Oudoin asia miä olet pelännyt lapsena? (TV-ohjelma, radiojuttu, outo tapahtuma)

Ufox-ilmankostutin. Meillä oli tämän värinen. Se täytyi piilottaa katseiltani sisustusratkaisun avulla, koska joskus 2–3-vuotiaana aloitin (kuulemma) välittömästi aivan hysteerisen huutoitkun, jos satuin edes vilaukselta näkemään sen.

https://peda.net/jao/lyseo/opiskelu2/ojkuo/digikirjasto/kuvapankki/suom…

Vierailija kirjoitti:

Näkki. Mummo aina pelotteli sillä.

Minua ei peloteltu näkillä, mutta muistan kuinka vain nauroin kun serkkuja kerran peloteltiin. Olin nimittäin nähnyt kaupan kassalla niin monta kertaa Näkki-kondomien pakkauksen, ja sen kuva oli pikemminkin huvittava kuin pelottava. Varsinkin kun tämä viulua soittava miesoletettu oli aivan minun ja serkkujeni yhteisen tädin miehen näköinen.

https://is.mediadelivery.fi/img/468/95dd3c55a07b4f93997fafa7791a8ee7.jpg

Staalo ehdottomasti. 

Histamiini varoitteli kovasti. Juostiin pimeissä rappukäytävissä ja metsissä pakoon pahaa Pohjoisen Noitaa.

Tod.näk. nykyään Renaz ja Emmi pitäisi ongelmallisena.

Kovasti rummutettiin ja fiilisteltiin Saamelaisia.

Vierailija kirjoitti:

Se joku Ylen ohjelmien tuottajien tunnari (ohjelmien lopussa) jossa tuli savua ja nainen nauroi maanisesti Hyi! Muistaako kukaan?

Mies 36v. kirjoitti:

Pelkäsin joskus 10-12 vuotiaana kovasti kaikkia mahdollisia tauteja, joista luin salaa esimerkiksi lehdistä ja vanhemmillani olleesta vanhasta lääkärikirjasta. Kun minulla oli pää kipeä, niin olin varma, että minulla on aivokasvain ja lisäksi olin jostain syystä varma, että minulla on sydänvika, jonka vuoksi minulle joudutaan tekemään sydämensiirto, koska olin lukenut jostain lehdestä tytöstä, jolle oli tehty onnistunut sydämensiirto. Hän oli ilmeisesti yksi ensimmäisiä suomalaisia lapsia, joille se oli tehty ja siksi hänestä kirjoitettiin lehdessä, oliko se nyt Nykyposti, Seura tai joku vastaava lehti. Näin jopa painajaisia siitä, että minulle pitää se leikkaus tehdä, se ei onnistu ja jostain syystä niissä unissa vanhemmat eivät halunneet, että minulle tehdään se.

Kun luin jostakin lehdestä pojasta, jolla oli lihassurkastumatauti, niin olin varma että minullakin on se ja että minä luultavasti kuolen siihen koska tahansa. Myös kaikenlaisia sukupuolitauteja pelkäsin, vaikka en tietenkään ollut ollut kenenkään kanssa seksuaalisessa kanssakäymisessä.

Niihin aikoihin minua pelotti myös kovasti kuolema ja ajattelin, että miten vanhemmat reagoivat, kun saavat tietää, että minä kuolen. Makasin usein hereillä iltaisin sängyssä ja mietin, että miten makaan sängyssä kuolemaisillani, vanhemmat istuvat sängyn vieressä ja sitten juuri ennen kuolemaa halaan heitä ja sitten kuolen heidän syliinsä. No, tässä sitä ollaan elossa 36-vuotiaana ja tietääkseni minä en ainakaan vielä ole kuolemassa ellei sitten jotain yllättävää tapahdu. Näin jälkeenpäin ainoa sairaus, mitä silloin sairastin oli varmasti masennus, jota ei jostain syystä huomattu eikä alettu hoitamaan.

Tuttua. Itse muistan pahimpana sen, kun 80-luvun lopussa Suomessa oli vesikauhuepidemia villieläinten keskuudessa. Jossakin lehdessä (Seura?) kirjoitettiin sen yhteydessä vesikauhuun menneinä aikoina kuolleista suomalaisista. Se oli ala-asteikäiselle aivan järkyttävä yksityiskohtainen juttu, ja pelkäsin monta viikkoa aivan itkuisena ja ahdistuneena, että saan vesikauhun ja kuolen siihen samanlaisella kauhealla tavalla.

Erityisesti mieleen jäi kuvaus siitä, miten kuvataiteilija Ernst Krohn oli kuollut vesikauhuun 30-luvulla ja kuinka hän oli liikkuvassa autossa matkalla sairaalaan, jonne pääsy oli siinä vaiheessa jo turhaa, alkanut tuskissaan purra auton lattialla ollutta puulaatikkoa. Näin sen sieluni silmin, ja sen aiheuttama pelkotila oli niin intensiivinen, että muistan sen täsmälleen vielä 35 vuotta myöhemminkin.

Koriste-esine, joka oli meillä kotona. Tunnistamisen estämiseksi en kuvaile sitä.