Ensi kesän hääkutsut taas saapunut...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en voi sietää isoja juhlia. Sain ahdistusta jo koulun kevät- ja joulujuhlista lapsena. Pelkäsin kavereiden synttärikutsuja jos paikalla oli paljon ihmisiä ja omia synttäreitä en edes halunnut juhlia. Sanomattakin on selvää,etten ole itse koskaan järjestänyt isoja juhlia ja toivon ettei tarvitse järjestääkään. Olen naimisissa mutta meillä ei ollut hääjuhlaa. Pelkkä ajatuskin siitä, että minun pitäisi olla isojen juhlien keskipiste, saa aikaan fyysistä pahoinvointia.

Minulla on silti ystäviä ja läheisiä joita rakastan ja arvostan kovasti. Viihdyn heidän seurassaan oikein hyvin muuten, mutta en isoissa juhlissa. Polttarit ja häät ovat painajainen. Onneksi ystäväni ja läheiseni ymmärtävät, että en ole kehittänyt tällaista ahdistusta ilkeydestä heitä kohtaan ja että ihan oikeasti välitän heistä ja iloitsen aidosti heidän puolestaan, vaikka en osallistukaan häihin, ristiäisiin, nimiäisiin, syntymäpäiväkutsuille yms. Tapaan heitä mielelläni sitten kahden kesken ja vien lahjan. Ja laitan vaikka viiden ruokalajin illallisen rakkaan läheiseni kunniaksi.

Hautajaiset ovat sellaiset isot juhlat, joihin pakotan itseni osallistumaan. Silloin on kyse läheisensä lopullisesta hyvästelystä. Kyse ei ole bileistä, joita voi juhlia yhdessä myös pienimuotoisen rääppiäisten muodossa. Toivon hyvin hartaasti, että saan pitää läheiset ystäväni ja sukulaiseni luonani vielä pitkään.

Toimii, koska tietävät mistä on kyse. Huvikseen pois jääminen, koska "parempaa tekemistä", on aivan eri asia.

Voi kuule, paljon on niitäkin, jotka eivät ymmärrä tätä. Olen menettänyt ystäviksi luulemiani ihmisiä tämän takia. Moni tässä ketjussa esitetty syytös on minulle tuttu ihan omasta elämästäni. Olen kuullut mm syytöksiä siitä, että en viitsi panostaa aikaani ystävään, vaikka annan heille aikaa enemmän kuin mielelläni kahden kesken tai pienellä porukalla. Mutta joillekin ainoa tärkeä panostus on kai ne elämän suurimmat juhlat joihin on itse paljon panostanut. Ymmärrän että kun on itse vaivaa nähnyt juhliensa eteen, toivoisi että muutkin näkisivät juhlat tärkeinä. Mutta minä en itseäni ahdistaviin tilanteidiin enää pakota ellei ole pakko. Kaikki eivät sitä ymmärrä, mutta tällaiset ihmiset ovat pikkuhiljaa pudonneet pois elämästäni, usein heidän omasta tahdostaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä ongelmaa. Siellähän saa huolella ilmaseks ruokaa ja juomaa. Kelpais.

Matkat toiselle puolelle Suomea, hotellimajoitus + häälahja. Ei ollutkaan ihan ilmainen ateria.

Harvemmin sitä nyt niin eri puolella Suomea läheisten ystävien kanssa asutaan.

Miten niin? Ihmiset muuttavat paikkakunnalta toiselle ja tutustuvat toisiinsa esim. opiskellessa, jolloin valmistumisen jälkeen luonnollisesti hajaannutaan eri teille. Ja vaikka itse pysyisi aina samalla paikkakunnalla, niin yleensä ystävistä ainakin joku päätyy vaihtamaan seutua. Ei ystävyyksien silti tarvitse katketa.

