Oudoin asia miä olet pelännyt lapsena? (TV-ohjelma, radiojuttu, outo tapahtuma)

Miten te olette pelänneet esineitä, joilla näyttää olevan kasvot? Minä pidin sellaisista esineistä lapsena. 

Pelkäsin raapaista tulitikun. Pelkäsin mennä kotiin jos ei siellä ollut ketään kotona

Mr. Bean. Pelotti kun se koko ajan mokaili. Tunnarikin oli pelottava, muistaakseni tippui taivaalta mahalleen asfaltille.

Pelkäsin äitiä, kun hänellä oli mutanaamio kasvoilla.

Pelkäsin myös Hopea nuolta. Neljä vuotta nuoremmat serkutkin uskalsivat katsoa ja itse pysyttelin toisessa huoneessa ihan paskna

Itse pelkäsin isääni. Ei hän mitenkään väkivaltainen ollut, mutta huusi välillä ja oli todellinen "pomo" perheessä. Muistan kun joskus tein jotain väärin ( yritin olla kiltti) niin istuin pitkän aikaa pöydässä vastapäätä häntä, kun hän samalla sätti minua oikein kunnolla. En uskaltanut edes katsoa sinnepäin vaan istuin "leuka rinnassa". Tästä jäikin sitten pelko ja sen jälkeen en mielelläni hänen kanssaan kahdestaan kasvotusten ollut. Vilkuilin vaan arasti. Tämä sama juttu vielä nykyäänkin ja kun hän tulee käymään tai menen kotiin niin heti ruokahalu katoaa tai yritän syödä tosi nopeasti. On tässä silti paljon muutakin taustalla. On haukkunut minut urheilussa ( vaikka pärjäsin ihan hyvin), koulunkäynnissä, luonteen puolesta ja aina olen tehnyt väärin. Äitikin vain antoi kaiken tapahtua. Hassuinta oli aina se, kun isä silti sanoi (ja sanoo vieläkin) että täytyy pitää puolensa ja ei saa olla liian arka. Silti on itse "tehnyt" minusta aremman, kun en edes kotona ole voinut puoliani pitää. Tästä on tullutkin sitten monia vaikeuksia myöhemmin ja on kiusattu myös paljon. Nytkin jo kauhulla odotan miten selviän näistä pyhistä, kun on varmaan pakko käydä kotona ja yritän silti välejä kunnossa pitää. Nuori vasta olen ja en halua kuitenkaan "menettää" heitä. Tämän edellisen lisäksi "mietin" kuolemaa usein. Sen tilanteen muistan hyvin, kun olin mummulassa ja äitini jutteli mummun kanssa sisällä ja itse istuin ulkorapuilla. Oli kesä ja ovi auki ja mummu kertoi varmaan, että hänen tuttunsa oli kuollut. Siinä sitten pitkän aikaa pohdin, että miltä se kuolema "tuntuu" ja ajattelin, että kamalaa jos "häviän" maailmasta. Katsoin taivaalle ja olin hyvin ahdistunut. Muistan tuon tilanteen vielä täysin. Olin ehkä 8 tai 9 vuotias eli kuitenkin vähän "isompi" jo. Tällaisiä ikäviä asioita onkin sitten tullut paljon pohdittua näihin päiviin asti.

Käytiin ahkerasti laivalla ja olin Siljan pikku-kippari. Mutta jo etukäteen ja viimeistään hyttiin mennessä alkoi pelottaa, sillä siellä oli se äänekäs vessa.  Samoin pelkäsin pesukonetta. Se hytkyi ja heittelehti pahaenteisesti. Vielä enemmän pelkäsin sitä hytkyvää konetta kun näin jossain ruotsalaisessa elokuvassa (Kiljusten perhe?) miten kuollut mylläri tutisutti jotain konetta ja ulvoi naurusta. Ja sit näin vielä jonkun amerikkalaisen 112 -ohjelman jaksossa kun miehellä oli irronnut käsi pesukoneeseen. :O

Pelkäsin myös mennä navettaan kun generaattori oli päällä. Taisin olla aika ääniyliherkkä.

Kössi kengurun kaveria nimeltään Suursyömäri oli vain isopää ja tikkujalat Söi kaiken mitä eteen tuli

Mä pelkäsin hissejä, kun näin mummolassa yökylässä ollessani illalla vahingossa telkkarista jotain aikuisten ohjelmaa, jossa ihmiset jäi jumiin hissiin... Olin ehkä 6-vuotias? Useampaan vuoteen en halunnut käyttää hissiä ellei ollut pakko. Serkkujen luona kyläillessäkin viidenteen kerrokseen halusin kiivetä portaita, isä ihmetteli, mutta en uskaltanut sanoa siitä ohjelmasta jonka olin nähnyt.

