pitkät hiuksetkin löytyy. Mutta en ole mikään kaunotar, vaan ihan tavallinen tavis.
Olen kyllä paljon miettinyt lapsen hankintaa yksin. Mutta en tiedä pärjäisinkö lapsen kanssa yksin, ei ole tukiverkkoja eikä vakituista työpaikkaa. Voi olla että jään tahtomattani lapsettomaksi.
N32
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Monet hankkii lisää lapsia vielä nelikymppisenäkin, ihan normaalia, mutta ekaa lasta ei kannata sinne asti odottuttaa.
Lasten hankkiminen yli nelikymppisenä ei todellakaan ole "ihan normaalia".
Biologisesti nainen on silloin isoäidin iässä, ja hoitamassa lastenlapsia.
Vierailija kirjoitti:
Sama ahdistus täälläkin. Ikää hitusen yli 30-v.
Viime vuonna otin asian esille ihan perusterveystarkastuksessa. Lääkärin mukaan asiasta on ihan turha stressata. Pk-seudulla jo viidennes ensisynnyttäjistä on täyttänyt 35 vuotta. Ensisynnyttäjistä!
Painottaisin, että vain viidennes. Suurin osa aloittaa aiemmin.
Minulla on monta tuttavanaista, jotka ovat saameet lapsen yli 35 -vuotiaana, yksi jopa 44 -vuotiaana. Ja hyvin meni. Tsemmpiä. Älä kuuntele näitä masentavia kommenttej vaan hyvää matkaa sinulle ja onnea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viimeinenkin lapsi muutti kotoa, kun olimme 50-v. Elämä hymyilee edelleen ja tarjolla on vaikka mitä, nyt nautimme taas kahdenolosta vaikka yhtälailla nautimme perhe-elämästäkin. Olisi tosi vaikea kuvitella, että jaloissa pyörisi vielä teini-ikäisiä. Kaikelle on aikansa.
Ihan ymmärrettävää ajatella noin, koska sait lapset jo parikymppisenä. Silloin tarvitsee viisikymppisenä jo omaa aikaa. Mutta jos se oma aika on otettu silloin parikymppisenä, kun sulla juoksi lapset jaloissa, ei sitä kaipaa enää sinun iässäsi. En ole koskaan kuullut kolmekymppisinä vanhemmiksi tulevien laskevan koska lapset muuttavat pois kotoa.
En ole samaa mieltä. Ensimmäisen syntyessä olin jo ihan aikuinen, 24-v. (Tosin nykyään sen ikäiset saattavat olla paljon kypsymättömämpiä). Omaa aikaa oli ollut ihan riittävästi, aloitimme reissaamisen interraililla ollessani 16-v. Opiskeluaikana vietimme railakasta opiskelijaelämää, olimme kilta-aktivisteja, teimme excursioita jne. Ja olihan se aika omaani myös lasten ollessa olemassa, ei se kenenkään muun ajaksi muuttunut! Enkä minä missään vaiheessa ole laskenut päiviä siihen, että lapset muuttaisivat pois kotoa, he muuttivat, kun oli sen aika ja he olivat valmiita siihen.
Jotenkin minusta tuntuu, että nykyvanhemmat vaan tekevät asioista vaikeampia kuin ne ovatkaan, koko vanhemmuus on jonkinlaista suorittamista ja samaan aikaan pitää suorittaa sitä kuuluisaa ”omaa elämää”.No toihan on tosi kiva sulle. Me ollaan opiskeltu ja erikoistuttu pitkään, asuttu neljässä maassa ja rakennettu ura huipulle. Se ei olisi ollut ainakaan molemmille mahdollista, jos olisi tehty lapsia jo opiskeluaikoina.
Eikö ole kiva, että nykyään on monia vaihtoehtoja ihmisten toiveiden mukaan? Ihmettelen miksi viisikymppinen nainen tulee pätemään omista valinnoistaan omien lastensa ikäisille?
Uteliaisuudesta kysyn vielä miksei olisi ollut mahdollista? Me siis teimme 2 lasta opiskeluaikana, kolmannen vähän myöhemmin. Silti miehellä on ura kansainvälisellä huipulla, minä itse en ollut ihan niin urakeskeinen. Minä muutin yksin ulkomaille töihin ennen ensimmäistä lastamme. Toisen kerran muutimme ulkomaille yhdessä 8 kk ikäisen vauvan kanssa. Kolmannen kerran mukana oli jo kaksi lasta , neljännellä kerralla kolme. Yhteensä kymmenkunta muuttoa maasta toiseen (ilman diplomaattitaustaa) ja ulkomailla olemme edelleen, myös aikuiset lapsemme. Ja tunnen näistä piireistä monta pariskuntaa, joista molemmat ovat luoneet mittavan uran nuorena hankituista lapsista huolimatta..
Miksi sinä vedät herneen nenään siitä, että joku toinen kertoo omista valinnoistaan ja vaikka ne ovat olleet erilaisia kuin sinun, ovat ne olleet onnistuneita valintoja? Tämä on keskustelupalsta, mutta ilmeisesti haluaisit keskustella vain samanmielisten kanssa. Ensimmäinen tekstini oli pääosin kokonaan gynekologini terveisiä nykyajan nuorille aikuisille, isovanhemmuutta myöten, lopun omia henkilökohtaisia kommenttejani lukuunottamatta.
Vierailija kirjoitti:
Eniten minua ihmetyttää nämä vanhemmat (isät) jotka hankkivat lapsia viisikymppisinä. Joo ymmärrän, uusi nuori rakkaus löytyi, menivät naimisiin ja 30v Liisa haluaa lapsen. Varmaan sille lapselle kivaa, kun oma isä on seitsemänkymppinen tämän ollessa juuri ja juuri täysi-ikäinen... Ja omiin sisaruksiin (isän edellisestä avioliitosta tietenkin!) ikäeroa 20 vuotta
Oleppas exä siellä ihan hiljaa ja keskity omaan elämääsi.
Vain vastuuttomat typerykset hankkivat lapsia, jos ei ole koulutusta, työtä. Kenen moraali sallii lisääntyä ja olettaa, että naapurit elättävät sinut ja tekeleesi myös.
Alue: Aihe vapaa
Ihan hyvä kirjoitus. Epäselväksi tosin jäi, että mistä tuon kumppanin, jonka kanssa jakaa haave ja toive lapsesta voi noutaa ja saada itselleen? - Tarkoitan vain, että olen melko varma, että moni vanhempana jälkikasvua saanut ei aina ole yksin syypää lapsettomaan tilanteeseensa. Kyse on paitsi biologiasta tai kohtalosta, mistä lie. Varmaan jotain tekemistä on silläkin millaista evästystä on saanut omilta vanhemmiltaan ja/ tai muilta läheisiltä.
Minä en ainakaan saanut kotoa evästystä, että pitäisi mahd. nuorena käyttää suunnattomasti energiaa ja voimia sen eteen, että saisi "jostain" itselleen sen kumppnin, jonka kanssa saada lapsia.
Ei tosin kehotettu välttämään lapisen hankintaa nuorenakaan. Enemmän kannustettiin opiskelmaan ja pyrkimään kohti omia haaveita ja unelmia. Yrittää piti, mutta epäonnistuminenkaan ei ollut kiellettyä. Kotoa omaksuin myös lujan uskon siihen, luottamuksen siihen, että elämä kyllä kantaa; lapisia tulee, jos on tullakseen. Ei laps(i)en saaminen tai saamatta jäämien ole mikään elämässä onnistumien saati epäonnistumisen merkki.