Ensi kesän hääkutsut taas saapunut...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun hyvä ystävä ilmoitti ihan suoraan ettei ole kiinostinut tulemaan häihin. Minusta oli kiva että hän sanoi sen rehehellisesti.

Hän ei kuitenkaan sitten arvostanut seuraavana kesänä minun rehellisyyttäni kun kissansa kuoli ja sanoin että mulla alko just loma ja oon terassilla, soitellaan myöhemmin.

Eli jos ei mene toisen juhliin, ei saa myöskään loukkaantua jos sinun tärkeää päivää/asiaa tms. Ei noteerata.

Eli et oikeasti arvostanut ystäväsi rehellisyyttä, vaan loukkaannuit ja sen sijaan että olisit rehellisesti sen myöntänyt, kostit kaverillesi kun hänen kissansa kuoli. Vaikutat varsin kaksinaamaiselta kaverilta.

Kyllä mä ainakin olen tavannut ajatella niin että ihmiset kohtelee minua niin kuin haluavat minun heitä kohtelevan. Joskus kieltämättä mene metsään, eli heitä pitäisi kohdella tavalla x, vaikka kohtelevat muita tavalla y. Ymmärrän ihan täysin jos minulle sanotaan että en tule juhliisi koska en ole niistä kiinnostunut ja haluan tehdä jotain muuta mieluummin silloin. Mielestäni on hienoa jos joku pystyy olemaan näin rehellinen. Oletan kuitenkin että voin myös itse olla rehellinen tätä henkilöä kohtaan, joten jos hänen kissansa kuolisi, niin jatkaisin terassilla istumista, koska olettaisin ettei kaverikaan siitä loukkaannu että minulla on parempaa tekemistä kuin rientää seuraksi.

Toisaalta jos kaverini olisi tullut häihini, ja pitänyt mölyt mahassaan, olisin myöskin mennyt terassilta hänen tuekseen, ja pitänyt mölyt mahassani, sillä olisin kuvitellut että olemme sen tasoisia ystäviä, että tuemme toisiamme eri tilanteissa, vaikkei se nappaisi satasella juuri silloin. 

Teet niin tai näin niin aina väärinpäin.

Ei sama kirjoittaja.

Eli sinua ei ihan aidosti ja rehellisesti kiinnosta "ystäväsi" suru, mutta "ystävyyden" nimissä olisit valmis pitämään mölyt mahassasi ja teeskentelemään empatiaa. Ei tuo minusta kovin läheiseltä ystävyydeltä vaikuta alunperinkään.

Se, ettei osallistu toisen häihin ei välttämättä kumpua pahantahtoisuudesta toista kohtaan. Jotkut ihmiset eivät vain yksinkertaisesti tykkää isoista juhlista vaikka ystäviään arvostaisivatkin. Sen sijaan se, ettei viittä minuuttia aikaa ja osanoton vertaa viitsi vaivautua kun ystävä on juuri menettänyt rakkaan perheenjäsenen, on ihan silkkaa pahantahtoisuutta. Eikä tuossa ole mistään rehellisyyden arvostamisesta kyse, vaan ihan vain kostosta. Mutta se on toki hyvä, että vihdoin viitsit olla rehellinen siinä, että et ole aidosti kiinnostunut ystäviesi hyvinvoinnista. Olet vain valmis teeskentelemään olevasi.

Toki voi olla että ystäväsi on vaistonnut välinpitämättömyytesi, eikä sen vuoksi ole kokenut teitä niin läheisiksi ystäviksi, että häihin tulisi vastoin tahtoaan vain kunnioituksesta sinua kohtaan. Ehkä hän panostaa enemmän niihin ystäviin, joiden ystävyys on aitoa eikä teeskenneltyä?

Monelle ystävyyssuhteet eivät enää ole kovin tärkeitä siinä iässä kun mennään naimisiin. Viimeistään lapsen saamisen jälkeen naisia ei kiinnosta enää. Ystäviä tavataan kerran vuodessa, jotta voi pitää itseään ihmisenä, jolla on muka ystäviä. Se kerran vuodessa voi olla sitten ne häät ja sen takia kutsuttuja ei huvita.

Rakastan tota sun kahvikupin kuvaa kuuhun ja takas! Rakkauskahvi!

Rakastan tota sun kahvikupin kuvaa kuuhun ja takas! Rakkauskahvi!

Mä en voi sietää isoja juhlia. Sain ahdistusta jo koulun kevät- ja joulujuhlista lapsena. Pelkäsin kavereiden synttärikutsuja jos paikalla oli paljon ihmisiä ja omia synttäreitä en edes halunnut juhlia. Sanomattakin on selvää,etten ole itse koskaan järjestänyt isoja juhlia ja toivon ettei tarvitse järjestääkään. Olen naimisissa mutta meillä ei ollut hääjuhlaa. Pelkkä ajatuskin siitä, että minun pitäisi olla isojen juhlien keskipiste, saa aikaan fyysistä pahoinvointia.

