Järkyttävintä mitä jostain ihmisestä on paljastunut?

Vierailija kirjoitti:

Mun eka poikaystävä teiniajoilta tappoi myöhemmin tytön kaverinsa kanssa. Sitten kun oli istunu tuomionsa niin yritti saada mua takaisin.

Olivatko nimikirjaimet J.I. ja onko jo mennyt edes.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini (edesmennyt jo) vanhoja päiväkirjoja lukiessani selvisi että kun oltiin siskon ja veljen kanssa lapsia niin hän oli monta kertaa yrittänyt tappaa minut (ei veljeä tai siskoa, vaan minut pelkästään) , esim myrkyllä, painamalla pään veden alle ollessani kylvyssä ym. Tän jälkeen tajusinkin että mistä mun vesikammo johtuu, eli varmaan alitajuisesti jotenkin muistan tuon tilanteen. Hämärästi myös muistan sellaisen tilanteen jossa on tyyny painettu kasvoille ja en ole henkeä saanut. Tän päiväkirjan teksti oli todella rankkaa luettavaa ja selvisi että hän ei koskaan minua halunnut ym. Sinänsä oli todella shokeeraavaa lukea tätä ja tajuta että oma äiti joka kuitenkin aina oli hyvä minua kohtaan niin käyttäytyi noin kun olin pikkulapsi.

Ihan itku pääsee puolestasi, aivan kamalaa.

Itse varmistelen ennen nukahtamastani että lapseni hengittää ja nukkuvat turvallisesti ja suihkussa vauvan kanssa kädet melkein tärisee kun jännittää että vauva lipsahtaakin otteesta.

Pakko yhtyä tähän, että trämä oli aivan kamalaa luettavaa! Itsekin monta kerta yössä herään katsomaan vauvaa ja olen aina viimeiseen asti tarkkana että saa happea, ruokaa ja nestettä ja näen yöllä painajaisia että olen unohtanut sen jonnekin metsään mistä käyn krapuloissani hakemassa (en siis todellakaan juo lapsen läsnäollessa ja jättele häntä humalapäissäni mihkään). Olen maailman kylmimpiä ihmisiä ja voisin vaikka lasauttaa tiettyjä ihmisiä haulikolla päähän tuosta vain, mutta omaa lastani en missään tapauksessa edes kasvatuksellisesti pahoinpitelisi. Meillä sylitellään ja silitellään ja pussataan, ja pidän tiukan linjan väkivallattomuudesta. Tietäen millainen pimeä puoleni on, niin on raakaa kuulla näitä puolia toisista äideistä :( Oletko koskaan käynyt terapiassa tai keskustellut kenellekään aiheesta? Voin vain ihmetellä mikä kumma ajaa naisen tuohon pisteeseen. Olet väkisinkin ollut hänen masennuksensa kärkipiste johon on purettu kaikki se paha. Olen niin pahoillani puolestasi ja inhottaa äitisi kaltaiset ihmiset.:(

20 vuotta tuntemani mies paljastui pedofiiliksi. Tuomiota tuli useampi vuosi, uhreja oli valtava määrä. Sanomattakin selvää, että siihen loppui ystävyys.

Naapuri katosi yllättäen, jälkeenpäin kuultiin että oli muuttanut toiselle paikkakunnalle. Juu, muuttihan se toiselle paikkakunnalle, nimittäin vankilaan pedofiiliasta.

189, viestisi tuli samaan aikaan. Onkohan tuo meidän naapuri sun tuttusi

T.190

Sain selville/kuulin itse että kaverini joka on kauppiaana k-supermarketissa (eli myymäläpäällikkö ym) piti harjoittelijaa työkokeilussa puoli vuotta ja joka kuukausi väitti että "kyllä me sut palkataan, oo vielä kuukausi" ja sitten kun tää puoli vuotta oli mennyt niin oli että "joo heippa, tai kyllähän me sut voitaisiin esim kuntouttavaan työtoimintaan ottaa" ei tajunnut aluks että ei saa olla ihminen kuntouttavassa työtoiminnassa firmassa ym. Sit kun tajus niin oli ollu tosi ilkeä tätä työkokeilussa ollutta kohtaan ja oli ilkeyttään antanu huonon arvostelun! Kehui sitä kuinka helppoa se on saada ihminen jatkamaan joka kuukausi kun lupaa että saa töitä.

Kun mukavalta vaikuttanut kaikin puolin kohtelias ihminen olikin äärimmäisen pahansuopa, manipuloiva ja ilkeä. Levitteli valheita kenestä tahansa ympäri kyliä ja oli kateellinen kaikkialle. Ajatella että omana itsenään olisi ollut todella hyvää seuraa, mutta latoi itseensä niin paljon negaatioita että purki ne tuolla tavalla. :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini (edesmennyt jo) vanhoja päiväkirjoja lukiessani selvisi että kun oltiin siskon ja veljen kanssa lapsia niin hän oli monta kertaa yrittänyt tappaa minut (ei veljeä tai siskoa, vaan minut pelkästään) , esim myrkyllä, painamalla pään veden alle ollessani kylvyssä ym. Tän jälkeen tajusinkin että mistä mun vesikammo johtuu, eli varmaan alitajuisesti jotenkin muistan tuon tilanteen. Hämärästi myös muistan sellaisen tilanteen jossa on tyyny painettu kasvoille ja en ole henkeä saanut. Tän päiväkirjan teksti oli todella rankkaa luettavaa ja selvisi että hän ei koskaan minua halunnut ym. Sinänsä oli todella shokeeraavaa lukea tätä ja tajuta että oma äiti joka kuitenkin aina oli hyvä minua kohtaan niin käyttäytyi noin kun olin pikkulapsi.