Jos nyt puhutaan vaikka yli 500 kilometrin välimatkoista, niin ei niitä hääkutsuja varmasti joka vuosi tule eikä varsinkaan monta vuodessa. Toki jos on todella paljon kavereita Helsingissä ja itse muuttaa Ouluun niin ehkä sitten, harvalla on niin hirveän paljon läheisiä ystäviä että häihin kutsutaan kymmeniä kertoja. Jos se naimisiin menevä on ystävä eikä vaan joku tuttu, niin kyllä se tilaisuus on aika ainutlaatuinen ja voi matkustaa muutaman sata kilometriä sen takia, ihme marinaa ettei jaksa ystävän häihin mennä kun menee viikonloppu hukkaan...

Niin, kyllä suomalaiseen mentaliteettiin sopivat paremmin hautajaiset kuin häät.

Ja tavaraa ei koskaan tarvita, mutta häämatkaa voitte halutessanne avustaa tilillemme....

jotenkin sitä toivoisi, että joku pareista keksisi vihdoin jotakin muuta.

Aina tuo ihan sama fraasi eri muodossa: ei tarvita mitään lahjoja paitsi rahaa ”häämatkaa varten”, niiivvvvarrrmaan.

Kuinka moni rahaa häämatkatilille pyytävistä oikeasti lähtee niillä rahoilla sinne häämatkalle?

Minä oon ollu vain lapsena sukulaisten häissä, nyt parikymppinen oon enkä oo koskaa saanu kutsua häihin. No ei mulla hirveästi kavereita ole, ne jotka on menny naimisiin nii ei oo pitäny mua niin läheisenä ett oisivat kutsuneet mua häihin. Yks kaveri kyll joka meni 20v naimisiin, kuttu tosi monta meidän yhteistä kaveria ja ei mua.. siitä lähtien oon kyll hieman varauksella suhtautunut häneen, en usko että ees pitää mua kaverinaan vaan jonain tuttunaan. Oikeastaan asia ei harmita, koska en haluakaan kutsuja häihin. Ahdistaa ajatus laittautumisesta. Kaikki hyvät kaverini ovat sinkkuja tai seurustelevat. Yksi on menossa ensi vuonna naimisiin ja ainakin mainitsi mulle hääpäivän jo aikaa sitten, joten oletan saavani kutsun. Salaa kyllä toivon, että pitävät intiimit häät sukulaisten kesken ja että en saa kutsua. Parin kuitenkin tuntien, häät tulee olemaan kyllä varmaankin tosi isot. Mietin, että varaisin jonkun lomamatkan kyseiselle vkolopulle. Tuntuu pahalta sanoa näin, koska kyseessä on hyvä ystävä, mutta toisaalta ystävän mies on puhunut musta pahaa, niin sen takia ei kauheesti kiinnostais juhlistaa sen päivää. Ja muutenki, se mies ekaks kieltäyty seurustelemasta mun kaverin kanssa ja yritti päästä treffeille kaverin bestiksen kanssa.. Joo, nää on osittain vain tekosyitä, en vaan halua mennä niihin häihin jos saan kutsun, inhottaa ajatus isoista hienoista juhlista, joihin menisin yksin ja tuntisin vain max 5 ihmistä sieltä.

Hääjuhlat on ihan ok, mutta polttarit koen pääosin raskaina. Vieraan akkalauman kanssa pitäisi viettää koko päivä tai pahimmassa tapauksessa koko viikonloppu. Tehden yleensä vaivaannuttavia asioita ja katsellen toisten ryyppäystä (en juo). Ja yleensä saat vielä maksaa itsesi kipeäksi siitä lystistä, mieluummin antaisi ne rahat vaikka häälahjaksi.

Häissä viimeksi n 10 vuotta sitten eikä seuraavia ole näköpiirissä. Kerran olen osallistunut polttareihin. Lapsi on 12v eikä ole vielä koskaan ollut häissä. Josko sitten kavereiden häihin joskus tulevaisuudessa pääsee. Sama koskee rippijuhlia ja ristiäisiä/nimenantojuhlia. Hautajaisissa ollut pienenä, mutta ei muista mitään.

Vierailija kirjoitti:

Niin, kyllä suomalaiseen mentaliteettiin sopivat paremmin hautajaiset kuin häät.

Nekin kutistuneet lähiomaisiin. Eipä tarvitse niihinkään enää osallistua.