Minulla on silti ystäviä ja läheisiä joita rakastan ja arvostan kovasti. Viihdyn heidän seurassaan oikein hyvin muuten, mutta en isoissa juhlissa. Polttarit ja häät ovat painajainen. Onneksi ystäväni ja läheiseni ymmärtävät, että en ole kehittänyt tällaista ahdistusta ilkeydestä heitä kohtaan ja että ihan oikeasti välitän heistä ja iloitsen aidosti heidän puolestaan, vaikka en osallistukaan häihin, ristiäisiin, nimiäisiin, syntymäpäiväkutsuille yms. Tapaan heitä mielelläni sitten kahden kesken ja vien lahjan. Ja laitan vaikka viiden ruokalajin illallisen rakkaan läheiseni kunniaksi.

Hautajaiset ovat sellaiset isot juhlat, joihin pakotan itseni osallistumaan. Silloin on kyse läheisensä lopullisesta hyvästelystä. Kyse ei ole bileistä, joita voi juhlia yhdessä myös pienimuotoisen rääppiäisten muodossa. Toivon hyvin hartaasti, että saan pitää läheiset ystäväni ja sukulaiseni luonani vielä pitkään.

Minulla ei ole ystäviä, ja häissä olen viimeksi ollut yli kahdeksan vuotta sitten (omat hääni).

Tasan ei käy onnen lahjat. Rakastaisin olla juhlissa. 

Laajat tuttavapiirit teillä. Minä olin viimeksi häissä...hmm...vuonna 2000, jos oikein muistan. Hautajaisia on joskus, mutta nekin yleensä hiljaisia. Olen nelikymppinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä ongelmaa. Siellähän saa huolella ilmaseks ruokaa ja juomaa. Kelpais.

Matkat toiselle puolelle Suomea, hotellimajoitus + häälahja. Ei ollutkaan ihan ilmainen ateria.

Harvemmin sitä nyt niin eri puolella Suomea läheisten ystävien kanssa asutaan.

Olihan tämä vitsi? Parhaat ystäväni asuvat 500 km:n ja 200 km:n päässä. Viime kesänä olin toisen häissä. Matkaa oli satoja kilometrejä ja hääpaikka jossain korvessa. Meillä ei ole autoa eikä häihin ollut järjestetty mitään kyytejä autottomille. Häät veivät koko viikonlopun ja niihin kului rahaa melkein 1000 euroa (auton vuokraus, hotelliyö, häälahja, ruokailut matkalla, bensat, mun juhlamekko, miehen kengät).

En todellakaan jaksa monia tuollaisia juhlia yhtenä kesänä, eikä sellaiseen ole rahaakaan.

Puolet noista naimisiin menevistä on viiden vuoden päästä eronnut. Niin että juhlikaa nyt.......

Vierailija kirjoitti:

Puolet noista naimisiin menevistä on viiden vuoden päästä eronnut. Niin että juhlikaa nyt.......

Sinä se et osaa tulkita tilastoja sitten yhtään. 

Minua ei ole koskaan kutsuttu yksiinkään häihin, vaikka kuvittelen olevani ihan normaali ihminen normaaleine ihmissuhteineen.

Koskaan en ole ymmärtänyt miten toisilla tuntuu olevan useat häät vietettävänä joka kesä.

No, älä mene. Kauhean vaikea ongelma. 

Olen kohta kolmenkymmenen. Ehkäpä minäkin saisin tässä iässä paljon hääkutsuja, jos minulla olisi ystäviä. Mutta kun minulla ei ole minkäänlaisia ystäviä tai kavereita. Olen elämäni aikana saanut kutsuja vain sukulaisten häihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vertaat lemmikin kuolemaa omiin häihin... Jep jep..

Niin, vertaus ontuu.

Häät on ainutkertainen tapahtuma. Niistä poisjääminen on merkillistä.

Jostain kissan ruumiinvalvojaisista ei voi puhua samana päivänäkään.

Ainutkertainen tapahtuma? Miksi niin monet sitten menevät kaksi tai kolmekin kertaa naimisiin?

Niin, ja vaikka kissalla on yhdeksän elämää, se kuolee vain kerran. :D

Jätän aina polttarit väliin, koska en juo alkoholia, sairastan ahdistuneisuushäiriötä joten en viihdy tuollaisissa tilaisuuksissa > istun ystävän kanssa aina iltaa "polttamerkeissä" pienemmällä porukalla tai kaksin. Toimii.

Vierailija kirjoitti:

Jep! Eihän se ole pakko mennä. Tietysti jos on hyvä ystävä kyseessä, niin olisi se kohteliasta esittää joku syy miksi ei pääse. Polttaritkin on sovittu niin että yhdessä katsottiin mikä päivä varmasti sopii kaikille.... Mutta joo, joku syy on keksittävä että ainakin ne toiset häät jätän käymättä. 

