Siskoni hankki pitbull-koiran muutamia kuukausia sitten.. en oikein uskalla enää antaa pienen lapseni olla samassa tilassa. Huolehdinko liikaa?

Vierailija kirjoitti:

Koulutus ratkaisee paljon, mutta silti ihmetyttää, että mikä noissa kyseisissä koiraroduissa kiehtoo niin paljon, että sellainen on itselle saatava. Koirarotuja on kuitenkin niin paljon ja niitä paljon riskittömämpiäkin (koulutuksesta ei saa tietenkään tinkiä, oli rotu mikä vaan). Pakosti sitä vaan ajattelee, että kyseisen koirarodun hankkimisella haetaan osittain sitä jotain katu-uskottavuutta ja kunniaa. "Katsokaa kuinka olen tällaisesta rodusta saanut kasvatettua kunnollisen koiran, joka on täysin hallinnassani." Kun fakta toki on, että vaikka kuinka olisi koulutettu niin sitä eläintä ei loppupeleissä voi täysin hallita kukaan.

No en tiedä miten jotkut ajattelee.

Mulle ne ovat koiria siinä missä missä muutkin. En tuijota rotua, vaan koiraa.

Sama fiilis sukulaisen kanssa. Otti tämmöisen "tappokoiran" ja koira on jo nyt karannut käsistä, eikä ole vielä edes ns. murkkuiässä. En ole eläessäni nähnyt noin röyhkeää ja kurintonta pentua, joka ei varo aikuisia koiria, murisee kaikille, vie ruuat käsistä jne. Kyllä, varotettu on. Mutta kun itsevarmana otetaan tuommoinen koira, vaikka kokemusta ei ole eläimistä lainkaan ja elämäntilanne on sellainen, ettei paukut riitä koiraan. Olisi ottanut sen puudelin mielummin nurkkiin nössöilemään...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse yksivuotiaan pitbullin omistajana sanon sen, että 5 kk ikäinen pitti on vielä täysin pentu ja koulutuksen tasosta riippumatta vilkas ja energinen tapaus. Tuon ikäisen pitin ei voi olettaa käyttäytyvän sellaisella rauhallisuudella ja varovaisilla liikkeillä, joita pienten lasten seurassa oleminen vaatii. Vasta noin yksivuotiaana ja järjestelmällisen koulutuksen jälkeen niiden voi olettaa käyttäytyvän edes siedettävän rauhallisesti. Aikuinenkin pitbull on kuitenkin koira, jolla on bulldogin massa ja terrierin vilkkaus. Hyvänä puolena näen sen, että siskosi ottaa koiran mukaan eri tilanteisiin, jolloin koira oppii että näissä tilanteissa ei ole mitään ihmeellistä. Nämä tilanteet pitäisi kuitenkin ottaa myös koulutustilanteena. Eihän koiran voi odottaa jatkossa käyttäytyvän näissä tilanteissa oikein, jos sitä ei opasteta käyttäytymään oikein.

Tuon ikäiselle koiralle on hyvä alkaa opettamaan kontaktia, itsehillintää, rauhoittumista ja luopumista. Eli kun koira käyttäytyy rauhallisesti, sitä palkitaan nameilla ja kehutaan ja silitetään rauhallisesti. Silloin kun koira riehuu, se jätetään huomioitta. Yleensä pitit ovat nimittäin melkoisen huomionkipeitä, jolloin negatiivinenkin huomio on sille palkinto. Tässä voi mennä aikaa, koska pittien luonteeseen kuuluu leikkisyys ja sitkeys. Koiraa palkitaan myös silloin, kun se luopuu mielenkiintoisesta kohteesta (= lapsesta ja lapsen leluista) ja ottaa katsekontaktin omistajaansa. Tällöin koira oppii, että omistajan seuraaminen on kannattavaa. Omistajan tulee pyrkiä siihen asemaan, että on koiransa silmissä mielenkiintoisempi kuin mikään muu ympärillä oleva asia (tämä on helpommin sanottu kuin tehty). Tähän asemaan pääseminen vie vuosia. Tähän asemaan ei päästä huutamalla eikä ärisemällä eikä alistamalla eikä mäkättämällä eikä kaulapannasta nykimällä. Mikäli omistaja käyttäytyy edellä mainituilla tavoilla, koira todennäköisesti väistää passiivisuuteen eli alkaa vältellä kontaktia omistajaansa, koska haluaa välttyä rangaistukselta. Passiivisuuteen väistänyt koira ei puolestaan voi oppia mitään, koska se pelkää epäonnistumisen seurauksia.

