Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Keski-ikäiset/vanhemmat naiset, jotka vastustatte #metoo-kampanjaa ja häirinnästä puhumista: miksi?
19.03.2018 |
Selailin case Louhimiehen* ympärillä käytävää Facebook-keskustelua, ja pahimpia aivopieruja siellä päästelivät sovinistimiehet sekä tietyn ikäiset naiset. Ensimmäiseltä ryhmältä nuo vähättelevät kommentit ymmärtää, mutta sitä en vieläkään voi käsittää, miksi jokaisen paljastuksen alla on aina joku Irmeli haukkumassa nuoria naisia ja vähättelemässä naisten kokemuksia. Myös julkisuudessa näitä naisten "tämä on mennyt liian pitkälle"-kommentteja tulee melkein aina vain vaihdevuodet ylittäneiden naisten suusta, harvemmin meiltä nuorilta naisilta itseltämme.
Osaako joku selittää, mistä tämä johtuu? Sukupolviero, sisäistetty misogynia?
* Louhimies ei suoraan ole #metoo-tapaus mutta sinänsä relevantti, koska kampanja on antanut teatteri- ja elokuva-alan naisille rohkeutta puhua muistakin vallankäyttöön kytkeytyvistä ongelmista alalla.
Kommentit (277)
Hästägien lisääminen someen ei todellakaan vaikuta millään muotoa niihin raiskaajiin tai ahdistelijoihin.
Ihan samalla tavalla tulevat toimimaan tulevaisuudessakin.
Jos olet rikoksen uhri, teet rikosilmoituksen.
Mitään muutosta #metoo-vouhottaminen ei ole mihinkään tuonut, eikä tuo tulevaisuudessakaan .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisin tuoda tähän keskusteluun perspektiiviä 30-luvulla syntyneeltä naiselta. Hän ei palstaile, mutta ei myöskään edusta tuota aloittajan kuvailemaa linjaa. Hän on kertonut muutamista tapauksista ja se mikä eroaa nykypäivästä on seuraamukset ja toimintatapa.
Eräässä tapauksessa talossa oli mies, joka ahdisteli naisia ja tyttöjä. Naisten tapa hoitaa asia oli se, että tyttöjä ei laitettu yksin sinne kylään, eikä käymään, eikä töihin. Näin suojeltiin lapsia ja naisia, kun muuta ei voitu.
Toisessa tapauksessa perheessä isä käytti tytärtään hyväkseen ja tytär myös synnytti lapsen tästä suhteesta. Ja tappoi myöhemmin itsensä.
Näistä asioista tiedettiin eikä niitä välttämättä hyväksytty, mutta oltiin suht "aseettomia". Paljon oli merkitystä silläkin, missä asemassa henkilöt olivat. Ja tietysti sukupuolella.
En silti osaa kuvitella tätä naista puolustelemassa näitä hyväksikäyttäjiä, päinvastoin. Eiköhän suurin osa vanhemmista naisista ole iloisia siitä, että nykyään lapsia ja tyttöjä suojellaan pahalta, ja syyllisiä rankaistaan. Ja jotenkin tuolla facen puolella äännekkäimpiä tuntuvat olevan ne hölmöimmät.
Yksi pointti kn myös siinä, että vanheempien naisten kokemukset ovat todella tätä luokkaa. Siihen verrattuna mankuminen pelkästä ehdottelusta tuntuu helposti vähän turhanaikaiselta.
Se "pelkkä ehdottelu" on osa samaa ilmiötä, joten sitäkään ei pidä vähätellä. Häirintää ja hyväksikäyttöä kannattaa ajatella ennemmin jatkumona, jonka toisessa päässä on vaikka kadulla perään huutaminen ja toisessa sitten jotain ihan muuta. "Pelkkä ehdottelu" asettuu myöskin kummasti eri valoon, kun miettii kohteeksi esim. 12-vuotiaan tytön.
Ei kun se nimenomaan EI ole oa samaa ilmiötä. Häirintä ja hyväksikäyttö ovat häirintää ja hyväksikäyttöä, siis sioita, jotka tapahtuvat toisen tahdosta huolimatta ja joita toinen tekee käyttääkseen ja hankkiakseen toisen yli sellaista valtaa, jota hänellä ei pitäisi olla. Siksi se on paha asia, ihmisoikeuksien vastainen, tuomittava ja niin pitkälle hävitettävä maailmasta kuin mahdollista.
Ehdotus taas on jotain, joka jättää toiselle täyden harkintavallan ja joka ei sisällä illegitiimiä valtaa tai edes vallankäytön yritystä toisen yli.
Itselleni on ehdotttu kaikenlaisia, kaiken pituisia ja monelaisisa olosuhteissa taphtu ia seksisuhteita hierontapalvelusta kuukauden etelänmatkaan ja avoimeen suhteeseen lliitymisestä tavanomaisiin yhden yön ja loppuelämän väliltä oleviin suhteisiin. Jotkut niistä ehdotuksidta olivat jossain määrin tai hyvinkin loukkaavia, koska niiden esittäjä esimerkiksi osoitti ajattelevansa, että voisin ryhtyä prostituutioon tai että pettäisin aviomiestäni jonka kanssa hän tiesi minun olevan naimisissa (vaikka ehkä hän ei pitänyy sitä pahana kun itsekin oli naimisissa toisen kanssa). Jotkut niistä olivat vastenmielisiä, koska - no en viitsi niiden sisältöä tässä tarkemmin kertoa.
Mutta loukkaavuudestaan tai vastenmielisyydestään huolimatta NE EIVÄT OLLEET AHDISTELUA TAI HYVÄKSIKÄYTTÖÄ, koska niissä ei yritetty käytää valtaa ylitseni. Niissä ei esitetty, että minun pitää suostua, ei painostettu eikä vihjattu, että töitä ei jatkossa ole jollen suostu. Kunhan ilmoittautuivat köytettävissäoleviksi, jos minulla sattuisi olemaan kiinnostus. Valinta jäi aidosti minulle. Kun sanoin ei, ehdottelijat totesivat, ettei sitten - jotkut lisäsivät siihen, että jos myöhemmin muutan mieltäni niin riittää kun ilmoitan.
On olemassa myös ahdistavaa ja painostavaa ja vallankäyttöä sisältävää seksuaalista hyväksikäyttöä, jossa valinta ei jää sille toiselle osapuolelle, vaan annetaan ymmärtää, että jos et suostu, seuraukset eivät ole kivat. Sellainen on ehdottoman tuomittavaa. Mutta tämähän ei ole ehdottelua, se on painostusta, ja yleensä siitä sit seuraa jotain muutakin.
Minusta olisi naisten itsensä takia tärkeä pitää myös sanat oikeina. Kun pyhumme painostuksesta ja hyvöksikäytöstä, puhukaamme niistä, älkäämmekä sotkeko asiaan muuta.
Täysin samaa mieltä. Ehdottelu on ok, kunhan siinä ei tosiaan ole painostusta tai valta-aseman käyttöä mukana.
N51
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on sellainen teoria että jotkut vanhemmat naiset voivat olla närkästyneitä siitä miten nuoret naiset saavat niin paljon huomiota miehiltä (joskin epätoivottua) ,kun he itse eivät enää saa minkäänlaista huomiota vaikka haluaisivatkin.
