Te, jotka ette tervehdi naapureita rappukäytävässä

Jollakin tavalla vammaisia nämä tällaiset ihmiset. Samoin ne, jotka eivät työpaikalla tervehdi käytävällä vastaan tullessa. Kuuluu hyviin käytöstapoihin. 

Tervehdin ja jään juttelemaan useinkin. Ainoat poikkeukset on jos olen huonolla tuulella tai olen samaan naapurin törmännyt jo tuntia aiemmin nii en jaksa uudestaan alkaa juttusille, silloin vaan nyökkään.

Naapureinani asui joku omituinen pariskunta. Mies ei ikinä tervehtinyt, toljotti vaan päin vaikka oli kuitenkin joku bisnesmies.

Nainen taas oli niin ujo, että ei hänkään moikannut paitsi kerran kuului heiveröinen "hei", meinasi aivan ääni murtua hällä. Mietin siinä että voi raukkaa. Miksiköhän asuvat kerrostalossa, eikä jossain omassa rauhassa okt-alueella tai vastaavaa kun naapurit on noin pelottavia ;/ tapahtui siis e-pohjanmaalla missä on muutenkin halvempaa asua kuin pk-seudulla.

Kai se olisi vähän erikoista tervehtiä tuntemattomia, joita ei ole välttämättä koskaan nähnytkään, ilman mitään syytä?

Kadullakin huutelemassa moroota jokaiselle vastaantulijalle ja autoillessa jatkuvasti lapa pystyssä, kun joku tulee vastaan. Hulluna melkein pitäisivät.

Vierailija kirjoitti:

Naapureinani asui joku omituinen pariskunta. Mies ei ikinä tervehtinyt, toljotti vaan päin vaikka oli kuitenkin joku bisnesmies.

Nainen taas oli niin ujo, että ei hänkään moikannut paitsi kerran kuului heiveröinen "hei", meinasi aivan ääni murtua hällä. Mietin siinä että voi raukkaa. Miksiköhän asuvat kerrostalossa, eikä jossain omassa rauhassa okt-alueella tai vastaavaa kun naapurit on noin pelottavia ;/ tapahtui siis e-pohjanmaalla missä on muutenkin halvempaa asua kuin pk-seudulla.

En tiedä naapureistasi, mutta minä tykkään asua kerrostalossa, koska saa asua eristäytyneenä ja samalla lähellä muita ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tervehdin. Tänään pyysin alakerran naapurilta apua taulujen ripustamiseen seinälle. Annoin kuitenkin pientä vainvanpalkkaa. 

Mitä annoit?

Annoin juuri itsetehtyä suolaista piirakkaa. Otti sen mielellään vastaan. 

Tervehdin niitä, joita haluan tervehtiä.

Eräässä talossa talon kyylä halusi tutustua minuun. Kun menin pesutupaan, hän tuli perässä. Jutteli niitänäitä, vastasin yhdellä sanalla. Tämä oli siis erittäin utelias ihminen, joka jätti kaiken maailman ohjetta sinnetänne. Halusi sekaantua ja tietää kaiken. Kerran kun olin mankeloimassa, tuli taas. Kurkki oven lävessä, minulla korvakuulolokkeet enkä muka nähnyt häntä. Hän siis halusi tietää nimeni ja alkaa tutustua. Sitten olikin pyytänyt erästä toista talon asukasta tulemaan tunnistamaan minut. Tunsin siis etäisesti jälkimmäisen. Hän tiesi kuka olen. Tilanne oli vaikea. Jatkoin mankelointia vaitonaisena.

Seuraava kerta oli sellainen, että kyylä tarjosi kättään tutustumiseksi. En tarttunut käteen, koska en halua antaa nimeäni ja tutustua häneen ja alkaa höpistä mistään. Tarjosi uudelleen kättään, sanoi nimeni ja kysyi EIKÖ? Katselin muualle. Tottakai autoni rekkarista selviää nimeni, mutta minä en halunnut tutustua kyylään ja antaa hänelle juorumateriaalia. Ala-aulassa ei myöskään ole nimeäni taulussa.

