Lue keskustelun säännöt.
Jouduin 24/7 huoltoasemalle töihin pakkohaun myötä, vihaan tätä työtä. Mitä voin tehdä?
13.03.2018 |
Ei tämä ole päälle kolmekymppisen ihmisen työtä. Olen aiemminkin tehnyt vähän vastaavaa työtä nuorempana kesätöinä ja silloin se oli ok ja opetti tärkeitä työelämätaitoja ja sai "taskurahaa".
Minulle kävi niin ikävästi, että valmistuin alalle, joka ei enää työllistä. Oman alan paikkoja on hyvin vähän ja työllistyminen ylipäänsä edellyttäisi tutkijan uraa. Ei minusta ole sellaiseen.
Työkkäri kautta napsahti tämä paikka. Aluksi meinasin tehdä perinteisen pakkohakuhakemuksen ja olla saamatta paikkaa, mutta sitten päätin kokeilla.
Sain vakituisen sopimuksen, joten ei täältä enää ilman karenssia tai uutta työtä lähdetä. Ikävä kyllä en näe itseäni tekemässä tätä työtä kovin kauan. Raskas kolmivuorotyö ei ole minua varten. Yritän nyt säästää, jotta voin irtisanoutua kesällä. Ahdistaa ajatuskin, että jäisin tänne. Kesäkin menisi hukkaan, kun koko ajan pitäisi olla töissä pitkää päivää. Työehdot ja vapaapäiväsysteemi on todella surkea. Palkka luonnollisesti pieni.
Kommentit (232)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi voi ja ilmeisesti meidän muiden pitäisi elättää sinut sohvalle?
No en minä kyllä sohvalla makaile, vaikka en töissä kävisikään. Työttömänä olen ollut hyvin aktiivinen monella tavalla, ja jaksanut panostaa elämän eteenpäin viemiseen aivan eri tavalla kuin tällaisissa töissä ollessani.
Tämä on väsyttävää ja syö itsetuntoa. Yhtään hakemusta en ole aloitettuani laittanut. Kaikki on ihan sama, ei jaksa, ei enää kiinnosta. Työ vie kaiken energian ja innostuksen.
Olen minä niitä verojakin maksanut, että en jaksa tuntea nyt syyllisyyttä. Ja tarkoitus on kyllä taas työllistyä, mutta tällaista työtä en pysty tekemään. Mieluummin käytän sen ajan järkevämmin.
Mihin viet sitä elämääsi eteenpäin työttömänä? Mikä on päämäärä?
No saada koulutusta vastaavaa, mielekästä työtä paremmalla palkalla ja elättää sillä itseni. Säilyttää mielenterveyteni ja fyysinen terveyteni, nauttia ja elää. Mahdottomia en vaadi, mutta fiksut työajat (ei vuorotyötä) ja kunnon työehtosopimuksen. Palkan tulee myös olla kohdallaan suhteessa työhön. Nyt ei näin todellakaan ole.
En halua viettää koko valveillaoloaikaani töissä. Nyt teen 14-22 ja 22-06 vuoroja eniten, tietty kaikki viikonloput. Vapaita yksi siellä toinen täällä, paitsi yövuorojen jälkeen enemmän. Ei tähän mahdu mitään muuta elämää. Ja elämässä on muutakin kuin työ!
Työttömänä jaksoin tosiaan etsiä aktiivisesti järkeviä töitä, hyödyntää urapalveluita, verkostoitua erilaisissa tapahtumissa ja pitää ylipäänsä itseni kartalla. Näistä poikikin pari oman alan pientä pätkää. Oli kaiken kaikkiaan parempi mieli ja valoisampi olo. Oli aikaa hyvinvoinnille ja ystäville.
Nyt en ole viimeiseen puoleen vuoteen jaksanut tehdä mitään tuollaista. Tunnen lähinnä eristäytyväni koko alani yhteisöistä, kun en ikinä ehdi tai jaksa mukaan mihinkään, enkä oikein tunne enää kuuluvani edes joukkoon. Olen vain hanttihommailija, mitä edes osaisin enää. Pari pätkääkin meni sivu suun tämän työn takia.
Ap
Kyllä niissä muissakin töissä joutuu valveillaoloaikana käymään, myös kesällä.
Fyysistä terveyttä ja kuntoa voisit kyllä alkaa parantaa jos kevyt huoltsikalla työskentely noin kovin sinut väsyttää ettet muuta jaksa. (Ja kyllä, nuorena olin just tuollaisella 24/7 huoltsikalla töissä, joten tiedän suunnilleen millaista työ on)
Irtisano itsesi, niin joku oikeasti motivoitunut saa paikkasi.No minäpä selitän.
On vähän eri asia käydä töissä säännöllisesti arkisin noin 8-16 ja saada ne kaksi vapaata peräkkäin viikonloppuna, kuin 14-22 tai 22-06 miten sattuu, ja vapaita myös miten sattuu. Aamuja toki joskus, mutta ne ovat todella haluttuja. Vaikka pitäisi jakaa vuorot tasapuolisesti, niin ei se mene niin. Vanhimmat tekevät eniten aamua.
Sen klo 16 jälkeen ehtii vaikka mitä mitä, harrastaa ja levätä. 22 jälkeen ei, eikä oikein ennen klo 14, tai itseasiassa 13, koska työmatka. Yövuorot nyt taas on niin kuraa ihan joka tavalla, että en edes jaksa selittää.
Vähän epäilen, että olet oikeasti tätä tehnyt, ainakaan tällaisessa paikassa kuin minä, jos noin suvereenisti voit sanoa olevan kevyttä. Tai sitten et ole älynnyt, mitä kaikkea pitää oikeasti tehdä. Onhan täälläkin noita kassalla seisojia, jotka eivät osaa itse miettiä mitä muuta kannattaisi tehdä kuin seisoskella, mutta se kassalla olo on pieni osa työtä.
