Lue keskustelun säännöt.
Te, jotka ette tervehdi naapureita rappukäytävässä
Miksi ette vastaa kun joku tervehtii tai itse tervehdi naapuria?
Kommentit (201)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomalaiset nyt vaan on kauhean ujoja. Harva sitä silkkaa töykeyttään tekee.
No minä nimenomaan ihan vittuillessani tervehdin kaikkia ja alan juttelemaan selvinpäin tuntemattomille, jos tilaisuus avautuu. Ihana seurata sitä kiemurtelua ja epävarmuutta. Rallienglantia ja niinkutusta. Kuvottaa.
Vierailija kirjoitti:
phiuu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on tapana tervehtiä, ja lähes aina saan myös vastauksen. Kerran se tosin hieman kesti. Olin ehkä 3 vuotta tervehtinyt erästä naishenkilöä ilman mitään reaktiota, mutta sitten kerran ihme tapahtui: hänestä kuului aivan selväsi ynngh. Olin sulattanut muurin!
Aah hahah hahhahhaa, mulla aivan samanlainen naapuri! XDD Olen kylläkin asunut vasta puolisen vuotta nykyisessä asunnossa, joten saan vissiin vielä odotella vastausta. AIVAN käsittämätöntä touhua, naapuri yrittää aina livahtaa sisään/ulos edes katsomatta minuun. Ei voi ymmärtää mikä siinä niin vaikeaa on. Ranskassa asuessani esim. ulkona lenkillä ollessa jopa vastaantulevat pyöräilijät ja lenkkeilijät tervehtivät selkeästi ja kuuluvasti ohi mennessään. Olin ihmeissäni ja samalla tajusin miten tympeää se tervehtimättä jättäminen on. Pieni ele, jolla huomioidaan kanssaihmiset :)
olin lomalla maassa, jossa on tapana tervehtiä kaikkia ohikulkijoita kun ollaan retkeilemässä luonnossa. Opin "pelin" suht nopeasti, mutta en vaan ihan sisäistä, mikä järki siinä oli. En saanut uusia ystäviä tms vaikka liukuhihnalta kaikkia tervehdinkin. Suomalainen ei tajuu!
Tervehdin naapureita, eikä haittaa, vaikka vanhempienkin naapurit tervehtivät.
Mutta tuosta retkeilystä tuli mieleeni, että kyllä mä tervehdin vaelluksilla ja retkillä vastaantulijoita ja ne tervehtii takaisin. Tämä kokemus on lähinnä Lapissa liikkuessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Edellisessä talossa en tervehtinyt, koska vaihtuvuus oli niin suurta. En tuntenut asukkaita. Mistä minä tiedän, kuka on uusi naapurini, kuka on pizzakuski, kuka on kylässä ja kuka on vaan jonkun yhdenyönhoito? Kaikkiako pitäisi tervehtiä, ihan vaan kun olemme rappukäytävässä, näyttääksemme kylliksi keski-eurooppalaisilta?
Nyt asun pienemmässä taloyhtiössä ja tervehdin, mutta sen enempää en halua naapureitani tuntea.
En tajua tuota logiikkaa. Miksi ei kaikkia voisi tervehtiä? Mitä väliä sillä on asuuko joku talossa vai ei?
No sitten voidaan keskustella jostain muusta kuin "naapureiden tervehtimässä". Vastaukseni olisi, että en tervehdi pelkästä tervehtimisen ilosta ihmisiä, joihin minulla ei ole mitään sidettä. Ei mitään tekemistä heidän kanssaan. Miksi pitäisi kiinnostaa? Puhun ja autan jos tulee aihetta.
Mä ainakin ajattelen, että jos tulee aihetta puhua naapurille, niin on helpompi lähestyä häntä, jos on aiemmin ainakin tervehtinyt.
