Siskoni hankki pitbull-koiran muutamia kuukausia sitten.. en oikein uskalla enää antaa pienen lapseni olla samassa tilassa. Huolehdinko liikaa?
Hän ei ole oikein kouluttanut koiraa, vaikka alusta asti monet sanoivat, että kouluttaa aitten ihan pienestä asti, mutta ei ole ottanut neuvoja vastaan. Koira on aika villi ja vaikka on vasta 5kk koira niin se on jotenkin todella voimakas. Sisko totta kai raahaa koiran mukaan joka paikkaan ja on paljon kylässä vanhemmillamme. Itse olen vähentänyt käyntejä jos tiedän, että sisko on tulossa koiransa kanssa. Pelottaa, että koira tekisi 1v lapselleni jotain jos selkäni käännän.
Olen kasvanut itsekkin koiraperheessä ja "tuntenut" useita kymmeniä koiria elämäni aikana enkä ole ikinä pelännyt ketään koiraa. En tätäkään koiraa pelkää, mutta jotenkin on vähän varuillaan aina kun tuo koira on paikalla.
Kommentit (302)
Vierailija kirjoitti:
Ei kuitenkaan kannata täällä maalata huonoa mainetta pitbullille. Ne ovat rauhallisia ja ihmisystävällisiä koiria. Paljon kiltimpiä kuin vaikka kultainen noutaja! Toki huonosti koulutettu/kaltoin kohdeltuna voi olla erittäin vaarallinen, mutta sama pätee kaikkiin koiriin.
Ja kuravettä päälle.. Ehkä pientä riskilaskelmaa voisi arvioida?
Minä näen yhteyden. Eilen uutisoitu koirahyökkäys jenkeissä ja tänään täällä tälläinen provo. Kuten aina kun iltalehti näistä uutisoi.
Av mammojen lemppariaihe: pitbullit
Onko muuten kukaan muu kiinnittänyt huomiota tähän yhteyteen?
Tämä on nostettu ketju maaliskuulta, ei iltalehden eilisen uutisen inspiroima. Toki varmaankin inspiroi jonkun nostamaan ketjun.
Provo tai ei niin kyllä aiheesta saa keskustella vaikka se teitä munanjatkeella ylpeilijöitä ottaakin päähän.
Aina ajankohtainen aihe. Tässä odotellaan näitä kuolemia Suomeen, ennen kuin viranomaiset heräävät.
Toivottavasti ratkeaa pian kuten muutkin petoihin liittyvät kysymykset.
Luontoa tulee suojella, mutta raatelevat eläimet eivät kuulu ihmisten keskelle. Ja vielä best-inniä päälle..
Vierailija kirjoitti:
Provo tai ei niin kyllä aiheesta saa keskustella vaikka se teitä munanjatkeella ylpeilijöitä ottaakin päähän.
BMW on munanjatke
Pitäisin lapseni kaukana pitpulleista ja muista rajuista ja kouluttamattomista koirista. Siskosi koira on noita kaikkia. Olet ihan normaali.
Ei sen lapsen tarvitse tehdä yhtään mitään, että koira hyökkää kimppuun. Koira yrittää alistaa joukon pienimmän. Eikä tartte olla mikään tappajakoira, joka näin tekee.
Olette te hauskoja kaikkien uskomuksienne kanssa.
Jatkakaa vaan YouTuben tuijottelua. Ja median, joka suvaitsee raiskauskulttuurin, seuraamista, joka sitten harrastaa koirarodun mustamaalausta.
Ei täällä mikään pikkufifi raiskaajamutakuonolta suojele yhtä tehokkaasti. Räksyttää joo mutta ei pelota ketään kun kerran monottaa niin pikkufifi on entinen fifi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama fiilis sukulaisen kanssa. Otti tämmöisen "tappokoiran" ja koira on jo nyt karannut käsistä, eikä ole vielä edes ns. murkkuiässä. En ole eläessäni nähnyt noin röyhkeää ja kurintonta pentua, joka ei varo aikuisia koiria, murisee kaikille, vie ruuat käsistä jne. Kyllä, varotettu on. Mutta kun itsevarmana otetaan tuommoinen koira, vaikka kokemusta ei ole eläimistä lainkaan ja elämäntilanne on sellainen, ettei paukut riitä koiraan. Olisi ottanut sen puudelin mielummin nurkkiin nössöilemään...
Näistä pitäisi olla vinkkisyteemi, että rankkuri vie piikille. Pienintäkään riskiä ei tulisi ottaa, varsinkaan näiden rotujen kanssa.