Pitää purkaa kuormia, kantaa astioita, roudata, tiskata, kävellä koko ajan ees taas, olla nopea, täydentää, pitää saniteettitilat tiptop, juosta kun on kiire. Tehdä useita asioita samaan aikaan ja vielä asiakaspalvella hymyssä suin. Askeleita tulee aika monta päivän aikana ja mitään ei saa tehdä kunnolla ja rauhassa, kun koko ajan joku keskeytys ja taas pitää juosta.
Ja tämä kaikki minimiehityksellä paineessa. Ehkä sun aikaan asiat oli vielä toisin.Niin irtisanoudunkin heti, kun saan rahaa tarpeeksi kasaan karenssin ajalle. Vaikka kai silloinkin saisi toimeentulotukea.
Ap
Niin pitää, tein tuota 10v täyspäiväisesti ja sitä ennenkin keikkahommina opiskelun ohella.
Ei mitään uutta. Tein itseasiassa sata kertaa enemmänkin kuin mitä tuossa kuvailit ja vuorot 10-12h kerralla. Elämässä ei ennakoitavuutta, listat tuli viime tipassa, esim. neljä päivää ennen joulunpyhiä ja toki auki oltiin 365 päivää vuodessa.
Tiedätkö mitä tein, kun aloin kyllästyä?
Opiskelin uuden ammatin ja pääsin päivätöihin sille alalle. Palkassa piti tulla muutama tonni takkiin vuositasolla aluksi, kun oli kuukausipalkka eikä mahis lisiin, mutta nyt kolmantena vuonna sekin on jo korjaantunut ja palkka on parempi kuin edellisessä duunissa. Lisäksi tiedän, että on kaikki pyhät ym. vapaana aina ja muutenkin joustavsti saa sovittua vapaata vaikka päivän varoajalla.
Olin 32v kun aloin opiskella tehden 40-50 tuntista työviikkoa. Lapset olivat 1v ja 3v, valmistuin kolmessa vuodessa amk:sta lähes vitosen keskiarvolla.
Pistä elämäs järjestykseen tai lakkaa mariseminen!
Haluatko nyt Vuoden Kovimman Työntekijän kruunun päähäsi vai?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi voi ja ilmeisesti meidän muiden pitäisi elättää sinut sohvalle?
No en minä kyllä sohvalla makaile, vaikka en töissä kävisikään. Työttömänä olen ollut hyvin aktiivinen monella tavalla, ja jaksanut panostaa elämän eteenpäin viemiseen aivan eri tavalla kuin tällaisissa töissä ollessani.
Tämä on väsyttävää ja syö itsetuntoa. Yhtään hakemusta en ole aloitettuani laittanut. Kaikki on ihan sama, ei jaksa, ei enää kiinnosta. Työ vie kaiken energian ja innostuksen.
Olen minä niitä verojakin maksanut, että en jaksa tuntea nyt syyllisyyttä. Ja tarkoitus on kyllä taas työllistyä, mutta tällaista työtä en pysty tekemään. Mieluummin käytän sen ajan järkevämmin.
Mihin viet sitä elämääsi eteenpäin työttömänä? Mikä on päämäärä?
No saada koulutusta vastaavaa, mielekästä työtä paremmalla palkalla ja elättää sillä itseni. Säilyttää mielenterveyteni ja fyysinen terveyteni, nauttia ja elää. Mahdottomia en vaadi, mutta fiksut työajat (ei vuorotyötä) ja kunnon työehtosopimuksen. Palkan tulee myös olla kohdallaan suhteessa työhön. Nyt ei näin todellakaan ole.
En halua viettää koko valveillaoloaikaani töissä. Nyt teen 14-22 ja 22-06 vuoroja eniten, tietty kaikki viikonloput. Vapaita yksi siellä toinen täällä, paitsi yövuorojen jälkeen enemmän. Ei tähän mahdu mitään muuta elämää. Ja elämässä on muutakin kuin työ!
Työttömänä jaksoin tosiaan etsiä aktiivisesti järkeviä töitä, hyödyntää urapalveluita, verkostoitua erilaisissa tapahtumissa ja pitää ylipäänsä itseni kartalla. Näistä poikikin pari oman alan pientä pätkää. Oli kaiken kaikkiaan parempi mieli ja valoisampi olo. Oli aikaa hyvinvoinnille ja ystäville.
Nyt en ole viimeiseen puoleen vuoteen jaksanut tehdä mitään tuollaista. Tunnen lähinnä eristäytyväni koko alani yhteisöistä, kun en ikinä ehdi tai jaksa mukaan mihinkään, enkä oikein tunne enää kuuluvani edes joukkoon. Olen vain hanttihommailija, mitä edes osaisin enää. Pari pätkääkin meni sivu suun tämän työn takia.
Ap
Kyllä niissä muissakin töissä joutuu valveillaoloaikana käymään, myös kesällä.
Fyysistä terveyttä ja kuntoa voisit kyllä alkaa parantaa jos kevyt huoltsikalla työskentely noin kovin sinut väsyttää ettet muuta jaksa. (Ja kyllä, nuorena olin just tuollaisella 24/7 huoltsikalla töissä, joten tiedän suunnilleen millaista työ on)
Irtisano itsesi, niin joku oikeasti motivoitunut saa paikkasi.No minäpä selitän.
On vähän eri asia käydä töissä säännöllisesti arkisin noin 8-16 ja saada ne kaksi vapaata peräkkäin viikonloppuna, kuin 14-22 tai 22-06 miten sattuu, ja vapaita myös miten sattuu. Aamuja toki joskus, mutta ne ovat todella haluttuja. Vaikka pitäisi jakaa vuorot tasapuolisesti, niin ei se mene niin. Vanhimmat tekevät eniten aamua.
