Lue keskustelun säännöt.
Siskoni hankki pitbull-koiran muutamia kuukausia sitten.. en oikein uskalla enää antaa pienen lapseni olla samassa tilassa. Huolehdinko liikaa?
18.03.2018 |
Hän ei ole oikein kouluttanut koiraa, vaikka alusta asti monet sanoivat, että kouluttaa aitten ihan pienestä asti, mutta ei ole ottanut neuvoja vastaan. Koira on aika villi ja vaikka on vasta 5kk koira niin se on jotenkin todella voimakas. Sisko totta kai raahaa koiran mukaan joka paikkaan ja on paljon kylässä vanhemmillamme. Itse olen vähentänyt käyntejä jos tiedän, että sisko on tulossa koiransa kanssa. Pelottaa, että koira tekisi 1v lapselleni jotain jos selkäni käännän.
Olen kasvanut itsekkin koiraperheessä ja "tuntenut" useita kymmeniä koiria elämäni aikana enkä ole ikinä pelännyt ketään koiraa. En tätäkään koiraa pelkää, mutta jotenkin on vähän varuillaan aina kun tuo koira on paikalla.
Kommentit (302)
Vierailija kirjoitti:
Olisiko aika vaihtaa levyä?
Tämä on jo vanha ja kulunut levy.Ja aina tulee näitä aloituksia kun jenkkilän tapahtumista uutisoidaan. Pitkän aikaa olikin ettei yhtään pitbullaihetta ollut.
No niin kauan näistä varmaan keskusteluja tulee, kun nuo koirat tappaa ihmisiä!
Miksi sinä haluat puolustella ja luoda vääränlaista kuvaa näistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noi pieni lapsi ja hyvin koulutettu koira vaatii kokoajan vahtimista, lapsi on liian nuori ymmärtämään miten hän eläintä käsittelee. Yksi vuotias on kovakourainen. Kouluttamaton koira on vaaraksi ja lapsi voi käytöksellään aiheuttaa sille agressiivisyyttä. Tietyt koirarodut olisi muutenkin syytä kieltää, sillä niiden kasvatus vaatii paljon, ja ihmiset ostavat näitä vaan muodin vuoksi.
Itelläkin koirat, pikkukoirat riittävät hyvin kirjoitti:
Jos ei ole vielä purrut, niin entä jos pureekin tai esim. lasten kavereita tai muita kyläilijöitä... niin tuollaisen koiran jälki on tuhoisaa. Miksi pitää asettaa ihmisen henki minkäänlaiseen vaaraan?
Näinpä. Ehkä näiden omistajat kaipaa jännitystä elämäänsä?! En mäkään tajua miten ne niin 100% luottaa niihin koiriinsa, kun näitä raateluja ja tappamisia tapahtuu?! Ja nämä rodut on monissa maissa myös sen takia kiellettyjä, mutta kun se ei vaan voi tapahtua omalle kohdalle!!!
Vierailija kirjoitti:
Olisiko aika vaihtaa levyä?
Tämä on jo vanha ja kulunut levy.Ja aina tulee näitä aloituksia kun jenkkilän tapahtumista uutisoidaan. Pitkän aikaa olikin ettei yhtään pitbullaihetta ollut.
Jenkeissä tuollaisten koirien omistajat saavat sentään kunnon linnatuomion.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse yksivuotiaan pitbullin omistajana sanon sen, että 5 kk ikäinen pitti on vielä täysin pentu ja koulutuksen tasosta riippumatta vilkas ja energinen tapaus. Tuon ikäisen pitin ei voi olettaa käyttäytyvän sellaisella rauhallisuudella ja varovaisilla liikkeillä, joita pienten lasten seurassa oleminen vaatii. Vasta noin yksivuotiaana ja järjestelmällisen koulutuksen jälkeen niiden voi olettaa käyttäytyvän edes siedettävän rauhallisesti. Aikuinenkin pitbull on kuitenkin koira, jolla on bulldogin massa ja terrierin vilkkaus. Hyvänä puolena näen sen, että siskosi ottaa koiran mukaan eri tilanteisiin, jolloin koira oppii että näissä tilanteissa ei ole mitään ihmeellistä. Nämä tilanteet pitäisi kuitenkin ottaa myös koulutustilanteena. Eihän koiran voi odottaa jatkossa käyttäytyvän näissä tilanteissa oikein, jos sitä ei opasteta käyttäytymään oikein.
