Mitä kummallista kirjassa tapahtuu?-peukutusketju

Tyttökirjoissa kirjan päähenkilö on aina se kauniimpi ja onnistuva, paras ystävä on se harmaampi peesailija.

Lopussa kaikki on hyvin.

-murhan ratkaisee aina kirjan päähenkilö

-syyllinen selviää mitättömän pikkuasian takia, jonka päähenkilö haluaa välttämättä tarkastaa

Ihmisillä on kauniit nimet, kukaan ei ole Kersti Rämä-Hourula.

Nainen saa lopulta ihastuksensa. Kukaan ei jää yksineläjäksi, joka vielä vuosikymmenten päästä itkee kotona "kun Valdemar valitsi Cecilian eikä minua".

Vierailija kirjoitti:

Ihmisillä on kauniit nimet, kukaan ei ole Kersti Rämä-Hourula.

Apua mikä nimi :D

Monissa kirjoissa seksi tuntuu uuden ihmisen kanssa luonnistuvan kuin taikaiskusta. Toinen vain avaa farkkujen napit ja toinen voihkii kilpaa ulkoa kuuluvien äänien kanssa. Tosielämässä rintsikan hakaset ei ota auetakseen, päät kolahtaa yhteen ja eka kerta on aikamoista säätämistä muutenkin.

Elämä on seesteistä. Lapset leikkivät kiltisti pihalla, kotona on hiljaista ja nainen istuu viinilasillisen kanssa verannalle.

Oikeasti lapset tappelee jo sadatta kertaa päivän aikana, koti on kuin pommin jäljiltä ja viini on kaappilämmintä.

Vierailija kirjoitti:

Monissa kirjoissa seksi tuntuu uuden ihmisen kanssa luonnistuvan kuin taikaiskusta. Toinen vain avaa farkkujen napit ja toinen voihkii kilpaa ulkoa kuuluvien äänien kanssa. Tosielämässä rintsikan hakaset ei ota auetakseen, päät kolahtaa yhteen ja eka kerta on aikamoista säätämistä muutenkin.

Tämä! Sen lisäksi jokaisella on joko ikäisekseen hyvä kroppa tai sitten niin rautainen itsetunto ja jumaloiva kumppani, että vatsamakkarat unohtuu. :D

Naisen tapaamat miehet ovat romanttisia ja huomaavaisia.

Kilpailutilanteessa päähenkilö voittaa/tulee toiseksi. Kukaan ei koskaan ole se viimeinen.

Vierailija kirjoitti:

Tyttökirjoissa kirjan päähenkilö on aina se kauniimpi ja onnistuva, paras ystävä on se harmaampi peesailija.

Ja yksi kirjoista käsittelee tyttöjen välistä isoa riitaa.

Kirjoissa syödään aina hyvin ja hyvältä kuulostavia ruokia. Kukaan ei keitä tarjousjauhelihakeittoa, kun palkkapäivän lähestyessä tili alkaa olla tyhjänä.

Pitkässä parisuhteessa olleet rakastavat toisiaan yhä paljon. Jokaisessa kirjassa tuntuu olevan kohtaus, jossa henkilö katsoo puolisoaan tekemässä jotain arkista ja ajattelee, kuinka tuo oma puoliso on yhä niin viehättävä/kiihottava/kaunis/komea kuin aina ennenkin. Kukaan ei tunnu ajattelevan, että onpa tuo toinen rupsahtanut ja pitäisiköhän alkaa katsella nuorempia.

Kumppani on aina niin ymmärtäväinen. Esim. kun dekkarin päähenkilön täytyy lähteä kiireesti murhapaikalle, puoliso ei koskaan hangoittele vastaan tai ilmoita "etten mä nyt voi ottaa lapsia hoitaakseni, oon menossa itsekin töihin". Kukaan ei myöskään voi tarkemmin kertoa, miksi joutuu lähtemään yllättäen, mutta kumppani ei ole tästä moksiskaan. Todella mustasukkaiset kumppanit loistavat poissaolollaan.

-eronneet/leskeksi jääneet löytävät keski-iässä hyvän parisuhteen (kukaan ei totea, että vapaalla jalalla olevat ovat alkoholisoituneita/mt-ongelmaisia tai muuten parisuhteeseen kykenemättömiä)

-kaikki ovat ihmeen sosiaalisia, kukaan ei ole todella ujo ja sosiaalisesti rajoittunut

Ihmiset juttelevat luontevasti ja uusien ihmisten tapaaminen tuntuu olevan kaikille helppoa. Kukaan ei jää sukujuhlien kynnyksellä kotiin, kun ahdistaa niin vietävästi. 

kukaan ei roiku pakonomaisesti somessa, vaikka tosielämässä näin on ollut monta vuotta

Lapset ovat korkeintaan vilkkaita ja energisiä. Kenelläkään ei tunnu olevan erityislasta, jonka kanssa arki meinaa saada hiukset tippumaan päästä. Isovanhemmat myös mielellään ryntäävät avuksi, kun vanhemmat kaipaavat lastenhoitoapua.

harva murehtii rahaa ja sen riittämistä, kukaan ei nysvää yksin vuokrayksiössä kun ei ole varaa tehdä mitään