Lue keskustelun säännöt.
Siskoni hankki pitbull-koiran muutamia kuukausia sitten.. en oikein uskalla enää antaa pienen lapseni olla samassa tilassa. Huolehdinko liikaa?
18.03.2018 |
Hän ei ole oikein kouluttanut koiraa, vaikka alusta asti monet sanoivat, että kouluttaa aitten ihan pienestä asti, mutta ei ole ottanut neuvoja vastaan. Koira on aika villi ja vaikka on vasta 5kk koira niin se on jotenkin todella voimakas. Sisko totta kai raahaa koiran mukaan joka paikkaan ja on paljon kylässä vanhemmillamme. Itse olen vähentänyt käyntejä jos tiedän, että sisko on tulossa koiransa kanssa. Pelottaa, että koira tekisi 1v lapselleni jotain jos selkäni käännän.
Olen kasvanut itsekkin koiraperheessä ja "tuntenut" useita kymmeniä koiria elämäni aikana enkä ole ikinä pelännyt ketään koiraa. En tätäkään koiraa pelkää, mutta jotenkin on vähän varuillaan aina kun tuo koira on paikalla.
Kommentit (302)
Kyllä täällä haiskahtaa liioittelu ilmassa ja pahasti. Kuten aina. Mammat eivät petä koskaan.
Teidän mielipiteellä ei ole koirankarvankaan merkitystä ja vaikka kuinka täällä vihaanne lietsottekin, ei se ketään estä ottamasta sellaista koiraa kuin itse haluaa.
Sitä paitsi parhaiten käyttäytyvät isot koirat kuin pienet räksyt.
Se metelöinti ei ole normaalia eikä varsinkaan söpöä. Toisekseen kun räksynne ihan omalla käytöksellään, jonka itse sille sallitte provoaa isompaa miltei käymään kiinni, pyörittelette silmiänne ja syytätte yksin omaan isompaa koiraa, vaikka yhtälailla vikaa löytyy sieltä pikkuräksyn hihnan toisesta päästä. Kouluta räksysi olemaan hiljaa.
Älkää ottako mitään koiraa kun ette osaa kouluttaa niitä millään tavalla.
Lenkillä näihin törmää harva se päivä ja perkele kun ottaa hermoon se jumalaton, epänormaali mekkala. Normaali koira ei metelöi.
Koita siinä metelin keskellä käskyttää omaa koiraa kun vastaantulija hihnan toisessa päässä on kaiketi kuuromykkä tuppisuu joka ei osaa pitää rotia edes taskurotalle. Koirani saattaa tassullaan mäjäyttää ikävin seurauksin, aina kun ei hampaita tarvita vahingon aikaan saamiseen koska koirani koipi on pikkuräksyn paksuinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moni tuskin erottaa pittiä staffista kuten Iltalehden toimittajat 😀
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koirafobiaa tuollainen, pitbullit on lapsirakkaita perhekoiria.
Niin on labradoritkin, mutta kouluttamattomina ja täysikasvuisina saa järjetöntä tuhoa aikaan.
Kuten täällä omalla suunnalla saa pelätä koska eräältä rouvalta pääsee uros irti. Kaiken huipuksi agre koira toisia koiria kohtaan. Siinä kyllä jäisi oma seropi kakkoseksi jos mokoma jössikkä päälle käy. Olen alkanut pelkäämään sitä koiraa ja täällä on paljon lapsiakin.
Vierailija kirjoitti:
Kerran jouduin melkein pitbullin uhriksi kun menin ulos aurinkoa ottamaan ja naapurin pitbull näki minut ja samantien lähti hyökkäämään kohti. Ainoastaan koiran kaulassa kiinni oleva hihna, joka oli sidottu maassa pystyssä olevaan keppiin, pelasti minut varmalta kuolemalta.
Taisi olla kumminkin naapurisi Abdul Alibaba.
Älä viitsi liioitella, typerä nainen.
Vai menitkö naapurin tontille kekkuloimaan?
En anna lasten olla keskenään edes pikkukoiran kanssa ilman valvontaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mammat tahtoo lapselleen koiran jota voi hakata, vetää hännästä ja korvista, mätkiä sinne sun tänne kuin säkkiä. Eikä koira mukamas välitä.
Välittää se, jossain vaiheessa koiralla menee kuppi nurin paskaa kohtelua kohtaan ja taas vietiin koira piikille, syytön eläin jota jonkun mamman mussukka on rääkännyt mielensä mukaan.