Eikös olisi silloin loogisempaa, että nämä jotkut vanhemmat naiset tässä tapauksessa vastustaisivat kiihkeästi miesten nuorille naisille jakamaa huomiota :o
E tietenkään. Teoriani mukaan he siis närkästyisivät siitä, että nuoret naiset kehtaavat valittaa siitä että saavat miehiltä huomiota. Vanhemmat naiset siis eivät ymmärrä mitä nuoret naiset oikein valittavat kun miehethän osoittevat kuinka haluttuja he ovat. Itse he voisivat vain haaveilla huomion osoituksista seksuaalisessa mielessä.
Mielestäsi seksuaalinen häirintä oli siis haaveiden täyttymys, josta nämä vanhemmat naiset voivat enää vain unelmoida :o
ja nuoret naiset nyt elävät unelmaansa.......
En ole kyllä missään vaiheessa väittänyt että nuoret naiset nauttisivat kaikesta saamastaan huomiosta, päinvastoin. Sanoinpahan vain että voi olla niin että jotkut vanhemmat naiset ovat kateellisia siitä että nuoret naiset saavat edes huomiota miehiltä kun itse eivät saa. Eivät he tietenkään osaa asettua sen nuoren naisen asemaan tällöin ja sitä kautta ymmärtää että se huomio voi olla ahdistavaa.
Ymmärsitkä pointin?En todellakaan ymmärrä. Jos se huomio on ahdistavaa, vanhemmiten on vain kiitollinen ettei sitä enää saa.
Tuollaisen mielipiteen takana voi olla vain sellainen, josta se ahdistelu on imartelevaa.
Aivan äly hoi älä jätä. Sinä et mitä luultavamminkaan kuulu niihin JOIHINKIN vanhempiin naisiin jotka vähättelevät nuorten naisten kokemaa ahdistelua. Mutta JOTKUT niistä vanhemmista naisista jotka vähettelevät sitä eivät osaa asettua nuorten naisten asemaan, eivätkä ymmärrä että se huomio ahdistaa.
Niin kliseinen teoria, kateuskortti esille.
JOTKUT miehet kun ahdistelee nuoria naisia, niin JOIHINKIN vanhempiin naisiin iskee kateus.
JOTKUT JOSKUS JOSSAIN, en nyt yleistä, mutta kuitenkin
Vierailija kirjoitti:
Hästägien lisääminen someen ei todellakaan vaikuta millään muotoa niihin raiskaajiin tai ahdistelijoihin.
Ihan samalla tavalla tulevat toimimaan tulevaisuudessakin.
Jos olet rikoksen uhri, teet rikosilmoituksen.
Mitään muutosta #metoo-vouhottaminen ei ole mihinkään tuonut, eikä tuo tulevaisuudessakaan .
En ole tämän kanssa aivan samaa mieltä. Ennen oli voimassa vaikenemisen kulttuuri ja valta-asemassa olevat henkilöt pystyivät helposti käyttämään valtaansa väärin ilman mitään pelkoa oman maineensa menetyksestä. Se että uhrit uskaltavat puhua ja että heidän kokemuksiaan ei automaattisesti mitätöidä pistää ahdistelijatkin miettimään onko se nyt riskin ja mekkalan arvoista. Kulttuurikin voi muuttua vaikka se hidas prosessi onkin ja vaikka täydelliseen lopputulokseen ei koskaan päästäisikään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kovasti vähättelijät ovat huolissaan somelynkkauksista, mutta onko heillä käynyt mielessään, että juuri sosiaalinen media on antanut häirityille mahdollisuuden puhua ja tulla kuulluksi?
Tämä!
Ja ai että mua risoo tuo "lynkkaus" ja "noitavaino" -termien omiminen. Molemmat kuvaavat tapahtumia, joissa valtaapitävät, yleensä valkoiset miehet kiduttivat ja murhasivat heikommassa asemassa olevia (yleensä naisia ja mustia miehiä). Paljon pätevämpi analogia olisi, että seksuaalisen ahdistelun ja väkivallan uhrit ovat noitavainojen uhreja, joita enemmistö ihmisistä vihdoin uskoo.
#josnoidiksisyytetyilläolisiollutsome
Maailman mitakaavassa vastauksesi on sopiva, onhan siellä noitavainoista puhuttaessa sanottu niiden olleen naistenmurhaa. Kuolemantuomioiden osalta miehet ovat aina olleet uhrin asemassa, siinä olet väärässä.
Suomessa tosin noituudesta syytetyistä valtaosa oli miehiä, joten noitavaino on sopiva termi täällä. Mutta en ole huomannut Suomessa noitavainoa taikka lynkkauksia #metoo -liikkeen yhteydessä vielä. Suomalaiset feministit ovat järkeviä, sen huomaa jokainen joka viettää aikaa suomalaisten feministien ja Yhdysvaltalaisten feministien kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä niitä vanhempia naisia löytyy, jotka oikeasti vähättelevät jopa halveksuvat niitä nuoria naisia, jotka puhuvat kokemastaan ahdistelusta. Sitähän tämä ketju myös ymmärtääkseni käsitteli, mutta kun kirjoitin asiasta ja annan mahdollisen selityksen niin tahallaan väärin ymmärretään ja kumotaan kaikki ilman perusteluita. Mikä todistaisikaan paremmin tämän ilmiön olemassa olon....
Vierailija kirjoitti:
Hästägien lisääminen someen ei todellakaan vaikuta millään muotoa niihin raiskaajiin tai ahdistelijoihin.
Ihan samalla tavalla tulevat toimimaan tulevaisuudessakin.
Jos olet rikoksen uhri, teet rikosilmoituksen.
Mitään muutosta #metoo-vouhottaminen ei ole mihinkään tuonut, eikä tuo tulevaisuudessakaan .
Luulen että tämä tuo muutoksen, ainakin elokuva-alalla. Normaalissa katukuvassa tuskin näkyy mitenkään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä miksi vähätellään, ehkä kaikki eivät ole joutuneet häirinnän kohteeksi ja siten eivät sisäistä asiaa. Minä taas joskus ihmettelen sitä että naiset/ tytöt eivät nosta siitä helvetinmoista meteliä heti. Onko todella joku työ tms niin tärkeä, että sen takia pitää hyväksyä hammasta purren jonkun vanhan äijänkuvatuksen lähentelyt ja muut häirinnät. On minuakin nuorempana yritetty häiritä ja ties mihin houkutella mutta olen sellainen luonne, että tuollaisesta tulistun heti ja otan raivarit ko henkilölle. Sillä ei ole väliä missä asemassa henkilö on. En ole saanut potkuja sen takia. Sitten kun on tehnyt selväksi mitä mieltä tuosta on saa olla rauhassa.
Samaa mieltä! Samaan aikaan nostetaan esille sitä, kuinka ollaan vahvoja ja itsenäisiä naisia ja sitten äkkiä uhriudutaan mykiksi, mimosoiksi, joka ei saa suutaan auki tai ei edes yritä puolustaa omaa fyysistä koskemattomuuttaan! Käsittämätön yhtälö mielestäni. Jos #metoo kampanja kertoo ahdistelevista ja sovinistisista miehistä, kertoo se myös huonon itsetunnon omaavista naisista, jotka pelkäävät vetää rajoja ja antavat kohdella itseään huonosti. Onko se(kin) aina ja vain miesten vika? Mielestäni ei. Enkä miellä sitä etenkään vahvaksi naiseudeksi.
