Keski-ikäiset/vanhemmat naiset, jotka vastustatte #metoo-kampanjaa ja häirinnästä puhumista: miksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä syvemmälle naiset sinne uhripoteroonsa kaivautuvat, sitä vaikeampaa sieltä uhripoterosta on uhrimoodissa myöskään nousta.

Muistakaa tämä

Ja mitenköhän tämä nyt mitenkään taas liittyi tämän keskustelun aiheeseen?!

Voit lukea otsikon uudestaan ajatuksen kanssa ja jos luulet ymmärtäväsi niin vastata aiheeseen.

Jos kuitenkin naisvihalasit hämärtävät liikaa ajatuksen juoksua niin ehdotan että perustat oman ketjun lempiaiheellesi.

Pointti meni viuhuen ohi.

Jos jo lähtökohtaisesti typistät itsesi ainaiseksi uhriksi,

kuinka kykenet kehittymään millään muotoa yksilönä tai yhteiskunnan jäsenenä?

Tai opit ottamaan itse vastuuta elämästäsi, koska näet itsesi automaattisesti ja ensisijaisesti vain uhrina?

Lopuksi ohiksena, montako kertaa olet ollut uhrina ja montako rikosilmoitusta olet tehnyt?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikea kokea "omaksi" liikettä, jonka esille nostamiin ilmiöihin ei ole koskaan itse törmännyt. Tai jos on, on osannut pitää puolensa. Olen 46-vuotias nainen, eikä minua ole koskaan kopeloitu tai väheksytty.

Pakko sanoa, että joku peffalle taputtelu on kyllä ihan turha kriisiytymisen paikka maailmassa, jossa vielä naiset pakotetaan kaapuihin, lapsiavioliittoihin ja joiden "kunniamurha" on monessa maassa ihan jees.

Juuri sinun kaltaisesi ääliöt oikeuttavat seksuaalisen ahdistelun sillä, että "ei nyt kannata ulista täällä Suomessa, kun muualla asiat ovat vielä huonommin." No arvaapa mitä, KENENKÄÄN EI TULISI KOKEA SEKSUAALISTA AHDISTELUA MISSÄÄN! Lisäksi, jos sinua ei ole koskaan ahdisteltu, niin voisit pitää turpasi kiinni aiheesta josta et nähtävästi tiedä yhtään mitään. Idiootti.

N48

56, äläpä hauku ketään asiallisesti kommentoinutta. Hänhän vain kuvasi - ja mielestäni aika hyvin - sen, miksi osa naisista ei koe metoo-keskustelua omakseen.

Itse olen kyllä enemmän sitä mieltä, että kunniamurhat eivät oikeuta seksuaalista ahdistelua. Mutta toisaalta ymmärrän senkin, että perseen puristus ei ihan tunnu kaikista kovin kammottavalta kriisiltä. Raiskaukset ja esimiesaseman väärinkäyttö taas jo ovat sitä.

Se, että on sinun kanssasi eri mieltä, ei tarkoita, että on idiootti. Muista se.

57, 51-vuotias nainen

Pahoittelen että haukuin kommentoijaa idiootiksi. Hän ei ehkä ole sitä, mutta hänen kommenttinsa totisesti on idioottimainen, varsinkin kun hän kertoo, ettei koskaan itse ole joutunut ahdistelun kohteeksi. Myönnän, että tämä aihe menee minulla vahvasti tunteisiin, sillä minulla on ihan liikaakin kokemusta seksuaalisesta ahdistelusta. Minut on yritetty raiskata, lähisukulaiset ovat kopeloineet, työpaikallani olen saanut ehdotteluja, puristeluja ja kähmimistä osakseni. Nyt 17-vuotiasta tytärtäni on alettu "huomioida" samalla tavalla kuin minua aikoinaan. Kyllä, tunteeni kiihtyvät nollasta sataan alta aikayksikön kun kyse on seksuaalisesta ahdistelusta. Jos asiasta ei mitään tiedä, pitäisi pitää suutaan soukemmalla eikä vähätellä kenenkään kokemuksia.

N48

Varmaan olet sitten opettanut tyttärellesi, miten vetää rajat oman koskemattomuuden suhteen ja miten asiasta täytyy uskaltaa PUHUA ja käskeä ahdistelijoita lopettamaan. MInäkin kiihdyn nollasta sataan,  kun ajattelen, miten vaikenemisen kulttuuri jatkuu sukupolvesta toiseen. Ja vielä enemmän ärsyttää uhriutuminen. t. itsekin vaikeita asioita läpikäynyt

Tässähän sitä raivataan tilaa asiasta puhumiselle. Jos metoo olisi käyty läpi omassa nuoruudessani, olisin itsekin ollut rohkeampi. Silloin olin siinä uskossa, että sopimaton käytös nyt vaan täytyy hyväksyä ja sulkea silmänsä ja purra hammasta vaan. Ei asioista puhuminen jälkikäteen ole mitään uhriutumista ja sitä paitsi häirinnän uhri on ihan oikeasti uhri- milloin tuli heikkoudeksi puhua ikävistä kokemuksista ääneen?

