Keski-ikäiset/vanhemmat naiset, jotka vastustatte #metoo-kampanjaa ja häirinnästä puhumista: miksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä miksi vähätellään, ehkä kaikki eivät ole joutuneet häirinnän kohteeksi ja siten eivät sisäistä asiaa. Minä taas joskus ihmettelen sitä että naiset/ tytöt eivät nosta siitä helvetinmoista meteliä heti. Onko todella joku työ tms niin tärkeä, että sen takia pitää hyväksyä hammasta purren jonkun vanhan äijänkuvatuksen lähentelyt ja muut häirinnät. On minuakin nuorempana yritetty häiritä ja ties mihin houkutella mutta olen sellainen luonne, että tuollaisesta tulistun heti ja otan raivarit ko henkilölle. Sillä ei ole väliä missä asemassa henkilö on. En ole saanut potkuja sen takia. Sitten kun on tehnyt selväksi mitä mieltä tuosta on saa olla rauhassa.

Samaa mieltä! Samaan aikaan nostetaan esille sitä, kuinka ollaan vahvoja ja itsenäisiä naisia ja sitten äkkiä uhriudutaan mykiksi, mimosoiksi, joka ei saa suutaan auki tai ei edes yritä puolustaa omaa fyysistä koskemattomuuttaan! Käsittämätön yhtälö mielestäni. Jos #metoo kampanja kertoo ahdistelevista ja sovinistisista miehistä, kertoo se myös huonon itsetunnon omaavista naisista, jotka pelkäävät vetää rajoja ja antavat kohdella itseään huonosti. Onko se(kin) aina ja vain miesten vika? Mielestäni ei. Enkä miellä sitä etenkään vahvaksi naiseudeksi.

Tulkitsen metoo-kampanjaa niin, että sen yksi tarkoitus on myös lisätä naisten itsetuntoa ja itsemääräämisoikeutta. Suurella osalla naisista on heikko itsetunto, koska se on KULTTUURISTA muotoutunutta. Kasvatus kulttuuri on vuosikymmenet tai - sadat ollut naisia alentava. Ei tyttövauvalla syntyessään ole huonoa itsetuntoa, vaan siihen kasvetaan. Voi olla, että joissakin korkeasti koulutetuissa perheissä äidit ovat opettaneet tyttäriään "vahvoiksi", mutta massan kasvatusperiaatteet ovat olleet "tytöistä kilttejä, miehille mielinkielin". Kumpi edellä mainituista joutuu todennäköisesti seksuaalisen häirinnän kohteeksi toistuvasti? Kyllä se on tuo jälkimmäinen. Mutta muistakaa, että Suomessa on myös näitä peräkamarin poikia, jotka säälittävät minua suuresti sillä serkkuni on tällainen. Vanhempiensa kasvatuskulttuuri oli hyvin mies vie, nainen vikisee - mentaliteetilla sävytettyä. Äiti piikana pojilleen, aikuisella pojalleen leivän voitelee. Ja kaikki on hyvin, kun tähän ovat kasvaneet ja kulttuuri on "kasvattanut". Metoo muuttaa tätä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Flirtti on aina positiivinen asia - ja eri asia kuin ahdistelu. Nämä erottuvat kyllä ja molemmat osapuolet tietävät milloin on kyse kummastakin.

Ei se aina erotu, jos ei ole sosiaalista silmää. Itse vaivaannun pienestäkin flirtistä. Vihjaavista kommenteista ahdistun suunnattomasti.

En toki lähde väittämään, että kokemani on varsinaista ahdistelua. Mutta ihmisillä on erilaiset rajat eikä tämä ole aina selvää.

Voitko valottaa, että mikä siinä ahdistaa? Miksi haluat pitää niin tarkkoja rajoja muihin ihmisiin? Onko sinulla lapsia ja pitätkö heihinkin rajaa vai oletko ruumiinesi ja sieluinesi heidän käytettävissään?

No minulla ei ole tunteistani mitään tilivelvollisuutta tuntemattomille. Käsittääkseni minulla on oikeus olla turhan tarkkoine rajoineni rauhassa.