Vois kyllä olla joku. Koira mm. alkoi jo 3kk:n iässä nylkyttää perheen lapsia ja aikuisia koiria... Nyt 6,5kk ja tosiaan vie jopa perheen vanhempien lautaselta ruuat ja lapsilta repii kinkkuleivät käsistä. Käy ulostamassa vanhempien sänkyyn ja katsoo sieltä uhmakkaana. Murisee kaikki vieraat, puree lapsia (näykkii) ja ei kuuntele mitään. Ja vasta tosiaan 6,5kk.... Mitäköhän tää on, kun kasvaa aikuiseksi? Mä sanon suoraan, mutta olen ajatellut välttää heillä käymistä pian sen koiran takia ja lapsilla ei ole sinne mitään asiaa kylään enää. Mä en ala ottamaan mitään riskiä, että lapseni on sen tappajakoiran uhri. Kyseinen koira on kielletty/luvanvarainen monissa maissa. Ja kokoakin riittää.
Omituista, että käytöksestään huolimatta on todella arka koira. Pelkää kaikkea ja kaikkia. Sehän se pahin yhdistelmä on: arkuus, aggressiivinen rotu ja huono kasvatus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama fiilis sukulaisen kanssa. Otti tämmöisen "tappokoiran" ja koira on jo nyt karannut käsistä, eikä ole vielä edes ns. murkkuiässä. En ole eläessäni nähnyt noin röyhkeää ja kurintonta pentua, joka ei varo aikuisia koiria, murisee kaikille, vie ruuat käsistä jne. Kyllä, varotettu on. Mutta kun itsevarmana otetaan tuommoinen koira, vaikka kokemusta ei ole eläimistä lainkaan ja elämäntilanne on sellainen, ettei paukut riitä koiraan. Olisi ottanut sen puudelin mielummin nurkkiin nössöilemään...
Näistä pitäisi olla vinkkisyteemi, että rankkuri vie piikille. Pienintäkään riskiä ei tulisi ottaa, varsinkaan näiden rotujen kanssa.
Vois kyllä olla joku. Koira mm. alkoi jo 3kk:n iässä nylkyttää perheen lapsia ja aikuisia koiria... Nyt 6,5kk ja tosiaan vie jopa perheen vanhempien lautaselta ruuat ja lapsilta repii kinkkuleivät käsistä. Käy ulostamassa vanhempien sänkyyn ja katsoo sieltä uhmakkaana. Murisee kaikki vieraat, puree lapsia (näykkii) ja ei kuuntele mitään. Ja vasta tosiaan 6,5kk.... Mitäköhän tää on, kun kasvaa aikuiseksi? Mä sanon suoraan, mutta olen ajatellut välttää heillä käymistä pian sen koiran takia ja lapsilla ei ole sinne mitään asiaa kylään enää. Mä en ala ottamaan mitään riskiä, että lapseni on sen tappajakoiran uhri. Kyseinen koira on kielletty/luvanvarainen monissa maissa. Ja kokoakin riittää.
Omituista, että käytöksestään huolimatta on todella arka koira. Pelkää kaikkea ja kaikkia. Sehän se pahin yhdistelmä on: arkuus, aggressiivinen rotu ja huono kasvatus.
Voi taivas...
Halusin koiran, joka on keskikokoinen, lyhytkarvainen, sopusuhtainen, perusterve, ei-haukkuherkkä, ei-riistaviettinen, ei-suojeluvaistoinen, rohkea, avoin, itsevarma, ihmisrakas, hellyydenkipeä, leikkisä, liikunnallinen, vankkarakenteinen, vähintään melko oppivainen ja normaalikuonoinen.
Mietin aluksi myös amstaffia, staffia, bokseria, rottweileria, saksanpaimenkoiraa ja jackrusselia, mutta pitbull vastasi eniten toiveitani. Lisäksi puhdasrotuisessa koirassa tuli se vastaan, että moni kasvattaja olisi halunnut pennulle näyttelytuloksen. Itseäni ei näyttelyt kiinnostaneet, mutta toko ja rally-toko harrastuspohjalta enemmänkin. Siksi päädyin pittiin. Luonteen lisäksi pitissä viehätti isot tassut, suloiset korvat, leveä hymy ja kauniit silmät.
En ole katunut. On ihanaa käydä pitkillä metsälenkeillä, kun ei tarvi huolehtia, että koira karkaisi näköetäisyydeltä tai väsähtäisi kesken lenkin. Myös tokoon ja rally-tokoon tuo soveltuu, vaikkakaan kisatuloksiin tuskin päästään. Yllättäen agilityssä tuo on myös aika hyvä! Toisten koirien kanssa tulee myös aivan hyvin juttuun, vaikkakin se on tällä rodulla harvinaista.
Sen myönnän, että pitbull kyllä nielee kaiken vapaa-aikani ja aika ison kasan rahaa erilaisten koiraharrastusten muodossa. Siinä mielessä en suosittele pitbullia lapsiperheisiin tai laiskalle ihmiselle, koska melko harvalla ihmisellä on aikaa ja kiinnostusta tarjota koiralle päivittäin useita tunteja mielekästä tekemistä liikunnan, koulutuksen ja harrastusten muodossa.
Minä en päästäisi pitbulliani lasten kanssa keskenään, vaikka se onkin hyvin koulutettu ja ihmisrakas koira. Sama pitäisi päteä muihinkin koirarotuihin ja omistajiin, sillä vaikka kuinka luulemme tuntevamme koiramme täysin, on se silti luontokappale jolla on omat alkukantaiset viettinsä jotka ovat perua susilta.