Sen klo 16 jälkeen ehtii vaikka mitä mitä, harrastaa ja levätä. 22 jälkeen ei, eikä oikein ennen klo 14, tai itseasiassa 13, koska työmatka. Yövuorot nyt taas on niin kuraa ihan joka tavalla, että en edes jaksa selittää.
Vähän epäilen, että olet oikeasti tätä tehnyt, ainakaan tällaisessa paikassa kuin minä, jos noin suvereenisti voit sanoa olevan kevyttä. Tai sitten et ole älynnyt, mitä kaikkea pitää oikeasti tehdä. Onhan täälläkin noita kassalla seisojia, jotka eivät osaa itse miettiä mitä muuta kannattaisi tehdä kuin seisoskella, mutta se kassalla olo on pieni osa työtä.
Pitää purkaa kuormia, kantaa astioita, roudata, tiskata, kävellä koko ajan ees taas, olla nopea, täydentää, pitää saniteettitilat tiptop, juosta kun on kiire. Tehdä useita asioita samaan aikaan ja vielä asiakaspalvella hymyssä suin. Askeleita tulee aika monta päivän aikana ja mitään ei saa tehdä kunnolla ja rauhassa, kun koko ajan joku keskeytys ja taas pitää juosta.
Ja tämä kaikki minimiehityksellä paineessa. Ehkä sun aikaan asiat oli vielä toisin.Niin irtisanoudunkin heti, kun saan rahaa tarpeeksi kasaan karenssin ajalle. Vaikka kai silloinkin saisi toimeentulotukea.
Ap
Niin pitää, tein tuota 10v täyspäiväisesti ja sitä ennenkin keikkahommina opiskelun ohella.
Ei mitään uutta. Tein itseasiassa sata kertaa enemmänkin kuin mitä tuossa kuvailit ja vuorot 10-12h kerralla. Elämässä ei ennakoitavuutta, listat tuli viime tipassa, esim. neljä päivää ennen joulunpyhiä ja toki auki oltiin 365 päivää vuodessa.
Tiedätkö mitä tein, kun aloin kyllästyä?
Opiskelin uuden ammatin ja pääsin päivätöihin sille alalle. Palkassa piti tulla muutama tonni takkiin vuositasolla aluksi, kun oli kuukausipalkka eikä mahis lisiin, mutta nyt kolmantena vuonna sekin on jo korjaantunut ja palkka on parempi kuin edellisessä duunissa. Lisäksi tiedän, että on kaikki pyhät ym. vapaana aina ja muutenkin joustavsti saa sovittua vapaata vaikka päivän varoajalla.
Olin 32v kun aloin opiskella tehden 40-50 tuntista työviikkoa. Lapset olivat 1v ja 3v, valmistuin kolmessa vuodessa amk:sta lähes vitosen keskiarvolla.
Pistä elämäs järjestykseen tai lakkaa mariseminen!
Haluatko nyt Vuoden Kovimman Työntekijän kruunun päähäsi vai?
En, vaan ymmärtämään sen, että jos haluaa muutosta, pitää tehdä jotain sen eteen. Kaikki ei vaan voi tippua taivaasta suoraan syliin. Jos vallitseva tilanne ei miellytä, tee jotain asian eteen. Töissäkäyvänä, perheellisenä jne voi myös opiskella. Joo, pari kolme vuotta menee vähän tiukalla aikataululla, mutta se on taas pieni aika loppuelämää ajatellen.
Toki jos ei muuhun kykene kuin kollektiiviseen voivotteluun, niin sitten pitänee ap:nkin pysyä siellä huoltsikalla.
Vierailija kirjoitti:
Ap, ymmärrän sua! Toi duuni on tosi kuluttavaa! Se vois olla ihan ok, ellei työntekijöitä olis aina liian vähän. Ja vuorotyö on rankkaa.
En tiedä provoiltiinko sulle tosta kesän missaamisesta, mutta tiedän kokemuksesta, että se on pyllystä. Vapaatoiveita voi jättää hyvin rajoitetusti, joten tuurista on kiinni, pääseekö esim. serkun häihin, sukujuhliin tai vaikka sinne festareille.
Ja itsetunto! Se kyllä menee!
Itsetunto menee??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi voi ja ilmeisesti meidän muiden pitäisi elättää sinut sohvalle?
No en minä kyllä sohvalla makaile, vaikka en töissä kävisikään. Työttömänä olen ollut hyvin aktiivinen monella tavalla, ja jaksanut panostaa elämän eteenpäin viemiseen aivan eri tavalla kuin tällaisissa töissä ollessani.
Tämä on väsyttävää ja syö itsetuntoa. Yhtään hakemusta en ole aloitettuani laittanut. Kaikki on ihan sama, ei jaksa, ei enää kiinnosta. Työ vie kaiken energian ja innostuksen.
Olen minä niitä verojakin maksanut, että en jaksa tuntea nyt syyllisyyttä. Ja tarkoitus on kyllä taas työllistyä, mutta tällaista työtä en pysty tekemään. Mieluummin käytän sen ajan järkevämmin.
Mihin viet sitä elämääsi eteenpäin työttömänä? Mikä on päämäärä?
No saada koulutusta vastaavaa, mielekästä työtä paremmalla palkalla ja elättää sillä itseni. Säilyttää mielenterveyteni ja fyysinen terveyteni, nauttia ja elää. Mahdottomia en vaadi, mutta fiksut työajat (ei vuorotyötä) ja kunnon työehtosopimuksen. Palkan tulee myös olla kohdallaan suhteessa työhön. Nyt ei näin todellakaan ole.