Olet siis kaiken kaikkiaan henkinen mimosa. Varmaan ei palkkaasikaan saa tiedustella. Ok, ei tarvi tilittää. Olin vaan utelias, koska olisi kiva yrittää ymmärtää jotain itselle täysin käsittämätöntä ajatusmaailmaa.

Ei siihen sen kummempaa ajatusmaailmaa tarvita, että olen introvertti ja minulla on sosiaalisten tilanteiden kammo, enkä ole seksuaalinen ihminen. Flirtti siis aiheuttaa ahdistusta ja seksuaalinen vihjailu sekä ahdistaa että ällöttää.

En pyörry siihen paikkaan, en ala kirkua enkä saa mitään kohtausta. Yksinkertaisesti yritän vain tilanteesta pois, yleensä mahdollisimman kohteliaasti. Onko tämä sinusta väärin?

Yllättäen jouduin itse vanhempana naisena jo kuulemaan kulttuuriantropologin (mies) kertomuksen siitä mten häntä oli ahdisteltu seksuaalisesti työpaikallaan. Tilanne oli se että odottelimme yhteisellä puolen vuoden tehokkaalla venäjänkurssilla jonkin tunnin alkua.  Vaikka olen kaikkea tällaista vastaan niin en kiellä etteikö minua ensin olisi vähän huvittanut. Mutta oikeasti enemmän kuunneltuani ja ennenkaikkea kehonkieltä katseltuani ymmärsin että hän todellakin oli ihan tosissaan,  nuori hyvännäköinen, hyvinkoulutettu ja älykäs mies. Tilanne oli minulle uusi mutta antoi miettimisen aihetta kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Flirtti on aina positiivinen asia - ja eri asia kuin ahdistelu. Nämä erottuvat kyllä ja molemmat osapuolet tietävät milloin on kyse kummastakin.

Ei se aina erotu, jos ei ole sosiaalista silmää. Itse vaivaannun pienestäkin flirtistä. Vihjaavista kommenteista ahdistun suunnattomasti.

En toki lähde väittämään, että kokemani on varsinaista ahdistelua. Mutta ihmisillä on erilaiset rajat eikä tämä ole aina selvää.

Voitko valottaa, että mikä siinä ahdistaa? Miksi haluat pitää niin tarkkoja rajoja muihin ihmisiin? Onko sinulla lapsia ja pitätkö heihinkin rajaa vai oletko ruumiinesi ja sieluinesi heidän käytettävissään?

No minulla ei ole tunteistani mitään tilivelvollisuutta tuntemattomille. Käsittääkseni minulla on oikeus olla turhan tarkkoine rajoineni rauhassa.

Olet siis kaiken kaikkiaan henkinen mimosa. Varmaan ei palkkaasikaan saa tiedustella. Ok, ei tarvi tilittää. Olin vaan utelias, koska olisi kiva yrittää ymmärtää jotain itselle täysin käsittämätöntä ajatusmaailmaa.

Ei siihen sen kummempaa ajatusmaailmaa tarvita, että olen introvertti ja minulla on sosiaalisten tilanteiden kammo, enkä ole seksuaalinen ihminen. Flirtti siis aiheuttaa ahdistusta ja seksuaalinen vihjailu sekä ahdistaa että ällöttää.

En pyörry siihen paikkaan, en ala kirkua enkä saa mitään kohtausta. Yksinkertaisesti yritän vain tilanteesta pois, yleensä mahdollisimman kohteliaasti. Onko tämä sinusta väärin?

Pitäisikö muka mennä jollain oikein-väärin -akselilla? Itsestä vaan tuntuu, että pelkosi rajoittaa elämääsi. Olen itsekin introvertti, mutta en pelkää ihmisiä enkä heidän mielenkiintoaan. Ja osaan karistaa kaikki kannoiltani heti kun seura ei enää kiinnosta. Koskee kaikkia sukupuolia ja sosiaalisia tilanteita. Mutta minä olenkin seksuaalinen ihminen. Ajattelen esim rinnoillani. Kysyn niiltä onko minulla kivaa ja niille tulee herumisrefleksi jos on :D Koen kaikki "normaalit sosiaaliset tilanteetkin" seksuaalisena kiihottumisena.