Kysymys kuuluu: miksi et ollut? Jos olit itse siinä uskossa, että se oli ok, silloin se oli ok? Niin piti toimia. Minä taas olen sitä mieltä, että se ei ole ollut silloin ok eikä nytkään, vielä vähemmän noilla perusteilla. Pitää olla oma tahto, jotta tietää, mitä haluaa ja mitä ei. Ja se pitää sanoa ääneen, ajoissa. Eikä se saa olla kiinni siitä, mitä muut asiasta ajattelevat. Asioita ei pidä tehdä muita miellyttääkseen. 

Asioista puhuminen nimenomaan jälkikäteen on tietynlaista uhriutumista vrt. epäaito katumus , koska se tarkoittaa sitä, että olit uhri silloin ja olet nyt, mikäli et ole oppinut avaamaan suutasi ja toimimaan toisin. Eli vasta kun muut näyttävät mallia, sinäkin uskallat. Hienoa? Mutta entäs ne, jotka jo aiemmin uskalsivat avata suunsa ja kertoa heti omista kokemuksistaan, vaikka heitä ei kenties silloin uskottukaan? Se, että silloin vaikenit - antoi tukensa nimenomaan niille ahdistelijoille. Mutta tämähän on sitä samaa kärjistämistä kuin ns. vastapuoli esittää? Ja sitähän tämäkin näyttää olevan, vastapuolia ahdistelijat vs. uhrit. Kun taas rakentavampaa olisi nähdä asia useammalta eri näkökannalta.

Minun rintaa kopeloi oma kummini, kun olin 19 enkä sanonut mitään siinä tilanteessa. Asia ei kuitenkaan ole traumatisoinut minua, en pidä kummiani sovistisikana enkä koe, että sen esille nostaminen tässä vaiheessa muuttaisi yhtään mitään. Jos olisin toiminut toisin, voisin nostaa asian esimerkkinä, miten toimia enkä kertoa tarinaa yhdestä mykästä uhrista uhrien joukossa.

Tässäpä klassista uhrin syyllistämistä.

Sepä on se toinen näkökulma, jota sinä et huomaa?  Olen vuosikausia suhteessa miehen kanssa, joka hakkaa minua/käyttää hyväksi. Olen uhri. Ja minua ei saa syyllistää. Tai hetkinen, olen silti täysivaltainen ihminen, jolla pitäisi olla oma tahto ja mieli? ja joka tietää, mikä on väärin ja oikein? Eikä silti toimi ja hae apua? Jep. Jep. Syyllistän kyllä. Ja oikein urakalla. Ja pahin syyllisyyden tunne aiheutuu sitten niiltä lapsilta, joita altistetaan vuosikausia ja jotka katsovat, millainen naisen ja äidin malli on toimia kynnysmattona... Vastuu on molemmilla. Isä lakkaa lyömästä ja äiti alistumasta. 

Jo ihan pelkästään se tekstin ja puheen määrä, mitä tuota viime aikoina (ja jo aika pitkän aikaakin muihin uutisaiheisiin ja niistä keskusteluun verrattuna) mediassa jauhettu on jo sinänsä omiaan ärsyttämään.

Tällaista tavallista meikäläistä ahdistaa kyllä todellisuudessa kaiken maailman aktiivimallit ja talousvähennykset  paljon enemmän kuin se jos joku miehenpuoli pepulle läpsäyttäisi, tai kättä hameeni alle olisi työntämässä .

Jos olisi joku tavallinen kännipappa baarissa , niin sellaisen laittaisin sen kyllä 'asemilleen' äkkiä jo läpsäistyään ja ihan siinä paikassa ja sillä hetkellä  ilmoittaisin hänet vahtimestarille , mutta en kyllä moisesta sattumuksesta kehtaisi sitten enää sen enempää jauhaa. 

Jotain muutenkin aika näkyviä ja kuuluvia julkkiksiahan ne kaikki 'me too'-tapaukset poikkeuksetta tähän mennessä ovat olleetkin.