En halua viettää koko valveillaoloaikaani töissä. Nyt teen 14-22 ja 22-06 vuoroja eniten, tietty kaikki viikonloput. Vapaita yksi siellä toinen täällä, paitsi yövuorojen jälkeen enemmän. Ei tähän mahdu mitään muuta elämää. Ja elämässä on muutakin kuin työ!
Työttömänä jaksoin tosiaan etsiä aktiivisesti järkeviä töitä, hyödyntää urapalveluita, verkostoitua erilaisissa tapahtumissa ja pitää ylipäänsä itseni kartalla. Näistä poikikin pari oman alan pientä pätkää. Oli kaiken kaikkiaan parempi mieli ja valoisampi olo. Oli aikaa hyvinvoinnille ja ystäville.
Nyt en ole viimeiseen puoleen vuoteen jaksanut tehdä mitään tuollaista. Tunnen lähinnä eristäytyväni koko alani yhteisöistä, kun en ikinä ehdi tai jaksa mukaan mihinkään, enkä oikein tunne enää kuuluvani edes joukkoon. Olen vain hanttihommailija, mitä edes osaisin enää. Pari pätkääkin meni sivu suun tämän työn takia.
Ap
Kyllä niissä muissakin töissä joutuu valveillaoloaikana käymään, myös kesällä.
Fyysistä terveyttä ja kuntoa voisit kyllä alkaa parantaa jos kevyt huoltsikalla työskentely noin kovin sinut väsyttää ettet muuta jaksa. (Ja kyllä, nuorena olin just tuollaisella 24/7 huoltsikalla töissä, joten tiedän suunnilleen millaista työ on)
Irtisano itsesi, niin joku oikeasti motivoitunut saa paikkasi.No minäpä selitän.
On vähän eri asia käydä töissä säännöllisesti arkisin noin 8-16 ja saada ne kaksi vapaata peräkkäin viikonloppuna, kuin 14-22 tai 22-06 miten sattuu, ja vapaita myös miten sattuu. Aamuja toki joskus, mutta ne ovat todella haluttuja. Vaikka pitäisi jakaa vuorot tasapuolisesti, niin ei se mene niin. Vanhimmat tekevät eniten aamua.
Sen klo 16 jälkeen ehtii vaikka mitä mitä, harrastaa ja levätä. 22 jälkeen ei, eikä oikein ennen klo 14, tai itseasiassa 13, koska työmatka. Yövuorot nyt taas on niin kuraa ihan joka tavalla, että en edes jaksa selittää.
Vähän epäilen, että olet oikeasti tätä tehnyt, ainakaan tällaisessa paikassa kuin minä, jos noin suvereenisti voit sanoa olevan kevyttä. Tai sitten et ole älynnyt, mitä kaikkea pitää oikeasti tehdä. Onhan täälläkin noita kassalla seisojia, jotka eivät osaa itse miettiä mitä muuta kannattaisi tehdä kuin seisoskella, mutta se kassalla olo on pieni osa työtä.
Pitää purkaa kuormia, kantaa astioita, roudata, tiskata, kävellä koko ajan ees taas, olla nopea, täydentää, pitää saniteettitilat tiptop, juosta kun on kiire. Tehdä useita asioita samaan aikaan ja vielä asiakaspalvella hymyssä suin. Askeleita tulee aika monta päivän aikana ja mitään ei saa tehdä kunnolla ja rauhassa, kun koko ajan joku keskeytys ja taas pitää juosta.
Ja tämä kaikki minimiehityksellä paineessa. Ehkä sun aikaan asiat oli vielä toisin.Niin irtisanoudunkin heti, kun saan rahaa tarpeeksi kasaan karenssin ajalle. Vaikka kai silloinkin saisi toimeentulotukea.
Ap
Niin pitää, tein tuota 10v täyspäiväisesti ja sitä ennenkin keikkahommina opiskelun ohella.
Ei mitään uutta. Tein itseasiassa sata kertaa enemmänkin kuin mitä tuossa kuvailit ja vuorot 10-12h kerralla. Elämässä ei ennakoitavuutta, listat tuli viime tipassa, esim. neljä päivää ennen joulunpyhiä ja toki auki oltiin 365 päivää vuodessa.
Tiedätkö mitä tein, kun aloin kyllästyä?
Opiskelin uuden ammatin ja pääsin päivätöihin sille alalle. Palkassa piti tulla muutama tonni takkiin vuositasolla aluksi, kun oli kuukausipalkka eikä mahis lisiin, mutta nyt kolmantena vuonna sekin on jo korjaantunut ja palkka on parempi kuin edellisessä duunissa. Lisäksi tiedän, että on kaikki pyhät ym. vapaana aina ja muutenkin joustavsti saa sovittua vapaata vaikka päivän varoajalla.
Olin 32v kun aloin opiskella tehden 40-50 tuntista työviikkoa. Lapset olivat 1v ja 3v, valmistuin kolmessa vuodessa amk:sta lähes vitosen keskiarvolla.
Pistä elämäs järjestykseen tai lakkaa mariseminen!
Haluatko nyt Vuoden Kovimman Työntekijän kruunun päähäsi vai?
Ja vielä mitali kaulaan?