Näihin lapsi-koiratilanteisiin kannattaa varautua erityisen hyvin palkinnoin. On koirakohtaista, mikä se erityisen hyvä palkinto on, mutta pääsääntöisesti esim maksamakkara on koiran mielestä parempaa kuin kuivanappula. Kun koira saa näitä superpalkintoja vain silloin, kun se käyttäytyy rauhallisesti lapsen seurassa, se oppii oikean käyttäytymismallin nopeasti. Palkitsemiväli tulee alussa pitää tiheänä, jotta oppiminen on tehokasta. Pikkuhiljaa vaikeustasoa nostetaan ja palkitsemisväliä harvennetaan. Vaikka pitti onkin vilkas ja voimakas rotu, niin se on myös hämmästyttävän oppivainen. Ja vaikka moni kuvittelee pitin vaativan "kovaa" koulutusta, niin voin kokemuksesta sanoa, että ei se vaadi oikeastaan muuta kuin kärsivällisyyttä ja runsaasti positiivista motivointia.

Moni uskoo myös, että pitin koulutus vaatii jonkinnäköistä omistajan johtajuuden korostamista. Koira, jonka tarpeista (ruoka, liikunta, lepo, virikkeet, leikki) huolehditaan ja joka kokee yhteistyön omistajansa kanssa turvalliseksi ja palkitsevaksi, ei ole mitään tarvetta alkaa pomottamaan omistajaansa tai muita ihmisiä. Itse käsitän johtajuuden tilanteeksi, jossa koira omaehtoisesti haluaa tehdä iloisesti yhteistyötä omistajan kanssa ja toimia eri tilanteissa niillä käyttäytymismalleilla, joita sille on opetettu.

Miksi valitsit kaikista mahdollisista vaihtoehdoista monissa maissa kielletyn murharodun?

Luitko edes mitä tuossa tarkoitettiin? Aivan samalla tavalla mikä tahansa koira tulee kouluttaa ja opettaa.

Että tuollaiset ääliöt ottaa hermoon.

Et taida kouluttaa omaa fifiäsi ollenkaan olemaan esim räksyttämättä remmissä.

Sinun kaltaisillasi ei tulisi minkäänlaista koiraa ollakaan

Pyritäänhän sitä luonnevikaisista ihmisistä koulimaan yhteiskuntakelpoisia, sen ymmärrän.

Koirien kohdalla erityisesti kaikista tappajarotuina kunnostautuneista elukoista voitaisiin pyrkiä aktiivisesti eroon.

Sulla on hermo kireällä,  en suosittele hommaamaan huollettavia, edes eläimiä.

Ei koiraa kannata hommatakaan. Viimeisenä tulisi mieleen, kun asuu kaupungissa, enkä suosittele ilman perusteltua syytä muillekaan. Esimerkiksi opaskoirakoulutuksessa on hyvä syy.

Vierailija kirjoitti:

Sama fiilis sukulaisen kanssa. Otti tämmöisen "tappokoiran" ja koira on jo nyt karannut käsistä, eikä ole vielä edes ns. murkkuiässä. En ole eläessäni nähnyt noin röyhkeää ja kurintonta pentua, joka ei varo aikuisia koiria, murisee kaikille, vie ruuat käsistä jne. Kyllä, varotettu on. Mutta kun itsevarmana otetaan tuommoinen koira, vaikka kokemusta ei ole eläimistä lainkaan ja elämäntilanne on sellainen, ettei paukut riitä koiraan. Olisi ottanut sen puudelin mielummin nurkkiin nössöilemään...