Valtavastihan tuolla konstilla kyllä julkisuutta itselleen saavatkin (vaikka sitten olisi uransa jo laskemassakin)

Se miten keskeisen sijan tiedotusjulkisuudessamme tämä alun alkaen kampanja

( ja nyt kai jo aivan suorastaan  'noitavainoksi' yltynyt) 'me too'-juttu ja juttuilu on saanut vaikuttaa  jo aivan karanneen kaikkien käsistä .

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä syvemmälle naiset sinne uhripoteroonsa kaivautuvat, sitä vaikeampaa sieltä uhripoterosta on uhrimoodissa myöskään nousta.

Muistakaa tämä

Ja mitenköhän tämä nyt mitenkään taas liittyi tämän keskustelun aiheeseen?!

Voit lukea otsikon uudestaan ajatuksen kanssa ja jos luulet ymmärtäväsi niin vastata aiheeseen.

Jos kuitenkin naisvihalasit hämärtävät liikaa ajatuksen juoksua niin ehdotan että perustat oman ketjun lempiaiheellesi.

Pointti meni viuhuen ohi.

Jos jo lähtökohtaisesti typistät itsesi ainaiseksi uhriksi,

kuinka kykenet kehittymään millään muotoa yksilönä tai yhteiskunnan jäsenenä?

Tai opit ottamaan itse vastuuta elämästäsi, koska näet itsesi automaattisesti ja ensisijaisesti vain uhrina?

Lopuksi ohiksena, montako kertaa olet ollut uhrina ja montako rikosilmoitusta olet tehnyt?

Ei kyllä kuulu sinulle, mutta en koe itseäni uhrina ensisijaisesti. Enkä myöskään ole kokenut itseäni kovinkaan paljon ahdistavaa ahdistelua. Se ei tosin poista sitä, että jotkut naiset ikävä kyllä joutuvat kokemaan sitä. Sekä tuntevat suurta ahdistusta ja sinun mielästäsi nämä naiset eivät saisi tuntea niitä tunteita, koska sitten he ovat raukkamaisia uhreja, jotka eivät pysty ottamaan vastuuta elämästään? Siis oikeasti kuinka harhainen voi olla...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä syvemmälle naiset sinne uhripoteroonsa kaivautuvat, sitä vaikeampaa sieltä uhripoterosta on uhrimoodissa myöskään nousta.

Muistakaa tämä

Ja mitenköhän tämä nyt mitenkään taas liittyi tämän keskustelun aiheeseen?!

Voit lukea otsikon uudestaan ajatuksen kanssa ja jos luulet ymmärtäväsi niin vastata aiheeseen.

Jos kuitenkin naisvihalasit hämärtävät liikaa ajatuksen juoksua niin ehdotan että perustat oman ketjun lempiaiheellesi.

Pointti meni viuhuen ohi.

Jos jo lähtökohtaisesti typistät itsesi ainaiseksi uhriksi,

kuinka kykenet kehittymään millään muotoa yksilönä tai yhteiskunnan jäsenenä?

Tai opit ottamaan itse vastuuta elämästäsi, koska näet itsesi automaattisesti ja ensisijaisesti vain uhrina?

Lopuksi ohiksena, montako kertaa olet ollut uhrina ja montako rikosilmoitusta olet tehnyt?

Ei kyllä kuulu sinulle, mutta en koe itseäni uhrina ensisijaisesti. Enkä myöskään ole kokenut itseäni kovinkaan paljon ahdistavaa ahdistelua. Se ei tosin poista sitä, että jotkut naiset ikävä kyllä joutuvat kokemaan sitä. Sekä tuntevat suurta ahdistusta ja sinun mielästäsi nämä naiset eivät saisi tuntea niitä tunteita, koska sitten he ovat raukkamaisia uhreja, jotka eivät pysty ottamaan vastuuta elämästään? Siis oikeasti kuinka harhainen voi olla...

Lue se kommenttini uudestaan, uhriutumatta.

Jos et osaa kiihkottomasti sisäistää lukemaasi tekstiä, on aika vetää happea välillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä syvemmälle naiset sinne uhripoteroonsa kaivautuvat, sitä vaikeampaa sieltä uhripoterosta on uhrimoodissa myöskään nousta.

Muistakaa tämä

Ja mitenköhän tämä nyt mitenkään taas liittyi tämän keskustelun aiheeseen?!

Voit lukea otsikon uudestaan ajatuksen kanssa ja jos luulet ymmärtäväsi niin vastata aiheeseen.

Jos kuitenkin naisvihalasit hämärtävät liikaa ajatuksen juoksua niin ehdotan että perustat oman ketjun lempiaiheellesi.

Pointti meni viuhuen ohi.