Mee toinen alkuperä kai oli tuoda asia julkisuuteen.

Tarkoitus on antaa esimerkki, että häirinnästä saa ja voi puhua. Ei tarvitse hävetä.

Nyt se on muuttunut nimettyjen ihmisten esiintuomiseksi. Ja siinäkin on sattumanvarainen otanta. Eli toinen ohjaaja joutuu törkyesimerkiksi julkisuuteen ja toinen samanmoinen jää pimentoon. Tavallaan hyvä, että reagoidaan, mutta onko tämä oikea tapa tuoda yksittäisiä ihmisiä tuomittavaksi? Voi olla että se on nykyaikainen tapa. Näin kulttuurit muuttuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Flirtti on aina positiivinen asia - ja eri asia kuin ahdistelu. Nämä erottuvat kyllä ja molemmat osapuolet tietävät milloin on kyse kummastakin.

Ei se aina erotu, jos ei ole sosiaalista silmää. Itse vaivaannun pienestäkin flirtistä. Vihjaavista kommenteista ahdistun suunnattomasti.

En toki lähde väittämään, että kokemani on varsinaista ahdistelua. Mutta ihmisillä on erilaiset rajat eikä tämä ole aina selvää.

Voitko valottaa, että mikä siinä ahdistaa? Miksi haluat pitää niin tarkkoja rajoja muihin ihmisiin? Onko sinulla lapsia ja pitätkö heihinkin rajaa vai oletko ruumiinesi ja sieluinesi heidän käytettävissään?

No minulla ei ole tunteistani mitään tilivelvollisuutta tuntemattomille. Käsittääkseni minulla on oikeus olla turhan tarkkoine rajoineni rauhassa.

Olet siis kaiken kaikkiaan henkinen mimosa. Varmaan ei palkkaasikaan saa tiedustella. Ok, ei tarvi tilittää. Olin vaan utelias, koska olisi kiva yrittää ymmärtää jotain itselle täysin käsittämätöntä ajatusmaailmaa.

Ei siihen sen kummempaa ajatusmaailmaa tarvita, että olen introvertti ja minulla on sosiaalisten tilanteiden kammo, enkä ole seksuaalinen ihminen. Flirtti siis aiheuttaa ahdistusta ja seksuaalinen vihjailu sekä ahdistaa että ällöttää.

En pyörry siihen paikkaan, en ala kirkua enkä saa mitään kohtausta. Yksinkertaisesti yritän vain tilanteesta pois, yleensä mahdollisimman kohteliaasti. Onko tämä sinusta väärin?

Pitäisikö muka mennä jollain oikein-väärin -akselilla? Itsestä vaan tuntuu, että pelkosi rajoittaa elämääsi. Olen itsekin introvertti, mutta en pelkää ihmisiä enkä heidän mielenkiintoaan. Ja osaan karistaa kaikki kannoiltani heti kun seura ei enää kiinnosta. Koskee kaikkia sukupuolia ja sosiaalisia tilanteita. Mutta minä olenkin seksuaalinen ihminen. Ajattelen esim rinnoillani. Kysyn niiltä onko minulla kivaa ja niille tulee herumisrefleksi jos on :D Koen kaikki "normaalit sosiaaliset tilanteetkin" seksuaalisena kiihottumisena.

Ihan sama kuin pikkupojilla, jotka sanoo ett "pippelistä nipistelee", kun tekevät jotain jännittävää ja vaarallista.

Vierailija kirjoitti:

Vaikea kokea "omaksi" liikettä, jonka esille nostamiin ilmiöihin ei ole koskaan itse törmännyt. Tai jos on, on osannut pitää puolensa. Olen 46-vuotias nainen, eikä minua ole koskaan kopeloitu tai väheksytty.

