Oudoin asia miä olet pelännyt lapsena? (TV-ohjelma, radiojuttu, outo tapahtuma)

Mä pelkäsin lapsena vaikka mitä. Muurahaisia, koiria, helikoptereita, kauhakuormaajia, Katto Kassista ja muovikauppaa. Onneksi olen sittemmin reipastunut!

Jotkut julkkikset olivat pelottavan oloisia ja ainakin 80-luvulla tuli pelättyä Hannele Lauria hänen roolitöidensä takia kun melkeinpä aina oli se temperamenttinen ja tomera akka. 

Vielä vanhempanakin pidin häntä siksi kylmänä persoonana siviilissäkin. Eipä ole kuitenkaan kun päässyt hänen kanssaan muutaman sanan sittemmin vaihtamaankin. 

Muistatteko Hellohello 70-luvulla lapsille tarkoitettu englannin kielen opetusohjelma?

Katsoin youtubesta että oliko se niin pelottava ja oli se edelleen..

Höyheniä. Äiti on kertonut, että pienenä uhmaikäisenäkin tottelin heti, jos minulle näytti höyhentä. Tämä liittyy varmaan jollain tavalla lintufobiaan, joka minulla on vielä aikuisenakin. Oma teoriani on, että kun olen vauvana nukkunut ulkona vaunuissa, pikkulintu on eksynyt vaunujen kuomun alle ja räpytellyt siinä. Pelkään pikkulintuja enemmän kuin isoja, ja erityisen hirveää on juuri siipien räpyttely. Huh.

Radiomaston valoja. Näyttivät punaisilta silmiltä, yritin aina välttää katsomasta niitä. Ajattelin että silmäni muuttuvat samanlaisiksi punaisiksi.

Mummolan mankelia tuli myös pelättyä, koska siinä oli silmiltä näyttävä musta kuvio. Löysin kuvankin!

https://www.nettimarkkina.com/rosenlew-mankeli/1430722

Myös sellainen ryijy pelotti, siinä oli jotain kirsikankukkakuvioita jotka näytti silmiltä nekin.

Oudoin pelko oli kuitenkin hämähäkinseitit. Jos näin seitin viidenkin metrin päästä, menin ihan paniikkiin. En tiedä mikä niissä pelotti. Vieläkin jos näen kuvan, niin rupean tuntemaan kihelmöintiä kropassa.

Eikä siinä kaikki, myös sellainen nallepeitto aiheutti ahdistusta. Niillä nalleilla oli ahdistavat silmät ja aina kun jouduin nukkumaan niissä, päätin etten nuku ollenkaan. (No taisin nukkua kuitenkin.)

Myöhemmällä iällä pelkäsin koiran oksentamista. Se ääni oli musta kamala, ja ihan oikeasti menin paniikkiin kun koira aloitti oksentelun. Saatoin juosta kädet korvilla ympäri huushollia.

Vierailija kirjoitti:

Se kun jotain meni pieleen tv-ohjelmassa ja telkkari meni pimeäksi kesken ohjelman, tai se kun siihen tuli se "hetkinen"-kuva, joka etenkin sillon kun olin alle 5-v 90-luvun lopulla oli jotenkin ihmeen ahdistavan näköinen. Eivät yhtään pirteämpää kuvaa siihen löytäneet. Vieläkin karmii.

Höyheniä (pelkään edelleen) ja Pikku kakkosen Rikua (Ransu Karvakuonon kaveri).

Vierailija kirjoitti:

Safiiri ja Teräs. Ei varmaankaan tarvitse selittää.

Oli meidän kissan lemppariohjelma. Se tuijotti sitä hievahtamatta silmät mustina ja niskakarvat pörhöllä. Ei me ihmiset siitä niin välitetty, mutta kissan takia piti avata aina telkkari silloin. Kissa katsoi ohjelmaa, me ihmiset kissaa!

Joulukinkkua. Oli kai muotia koristaa se mausteneilikoilla. https://encrypted-tbn0.gstatic.com/images?q=tbn:ANd9GcSGG0YxEkDHzTFhL6J…

Nähtyäni joulupöydässä moisen hirvityksen, en ensinnä ymmärtänyt sanoa aikuisille mitään ja toiseksi pelkäsin ja välttelin kinkkua muinakin jouluina (ilman neilikoita), kunnes lopulta pääsin asian yli.

Jotakin kamalaa niissä kinkun pinnassa törröttäneissä, jotenkin terävän mallisissa ja ikävän mustissa "koristeissa" oli.