Hampaaton koira ei pure. Poistetaan kaikilta hampaat, siis aivan kaikilta maailman koirilta hampaat veks
Sisältö jatkuu mainoksen alla
https://yle.fi/uutiset/3-5058529
Kannattaa lukea ja ihan ajatuksen kanssa....
Jos vain osaatte lukea eikä ole luetun ymmärtämisessä vikaa ;)
Ira kirjoitti:
(Alkuun mainittakoon, että minulla on kaksi pahamaineista pitin ryökälettä)
Minä en missään nimessä jättäisi koiraani lapsen kanssa yksin hetkeksikään. Ihan jo sen takia, että tuon ikäinen pitti harvoin pysyy nahoissaan ja varmaan innostuu helposti lapsesta ja saatta teilata pikkuisen kumoon nopeasti.
Ap:na kuitenkin katsoisin kontrolloidussa tilanteessa, miten lapsi ja koira tulevat toimeen keskenään, ja luottaisin omaan intuitiooni. Oman kokemukseni mukaan suurinosa piteistä rakastavat lapsia ja ovat todella leikkisiä. Tämähän on oivallinen tilanne myös siskollesi kouluttaa koiraansa lapsen läheisyydessä ja totuttaa lapsiin yleensäkin.
Pittejäkin on kuitenkin erilaisia joten tilanne pitäisi varmastin aina arvioida koiran (ja lapsen) mukaan. Jos jotakuta nyt sattuu kiinnostamaan, niin omat koirani käyttäytyvät näin lasten kanssa:
1. 2-v uros - Lapset ovat paras asia maailmassa! Lasten iloiset kilijahdukset saavat tämän koiran kiihtymään nollasta sataan sekunnissa. Häntä heiluu ja koira menee maahan makaamaan lasten läheisyydessä, ja yrittää mahdollisuuksien mukaan hukuttaa lapsen kuolaisiin pusuihin. Jos en kuitenkaan olisi itse skarppina, tai koira olisi vapaana, niin innostuminen nousisi varmasti yli äyräiden ja koira saattaisi helposti kaataa lapsen kumoon tai raapia tassuillaan. Tätä koiraa ei haittaa vaikka sitä repisi hännästä ja korvista, se olisi vaan super kivaa! Toivottavasti päästäisi enemmän tutustumaan lapsiin valvotussa tilanteessa, niin saataisiin tämä yksilö rauhottumaan....
2. 4-v narttu - Lapset eivät ole kivoja. Lapset on epäilyttäviä ja epämielyttäviä. Ruumiineileistä näkee jo, että tätä koiraa ei IKINÄ kannata jättää lapsen kanssa kahden. En usko, että ikinä riepottelisi lasta, mutta uskon, että saattaisi näykkäistä ja lähteä livohkaan. Koira onneksi murisee, jos lapsi tulee liian lähelle, ja suurin osa lapsista osaa varoa tälläistä koiraa... Kuteinkin tämä asia on iso huolenaiheeni ja tässä on kyllä omistajien puolelta menty koulutuksessa metsään!
Jännänä huomiona kuitenkin, että on olemassa yksi lapsi maailmassa, jota tämä koira rakastaa. Tämä 3-v tyttö saa lääppiä ja ottaa koiran leluja - ne leikkivät jopa yhdessä (lapsi viskoo tavaroita ja koira hakee). Tyttö ja koira myös nukkuvat monesti yhdessä. En kuitenkaan ikimaailmassa jättäisi näitäkään kahta yksin hetkeksikään.Meidän tilanteessa on ollut valitettavan vähän lapsia lähipiirissämme, emmekä ole päässeet totuttamaan koiriamme tarpeeksi lapsiin. Tämä narttu ei myös ole ollut meillä ihan pennusta asti, joten vaikea sanoa, onko jotain huonoja kokemuksia lapsista... Valitettavasti myös tälläisen koirarodun kanssa on vaikea lähteä kyselemään leikkipuiston äideiltä, voisko teidän lapset leikkiä mun "lasten" kanssa. Mutta tämä on työn alla ja toivottavasti päästään luomaan hyviä kokemuksia lasten kanssa ja opettelemaan, miten lasten kanssa pitäisi käyttäytyä.