Jos jo lähtökohtaisesti typistät itsesi ainaiseksi uhriksi,

kuinka kykenet kehittymään millään muotoa yksilönä tai yhteiskunnan jäsenenä?

Tai opit ottamaan itse vastuuta elämästäsi, koska näet itsesi automaattisesti ja ensisijaisesti vain uhrina?

Lopuksi ohiksena, montako kertaa olet ollut uhrina ja montako rikosilmoitusta olet tehnyt?

Ei kyllä kuulu sinulle, mutta en koe itseäni uhrina ensisijaisesti. Enkä myöskään ole kokenut itseäni kovinkaan paljon ahdistavaa ahdistelua. Se ei tosin poista sitä, että jotkut naiset ikävä kyllä joutuvat kokemaan sitä. Sekä tuntevat suurta ahdistusta ja sinun mielästäsi nämä naiset eivät saisi tuntea niitä tunteita, koska sitten he ovat raukkamaisia uhreja, jotka eivät pysty ottamaan vastuuta elämästään? Siis oikeasti kuinka harhainen voi olla...

Lue se kommenttini uudestaan, uhriutumatta.

Jos et osaa kiihkottomasti sisäistää lukemaasi tekstiä, on aika vetää happea välillä.

En ole tuo alkuperäinen kommentoija, mutta luin kommenttisi kahteen kertaan, enkä ymmärtänyt mitä sillä ajat takaa? Kyllä, pointti meni viuhuen ohi.

No ihan ensin ihmettelen sitä, miksei näistä asioista voi puhua suoraan silloin kun ne tapahtuu? Miksi vasta esim. 30 vuotta myöhemmin? Samoin nämä jatkuvat # -somekampanjat asiasta kuin asiasta on kuin laumaeläinten mylvintää. Suurimmalla osalla ei ole hajuakaan mistä on kyse, mennään vaan mukana kun kaikki muutkin.

Seksuaalista häirintää en hyväksy miehiltä enkä naisilta, mutta ihan joka katse toisen sukupuolen suuntaan ei ole #:n arvoinen asia. Nyt on tämän metoo -jutun myötä jokainen kynnelle kykenevä julkkisnainen ollut sitä mieltä, että on ahdisteltu, mutta onko heistä kukaan esim. nostanut syytettä näitä ahdistelijoita kohtaan, vai halutaanko tällä vaan mukaan kampanjaan? Se on se, minkä takia minua epäilyttää nämä kaikki julkisuudessa nyt huutelijat.

N41

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä syvemmälle naiset sinne uhripoteroonsa kaivautuvat, sitä vaikeampaa sieltä uhripoterosta on uhrimoodissa myöskään nousta.

Muistakaa tämä

Ja mitenköhän tämä nyt mitenkään taas liittyi tämän keskustelun aiheeseen?!

Voit lukea otsikon uudestaan ajatuksen kanssa ja jos luulet ymmärtäväsi niin vastata aiheeseen.

Jos kuitenkin naisvihalasit hämärtävät liikaa ajatuksen juoksua niin ehdotan että perustat oman ketjun lempiaiheellesi.

Pointti meni viuhuen ohi.

Jos jo lähtökohtaisesti typistät itsesi ainaiseksi uhriksi,

kuinka kykenet kehittymään millään muotoa yksilönä tai yhteiskunnan jäsenenä?

Tai opit ottamaan itse vastuuta elämästäsi, koska näet itsesi automaattisesti ja ensisijaisesti vain uhrina?

Lopuksi ohiksena, montako kertaa olet ollut uhrina ja montako rikosilmoitusta olet tehnyt?

Ei kyllä kuulu sinulle, mutta en koe itseäni uhrina ensisijaisesti. Enkä myöskään ole kokenut itseäni kovinkaan paljon ahdistavaa ahdistelua. Se ei tosin poista sitä, että jotkut naiset ikävä kyllä joutuvat kokemaan sitä. Sekä tuntevat suurta ahdistusta ja sinun mielästäsi nämä naiset eivät saisi tuntea niitä tunteita, koska sitten he ovat raukkamaisia uhreja, jotka eivät pysty ottamaan vastuuta elämästään? Siis oikeasti kuinka harhainen voi olla...

Lue se kommenttini uudestaan, uhriutumatta.

Jos et osaa kiihkottomasti sisäistää lukemaasi tekstiä, on aika vetää happea välillä.

Sinä se tykkäät viljellä tuota uhriutumis sanaa. Näköjään sinun maailmassasi kaikki aina uhriutuu...

Niin kuin jo sanoin niin en koe itseäni uhriksi ei ole siis tarvetta uhriutua.