Viimeisin juttu on nyt se, että vastapäisen kämpän mieskin seuraa minua nähtävästi. Hän on jollain tavoin vammainen. Pari päivää sitten avasin oveni lähteäkseen ulos ja välittömästi kuului kysymys: onko siellä rapussa joku? En vastannut mitään. Hän olikin odottanut oven takana liikettä; rappu oli täysin hiljainen kun itse olin lähdössä. Olen niin mielenkiintoinen ihminen monelle, mutta en aio tutustua kehenkään, koska en halua sitä, etenkään ajojahdin jälkeen.

Kerran tämä etäisesti tuttu ihminen meni seuraavan talon pihalle koiransa kanssa, koska sieltä on näköyhteys tähän huoneistoon. Olin saanut vieraita ja olisi pitänyt saada selville keitä on tullut ja mitä tapahtuu. Vieläkin harmittaa, etten mennyt parvekkeelle huutamaan: Liisa, tule pois sieltä. Sä asut tässä talossa, tule tännepäin. Koiria ei saa ulkoiluttaa naapurin pihassa.

Minun naapurissa asui joskus nuori nainen joka ei koskaan tervehtinyt. Oli pieni taloyhtiö ja vain yksi rappu.

Odotimme molemmat vauvaa ja olimme saman ikäisiäkin joten ensin ajattelin että jee, voisin saada uuden ystävän/tuttavan.

No, selvisi hyvin pian ettei tuttavuutta tulla tekemään 😀

Kerrankin kannettiin pinnasänkyä äitini kanssa ja tämä nainen kiilasi pää painuksissa meidän ohi ja pamautti oven kiinni aivan nenän edestä. Fiksu olisi pitänyt ovea hetken auki..

Vauvojen synnyttyä tämä äiti piilotteli lastaan aina harsojen alla ja käänsi kaukalon pois jos ohi käveli. Ihme tapaus oli kyllä.

Eikä siis ketään tervehtinyt.

Hänen mies oli ihan normaali ja aina ystävällisesti tervehti.

Ei ole toista vastaavaa kohdalle osunut .

Pidän sellaisia ihmisiä vähän outoina ja sosiaalisesti kömpelöinä jotka ei edes hei sanaa saa suustaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ette vastaa kun joku tervehtii tai itse tervehdi naapuria?

Naapurissa asuu enimmäkseen rhyssiä, shomppuja ja nistejä. Tervehdi sitten niitä kun eivät osaa kieltä tai sitten niille iskee joku psykoosi tulille.

Yksikään näistä ei ole syy olla tervehtimättä

Minä tervehdin kaikkia, naapureita, postinkantajia sekä siivoajia että remonttimiehiä, myös niitä joita en tunne. Kaikki ovat tervehdykseeni vastanneet. Ainoa omituinen tapaus on alakerrassa asuva nainen, olemme asuneet 15v. samassa taloyhtiössä, hän ei kertaakaan ole vastannut tervehdykseen.😊. Mutta aion jatkaa tervehtimistä edelleenkin. Minusta tervehtiminen luo ystävällistä ilmapiiriä ympärille.

Normaali tervehtiminen on ok. Jos joku tunkee liian lähelle eikä ymmärrä, että toinen ei halua tutustua, on moukkamaista lähteä kivittämään nimiä ja tietoja. Taustalla on uteliaisuus. Toisen ihmisen liiveihin ja iholle ei tungeta! Ihminen sen yksityisyyttä on syytä kunnioittaa, vaikka kuinka asuisi samassa kerrostalossa.

Suomalaiset ovat ihme introverttejä. Juoksevat karkuun, kun toinen henkilö tulee samaan hissiin tai tervehtii. EI ihme ,että maassamme on niin paljon masennusta ja itsemurhia. Esim. naapurini nainen ei 20 vuoden jälkeenkään uskalla tulla samaan hissiin. Kääntyy aina takaisin, jos joku on odottamassa hissiä. Kävelee mieluummin raput ylös, 9 kerrokseen. Luikkii pakoon aina kohdatessamme rapussa. Enkä ole mikään murhaaja, vaan 55 vuotias yksinelävä nainen, kissan kanssa.

Miksi ette sitten muuta sinne niin ihanaan etelä-Eurooppaan Pablojen luo, jossa on kaikki niin paremmin ja ihmiset niin ihania? Ei täällä tarvitse olla valittamassa kuinka suomalaiset on niin paljon huonompia kuin ihmiset muualla. Menkää sinne etelä-Eurooppaan, jossa Pablot hoitelee ja huomioi.