Pakko sanoa, että joku peffalle taputtelu on kyllä ihan turha kriisiytymisen paikka maailmassa, jossa vielä naiset pakotetaan kaapuihin, lapsiavioliittoihin ja joiden "kunniamurha" on monessa maassa ihan jees.

whataboutismi, tuo ojasta allikkoon johtava liukas polku.  Kunniamurhat ja lapsiavioliitot yms ovat asia erikseen. Nyt on nostettu pöydälle työpaikoilla ja arjessa tapahtuva sukupuoleen tai alempaan statukseen seksuaalinen/fyysinen /verbaalinen ahdistelu. Peffalle taputtelu (eli seksuaalinen ahdistelu) voi ahdistaa vuosikymmeniksi sellaisen, joka on kokenut sen ahdistavana/alentavana, yleensä muutenkin kovasti ahdistavan ja valta-asemiltaan vinoutuneen tilanteen osasena. Uskomatonta että vedät oikoviivaisia johtopäätöksiä asiasta, jota et ole oman kertomasi mukaan kokenut.

Kannattanee aina muistaa että kaikki me ikäännymme aina vain sitä enemmän mitä enemmän elää saamme? :D

"Yllättäen jouduin itse vanhempana naisena jo kuulemaan kulttuuriantropologin (mies) kertomuksen siitä mten häntä oli ahdisteltu seksuaalisesti työpaikallaan. Tilanne oli se että odottelimme yhteisellä puolen vuoden tehokkaalla venäjänkurssilla jonkin tunnin alkua.  Vaikka olen kaikkea tällaista vastaan niin en kiellä etteikö minua ensin olisi vähän huvittanut. Mutta oikeasti enemmän kuunneltuani ja ennenkaikkea kehonkieltä katseltuani ymmärsin että hän todellakin oli ihan tosissaan,  nuori hyvännäköinen, hyvinkoulutettu ja älykäs mies. Tilanne oli minulle uusi mutta antoi miettimisen aihetta kyllä."

Olen miehenä kokenut ahdistelua useasti (myös työpaikalla).  Naisten tekemä ahdistelu ei todellakaan ole marginaalissa. Tässä kulttuurissa siltä vain suljetaan silmät tai "ollaan huvittuneita". Oletetaan, että "miehen pitää olla otettu saamastaan huomiostaan". Tässä kulttuurissa miehen on oltava "vahva". Tuntemattoman ihmisen suorittama haarovälin kouriminen on "otettava huumorilla".

Ehkäpä se mikä tässä MeToossa jossain määrin häiritsee, on se että tässä sukupuolitetaan häirintä siten, että se suorastaan alleviivaa vallalla olevia kaksoisstandardeja.

Minä en häiritse, ahdistele tai käyttäydy sopimattomasti ketään naista kohtaan. En kuitenkaan voi olettaa saavani nauttia samanlaisesta kohtelusta - saati minkäänlaisesta tuesta joutuessani ahdistelluksi.

Loppuun. Tähän perään tullee pian odotettua kommenttia yhyy, nillitystä jne.

Just saying..

Kannattanee aina muistaa että kaikki me ikäännymme aina vain sitä enemmän mitä enemmän elää saamme? :D

Mun nuoruudessa oli "normaalia", että varsinkin vanhemmat miehet taputtelivat nuoria naisia ja kertoivat kaksimielisiä juttuja. Myös ikäisiltään pojilta ja miehiltä pystyi odottamaan ihan mitä tahansa. Lisäksi se nuori nainen syyllistettiin kaikkien taholta. Sen takia kukaan meistä ei kehdannut ottaa asiaa esille millään tavalla. Kun miehet vislasivat kadulla perääni, äitini,, joka oli paikalla, sen sijaan että olisi auttanut mua kestämään tilanteen, sanoi, että pitäis pukeutua vähän asiallisemmin. Nykymittapuun mukaan mun vaatteet oli kuin jollain nunnalla, ei puhettakaan esim. avarasta kaula-aukosta.

Oli ihan normaalia, että vanhemmat miehet, jopa sukulaiset, mittailivat katseellaan hädintuskin teini-ikään ehtineitä tyttöjä ja arvostelivat näiden vartaloa. Meille opetettiin, että se on ihan normaalia, sellaisia miehet ovat ja ei auta kuin sietää. Kehotettiin nauramaan, ei saanut ottaa vakavasti, pitää kestää tai ottaa jopa kohteliaisuutena. 