Ihan itku pääsee puolestasi, aivan kamalaa.

Itse varmistelen ennen nukahtamastani että lapseni hengittää ja nukkuvat turvallisesti ja suihkussa vauvan kanssa kädet melkein tärisee kun jännittää että vauva lipsahtaakin otteesta.

Pakko yhtyä tähän, että trämä oli aivan kamalaa luettavaa! Itsekin monta kerta yössä herään katsomaan vauvaa ja olen aina viimeiseen asti tarkkana että saa happea, ruokaa ja nestettä ja näen yöllä painajaisia että olen unohtanut sen jonnekin metsään mistä käyn krapuloissani hakemassa (en siis todellakaan juo lapsen läsnäollessa ja jättele häntä humalapäissäni mihkään). Olen maailman kylmimpiä ihmisiä ja voisin vaikka lasauttaa tiettyjä ihmisiä haulikolla päähän tuosta vain, mutta omaa lastani en missään tapauksessa edes kasvatuksellisesti pahoinpitelisi. Meillä sylitellään ja silitellään ja pussataan, ja pidän tiukan linjan väkivallattomuudesta. Tietäen millainen pimeä puoleni on, niin on raakaa kuulla näitä puolia toisista äideistä :( Oletko koskaan käynyt terapiassa tai keskustellut kenellekään aiheesta? Voin vain ihmetellä mikä kumma ajaa naisen tuohon pisteeseen. Olet väkisinkin ollut hänen masennuksensa kärkipiste johon on purettu kaikki se paha. Olen niin pahoillani puolestasi ja inhottaa äitisi kaltaiset ihmiset.:(

Kiitos! Joo itse kanssa oon neuroottinen omien lasten kanssa ja saatan vähän väliä aina herätä öisin ja mennä katsomaan että kaikki on ok kun nuorin on sellainen että on kiipeilyvaihe päällä ja saattaa pinnasängystä kiivetä pois. Oon joo terapiassa käyny, ainakin nuorempana siitä vesikammosta jota jatku todella pitkään ja vieläkään en ihan mielelläni veteen mene. Siitä ei kauhean kauaa oo (noin vuosi) kun luin noi päiväkirjat ja olihan se tosi shokki saada toi kaikki selville kun äiti kuitenkin käyttäytyi rakastavasti kun olin lapsi (just siitä tarhaikäisestä ym koska en muista taaperoiästä paljon, varmaankin alitajunta blokkaa noi muistot) Mutta keskustelin asiasta isäni kanssa joka kertoi että kun olin ollut just se vauva/taapero niin äiti oli tosi välinpitämätön mua kohtaan ollu. Tää kaikki oli isällekkin shokki kun annoin hänelle ne päiväkirjat. Oon käyny terapiassa viime vuodesta mikä on helpottanut oloa.

Kun mies, jonka kanssa olin naimisissa, paljastui pedofiiliksi. Meille tehtiin kotietsintä ja sain sen yhteydessä tietää. Se yhteiselo loppui siihen.

Miehen sisko paljastui pedofiiliksi jolla oli lapsipornoa koneella paljon. Järkytyin aika paljon koska en olis ikinä tästä ihmisestä uskonut. Hänellä oli neljä lasta jotka jäi sitten isälleen kun erosivat tän jutun takia.

Itselläni on mielenterveysongelmia ja jotenkin haluaisin ajatella ettei mikään järkytä, mutta kyllä se aina pysäyttää kun uudesta tuttavuudesta paljastuu myöhemmin että on yrittänyt itsemurhaa (eikä kauankaan sitten). Etenkin jos ja kun ulkoisesti vaikuttaa että asiat on ok nyt. No ainakin oppinut sen ettei kannata luulla että voisi tietää mitä toisen päässä liikkuu.

Exäni oli käynyt huorissa useamman kerran ja salakuvannut käynnit, jätin hänet. Asuu uuden naisen kanssa, joka on autuaan tietämätön asiasta.

