Lue keskustelun säännöt.
Mikä tällaista miestä vaivaa? Löytyisikö miesnäkökulmaa
Sirpale
28.03.2018 |
Miehestäni tuli lapsen synnyttyä tullut ihan kamala. Lapsi on nyt vuoden ja tilanne on ajautumassa/ajautunut eron partaalle.
Olemme olleet vuosia yhdessä, emmekä mitään nuoria enää. Molemmilla yksi lapsi ennestäänkin ja mies aina ennen kertoi, miten olen hänen mielestään hyvä äiti, ja kertoi muillekin jos lapsista tuli puhetta että minä osaan hänen mielestään tosi hyvin olla äiti. Se tuntui kivalle, ja hyvät välit lapsiin onkin.
Jo useampi vuosi sitten mies toivoi, että joskus yrittäisimme yhteistä lasta. Hän halusi kanssani lapsen.
Sitten kului aikaa ja itsekin aloin olla sitä mieltä että kyllä, vielä yksi lapsi ja nimenomaan tämän miehen kanssa olisi tervetullut.
Vaan miten kävikään. Mies on jättänyt minut aivan totaalisen yksin. Ei ole koko vuotena auttanut minua missään, ei ihan oikeasti missään. Myös kotityöt hän on jättänyt minulle.
Kaikkein pahinta on kuitenkin minun jatkuva mitätöiminen ja arvostelu, johon kuuluu myös äitiyteni sekä vanhemman lapseni inhottava arvostelu. Kaikki on siis kääntynyt päälaelleen.
Yritin esimerkiksi jutella, että voisinko nukkua yksin yhden yön eri huoneessa, koska olen nyt sen vuoden nukkunut huonosti. Niin hänen mielestään olen itse opettanut nuorimman nukkumaan huonosti. Sitä hän ei kertonut että miten. Mutta että joka tapauksessa on liian myöhäistä tehdä mitään joten hän ei ala miksikään "varaemoksi".
Minä olen juuri lopetellut imettämistä ja siksi yöt ovat taas olleet mitä ovat. Ja luulen että auttaisi, jos minä en olisi siinä koko ajan tuoksumassa. Mutta ei.
Näitä esimerkkejä on lukuisia, ja ne menevät kaikki samalla kaavalla. Mies antaa ymmärtää, että asiat ovat huonosti ja tehty väärin, mutta ei kerro miten niitä voisi korjata eikä varsinkaan itse ole valmis tekemään mitään. Eli minä teen kaiken väärin, ja ne on aina niin väärin ettei voi korjata.
Nyt olen sitten kypsynyt, viimeinen niitti on ollut isomman lapseni mielen pahoittaminen ihan vastaavin keinoin ja minun arvostelu hänen kuullen. Haluan eron. Mies nyt tietysti esittää suuresti uhria, kun minä paha ihminen nyt jätän hänet. Mistään ei kuitenkaan keskustele, eikä näe omassa käytöksessään mitään epänormaalia.
Itse olen ihan hukassa, pettynyt ja surullinen, että syvästi rakastamani mies johon viimein olen 100% luottanut tekeekin näin. Hän on todella julma sanoissaan ja vaikuttaa oikein nauttivan siitä. Hän on aivan eri ihminen, kuin se jonka kanssa olen elänyt.
Ero on nyt varma, mutta minua kiinnostaisi tietää että mitä tässä tapahtui? Mieheltä sitä en koskaan varmaan saa tietää, mutta ehkä joku muu (mies) voisi valaista asiaa?
Kommentit (77)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kunhan eroatte niin valmistaudu miehen puolelta spektaakkelimaiseen uhriutumiseen ja 'kaikkeni tein, mikään ei riittänyt!' väitteisiin, joita kuuntelet epäuskoisen järkyttyneenä.
Ne nimittäin liittyy just tuohon miestyyppiin...
Liittyy jokaisen "kaikissa muissa on vikaa paitsi minussa" uhriutujan arsenaaliin.
Vierailija kirjoitti:
Sirpale kirjoitti:
Kovin tuntuu vaikealta päästä eteenpäin.
Ahdistaa sekin, mitä minusta pian ajatellaan. Kahden lapsen äiti ja molemmilla eri isät. Olen todellakin epäonnistunut. Olen yrittänyt valita puolisoni hyvin, en ole mikään vastuuton nainen mutta näin on silti käynyt. Kaksi kertaa. Huh huh...