Siis ihan tosissasi aiot ruveta sosiaalistamaan lapsiin tottumatonta nuivasti suhtautuvaa PITBULLIA joka ei edes ollut teillä pennusta asti pyytämällä jotain random äitejä antamaan lastensa leikkiä sen kanssa? Facepalm... Nämä ketjut on tarpeen että ees ne äidit älyää sanoa ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ira kirjoitti:
(Alkuun mainittakoon, että minulla on kaksi pahamaineista pitin ryökälettä)
Minä en missään nimessä jättäisi koiraani lapsen kanssa yksin hetkeksikään. Ihan jo sen takia, että tuon ikäinen pitti harvoin pysyy nahoissaan ja varmaan innostuu helposti lapsesta ja saatta teilata pikkuisen kumoon nopeasti.
Ap:na kuitenkin katsoisin kontrolloidussa tilanteessa, miten lapsi ja koira tulevat toimeen keskenään, ja luottaisin omaan intuitiooni. Oman kokemukseni mukaan suurinosa piteistä rakastavat lapsia ja ovat todella leikkisiä. Tämähän on oivallinen tilanne myös siskollesi kouluttaa koiraansa lapsen läheisyydessä ja totuttaa lapsiin yleensäkin.
Pittejäkin on kuitenkin erilaisia joten tilanne pitäisi varmastin aina arvioida koiran (ja lapsen) mukaan. Jos jotakuta nyt sattuu kiinnostamaan, niin omat koirani käyttäytyvät näin lasten kanssa:
1. 2-v uros - Lapset ovat paras asia maailmassa! Lasten iloiset kilijahdukset saavat tämän koiran kiihtymään nollasta sataan sekunnissa. Häntä heiluu ja koira menee maahan makaamaan lasten läheisyydessä, ja yrittää mahdollisuuksien mukaan hukuttaa lapsen kuolaisiin pusuihin. Jos en kuitenkaan olisi itse skarppina, tai koira olisi vapaana, niin innostuminen nousisi varmasti yli äyräiden ja koira saattaisi helposti kaataa lapsen kumoon tai raapia tassuillaan. Tätä koiraa ei haittaa vaikka sitä repisi hännästä ja korvista, se olisi vaan super kivaa! Toivottavasti päästäisi enemmän tutustumaan lapsiin valvotussa tilanteessa, niin saataisiin tämä yksilö rauhottumaan....
2. 4-v narttu - Lapset eivät ole kivoja. Lapset on epäilyttäviä ja epämielyttäviä. Ruumiineileistä näkee jo, että tätä koiraa ei IKINÄ kannata jättää lapsen kanssa kahden. En usko, että ikinä riepottelisi lasta, mutta uskon, että saattaisi näykkäistä ja lähteä livohkaan. Koira onneksi murisee, jos lapsi tulee liian lähelle, ja suurin osa lapsista osaa varoa tälläistä koiraa... Kuteinkin tämä asia on iso huolenaiheeni ja tässä on kyllä omistajien puolelta menty koulutuksessa metsään!
Jännänä huomiona kuitenkin, että on olemassa yksi lapsi maailmassa, jota tämä koira rakastaa. Tämä 3-v tyttö saa lääppiä ja ottaa koiran leluja - ne leikkivät jopa yhdessä (lapsi viskoo tavaroita ja koira hakee). Tyttö ja koira myös nukkuvat monesti yhdessä. En kuitenkaan ikimaailmassa jättäisi näitäkään kahta yksin hetkeksikään.Meidän tilanteessa on ollut valitettavan vähän lapsia lähipiirissämme, emmekä ole päässeet totuttamaan koiriamme tarpeeksi lapsiin. Tämä narttu ei myös ole ollut meillä ihan pennusta asti, joten vaikea sanoa, onko jotain huonoja kokemuksia lapsista... Valitettavasti myös tälläisen koirarodun kanssa on vaikea lähteä kyselemään leikkipuiston äideiltä, voisko teidän lapset leikkiä mun "lasten" kanssa. Mutta tämä on työn alla ja toivottavasti päästään luomaan hyviä kokemuksia lasten kanssa ja opettelemaan, miten lasten kanssa pitäisi käyttäytyä.
Siis ihan tosissasi aiot ruveta sosiaalistamaan lapsiin tottumatonta nuivasti suhtautuvaa PITBULLIA joka ei edes ollut teillä pennusta asti pyytämällä jotain random äitejä antamaan lastensa leikkiä sen kanssa? Facepalm... Nämä ketjut on tarpeen että ees ne äidit älyää sanoa ei.
