Lue keskustelun säännöt.
Mikä tällaista miestä vaivaa? Löytyisikö miesnäkökulmaa
Sirpale
28.03.2018 |
Miehestäni tuli lapsen synnyttyä tullut ihan kamala. Lapsi on nyt vuoden ja tilanne on ajautumassa/ajautunut eron partaalle.
Olemme olleet vuosia yhdessä, emmekä mitään nuoria enää. Molemmilla yksi lapsi ennestäänkin ja mies aina ennen kertoi, miten olen hänen mielestään hyvä äiti, ja kertoi muillekin jos lapsista tuli puhetta että minä osaan hänen mielestään tosi hyvin olla äiti. Se tuntui kivalle, ja hyvät välit lapsiin onkin.
Jo useampi vuosi sitten mies toivoi, että joskus yrittäisimme yhteistä lasta. Hän halusi kanssani lapsen.
Sitten kului aikaa ja itsekin aloin olla sitä mieltä että kyllä, vielä yksi lapsi ja nimenomaan tämän miehen kanssa olisi tervetullut.
Vaan miten kävikään. Mies on jättänyt minut aivan totaalisen yksin. Ei ole koko vuotena auttanut minua missään, ei ihan oikeasti missään. Myös kotityöt hän on jättänyt minulle.
Kaikkein pahinta on kuitenkin minun jatkuva mitätöiminen ja arvostelu, johon kuuluu myös äitiyteni sekä vanhemman lapseni inhottava arvostelu. Kaikki on siis kääntynyt päälaelleen.
Yritin esimerkiksi jutella, että voisinko nukkua yksin yhden yön eri huoneessa, koska olen nyt sen vuoden nukkunut huonosti. Niin hänen mielestään olen itse opettanut nuorimman nukkumaan huonosti. Sitä hän ei kertonut että miten. Mutta että joka tapauksessa on liian myöhäistä tehdä mitään joten hän ei ala miksikään "varaemoksi".
Minä olen juuri lopetellut imettämistä ja siksi yöt ovat taas olleet mitä ovat. Ja luulen että auttaisi, jos minä en olisi siinä koko ajan tuoksumassa. Mutta ei.
Näitä esimerkkejä on lukuisia, ja ne menevät kaikki samalla kaavalla. Mies antaa ymmärtää, että asiat ovat huonosti ja tehty väärin, mutta ei kerro miten niitä voisi korjata eikä varsinkaan itse ole valmis tekemään mitään. Eli minä teen kaiken väärin, ja ne on aina niin väärin ettei voi korjata.
Nyt olen sitten kypsynyt, viimeinen niitti on ollut isomman lapseni mielen pahoittaminen ihan vastaavin keinoin ja minun arvostelu hänen kuullen. Haluan eron. Mies nyt tietysti esittää suuresti uhria, kun minä paha ihminen nyt jätän hänet. Mistään ei kuitenkaan keskustele, eikä näe omassa käytöksessään mitään epänormaalia.
Itse olen ihan hukassa, pettynyt ja surullinen, että syvästi rakastamani mies johon viimein olen 100% luottanut tekeekin näin. Hän on todella julma sanoissaan ja vaikuttaa oikein nauttivan siitä. Hän on aivan eri ihminen, kuin se jonka kanssa olen elänyt.
Ero on nyt varma, mutta minua kiinnostaisi tietää että mitä tässä tapahtui? Mieheltä sitä en koskaan varmaan saa tietää, mutta ehkä joku muu (mies) voisi valaista asiaa?
Kommentit (77)
Kovin tuntuu vaikealta päästä eteenpäin.
Ahdistaa sekin, mitä minusta pian ajatellaan. Kahden lapsen äiti ja molemmilla eri isät. Olen todellakin epäonnistunut. Olen yrittänyt valita puolisoni hyvin, en ole mikään vastuuton nainen mutta näin on silti käynyt. Kaksi kertaa. Huh huh...
Olen ihan hyvässä työssä ja kouluttautunut, sanoisin että aika kiltti ihminen mutten mikään hiirulainen kuitenkaan.