Vierailija kirjoitti:

Mä en voi sietää isoja juhlia. Sain ahdistusta jo koulun kevät- ja joulujuhlista lapsena. Pelkäsin kavereiden synttärikutsuja jos paikalla oli paljon ihmisiä ja omia synttäreitä en edes halunnut juhlia. Sanomattakin on selvää,etten ole itse koskaan järjestänyt isoja juhlia ja toivon ettei tarvitse järjestääkään. Olen naimisissa mutta meillä ei ollut hääjuhlaa. Pelkkä ajatuskin siitä, että minun pitäisi olla isojen juhlien keskipiste, saa aikaan fyysistä pahoinvointia.

Minulla on silti ystäviä ja läheisiä joita rakastan ja arvostan kovasti. Viihdyn heidän seurassaan oikein hyvin muuten, mutta en isoissa juhlissa. Polttarit ja häät ovat painajainen. Onneksi ystäväni ja läheiseni ymmärtävät, että en ole kehittänyt tällaista ahdistusta ilkeydestä heitä kohtaan ja että ihan oikeasti välitän heistä ja iloitsen aidosti heidän puolestaan, vaikka en osallistukaan häihin, ristiäisiin, nimiäisiin, syntymäpäiväkutsuille yms. Tapaan heitä mielelläni sitten kahden kesken ja vien lahjan. Ja laitan vaikka viiden ruokalajin illallisen rakkaan läheiseni kunniaksi.

Hautajaiset ovat sellaiset isot juhlat, joihin pakotan itseni osallistumaan. Silloin on kyse läheisensä lopullisesta hyvästelystä. Kyse ei ole bileistä, joita voi juhlia yhdessä myös pienimuotoisen rääppiäisten muodossa. Toivon hyvin hartaasti, että saan pitää läheiset ystäväni ja sukulaiseni luonani vielä pitkään.

Hautajaiset pidetään usein hiljaisuudessa perheen kesken. Suurten hautajaisten aika alkaa olla ohi etenkin kun kirkkoonkuulumattomuus yleistyy.

Jo nyt on kumma, kun tähän aiheeseen pitää liittää kissat ja koiratkin. Menet, jos menet, ja jos et, niin et. Monelle parille voi olla helpotuskin, kun kaikki eivät pääse, joita kohteliaisuuttaan kutsuvat.

Meillä oli häät talvella ja ihan kaikki pääsivät. Kutsuttuja oli 60. Ei aina tarvi olla kesähäitä.

Mulla oli parinakin kesänä nuorempana ainakin viidet häät yhden kesäkauden aikana. Menin itse naimisiin 27-vuotiaana. Omat häät oli syksyllä, ja sinä kesänä olin vieraana viisissä häissä ja polttareissa. Kaasoillani oli varmaan melkoinen ongelma saada mun omat polttarit mahtumaan kalenteriin... Luonnollisesti osa kesän polttareista jäi väliin muiden häiden takia. Minusta oli kiva järkätä ne omat häät, kun oli noin monet siinä ensin, joista sai ottaa oppia.

Jos häihin kutsutaan, niin yritän kyllä päästä paikalle. Polttareita sensijaan en jaksa enää yhtään. Ne ovat vielä siitä hankalia, että usein ajankohtaa vatvotaan kunnes "kaikille käy" ja omaa osallistumattomuutta ei voi pehmentää millään valkoisella valheella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä ongelmaa. Siellähän saa huolella ilmaseks ruokaa ja juomaa. Kelpais.

Matkat toiselle puolelle Suomea, hotellimajoitus + häälahja. Ei ollutkaan ihan ilmainen ateria.

Harvemmin sitä nyt niin eri puolella Suomea läheisten ystävien kanssa asutaan.

Miten niin? Ihmiset muuttavat paikkakunnalta toiselle ja tutustuvat toisiinsa esim. opiskellessa, jolloin valmistumisen jälkeen luonnollisesti hajaannutaan eri teille. Ja vaikka itse pysyisi aina samalla paikkakunnalla, niin yleensä ystävistä ainakin joku päätyy vaihtamaan seutua. Ei ystävyyksien silti tarvitse katketa.