Rauhoitu ja ratkaise asia. Yritä etsiä nopealla aikavälillä toinen työ, vaikka se ei olisikaan koulutustasi vastaavaa. Näin vältyt karenssilta. Sen jälkeen opiskelet esim. Monimuoto-opiskeluna työn ohessa uuden ammatin. jotakin kannattaa tehdä, kun noita tukia voidaan tulevaisuudessa leikata. Se olisi järkevää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua huvittaa, kuinka aina näitä perusduunareita halveksutaan ja sitä, että joku raksamies saa hyvinä aikoina parempaa palkkaa kuin joku häntä koulutetumpi nainen. Kyllä monet duunit on semmoista paskaa, että harva nainen niitä jaksaisi. Raskasta, raskasta. Meillä on rakennusyritys ja säälin työntekijöitä (ja miestäkin, jos on normaali työpäivä, eikä ole tehnyt paperitöitä), vaikka saavat ihan hyvää palkkaa moneen muuhun verrattuna. Työ on rankkaa, ottaa tuki- ja liikuntaelimiin paljon enemmän kuin joku mummeleiden siirtely ja sitä tehdään vesisateessa, pakkasessa, tuiskussa jne. Taas eilen aivan märkää porukkaa hyvistä vaatteista huolimatta ja aivan uuvuksissa. Sitten joku kahvikupin ääressä marisee, kuinka hänellä on nyt tämä koulutus ja se raksaheppu saa saman palkan, vaikka on vaan amiksen käynyt... Voisi vaihtaa rooleja, niin siinä näkisi. Paikat hajoo vaan vanhemmiten noissa töissä.
LOL siis itsehän suorastaan nautin tehdä henkisesti ja fyysisesti raskasta monivuorotyötä, joka ei vastaa mitenkään koulutustani, alle 2k kuukausiliksalla :DDDDDDDDD
Toivottavasti AP tajuaa, että tuo on vitsi ja en pidä työstäni MUTTA sillä saan maksettua vuokran, vakuutukset, ruuan ja harrastuksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi voi ja ilmeisesti meidän muiden pitäisi elättää sinut sohvalle?
No en minä kyllä sohvalla makaile, vaikka en töissä kävisikään. Työttömänä olen ollut hyvin aktiivinen monella tavalla, ja jaksanut panostaa elämän eteenpäin viemiseen aivan eri tavalla kuin tällaisissa töissä ollessani.
Tämä on väsyttävää ja syö itsetuntoa. Yhtään hakemusta en ole aloitettuani laittanut. Kaikki on ihan sama, ei jaksa, ei enää kiinnosta. Työ vie kaiken energian ja innostuksen.
Olen minä niitä verojakin maksanut, että en jaksa tuntea nyt syyllisyyttä. Ja tarkoitus on kyllä taas työllistyä, mutta tällaista työtä en pysty tekemään. Mieluummin käytän sen ajan järkevämmin.
Oot just valmistunut eli sun verot on jotain kesätöistä ym. Tiedoksi vaan et ole maksanut veroja lähellekään niin paljon että olisi kuitannut sillä edes nykyiset peruskoulut, terveydenhoidon ja yliopiston.
Oon joskus kuullut sellaisen sanonnan, että "et ole syntynyt vain maksamaan laskuja ja kuolemaan", mutta taitaa olla höpöhöpöä. Ihan sama, vaikka viettäis koko elämänsä kurjassa työssä. Vapaapäivinä ja lomilla voi tehdä mukavia asioita, kai se tasapainottaa sitä arjen ikävyyttä. Jos käy liian ylivoimaiseksi, niin masennuslääkkeitä vaan. Ai että.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No tietenkin haet uutta työtä. Huomioi se että helpommin sen saa kun jo alla työpaikka.
Eli uutta hakua kehiin vaan. Sitten jos oikein risoo niin pitää vaan ottaa se karenssi.
Vierailija kirjoitti:
Oon joskus kuullut sellaisen sanonnan, että "et ole syntynyt vain maksamaan laskuja ja kuolemaan", mutta taitaa olla höpöhöpöä. Ihan sama, vaikka viettäis koko elämänsä kurjassa työssä. Vapaapäivinä ja lomilla voi tehdä mukavia asioita, kai se tasapainottaa sitä arjen ikävyyttä. Jos käy liian ylivoimaiseksi, niin masennuslääkkeitä vaan. Ai että.
Saahan jokainen elää kotona tekemättä mitään, mutta ei siitä kenenkään muun tarvitse maksaa sentäs. Yleensä tämä homma vain menee niin ettei pitäis joutua tekemään töitä mistä ei tykkää, mutta samaan aikaan pitäis saada asua siinä tosi kivassa asunnossa hyvällä asuinalueella, matkustaa, ostaa mitä haluaa jne. Itse olen vähentänyt töitä jotta minulla on olisi enemmän vapaa-aikaa (meidän alalla työsidonnaisuus jäätävä), olen tyytyväinen vaikka samaan aikaan on pitänyt karsia kuluja. En ymmärrä kenen mielestä voi olla oikein että ihmiset elelevät toisten rahoilla koska ”en haluu hei olla kesällä töissä”.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi voi ja ilmeisesti meidän muiden pitäisi elättää sinut sohvalle?
No en minä kyllä sohvalla makaile, vaikka en töissä kävisikään. Työttömänä olen ollut hyvin aktiivinen monella tavalla, ja jaksanut panostaa elämän eteenpäin viemiseen aivan eri tavalla kuin tällaisissa töissä ollessani.
Tämä on väsyttävää ja syö itsetuntoa. Yhtään hakemusta en ole aloitettuani laittanut. Kaikki on ihan sama, ei jaksa, ei enää kiinnosta. Työ vie kaiken energian ja innostuksen.
Olen minä niitä verojakin maksanut, että en jaksa tuntea nyt syyllisyyttä. Ja tarkoitus on kyllä taas työllistyä, mutta tällaista työtä en pysty tekemään. Mieluummin käytän sen ajan järkevämmin.
Oot just valmistunut eli sun verot on jotain kesätöistä ym. Tiedoksi vaan et ole maksanut veroja lähellekään niin paljon että olisi kuitannut sillä edes nykyiset peruskoulut, terveydenhoidon ja yliopiston.