Kaikki tuo tuntui todella pahalta ja ällöttävältä, mutta itselläkin oli sitten sellainen mieli, että no ei kai sille mitään voi ja se kuuluu asiaan. Niin naapurinpojan, luokkakavereiden, sukulaisten, opettajien kuin tuntemattomienkin miesten epäasialliset katseet, sanat, kourimiset, taputtelut yms. ja sitä vain odotti aikaa, kun saa vihdoin olla rauhassa. 

Monille on varmaan iskostunut päähän ne opetukset, että ei saa valittaa. Jos valitat, olet kitisijä, et saa töitä, saat koulussa huonomman numeron, kukaan ei tykkää ja olet sitäpaitsi itse syyllinen. Nyt ei sitten hoksata, että ei se asia oikeasti ole noin ja nyt on aika tehdä muutos, etteivät omat tyttäremme joudu kokemaan samaa kuin me. Minä olen ainakin innolla tukemassa metoo-kampanjaa ja kannustan kaikkia naisia liittymään mukaan ja kertomaan kokemuksistaan! Tuen todellakin nuoria naisia tässä(kin) asiassa. Haluan, että oma tyttäreni ja kaikkien muidenkin tyttäret ja kaikki tulevat naissukupolvet saavat elää rauhassa ja oman itsenään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä kysymys, olen ite miettinyt samaa.

Olisko jotain sellaista, että he ovat itse elämeet vielä sovinistisempana aikana nuoruuttaan ja joutuneet varmasti kokemaan kaikenlaista ahdistelua ja vähättelyä vielä enemmän, kuin mitä nykyään nuoret naiset joutuvat kestämään.

Vuosien saatossa vanhenemisen myötä ahdistelu on vähentynyt ja ehkä jopa traumaattiset ja ikävät muistot kääntyy siihen perisuomalaisen/luterilaisen selviytymistarinan muotoon, että kyllä minä kestin kaiken, tein töitä, enkä koskaan valittanut mistään!

Että ehkä siinä on jotain katkeruutta mukana, halutaan että muutkin joutuu kestämään hammasta purren saman mitä itsekin. Ja nostetaan sillä tavalla itseä muiden yläpuolelle.

Noh, minä olen viiskymppinen nainen ja olen aina rakastanut sitä, että miehet katsovat ja viheltelevät perään. Olen aina harmitellut sitä, että olen saanut pahuksen vähän "kourimisia". Mielestäni sukupuolisuus on juuri sitä, että tekee mieli katsoa ja koskea. Ja tuntuu mukavalta, jos se kohdistuu itseen. Harmittaa meetoo, koska tuntuu että sillä yritetään hävittää tämä seksuaalinen jännite sukupuolten väliltä. En ainakaan itse keksi mitä muuta ideaa elämässä olisi kuin se, että saa huomiota miehiltä ja voi kietoa niitä pikkusormensa ympärille, pistää niitä raatamaan puolestaan yms. Sukupuoleton kulttuuri - argh. En ole yhtään mistään kokemuksestani katkera (Vaikka yksikin on sellainen, että kun kerron sen, se aina poistetaan kai sopimattomana. Joten en viitsi kertoa enää). Muut naiset eivät taas pätkääkään kiinnosta, joten en ole vertailemassa itseäni heihin millään tavalla. Siis "asettumassa ylämpuolelle" tms. Haluan vaan olla se alfanainen, joka vetää miehiä puoleensa :D

Osaatko itse olla hienotunteisesti vai käytkö flirttailemaan nuorille miehille? Mitä enemmän toinen punastuu, niin sen hauskempaa se on? Tähän olen itse herännyt omien poikieni kokemuksen myötä. Komeita, raamikkaita mutta ujoja. Sekä omanikäiset tytöt, että vanhemmat naiset näkevät heidät puoleensavetävinä kohteina. Pojat kokevat vartalonsa kommentoinnin ja koskettelun epämiellyttävänä.