Tuon ikäiselle koiralle on hyvä alkaa opettamaan kontaktia, itsehillintää, rauhoittumista ja luopumista. Eli kun koira käyttäytyy rauhallisesti, sitä palkitaan nameilla ja kehutaan ja silitetään rauhallisesti. Silloin kun koira riehuu, se jätetään huomioitta. Yleensä pitit ovat nimittäin melkoisen huomionkipeitä, jolloin negatiivinenkin huomio on sille palkinto. Tässä voi mennä aikaa, koska pittien luonteeseen kuuluu leikkisyys ja sitkeys. Koiraa palkitaan myös silloin, kun se luopuu mielenkiintoisesta kohteesta (= lapsesta ja lapsen leluista) ja ottaa katsekontaktin omistajaansa. Tällöin koira oppii, että omistajan seuraaminen on kannattavaa. Omistajan tulee pyrkiä siihen asemaan, että on koiransa silmissä mielenkiintoisempi kuin mikään muu ympärillä oleva asia (tämä on helpommin sanottu kuin tehty). Tähän asemaan pääseminen vie vuosia. Tähän asemaan ei päästä huutamalla eikä ärisemällä eikä alistamalla eikä mäkättämällä eikä kaulapannasta nykimällä. Mikäli omistaja käyttäytyy edellä mainituilla tavoilla, koira todennäköisesti väistää passiivisuuteen eli alkaa vältellä kontaktia omistajaansa, koska haluaa välttyä rangaistukselta. Passiivisuuteen väistänyt koira ei puolestaan voi oppia mitään, koska se pelkää epäonnistumisen seurauksia.
Näihin lapsi-koiratilanteisiin kannattaa varautua erityisen hyvin palkinnoin. On koirakohtaista, mikä se erityisen hyvä palkinto on, mutta pääsääntöisesti esim maksamakkara on koiran mielestä parempaa kuin kuivanappula. Kun koira saa näitä superpalkintoja vain silloin, kun se käyttäytyy rauhallisesti lapsen seurassa, se oppii oikean käyttäytymismallin nopeasti. Palkitsemiväli tulee alussa pitää tiheänä, jotta oppiminen on tehokasta. Pikkuhiljaa vaikeustasoa nostetaan ja palkitsemisväliä harvennetaan. Vaikka pitti onkin vilkas ja voimakas rotu, niin se on myös hämmästyttävän oppivainen. Ja vaikka moni kuvittelee pitin vaativan "kovaa" koulutusta, niin voin kokemuksesta sanoa, että ei se vaadi oikeastaan muuta kuin kärsivällisyyttä ja runsaasti positiivista motivointia.
Moni uskoo myös, että pitin koulutus vaatii jonkinnäköistä omistajan johtajuuden korostamista. Koira, jonka tarpeista (ruoka, liikunta, lepo, virikkeet, leikki) huolehditaan ja joka kokee yhteistyön omistajansa kanssa turvalliseksi ja palkitsevaksi, ei ole mitään tarvetta alkaa pomottamaan omistajaansa tai muita ihmisiä. Itse käsitän johtajuuden tilanteeksi, jossa koira omaehtoisesti haluaa tehdä iloisesti yhteistyötä omistajan kanssa ja toimia eri tilanteissa niillä käyttäytymismalleilla, joita sille on opetettu.
Vierailija kirjoitti:
Itse yksivuotiaan pitbullin omistajana sanon sen, että 5 kk ikäinen pitti on vielä täysin pentu ja koulutuksen tasosta riippumatta vilkas ja energinen tapaus. Tuon ikäisen pitin ei voi olettaa käyttäytyvän sellaisella rauhallisuudella ja varovaisilla liikkeillä, joita pienten lasten seurassa oleminen vaatii. Vasta noin yksivuotiaana ja järjestelmällisen koulutuksen jälkeen niiden voi olettaa käyttäytyvän edes siedettävän rauhallisesti. Aikuinenkin pitbull on kuitenkin koira, jolla on bulldogin massa ja terrierin vilkkaus. Hyvänä puolena näen sen, että siskosi ottaa koiran mukaan eri tilanteisiin, jolloin koira oppii että näissä tilanteissa ei ole mitään ihmeellistä. Nämä tilanteet pitäisi kuitenkin ottaa myös koulutustilanteena. Eihän koiran voi odottaa jatkossa käyttäytyvän näissä tilanteissa oikein, jos sitä ei opasteta käyttäytymään oikein.