Mitä sitten?
Kaikki osallistuvat mahdollisuuksiensa mukaan ja tottakai itsensä elättäminen on ensisijaisin ja optimaalisin tilanne ja tavoite. Aika moni meistä hyödyntää joitakin verorahoin kustannettuja palveluja elinaikanaan. Elämäntilanteista ja työllisyystilanteista ei voi ikinä tietää. Oletko itse kuitannut kaikki käyttämäsi palvelut?
Ja olen myös sitä mieltä, että emme me elä vain yhteiskunnan ylläpitoa varten,olemme myös yksilöitä tavoitteineen ja toiveineen. Itseään pitää myös kuunnella. Onnettomista yksilöistä muodostuu huonostivoiva yhteiskunta.
Jos ap inhoaa työtään niin kovin, että ei jaksa sitä enää tehdä, niin on ihan ok lopettaa. Miettiä mitä jatkossa ja lähteä uutta suuntaa kohti, vaikka sitä koulutusta.
Ei ole järkeä puurtaa väkisin masennuksen partaalla vain sen takia, että ainakin on kunnollista ja on niitä töitä. Paras tilanne olisi varmaan tietty löytää niitä parempia töitä.
Hommaa joku lyhyt määräaikainen työ ja irtisanoudu nykyisestä. Teet sitten sen määräaikaisen loppuun ja jäät sen jälkeen työttömäksi. Eikä tule karenssia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulin tästä keskustelusta työpaikallani ja ajattelin itsekkin vähän avautua. Ajauduin huoltoasemalle joskus kauan sitten sukulaissuhteiden kautta. Alussa pienen palkan vuoksi tein myös kahta muuta työtä siinä sivussa. Periaatteessa pidin ja ajoittain pidän vieläkin työstäni. Näin jälkikäteen ajatellen ei olisi pitänyt jumiutua tähän työhön.
Nyt kun on jo ikää, niin ei enää jaksa lisätöitä ajatellakkaan. Viiden eri konkurssin/lopetuksen jälkeen ja taas uuden paikan/omistajan alaisuudessa on myös palkkaturva tullut tutuksi. Työllä olen kuitenkin itseni pystynyt elättämään, kunhan elää niukasti. Yhdessä vaiheessa meni jopa niin hyvin, että ostin itselleni asunnon. Samalla rahalla pystyy nyt maksamaan omaa asuntoa, kuin maksaisi vuokraa jollekin muulle.
Plussaa työssä on sen monipuolisuus ja pidän asiakaspalvelutyöstä. Harmi vaan, että sille ei enään nykyään ole paljon aikaa. Miinuksia sitten riittääkin. Pahimmat ehkä juuri nuo sosiaaliset suhteet, vuorotyön aiheuttma jatkuva univelka, pieni palkka, jakuva epätietoisuus työvuoroista/vapaista ja jatkuva työkavereiden vaihtuminen. Jatkuvasti jollekin pitää taas alkaa opettamaan miten kassa toimii ja mitä muuta pitää tehdä.
Menot nousee jatkuvasti niin paljon, että palkalla saa koko ajan vähemmän ja vähemmän. Tällä hetkellä säästän uuteen puhelimeen, kun tiedotukset tulee nykyään jonkun Vatsnapin kautta ja eihän mun vanhaa puhelimeen sellaista ohjelmaa saa.
Nuorenpana kun olin jatkuvasti töissä, niin meni tuo paras pariutumisaikakin ohi. Ei ehtinyt baareihin tai ravintoloihin, tosin eipä kyllä olis ollu rahaakaan. Ja lopuksi, älkää menkö huoltoasemalle töihin, ainakaan vakinaisiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon joskus kuullut sellaisen sanonnan, että "et ole syntynyt vain maksamaan laskuja ja kuolemaan", mutta taitaa olla höpöhöpöä. Ihan sama, vaikka viettäis koko elämänsä kurjassa työssä. Vapaapäivinä ja lomilla voi tehdä mukavia asioita, kai se tasapainottaa sitä arjen ikävyyttä. Jos käy liian ylivoimaiseksi, niin masennuslääkkeitä vaan. Ai että.
Saahan jokainen elää kotona tekemättä mitään, mutta ei siitä kenenkään muun tarvitse maksaa sentäs. Yleensä tämä homma vain menee niin ettei pitäis joutua tekemään töitä mistä ei tykkää, mutta samaan aikaan pitäis saada asua siinä tosi kivassa asunnossa hyvällä asuinalueella, matkustaa, ostaa mitä haluaa jne. Itse olen vähentänyt töitä jotta minulla on olisi enemmän vapaa-aikaa (meidän alalla työsidonnaisuus jäätävä), olen tyytyväinen vaikka samaan aikaan on pitänyt karsia kuluja. En ymmärrä kenen mielestä voi olla oikein että ihmiset elelevät toisten rahoilla koska ”en haluu hei olla kesällä töissä”.
Eiks se nyt ollut, että ei halunnut olla kesällä ylipitkää päivää kolmivuorotyössä, tuuramassa lomia vajaalla miehityksellä? Näin mä ymmärsin. Että normi päivätyö olisi ok kesälläkin.
Itse ravintolatyöntekijänä ymmärrän täysin ap:n mietteet. Olen siis työskennellyt myös huoltamolla. Ja itsekään en enää tuota epäsäännöllistä vuorotyöhärdelliä jaksa.
Päivätöitä on aika nihkeästi alalla tarjolla, joten olen päätynyt tekemään vain määräaikaisia sopimuksia ja sitten aina ansiosidonnaiselle esim. juuri kesäksi. En jaksaisi ja viitsisi ottaa vakipaikkaa vastaan, ellei se sitten olisi takuulla täydet tunnit ja ma-pe välillä päiväsaikaan. On tämä ala ja työ vaan sen verran sontaa. Harvaa enää kiinnostaa orjan hommat.