tupla standardit kirjoitti:

"Yllättäen jouduin itse vanhempana naisena jo kuulemaan kulttuuriantropologin (mies) kertomuksen siitä mten häntä oli ahdisteltu seksuaalisesti työpaikallaan. Tilanne oli se että odottelimme yhteisellä puolen vuoden tehokkaalla venäjänkurssilla jonkin tunnin alkua.  Vaikka olen kaikkea tällaista vastaan niin en kiellä etteikö minua ensin olisi vähän huvittanut. Mutta oikeasti enemmän kuunneltuani ja ennenkaikkea kehonkieltä katseltuani ymmärsin että hän todellakin oli ihan tosissaan,  nuori hyvännäköinen, hyvinkoulutettu ja älykäs mies. Tilanne oli minulle uusi mutta antoi miettimisen aihetta kyllä."

Olen miehenä kokenut ahdistelua useasti (myös työpaikalla).  Naisten tekemä ahdistelu ei todellakaan ole marginaalissa. Tässä kulttuurissa siltä vain suljetaan silmät tai "ollaan huvittuneita". Oletetaan, että "miehen pitää olla otettu saamastaan huomiostaan". Tässä kulttuurissa miehen on oltava "vahva". Tuntemattoman ihmisen suorittama haarovälin kouriminen on "otettava huumorilla".

Ehkäpä se mikä tässä MeToossa jossain määrin häiritsee, on se että tässä sukupuolitetaan häirintä siten, että se suorastaan alleviivaa vallalla olevia kaksoisstandardeja.

Minä en häiritse, ahdistele tai käyttäydy sopimattomasti ketään naista kohtaan. En kuitenkaan voi olettaa saavani nauttia samanlaisesta kohtelusta - saati minkäänlaisesta tuesta joutuessani ahdistelluksi.

Loppuun. Tähän perään tullee pian odotettua kommenttia yhyy, nillitystä jne.

Just saying..

Miesten pitää laittaa päivityksiinsä mee too myös. Siitä se alkaa. Vaikeneminen on tuossakin se ongelma. Kirjoitin juuri pojistani joiden myötä silmäni on avautunut. Mieheni ei ole koskaan asiasta puhunut. Ehkä ajattelee minun olevan mustasukkainen tai sitten ei ole sellaista kokenut. Kun asia on tuotu poikien kautta tietooni, olen siitä puhunut. Itse en mielestäni ole ketään ahdistellut. Pitäydyn kommentoimasta lasteni kavereiden piirteitä, kuin korkeintaan käytöstapoja tai älykkyyttä tms.

En tiedä, mutta miksi nämä tapaukset tulevat aina jälkikäteen? Miksi uhri ei heti tee ilmoitusta häirinnästä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä kysymys, olen ite miettinyt samaa.

Olisko jotain sellaista, että he ovat itse elämeet vielä sovinistisempana aikana nuoruuttaan ja joutuneet varmasti kokemaan kaikenlaista ahdistelua ja vähättelyä vielä enemmän, kuin mitä nykyään nuoret naiset joutuvat kestämään.

Vuosien saatossa vanhenemisen myötä ahdistelu on vähentynyt ja ehkä jopa traumaattiset ja ikävät muistot kääntyy siihen perisuomalaisen/luterilaisen selviytymistarinan muotoon, että kyllä minä kestin kaiken, tein töitä, enkä koskaan valittanut mistään!

Että ehkä siinä on jotain katkeruutta mukana, halutaan että muutkin joutuu kestämään hammasta purren saman mitä itsekin. Ja nostetaan sillä tavalla itseä muiden yläpuolelle.