Äidillä oli vahvat pluslasit, joten saunassa ilman laseja hän oli hyvin eri näköinen kuin yleensä. Melkein pelotti.

-79: Lapsena pelkäsin ydinsotaa. Telkkari oli täynnä Reagania ja Gorbaa, samoin tiedostavat vanhemmat. (+Kirjastokortin saatuani luin jommankumman suosituksesta Viimeisellä rannalla, aivan liian nuorena.) Silti oudoin pelko oli voikukannuput ja ne kaljut valkoiset kannat, mitkä jäivät hahtuvien lennettyä. Kieltäydyin kävelemästä paljain jaloin nurmikolla, etteivät ne osuneet jalkoihin. Pelkäsin myös sieniä, niissä oli jotain inhottavaa.

Minusta tuli tiedostava hippi, kuljen surutta avojaloin ja sienestän mielelläni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Safiiri ja Teräs. Ei varmaankaan tarvitse selittää.

Tarvii.

Youtubesta löytyy pätkiä sarjasta. En tajua miksi pelotti, mutta en ollut ainoa. Ehkä se oli se musiikki.

Karvakuonot! Jotenkin niin karmivaa, että ne olivat isoja koiria, mutta jotenkin ihmisten maailmassa. Nehän oli kuvattu live-actionina. Varsinkin se kihara Riku oli ahdistava!

Varhaisin pelkoni oli, uskokaa tai älkää, pistorasia :D Siis se kun ne reiät muodostavat naamakuvion. En yhtään tiedä mistä tämä tuli, olin vain parivuotias silloin.

Ukkini väitti, että ne mustat pilkut kiiveissä ovat oikeasti krokotiilien munia.  Olin siihen asti syönyt kiivejä oikein urakalla, joten pelkäsin kuollakseni, että jonakin päivänä mahassani olevat munat kuoriutuvat ja krokotiili syö minut sisältäpäin.

Kiitos vain ukki.

Vierailija kirjoitti:

Pelkäsin penskana kauheasti lumiauroja hämärän aikaan. Muistan kun talvella olin läheisessä leikkipuistossa ja alkoi hämärtymään ja kuulin kaukaa selvän lumiauran äänen. Sitten se lumiaura tuli jostain ja ne valot oli niin pelottavan näköiset, menin aina jonnekin muka piiloon sitä auraa ja kurkistelin jostain kinosten takaa, välillä se aura hävisi kauemmas ja kohta taas tuli lähemmäs kun puski lunta tiettyyn kohtaan ja minä melkein kiljuin. Sitten juoksin kotiin.

Mulla myös tämä, ja nimenomaan tiekarhuja!

Lapsuudenkodin vaaleanpunainen kaakelilattia kylpyhuoneessa. Olin salaa katsonut jonkun x-filesin tms missä asiat muuttuivat madoiksi. Sen jälkeen pelkäsin että se lattia muuttuu vaaleanpunaisiksi madoiksi kun sille astuu, jouduin pitkään menemään vessaan siten etten katsonut lattiaa.

Vierailija kirjoitti:

Muistatteko Hellohello 70-luvulla lapsille tarkoitettu englannin kielen opetusohjelma?

Katsoin youtubesta että oliko se niin pelottava ja oli se edelleen..

Joo, etenkin se "The mooo-ooon", juoksin aina itkien toiseen huoneeseen. 

Vierailija kirjoitti:

Pelkäsin naapurini Totoro -elokuvaa! Näin siitä osan joskus tarhaikäisenä ja traumatisoiduin, etenkin siitä kohdasta missä se nuorempi tyttö kulkee sitä tunnelia ja löytää Totoron sen päästä. Näin jotain karmeita painajaisiakin missä kuistin alla oli jokin tunneli, jotka jatkui vain loputtomiin tai päättyi hirviön kitaan :D

Uskalsin katsoa sen elokuvan kunnolla vasta aikuisena, ja vieläkin Totoro-olion näkeminen jossain herättää alitajuisesti jotain kauhua ja menen jotenkin varuilleni, vaikka tiedän, että se on typerää.

Sun ei sitten kannata mennä Tokioon, siellä niitä oli joka paikassa. Itse rakastan Totoroa, tosin näin sen vasta aikuisena.

Minä pelkäsin lapsena meidän saunan uunia. Siinä oli luukun yläpuolella kaksi pyöreää metallirengasta jotka näyttivät ihan silmiltä. Pelkäsin myös tehtaan kartanon entisen kasvihuoneen tiilistä osaa. Se oli kuin pieni talo. Luulin että lastenlaulun herra Huu asuu siellä.