Te, jotka ette tervehdi naapureita rappukäytävässä

Tervehdin yleensä, mutta joskus olen pahalla tuulella enkä jaksa tervehtiä. Esim.jos lapsi on vetänyt raivarit kaupassa ja yritän vain selviytyä kotiin räjähtämättä kellekään. Sitten joskus saatan olla vain ajatuksissani. Onneksi täällä on riittävän hyvä yhteishenki, että ymmärretään myös moikkaamattomuutta. Se ei ole mitään henkilökohtaista. Sama päiväkodissa.

Minulla on oikeus mennä kotiini ja lähteä sieltä ilman velvollisuutta tervehtiä ketään. Haluaisin olla rauhassa. En edes haluaisi asua kerrostalossa koska inhoan sitä että pitäisi olla sosiaalinen vapaa-ajalla ja koko ajan tervehtimässä oman kodin ovella heti. Ja jos omassa elämässä kaikki on päin h*lvettiä, niin ei paljon kiinnosta hymyillä ja tervehtiä. Siksi.

Vierailija kirjoitti:

Ei saakeli että tãmän ketjun perusteella suuri osa suomalaisista on vi tun pellejä. Onneksi minulla on kohta edessä muutto ulkomaille. Olkaa te tuppisuut joilla on keppi syvällä per seessä ihan vaan täällä keskenänne. Rumat ja epäystävälliset muijatkin täällä. Sopivat hyvin kuvaan.

Terve menoa. Sinua en jää kaipaamaan.

En tervehdi kuin ehkä pakon edessä, jos satun siis vahingossa huomaamaan naapurin morotuksen. Miksi ihmeessä pitäisi moikkailla jotain randomtyyppiä joka sattuu asumaan samassa talossa. Kerrostalossa (ei niin hyvällä alueella) asuvana sitä joutuisi jatkuvasti morottamaan kaikenmaailman narkkareita. Lisäksi kun kerran morottaa jotain tyyppiä, niin olet sosiaalisen koodin takia velvollinen heippailemaan häntä loputtomiin ja ikuisesti. Seinänaapuriini olen valitettavasti joutunut hänen aloitteestaan pintapuolisesti tutustumaan ja nyt änkeää jo aamudösässäkin viereen jorisemaan ja juoruamaan talon muista asukkaista.

Vaimokkeeni asuu rivarissa, eli siellä on pakko jopa jutustella typerien mulkkujen kanssa, ellei itse halua ihan kusipään mainetta. Tämän jutustelun suoritan (toki ripeästi) vain naisystäväni takia. Minulla on ystäviä ja valitettavia pakollisia tuttavia (esim. työn takia) jo ihan tarpeeksi ilman että tarvitsisi kuluttaa lisää henkistä energiaa väijymällä morotilanteita naapurin Repen tullessa vastaan. Vieraiden ihmisten tervehtijät ovat jollain tavalla omituisia, jopa sairaita henkilöitä. Pikkukylää suuremmissa paikoissa ei pidä saatana moikkailla (en kyllä kannata sitä niissäkään, ahdistavaa)! Jos olisin sinkku ja pitäisin ulkonäöltä jostain talon lyylistä, niin silloin moikkaisin koska biologia.

Kyllä tervehdin ja saatan jopa jutella. Onneksi on kivat naapurit.

Tervehdin jos tervehditään, en ala itse ottamaan kontaktia.

Edellisessä taloyhtiössä oli pari naapuria jotka yrittivät kutsua itseään kylään ja urkkia henkilökohtaisia asioita samalla pälättäen muiden yksityisasioista. En halua tutustua randomeihin tyyppeihin vain koska asutaan samassa talossa.

Enkä todellakaan viitsisi nauraa ja pilkata jos joku ei halua tervehtiä ollenkaan.

Minä tervehdin, jos joku tervehtii ensin, paitsi jos on mahdollisuus, että säikäytän toisen. Henkilökohtainen mielipiteeni on, että tervehtiminen on tarpeen silloin, jos epäilee, että toinen ei huomaa. Esimerkiksi töissä; kyllä minä huomaan jos työkaveri tulee samaan huoneeseen istumaan, ei sitä tarvitse tervehtimällä kuuluttaa. Ihmiset tekevät paljon ihan turhia asioita vain siksi, että se katsotaan kohteliaaksi, vaikka kyseisellä tavalla ei mitään todellista merkitystä ole. Kenenkään päivä ei muutu siitä paremmaksi tai huonommaksi jos joku vastaantulija mutisee heipat, tai jättää mutisematta.

Minä huudan kyllä "TERVE", jos naapuri ei älyä vetää kättä lippaan. t: res. alik.

Ihmeen moni kuvittelee, että naapurin tervehtiminen tarkoittaa, että pitää tutustua toiseen... Tunnetteko pakkoa tutustua kaupan kanssaankin, joka teitä tervehtii?