Juuri tuollaisten kuten sukulaisesi takia meidän vastuullisten ja asiamme osaavien takia kaikkien maine kärsii aivan turhaan koko ajan.

Se on asia mikä ärsyttää meitä, koska yleistätte meidät samanlaisiksi. Siksi täällä on aina näissä keskusteluissa on aivan älyttömät väittelyt meneillään jatkuvasti.

Toinen juttu on kun tuntuu että ymmärrätte lukemannekin väärin tahallanne. Tai olette vain tietävänne kaikesta kaiken.....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse yksivuotiaan pitbullin omistajana sanon sen, että 5 kk ikäinen pitti on vielä täysin pentu ja koulutuksen tasosta riippumatta vilkas ja energinen tapaus. Tuon ikäisen pitin ei voi olettaa käyttäytyvän sellaisella rauhallisuudella ja varovaisilla liikkeillä, joita pienten lasten seurassa oleminen vaatii. Vasta noin yksivuotiaana ja järjestelmällisen koulutuksen jälkeen niiden voi olettaa käyttäytyvän edes siedettävän rauhallisesti. Aikuinenkin pitbull on kuitenkin koira, jolla on bulldogin massa ja terrierin vilkkaus. Hyvänä puolena näen sen, että siskosi ottaa koiran mukaan eri tilanteisiin, jolloin koira oppii että näissä tilanteissa ei ole mitään ihmeellistä. Nämä tilanteet pitäisi kuitenkin ottaa myös koulutustilanteena. Eihän koiran voi odottaa jatkossa käyttäytyvän näissä tilanteissa oikein, jos sitä ei opasteta käyttäytymään oikein.

Tuon ikäiselle koiralle on hyvä alkaa opettamaan kontaktia, itsehillintää, rauhoittumista ja luopumista. Eli kun koira käyttäytyy rauhallisesti, sitä palkitaan nameilla ja kehutaan ja silitetään rauhallisesti. Silloin kun koira riehuu, se jätetään huomioitta. Yleensä pitit ovat nimittäin melkoisen huomionkipeitä, jolloin negatiivinenkin huomio on sille palkinto. Tässä voi mennä aikaa, koska pittien luonteeseen kuuluu leikkisyys ja sitkeys. Koiraa palkitaan myös silloin, kun se luopuu mielenkiintoisesta kohteesta (= lapsesta ja lapsen leluista) ja ottaa katsekontaktin omistajaansa. Tällöin koira oppii, että omistajan seuraaminen on kannattavaa. Omistajan tulee pyrkiä siihen asemaan, että on koiransa silmissä mielenkiintoisempi kuin mikään muu ympärillä oleva asia (tämä on helpommin sanottu kuin tehty). Tähän asemaan pääseminen vie vuosia. Tähän asemaan ei päästä huutamalla eikä ärisemällä eikä alistamalla eikä mäkättämällä eikä kaulapannasta nykimällä. Mikäli omistaja käyttäytyy edellä mainituilla tavoilla, koira todennäköisesti väistää passiivisuuteen eli alkaa vältellä kontaktia omistajaansa, koska haluaa välttyä rangaistukselta. Passiivisuuteen väistänyt koira ei puolestaan voi oppia mitään, koska se pelkää epäonnistumisen seurauksia.