No. Eräs äiti kiitteli minua kuinka ei enää lapsensa pelkää koiria kun sai tutustua meidän pitbullsekoitukseen, ei muuten ole Espanjan tuonti, ihan suomessa kasvatettu ja lapsiin tottunut koira. Innostuessaan kyllä hyppii, kuten hyppii moni muukin koira, esmes parsonrusselikin hyppää todella korkealle mutta sen on aikoinaan pitänytkin hypätä esim omistajansa syliin hevosen selkään. Siskon parssoni miltei mursi nenäni hypätessään suoraan kohti naamaani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koirafobiaa tuollainen, pitbullit on lapsirakkaita perhekoiria.
Kaikki pitbullit ja muut sairaat uhkaavata ja tappajarodut pitäisi lähettää Kiinaan teurastamoille. Mikä vittu teitä vaivaa kun kuolaatte jotain mastiffeja tai dobermanneja? Sairaita.
Rescuet varsinkin ovat sairaita ja ihmiset jotka niitä tänne tuovat. Ne sinne ruokatehtaalle kuuluvat. Sairasta.
Kohta täällä jyllää rabiekset sun muut kun mamma nyt haluaa pelastaa rekun kaatopaikalta
Meillä on miehen kanssa pitbull ja 4kk ikäinen vauva. Koiramme on ottanut vauvan ihan mahtavasti vastaan, se seuraa sinne minne vauvan kanssa mennään ja suojelee tätä. Jos vauva on lattialla, koira tulee viereen lattialle makaamaan. Liian innokkaasti olisi antamassa pusuja, meinaa välillä nuolla koko naaman.
Koira on ystävällinen, tottelevainen, taipuvainen miellyttämään ja erittäin rakastava. Todella vaikea uskoa, että tuo yhtäkkiä hyökkäisi kenenkään kimppuun. Mutta, en silti jätä vauvaa koskaan yksin koiran kanssa vahtimatta. Olen täysin tietoinen, mihin koiramme on kykenevä ja toimin sen mukaan. Ja kyllä,halusimme pitbullin sillä ne ovat aivan ihania koiria, kun sen oikein kouluttaa. Kyllähän väärissä käsissä ja laiminlyötynä mistä vaan koirasta saa aggressiivisen. Toki se mittakaava on eri jos on kyse vaikka puudelista tai pitbullista.
Rakkaudella pidetystä ja koulutetusta pitbullista tuskin tulee yhtäkkiä mitään verenhimoista tappajaa. Jos näin käy, aika usein on kyseessä jokin äkillinen aivovamma tai vastaava. Yksikin tapaus, missä mies oli ollut jossain ohjelmassa kiltin staffinsa kanssa ja koira oli hyökännyt äkisti omistajan kimppuun. Koiralla oli todettu jokin sairaus tai mikä nyt olikaan, joka aiheutti hyökkäyksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/omistajalla-on-vastuu-jos-…
Se kielto on paska puhetta. Näitä koiria ei vain enää rekisteröidä mihinkään joka on ongelma, eivät koirat.
Ihmiset ovat ongelma, eivät koirat.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on miehen kanssa pitbull ja 4kk ikäinen vauva. Koiramme on ottanut vauvan ihan mahtavasti vastaan, se seuraa sinne minne vauvan kanssa mennään ja suojelee tätä. Jos vauva on lattialla, koira tulee viereen lattialle makaamaan. Liian innokkaasti olisi antamassa pusuja, meinaa välillä nuolla koko naaman.
Koira on ystävällinen, tottelevainen, taipuvainen miellyttämään ja erittäin rakastava. Todella vaikea uskoa, että tuo yhtäkkiä hyökkäisi kenenkään kimppuun. Mutta, en silti jätä vauvaa koskaan yksin koiran kanssa vahtimatta. Olen täysin tietoinen, mihin koiramme on kykenevä ja toimin sen mukaan. Ja kyllä,halusimme pitbullin sillä ne ovat aivan ihania koiria, kun sen oikein kouluttaa. Kyllähän väärissä käsissä ja laiminlyötynä mistä vaan koirasta saa aggressiivisen. Toki se mittakaava on eri jos on kyse vaikka puudelista tai pitbullista.