Samassa pihapiirissä asuvien tervehtiminen kuuluu alkeellisiin käytöstapoihin. Ja se voi kyllä ilahduttaa pitkäänkin! Jokainen meistä haluaa tulla huomioiduksi.

Ihminen, joka ei pysty/halua tervehtiä naapuria, niin on joka jollakin lailla sairas tai häneltä puuttuu käytöstavat.

Vierailija kirjoitti:

Ujous on varmaan yksi yleisimpiä syitä, mutta on kieltämättä omituista kohdata naapureita, jotka eivät voi sanoa edes moi.

miten ujoudesta pääsee eroon?

Tervehdin kaikkia, mutta en ole juuri pistänyt merkille kuka niistä talossa asuu saatikka olisi naapurini. Eli yhtä välinpitämätön olen kuin jos en tervehdi lainkaan. Tulee joskus noloja tilanteita, kun alkavat jutella asioista joista edellisellä kerralla hississä vaihdettu pari sanaa. Vastapuoli kun muistaa minut, mutta minä en todellakaan häntä.

Typeriä ihmisiä.Itse olen myös kokenut työpaikalla samanlaista touhua  mutta olenkin vain siivooja.Jotkut ovat niin olevinaan vaikka on oltu jo monta vuotta samassa työpaikassa niin on vaikeea vastata siivoojan tervehdykseen.Ehkä se auttaa heidän parempana olemiseensa en tiedä.

Ennen en arvostanut esim. jenkkien tapaa vaihtaa pari sanaa suunnilleen kaikkien lähelle osuvien ihmisten kanssa. Mutta olen sittemmin tajunnut, että kyse on turvallisuudesta. Tselataan lähelle tulevan mielentila jututtamalla/tervehtimällä. Samalla kun on ystävällinen naapurille, niin saa käsityksen siitä, pitääkö olla varuillaan vai meneekö tapaaminen/ohittaminen ihan ok eikä tarvitse pelätä päälle hyökkäystä.

Siis tsekataan. Ei tselataan.

Vierailija kirjoitti:

Koska missään säädöksissä ei vaadita tekemään niin.

Perusjuntit eivät tunne lakia, joten miksi ne sitä noudattaisivatkaan. Huono selitys.

Sivistynyt oppii tavat kotona. Juntit eivät ole oppineet ja siitä heidät junteiksi tunnistaakin.

Vierailija kirjoitti:

Ennen en arvostanut esim. jenkkien tapaa vaihtaa pari sanaa suunnilleen kaikkien lähelle osuvien ihmisten kanssa. Mutta olen sittemmin tajunnut, että kyse on turvallisuudesta. Tselataan lähelle tulevan mielentila jututtamalla/tervehtimällä. Samalla kun on ystävällinen naapurille, niin saa käsityksen siitä, pitääkö olla varuillaan vai meneekö tapaaminen/ohittaminen ihan ok eikä tarvitse pelätä päälle hyökkäystä.

Tämä. Se luo sekä oikeaa turvallisuutta että tunnetta turvallisuudesta,kun tietää suurinpiirtein että talossa asuu ihan hyvässä hengessä vastaantulevia ja "turvallisia" ihmisiä. Ja oikeasti,ihminen on laumaeläin ja sosiaalinen olento. Vaikka olen ujohko introvertti,olen silti sitä mieltä että suomalaisten valtava oman tilan tarve ja jurous ei ole ihan tervettä. Ihminen kokee luonnollista tarvetta kuulua eri yhteisöihin ja olla niiden hyväksytty jäsen. Myös esim.kerrostalo on yhteisö. Ei tarvitse olla läheisissä tekemisissä,olla kaveri tms.mutta kyllä ihan perustervehdykset ja joskus muutaman sanan vaihto pitäisi onnistua. Jotenkin onituista eristää itsensä,niin ettei halua puhua ja kohtelee vieressä asuvaa ihmistä kuin ilmaa.

Koska naapurissa asuu pelkkiä luusereita.

Vastaan jos joku tervehtii mutta en tervehdi ensin koska aiemmin tervehdin töissäkin kaikkia ja useimmat ei vastanneet mitään niin päätin että lopetan tervehtimisen.

Mä tervehdin kaikkia rappukäytävässä, eikä haittaa, tervehtivätkö takaisin vai ei. Mutta: olen tosi huono tunnistamaan ihmisiä, joten lähikaupassa en niitä samoja ihmisiä tervehdi, sori vaan naapurit!

Miksi pitäisi tervehtiä? Tervehtiminen ilman tuttavuutta on loukkaavaa. Kaupan henkilökunnan pitää tervehtiä kohdatessa, mutta näkyypä noita kiittäättömiä asiakaspalvelijoita olevan.