A) Kyse on siitä, että kaikki ahdistelu on saatava loppumaan, ja sen siunaava kulttuuri muuttumaan. Vaikka kaikki naiset pärjäisivät vallan hyvin ahdistelevien miesten joukossa, niin ahdistelu on VÄÄRIN. Huomaatko, että asenteesi on ikään kuin että ahdistelu on luonnonlaki, ja sitä tulee joka tapauksessa tapahtumaan, ainoa asia, mihin voi vaikuttaa, on naisten asenne ja toiminta. Eikö olisi parempi, että miehet lopettaisivat raiskaukset, ahdistelut, ja seksin vaatimisen aseman nojalla? Jos ei, niin miksi ei?
B) entä herkät, heikot, lapsena hyväksikäytetyt tai lapsen mykiksi hakatut naiset, jotka eivät pysty puolustamaan itseään? Eikö heitä pidä suojella? Kaikkia ei voi opettaa assertiiviseksi, ei ainakaan niin nopealla tahdilla, että heidät voisi sitä kautta pelastaa kaikilta vaaratilanteilta. Sen sijaan heitä auttaisi jos ahdistelu ja painostus seksiin eivät vaan olisi enää millään lailla hyväksyttävissä.
C) olin mukana suljetussa #memyös -ryhmässä. Se oli TÄYNNÄ kertomuksia siitä, miten hyvin erilaisia naisia oli raiskattu ilman, että raiskaajalle olisi koitunut tästä mitään seurauksia. Suomessa. Myös 2000- ja 2010-luvulla. Se viimeistään avasi mun silmät sille, että asioiden ON muututtava. Ja julkisen keskustelun ja viime aikasten tapahtumien perusteella näin tulee myös tapahtumaan. Hyvä me!
MIssä kohtaa väitän, että ahdistelu olisi luonnonlaki? Ja eivät ne miehet´todellakaan lopeta toimimasta törkeästi, jos ei siihen puututa! Mutta puuttuminen tarkoittaa myös asian toisen puolen huomioimista. Myös ne väkivaltaa käyttävät miehet voivat olla uhreja eivätkä pelkästään pahiksia. Ja et ole sattumalta lukenut esim. tilastoja, joissa seksuaalisen hyväksinkäytön uhreista tulee mahdollisesti myös itse hyväksikäyttäjiä?
Herkkyys on hyvä asia, mutta herkkä voi myös olla rohkea ja mitä parempi itsetunto hänellä on, sitä ennemmin hän uskaltaa myös olla oma itsensä eikä vaikene. Enkä muuten pidä sanasta suojelu - muutoin kun puhutaan alaikäisistä - tytöistä ja pojista - joilla itsetunto on vasta kehittymässä. Mutta heistäkin kasvaa aikuisia, joiden pitää osata ottaa VASTUU omasta elämästään ja teoistaan. Ja kyllä - tätä voi - ja pitää - todellakin opettaa! Eli miten puolustan itseäni ja omia rajojani ja pidän itseäni arvossa. Ja ne, joita on lapsena kahdoinkohdeltu -syystä taikka toisesta (ja yllätys sinulle, kuulun itse tähän ryhmään) on myös käytävä läpi oma prosessinsa, ei voi uhriutua läpi elämänsä - tai toki voi, mutta myös se on oma valinta!
Ja hienointa on se, kun raiskauksen uhrit oikeasti uskaltavat avata suunsa ja kertoa totuuden eivätkä vaikene tai kerro asiasta liian myöhään - häpeää vastaan voi taistella vain ja ainoastaan avoimuudella ja se koskee meitä IHAN jokaikistä, ei vain tiettyä ihmisryhmää, etenkään sukupuolta!
Toki, mutta eikö sinusta ole hyvä tavoite muuttaa normeja niin, että ahdistelusta, törkeyksien puhumisesta ja seksiin painostamisesta tulee yleisesti väärää ja häpeällistä toimintaa?
On, mutta se ei tapahdu vain leimaamalla toinen osapuoli syypääksi ja oikeuttamalla omat tavat ja reaktiot toimia oikeiksi! Yhtä lailla meistä naisista löytyy seksuaalista valtaa väärinkäyttäviä, mutta tässä keskustelussa se on tabu. Ja minä en pidä tabuista. Ja se mikä luokitellaan törkeäksi, riippuu todellakin ihmisestä. Vai mitäpä olet siitä, että kun heitän oman huumorintajuni mukaista läppää (yleensä mustaa huumoria), se saa vastareaktioksi paheksuntaa, yllätys yllätys - usein nimenomaan naisilta. Tai kyseessä ei ole edes kehenkään henkilöön kohdistuvaa, kunhan halutaan loukkaantua ns. puolesta, mikä tässäkin ketjusta tulee ilmi.
Onko vika siis loukkaantujissa vai minussa? Vai onko kysymys erilaisista näkemyksistä, siitä mikä on suotavaa vai ei? Eli jotta muut eivät loukkaantuisi, tulee minun rajoittaa käytöstäni, mutta entäpä jos ne muut loukkaantuvat mielestäni syyttä?
Näen myös selkeän eron fyysisessä kiinnikäymisessä ja ns. rumien puheiden sietämisessä. Joku voi kokea suorapuheisuuden rumana, mutta toinen taas näkee sen sellaisena, että "asioista puhutaan niiden oikeilla nimillä". Eli sanon pi**u ja sinä koet sen häirintänä? Tämä on se syy, miksi asiasta pitää todellakin keskustella eikä vain mennä massan mukana määkien #metoo!
Joko se jätti? kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on sellainen teoria että jotkut vanhemmat naiset voivat olla närkästyneitä siitä miten nuoret naiset saavat niin paljon huomiota miehiltä (joskin epätoivottua) ,kun he itse eivät enää saa minkäänlaista huomiota vaikka haluaisivatkin.
Eikös olisi silloin loogisempaa, että nämä jotkut vanhemmat naiset tässä tapauksessa vastustaisivat kiihkeästi miesten nuorille naisille jakamaa huomiota :o
E tietenkään. Teoriani mukaan he siis närkästyisivät siitä, että nuoret naiset kehtaavat valittaa siitä että saavat miehiltä huomiota. Vanhemmat naiset siis eivät ymmärrä mitä nuoret naiset oikein valittavat kun miehethän osoittevat kuinka haluttuja he ovat. Itse he voisivat vain haaveilla huomion osoituksista seksuaalisessa mielessä.
Mielestäsi seksuaalinen häirintä oli siis haaveiden täyttymys, josta nämä vanhemmat naiset voivat enää vain unelmoida :o
ja nuoret naiset nyt elävät unelmaansa.......
En ole kyllä missään vaiheessa väittänyt että nuoret naiset nauttisivat kaikesta saamastaan huomiosta, päinvastoin. Sanoinpahan vain että voi olla niin että jotkut vanhemmat naiset ovat kateellisia siitä että nuoret naiset saavat edes huomiota miehiltä kun itse eivät saa. Eivät he tietenkään osaa asettua sen nuoren naisen asemaan tällöin ja sitä kautta ymmärtää että se huomio voi olla ahdistavaa.
Ymmärsitkä pointin?En todellakaan ymmärrä. Jos se huomio on ahdistavaa, vanhemmiten on vain kiitollinen ettei sitä enää saa.
Tuollaisen mielipiteen takana voi olla vain sellainen, josta se ahdistelu on imartelevaa.