Minusta naisilla, jotka kokevat ahdistelua on oikeus tuntea että se on väärin ahdistelijalta tehdä niin. Se on jo yksi askel epäsopivan käyttäytymisen kitkemiseen kun siihen on oikeus jotenkin reagoida. Sinä

kutsut sitä uhriutumiseksi ja yrität syyllistää siitä naisia joiksikin raukoiksi jotka eivät osaa hallita elämäänsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä syvemmälle naiset sinne uhripoteroonsa kaivautuvat, sitä vaikeampaa sieltä uhripoterosta on uhrimoodissa myöskään nousta.

Muistakaa tämä

Ja mitenköhän tämä nyt mitenkään taas liittyi tämän keskustelun aiheeseen?!

Voit lukea otsikon uudestaan ajatuksen kanssa ja jos luulet ymmärtäväsi niin vastata aiheeseen.

Jos kuitenkin naisvihalasit hämärtävät liikaa ajatuksen juoksua niin ehdotan että perustat oman ketjun lempiaiheellesi.

Pointti meni viuhuen ohi.

Jos jo lähtökohtaisesti typistät itsesi ainaiseksi uhriksi,

kuinka kykenet kehittymään millään muotoa yksilönä tai yhteiskunnan jäsenenä?

Tai opit ottamaan itse vastuuta elämästäsi, koska näet itsesi automaattisesti ja ensisijaisesti vain uhrina?

Lopuksi ohiksena, montako kertaa olet ollut uhrina ja montako rikosilmoitusta olet tehnyt?

Ei kyllä kuulu sinulle, mutta en koe itseäni uhrina ensisijaisesti. Enkä myöskään ole kokenut itseäni kovinkaan paljon ahdistavaa ahdistelua. Se ei tosin poista sitä, että jotkut naiset ikävä kyllä joutuvat kokemaan sitä. Sekä tuntevat suurta ahdistusta ja sinun mielästäsi nämä naiset eivät saisi tuntea niitä tunteita, koska sitten he ovat raukkamaisia uhreja, jotka eivät pysty ottamaan vastuuta elämästään? Siis oikeasti kuinka harhainen voi olla...

Lue se kommenttini uudestaan, uhriutumatta.

Jos et osaa kiihkottomasti sisäistää lukemaasi tekstiä, on aika vetää happea välillä.

En ole tuo alkuperäinen kommentoija, mutta luin kommenttisi kahteen kertaan, enkä ymmärtänyt mitä sillä ajat takaa? Kyllä, pointti meni viuhuen ohi.

Jep sama.

Mitähän sä oikein yrität selittaa ja mitä ajat takaa, kun eihän tuossa ole päätä eikä häntää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat naiset ovat tottuneet olevat enemmän mielin kielin miesten suuntaan. Heillä on samanlaista ajatusmaailmaa kuin saman ikäisillä miehillä siitä, miten miesten ja naisten välisen vuorovaikutuksen tulee toimia. Mies vie, nainen vikisee. Lisäksi vanhemmat naiset pitävät ahdistelun sietämistä jonakin meriittinä ja sisun osoituksena. Mitä enemmän pystyt ottamaan vastaan häirintää valittamatta, sitä vahvempi olet. Tapa nostaa itseään korokkeelle siis. "Ennen naiset olivat vahvempia kuin nämä nykypäivän kaikesta turhasta valittavat heikot neidit."

Ravintoloitsija Maija Silvennoisen kommentit ovat tästä hyvä esimerkki. Hän jopa oikeuttaa kopelointia sillä, että aikaisemmin käsiksi käyneet vaikutusvaltaiset miesasiakkaat käyttäytyivät muutoin hyvin. Nykyään sen sijaan ei ilmeisesti osata kopeloida "oikein" eli käyttäytyä muuten asiallisesti, vaikka persettä vähän puristelisi.

Maija Silvennoinen kertoo, että hänkin koki nuorena ravintolatyöntekijänä seksuaalista häirintää, mutta silloin siihen suhtauduttiin sallivammin kuin nykyään.

– Ei se silloin ollut seksuaalista häirintää, vaan se kuului ihan normaaliin työhön. Siellä vanhat herrat puristeli milloin pakarasta, milloin mistäkin, mutta se kuului siihen juttuun ja tarjoilijana sai näin tippiä paremmin. Ei se silloin ollut häiritsevää, se kuului siihen kulttuuriin, Silvennoinen huomauttaa.

.

.

Silvennoisen mukaan takavuosien puristelijat käyttäytyivät kuitenkin muuten hyvin.