Rakastan kyllä täydestä sydämestäni lapsiani, ja tuota miestäkin mutta sehän ei nyt riitä koska hän kohtelee minua todella huonosti. En vaan voi ymmärtää. Meillä voisi olla kaikki nyt todella hyvin, mutta sen sijaan on vain surua ja katkeruuttakin. Mutta ei se auta kuin selviytyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi varmaan kiinnostavaa ystävystyä miehen exän kanssa.
Miestä vaivaa vanhakunnon ääliöys.
Ehkä olet päätynyt yhteen luonnehäiriöisten kanssa, jotka aloittavat pompottelun, kun luulevat saaneensa sut sidottua itseensä. Teillä voi olla vaikea ero edessä, mutta koita jaksaa. Itse vedän puoleeni päihdeongelmaisia ja luonnehäiriöisiä. Olen kiltti ja huonosti kohdeltu lapsena sekä lankean uudestaan ja uudestaan alun mielistelyyn.
Voimia. Lopeta ajattelemasta, että olet epäonnistunut, koska olet (kohta) kahdesti eronnut. Lähinnä lopeta ajattelemasta, mitä muut ajattelevat, koita edes. Eivät he tiedä asioista mitään, vain sinä ja miehesi. Sinä teet parhaasi pelastaaksesi sinun ja lastesi elämän, kunnioitus siitä sinulle. Mieti, mitä olet tehnyt oikein ja missä olet hyvä (esim. äitinä). Hoet niitä joka päivä.
Olisi myös mielenkiintoista kuulla miesten mielipiteitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota yhteyttä hänen eksäänsä, voi paljastua mielenkiintoisia asioita
Hän voi olla kyllästynyt suhteeseenne, mutta ei osaa/halua erota ja yrittää käytöksellään saada sinut tekemään sen. Ja ilmeisesti onnistuu siinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naisnäkökulma asiaan, vaikka sitä ei kysyttykään: toinen nainen. Niin monta kertaa on kuultu tuo sama tarina, kuinka koko mies muuttui välinpitämättömäksi, kärsimättömäksi ja vähätteleväksi.
Eikö se mies oikeasti saa mitään vastattua, kun sanot hänelle, että eron syy on hänen käytös ja annat spesifit esimerkit? On kyllä tampio.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä olet päätynyt yhteen luonnehäiriöisten kanssa, jotka aloittavat pompottelun, kun luulevat saaneensa sut sidottua itseensä. Teillä voi olla vaikea ero edessä, mutta koita jaksaa. Itse vedän puoleeni päihdeongelmaisia ja luonnehäiriöisiä. Olen kiltti ja huonosti kohdeltu lapsena sekä lankean uudestaan ja uudestaan alun mielistelyyn.
Jotain tällaista olen miettinyt myös, kun en mitenkään usko olevani yhtäkkiä niin huono puoliso ja äiti kuin mieheni nykyään väittää. Hänestä on tullut sillä lailla rajaton, että puhuu todella kovasti ja rumasti myös vanhemman lapseni läsnäollessa.
Olen myös kiltti ja aivan liian hyväuskoinen ja vähän taiteellinen sielu. Olen ajatellut että kun pyrkii kohtelemaan toisia hyvin niin se kyllä tulee takaisinkin, mutta metsään meni ja pahasti.
Odotan nyt kyllä kovasti, että eroasiat järjestyvät ja saan vapaasti hengittää ja olla.
Miehen exään olenkin jo melkein ottanut yhteyttä mutta en sitten kuitenkaan. Mieheltä olen kysynyt kyllä, että näinkö hän teki exälleenkin, mutta minä en tiedä mistään mitään, tietenkään, on vastaus.
En sitten kuitenkaan ole vielä ottanut yhteyttä kun tuntuu ettei tämä asia silläkään parane.
Anna sille anaalia niin alkaa aurinko paistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai siis, että lapsen isä ei ryhdy miksikään "varaemoksi"? Se mikään varaemo ole, vaan velvollinen hoitamaan omaa lastaan ja kotiaan, siinä missä aapeekin.
Ottaako isä mitään kontaktia kuopukseen? Pitääkö sylissä tms.?