Aivan äly hoi älä jätä. Sinä et mitä luultavamminkaan kuulu niihin JOIHINKIN vanhempiin naisiin jotka vähättelevät nuorten naisten kokemaa ahdistelua. Mutta JOTKUT niistä vanhemmista naisista jotka vähettelevät sitä eivät osaa asettua nuorten naisten asemaan, eivätkä ymmärrä että se huomio ahdistaa.
Niin kliseinen teoria, kateuskortti esille.
JOTKUT miehet kun ahdistelee nuoria naisia, niin JOIHINKIN vanhempiin naisiin iskee kateus.
JOTKUT JOSKUS JOSSAIN, en nyt yleistä, mutta kuitenkin
Menikö vähän tunteisiin? Ei taida sittenkään olla niin kaukaa haettu teoria kun annat ymmärtää...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hästägien lisääminen someen ei todellakaan vaikuta millään muotoa niihin raiskaajiin tai ahdistelijoihin.
Ihan samalla tavalla tulevat toimimaan tulevaisuudessakin.
Jos olet rikoksen uhri, teet rikosilmoituksen.
Mitään muutosta #metoo-vouhottaminen ei ole mihinkään tuonut, eikä tuo tulevaisuudessakaan .
En ole tämän kanssa aivan samaa mieltä. Ennen oli voimassa vaikenemisen kulttuuri ja valta-asemassa olevat henkilöt pystyivät helposti käyttämään valtaansa väärin ilman mitään pelkoa oman maineensa menetyksestä. Se että uhrit uskaltavat puhua ja että heidän kokemuksiaan ei automaattisesti mitätöidä pistää ahdistelijatkin miettimään onko se nyt riskin ja mekkalan arvoista. Kulttuurikin voi muuttua vaikka se hidas prosessi onkin ja vaikka täydelliseen lopputulokseen ei koskaan päästäisikään.
Just joo. Ennen syksyä 2017 kukaan ei tiennyt ahdistelun ja häirinnän olevan väärin?
Nyt jotain rajaa taas yleistämiseen ja yhden risuaita-tägäyksen jalustalle nostamiseen.
Vierailija kirjoitti:
Minua häiritsee jotenkin se, että nykypäivän feminismistä yritetään tehdä pelkästään nuorten ja kauniiden naisten feminismiä.
Automaattinen oletus on se, että vanhemmat naiset sankoin joukoin vastustavat #metoo-kampanjaa, koska ovat kateellisia nuorten saamasta huomiosta. Ja jos nuori nainen sanoo tällaisista kampanjoista jotain, hänen ulkonäköönsä zoomataan heti. Rumilushan on vain kateellinen.
Itse olen huomannut, että naispuolisten ihmisten sovinismi ei ole ikään sidottu. Tällä hetkellä tällaiset feministiset somekampanjat ovat muotia, joten harva Twitter-trendien mukana pysyttelevä koulutettu nuori nainen niitä alkaa vastustaa, mutta eksyhän kampanjakuplan ulkopuolelle niin hyvin nuorilta nai-silta kuulee hämmentävän sovinistisia ja naisvihamielisiä ajatuksia. Kehityshän ei ole sellaista, että aina vain mennään parempaan suuntaan ja nuoremmat sukupolvet ovat kaikessa parempia ja avarakatseisempia ja feministisempiä kuin vanhemmat. Jos olisi, niin tuskinpa teinitytöt postaisivat itsestään takamuskuvia Instaan limaisten kommenttien toivossa. Nykykulttuuri on hyvin kaksijakoinen ja tekopyhäkin.
"Vanhat kurpat hiljaa kun nuori nätti tyttö puhuu" on sen sijaan puhdasta naisvihaa. Se oli sitä 1700-luvulla, ja se on sitä nykyään. Olen pettynyt, että sitä kuulee nykyään yhä useammin itse feministeiltä.
AA-men. Olen minäkin aika hämmentynyt ollut viime vuosina nuorten naisten käymästä keskustelusta. Siis silloin, kun puhutaan MUISTA asioista kuin jostakin trenditopiikista.
Minusta on aika huolestuttavaa, että naiset yhä keskustelevat esimerkiksi lasten hankinnasta nostamalla esiin tasa-arvon ja suvun painostuksen. Oikeastiko naisia painostetaan hankkimaan lapsia? Vuonna 2018?
Ja mitä tekemistä tasa-arvolla sinänsä on lasten hankinnan kanssa, jos kotitehtävät ja lapsen kasvatus osataan pariskunnan kesken jakaa? Toki siitä pitää pitää visusti huolta, mutta lapsien tekeminen sinänsä ei tee kenestäkään sovismin kynnysmattoa, jos ei itse lankea sellaiseen loveen.
Tai entä vaikkapa tosiaan naisten seksuaalisten kuvien ja pukeutumisen trendi? Onko se pelkkää vitsiä ja somehuttua vai oikeasti jotain, joka on lisännyt naisten paineita ja pahasti. Päätellen siitä, miten paljon nykyajan nuoret tytöt panostavat ulkonäköönsä ja miten hemmetin kapea se muoti on, niin kuvittelisin, että koskaan aikaisemmin ei nainen ole ollut niin pahasti sidottu seksikkyyden ja miesten katseen "pakkopaitaan".
Some ja internet toimivat tehokkaasti, ja jo alakouluikäiset käyvät - uskokaa tai älkää - keskusteluja siitä, miten tyttöjen kuuluu tykätä kaikenlaisesta seksistä ja millaiset ripsenpidennykset ovat hotteja.
Olen joo vanha kääpä, mutta sen ansiosta olen seurannut tuota keskustelua jo pitkään ja voin kertoa, että tuollaista EI ollut minun lapsuudessani, 1970-80 -luvuilla. Monessa on siten menty takapakkia.
N51
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä miksi vähätellään, ehkä kaikki eivät ole joutuneet häirinnän kohteeksi ja siten eivät sisäistä asiaa. Minä taas joskus ihmettelen sitä että naiset/ tytöt eivät nosta siitä helvetinmoista meteliä heti. Onko todella joku työ tms niin tärkeä, että sen takia pitää hyväksyä hammasta purren jonkun vanhan äijänkuvatuksen lähentelyt ja muut häirinnät. On minuakin nuorempana yritetty häiritä ja ties mihin houkutella mutta olen sellainen luonne, että tuollaisesta tulistun heti ja otan raivarit ko henkilölle. Sillä ei ole väliä missä asemassa henkilö on. En ole saanut potkuja sen takia. Sitten kun on tehnyt selväksi mitä mieltä tuosta on saa olla rauhassa.
On helppoa sanoa, että pitää nostaa äläkkä jne. Mutta jos on yhtään arempi henkilö, niin se äläkän nostaminen on pirun vaikeaa. Tai jos taustalla on kaltoinkohtelua, väkivaltaa ja alistamista koko lapsuuden ajan, niin aikuisena puolien ja rajojen pitäminen on äärimmäisen hankalaa. Ajaudun lääppimistilanteisiin kerta toisensa jälkeen juuri oman taustani takia. Menen lukkoon ja yritän vain selviytyä. Vasta todella räikeät rajan ylitykset saa toimimaan. V*tuttaa ja ahdistaa, en tajua miksi rajojen pitäminen voi olla näin saamerin vaikeaa. Vihaan nuissa tilanteissa itseäni ja sitä, että menen lukkoon.