Rakkaudella pidetystä ja koulutetusta pitbullista tuskin tulee yhtäkkiä mitään verenhimoista tappajaa. Jos näin käy, aika usein on kyseessä jokin äkillinen aivovamma tai vastaava. Yksikin tapaus, missä mies oli ollut jossain ohjelmassa kiltin staffinsa kanssa ja koira oli hyökännyt äkisti omistajan kimppuun. Koiralla oli todettu jokin sairaus tai mikä nyt olikaan, joka aiheutti hyökkäyksen.
En tosissaan tajua näitä ihmisiä joita huojentaa se että äkisti omistajan kimppuun hyökkäämisen taustalla on päälle päin näkymätön sairaus. Varsinkin kun koira on sitä lajia jonka alkuperäinen jalostustarkoitus on mahdollisimman suurien vaurioiden aiheuttaminen toiseen elävään olentoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on miehen kanssa pitbull ja 4kk ikäinen vauva. Koiramme on ottanut vauvan ihan mahtavasti vastaan, se seuraa sinne minne vauvan kanssa mennään ja suojelee tätä. Jos vauva on lattialla, koira tulee viereen lattialle makaamaan. Liian innokkaasti olisi antamassa pusuja, meinaa välillä nuolla koko naaman.
Koira on ystävällinen, tottelevainen, taipuvainen miellyttämään ja erittäin rakastava. Todella vaikea uskoa, että tuo yhtäkkiä hyökkäisi kenenkään kimppuun. Mutta, en silti jätä vauvaa koskaan yksin koiran kanssa vahtimatta. Olen täysin tietoinen, mihin koiramme on kykenevä ja toimin sen mukaan. Ja kyllä,halusimme pitbullin sillä ne ovat aivan ihania koiria, kun sen oikein kouluttaa. Kyllähän väärissä käsissä ja laiminlyötynä mistä vaan koirasta saa aggressiivisen. Toki se mittakaava on eri jos on kyse vaikka puudelista tai pitbullista.
Rakkaudella pidetystä ja koulutetusta pitbullista tuskin tulee yhtäkkiä mitään verenhimoista tappajaa. Jos näin käy, aika usein on kyseessä jokin äkillinen aivovamma tai vastaava. Yksikin tapaus, missä mies oli ollut jossain ohjelmassa kiltin staffinsa kanssa ja koira oli hyökännyt äkisti omistajan kimppuun. Koiralla oli todettu jokin sairaus tai mikä nyt olikaan, joka aiheutti hyökkäyksen.
En tosissaan tajua näitä ihmisiä joita huojentaa se että äkisti omistajan kimppuun hyökkäämisen taustalla on päälle päin näkymätön sairaus. Varsinkin kun koira on sitä lajia jonka alkuperäinen jalostustarkoitus on mahdollisimman suurien vaurioiden aiheuttaminen toiseen elävään olentoon.
Kipeä koira muuttuu äkäiseksi. Kokemusta on. Edesmennyt koirani kävi käteeni kiinni koska yritin saada sen autoon kun jalka katkesi. Siihen sattui niin paljon.
Joten ole hiljaa kun et mistään mitään tiedä.
Kaikkeen on syynsä, mikään ei tapahdu ilman mitään syytä. Jenkit uskottelevat vaikka ja mitä että ihan ilman syytä kävi näin. Syy ja seuraus, aivan kaikessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on miehen kanssa pitbull ja 4kk ikäinen vauva. Koiramme on ottanut vauvan ihan mahtavasti vastaan, se seuraa sinne minne vauvan kanssa mennään ja suojelee tätä. Jos vauva on lattialla, koira tulee viereen lattialle makaamaan. Liian innokkaasti olisi antamassa pusuja, meinaa välillä nuolla koko naaman.
Koira on ystävällinen, tottelevainen, taipuvainen miellyttämään ja erittäin rakastava. Todella vaikea uskoa, että tuo yhtäkkiä hyökkäisi kenenkään kimppuun. Mutta, en silti jätä vauvaa koskaan yksin koiran kanssa vahtimatta. Olen täysin tietoinen, mihin koiramme on kykenevä ja toimin sen mukaan. Ja kyllä,halusimme pitbullin sillä ne ovat aivan ihania koiria, kun sen oikein kouluttaa. Kyllähän väärissä käsissä ja laiminlyötynä mistä vaan koirasta saa aggressiivisen. Toki se mittakaava on eri jos on kyse vaikka puudelista tai pitbullista.