Pelkäsin jossain kohtaa myös tulipaloa, en tiedä mistä se pelko alkoi, mutta mun piti mummolaan lähtiessä ottaa mukaan yksi tosi iso pehmolelu väkisin mukaan, kun olin varma, että muuten kotona syttyy tulipalo sillä välin ja mun rakas lelu palaa poroksi :( Tää pelko ei onneksi kestänyt kovin kauaa

Vierailija kirjoitti:

Näkki. Mummo aina pelotteli sillä.

  Joo, näkki lymyili kaivossa. Joskus silti kurkistin kaivoon ja se oli hurjan jännittävää ja pelottavaakin.

Tää on todella outo, mutta ne pienet pöytälamput. Pelkäsin, että sellainen kääntyy katsomaan mua ja sokeudun tai kuolen siihen valoon. Vieläkin ahdistaa ne lamput välillä. :/

Luulen, että sillä Disney Pixarsin (?) pomppivalla lampulla oli osuutta asiaan.

Vierailija kirjoitti:

Joulukinkkua. Oli kai muotia koristaa se mausteneilikoilla. https://encrypted-tbn0.gstatic.com/images?q=tbn:ANd9GcSGG0YxEkDHzTFhL6J…

Nähtyäni joulupöydässä moisen hirvityksen, en ensinnä ymmärtänyt sanoa aikuisille mitään ja toiseksi pelkäsin ja välttelin kinkkua muinakin jouluina (ilman neilikoita), kunnes lopulta pääsin asian yli.

Jotakin kamalaa niissä kinkun pinnassa törröttäneissä, jotenkin terävän mallisissa ja ikävän mustissa "koristeissa" oli.

  Onhan nuo kyllä jotenkin irvokkaan näköisiä, ei houkuttele syömään.

Pelle Hermannin kepakko!

Vierailija kirjoitti:

Äidillä oli vahvat pluslasit, joten saunassa ilman laseja hän oli hyvin eri näköinen kuin yleensä. Melkein pelotti.

  Tämä oli mielenkiintoinen. Jotkuthan tosiaan on aivan eri näköisiä ilman silmälaseja, voin kuvitella miten outoa se on lapsesta jos äiti onkin yhtäkkiä jotenkin eri näköinen.

Tarhassa pelkäsin aivan suunntattomasti meille iltapäiväunilla kasetilta soitettuja hölmöläissatuja, joissa tarinan kertoja puhui oudosti ''pomppien''. Samalla kasetilta kuuluva musiikki oli jotenkin rauhaton. En hyvin totisena lapsena myöskään ymmärtänyt hölmöläissatujen humoristisuutta, vaan otin kaiken aivan tosissaan ja pidin tarinoita hyvin outoina! XD

Kesällä järvessä uidessa minua pelotti sellaiset isot, niljakkaat kivet siellä pohjassa. Tuntui inhottavalta kun jalka hipaisi sellaiseen ja tuli mieleen että se kivi onkin oikeasti sellainen valtava sammakko, joka kyyhöttää ja odottaa siellä pohjassa.

Vierailija kirjoitti:

Äidillä oli vahvat pluslasit, joten saunassa ilman laseja hän oli hyvin eri näköinen kuin yleensä. Melkein pelotti.

Minäkin muistan kun saunoin isoäidin kanssa ja hän otti silmälasit pois päästä. Huusin ammeessa alalauteen vieressä ettei niitä laseja saa ottaa pois. Mamma muistaa vieläkin.

Pelkäsin lapsena levää, koska se oli limaista ja saattoi kellua vastaan milloin vain uimareissulla. Faija fiksusti kertoi, että se on meren heinää ja ällömystiikka katosi pikkuhiljaa.

Lisäksi pelkäsin junissa sitä haitaria, joka yhdistää vaunut. Siitä läpi kulkiessa piti mennä ovista, jotka eivät sulkeudu kunnolla, mennä pimeään ja kylmään limboon, jossa oli kova meteli ja toivoa, ettei ovi toisella puolella ole jumissa. Vieläkin inhottaa. Onneksi uudet junat ovat eri mallisia. Yleensä junassa liikkumiseen liittyi vessareissu haisevaan koppiin, jossa oli suoraan reikä raiteille. Varsinkin antoisaa talvella, kun tuuli ujelsi takapuolessa.

Kihomatoja koska ne tulee yöllä kurkistamaan persreiästä

Astuin pienenä kävin päälle paljain jaloin ja luulin että se puri minua. Pelkäsin käpyjä hysteerisesti pitkän aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Safiiri ja Teräs. Ei varmaankaan tarvitse selittää.

Tarvii.

Youtubesta löytyy pätkiä sarjasta. En tajua miksi pelotti, mutta en ollut ainoa. Ehkä se oli se musiikki.

Olihan se pelottava, kun lastenloruja rytmikkäästi hokemalla ne sotilaat ilmestyivät seinistä.