Olen ihan hyvässä työssä ja kouluttautunut, sanoisin että aika kiltti ihminen mutten mikään hiirulainen kuitenkaan.
Rakastan kyllä täydestä sydämestäni lapsiani, ja tuota miestäkin mutta sehän ei nyt riitä koska hän kohtelee minua todella huonosti. En vaan voi ymmärtää. Meillä voisi olla kaikki nyt todella hyvin, mutta sen sijaan on vain surua ja katkeruuttakin. Mutta ei se auta kuin selviytyä.Jos yhtään auttaa niin tunnen itsekin yhden naisen jolla on kahdelle eri isälle kaksi lasta. Aina on kuitenkin mies löytynyt hyvinkin nopeasti. Sanoisin siis, että miehille nuo lapset ei ole este. En pidä tuttavaani mitenkään epäonnistuneena enkä siis sinuakaan. Paljon huonompi valinta on jäädä huonoon suhteeseen.
M35
Minä tiedän naisen, jolla on neljä lasta neljälle isälle ja silti vientiä tuntus olevan. Tosin nuo exät tuntuu olevan kapuloina rattaassa ainakin jossain määrin.
Vierailija kirjoitti:
Seksiä liian vähän.
Miten on, lisääntyyköhän se seksi olemalla naiselle v-mäinen vai vähentyykö se?
Tuota seksiasiaa kun täällä kysytään, niin kyllä sitä on meillä ollut ja olen ainakin kuvitellut sen olevan miehelleki hyvää. Minulle ainakin on, me sovimme siinä asiassa hyvin yhteen. Hän on ollut paras seksikumppanini, silloin kun kaikki oli hyvin.
Seksiä oli raskausaikana viimeisen kerran ehkä viikko ennen synnytystä, ja olisiko ollut 3 viikon tauko synnytyksen jälkeen ja sitä oli kyllä. Mutta sitä mukaa kun miehen ilkeily ja alistaminen ja osallistumattomuus on lisääntynyt niin minun haluni häntä kohtaan on vähentynyt. Nyt ei seksiä enää ole ollut, koska en vaan pysty.
Minulle seksiin liittyy vahva luottamus ja yhteenkuuluvuuden tunne, ja niitä en pysty tuntemaan mieheen joka lasteni kuullen minua haukkuu vaikka s**tanan idiootiksi, tyhmäksi jne.
Olen tästäkin yrittänyt ihan asiallisesti keskustella mutta ei onnistu, kun sehän on minun syy kun mies ei kelpaa. :-(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos joku muuttuu kuspääksi heillä on joku ongelma. Hän käyttäytyy kuin ääliö, mutta välttämättä ei sitä ole. Miehen tapa toimia ei kaipaa puolusteluita, mutta ongelmia saattaa olla myös omassa käytöksessäsi.
Niin tai näin, menkää ulkopuolisen kanssa juttusille. Tee selväksi, että ero tai prosessi, jolla suhde saadaan kuntoon. Selitä, että hän on muuttunut ja et ymmärrä mistä oikeasti kiikastaa (hänkään ei todennäköisesti tarkkaan tiedä).
Voi olla että teistä ri enää paria tule, mutta kannattanee yrittää jos yhtään siltä tuntuu.
Kuulostaa ihan kuin miehesi olisi vuosia käyttänyt steroideja ja nyt alkaa ne aineet sitten sinne päähän vaikuttamaan, mutta tuskin tässä on siitä kysymys, oireet vaan täsmäisivät niin hyvin vuosia steroideja käyttäneeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap täällä pitkästä aikaa.
Mies ei suostu muuttamaan. Ero on vireillä, olen selkeästi ilmoittanut että suhde on ohi ja että haluan hänen muuttavan pois. Asunto jossa asumme, on minun.
Hän ei vaan lähde. Nyt ei ole ollut riitojakaan, mutta tiedän sen olevan vain esitystä. Ei hän edelleekään ole myöskään osallistunut mihinkään. Hän on täällä paikalla mutta ei läsnä.
Odotan niin sitäkin että kuopus nukkuisi edes kerran ihan pitkän yön heräämättä. Olen aamuisin niin kertakaikkisen väsynyt! Mutta ei auta. Mies vaan kääntää selkänsä ja nukkuu kun kuopus yöllä heräilee. Niin on siis tehnyt ihan alusta saakka.