– Puristelijat olivat juuri näitä vuorineuvoksia, joilla oli muuten hyvät käytöstavat ja se kuului ravintolakulttuuriin. Tämän päivän nuorella sukupolvella ei ole sitä käytöstapakulttuuria. Käyttäydytään huonosti toisia ihmisiä kohtaan.

Silvennoisen mukaan puristelut pepusta ja muut jutut hyväksyttiin, koska palkasta iso osa tuli tippeinä asiakkailta.

https://yle.fi/uutiset/3-10072714

Eli puristelut hyväksyttiin, kun sai tippiä? Eikö tuo tarkoita lähinnä sitä, että antaa koskettaa itseään maksua vastaan?

Mutta asiaan. Olen 40+ nainen ja en jaksa aina ymmärtää sitä, kun kaikesta vouhotetaan somessa muttei sen ulkopuolella tehdä asian eteen yhtään mitään. Ei sellaisessa ole mitään järkeä, että jatkuvasti ja aina vaan "herätetään keskustelua", herätelkää ihan oikeita tekoja mielummin. Koska ei se kovin paljoa enää auta, että jälkeenpäin somessa kerrotaan kuinka ahdisti, kun ei olla uskallettu siinä tilanteessa sanoa mitään takaisin, vaan pitäisi nimenomaan opetella pitämään oikein kunnolla puolensa jo ahdistelutilanteessa, pistää hanttiin, huutaa, sanoa vastaan ja nolata ahdistelija täysin. Näin minä olen tehnyt ja takuulla ei ole sama tyyppi vähään aikaan käynyt käsiksi seuraavaan. Jos kaikki naiset toimisivat noin, niin luulisi ahdistelijoilla olevan tukalat oltavat. Ei heitä tietenkään mikään metoo-kampanja pelota. Siksi en niin jaksa innostua näistä. Eli lyhyesti sanottuna: olkaa vahvoja ja tehkää jotain konkreettista ongelmien ilmetessä, eikä vain istuta ongelman päällä ja voivotella.

Vierailija kirjoitti:

No ihan ensin ihmettelen sitä, miksei näistä asioista voi puhua suoraan silloin kun ne tapahtuu? Miksi vasta esim. 30 vuotta myöhemmin? Samoin nämä jatkuvat # -somekampanjat asiasta kuin asiasta on kuin laumaeläinten mylvintää. Suurimmalla osalla ei ole hajuakaan mistä on kyse, mennään vaan mukana kun kaikki muutkin.

Seksuaalista häirintää en hyväksy miehiltä enkä naisilta, mutta ihan joka katse toisen sukupuolen suuntaan ei ole #:n arvoinen asia. Nyt on tämän metoo -jutun myötä jokainen kynnelle kykenevä julkkisnainen ollut sitä mieltä, että on ahdisteltu, mutta onko heistä kukaan esim. nostanut syytettä näitä ahdistelijoita kohtaan, vai halutaanko tällä vaan mukaan kampanjaan? Se on se, minkä takia minua epäilyttää nämä kaikki julkisuudessa nyt huutelijat.

N41

Ahdistelusta tuli Suomessa rikos vasta vuonna 2014.

Juuri bussissa eräs 70+-vuotias nainen alkoi juttelemaan kanssani nuoruudessaan kokemasta seksuaalisesta häirinnästä. Sanoi "ei silloin ollut mitään tällaisia metoo-kampanjoita, ei näistä asioista voinut puhua". Tuli kyllä hyvä mieli siitä, että hän pystyi puhumaan siitä nyt ja myös piti sitä häirintänä, eikä minään normaalina käytöksenä.

Myös itsellä muutenkin herännyt toivo, kun on tajunnut että seksikulttuuri ja toisen rajojen ylittäminen läpänheiton varjolla tulee koko ajan enemmän tapetille ja myös vähenee jatkuvasti. Toki vastustajia on, mutta niin on aina ollut feminismin alkuajoista lähtien, jolloin naisten äänioikeutta pidettiin asioiden liiallisuuksiin viemisenä.

En voi sille mitään, minulla nousee karvat pystyyn kaikista somekohuista ja -kampanjoista, oli aihe sitten kuinka tärkeä tahansa.

En keksi tähän hätään parempaa keinoa trivialisoida tärkeitä asioita kuin tiivistämällä ne #-muotoon.

Ongelma on se, että miehistä vain pieni osa syyllistyy häirintään. Nämä kampanjat kuitenkin leimaavat hyvin voimakkaasti koko sukupuolen.