Valitettavasti siihen on usein hyvä syy, miksi mies on eronnut aiemmasta suhteesta. Kus.päitä miehiä vaan tuntuu olevan enemmän kuin naisia, joten naisen kannattaisi aina ottaa selvää näistä eronneista joltain puolueettomalta taholta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sirpale kirjoitti:
Kovin tuntuu vaikealta päästä eteenpäin.
Ahdistaa sekin, mitä minusta pian ajatellaan. Kahden lapsen äiti ja molemmilla eri isät. Olen todellakin epäonnistunut. Olen yrittänyt valita puolisoni hyvin, en ole mikään vastuuton nainen mutta näin on silti käynyt. Kaksi kertaa. Huh huh...
Olen ihan hyvässä työssä ja kouluttautunut, sanoisin että aika kiltti ihminen mutten mikään hiirulainen kuitenkaan.
Rakastan kyllä täydestä sydämestäni lapsiani, ja tuota miestäkin mutta sehän ei nyt riitä koska hän kohtelee minua todella huonosti. En vaan voi ymmärtää. Meillä voisi olla kaikki nyt todella hyvin, mutta sen sijaan on vain surua ja katkeruuttakin. Mutta ei se auta kuin selviytyä.
Älä itseäsi vaan syyllistä. Tarvitset jotain positiivisia voimavaroja, joihin tukeutua vaikeina hetkinä. En tosiaan ymmärrä käytöstä, mutta kuulostaa aivan kohtuuttomalta. Kyllä aikuisen pitäisi kantaa jotain vastuuta elämästään ja läheisistään. Tsemppiä!!
M37
Vierailija kirjoitti:
Eikö se mies oikeasti saa mitään vastattua, kun sanot hänelle, että eron syy on hänen käytös ja annat spesifit esimerkit? On kyllä tampio.
Ei. Pyörittelee vaan silmiään. Tai sitten kääntää ne jutut toisinpäin, että minä olen lopulta se syy. Se on ihan loputonta.
Voi toki olla kyllästynytkin, ja niin varmaan onkin, mutta sanoisi sitten. Hän itse toivoi kanssani lasta ja jo tietää millaista se on. Tämä lapsi on aurinkoinen ja ihana, ei mitään koliikkia tms vaan kaikki mennyt todella hyvin. Yövalvomista on ollut mutta pidän sitä ihan normaalina (silti olisin toki kiitollinen yhdestä kokonaan nukutusta yöstä).
Minä olen urheilullinen ja pidän itsestäni huolen, olen pienikokoinen nainen ja sellainen siro. Seksiäkin meillä oli raskauden loppuvaiheille asti ja joitain kertoja synnytyksen jälkeenkin, ja se oli hyvää, mutta nyt en enää vain ole pystynyt siihen, kun mies on minua niin pahasti satuttanut.
Jos on toinen nainen niin osanottoni vaan hänelle.
Sirpale kirjoitti:
Hän itse toivoi kanssani lasta ja jo tietää millaista se on.
Ehkäpä miehen ensimmäisen lapsen ollessa vauvana sen äiti hoiti vauvan käytännössä yksinään ja mies olettu että tämä on normi?
En syyttele sinua sinisilmäisyydestä mutta spekuloin odotitko teidän yhteiseltä vauva-arjelta sellaista mitä mies taas ei olettanutkaan?
Jokatapauksessa jätä se sika.
M
Vierailija kirjoitti:
Sirpale kirjoitti:
Kovin tuntuu vaikealta päästä eteenpäin.
Ahdistaa sekin, mitä minusta pian ajatellaan. Kahden lapsen äiti ja molemmilla eri isät. Olen todellakin epäonnistunut. Olen yrittänyt valita puolisoni hyvin, en ole mikään vastuuton nainen mutta näin on silti käynyt. Kaksi kertaa. Huh huh...
Olen ihan hyvässä työssä ja kouluttautunut, sanoisin että aika kiltti ihminen mutten mikään hiirulainen kuitenkaan.
Rakastan kyllä täydestä sydämestäni lapsiani, ja tuota miestäkin mutta sehän ei nyt riitä koska hän kohtelee minua todella huonosti. En vaan voi ymmärtää. Meillä voisi olla kaikki nyt todella hyvin, mutta sen sijaan on vain surua ja katkeruuttakin. Mutta ei se auta kuin selviytyä.Älä itseäsi vaan syyllistä. Tarvitset jotain positiivisia voimavaroja, joihin tukeutua vaikeina hetkinä. En tosiaan ymmärrä käytöstä, mutta kuulostaa aivan kohtuuttomalta. Kyllä aikuisen pitäisi kantaa jotain vastuuta elämästään ja läheisistään. Tsemppiä!!