No kuulostaa just siltä, että sun täytyy työstää asiaa myös itsesi kanssa, että sama kierre ei jatku!
Yritän koko ajan. Yli kymmenen vuoden terapia takana ja uusi terapiasuhde tällä hetkellä meneillään. Monissa asioissa olen kehittynyt, mutta tämä lukkiutuminen on edelleen päällä, vaikka miten teen töitä sen eteen. Ilmeisesti eroon pääsemiseksi pitäisi olla aina varuillaan kaikkien miesten kanssa ja olla nauramatta millekään jutuille. Se vaan sotii omaa persoonaani vastaan, koska olen haasuttelija ja heittäytyjä. Pakko ilmeisesti lähtökohtaisesti epäillä jokaista miestä ja pysyä kaukana...koska tähän sortuu yleensä jollain tavalla tutut, jotka ovat haistelleet ja kokeilleet ilmapiiriä sekä ”huumorintajua”. Ihan työnantajista lähtien.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikea kokea "omaksi" liikettä, jonka esille nostamiin ilmiöihin ei ole koskaan itse törmännyt. Tai jos on, on osannut pitää puolensa. Olen 46-vuotias nainen, eikä minua ole koskaan kopeloitu tai väheksytty.
Pakko sanoa, että joku peffalle taputtelu on kyllä ihan turha kriisiytymisen paikka maailmassa, jossa vielä naiset pakotetaan kaapuihin, lapsiavioliittoihin ja joiden "kunniamurha" on monessa maassa ihan jees.
Juuri sinun kaltaisesi ääliöt oikeuttavat seksuaalisen ahdistelun sillä, että "ei nyt kannata ulista täällä Suomessa, kun muualla asiat ovat vielä huonommin." No arvaapa mitä, KENENKÄÄN EI TULISI KOKEA SEKSUAALISTA AHDISTELUA MISSÄÄN! Lisäksi, jos sinua ei ole koskaan ahdisteltu, niin voisit pitää turpasi kiinni aiheesta josta et nähtävästi tiedä yhtään mitään. Idiootti.
N48
56, äläpä hauku ketään asiallisesti kommentoinutta. Hänhän vain kuvasi - ja mielestäni aika hyvin - sen, miksi osa naisista ei koe metoo-keskustelua omakseen.
Itse olen kyllä enemmän sitä mieltä, että kunniamurhat eivät oikeuta seksuaalista ahdistelua. Mutta toisaalta ymmärrän senkin, että perseen puristus ei ihan tunnu kaikista kovin kammottavalta kriisiltä. Raiskaukset ja esimiesaseman väärinkäyttö taas jo ovat sitä.
Se, että on sinun kanssasi eri mieltä, ei tarkoita, että on idiootti. Muista se.
57, 51-vuotias nainen
Pahoittelen että haukuin kommentoijaa idiootiksi. Hän ei ehkä ole sitä, mutta hänen kommenttinsa totisesti on idioottimainen, varsinkin kun hän kertoo, ettei koskaan itse ole joutunut ahdistelun kohteeksi. Myönnän, että tämä aihe menee minulla vahvasti tunteisiin, sillä minulla on ihan liikaakin kokemusta seksuaalisesta ahdistelusta. Minut on yritetty raiskata, lähisukulaiset ovat kopeloineet, työpaikallani olen saanut ehdotteluja, puristeluja ja kähmimistä osakseni. Nyt 17-vuotiasta tytärtäni on alettu "huomioida" samalla tavalla kuin minua aikoinaan. Kyllä, tunteeni kiihtyvät nollasta sataan alta aikayksikön kun kyse on seksuaalisesta ahdistelusta. Jos asiasta ei mitään tiedä, pitäisi pitää suutaan soukemmalla eikä vähätellä kenenkään kokemuksia.
N48
Varmaan olet sitten opettanut tyttärellesi, miten vetää rajat oman koskemattomuuden suhteen ja miten asiasta täytyy uskaltaa PUHUA ja käskeä ahdistelijoita lopettamaan. MInäkin kiihdyn nollasta sataan, kun ajattelen, miten vaikenemisen kulttuuri jatkuu sukupolvesta toiseen. Ja vielä enemmän ärsyttää uhriutuminen. t. itsekin vaikeita asioita läpikäynyt
Tässähän sitä raivataan tilaa asiasta puhumiselle. Jos metoo olisi käyty läpi omassa nuoruudessani, olisin itsekin ollut rohkeampi. Silloin olin siinä uskossa, että sopimaton käytös nyt vaan täytyy hyväksyä ja sulkea silmänsä ja purra hammasta vaan. Ei asioista puhuminen jälkikäteen ole mitään uhriutumista ja sitä paitsi häirinnän uhri on ihan oikeasti uhri- milloin tuli heikkoudeksi puhua ikävistä kokemuksista ääneen?
Kysymys kuuluu: miksi et ollut? Jos olit itse siinä uskossa, että se oli ok, silloin se oli ok? Niin piti toimia. Minä taas olen sitä mieltä, että se ei ole ollut silloin ok eikä nytkään, vielä vähemmän noilla perusteilla. Pitää olla oma tahto, jotta tietää, mitä haluaa ja mitä ei. Ja se pitää sanoa ääneen, ajoissa. Eikä se saa olla kiinni siitä, mitä muut asiasta ajattelevat. Asioita ei pidä tehdä muita miellyttääkseen.
Asioista puhuminen nimenomaan jälkikäteen on tietynlaista uhriutumista vrt. epäaito katumus , koska se tarkoittaa sitä, että olit uhri silloin ja olet nyt, mikäli et ole oppinut avaamaan suutasi ja toimimaan toisin. Eli vasta kun muut näyttävät mallia, sinäkin uskallat. Hienoa? Mutta entäs ne, jotka jo aiemmin uskalsivat avata suunsa ja kertoa heti omista kokemuksistaan, vaikka heitä ei kenties silloin uskottukaan? Se, että silloin vaikenit - antoi tukensa nimenomaan niille ahdistelijoille. Mutta tämähän on sitä samaa kärjistämistä kuin ns. vastapuoli esittää? Ja sitähän tämäkin näyttää olevan, vastapuolia ahdistelijat vs. uhrit. Kun taas rakentavampaa olisi nähdä asia useammalta eri näkökannalta.
Minun rintaa kopeloi oma kummini, kun olin 19 enkä sanonut mitään siinä tilanteessa. Asia ei kuitenkaan ole traumatisoinut minua, en pidä kummiani sovistisikana enkä koe, että sen esille nostaminen tässä vaiheessa muuttaisi yhtään mitään. Jos olisin toiminut toisin, voisin nostaa asian esimerkkinä, miten toimia enkä kertoa tarinaa yhdestä mykästä uhrista uhrien joukossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä syvemmälle naiset sinne uhripoteroonsa kaivautuvat, sitä vaikeampaa sieltä uhripoterosta on uhrimoodissa myöskään nousta.
Muistakaa tämä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat naiset ovat tottuneet olevat enemmän mielin kielin miesten suuntaan. Heillä on samanlaista ajatusmaailmaa kuin saman ikäisillä miehillä siitä, miten miesten ja naisten välisen vuorovaikutuksen tulee toimia. Mies vie, nainen vikisee. Lisäksi vanhemmat naiset pitävät ahdistelun sietämistä jonakin meriittinä ja sisun osoituksena. Mitä enemmän pystyt ottamaan vastaan häirintää valittamatta, sitä vahvempi olet. Tapa nostaa itseään korokkeelle siis. "Ennen naiset olivat vahvempia kuin nämä nykypäivän kaikesta turhasta valittavat heikot neidit."