Ei pidä yleistää - mutta itselläni juuri tuollainen tuttava - minua viisi vuotta vanhempi - täyttää tänä vuonna siis 68. Kampanjan alkuaikoina ihmettelin hänen kommenttiaan ja kysyinkin miten on sellainen tunne että vähättelet asiaa ja jopa puolustelet näitä? Hän myönsi asian olevan juuri näin. Kyseinen ihminen haluaa olla ikuinen pikkutyttö ja miesten ihailun kohde aina vain. Se ihailu on tärkeää edelleenkin, muuhun ei kuulemma miestä enää tarvita. Vahva itsenäinen nainen joka ei enää halua miestä ristikseen - sanojensa mukaan.. 

Vierailija kirjoitti:

Hyvä kysymys, olen ite miettinyt samaa.

Olisko jotain sellaista, että he ovat itse elämeet vielä sovinistisempana aikana nuoruuttaan ja joutuneet varmasti kokemaan kaikenlaista ahdistelua ja vähättelyä vielä enemmän, kuin mitä nykyään nuoret naiset joutuvat kestämään.

Vuosien saatossa vanhenemisen myötä ahdistelu on vähentynyt ja ehkä jopa traumaattiset ja ikävät muistot kääntyy siihen perisuomalaisen/luterilaisen selviytymistarinan muotoon, että kyllä minä kestin kaiken, tein töitä, enkä koskaan valittanut mistään!

Että ehkä siinä on jotain katkeruutta mukana, halutaan että muutkin joutuu kestämään hammasta purren saman mitä itsekin. Ja nostetaan sillä tavalla itseä muiden yläpuolelle.

Noh, minä olen viiskymppinen nainen ja olen aina rakastanut sitä, että miehet katsovat ja viheltelevät perään. Olen aina harmitellut sitä, että olen saanut pahuksen vähän "kourimisia". Mielestäni sukupuolisuus on juuri sitä, että tekee mieli katsoa ja koskea. Ja tuntuu mukavalta, jos se kohdistuu itseen. Harmittaa meetoo, koska tuntuu että sillä yritetään hävittää tämä seksuaalinen jännite sukupuolten väliltä. En ainakaan itse keksi mitä muuta ideaa elämässä olisi kuin se, että saa huomiota miehiltä ja voi kietoa niitä pikkusormensa ympärille, pistää niitä raatamaan puolestaan yms. Sukupuoleton kulttuuri - argh. En ole yhtään mistään kokemuksestani katkera (Vaikka yksikin on sellainen, että kun kerron sen, se aina poistetaan kai sopimattomana. Joten en viitsi kertoa enää). Muut naiset eivät taas pätkääkään kiinnosta, joten en ole vertailemassa itseäni heihin millään tavalla. Siis "asettumassa ylämpuolelle" tms. Haluan vaan olla se alfanainen, joka vetää miehiä puoleensa :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on sellainen teoria että jotkut vanhemmat naiset voivat olla närkästyneitä siitä miten nuoret naiset saavat niin paljon huomiota miehiltä (joskin epätoivottua) ,kun he itse eivät enää saa minkäänlaista huomiota vaikka haluaisivatkin.

Eikös olisi  silloin loogisempaa, että nämä jotkut vanhemmat naiset tässä tapauksessa vastustaisivat kiihkeästi miesten nuorille naisille jakamaa huomiota :o

E tietenkään. Teoriani mukaan he siis närkästyisivät siitä, että nuoret naiset kehtaavat valittaa siitä että saavat miehiltä huomiota. Vanhemmat naiset siis eivät ymmärrä mitä nuoret naiset oikein valittavat kun miehethän osoittevat kuinka haluttuja he ovat. Itse he voisivat vain haaveilla huomion osoituksista seksuaalisessa mielessä.

Kuvittelet todellakin, että keski-ikäisille naisille elämän suurin sisältö olisi joku miesten huomio?!? Voi elämän kevät tätä järjen köyhyyttä taas.

No minulle kyllä on. Mitä hemmetin muuta sisältöä elämässä muka olisi? Työ - mutta olen siellä juuri miesten takia :D t. viisikymppinen akka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on sellainen teoria että jotkut vanhemmat naiset voivat olla närkästyneitä siitä miten nuoret naiset saavat niin paljon huomiota miehiltä (joskin epätoivottua) ,kun he itse eivät enää saa minkäänlaista huomiota vaikka haluaisivatkin.

Eikös olisi  silloin loogisempaa, että nämä jotkut vanhemmat naiset tässä tapauksessa vastustaisivat kiihkeästi miesten nuorille naisille jakamaa huomiota :o

E tietenkään. Teoriani mukaan he siis närkästyisivät siitä, että nuoret naiset kehtaavat valittaa siitä että saavat miehiltä huomiota. Vanhemmat naiset siis eivät ymmärrä mitä nuoret naiset oikein valittavat kun miehethän osoittevat kuinka haluttuja he ovat. Itse he voisivat vain haaveilla huomion osoituksista seksuaalisessa mielessä.