Tuon ikäiselle koiralle on hyvä alkaa opettamaan kontaktia, itsehillintää, rauhoittumista ja luopumista. Eli kun koira käyttäytyy rauhallisesti, sitä palkitaan nameilla ja kehutaan ja silitetään rauhallisesti. Silloin kun koira riehuu, se jätetään huomioitta. Yleensä pitit ovat nimittäin melkoisen huomionkipeitä, jolloin negatiivinenkin huomio on sille palkinto. Tässä voi mennä aikaa, koska pittien luonteeseen kuuluu leikkisyys ja sitkeys. Koiraa palkitaan myös silloin, kun se luopuu mielenkiintoisesta kohteesta (= lapsesta ja lapsen leluista) ja ottaa katsekontaktin omistajaansa. Tällöin koira oppii, että omistajan seuraaminen on kannattavaa. Omistajan tulee pyrkiä siihen asemaan, että on koiransa silmissä mielenkiintoisempi kuin mikään muu ympärillä oleva asia (tämä on helpommin sanottu kuin tehty). Tähän asemaan pääseminen vie vuosia. Tähän asemaan ei päästä huutamalla eikä ärisemällä eikä alistamalla eikä mäkättämällä eikä kaulapannasta nykimällä. Mikäli omistaja käyttäytyy edellä mainituilla tavoilla, koira todennäköisesti väistää passiivisuuteen eli alkaa vältellä kontaktia omistajaansa, koska haluaa välttyä rangaistukselta. Passiivisuuteen väistänyt koira ei puolestaan voi oppia mitään, koska se pelkää epäonnistumisen seurauksia.
Näihin lapsi-koiratilanteisiin kannattaa varautua erityisen hyvin palkinnoin. On koirakohtaista, mikä se erityisen hyvä palkinto on, mutta pääsääntöisesti esim maksamakkara on koiran mielestä parempaa kuin kuivanappula. Kun koira saa näitä superpalkintoja vain silloin, kun se käyttäytyy rauhallisesti lapsen seurassa, se oppii oikean käyttäytymismallin nopeasti. Palkitsemiväli tulee alussa pitää tiheänä, jotta oppiminen on tehokasta. Pikkuhiljaa vaikeustasoa nostetaan ja palkitsemisväliä harvennetaan. Vaikka pitti onkin vilkas ja voimakas rotu, niin se on myös hämmästyttävän oppivainen. Ja vaikka moni kuvittelee pitin vaativan "kovaa" koulutusta, niin voin kokemuksesta sanoa, että ei se vaadi oikeastaan muuta kuin kärsivällisyyttä ja runsaasti positiivista motivointia.
Moni uskoo myös, että pitin koulutus vaatii jonkinnäköistä omistajan johtajuuden korostamista. Koira, jonka tarpeista (ruoka, liikunta, lepo, virikkeet, leikki) huolehditaan ja joka kokee yhteistyön omistajansa kanssa turvalliseksi ja palkitsevaksi, ei ole mitään tarvetta alkaa pomottamaan omistajaansa tai muita ihmisiä. Itse käsitän johtajuuden tilanteeksi, jossa koira omaehtoisesti haluaa tehdä iloisesti yhteistyötä omistajan kanssa ja toimia eri tilanteissa niillä käyttäytymismalleilla, joita sille on opetettu.
Juuri näin ja myös kaikkien koirien kohdalla tulisi noin toimiakin.
Ihmiset eivät vain tajua....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todennäköisesti aloittajan sisko ei kouluta mitään muutakaan koiraa -.-
Mutta provohan tämä on selkeästi ;)
Staffit on toinen ihan perseestä oleva rotu. Väkivaltaisia, sairaita ja arvaamattomia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun varmaan täytyy viedä koirani lopetukseen vaikkei muuta syytä ole kun rotu. Samaa sanoo rescueväkikin :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse yksivuotiaan pitbullin omistajana sanon sen, että 5 kk ikäinen pitti on vielä täysin pentu ja koulutuksen tasosta riippumatta vilkas ja energinen tapaus. Tuon ikäisen pitin ei voi olettaa käyttäytyvän sellaisella rauhallisuudella ja varovaisilla liikkeillä, joita pienten lasten seurassa oleminen vaatii. Vasta noin yksivuotiaana ja järjestelmällisen koulutuksen jälkeen niiden voi olettaa käyttäytyvän edes siedettävän rauhallisesti. Aikuinenkin pitbull on kuitenkin koira, jolla on bulldogin massa ja terrierin vilkkaus. Hyvänä puolena näen sen, että siskosi ottaa koiran mukaan eri tilanteisiin, jolloin koira oppii että näissä tilanteissa ei ole mitään ihmeellistä. Nämä tilanteet pitäisi kuitenkin ottaa myös koulutustilanteena. Eihän koiran voi odottaa jatkossa käyttäytyvän näissä tilanteissa oikein, jos sitä ei opasteta käyttäytymään oikein.