Näihin lapsi-koiratilanteisiin kannattaa varautua erityisen hyvin palkinnoin. On koirakohtaista, mikä se erityisen hyvä palkinto on, mutta pääsääntöisesti esim maksamakkara on koiran mielestä parempaa kuin kuivanappula. Kun koira saa näitä superpalkintoja vain silloin, kun se käyttäytyy rauhallisesti lapsen seurassa, se oppii oikean käyttäytymismallin nopeasti. Palkitsemiväli tulee alussa pitää tiheänä, jotta oppiminen on tehokasta. Pikkuhiljaa vaikeustasoa nostetaan ja palkitsemisväliä harvennetaan. Vaikka pitti onkin vilkas ja voimakas rotu, niin se on myös hämmästyttävän oppivainen. Ja vaikka moni kuvittelee pitin vaativan "kovaa" koulutusta, niin voin kokemuksesta sanoa, että ei se vaadi oikeastaan muuta kuin kärsivällisyyttä ja runsaasti positiivista motivointia.

Moni uskoo myös, että pitin koulutus vaatii jonkinnäköistä omistajan johtajuuden korostamista. Koira, jonka tarpeista (ruoka, liikunta, lepo, virikkeet, leikki) huolehditaan ja joka kokee yhteistyön omistajansa kanssa turvalliseksi ja palkitsevaksi, ei ole mitään tarvetta alkaa pomottamaan omistajaansa tai muita ihmisiä. Itse käsitän johtajuuden tilanteeksi, jossa koira omaehtoisesti haluaa tehdä iloisesti yhteistyötä omistajan kanssa ja toimia eri tilanteissa niillä käyttäytymismalleilla, joita sille on opetettu.

Miksi valitsit kaikista mahdollisista vaihtoehdoista monissa maissa kielletyn murharodun?

Kyllä. Juuri näin

Vielä kun av:n "asiantuntijatkin" ymmärtäisivät lukemansa ja sen että samat säännöt pätee KAIKKIIN koiriin, isoihin ja pieniin rotuun katsomatta.

Kamalinta on kun kuulin että eräs rouva ei ole kouluttanut jackrusseliaan koska ei ole kiinnostanut ja toinen syy on kuulemma myös se kun on pieni koira. Itseltä jäi monttu auki ettei voi olla tosissaan. Järkytyin syvästi tästä.

Kaikki koirat tulee kouluttaa, lisäksi tappajapurijariskiryhmärodut puhdistettava Suomesta.

Puudelitkin olivat metsästyskoiria alunperin.....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulutus ratkaisee paljon, mutta silti ihmetyttää, että mikä noissa kyseisissä koiraroduissa kiehtoo niin paljon, että sellainen on itselle saatava. Koirarotuja on kuitenkin niin paljon ja niitä paljon riskittömämpiäkin (koulutuksesta ei saa tietenkään tinkiä, oli rotu mikä vaan). Pakosti sitä vaan ajattelee, että kyseisen koirarodun hankkimisella haetaan osittain sitä jotain katu-uskottavuutta ja kunniaa. "Katsokaa kuinka olen tällaisesta rodusta saanut kasvatettua kunnollisen koiran, joka on täysin hallinnassani." Kun fakta toki on, että vaikka kuinka olisi koulutettu niin sitä eläintä ei loppupeleissä voi täysin hallita kukaan.

No en tiedä miten jotkut ajattelee.

Mulle ne ovat koiria siinä missä missä muutkin. En tuijota rotua, vaan koiraa.

Kai siihen joku syy on miksi juuri tuon rotuisen halusit juuri ottaa? Miksi kukaan ei tässä ketjussa halua vastata.

Vierailija kirjoitti:

Sama fiilis sukulaisen kanssa. Otti tämmöisen "tappokoiran" ja koira on jo nyt karannut käsistä, eikä ole vielä edes ns. murkkuiässä. En ole eläessäni nähnyt noin röyhkeää ja kurintonta pentua, joka ei varo aikuisia koiria, murisee kaikille, vie ruuat käsistä jne. Kyllä, varotettu on. Mutta kun itsevarmana otetaan tuommoinen koira, vaikka kokemusta ei ole eläimistä lainkaan ja elämäntilanne on sellainen, ettei paukut riitä koiraan. Olisi ottanut sen puudelin mielummin nurkkiin nössöilemään...