Noh, minä olen viiskymppinen nainen ja olen aina rakastanut sitä, että miehet katsovat ja viheltelevät perään. Olen aina harmitellut sitä, että olen saanut pahuksen vähän "kourimisia". Mielestäni sukupuolisuus on juuri sitä, että tekee mieli katsoa ja koskea. Ja tuntuu mukavalta, jos se kohdistuu itseen. Harmittaa meetoo, koska tuntuu että sillä yritetään hävittää tämä seksuaalinen jännite sukupuolten väliltä. En ainakaan itse keksi mitä muuta ideaa elämässä olisi kuin se, että saa huomiota miehiltä ja voi kietoa niitä pikkusormensa ympärille, pistää niitä raatamaan puolestaan yms. Sukupuoleton kulttuuri - argh. En ole yhtään mistään kokemuksestani katkera (Vaikka yksikin on sellainen, että kun kerron sen, se aina poistetaan kai sopimattomana. Joten en viitsi kertoa enää). Muut naiset eivät taas pätkääkään kiinnosta, joten en ole vertailemassa itseäni heihin millään tavalla. Siis "asettumassa ylämpuolelle" tms. Haluan vaan olla se alfanainen, joka vetää miehiä puoleensa :D

Jos tämä ei ole trolli, niin ihan ei ole taidettu ymmärtää #metoo:n ideaa. Tai sitten olet poikkeuksellinen yksilö siinä mielessä, että sinusta ihan kaikkien taholta tuleva kopelointi, kourinta, lääppiminen, viheltely ym. on mukavaa. Herää kysymys, mitä tällä koitat sitten paikata itsessäsi, jos vastenmielisten äijien kourinnat tai huutelut lämmittävät mieltä. Pisimmällään vietynä tästä pääsisi siihen, että rikoskin olisi sinusta varmaan ihan vain sitä, että alfanainen sattui vetämään puoleensa. Täytyy nyt sen verran muuten lopuksi tiputtaa sinua maanpinnalle, että eivät ne kopeloijat, viheltelijät ym. tunne oikeasti yhtään mitään vetovoimaa sinua kohtaan. Kunhan vain häiriköivät, mitätöivät ja koittavat olla vuorostaan jotain alfauroksia.

Itse tietää tämän yleensä kyllä ja useimmiten voi ja pystyy vetämään rajat. Aina ei - jos ajattelen itseänikin vaikkapa nuorena ja varhain kehittyneenä lapsena. Oli todella kiusallista olla aikuisen näköinen 10-vuotias lapsi.. ja kuunnella ja ottaa vastaan kaikki kommentit - niin ne hyväntahtoiset kuin myös sitten vaikkapa isommassa kaupungissa käydessäni kadulla joidenkin miesten kommentit ja tarttumiset. Hyvännäköinen opiskelijaystäväni myöhemmin kertoi kuinka hänelle miehet kadulla kulkiessaan kuiskivat "viisikymppiä"..

Joten ehkä kuitenkin ja toivoisin että tänä päivänä jo vähän helpompi elää ja olla kuin aikoinaan 60- ja 70-luvun Suomessa missä todellakaan ei näistä asioista puhuttu ja keskusteltu. :)

Hän häpeää.

Pakko sanoa tähän väliin, että munkin mielestä metoo yms. jutut on mennyt ihan liian pitkälle. Ylipäätään nykyfeminismi länsimaissa on aika hiiskatin turhaa ulinaa ja miesten demonisointia. Naisissa on ihan yhtäpaljon inhottavia ihmisiä kuin miehissäkin.

Ja oon 22-vuotias nainen. En vaan huutele mielipiteitäni somessa, koska esim. opiskelukavereistani varmaan ainakin puolet on näitä nykyfeministejä. En viitsi polttaa siltoja tuleviin kollegoihin. Ah yliopisto ja sosiaaliala. Pidän siis mielipiteeni ihan lähipiirini tietona. :)

Vierailija kirjoitti:

En tiedä, mutta miksi nämä tapaukset tulevat aina jälkikäteen? Miksi uhri ei heti tee ilmoitusta häirinnästä?

Koska sellaista ei ole ennen tunnettu. Se on vaiettu kuoliaaksi. Jopa kouluissa oikeat pedofiilirikokset on painettu villasella, kun kulttuuriin on kuulunut vaikeneminen. Psyykkiset vammat vain niellään ja ilmoittamiskynnys ylittyy fyysisen vammojen myötä jos silloinkaan.