Itse asun Turun keskustassa ns. 'hyvässä' taloyhtiössä. Täällä asuu monta iäkkäämpää 'hienoa' rouvaa jotka eivät vielä kypsään ikään mennessäkään ole oppineet vastaamaan tervehdykseen. Pidän asiaa erityisen outona myös siksi, että jotkut heistä työskentelevät/ ovat työskennelleet tehtävissä, joissa ovat pakostakin joutuneet noudattamaan normaaleja, hyviä käytöstapoja. Itse olen opettajana yläasteella ja teini-ikäiset oppilaani osaavat tervehtiä, kiittää ja toivottaa hyvää päivänjatkoa! Ehkä he eivät tervehdi siksi ettei meitä ole ikinä virallisesti esitelty, Jane Austenin romaaneissahan opetetaan, että pitää olla esitelty?

Vierailija kirjoitti:

Ei kiinnosta naapurit.

Ei tarvitse kiinnostaakaan, mutta edes alkeelliset käytöstavat on hyvä hallita. Naapurin tervehtiminen on yksi niistä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli kerran nuorena naapuri, joka ei moikannut takaisin ikinä. Ei siis kertaakaan monen vuoden aikana. Päätin muutaman tuloksettoman tervehdyksen jälkeen, että itse en voi alentua olemaan yhtä juntti, joten jatkoin sinnikkäästi. Hississä toivotin iloisesti hyvät huomenet aamuisin, vaikka toinen katseli nurkkia.

Nyt kun olen jo aikuisempi, vähän kaduttaakin kun olin niin ehdoton. Ehkä sillä naisella oli joku hyvä syy mielestään ja tervehdykseni pelottivat häntä. Oli hänellä kyllä perhettä ja kuulin hänen puhuvan lapsilleen, joten ei hän kuuro eikä mykkä ollut. Jotakin häikkää muuten vain. 

Oliko sulla rastat, naamatatska ja paskat housussa?

Ei mitään noista - mutta vaikka olisi ollutkin, kuuluu tervehtiminen silti normaalien ihmisten tavalliseen kanssakäymiseen. Vihamielisellä jurottamisella nolaa vain itsensä, ei muita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kiinnosta naapurit.

Ei tarvitse kiinnostaakaan, mutta edes alkeelliset käytöstavat on hyvä hallita. Naapurin tervehtiminen on yksi niistä!

Mitä konkreettista hyötyä saan naapurien tervehtimisestä?

Tervehdin takaisin, jos minua tervehditään.

Olkoot kuka hyvänsä.

Aktiivisesti en itse tervehdi, joskaan en myös pakene ketään.

Lähden kotoa, kun lähdetyttää ja jos joku sattuu samaan aikaa porraskäytävässä kulkemaan, en vedä herneitä mihinkään.

Siinä tapauksessa, että joku alkaisi väkisin tehdä tuttavutta, tunkea seuraan ja kulkea perässä mankeliin, saattaisin olla kylläkin varsin tyly.

Ei ole pakko olla seurallinen kaiken maailman ihmisille, jos ei heistä pidä.

Outoa jollei rappukäytävässä moikkaa vastaantulijaa...

Tervehtiminen helpottaa sosiaalista kanssakäymistä. Jos tarvitsee ottaa asioita esille myöhemmin, se on helpompaa, jos on edes moikannut toista.

Itse tulen hyvin toimeen naapurieni kanssa. Olen hoitanut heidän lemmikkejään, he taas ovat auttaneet minua. Yksi myi minulle pyöränsä ja kun taloyhtiön pihaa laitetaan kuntoon, haluavat minut mukaan, koska tietävät, että minua kiinnostaa ympäristön laittaminen.

Naapurit tietävät jos olen ulkomailla viikon, niin osaavat tehdä jotain, jos asunnossani kuuluu liikettä. Kun on naapurien kanssa tekemisissä, ympäristö on turvallisempi paikka.

Esimerkiksi jos naapurin lapsella on hätä, on varmasti hänelle helpompaa tulla soittamaan ovikelloa, jos on edes moikannut pihalla tai joskus vaihtanut muutaman sanan.

Tämä on tietysti outoa niille, jotka ovat koko ikänsä asuneet vuokra-asunnoissa. Mutta omistusasuntojen puolella taas hyvin tavallista tutustua naapureihinsa. Ja jos joku on kyttääjä tai muuten sekopää, niin sen vaan blokkaa pois kokonaan.