Näistä pitäisi olla vinkkisyteemi, että rankkuri vie piikille. Pienintäkään riskiä ei tulisi ottaa, varsinkaan näiden rotujen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse yksivuotiaan pitbullin omistajana sanon sen, että 5 kk ikäinen pitti on vielä täysin pentu ja koulutuksen tasosta riippumatta vilkas ja energinen tapaus. Tuon ikäisen pitin ei voi olettaa käyttäytyvän sellaisella rauhallisuudella ja varovaisilla liikkeillä, joita pienten lasten seurassa oleminen vaatii. Vasta noin yksivuotiaana ja järjestelmällisen koulutuksen jälkeen niiden voi olettaa käyttäytyvän edes siedettävän rauhallisesti. Aikuinenkin pitbull on kuitenkin koira, jolla on bulldogin massa ja terrierin vilkkaus. Hyvänä puolena näen sen, että siskosi ottaa koiran mukaan eri tilanteisiin, jolloin koira oppii että näissä tilanteissa ei ole mitään ihmeellistä. Nämä tilanteet pitäisi kuitenkin ottaa myös koulutustilanteena. Eihän koiran voi odottaa jatkossa käyttäytyvän näissä tilanteissa oikein, jos sitä ei opasteta käyttäytymään oikein.

Tuon ikäiselle koiralle on hyvä alkaa opettamaan kontaktia, itsehillintää, rauhoittumista ja luopumista. Eli kun koira käyttäytyy rauhallisesti, sitä palkitaan nameilla ja kehutaan ja silitetään rauhallisesti. Silloin kun koira riehuu, se jätetään huomioitta. Yleensä pitit ovat nimittäin melkoisen huomionkipeitä, jolloin negatiivinenkin huomio on sille palkinto. Tässä voi mennä aikaa, koska pittien luonteeseen kuuluu leikkisyys ja sitkeys. Koiraa palkitaan myös silloin, kun se luopuu mielenkiintoisesta kohteesta (= lapsesta ja lapsen leluista) ja ottaa katsekontaktin omistajaansa. Tällöin koira oppii, että omistajan seuraaminen on kannattavaa. Omistajan tulee pyrkiä siihen asemaan, että on koiransa silmissä mielenkiintoisempi kuin mikään muu ympärillä oleva asia (tämä on helpommin sanottu kuin tehty). Tähän asemaan pääseminen vie vuosia. Tähän asemaan ei päästä huutamalla eikä ärisemällä eikä alistamalla eikä mäkättämällä eikä kaulapannasta nykimällä. Mikäli omistaja käyttäytyy edellä mainituilla tavoilla, koira todennäköisesti väistää passiivisuuteen eli alkaa vältellä kontaktia omistajaansa, koska haluaa välttyä rangaistukselta. Passiivisuuteen väistänyt koira ei puolestaan voi oppia mitään, koska se pelkää epäonnistumisen seurauksia.

Näihin lapsi-koiratilanteisiin kannattaa varautua erityisen hyvin palkinnoin. On koirakohtaista, mikä se erityisen hyvä palkinto on, mutta pääsääntöisesti esim maksamakkara on koiran mielestä parempaa kuin kuivanappula. Kun koira saa näitä superpalkintoja vain silloin, kun se käyttäytyy rauhallisesti lapsen seurassa, se oppii oikean käyttäytymismallin nopeasti. Palkitsemiväli tulee alussa pitää tiheänä, jotta oppiminen on tehokasta. Pikkuhiljaa vaikeustasoa nostetaan ja palkitsemisväliä harvennetaan. Vaikka pitti onkin vilkas ja voimakas rotu, niin se on myös hämmästyttävän oppivainen. Ja vaikka moni kuvittelee pitin vaativan "kovaa" koulutusta, niin voin kokemuksesta sanoa, että ei se vaadi oikeastaan muuta kuin kärsivällisyyttä ja runsaasti positiivista motivointia.