Tuon ikäiselle koiralle on hyvä alkaa opettamaan kontaktia, itsehillintää, rauhoittumista ja luopumista. Eli kun koira käyttäytyy rauhallisesti, sitä palkitaan nameilla ja kehutaan ja silitetään rauhallisesti. Silloin kun koira riehuu, se jätetään huomioitta. Yleensä pitit ovat nimittäin melkoisen huomionkipeitä, jolloin negatiivinenkin huomio on sille palkinto. Tässä voi mennä aikaa, koska pittien luonteeseen kuuluu leikkisyys ja sitkeys. Koiraa palkitaan myös silloin, kun se luopuu mielenkiintoisesta kohteesta (= lapsesta ja lapsen leluista) ja ottaa katsekontaktin omistajaansa. Tällöin koira oppii, että omistajan seuraaminen on kannattavaa. Omistajan tulee pyrkiä siihen asemaan, että on koiransa silmissä mielenkiintoisempi kuin mikään muu ympärillä oleva asia (tämä on helpommin sanottu kuin tehty). Tähän asemaan pääseminen vie vuosia. Tähän asemaan ei päästä huutamalla eikä ärisemällä eikä alistamalla eikä mäkättämällä eikä kaulapannasta nykimällä. Mikäli omistaja käyttäytyy edellä mainituilla tavoilla, koira todennäköisesti väistää passiivisuuteen eli alkaa vältellä kontaktia omistajaansa, koska haluaa välttyä rangaistukselta. Passiivisuuteen väistänyt koira ei puolestaan voi oppia mitään, koska se pelkää epäonnistumisen seurauksia.
Näihin lapsi-koiratilanteisiin kannattaa varautua erityisen hyvin palkinnoin. On koirakohtaista, mikä se erityisen hyvä palkinto on, mutta pääsääntöisesti esim maksamakkara on koiran mielestä parempaa kuin kuivanappula. Kun koira saa näitä superpalkintoja vain silloin, kun se käyttäytyy rauhallisesti lapsen seurassa, se oppii oikean käyttäytymismallin nopeasti. Palkitsemiväli tulee alussa pitää tiheänä, jotta oppiminen on tehokasta. Pikkuhiljaa vaikeustasoa nostetaan ja palkitsemisväliä harvennetaan. Vaikka pitti onkin vilkas ja voimakas rotu, niin se on myös hämmästyttävän oppivainen. Ja vaikka moni kuvittelee pitin vaativan "kovaa" koulutusta, niin voin kokemuksesta sanoa, että ei se vaadi oikeastaan muuta kuin kärsivällisyyttä ja runsaasti positiivista motivointia.
Moni uskoo myös, että pitin koulutus vaatii jonkinnäköistä omistajan johtajuuden korostamista. Koira, jonka tarpeista (ruoka, liikunta, lepo, virikkeet, leikki) huolehditaan ja joka kokee yhteistyön omistajansa kanssa turvalliseksi ja palkitsevaksi, ei ole mitään tarvetta alkaa pomottamaan omistajaansa tai muita ihmisiä. Itse käsitän johtajuuden tilanteeksi, jossa koira omaehtoisesti haluaa tehdä iloisesti yhteistyötä omistajan kanssa ja toimia eri tilanteissa niillä käyttäytymismalleilla, joita sille on opetettu.
Miksi valitsit kaikista mahdollisista vaihtoehdoista monissa maissa kielletyn murharodun?
Ihmisten turvallisuus aina ensin. Koirien pito muuhun kuin hyötykäyttöön on muutenkin järjetöntä luonnonvarojen tuhlausta.