Mielestäsi seksuaalinen häirintä oli siis haaveiden täyttymys, josta nämä vanhemmat naiset voivat enää vain unelmoida :o

ja nuoret naiset nyt elävät unelmaansa.......

Ei seksuaalinen häirintä, vaan vastakkaisen sukupuolen seksuaalinen mielenkiinto. Olen viisikymppinen, eikä se ole mihinkään kadonnut. Aina katsotaan perään. 

Vierailija kirjoitti:

Selailin case Louhimiehen* ympärillä käytävää Facebook-keskustelua, ja pahimpia aivopieruja siellä päästelivät sovinistimiehet sekä tietyn ikäiset naiset. Ensimmäiseltä ryhmältä nuo vähättelevät kommentit ymmärtää, mutta sitä en vieläkään voi käsittää, miksi jokaisen paljastuksen alla on aina joku Irmeli haukkumassa nuoria naisia ja vähättelemässä naisten kokemuksia. Myös julkisuudessa näitä naisten "tämä on mennyt liian pitkälle"-kommentteja tulee melkein aina vain vaihdevuodet ylittäneiden naisten suusta, harvemmin meiltä nuorilta naisilta itseltämme.

Osaako joku selittää, mistä tämä johtuu? Sukupolviero, sisäistetty misogynia?

* Louhimies ei suoraan ole #metoo-tapaus mutta sinänsä relevantti, koska kampanja on antanut teatteri- ja elokuva-alan naisille rohkeutta puhua muistakin vallankäyttöön kytkeytyvistä ongelmista alalla.

Olen itse keski-ikäinen enkä tajua tuota hyssyttelyä. Kyllä nuo  tapaukset pitää pystyä tuomaan esille ilman että asiasta haloon nostaneet naiset lynkataan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on sellainen teoria että jotkut vanhemmat naiset voivat olla närkästyneitä siitä miten nuoret naiset saavat niin paljon huomiota miehiltä (joskin epätoivottua) ,kun he itse eivät enää saa minkäänlaista huomiota vaikka haluaisivatkin.

Eikös olisi  silloin loogisempaa, että nämä jotkut vanhemmat naiset tässä tapauksessa vastustaisivat kiihkeästi miesten nuorille naisille jakamaa huomiota :o

E tietenkään. Teoriani mukaan he siis närkästyisivät siitä, että nuoret naiset kehtaavat valittaa siitä että saavat miehiltä huomiota. Vanhemmat naiset siis eivät ymmärrä mitä nuoret naiset oikein valittavat kun miehethän osoittevat kuinka haluttuja he ovat. Itse he voisivat vain haaveilla huomion osoituksista seksuaalisessa mielessä.

Mielestäsi seksuaalinen häirintä oli siis haaveiden täyttymys, josta nämä vanhemmat naiset voivat enää vain unelmoida :o

ja nuoret naiset nyt elävät unelmaansa.......

En ole kyllä missään vaiheessa väittänyt että nuoret naiset nauttisivat kaikesta saamastaan huomiosta, päinvastoin. Sanoinpahan vain että voi olla niin että jotkut vanhemmat naiset ovat kateellisia siitä että nuoret naiset saavat edes huomiota miehiltä kun itse eivät saa. Eivät he tietenkään osaa asettua sen nuoren naisen asemaan tällöin ja sitä kautta ymmärtää että se huomio voi olla ahdistavaa.

Ymmärsitkä pointin?

En todellakaan ymmärrä. Jos se huomio on ahdistavaa, vanhemmiten on vain kiitollinen ettei sitä enää saa.

Tuollaisen mielipiteen takana voi olla vain sellainen, josta se ahdistelu on imartelevaa.

Aivan äly hoi älä jätä. Sinä et mitä luultavamminkaan kuulu niihin JOIHINKIN vanhempiin naisiin jotka vähättelevät nuorten naisten kokemaa ahdistelua. Mutta JOTKUT niistä vanhemmista naisista jotka vähettelevät sitä eivät osaa asettua nuorten naisten asemaan, eivätkä ymmärrä että se huomio ahdistaa.

En kyllä todellakaan ymmärrä, miksi nuoria seksuaalinen mielenkiinto ahdistaa. Itse olen poikien äiti, ja näitä ahdistaa kovasti tyttöjen mielenkiinto. Torjuvat mokomat kaiken, päälle kaksikymppisiä jokainen, eikä kukaan ole koskaan edes seurustellut. Outoa.