Oletko pystynyt menemään mukaan eläinlääkäriin lemmikin lopetukseen?

En ole tiennykkään tuollaisesta mahdollisuudesta kotona lopettamiseen. Se tuntuu sata kertaa paremmalta kuin mennä eläinlääkärin kliinisiin, kiiltäviin ja kolkkoihin tiloihin.

Vierailija kirjoitti:

Totta kai. Rakkaan ystävän vierellä viimeiseen asti vaikka kuinka tekisi kipeää. Halusin ajatella rakasta koiraani, että se lähin ja turvallisin ihminen on siinä vierellä. 

Juuri näin. Kaksi kertaa olen tuossa tilanteessa ollut. Tyhjä panta kädessä on sitten aikaa surra ystävää.

Menin ja itkin koko ajan. Itkin kotimatkan ja kun hautasin kissani. Vieläkin nousee pala kurkkuun kun muistan vaikka jo 4 vuotta sitten tapahtunut. Silti en olisi antanut kenenkään muun pitää kissaani sylissä kun sai piikin ja nukahti ikiuneen.

Kuka suree lemmikin kuoleman vuoksi? Varmaan pidätte myös muistotilaisuuden hajonneelle pyykkikoneelle?

Vierailija kirjoitti:

Kuka suree lemmikin kuoleman vuoksi? Varmaan pidätte myös muistotilaisuuden hajonneelle pyykkikoneelle?

Olipas huono. Todella huono.

Vierailija kirjoitti:

Kuka suree lemmikin kuoleman vuoksi? Varmaan pidätte myös muistotilaisuuden hajonneelle pyykkikoneelle?

https://m.wikihow.com/Get-Over-a-Fish%27s-Death?amp=1

:O

Itsella meni myös ihan itkemiseksi eläinlääkärillä käynti. Kissa ei syöny eikä juonut ja käytin viikonloppuna päivystyksessä missä sai nesteytystä ja kipulääkettä.  Maanantaina pieneläinklikalle missä kuvat ja verikokeet ja ilmeni, että kasvain keuhkoissa ja että pitää samantien lopettaa. 

Kissa makasi siinä eläinlääkärin pöydällä missa sai rauhoittavan ja kuolettavan piikin. Silittelin siinä samalla kissaa, kun kissa nukku pois.

Itku silmässä kissa mukaan ja kassalle maksaminen ja kotona  hautaaminen. 

Kova paikka se on isollekkin miehelle rakkaan kissan poismeno.

Olen ollut, en antanut itselleni muuta mahdollisuutta. Se on ihan yhtä helvettiä, mutta se on tehtävä. Mene mukaan, muuten kadut myöhemmin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka suree lemmikin kuoleman vuoksi? Varmaan pidätte myös muistotilaisuuden hajonneelle pyykkikoneelle?

https://m.wikihow.com/Get-Over-a-Fish%27s-Death?amp=1

:O

Pyykkikone ei ole elävä. Lemmikki on. 

Suosittelen ehdottomasti menemään. Itse jouduin lopettamaan rakkaan kissani kaksi kuukautta sitten. Ei käynyt mielessäkään etten olisi ollut mukana viimeiseen asti. Sain pitää sylissä ja rauhoittaa häntä. <3 Pahalta tuntuu joka tapauksessa, edelleen itkettää viikoittain. En usko, että saisit itsellesi rauhan, kun miettisit omassa päässäsi miten kissasi on pärjännyt siellä tuntemattoman eläinlääkärin kanssa. Otan osaa! 😢

Minusta olisi tuntunut paljon pahemmalle jättää rakas lemmikki sinne aivan yksin viimeisiksi hetkiksi. En olisi ikinä antanut sitä itselleni anteeksi.

Kyllä sinä pystyt siihen! Ajattelet, että näet hänet viimeisen kerran ja että hänen on parasta nukkua ikiuneen sinun sylissäsi <3 

Minä vein lopetettavaksi rakkaan, ensimmäisen koirani reilu kuukausi sitten. Jostain sain voimaa viedä hänet ja olin yllättävän rauhallinen toimeenpiteen aikana ja sen jälkeen. Kotona vasta romahdin ;( 

Koira tuli uneeni viikko sitten ikäänkuin kertoakseen, että hänellä on kaikki hyvin ja että annoin hänelle lahjaksi pääsyn sateenkaarisillalle <3 Unessa koira oli terveen ja hyvinvoivan näköinen ja sitä koristi iso punainen rusetti :) 

Voimia <3

Ihminen joutuu monta kertaa elämässään kovan paikan eteen. Jostain sitä vain tulee voimaa tehdä mitä täytyy. Mukana tietenkin loppuun asti, mukaan voi ottaa jonkun läheisen tai ystävän, jos haluaa.

Olin mukana, kun vanha kissani lopetettiin. Lopetus tuli vielä ihan puskista, yhtenä päivänä kissa vain alkoi käyttäytyä oudosti ja eläinlääkärissä selvisi että oli valtava kasvain mahassa. Silittelin ja juttelin koko ajan. Yksi elämäni hirveimpiä hetkiä, siitä oli apua että silloinen miesystävä oli mukana henkisenä tukena. Tekisin niin toistekin, se tuntuu oikealta vaikka rankkaa onkin.

Hamsterini vein eläinlääkärille lopetettavaksi. Se ei tosin tuntunut kovin pahalta, kun se oli ehtinyt olla minulla vain melko vähän aikaa kun jo sairastui, eikä muutenkaan ollut erityisen seurallinen yksilö niin että mitään syvempää suhdetta ei ehtinyt muodostua.

Yhtä kissaani sen sijaan kaipaan vieläkin. Sen lopetuksessa en ollut mukana, koska en ollut kotona silloin kun kissan vointi huononi niin, että sen kärsimykset piti vain nopeasti lopettaa (opiskelin silloin ja olin kotona vain viikonloput, vanhemmat veivät kissan eläinlääkärille). En tosin tiedä, olisinko pystynyt menemään mukaan lopetukseen, niin koville kissan menetys on vielä paljon jälkeenpäinkin ottanut.