Ihan ensimmäisenä tulisi nämä kyseenalaiset rodunjalostuksen tuotokset kuten Pittbullit kieltää kokonaan ja välittömästi Suomessa.
Myöhemmin koirien pito luvanvaraiseksi, koiraverot takaisin kaikkialle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
5kk pentu on helposti koulutettavissa jos vain osaa asiansa.
Itse uudelleen kouluttanut 1,5 vuotta kohta 3 vuotiaista kodinvaihtajaa.
AP:n siskolle en antaisi edes hamsteria, kuulostaa ääliöltä noin muutenkin. Joten toivon että tämä on erittäin huono provo
Jenkeissä pitbull on yhtä yleinen rotu kun suomessa vastaavasti kultsu.
Jenkeissä pitti on tästä syystä purema listan kärjessä kun taas Suomessa kultsu tai onkohan se jo labbiskin kärkikastia, koska niiden suosio on Suomessa vain kasvanut. Sama kuten jenkeissä on pitin suosio kasvanut Cesar Milanin myötä mutta koulutus ja sun muuhun koiran tarpeisiin ei osatakaan vastata. Näkee tätä Suomessakin monen koiran kohdalla. Koira vie, omistaja vikisee.
Suhteellisuuden tajua mammat tähänkin yleistämiseen.
99 prosenttia on täysin omistajan omaa syytä, ei koiran, ei koiran rodun jne. Vain ja ainoastaan vika on omistajassa itsessään koska ei osaa vastata koiran vaatimuksiin eikä kouluttaa vaaditulla tavalla.
Myös ne pienet koirat ovat koulutettava. Ei ole väliä koolla, vaan sillä että nekin ovat koiria.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse yksivuotiaan pitbullin omistajana sanon sen, että 5 kk ikäinen pitti on vielä täysin pentu ja koulutuksen tasosta riippumatta vilkas ja energinen tapaus. Tuon ikäisen pitin ei voi olettaa käyttäytyvän sellaisella rauhallisuudella ja varovaisilla liikkeillä, joita pienten lasten seurassa oleminen vaatii. Vasta noin yksivuotiaana ja järjestelmällisen koulutuksen jälkeen niiden voi olettaa käyttäytyvän edes siedettävän rauhallisesti. Aikuinenkin pitbull on kuitenkin koira, jolla on bulldogin massa ja terrierin vilkkaus. Hyvänä puolena näen sen, että siskosi ottaa koiran mukaan eri tilanteisiin, jolloin koira oppii että näissä tilanteissa ei ole mitään ihmeellistä. Nämä tilanteet pitäisi kuitenkin ottaa myös koulutustilanteena. Eihän koiran voi odottaa jatkossa käyttäytyvän näissä tilanteissa oikein, jos sitä ei opasteta käyttäytymään oikein.
Tuon ikäiselle koiralle on hyvä alkaa opettamaan kontaktia, itsehillintää, rauhoittumista ja luopumista. Eli kun koira käyttäytyy rauhallisesti, sitä palkitaan nameilla ja kehutaan ja silitetään rauhallisesti. Silloin kun koira riehuu, se jätetään huomioitta. Yleensä pitit ovat nimittäin melkoisen huomionkipeitä, jolloin negatiivinenkin huomio on sille palkinto. Tässä voi mennä aikaa, koska pittien luonteeseen kuuluu leikkisyys ja sitkeys. Koiraa palkitaan myös silloin, kun se luopuu mielenkiintoisesta kohteesta (= lapsesta ja lapsen leluista) ja ottaa katsekontaktin omistajaansa. Tällöin koira oppii, että omistajan seuraaminen on kannattavaa. Omistajan tulee pyrkiä siihen asemaan, että on koiransa silmissä mielenkiintoisempi kuin mikään muu ympärillä oleva asia (tämä on helpommin sanottu kuin tehty). Tähän asemaan pääseminen vie vuosia. Tähän asemaan ei päästä huutamalla eikä ärisemällä eikä alistamalla eikä mäkättämällä eikä kaulapannasta nykimällä. Mikäli omistaja käyttäytyy edellä mainituilla tavoilla, koira todennäköisesti väistää passiivisuuteen eli alkaa vältellä kontaktia omistajaansa, koska haluaa välttyä rangaistukselta. Passiivisuuteen väistänyt koira ei puolestaan voi oppia mitään, koska se pelkää epäonnistumisen seurauksia.