Naapurin mies sai sydänkohtauksen ja hänen vaimonsa juoksi pyytämään multa apua, koska oltiin rapussa ja pihalla muutamia sanoja vaihdettu ja keskellä arkipäivää juuri nähtiin rapussa, kun tulin käymään kotona kesken työpäivän. Ei varmasti olisi osannut tulla juuri minun oveani kolkuttamaan, jos häntä ei naapurit kiinnostaisi "edes tervehtimisen vertaa".
Minustakin se, että ei tervehditä naapuria on sekä outoa, että epäkohteliasta. Itse tervehdin kaikkia, mutta jos he eivät vastaa takaisin, niin eihän se kivalta tunnu. Mutta minkäs sille toisen käytökselle mahtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tervehtiminen helpottaa sosiaalista kanssakäymistä. Jos tarvitsee ottaa asioita esille myöhemmin, se on helpompaa, jos on edes moikannut toista.
Itse tulen hyvin toimeen naapurieni kanssa. Olen hoitanut heidän lemmikkejään, he taas ovat auttaneet minua. Yksi myi minulle pyöränsä ja kun taloyhtiön pihaa laitetaan kuntoon, haluavat minut mukaan, koska tietävät, että minua kiinnostaa ympäristön laittaminen.
Naapurit tietävät jos olen ulkomailla viikon, niin osaavat tehdä jotain, jos asunnossani kuuluu liikettä. Kun on naapurien kanssa tekemisissä, ympäristö on turvallisempi paikka.
Esimerkiksi jos naapurin lapsella on hätä, on varmasti hänelle helpompaa tulla soittamaan ovikelloa, jos on edes moikannut pihalla tai joskus vaihtanut muutaman sanan.
Tämä on tietysti outoa niille, jotka ovat koko ikänsä asuneet vuokra-asunnoissa. Mutta omistusasuntojen puolella taas hyvin tavallista tutustua naapureihinsa. Ja jos joku on kyttääjä tai muuten sekopää, niin sen vaan blokkaa pois kokonaan.
Muuten samaa mieltä, mutta olen ikäni asunut vuokralla kerrostaloissa eri paikkakunnilla Helsingistä Ouluun ja kuvailemiasi ystävällisiä ja avuliaita naapureita on aina niissä taloissa asunut. Nyt asun ensi kertaa rivarissa vuokralla, jossa suurin osa muista omistusasunnossaan ja kohtelevat mua ihan tasavertaisena, vaikka tietävät vuokralaiseksi.
Vertailun vuoksi, ei täällä Thaimaassakaan keskiluokan kerrostalossa paikalliset moikkaile toisiaan vaikka kulttuurinsa onkin ystävällisyyteen nojaava. Siivoojille ja muille palvelusväelle ollaan mukavia ja moikataan. Jos asuu omakotitalossa niin tottakai tunnetaan naapurit.
Kysyin miksi välttävät kerrostalossa moikkaamasta ja vastaus oli yllättävän suomalainen paikalliselta! Sanoi että kun rupeaa moikkailemaan saman kerroksen ihmisiä, sitten ne ovatkin seuraavaksi lainaamassa jotain tavaraa kuten rikkalapiota ovella, eivätkä palauta ellet muistuta jne. nuoremmilla on sellaiset käytöstavat hukassa monesti. Joten parempi vaan pitää etäisyyttä.
Myös vaimoni on sanonut että jos on liian kiltti ja mukava ihmisille täällä, seuraavaksi ovatkin kertomassa huolistaan ja pyytävät pahimmassa tapauksessa lainaamaan rahaa. Sitten suuttuvat kun kieltäytyy ja pitää olla epämukavassa tilassa joka kerta kun tulevat käytävällä vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kukaan ei moikkaa, enkä halua olla se ainoa tungettelija joka moikkailee.
Nykyisessä kerrostalossa moikkailen uusia asukkaita aina ensi alkuun pari kertaa. Jos jättävät aina vastaamatta, jätän siitä lähtien moikkaamatta. En ole yltiösosiaalinen joten ei haittaa. Siinäpä se.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No vähän vaikee kun asun omakotitalossa ja naapurit asuu jossain 2644973186 kilometrin päässä eikä tunneta...