Ravintoloitsija Maija Silvennoisen kommentit ovat tästä hyvä esimerkki. Hän jopa oikeuttaa kopelointia sillä, että aikaisemmin käsiksi käyneet vaikutusvaltaiset miesasiakkaat käyttäytyivät muutoin hyvin. Nykyään sen sijaan ei ilmeisesti osata kopeloida "oikein" eli käyttäytyä muuten asiallisesti, vaikka persettä vähän puristelisi.
Maija Silvennoinen kertoo, että hänkin koki nuorena ravintolatyöntekijänä seksuaalista häirintää, mutta silloin siihen suhtauduttiin sallivammin kuin nykyään.
– Ei se silloin ollut seksuaalista häirintää, vaan se kuului ihan normaaliin työhön. Siellä vanhat herrat puristeli milloin pakarasta, milloin mistäkin, mutta se kuului siihen juttuun ja tarjoilijana sai näin tippiä paremmin. Ei se silloin ollut häiritsevää, se kuului siihen kulttuuriin, Silvennoinen huomauttaa.
.
.
Silvennoisen mukaan takavuosien puristelijat käyttäytyivät kuitenkin muuten hyvin.
– Puristelijat olivat juuri näitä vuorineuvoksia, joilla oli muuten hyvät käytöstavat ja se kuului ravintolakulttuuriin. Tämän päivän nuorella sukupolvella ei ole sitä käytöstapakulttuuria. Käyttäydytään huonosti toisia ihmisiä kohtaan.
Silvennoisen mukaan puristelut pepusta ja muut jutut hyväksyttiin, koska palkasta iso osa tuli tippeinä asiakkailta.
Tuollaista ”kulttuuria” on vieläkin...ja ihan työyhteisön kesken. Ahdistaa ja suututtaa, kun annan heittää itsestäni ahdistavaa läppää ja perseelle läpsimistä sekä rasvaisia juttuja. Yritän ottaa huumorilla, mutta tuntuu, että jutut menee vaan koko ajan rivommaksi. En ymmärrä miksi en vain voi sanoa, että nyt loppuu noi jutut. Huumorin varjolla yritetään todella usein peitellä lääppimistä ja jos ei ymmärrä, on tiukkapipo ja nipo...oksettava kulttuuri ja tätä harjoittavat miehet ovat poikkeuksetta juntteja.
no uskalla olla tiukkapipo ja nipo, onko pakko hakea noiden junttien hyväksyntää :(
siitähän se muutos alkaa
Ei se noin toimi, että päätän vain olla jotain. Eikä kyse ole pelkästään jostain miellyttämisestä, vaan kyse on monista traumoista. Olen monta kertaa päättänyt vain toimia tietyllä tavalla ja aina mennyt lukkoon. Oma päättäminen ei auta, koska kyse on paljon syvemmistä ja kompleksisimmista häiriöistä, joita voi työstää ainoastaan terapiassa. Ongelma siinä on se, että lastensuojelutaustalla niitä kehittämiskohteita on useita ja muuttuminen hidasta. Sama kun sanoisi masentuneelle, että nyt vain lopetat masennuksen ja työttömälle, että menet vain töihin. Helppo sanoa, mutta äärimmäisen vaikeaa toteuttaa käytännössä.
Mua on ahdistellut ja lääppinyt mm. oma setä. Joka on oman isäni kanssa käyttänyt seksuaalisesti hyväkseen omaa siskoaan teini-ikäisenä.
Vierailija kirjoitti:
Mitä syvemmälle naiset sinne uhripoteroonsa kaivautuvat, sitä vaikeampaa sieltä uhripoterosta on uhrimoodissa myöskään nousta.
Muistakaa tämä
Ja mitenköhän tämä nyt mitenkään taas liittyi tämän keskustelun aiheeseen?!
Voit lukea otsikon uudestaan ajatuksen kanssa ja jos luulet ymmärtäväsi niin vastata aiheeseen.
Jos kuitenkin naisvihalasit hämärtävät liikaa ajatuksen juoksua niin ehdotan että perustat oman ketjun lempiaiheellesi.
Vierailija kirjoitti:
Joko se jätti? kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on sellainen teoria että jotkut vanhemmat naiset voivat olla närkästyneitä siitä miten nuoret naiset saavat niin paljon huomiota miehiltä (joskin epätoivottua) ,kun he itse eivät enää saa minkäänlaista huomiota vaikka haluaisivatkin.
Eikös olisi silloin loogisempaa, että nämä jotkut vanhemmat naiset tässä tapauksessa vastustaisivat kiihkeästi miesten nuorille naisille jakamaa huomiota :o
E tietenkään. Teoriani mukaan he siis närkästyisivät siitä, että nuoret naiset kehtaavat valittaa siitä että saavat miehiltä huomiota. Vanhemmat naiset siis eivät ymmärrä mitä nuoret naiset oikein valittavat kun miehethän osoittevat kuinka haluttuja he ovat. Itse he voisivat vain haaveilla huomion osoituksista seksuaalisessa mielessä.
Mielestäsi seksuaalinen häirintä oli siis haaveiden täyttymys, josta nämä vanhemmat naiset voivat enää vain unelmoida :o
ja nuoret naiset nyt elävät unelmaansa.......
En ole kyllä missään vaiheessa väittänyt että nuoret naiset nauttisivat kaikesta saamastaan huomiosta, päinvastoin. Sanoinpahan vain että voi olla niin että jotkut vanhemmat naiset ovat kateellisia siitä että nuoret naiset saavat edes huomiota miehiltä kun itse eivät saa. Eivät he tietenkään osaa asettua sen nuoren naisen asemaan tällöin ja sitä kautta ymmärtää että se huomio voi olla ahdistavaa.
Ymmärsitkä pointin?En todellakaan ymmärrä. Jos se huomio on ahdistavaa, vanhemmiten on vain kiitollinen ettei sitä enää saa.
Tuollaisen mielipiteen takana voi olla vain sellainen, josta se ahdistelu on imartelevaa.
Aivan äly hoi älä jätä. Sinä et mitä luultavamminkaan kuulu niihin JOIHINKIN vanhempiin naisiin jotka vähättelevät nuorten naisten kokemaa ahdistelua. Mutta JOTKUT niistä vanhemmista naisista jotka vähettelevät sitä eivät osaa asettua nuorten naisten asemaan, eivätkä ymmärrä että se huomio ahdistaa.
Niin kliseinen teoria, kateuskortti esille.
JOTKUT miehet kun ahdistelee nuoria naisia, niin JOIHINKIN vanhempiin naisiin iskee kateus.
JOTKUT JOSKUS JOSSAIN, en nyt yleistä, mutta kuitenkin
Menikö vähän tunteisiin? Ei taida sittenkään olla niin kaukaa haettu teoria kun annat ymmärtää...
Meni tunteisiin. Enkä antanut mitenkään ymmärtää, että teoria on kaukaa haettu, vaan kliseinen (=Mauton ja yleisesti kulunut idea, ilmaisu tai tapa).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikea kokea "omaksi" liikettä, jonka esille nostamiin ilmiöihin ei ole koskaan itse törmännyt. Tai jos on, on osannut pitää puolensa. Olen 46-vuotias nainen, eikä minua ole koskaan kopeloitu tai väheksytty.