Ja sitten perinteinen tahalleen väärinymmärtäjä löytyy aina: "Sitten ihmetellään palstalla kun ystävät kaikkoaa." :D

AP

Kyllä mulle paras ystävä on nyt entinen ystävä, kun ei viitsinyt mitään selitellä. Kertoo paljon siitä, minkä arvoisena ystävyyttämme piti. Minulle on aivan itsestään selvää, että hyvien ystävien kanssa jaetaan elämän tärkeät hetket.

Uudet tuttavuudet ja etäisemmät kaverit ovat asia erikseen, eikä selittelyjä tarvita.

Vierailija kirjoitti:

Mä en voi sietää isoja juhlia. Sain ahdistusta jo koulun kevät- ja joulujuhlista lapsena. Pelkäsin kavereiden synttärikutsuja jos paikalla oli paljon ihmisiä ja omia synttäreitä en edes halunnut juhlia. Sanomattakin on selvää,etten ole itse koskaan järjestänyt isoja juhlia ja toivon ettei tarvitse järjestääkään. Olen naimisissa mutta meillä ei ollut hääjuhlaa. Pelkkä ajatuskin siitä, että minun pitäisi olla isojen juhlien keskipiste, saa aikaan fyysistä pahoinvointia.

Minulla on silti ystäviä ja läheisiä joita rakastan ja arvostan kovasti. Viihdyn heidän seurassaan oikein hyvin muuten, mutta en isoissa juhlissa. Polttarit ja häät ovat painajainen. Onneksi ystäväni ja läheiseni ymmärtävät, että en ole kehittänyt tällaista ahdistusta ilkeydestä heitä kohtaan ja että ihan oikeasti välitän heistä ja iloitsen aidosti heidän puolestaan, vaikka en osallistukaan häihin, ristiäisiin, nimiäisiin, syntymäpäiväkutsuille yms. Tapaan heitä mielelläni sitten kahden kesken ja vien lahjan. Ja laitan vaikka viiden ruokalajin illallisen rakkaan läheiseni kunniaksi.

Hautajaiset ovat sellaiset isot juhlat, joihin pakotan itseni osallistumaan. Silloin on kyse läheisensä lopullisesta hyvästelystä. Kyse ei ole bileistä, joita voi juhlia yhdessä myös pienimuotoisen rääppiäisten muodossa. Toivon hyvin hartaasti, että saan pitää läheiset ystäväni ja sukulaiseni luonani vielä pitkään.

Toimii, koska tietävät mistä on kyse. Huvikseen pois jääminen, koska "parempaa tekemistä", on aivan eri asia.

Kaikki häät joissa olen ollut on ollut sellaisia, että tunnen sieltä ehkä pari ihmistä ja tunnen itseni orvoksi muiden juhliessa. Pöytäkeskustelua pitäisi keskiä tuntemattomien kanssa tuntikausiksi. Vaikka naimisiin menevät ystäväni ovat ihania ihmisiä, en voi silti sanovani että nauttisin heidän häistään. Eri asia olisi, jos olisi pienet häät, joista tuntisi suurimman osan ihmisistä. Silloin ne olisivat oikeasti hauska juhla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jep! Eihän se ole pakko mennä. Tietysti jos on hyvä ystävä kyseessä, niin olisi se kohteliasta esittää joku syy miksi ei pääse. Polttaritkin on sovittu niin että yhdessä katsottiin mikä päivä varmasti sopii kaikille.... Mutta joo, joku syy on keksittävä että ainakin ne toiset häät jätän käymättä. 

Ja sitten perinteinen tahalleen väärinymmärtäjä löytyy aina: "Sitten ihmetellään palstalla kun ystävät kaikkoaa." :D

AP

Kyllä mulle paras ystävä on nyt entinen ystävä, kun ei viitsinyt mitään selitellä. Kertoo paljon siitä, minkä arvoisena ystävyyttämme piti. Minulle on aivan itsestään selvää, että hyvien ystävien kanssa jaetaan elämän tärkeät hetket.

Uudet tuttavuudet ja etäisemmät kaverit ovat asia erikseen, eikä selittelyjä tarvita.

Minullakin viileni välit yhden parhaimman ystävän kanssa hänen häähössötyksensä aikaan. Hän oletti, että sitoudun vuodeksi elämään vain hänen elämää ja olen hänen palvelija. Välithän siinä meni. Ei ole haitannut. Uusia ystäviä tulee aina uusissa elämäntilanteissa, joten turha jäädä roikkumaan johonkin ihmissuhteeseen, mikä osoittautuu pettymykseksi.

Tässä ketjussa on selvästi paljon sellaisia ihmisiä, jotka mittaavat ystäviensä arvon häihin osallistumisen perusteella. Kertoisitteko mitkä olisivat teistä hyväksyttäviä syitä, että ystävä jää pois teidän häistänne, vai onko se välit poikki syistä riippumatta? Mitä muita asioita elämässä on kuin teidän ainutlaatuiset häänne, joiden kautta ystävyys punnitaan ja pari vuosikymmentä kestänyt läheinen ihmissuhde heitetään roskikseen yhden päivän takia?