Työkaverini ( nainen) oli tappanut miehen puukolla juhannuksena. Kun kuulin, olin tietoisesti kauempana hänestä. Työpaikalla oli kirveitä, vasaroita ym käden ulottuvilla. Pienikokoinen nainen. En olisi uskonut. Jotenkin karmi.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on tosi ahdistava asia edes kirjoittaa. Mutta pappani joka oli ennen minulle todella turvallinen ja läheinen ihminen, yritti yo-juhlissani hilpata aina kun muiden silmä vältti ja yritti nähdä mekon alle kun kävelin portaat ylös. Siis käveli ihan perässäni ja kumartui nähdäkseen, luuli etten huomaa mutta juuri silloin satuin katsomaan taakseni. Hyi helv... Pari vuotta tästä sain kuulla että oli toista sukulaistyttöä puristanut rinnoista ym. muuta täysin sopimatonta. En ole sen koommin suostunut henkilöä näkemään. Hän on kuin kuollut minulle. En oikein vieläkään pysty käsittämään asiaa vaikka tästä on jo 10 vuotta.

Onko papallasi muistisairaus, alzheimer? Muistisairaat voivat käyttäytyä noin. Jotkut ovat myös yliseksuaalisia. Eivätkä he voi sille mitään

Vierailija kirjoitti:

Työkaverini ( nainen) oli tappanut miehen puukolla juhannuksena. Kun kuulin, olin tietoisesti kauempana hänestä. Työpaikalla oli kirveitä, vasaroita ym käden ulottuvilla. Pienikokoinen nainen. En olisi uskonut. Jotenkin karmi.

Töihin oli kuitenkin tullut jussin jälkeen?

No mulla on tällainen,jossa hirveän asian teki mies,jonka tunsin vain pikkulapsena.En ollut nähnyt häntä kuin taaperona,ja isompana valokuvissa.

On nyt jo edesmenneen serkkuni poika.Tapailimme harvakseen,kun asumme eri puolilla Suomea,ei mitään riitaa koskaan ollut.Serkkuni ja vaimonsa erosivat,poika ja isänsä asuivat kahdestaan.Serkkuni oli aika kova ryypyn perään,mutta ei missään nimessä mikään rikollinen.Omisti firman,se ajautui konkkaan.Tiesin että isä ja poika joivat aika innokkaasti yhdessä,mutta tulevaa en olisi osannut kuvitellakaan.

Kuulin myöhemmin kun olin vierailulla samalla suunnalla toisen serkkuni leskeltä,että tämä "Tomi" oli vankilassa osallisuudesta paloittelumurhaan.En voinut käsittää mitään.Vanhemmat olivat kunnollisia yritteliäitä ihmisiä,tosin viina vei siis isää jossain määrin,mutta töitä hän teki ja auttoi vielä muitakin ihmisiä.

Ei mitään rikollistaustaa perheessä aiemmin.Isä kuoli kesken pojan vankilatuomion,pelkään että oli serkulleni kestämätön tuska kantaa,sydän ei kestänyt.

Lievennyksenä voin kertoa sen,että "Tomi" oli voinut pahoin eikä voinut suorittaa paloittelua loppuun.Hän oli ilmoittautunut poliiseille ensimmäisenä,en tiedä miten oli joukkoon joutunut,paremmin minulla kova sääli kuin viha.Toivon hartaasti,että elämänsä palautuisi raiteilleen,edes jotenkin.

Äitini oli kova kasvattaja, ei haleja eikä "Minä rakastan sinua". Mietin aina mistä moinen johtui. Kerran satuin kysäsemään että miksi tavataan niin harvoin pappaa, ei kai se ny niin kamala ole. Sieltä tuli joku perus tiuskasu ja "Pidä suus kii". Ajattelin että se ny taas käsitti väärin kun uteliaisuuttani vain kysyin, mutta sitten iskä naurahti ja sano "Kato ny, sait sen tärisemään ku haavan lehti".

Ei ole ikinä käyny missään synttäreillä tai missään ilmi mitään vihaa heidän välillään, onhan pappa vähä hankala ihminen muttei muuten. En tiedä sitten mitä siellä on tapahtunu, veikkaisin perheväkivaltaa ja kenties juomista, mutta se fakta että hän satutti äitiäni niin että tämä ei pystynyt peittämään suruaan vaikka yleensä piilottaa ihan kaiken on tarpeeksi todistetta minulle. Pappa lienee syy siihen miksi äidistä tuli niin kovaksikeitetty, mikä vuorostaan johti meikäläisen vuosiin terapiassa kun itsekkin piti aina kaiken sisällään. Sellaisen miehen tapaamiseen vapaaehtoisesti en näe mitään syytä, kohtelen häntä tuttavallisesti sukulaisjuhlissa mutta siihen jää.

Suattaapi olla. Kolme kaveria. En muista pirkanmaasta, ehkäpä.

Ihan käsittämätöntä

En sano mistä yhteydestä tuttu tai mistä henkilön tiedän, mutta jo vanhempi nainen hyväksikäytti poikaansa seksuaalisesti. Teini-ikäistä, lievästi kehitysvammaista. Kyllä etoi. Uutisista tuli ilmi.

Omalle kohdalle järkyttävin oli (nykyisin jo ex-)mies, joka olikin järkyttävä manipuloija ja pahantahtoinen ihminen alun hohdon jälkeen. Se järkytti myös kun ystävän uusi mies oli murhasta tuomittu. Hyi.