M37
Kiitos :-)
Voimavaroina minulla onneksi on nuo lapset. En halua että kumpikaan joutuu elämään tällaisessa. Vanhempi on jo koulussa ja tulee varmasti ikuisesti muistamaan tämän mutta ainakaan ei joudu loputtoman pitkään kestämään.
Sehän tässä on erikoista, että mies kyllä pitää lasta sylissä ja lepertelee ja hymyilee ja on rakastavan oloinen.
Mutta ei kuitenkaan auta missään. Hänestä on siis mukava katsoa, kun lapsi tyytyväisenä leikkii ja opettelee uusia taitoja, mutta ei muuta. Ja mitä minä teen, on kaikki yleensä päi v*ttua. Pahinta on, kun hän kyttää jopa kasvojani ja alkaa tentata "mikä TUO ilme on?" Ja minä yritän että ei mikään, niin hän jatkaa "vai ei?!" ja siitä se lähtee. En katso häntä enää edes silmiin koska tuo on todella todella ahdistavaa.
Sirpale kirjoitti:
Kovin tuntuu vaikealta päästä eteenpäin.
Ahdistaa sekin, mitä minusta pian ajatellaan. Kahden lapsen äiti ja molemmilla eri isät. Olen todellakin epäonnistunut. Olen yrittänyt valita puolisoni hyvin, en ole mikään vastuuton nainen mutta näin on silti käynyt. Kaksi kertaa. Huh huh...
Olen ihan hyvässä työssä ja kouluttautunut, sanoisin että aika kiltti ihminen mutten mikään hiirulainen kuitenkaan.
Rakastan kyllä täydestä sydämestäni lapsiani, ja tuota miestäkin mutta sehän ei nyt riitä koska hän kohtelee minua todella huonosti. En vaan voi ymmärtää. Meillä voisi olla kaikki nyt todella hyvin, mutta sen sijaan on vain surua ja katkeruuttakin. Mutta ei se auta kuin selviytyä.
Jos yhtään auttaa niin tunnen itsekin yhden naisen jolla on kahdelle eri isälle kaksi lasta. Aina on kuitenkin mies löytynyt hyvinkin nopeasti. Sanoisin siis, että miehille nuo lapset ei ole este. En pidä tuttavaani mitenkään epäonnistuneena enkä siis sinuakaan. Paljon huonompi valinta on jäädä huonoon suhteeseen.
M35
Vierailija kirjoitti:
Sirpale kirjoitti:
Hän itse toivoi kanssani lasta ja jo tietää millaista se on.
Ehkäpä miehen ensimmäisen lapsen ollessa vauvana sen äiti hoiti vauvan käytännössä yksinään ja mies olettu että tämä on normi?
En syyttele sinua sinisilmäisyydestä mutta spekuloin odotitko teidän yhteiseltä vauva-arjelta sellaista mitä mies taas ei olettanutkaan?
Jokatapauksessa jätä se sika.
M
Mies on kertonut minulle exästään, halusi olla suhteen alussa rehellinen ja silloin uskoin mitä hän sanoi. Nyt tietenkin asiat näyttäytyvät aivan eri valossa. Sen tarkemmin tänne nyt erittelemättä, mutta mies esitti asioita niin että sai exän vaikuttamaan vaikealta ihmiseltä monin tavoin....
Vauva-arjestakin puhuttiin etukäteen ja vaikutimme olevan hyvin samanlaisilla linjoilla. Siksikin olen aivan pihalla, että mitä tässä oikein kävi. Mieheni on ilmeisen hyvä puhumaan, ja puhumaan oikeita asioita. Todellinen luonto vaan taitaa olla aivan eri kuin ne puheet.
Vaikea kyllä miehenäkään sanoa mikä vaivaa. Kuulostaa, että parempi kun pääset eroon ja eteenpäin elämässä.
M35