Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Mies lähti työreissulle ja tunnen itseni elävämmäksi kuin pitkään aikaan

Vierailija
28.03.2018 |

Tuntuu oikeastaan todella pahalta kirjoittaa tällaista, mutta pakko avautua edes jonnekin tästä olotilasta. Heti kun ovi meni kiinni miehen osalta muutamaksi päiväksi aukesi verhot, siivosin kämpän lattiasta kattoon ja aloitin pari uutta taideprojektia. Viimeistelin jopa opparin. Ihanaa hengittää kunnolla pitkästä aikaa.

Hieroin leukaniveleni auki, syvävenyttelin ja nyt maailma avautuu taas ihan uusin silmin. Ja vielä hetki tällaista auvoista elelyä tiedossa kun itselläkin pääsiäisloma! Huomenna ostan muutamat uudet öljyvärit ilman että kukaan siitä kiukuttelee ja vedän kankaan koko olkkarin poikki. Hillun alasti kämpässä, poltan sikareita, juon pari lasia viiniä ja katson vaikka tositeeveepaskaa televisiosta jos siltä tuntuu. Ilman että kukaan arvostelee tai hengittää niskaan.

Niin ja meinaan myös tehdä jotain oikein valkosipulista. Vaikka bulgarianpataa ekstravalkosipulilla.

Ihan tiedoksi vain.

Terveisin liian vähän omaa aikaa.

Kommentit (8)

Vierailija
1/8 |
28.03.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Siksipä yksin asuminen parisuhteessa onkin kivempaa. Enää en ihan helposti muuta kenenkään kanssa asumaan.

Vierailija
2/8 |
28.03.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Samoja fiiliksiä, kun oma lähtee viikottain työmatkalleen. Olemme onnellisesti naimisissa, mutta kyllä oma aika on ihanaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/8 |
28.03.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Miksi olet arvosteltavana ja supistettavana suurimman osan elämästäsi? Miksi olet tuollaisessa parisuhteessa?

Vierailija
4/8 |
28.03.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meni sitten viestit bittiavaruuteen kun kone/av lagasi joten lyhyesti

Vierailija kirjoitti:

Siksipä yksin asuminen parisuhteessa onkin kivempaa. Enää en ihan helposti muuta kenenkään kanssa asumaan.

Otan ja olen ottanut tämän erillään asumisen puheenaiheeksi aiemminkin, jo ennen kuin muutimme yhteen. Ja sen, että ihan seriously tarvitsen sitä alleviivattua omaa olemista ja tekemistä ilman että toinen vihoittelee tai vetäytyy marttyyriksi. Loppudilemma puolentoista vuoden jälkeen > toinen loukkaantuu ja murjottaa, ettei hän ja hänen arkensa ja yhdessäolo hänen kanssaan riitä. No ei riitä. Haluan olla yksin todella paljon, tehdä, luoda uutta ja ajatella itse. Tämä ei kuitenkaan riitä hänelle.

Mies on muuten perushyväkiva ihana mies. Hyveinä ei hakkaa, usein haukkuu, muttei liikaa piiskaa. Vatsani saisi olla kuulemma olla tiukempi, vaikka peppu onkin jo liian tiukka että muut miehet katselee. Kyykkytreeniä silti kaipaisin lisää.

Sinänsä helppoa, että tässä ei ole lapsia kuvioissa. Olen siis kuin taivaan lintu //sarcasm//

Jatkan nyt kuitenkin vai tätä nauttimista ja palaan ulisemaan taas kun arki koittaa.

Vierailija
5/8 |
28.03.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Miksi olet arvosteltavana ja supistettavana suurimman osan elämästäsi? Miksi olet tuollaisessa parisuhteessa?

Koska olen idiootti.

AP

Vierailija
6/8 |
28.03.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jotenki kuulostaa karmealta että joku vapaaehtoisesti rajoittaa omia tekemisiään. Ja vielä valittaa siitä. Kasvata selkäranka ap.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/8 |
28.03.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Erosin viime vuonna ja tunnen itseni elävämmäksi kuin ikinä. Vasta nyt tajuan kuinka ahdistavaa meillä kotona oli. Mies paheksui kaikkea ja oli epäystävällinen ystävilleni ja sukulaisilleni. Nyt kun olen asunut yksin puoli vuotta niin luonani on käynyt vieraitakin enemmän kuin vuosiin minun ja exäni luona.

Vierailija
8/8 |
28.03.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

No mikä järki tuossakin nyt on? Kannattaisko erota?

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: neljä yksi seitsemän