Rakkaudella pidetystä ja koulutetusta pitbullista tuskin tulee yhtäkkiä mitään verenhimoista tappajaa. Jos näin käy, aika usein on kyseessä jokin äkillinen aivovamma tai vastaava. Yksikin tapaus, missä mies oli ollut jossain ohjelmassa kiltin staffinsa kanssa ja koira oli hyökännyt äkisti omistajan kimppuun. Koiralla oli todettu jokin sairaus tai mikä nyt olikaan, joka aiheutti hyökkäyksen.
En tosissaan tajua näitä ihmisiä joita huojentaa se että äkisti omistajan kimppuun hyökkäämisen taustalla on päälle päin näkymätön sairaus. Varsinkin kun koira on sitä lajia jonka alkuperäinen jalostustarkoitus on mahdollisimman suurien vaurioiden aiheuttaminen toiseen elävään olentoon.
Kipeä koira muuttuu äkäiseksi. Kokemusta on. Edesmennyt koirani kävi käteeni kiinni koska yritin saada sen autoon kun jalka katkesi. Siihen sattui niin paljon.
Joten ole hiljaa kun et mistään mitään tiedä.
Kaikkeen on syynsä, mikään ei tapahdu ilman mitään syytä. Jenkit uskottelevat vaikka ja mitä että ihan ilman syytä kävi näin. Syy ja seuraus, aivan kaikessa.
Edelleenkään et tajua. Ilmeisesti se sun koiras ei missään tapauksessa voisi ikinä sairastua niin ettei se näy päälle ja käydä äkisti sinun tai perheenjäsenesi kimppuun? Voimilla ja taipumuksilla joiden alkuperäinen tarkoitus on tappelu härän kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on miehen kanssa pitbull ja 4kk ikäinen vauva. Koiramme on ottanut vauvan ihan mahtavasti vastaan, se seuraa sinne minne vauvan kanssa mennään ja suojelee tätä. Jos vauva on lattialla, koira tulee viereen lattialle makaamaan. Liian innokkaasti olisi antamassa pusuja, meinaa välillä nuolla koko naaman.
Koira on ystävällinen, tottelevainen, taipuvainen miellyttämään ja erittäin rakastava. Todella vaikea uskoa, että tuo yhtäkkiä hyökkäisi kenenkään kimppuun. Mutta, en silti jätä vauvaa koskaan yksin koiran kanssa vahtimatta. Olen täysin tietoinen, mihin koiramme on kykenevä ja toimin sen mukaan. Ja kyllä,halusimme pitbullin sillä ne ovat aivan ihania koiria, kun sen oikein kouluttaa. Kyllähän väärissä käsissä ja laiminlyötynä mistä vaan koirasta saa aggressiivisen. Toki se mittakaava on eri jos on kyse vaikka puudelista tai pitbullista.
Rakkaudella pidetystä ja koulutetusta pitbullista tuskin tulee yhtäkkiä mitään verenhimoista tappajaa. Jos näin käy, aika usein on kyseessä jokin äkillinen aivovamma tai vastaava. Yksikin tapaus, missä mies oli ollut jossain ohjelmassa kiltin staffinsa kanssa ja koira oli hyökännyt äkisti omistajan kimppuun. Koiralla oli todettu jokin sairaus tai mikä nyt olikaan, joka aiheutti hyökkäyksen.
En tosissaan tajua näitä ihmisiä joita huojentaa se että äkisti omistajan kimppuun hyökkäämisen taustalla on päälle päin näkymätön sairaus. Varsinkin kun koira on sitä lajia jonka alkuperäinen jalostustarkoitus on mahdollisimman suurien vaurioiden aiheuttaminen toiseen elävään olentoon.
Tyypillinen pittivihaaja. Jos tuntisit rodun, tietäisit, että ne ovat alunperin jalostettu työkoiriksi. Pitbulleista kuvitellaan ihan oikeasti, että niiden alkuperäinen tarkoitus on ollut vain tappaa??
Kerran jouduin melkein pitbullin uhriksi kun menin ulos aurinkoa ottamaan ja naapurin pitbull näki minut ja samantien lähti hyökkäämään kohti. Ainoastaan koiran kaulassa kiinni oleva hihna, joka oli sidottu maassa pystyssä olevaan keppiin, pelasti minut varmalta kuolemalta.