Nuorempana tein viisi vuotta huoltsikkahommia, osan vuodesta kokoaikaisena, osan osa-aikaisena opintojen ohessa. Vikan vuoden opinnoista kokoaikaisena
Voi Luojan kiitos olin onnekas, että sain muita töitä. Ei suoraan koulutusta vastaavaa, mutta sivuavaa.
Palkka on varmaan pienempi kuin mitä huoltsikalta sain kuussa kaikkine vuorolisineen ja pyhäkorvauksineen, mutta elämänlaatu ihan eri tasolla säännöllisessä, keveämmässä päivätyössä. Plus tykkään työstäni, aamulla on kiva lähteä. Ja iltapäivällä ihmisten aikaan päästä pois. Ja tässä työssä ainakin on mahdollisuus kehittyä ja edetä, saada joskus enemmänkin palkkaa. Hanttihommissa ei.
En mäkään ois sinne huoltoasemalle varmaan jäänyt, jos ei olisi onni potkaissut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toimeentulotukea saat vasta, kun ottamasi lopputilin rahat on "käytetty" - no, ehkä sitä lomarahaa ei ole kertynytkään paljon, jos et ole ollut vielä pitkään hommissa.
No voihan ne rahat nostaa ajoissa pois tililtä piirongin laatikkoon, tai siirtää vaikka jonkun toisen tilille viitteellä "lainan maksu" tms. Se sitten nostaa ne sieltä pois.
Voi apua. Siihen on olemassa kaava millä se omavastuuaika lasketaan eli kelaan/sossuun toimitetaan palkkatodistus. Ihan turhaa niitä rahoja on piirongin laatikkoon jemmata, se on ihan yksi lysti onko ne rahat fyysisesti missä tai vaikka jo tuhlattu, koska määrän x päiviä olet velvollinen elättämään itse itsesi ennen kuin tuet alkaa juosta.
Paitsi jos hakuhetkellä tilillä on alle tietty summa rahaa, ei oteta huomioon. Tai jos selität tilisiirrot lainan maksuina. Tt-tuki on harkinnanvarainen tuki, jonka myöntämisessä tarkastellaan aina kokonaistilannetta tilin sen hetkistä saldoa myöten. Menot huomioidaan laskelmissa.
Tässä puhuu asiantuntija, loinen.
Vierailija kirjoitti:
Mua huvittaa, kuinka aina näitä perusduunareita halveksutaan ja sitä, että joku raksamies saa hyvinä aikoina parempaa palkkaa kuin joku häntä koulutetumpi nainen. Kyllä monet duunit on semmoista paskaa, että harva nainen niitä jaksaisi. Raskasta, raskasta. Meillä on rakennusyritys ja säälin työntekijöitä (ja miestäkin, jos on normaali työpäivä, eikä ole tehnyt paperitöitä), vaikka saavat ihan hyvää palkkaa moneen muuhun verrattuna. Työ on rankkaa, ottaa tuki- ja liikuntaelimiin paljon enemmän kuin joku mummeleiden siirtely ja sitä tehdään vesisateessa, pakkasessa, tuiskussa jne. Taas eilen aivan märkää porukkaa hyvistä vaatteista huolimatta ja aivan uuvuksissa. Sitten joku kahvikupin ääressä marisee, kuinka hänellä on nyt tämä koulutus ja se raksaheppu saa saman palkan, vaikka on vaan amiksen käynyt... Voisi vaihtaa rooleja, niin siinä näkisi. Paikat hajoo vaan vanhemmiten noissa töissä.
Juuri näin. Ei siellä raksalla paljon yli kuuskymppisiä töissä näy, hyvä jos viiskymppisiäkään. Käytännössä rakennuksilla työskentelevä myy terveytensä rahasta. Ei käy kateeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi voi ja ilmeisesti meidän muiden pitäisi elättää sinut sohvalle?
No en minä kyllä sohvalla makaile, vaikka en töissä kävisikään. Työttömänä olen ollut hyvin aktiivinen monella tavalla, ja jaksanut panostaa elämän eteenpäin viemiseen aivan eri tavalla kuin tällaisissa töissä ollessani.
Tämä on väsyttävää ja syö itsetuntoa. Yhtään hakemusta en ole aloitettuani laittanut. Kaikki on ihan sama, ei jaksa, ei enää kiinnosta. Työ vie kaiken energian ja innostuksen.
Olen minä niitä verojakin maksanut, että en jaksa tuntea nyt syyllisyyttä. Ja tarkoitus on kyllä taas työllistyä, mutta tällaista työtä en pysty tekemään. Mieluummin käytän sen ajan järkevämmin.
Mihin viet sitä elämääsi eteenpäin työttömänä? Mikä on päämäärä?
No saada koulutusta vastaavaa, mielekästä työtä paremmalla palkalla ja elättää sillä itseni. Säilyttää mielenterveyteni ja fyysinen terveyteni, nauttia ja elää. Mahdottomia en vaadi, mutta fiksut työajat (ei vuorotyötä) ja kunnon työehtosopimuksen. Palkan tulee myös olla kohdallaan suhteessa työhön. Nyt ei näin todellakaan ole.
En halua viettää koko valveillaoloaikaani töissä. Nyt teen 14-22 ja 22-06 vuoroja eniten, tietty kaikki viikonloput. Vapaita yksi siellä toinen täällä, paitsi yövuorojen jälkeen enemmän. Ei tähän mahdu mitään muuta elämää. Ja elämässä on muutakin kuin työ!