Ahdistaa ihan hirveästi, kun mies on vaan juurtunut nyt tänne. Lain mukaan häntä ei voi kodistaan pihalle heittää, vaikka kuinka tämä on minun omistuksessani, ja oikeusprosessiin en tällaisesta asiasta jaksa lähteä, ei ole voimia. Kuvittelin, että tähän aikaan jo saisimme lasten kanssa olla kotona ns. rauhassa, mutta ei. Mut kai se viimeistään syksyllä, kun avioero astuu voimaan, herättää hänetkin. Mielellään jo ennen sitä kyllä toivoisin.
Olen miettinyt omaakin käytöstäni, totta kai. Varmasti siinäkin on moitittavaa paljonkin, en ole täydellinen. Mitään tällaisia ongelmia ei ole ollut koskaan missään ihmissuhteissani. Tämä on vienyt kaikki voimat mutta lapset tarvitsevat äitiään ja kyllä minä prkl tästä selviän! Kahvinjuonti on lisääntynyt, mutta se minulle anteeksi nyt suotakoon. :-)
Niin ja mies ei tosiaan ymmärrä yhtään mistä puhun meidän ongelmissa, joten ulkopuolisen avun piiriin en häntä saa.
Vain minun päässäni on vikaa, sanoo hän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa tosi kurjalta tilanteelta, mitäpä tässä voi sanoa. Yritin miehellekin näyttää tekstiäsi, mutta ei hänkään osannut sanoa sen enempää kuin muut miesten kommentit tässä jo tulikin. :( :(
Kuulostaa mun exältä. Nyt laitat heti sen oikeusprosessin vireille, muuten et miestä ulos saa ja mies kuluttaa joka päivä lisää voimiasi, jotka tarvitset eroa ja lapsiasi varten. Et voi laittaa miestä omien lastesi edun edelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kutsu vanhempasi tai joku muu sukulainen tai luotettava kaveri muutamaksi päiväksi teille yöksi. Auttamaan sinua arjessa ja samalla kirittämään miehen ulkoistusta. Oletteko kertoneet erostanne muille? Ja onko miehesi työelämässä tapahtunut muutoksia? Entä muita muutoksia samoihin aikoihin kun muuttui kyrv...
En jaksa lukea ketjua kokonaan mutta tuo on yksi kuvio että kun mies saa naisen sidottua itsensä kuten teillä lapsen kautta, helvetti on irti. Tuttava seurusteli vuosia miehen kanssa ja kaikki oli hyvin, mutta kun yhteinen omistusasunto hankittiin kaikki muuttui kuin sormia napsauttamalla järkyttäväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kutsu vanhempasi tai joku muu sukulainen tai luotettava kaveri muutamaksi päiväksi teille yöksi. Auttamaan sinua arjessa ja samalla kirittämään miehen ulkoistusta. Oletteko kertoneet erostanne muille? Ja onko miehesi työelämässä tapahtunut muutoksia? Entä muita muutoksia samoihin aikoihin kun muuttui kyrv...
Ihana ajatus, mutta minun vanhempani ovat vielä työelämän loppusuoralla, ja hyvät ystäväni ovat perheellisiä myös. Muutama henkilö tietää erosta, minun läheiseni siis. Mies ei tietenkään ole kertonut kenellekään eikä antaisi minunkaan kertoa mutta en anna enää hänen määräillä tällaisissa asioissa.
Kyse ei ole siitä, että mies olisi tärkeämpi todellakaan kuin lapseni, tai asettaisin häntä lasteni edelle.
Kaikkea ei vaan jaksa kerralla. Oikeudesta se häätö tosiaan on haettava, jos ei nyt muu auta. On vaan niin paljon järjesteltävää. Kai mies on vaan jotenkin henkisesti sairas? Kun ei tätä järjellä voi mitenkään selittää.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kutsu vanhempasi tai joku muu sukulainen tai luotettava kaveri muutamaksi päiväksi teille yöksi. Auttamaan sinua arjessa ja samalla kirittämään miehen ulkoistusta. Oletteko kertoneet erostanne muille? Ja onko miehesi työelämässä tapahtunut muutoksia? Entä muita muutoksia samoihin aikoihin kun muuttui kyrv...
Ihana ajatus, mutta minun vanhempani ovat vielä työelämän loppusuoralla, ja hyvät ystäväni ovat perheellisiä myös. Muutama henkilö tietää erosta, minun läheiseni siis. Mies ei tietenkään ole kertonut kenellekään eikä antaisi minunkaan kertoa mutta en anna enää hänen määräillä tällaisissa asioissa.