(Alkuun mainittakoon, että minulla on kaksi pahamaineista pitin ryökälettä)
Minä en missään nimessä jättäisi koiraani lapsen kanssa yksin hetkeksikään. Ihan jo sen takia, että tuon ikäinen pitti harvoin pysyy nahoissaan ja varmaan innostuu helposti lapsesta ja saatta teilata pikkuisen kumoon nopeasti.
Ap:na kuitenkin katsoisin kontrolloidussa tilanteessa, miten lapsi ja koira tulevat toimeen keskenään, ja luottaisin omaan intuitiooni. Oman kokemukseni mukaan suurinosa piteistä rakastavat lapsia ja ovat todella leikkisiä. Tämähän on oivallinen tilanne myös siskollesi kouluttaa koiraansa lapsen läheisyydessä ja totuttaa lapsiin yleensäkin.
Pittejäkin on kuitenkin erilaisia joten tilanne pitäisi varmastin aina arvioida koiran (ja lapsen) mukaan. Jos jotakuta nyt sattuu kiinnostamaan, niin omat koirani käyttäytyvät näin lasten kanssa:
1. 2-v uros - Lapset ovat paras asia maailmassa! Lasten iloiset kilijahdukset saavat tämän koiran kiihtymään nollasta sataan sekunnissa. Häntä heiluu ja koira menee maahan makaamaan lasten läheisyydessä, ja yrittää mahdollisuuksien mukaan hukuttaa lapsen kuolaisiin pusuihin. Jos en kuitenkaan olisi itse skarppina, tai koira olisi vapaana, niin innostuminen nousisi varmasti yli äyräiden ja koira saattaisi helposti kaataa lapsen kumoon tai raapia tassuillaan. Tätä koiraa ei haittaa vaikka sitä repisi hännästä ja korvista, se olisi vaan super kivaa! Toivottavasti päästäisi enemmän tutustumaan lapsiin valvotussa tilanteessa, niin saataisiin tämä yksilö rauhottumaan....
2. 4-v narttu - Lapset eivät ole kivoja. Lapset on epäilyttäviä ja epämielyttäviä. Ruumiineileistä näkee jo, että tätä koiraa ei IKINÄ kannata jättää lapsen kanssa kahden. En usko, että ikinä riepottelisi lasta, mutta uskon, että saattaisi näykkäistä ja lähteä livohkaan. Koira onneksi murisee, jos lapsi tulee liian lähelle, ja suurin osa lapsista osaa varoa tälläistä koiraa... Kuteinkin tämä asia on iso huolenaiheeni ja tässä on kyllä omistajien puolelta menty koulutuksessa metsään!
Jännänä huomiona kuitenkin, että on olemassa yksi lapsi maailmassa, jota tämä koira rakastaa. Tämä 3-v tyttö saa lääppiä ja ottaa koiran leluja - ne leikkivät jopa yhdessä (lapsi viskoo tavaroita ja koira hakee). Tyttö ja koira myös nukkuvat monesti yhdessä. En kuitenkaan ikimaailmassa jättäisi näitäkään kahta yksin hetkeksikään.
Meidän tilanteessa on ollut valitettavan vähän lapsia lähipiirissämme, emmekä ole päässeet totuttamaan koiriamme tarpeeksi lapsiin. Tämä narttu ei myös ole ollut meillä ihan pennusta asti, joten vaikea sanoa, onko jotain huonoja kokemuksia lapsista... Valitettavasti myös tälläisen koirarodun kanssa on vaikea lähteä kyselemään leikkipuiston äideiltä, voisko teidän lapset leikkiä mun "lasten" kanssa. Mutta tämä on työn alla ja toivottavasti päästään luomaan hyviä kokemuksia lasten kanssa ja opettelemaan, miten lasten kanssa pitäisi käyttäytyä.
Vierailija kirjoitti:
Koirafobiaa tuollainen, pitbullit on lapsirakkaita perhekoiria.
Niin on labradoritkin, mutta kouluttamattomina ja täysikasvuisina saa järjetöntä tuhoa aikaan.
Nämä kaikki taistelukoirarodut pitäis kieltää kokonaan ja kaikkialta . Niin se vaan on.
Oman egon kasvatusta tollasen hankkiminen.
Ihan naurettavaa ja vaarallista.
En ikinä päästäis lastani samaan tilaan . Oli koulutettu koira tai ei.
Pelottavia kaikki pitbullit. Katsokaapa esim. American bully xl:n kuvia. Ei tuollaiselle pärjäisi jos hyökkäisi kimppuun.
Ei kuitenkaan kannata täällä maalata huonoa mainetta pitbullille. Ne ovat rauhallisia ja ihmisystävällisiä koiria. Paljon kiltimpiä kuin vaikka kultainen noutaja! Toki huonosti koulutettu/kaltoin kohdeltuna voi olla erittäin vaarallinen, mutta sama pätee kaikkiin koiriin.