Jos nyt puhutaan vaikka yli 500 kilometrin välimatkoista, niin ei niitä hääkutsuja varmasti joka vuosi tule eikä varsinkaan monta vuodessa. Toki jos on todella paljon kavereita Helsingissä ja itse muuttaa Ouluun niin ehkä sitten, harvalla on niin hirveän paljon läheisiä ystäviä että häihin kutsutaan kymmeniä kertoja. Jos se naimisiin menevä on ystävä eikä vaan joku tuttu, niin kyllä se tilaisuus on aika ainutlaatuinen ja voi matkustaa muutaman sata kilometriä sen takia, ihme marinaa ettei jaksa ystävän häihin mennä kun menee viikonloppu hukkaan...

Meillä on ihan läheisen miehen sukulaisen häät tiedossa kesällä. Polttarit olisivat lasketun ajan tienoilla, eli ei mene, sillä haluaa päästä mukaan synnytykseen.

Sitten häihin pitäisi vuokrata auto, johon mahtuu kolme lasta istuimineen. Kaikki ruuat, juhlavaatteet, besat ja kaikki maksaisivat ihan liikaa. Meillä menisi n. 700€ yksiin häihin ja jos jäisimme yöksi paikkakunnalle, summa kohoaisi ihan älyttömästi. Ei ole varaa pistää kenenkään yhteen päivään tuota summaa. Etenkin kun miehellä ei edes ole kesälomaa ja pienen vauvan kanssa on vaikea lähteä pitkään matkaan kun vielä imettää. Mutta kiva, että on näitä joiden mielestä tällainen tilaisuus on ainutlaatuinen ja kaikkien läheisten on mentävä sinne hinnalla millä hyvänsä.

Vierailija kirjoitti:

Minä oon ollu vain lapsena sukulaisten häissä, nyt parikymppinen oon enkä oo koskaa saanu kutsua häihin. No ei mulla hirveästi kavereita ole, ne jotka on menny naimisiin nii ei oo pitäny mua niin läheisenä ett oisivat kutsuneet mua häihin. Yks kaveri kyll joka meni 20v naimisiin, kuttu tosi monta meidän yhteistä kaveria ja ei mua.. siitä lähtien oon kyll hieman varauksella suhtautunut häneen, en usko että ees pitää mua kaverinaan vaan jonain tuttunaan. Oikeastaan asia ei harmita, koska en haluakaan kutsuja häihin. Ahdistaa ajatus laittautumisesta. Kaikki hyvät kaverini ovat sinkkuja tai seurustelevat. Yksi on menossa ensi vuonna naimisiin ja ainakin mainitsi mulle hääpäivän jo aikaa sitten, joten oletan saavani kutsun. Salaa kyllä toivon, että pitävät intiimit häät sukulaisten kesken ja että en saa kutsua. Parin kuitenkin tuntien, häät tulee olemaan kyllä varmaankin tosi isot. Mietin, että varaisin jonkun lomamatkan kyseiselle vkolopulle. Tuntuu pahalta sanoa näin, koska kyseessä on hyvä ystävä, mutta toisaalta ystävän mies on puhunut musta pahaa, niin sen takia ei kauheesti kiinnostais juhlistaa sen päivää. Ja muutenki, se mies ekaks kieltäyty seurustelemasta mun kaverin kanssa ja yritti päästä treffeille kaverin bestiksen kanssa.. Joo, nää on osittain vain tekosyitä, en vaan halua mennä niihin häihin jos saan kutsun, inhottaa ajatus isoista hienoista juhlista, joihin menisin yksin ja tuntisin vain max 5 ihmistä sieltä.

Tuntisit max 5? Tuohan on ihan hyvä määrä! Joillain sattuu olemaan useita pieniä kaveriporukoita, niin usean kohdalla on tilanne, että tuntee kaikista häävieraista vain sen pari muuta. En ole tainnut olla aikuisiällä yksissäkään häissä, joissa olisin tuntenut enemmän kuin 5 ihmistä.