Kyse ei ole siitä, että mies olisi tärkeämpi todellakaan kuin lapseni, tai asettaisin häntä lasteni edelle.
Kaikkea ei vaan jaksa kerralla. Oikeudesta se häätö tosiaan on haettava, jos ei nyt muu auta. On vaan niin paljon järjesteltävää. Kai mies on vaan jotenkin henkisesti sairas? Kun ei tätä järjellä voi mitenkään selittää.Ap
Mies kuulostaa persoonallisuushäiriöiseltä. Usko, se häätö pitää hankkia, vaikka viimeisillä voimillasi mahdollisimman pian, sillä voimasi tulevat vain vähenemään eroprosessin edetessä. Yksi päiväkin lisää miehen kanssa saman katon alla on vaikeampaa kuin se häätöprosessin läpivienti.
En lukenut kuin aloituksen.
Mutta ehkä hän kokee olevansa riittämätön itse vanhempana yhteiselle lapsellenne, minkä takia etsii vikoja sinusta? Muuta en jotenkin keksi. Jos ei ihan kusipääksi kääntynyt.
Hei vaan taas!
Kiitos kysymästä, en voi sanoa että hyvää mutta parempaa kuitenkin.
Miehellä on yksi asunto tiedossa, toivottavasti saa sen.
Oman lusikkansa soppaan on työntänyt nyt myös anoppi, joka on soitellut minulle itkien, että mitenkä se hänen poikansa nyt pärjää?!? Kun pitää yksin vuokralle muuttaa. Että eikö nyt millään voitaisi sopia.
Vähän säälittääkin, iäkäs ihminen.
Minä vastasin vaan, että on asioita mistä hän ei tiedä mitään, ja että eiköhän nämä nyt ole meidän välisiä asioita, ja varmaan aikuinen mies pärjää.
Että näin. Kesää kohti kevyemmin mielin.
Koetan valaa itselleni uskoa, että kyllä elämä kannattelee.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ap täällä pitkästä aikaa.
Mies ei suostu muuttamaan. Ero on vireillä, olen selkeästi ilmoittanut että suhde on ohi ja että haluan hänen muuttavan pois. Asunto jossa asumme, on minun.
Hän ei vaan lähde. Nyt ei ole ollut riitojakaan, mutta tiedän sen olevan vain esitystä. Ei hän edelleekään ole myöskään osallistunut mihinkään. Hän on täällä paikalla mutta ei läsnä.
Odotan niin sitäkin että kuopus nukkuisi edes kerran ihan pitkän yön heräämättä. Olen aamuisin niin kertakaikkisen väsynyt! Mutta ei auta. Mies vaan kääntää selkänsä ja nukkuu kun kuopus yöllä heräilee. Niin on siis tehnyt ihan alusta saakka.Ahdistaa ihan hirveästi, kun mies on vaan juurtunut nyt tänne. Lain mukaan häntä ei voi kodistaan pihalle heittää, vaikka kuinka tämä on minun omistuksessani, ja oikeusprosessiin en tällaisesta asiasta jaksa lähteä, ei ole voimia. Kuvittelin, että tähän aikaan jo saisimme lasten kanssa olla kotona ns. rauhassa, mutta ei. Mut kai se viimeistään syksyllä, kun avioero astuu voimaan, herättää hänetkin. Mielellään jo ennen sitä kyllä toivoisin.
Olen miettinyt omaakin käytöstäni, totta kai. Varmasti siinäkin on moitittavaa paljonkin, en ole täydellinen. Mitään tällaisia ongelmia ei ole ollut koskaan missään ihmissuhteissani. Tämä on vienyt kaikki voimat mutta lapset tarvitsevat äitiään ja kyllä minä prkl tästä selviän! Kahvinjuonti on lisääntynyt, mutta se minulle anteeksi nyt suotakoon. :-)
Upeaa ap! Teet oikein :) Vanhemman lapsesi kannalta tuo oli aivan välttämätön ratkaisu, hänen lapsuutensa ei voi odottaa, että mies tokenee ja lakkaa moittimasta.
Voisitko hakea sitä yhteiselämän lakkauttamista/purkua oikeudelta? (En ole aivan varma mikä on oikea termi).
Minullekin tuli mieleen tuo, että hän elää sitä samaa kaavaa. Ensin korotti ap:n exänsä yläpuolelle ja nyt näkee kaikki samat viat hänessä. Mies tarvitsee peilin. Hän ei hoida omaa osuuttaan, ei rakasta muuta kuin itseään.