Ei se ihmisestä sen parempaa tee, jos tervehtii tai huonompaa, jos jättää tervehtimättä.
Enemmän itseäni vähän rasittaa nämä hyvyyspisteiden keräilijät. Jos itse haluat orjallisesti noudattaa "hyviä käytöstapoja", jotka perustuvat lähinnä mielipiteisiin niin senkus, mutta muut eivät ole sinulle mitään velkaa.
Itseltä tulee luonnostaan tervehtiminen, mutta jätän joskus tahallani tervehtimättä tietyille, jotka vähääkään tuntuvat vaativan sitä. Tiedän vapauteni.
Jokainen tehkööt miten parhaaksi näkee. Kunhan ei satuta muita. Ja nyt en tarkota egon kolhuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmeen moni kuvittelee, että naapurin tervehtiminen tarkoittaa, että pitää tutustua toiseen... Tunnetteko pakkoa tutustua kaupan kanssaankin, joka teitä tervehtii?
Samassa pihapiirissä asuvien tervehtiminen kuuluu alkeellisiin käytöstapoihin. Ja se voi kyllä ilahduttaa pitkäänkin! Jokainen meistä haluaa tulla huomioiduksi.
Ihminen, joka ei pysty/halua tervehtiä naapuria, niin on joka jollakin lailla sairas tai häneltä puuttuu käytöstavat.
Minustakaan naapurin tervehtiminen ei tarkoita sitä että pyrkisi aktiivisesti tutustumaan toiseen ja aloittaa small talkia joka kerta kun sattuu näkemään. Se on normaalia kohteliaisuutta jos ja kun ihmiset asuvat monta vuotta samassa kerrostalossa. Se on ainakin parempi tapa tutustua naapureihin verrattuna siihen että ainoat kontaktit syntyisivät erilaisissa konfliktitilanteissa kuten kovaäänisestä musiikin kuuntelusta, taloyhtiön pesutuvan käytöstä, parvekkeella tupakoinnista tms. Jos joku ei vastaa tervehdykseen edes päätä nyökkäämällä, niin se on hänen oma häpeänsä. Taloyhtiön turvallisuuden ja omaisuuden säilymisen kannaltakin lienee hyvä suunnilleen tietää ketä siellä asuu ja ketkä ovat jotain ulkopuolisia hiippareita.
Tuo kaupan kassa vertaus on aika hyvä. Ei siinä menetä mitään jos tervehtii kaupan kassaa verrattuna siihen että on koko ajan yrmeä ilme päällä tai räplää muka tärkeän näköisenä kännykkää.
Vierailija kirjoitti:
Suomalaiset nyt vaan on kauhean ujoja. Harva sitä silkkaa töykeyttään tekee.
Joskus voi olla ujouttakin, mutta enimmäkseen kai sitä, ettei kuulu kyseisen ihmisen käyttäytymisnormistoon. Joidenkin mielestä vain tuttuja kuuluu tervehtiä. Monet haluaa pysyä anonyymeina kerrostalossa. Sallittakoon se.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
phiuu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on tapana tervehtiä, ja lähes aina saan myös vastauksen. Kerran se tosin hieman kesti. Olin ehkä 3 vuotta tervehtinyt erästä naishenkilöä ilman mitään reaktiota, mutta sitten kerran ihme tapahtui: hänestä kuului aivan selväsi ynngh. Olin sulattanut muurin!