Moni uskoo myös, että pitin koulutus vaatii jonkinnäköistä omistajan johtajuuden korostamista. Koira, jonka tarpeista (ruoka, liikunta, lepo, virikkeet, leikki) huolehditaan ja joka kokee yhteistyön omistajansa kanssa turvalliseksi ja palkitsevaksi, ei ole mitään tarvetta alkaa pomottamaan omistajaansa tai muita ihmisiä. Itse käsitän johtajuuden tilanteeksi, jossa koira omaehtoisesti haluaa tehdä iloisesti yhteistyötä omistajan kanssa ja toimia eri tilanteissa niillä käyttäytymismalleilla, joita sille on opetettu.

Miksi valitsit kaikista mahdollisista vaihtoehdoista monissa maissa kielletyn murharodun?

Kyllä. Juuri näin

Vielä kun av:n "asiantuntijatkin" ymmärtäisivät lukemansa ja sen että samat säännöt pätee KAIKKIIN koiriin, isoihin ja pieniin rotuun katsomatta.

Kamalinta on kun kuulin että eräs rouva ei ole kouluttanut jackrusseliaan koska ei ole kiinnostanut ja toinen syy on kuulemma myös se kun on pieni koira. Itseltä jäi monttu auki ettei voi olla tosissaan. Järkytyin syvästi tästä.

Kaikki koirat tulee kouluttaa, lisäksi tappajapurijariskiryhmärodut puhdistettava Suomesta.

Suomessa ei kettuja metsästetä joten miksi täällä kasvatetaan jackrusseleita?

Sitä paitsi pittiäkään ei ole jalostettu olemaan agre ihmistä kohtaan

Ole varovainen. Näin kuinka kiltti, totttelevainen koira hyökkäsi yhtäkkiä aikuisen käteen kiinni purren kovastikin. Oli joku vaiva ja koira lopetettiin, mutta koskaan et voi tietää milloin koira muuttuu äkäiseksi. Ei koiraa lasten lähelle.

Kyseisistä roduista pitäisi oikeasti koittaa pikkuhiljaa päästä eroon kokonaan. Ei kukaan tarvitse oikeasti tuollaisia koiria lemmikeikseen, joista nimenomaan siinä pahimmassa tapauksessa koituu isoakin tuhoa. Ihan turhia riskejä. Mutta kun minäminäminä haluan niin minun on pakko saada.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulutus ratkaisee paljon, mutta silti ihmetyttää, että mikä noissa kyseisissä koiraroduissa kiehtoo niin paljon, että sellainen on itselle saatava. Koirarotuja on kuitenkin niin paljon ja niitä paljon riskittömämpiäkin (koulutuksesta ei saa tietenkään tinkiä, oli rotu mikä vaan). Pakosti sitä vaan ajattelee, että kyseisen koirarodun hankkimisella haetaan osittain sitä jotain katu-uskottavuutta ja kunniaa. "Katsokaa kuinka olen tällaisesta rodusta saanut kasvatettua kunnollisen koiran, joka on täysin hallinnassani." Kun fakta toki on, että vaikka kuinka olisi koulutettu niin sitä eläintä ei loppupeleissä voi täysin hallita kukaan.

No en tiedä miten jotkut ajattelee.

Mulle ne ovat koiria siinä missä missä muutkin. En tuijota rotua, vaan koiraa.

Kai siihen joku syy on miksi juuri tuon rotuisen halusit juuri ottaa? Miksi kukaan ei tässä ketjussa halua vastata.

Tarjosin kodin koiralle. Ei se puhdasrotuinen ole. Seassa americanbulldogia. Suomessa kasvatettu ja syntynyt koira. Ei ole rescue. Vantaalta lähtöisin ja kasvattaja tuttu.

Kuten sanoin, näin koiran jonka halusin, en ottanut sitä rotunsa vuoksi, vaan sen vuoksi koska se on koira. Ja koiraa olin pitkään etsinyt.