Pakko sanoa, että joku peffalle taputtelu on kyllä ihan turha kriisiytymisen paikka maailmassa, jossa vielä naiset pakotetaan kaapuihin, lapsiavioliittoihin ja joiden "kunniamurha" on monessa maassa ihan jees.
Juuri sinun kaltaisesi ääliöt oikeuttavat seksuaalisen ahdistelun sillä, että "ei nyt kannata ulista täällä Suomessa, kun muualla asiat ovat vielä huonommin." No arvaapa mitä, KENENKÄÄN EI TULISI KOKEA SEKSUAALISTA AHDISTELUA MISSÄÄN! Lisäksi, jos sinua ei ole koskaan ahdisteltu, niin voisit pitää turpasi kiinni aiheesta josta et nähtävästi tiedä yhtään mitään. Idiootti.
N48
56, äläpä hauku ketään asiallisesti kommentoinutta. Hänhän vain kuvasi - ja mielestäni aika hyvin - sen, miksi osa naisista ei koe metoo-keskustelua omakseen.
Itse olen kyllä enemmän sitä mieltä, että kunniamurhat eivät oikeuta seksuaalista ahdistelua. Mutta toisaalta ymmärrän senkin, että perseen puristus ei ihan tunnu kaikista kovin kammottavalta kriisiltä. Raiskaukset ja esimiesaseman väärinkäyttö taas jo ovat sitä.
Se, että on sinun kanssasi eri mieltä, ei tarkoita, että on idiootti. Muista se.
57, 51-vuotias nainen
Pahoittelen että haukuin kommentoijaa idiootiksi. Hän ei ehkä ole sitä, mutta hänen kommenttinsa totisesti on idioottimainen, varsinkin kun hän kertoo, ettei koskaan itse ole joutunut ahdistelun kohteeksi. Myönnän, että tämä aihe menee minulla vahvasti tunteisiin, sillä minulla on ihan liikaakin kokemusta seksuaalisesta ahdistelusta. Minut on yritetty raiskata, lähisukulaiset ovat kopeloineet, työpaikallani olen saanut ehdotteluja, puristeluja ja kähmimistä osakseni. Nyt 17-vuotiasta tytärtäni on alettu "huomioida" samalla tavalla kuin minua aikoinaan. Kyllä, tunteeni kiihtyvät nollasta sataan alta aikayksikön kun kyse on seksuaalisesta ahdistelusta. Jos asiasta ei mitään tiedä, pitäisi pitää suutaan soukemmalla eikä vähätellä kenenkään kokemuksia.
N48
Varmaan olet sitten opettanut tyttärellesi, miten vetää rajat oman koskemattomuuden suhteen ja miten asiasta täytyy uskaltaa PUHUA ja käskeä ahdistelijoita lopettamaan. MInäkin kiihdyn nollasta sataan, kun ajattelen, miten vaikenemisen kulttuuri jatkuu sukupolvesta toiseen. Ja vielä enemmän ärsyttää uhriutuminen. t. itsekin vaikeita asioita läpikäynyt
Tässähän sitä raivataan tilaa asiasta puhumiselle. Jos metoo olisi käyty läpi omassa nuoruudessani, olisin itsekin ollut rohkeampi. Silloin olin siinä uskossa, että sopimaton käytös nyt vaan täytyy hyväksyä ja sulkea silmänsä ja purra hammasta vaan. Ei asioista puhuminen jälkikäteen ole mitään uhriutumista ja sitä paitsi häirinnän uhri on ihan oikeasti uhri- milloin tuli heikkoudeksi puhua ikävistä kokemuksista ääneen?
Kysymys kuuluu: miksi et ollut? Jos olit itse siinä uskossa, että se oli ok, silloin se oli ok? Niin piti toimia. Minä taas olen sitä mieltä, että se ei ole ollut silloin ok eikä nytkään, vielä vähemmän noilla perusteilla. Pitää olla oma tahto, jotta tietää, mitä haluaa ja mitä ei. Ja se pitää sanoa ääneen, ajoissa. Eikä se saa olla kiinni siitä, mitä muut asiasta ajattelevat. Asioita ei pidä tehdä muita miellyttääkseen.
Asioista puhuminen nimenomaan jälkikäteen on tietynlaista uhriutumista vrt. epäaito katumus , koska se tarkoittaa sitä, että olit uhri silloin ja olet nyt, mikäli et ole oppinut avaamaan suutasi ja toimimaan toisin. Eli vasta kun muut näyttävät mallia, sinäkin uskallat. Hienoa? Mutta entäs ne, jotka jo aiemmin uskalsivat avata suunsa ja kertoa heti omista kokemuksistaan, vaikka heitä ei kenties silloin uskottukaan? Se, että silloin vaikenit - antoi tukensa nimenomaan niille ahdistelijoille. Mutta tämähän on sitä samaa kärjistämistä kuin ns. vastapuoli esittää? Ja sitähän tämäkin näyttää olevan, vastapuolia ahdistelijat vs. uhrit. Kun taas rakentavampaa olisi nähdä asia useammalta eri näkökannalta.
Minun rintaa kopeloi oma kummini, kun olin 19 enkä sanonut mitään siinä tilanteessa. Asia ei kuitenkaan ole traumatisoinut minua, en pidä kummiani sovistisikana enkä koe, että sen esille nostaminen tässä vaiheessa muuttaisi yhtään mitään. Jos olisin toiminut toisin, voisin nostaa asian esimerkkinä, miten toimia enkä kertoa tarinaa yhdestä mykästä uhrista uhrien joukossa.
Tässäpä klassista uhrin syyllistämistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa-a. Minusta tuossa EI ole ikäpolvieroa.
Fiksut ihmiset pitävät aihepiiriä tärkeänä. Mutta fiksuilla voi olla myös kanta, että vahvistamaton ja vain yhden tahon ilmaisema ahdistelu voi johtaa oikeusmurhaan. Paino sanalla VOI.
Minustakin Louhimies kuulosti Ylen jutun perusteella... en oikein tiedä, mitä sanaa käyttäisin, mutta ohjaajana ahdistavan itsekkäältä ja ajattelemattomalta.
SILTI myös kritiikille on sijaa tässä metoo-keskustelussa. Minusta tämä Hesarissa ilmestynyt haastattelu on täyttä asiaa:
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005607978.html
"(Ruotsalainen kirjailija Lena) Andersson avaa häirintäkeskusteluun sellaisen näkökulman, jota ei liiemmin ole julkisuudessa perattu.
Hän pitää kampanjaa vaarallisena massaliikkeenä, josta ei voi seurata mitään hyvää.
”Olen aina hieman peloissani näistä massaliikkeistä. Niissä ihmiset lopettavat ajattelemisen ja toimivat yhdessä vain tunteeseensa vedoten.”
Andersson tietää, että hänen mielipiteensä eivät ole kaikille mieluisia. Se on käynyt selväksi kotimaassakin, jossa hän on joutunut kiivaisiin väittelyihin aiheesta.
”Olet huono ihminen, jos sanot jotain vastaan. Syyllistät naista. Mutta ymmärtääksesi tilannetta, sinulla pitää olla koko kuva.”