Aah hahah hahhahhaa, mulla aivan samanlainen naapuri! XDD Olen kylläkin asunut vasta puolisen vuotta nykyisessä asunnossa, joten saan vissiin vielä odotella vastausta. AIVAN käsittämätöntä touhua, naapuri yrittää aina livahtaa sisään/ulos edes katsomatta minuun. Ei voi ymmärtää mikä siinä niin vaikeaa on. Ranskassa asuessani esim. ulkona lenkillä ollessa jopa vastaantulevat pyöräilijät ja lenkkeilijät tervehtivät selkeästi ja kuuluvasti ohi mennessään. Olin ihmeissäni ja samalla tajusin miten tympeää se tervehtimättä jättäminen on. Pieni ele, jolla huomioidaan kanssaihmiset :)
olin lomalla maassa, jossa on tapana tervehtiä kaikkia ohikulkijoita kun ollaan retkeilemässä luonnossa. Opin "pelin" suht nopeasti, mutta en vaan ihan sisäistä, mikä järki siinä oli. En saanut uusia ystäviä tms vaikka liukuhihnalta kaikkia tervehdinkin. Suomalainen ei tajuu!
Tervehdin naapureita, eikä haittaa, vaikka vanhempienkin naapurit tervehtivät.
Mutta tuosta retkeilystä tuli mieleeni, että kyllä mä tervehdin vaelluksilla ja retkillä vastaantulijoita ja ne tervehtii takaisin. Tämä kokemus on lähinnä Lapissa liikkuessa.
Joo, Lapissa on tapana tervehtiä laduilla ja poluilla. Ihan ok silloin kun ollaan kaukana maastossa, mutta jossain Saariselällä missä ihmisiä tulee vastaan kymmenen metrin välein...
Erämaassa kulkijat ovat perinteisesti osoittaneet tervehtimällä, että he eivät ole liikkeellä vihamielisin aikein (tätä tapaahan noudatetaan vieläkin esim. vaellusreiteillä).
Saman talon - tai kylän - asukkaat osoittavat tervehtimällä tuntevansa toisensa ja kuuluvansa samaan yhteisöön. Isoissa kerrostaloissa yhteenkuuluvuudentunne saattaa olla hyvin heiveröinen, joten tervehtimistä arastellaan-
Minä tervehdin omassa rapussani/pihassani vain niitä, jotka tunnen tai tiedän, millä asialla he ovat (postinkantaja, siivooja jne.)
Tervehdin mieluummin kuin jätän tervehtimättä, osin laiskuuttani. Myös olen kotona oppinut tervehtimiskulttuurin, olen jo siis mummoiässä. Hyvin on opit pysyneet.
En jaksa miettiä onko joku nyt NIIN tuttu, että tervehdin, asuuko joku juuri TÄSSÄ talossa vai onko käymässä jne.
Miksi vaivat päätään mokomalla, voihan vain reippaasti tevehtiä ja siinä se.
Jos joku ei tervehdi takaisin, niin mitäs sitten?
Tämä on puutaloaluetta ja myös lähikaduilla ja teillä tervehdin vastaantulijoita ainakin niitä jotka usein tulevat samoja reittejä. Usein ihan muutenkin.
Joillekin sanoi Hei!, jollekin Moi!, joillekin nyökkään, vähän iän ja tilanteen mukaan.
Minulle tervehtiminen on luontevaa ja helpompaa kuin kyräily, pakoon luikkiminen tai roskiksen vieminen yöllä siitä pelosta ettei vaan törmää naapuriin. :D
Pitäisi olla erikseen taloyhtiöt seurallisille ja jurottajille.
Itse kyllä tervehdin naapureita, mutta loppujenlopuksi asuisin mieluummin kerrostalossa, jossa naapurit ei näy eikä kuulu, ellei kyseessä ole hätätilanne.
Jos tapaan tervehdykseeni vastaamattoman naapurin, niin yritän kaikin keinoin jostain tarkistaa, että hän saa mielenterveysongelmaansa ammattiapua, tai hakeutuu sellaiseen mahdollisimman nopeasti
Ennen en halunnutkaan isosti olla tekemisissä, nykyään kun sukulaiset eivät edes tavan vuoksi käy, on mukavaa kun tervehditään.
Ymmärrän omasta kokemuksesta joku haluaa olla rauhassa.
Ei meillä ole rappukäytävää.