Jos näkee tuon "valkoisen koiran" (mustien tappajaksi osa koulutettiinkin rotusorron aikaan), tietää jo, että narun päässä on ajattelematon todella itsekeskeinen henkilö. Minäminäminä, katsokaa kaikki egonjatketta.

Ei ole MITÄÄN syytä hommata moisia eläimiä.

Vierailija kirjoitti:

Kyseisistä roduista pitäisi oikeasti koittaa pikkuhiljaa päästä eroon kokonaan. Ei kukaan tarvitse oikeasti tuollaisia koiria lemmikeikseen, joista nimenomaan siinä pahimmassa tapauksessa koituu isoakin tuhoa. Ihan turhia riskejä. Mutta kun minäminäminä haluan niin minun on pakko saada.

Totta, mielestäni kaikkien kasvattajien pitäisi sitoutua siihen, että jokaiseen pentueeseen sekoitetaan jotain täysin toista rotua. Jotakin seurakoiraa tms. joka on todella lempeä. Esimerkiksi suomenajokoiralta on kaikenlainen aggressiivisuus kitketty pois.

Silloin koiraa on vaikea saada reagoimaan samalla tavalla ja pitäisi aika paljon tehdä töitä useamman sukupolven ajan, että saisi pittbullit taas yhtä reaktiivisiksi.

Laitetaan siihen vaikka mopsia, paimenkoiria, ranskanbulldogia yms muuta leppoista, niin ei puhettakaan ettei tulisi muiden koirien kanssa toimeen tai reagoisi tilanteisiin heti puremalla. Ja taas seuraavaan sukupolveen lisää seurakoiraa.

Ja samaan aikaan tänne rahjataan sairaita rescuekoiria jotka tuovat mukanaan rabiesta, MRSA virusta, penikkatautia ja ties mitä mutta eniten vaan meuhkataan pitbulleista ja staffeista.

Päänvikaisia on varmasti näissä rescuekoirissakin. Ne mua huolettaa.

Rescuen ottaneet hokee että tulevat koirien kanssa toimeen mutta entä ihmiset sitten? Ennemmin minun päälle käy katukoirarescue kuin pitbull Suomen kaduilla näillä näkymin

Vierailija kirjoitti:

Puudelitkin olivat metsästyskoiria alunperin.....

Niin oli, noutava lintukoira. Edelleen toimii tehtävässä erinomaisesti, jos haluaa käyttää.

Miten se tähän liittyy?

Vierailija kirjoitti:

Ja samaan aikaan tänne rahjataan sairaita rescuekoiria jotka tuovat mukanaan rabiesta, MRSA virusta, penikkatautia ja ties mitä mutta eniten vaan meuhkataan pitbulleista ja staffeista.

Päänvikaisia on varmasti näissä rescuekoirissakin. Ne mua huolettaa.

Rescuen ottaneet hokee että tulevat koirien kanssa toimeen mutta entä ihmiset sitten? Ennemmin minun päälle käy katukoirarescue kuin pitbull Suomen kaduilla näillä näkymin

Ehdottomati kiellettävä. Tai ainakin omistajan omalla rahallaan perusteellisesti testattava kaikki mahdollinen venäläismerkinnöistä huolimatta.

Uutinen eiliseltä (1.4.18)

http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/201803302200840309_ul.shtml

Miksi ette kouluta chihuahuaa olemaan metelöimättä hihnassa? Että ottaa hermoon lenkillä ollessa moinen metelöinti. Ja vielä muihin koiriin kohdistuva

Vierailija kirjoitti:

Uutinen eiliseltä (1.4.18)

http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/201803302200840309_ul.shtml

Siinäpä esimerkkejä. Kun ei nämä tappajapiskit riitä, sitten koirasutta, miksei samantien ihan villiä sutta. Ja kissaihmisille tiikeri.

Uskomatonta, että näistä tapauksista huolimatta ko. koiria vieläkin saa pitää.