Sellaista kokonaiskuvaa ei Anderssonin mielestä #metoo-kampanjassa välity.
.....
Anderssonin mielestä monissa ahdistelutapauksissa sosiaalinen rangaistus on paljon suurempi kuin tehty rikos. Syytetty menettää työnsä, uransa, maineensa ja ehkä jopa perheensä.
”Seksuaalinen häirintä, seksuaalinen ahdistelu ja raiskaus ovat pahoja asioita. Ei sitä tarvitsisi edes sanoa, koska se on itsestään selvää”, Andersson sanoo.
Hän peräänkuuluttaa järkevää keskustelua ongelmasta, eikä halua kauhutarinoita ja syyttelyä.
Miehet eivät Anderssonin mielestä pysty puolustautumaan, koska heitä syytetään jo valmiiksi. Se lamaannuttaa keskustelun.
Ja jos naisia ei ennen uskottu missään, niin nyt uskotaan kaikessa.
”Sanotaan, että kaikki mitä naiset sanovat on pyhää. He eivät voi valehdella. He eivät voi sanoa asioita saadakseen etuja”, Andersson luettelee.
”Ja mitä tahansa miehet sanovat, se ei ole kiinnostavaa. Koska nyt naisten pitää puhua. Minusta tämä ei ole hyvä tapa käsitellä näitä asioita.”
Eikä Andersson usko, että kaikki #metoo-kampanjan nostattamat tarinat ahdistelusta ovat todenmukaisia. Vaikeaksi asian tekee se, että seksi on yksityistä. Siinä on aina jotain enemmän kuin mitä ulkopuoliset saavat tietää.
”Meillä kaikilla on taipumus leikata tarina niin, että se sopii omaan näkökantaamme.”
....
Kampanjan vuoksi seksuaalista ahdistelua ei ole käsitelty vain huonona käytöksenä vaan miehistä on maalattu pahoja.
”Se kuulostaa kuin olisimme tekemisissä hirviöiden kanssa. Kuin naiset olisivat Pohjoismaissa huonommassa tilanteessa kuin Saudi-Arabiassa. Se ei ole totta.”
Mihin #metoo voi sitten Anderssonin mielestä pahimmillaan johtaa?
”Pahimmillaan hyvin vihaisiin miehiin, joita syytetään vain sen perusteella keitä he ovat. Ei siksi, mitä he ovat tehneet. Ja sitten he saavat jotenkin vallan.”
Mutta todennäköisempi uhkakuva Anderssonin mielestä on, että sukupuolten välinen jännite kasvaa liian suureksi. Tällöin taannumme tilanteeseen, jossa naiset ovat yksi ryhmä ja miehet ovat toinen ryhmä.
”Silloin ajattelemme olevamme hyvin erilaisia, emmekä tule toimeen sen vuoksi.”"
Niin ja jos joku nyt haluaa katsoa, että puolustelen seksuaalista ahdistelua ja syyllistän uhreja, niin en todellakaan. Mutta minusta kirjailija Andersson on oikeassa, riskinä on vastakkainasettelun lisääntyminen ja miesten demonisointi kokonaisuudessaan.
Ja kyllä, olen 51-vuotias nainen.
Minusta taas Andersson vaikuttaa itse keskustelevan tunteiden pohjalta ja varsin epä-älyllisesti. Hän turvautuu valtavaan määrään typeryyksiä: miehet tulevat vihaisiksi ja vaarallisiksi -> öö..ei kai vääryyttä voi jättää oikaisematta sen pelossa, että joku suuttuu?
-ei saa puuttua ahdisteluun, koska Saudi-Arabia -> eikö mistään ongelmasta saa edes keskustella, ennen kuin kaikki suuremmat ongelmat on ratkaistu? Toisekseen oma kokemukseni on, että #metoo -aktivistit pyrkivät tekemään jotain myös muiden maiden naisten hyväksi paljon todennäköisemmin kuin muut
-naisten ja miesten välille tulee kuilu -> naisten ja miesten välillä ON kuilu, koska naisten ja miesten kokemus elämästä on hyvin erilainen, ja #metoo -kampanja toi yhden aspektin tästä erilaisuudesta päivänvaloon. Joo, on hyvä pyrkiä siihen, että kaikki nähtäisiin ensisijaisesti yksilöinä, ei sukupuolensa edustajana, mutta siihen ei todellakaan päästä sillä, että kielletään sukupuolittuneista rakenteista ja ahdistelukulttuurista puhuminen. Koska ne ovat olemassa eivätkä katoa sillä, että niistä vaietaan, vaan nimenomaan voimistavat kuilua naisten ja miesten välillä.
Olen kyllä eri mieltä. Minusta Andersson EI sano, etteikö asiasta pitäisi keskustella. Kyllä pitää, ja minusta hänkin on sitä mieltä.
Sen sijaan hän sanoo, että somekampanja ei ole hyvä keino eikä keskustelussa ole kuultu oikeastaan kuin yksi näkökanta. Jo aivan alusta alkaen olisi paasaamisen sijasta pitänyt kysyä, mitä miehet ajattelevat asiasta.'
Muutoinkin väitän, että itsereflektio on tehokkaampi tapa saada aikaan muutoksia kuin ulkoa päin tuleva, ja välillä aika aggressiivisena vellova paheksunta.
Kyllä minusta aina pitäisi miettiä, mitä keskustelusta seuraa. Jos se vain pahentaa vastakkainasettelua ja ajaa miehet hyökkäyspuolustukseen, emme ole saavuttaneet hyvää.
Ja kannattaa kuunnella joskus, mitä miehet ovat asiasta mieltä. Minä olen kuullut aika ällistyttäviä kommentteja muutoin feministisinä pitämiltäni miehiltä. Jos jopa maltilliset ja fiksut miehet eivät kuule keskustelusta rakentavaa otetta, keskustelu on mielestäni epäonnistunut.
Ja edelleen - toistan - keskustelu aiheesta ON tärkeää, sitä vaan käydään osittain väärin. Kaikki mahdollinen silmäniskusta raiskaukseen upotetaan samaan laariin, yhteiskunnallisia syitä ei mietitä, eikä ratkaisuvaihtoehtoja etsitä. Yksilöiden kohdalla jopa oikeusmurhia on tapahtunut.
N51
Samaa mieltä N51, tätä minäkin kaipaan. Kiteytit asian hyvin! ja ennen kaikkea maltillisesti. t. tähän ketjuun myös kommentoinut.
Alue: Aihe vapaa
Totta kai kampanja on saanut hyvää aikaan, mutta toisaalta se myös liioittelee ongelman laajuutta, kun 70-luvullakin tapahtuneet ahdistelutapaukset käsitellään tässä ja nyt kuin ne olisivat tätä päivää.
Ei siis ole kyse siitä, etteikö vanhoistakin asioista saisi puhua. Kamalilla kokemuksilla ei ole mitään parasta ennen -päiväystä. Mutta ei ole myöskään niin, että ahdistelu on nykyään niin yleistä, ettei mihinkään suuntaan voi kääntyä siihen törmäämättä. Joskus tästä kampanjasta saa sellaisen mielikuvan, että nykypäivänä olisi ahdistelu räjähtänyt käsiin, mikä ei tietysti ole totuus. Sehän on onneksi vähentynyt vuosien verralla todella paljon ja toivottavasti vähenee edelleenkin.