Kehotan sinua osallistumaan ystäväsi häihin. Ystäväsi on jo kauan sitten kertonut häiden päivämäärän, joten läsnäolosi häissä on hänelle tärkeää. Lisäksi olisi todella läpinäkyvää, jos alkaisit sopertamaan jostain varatuista lomamatkoista, jotka jollain tosi huonolla tuurilla sattui osumaan kauantiedetylle hääpäivälle. 

Hääjuhliin osallistumiseen kirpaisee (todennäköisesti) vain kerran ja pakollinen osuus kestää "vain" muutaman tunnin. Sen jälkeen sinun ei todennäköisesti tarvitse enää koskaan osallistua suuriin juhliin ystäväsi takia. Ja sanon tämän sosiaalisista tilanteista ahdistuvana ja isoja juhlia vihaavana. Kaikista juhlista olen toistaiseksi selvinnyt hengissä :)

Muistan tuon ajan, kun kavereiden häitä ja polttareita oli joka kesä jatkuvasti. Hauskuus muuttui pakoksi. Ja se rahanmenokin. Mutta muistakaa, että vaikka niin haastavalta kuin nyt tuntuukin, niin tuokin aika menee ohi ja kaikki hiljenee. Sitten ei kukaan pidä mitään juhlia. Paitsi ristiäisiä ja lasten synttäreitä.

Olen nelikymppinen ja nyt on hiljaista häärintamalla.

Luojan lykky, tiedossa ei ole yksiäkään häitä! Tosin ns. tavallisiin häihin voisin mennäkin pieni lahja kainalossa, mutta jos kutsussakin jo annetaan vain tilinumero, niin sellaiset häät jätän omaan arvoonsa. Jos ei ole varaa muuten järjestää häitä tai lähteä häämatkalle, niin kerjätäkö pitäisi. Jos olisin nyt itse menossa naimisiin, niin häät olisivat hyvin pienet, kahden todistajan kanssa maistraatissa tai papinkansliassa ja sitten hyvä lounas tai päivällinen neljästään. Siinä se!

Vierailija kirjoitti:

Ja tavaraa ei koskaan tarvita, mutta häämatkaa voitte halutessanne avustaa tilillemme....

jotenkin sitä toivoisi, että joku pareista keksisi vihdoin jotakin muuta.

Aina tuo ihan sama fraasi eri muodossa: ei tarvita mitään lahjoja paitsi rahaa ”häämatkaa varten”, niiivvvvarrrmaan.

Kuinka moni rahaa häämatkatilille pyytävistä oikeasti lähtee niillä rahoilla sinne häämatkalle?

Me lähdettiin juuri häälahjarahoilla matkalle. Päätettiin, että jokainen penni niistä laitetaan nimenomaan siihen matkaan. Saatiin n. 8000€ rahaa lahjaksi ja meidän matka maksoi noin 10 000€. Tosin me ei pyydetty rahaa lahjaksi. Tai mitään muutakaan lahjaa. Pyydettiin, että jokainen vieras toisi onnittelukortin muistoksi häistä.

Elämää tämä vain on kirjoitti:

Muistan tuon ajan, kun kavereiden häitä ja polttareita oli joka kesä jatkuvasti. Hauskuus muuttui pakoksi. Ja se rahanmenokin. Mutta muistakaa, että vaikka niin haastavalta kuin nyt tuntuukin, niin tuokin aika menee ohi ja kaikki hiljenee. Sitten ei kukaan pidä mitään juhlia. Paitsi ristiäisiä ja lasten synttäreitä.

Olen nelikymppinen ja nyt on hiljaista häärintamalla.

Ja sit kun on yli 60, alkaa hautajaiskierros. Tuttuja ja kavereita kaatuu ja pitää jatkuvasti olla tilaamassa hautavihkoja ja mennä hautajaisiin itkemään.

Saapuneet

Sinulle rakkaita ystäviä? Heille heidän hääpäivänsä mielettömän tärkeä, ehkä jopa tärkein päivä elämässään ja sinä, joka kutsut heitä rakkaiksi ystäviksesi, et aio edes vaivautua menemään :( onpa surullista. Onneksi minun ystävät osallistuvat oikeasti elämääni kuten minäkin heidän, muuta kuin jossain FBssa.