Näihin lapsi-koiratilanteisiin kannattaa varautua erityisen hyvin palkinnoin. On koirakohtaista, mikä se erityisen hyvä palkinto on, mutta pääsääntöisesti esim maksamakkara on koiran mielestä parempaa kuin kuivanappula. Kun koira saa näitä superpalkintoja vain silloin, kun se käyttäytyy rauhallisesti lapsen seurassa, se oppii oikean käyttäytymismallin nopeasti. Palkitsemiväli tulee alussa pitää tiheänä, jotta oppiminen on tehokasta. Pikkuhiljaa vaikeustasoa nostetaan ja palkitsemisväliä harvennetaan. Vaikka pitti onkin vilkas ja voimakas rotu, niin se on myös hämmästyttävän oppivainen. Ja vaikka moni kuvittelee pitin vaativan "kovaa" koulutusta, niin voin kokemuksesta sanoa, että ei se vaadi oikeastaan muuta kuin kärsivällisyyttä ja runsaasti positiivista motivointia.
Moni uskoo myös, että pitin koulutus vaatii jonkinnäköistä omistajan johtajuuden korostamista. Koira, jonka tarpeista (ruoka, liikunta, lepo, virikkeet, leikki) huolehditaan ja joka kokee yhteistyön omistajansa kanssa turvalliseksi ja palkitsevaksi, ei ole mitään tarvetta alkaa pomottamaan omistajaansa tai muita ihmisiä. Itse käsitän johtajuuden tilanteeksi, jossa koira omaehtoisesti haluaa tehdä iloisesti yhteistyötä omistajan kanssa ja toimia eri tilanteissa niillä käyttäytymismalleilla, joita sille on opetettu.
Miksi valitsit kaikista mahdollisista vaihtoehdoista monissa maissa kielletyn murharodun?
Luitko edes mitä tuossa tarkoitettiin? Aivan samalla tavalla mikä tahansa koira tulee kouluttaa ja opettaa.
Että tuollaiset ääliöt ottaa hermoon.
Et taida kouluttaa omaa fifiäsi ollenkaan olemaan esim räksyttämättä remmissä.
Sinun kaltaisillasi ei tulisi minkäänlaista koiraa ollakaan
Koulutus ratkaisee paljon, mutta silti ihmetyttää, että mikä noissa kyseisissä koiraroduissa kiehtoo niin paljon, että sellainen on itselle saatava. Koirarotuja on kuitenkin niin paljon ja niitä paljon riskittömämpiäkin (koulutuksesta ei saa tietenkään tinkiä, oli rotu mikä vaan). Pakosti sitä vaan ajattelee, että kyseisen koirarodun hankkimisella haetaan osittain sitä jotain katu-uskottavuutta ja kunniaa. "Katsokaa kuinka olen tällaisesta rodusta saanut kasvatettua kunnollisen koiran, joka on täysin hallinnassani." Kun fakta toki on, että vaikka kuinka olisi koulutettu niin sitä eläintä ei loppupeleissä voi täysin hallita kukaan.
Siis onko joku oikeasti sitä mieltä, että joku kultainennoutaja saisi yhtä paljon tuhoa aikaan kuin pitbull tms. Tottakai se koira pitää kouluttaa mutta jos koira hyökkää kimppuun niin onhan se ihan selvä asia, että toiset rodut saa sitä tuhoa aikaan ihan eri luokassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse yksivuotiaan pitbullin omistajana sanon sen, että 5 kk ikäinen pitti on vielä täysin pentu ja koulutuksen tasosta riippumatta vilkas ja energinen tapaus. Tuon ikäisen pitin ei voi olettaa käyttäytyvän sellaisella rauhallisuudella ja varovaisilla liikkeillä, joita pienten lasten seurassa oleminen vaatii. Vasta noin yksivuotiaana ja järjestelmällisen koulutuksen jälkeen niiden voi olettaa käyttäytyvän edes siedettävän rauhallisesti. Aikuinenkin pitbull on kuitenkin koira, jolla on bulldogin massa ja terrierin vilkkaus. Hyvänä puolena näen sen, että siskosi ottaa koiran mukaan eri tilanteisiin, jolloin koira oppii että näissä tilanteissa ei ole mitään ihmeellistä. Nämä tilanteet pitäisi kuitenkin ottaa myös koulutustilanteena. Eihän koiran voi odottaa jatkossa käyttäytyvän näissä tilanteissa oikein, jos sitä ei opasteta käyttäytymään oikein.
Tuon ikäiselle koiralle on hyvä alkaa opettamaan kontaktia, itsehillintää, rauhoittumista ja luopumista. Eli kun koira käyttäytyy rauhallisesti, sitä palkitaan nameilla ja kehutaan ja silitetään rauhallisesti. Silloin kun koira riehuu, se jätetään huomioitta. Yleensä pitit ovat nimittäin melkoisen huomionkipeitä, jolloin negatiivinenkin huomio on sille palkinto. Tässä voi mennä aikaa, koska pittien luonteeseen kuuluu leikkisyys ja sitkeys. Koiraa palkitaan myös silloin, kun se luopuu mielenkiintoisesta kohteesta (= lapsesta ja lapsen leluista) ja ottaa katsekontaktin omistajaansa. Tällöin koira oppii, että omistajan seuraaminen on kannattavaa. Omistajan tulee pyrkiä siihen asemaan, että on koiransa silmissä mielenkiintoisempi kuin mikään muu ympärillä oleva asia (tämä on helpommin sanottu kuin tehty). Tähän asemaan pääseminen vie vuosia. Tähän asemaan ei päästä huutamalla eikä ärisemällä eikä alistamalla eikä mäkättämällä eikä kaulapannasta nykimällä. Mikäli omistaja käyttäytyy edellä mainituilla tavoilla, koira todennäköisesti väistää passiivisuuteen eli alkaa vältellä kontaktia omistajaansa, koska haluaa välttyä rangaistukselta. Passiivisuuteen väistänyt koira ei puolestaan voi oppia mitään, koska se pelkää epäonnistumisen seurauksia.
Näihin lapsi-koiratilanteisiin kannattaa varautua erityisen hyvin palkinnoin. On koirakohtaista, mikä se erityisen hyvä palkinto on, mutta pääsääntöisesti esim maksamakkara on koiran mielestä parempaa kuin kuivanappula. Kun koira saa näitä superpalkintoja vain silloin, kun se käyttäytyy rauhallisesti lapsen seurassa, se oppii oikean käyttäytymismallin nopeasti. Palkitsemiväli tulee alussa pitää tiheänä, jotta oppiminen on tehokasta. Pikkuhiljaa vaikeustasoa nostetaan ja palkitsemisväliä harvennetaan. Vaikka pitti onkin vilkas ja voimakas rotu, niin se on myös hämmästyttävän oppivainen. Ja vaikka moni kuvittelee pitin vaativan "kovaa" koulutusta, niin voin kokemuksesta sanoa, että ei se vaadi oikeastaan muuta kuin kärsivällisyyttä ja runsaasti positiivista motivointia.
Moni uskoo myös, että pitin koulutus vaatii jonkinnäköistä omistajan johtajuuden korostamista. Koira, jonka tarpeista (ruoka, liikunta, lepo, virikkeet, leikki) huolehditaan ja joka kokee yhteistyön omistajansa kanssa turvalliseksi ja palkitsevaksi, ei ole mitään tarvetta alkaa pomottamaan omistajaansa tai muita ihmisiä. Itse käsitän johtajuuden tilanteeksi, jossa koira omaehtoisesti haluaa tehdä iloisesti yhteistyötä omistajan kanssa ja toimia eri tilanteissa niillä käyttäytymismalleilla, joita sille on opetettu.
Miksi valitsit kaikista mahdollisista vaihtoehdoista monissa maissa kielletyn murharodun?
Kyllä. Juuri näin
Vielä kun av:n "asiantuntijatkin" ymmärtäisivät lukemansa ja sen että samat säännöt pätee KAIKKIIN koiriin, isoihin ja pieniin rotuun katsomatta.
Kamalinta on kun kuulin että eräs rouva ei ole kouluttanut jackrusseliaan koska ei ole kiinnostanut ja toinen syy on kuulemma myös se kun on pieni koira. Itseltä jäi monttu auki ettei voi olla tosissaan. Järkytyin syvästi tästä.
Jos ei ole vielä purrut, niin entä jos pureekin tai esim. lasten kavereita tai muita kyläilijöitä... niin tuollaisen koiran jälki on tuhoisaa. Miksi pitää asettaa ihmisen henki minkäänlaiseen vaaraan?