Työttömänä jaksoin tosiaan etsiä aktiivisesti järkeviä töitä, hyödyntää urapalveluita, verkostoitua erilaisissa tapahtumissa ja pitää ylipäänsä itseni kartalla. Näistä poikikin pari oman alan pientä pätkää. Oli kaiken kaikkiaan parempi mieli ja valoisampi olo. Oli aikaa hyvinvoinnille ja ystäville.
Nyt en ole viimeiseen puoleen vuoteen jaksanut tehdä mitään tuollaista. Tunnen lähinnä eristäytyväni koko alani yhteisöistä, kun en ikinä ehdi tai jaksa mukaan mihinkään, enkä oikein tunne enää kuuluvani edes joukkoon. Olen vain hanttihommailija, mitä edes osaisin enää. Pari pätkääkin meni sivu suun tämän työn takia.
Ap
Kyllä niissä muissakin töissä joutuu valveillaoloaikana käymään, myös kesällä.
Fyysistä terveyttä ja kuntoa voisit kyllä alkaa parantaa jos kevyt huoltsikalla työskentely noin kovin sinut väsyttää ettet muuta jaksa. (Ja kyllä, nuorena olin just tuollaisella 24/7 huoltsikalla töissä, joten tiedän suunnilleen millaista työ on)
Irtisano itsesi, niin joku oikeasti motivoitunut saa paikkasi.No minäpä selitän.
On vähän eri asia käydä töissä säännöllisesti arkisin noin 8-16 ja saada ne kaksi vapaata peräkkäin viikonloppuna, kuin 14-22 tai 22-06 miten sattuu, ja vapaita myös miten sattuu. Aamuja toki joskus, mutta ne ovat todella haluttuja. Vaikka pitäisi jakaa vuorot tasapuolisesti, niin ei se mene niin. Vanhimmat tekevät eniten aamua.
Sen klo 16 jälkeen ehtii vaikka mitä mitä, harrastaa ja levätä. 22 jälkeen ei, eikä oikein ennen klo 14, tai itseasiassa 13, koska työmatka. Yövuorot nyt taas on niin kuraa ihan joka tavalla, että en edes jaksa selittää.
Vähän epäilen, että olet oikeasti tätä tehnyt, ainakaan tällaisessa paikassa kuin minä, jos noin suvereenisti voit sanoa olevan kevyttä. Tai sitten et ole älynnyt, mitä kaikkea pitää oikeasti tehdä. Onhan täälläkin noita kassalla seisojia, jotka eivät osaa itse miettiä mitä muuta kannattaisi tehdä kuin seisoskella, mutta se kassalla olo on pieni osa työtä.
Pitää purkaa kuormia, kantaa astioita, roudata, tiskata, kävellä koko ajan ees taas, olla nopea, täydentää, pitää saniteettitilat tiptop, juosta kun on kiire. Tehdä useita asioita samaan aikaan ja vielä asiakaspalvella hymyssä suin. Askeleita tulee aika monta päivän aikana ja mitään ei saa tehdä kunnolla ja rauhassa, kun koko ajan joku keskeytys ja taas pitää juosta.
Ja tämä kaikki minimiehityksellä paineessa. Ehkä sun aikaan asiat oli vielä toisin.Niin irtisanoudunkin heti, kun saan rahaa tarpeeksi kasaan karenssin ajalle. Vaikka kai silloinkin saisi toimeentulotukea.
Ap
Niin pitää, tein tuota 10v täyspäiväisesti ja sitä ennenkin keikkahommina opiskelun ohella.
Ei mitään uutta. Tein itseasiassa sata kertaa enemmänkin kuin mitä tuossa kuvailit ja vuorot 10-12h kerralla. Elämässä ei ennakoitavuutta, listat tuli viime tipassa, esim. neljä päivää ennen joulunpyhiä ja toki auki oltiin 365 päivää vuodessa.
Tiedätkö mitä tein, kun aloin kyllästyä?
Opiskelin uuden ammatin ja pääsin päivätöihin sille alalle. Palkassa piti tulla muutama tonni takkiin vuositasolla aluksi, kun oli kuukausipalkka eikä mahis lisiin, mutta nyt kolmantena vuonna sekin on jo korjaantunut ja palkka on parempi kuin edellisessä duunissa. Lisäksi tiedän, että on kaikki pyhät ym. vapaana aina ja muutenkin joustavsti saa sovittua vapaata vaikka päivän varoajalla.
Olin 32v kun aloin opiskella tehden 40-50 tuntista työviikkoa. Lapset olivat 1v ja 3v, valmistuin kolmessa vuodessa amk:sta lähes vitosen keskiarvolla.
Pistä elämäs järjestykseen tai lakkaa mariseminen!
Haluatko nyt Vuoden Kovimman Työntekijän kruunun päähäsi vai?
En, vaan ymmärtämään sen, että jos haluaa muutosta, pitää tehdä jotain sen eteen. Kaikki ei vaan voi tippua taivaasta suoraan syliin. Jos vallitseva tilanne ei miellytä, tee jotain asian eteen. Töissäkäyvänä, perheellisenä jne voi myös opiskella. Joo, pari kolme vuotta menee vähän tiukalla aikataululla, mutta se on taas pieni aika loppuelämää ajatellen.
Toki jos ei muuhun kykene kuin kollektiiviseen voivotteluun, niin sitten pitänee ap:nkin pysyä siellä huoltsikalla.
Eli ikinä ei saa olla vallitsevasta asiasta edes hetken epätoivoinen tai harmissaan. Aloittajahan on muuten kouluttautunut. Ei se ainainen uudelleen kouluttautuminen mikään pikkujuttu ja tae millekään ole. Ihmeellistä olettelua ja ylemmyyttä taas, vai että oikein taivaasta pitäisi tipahtaa.
Niin pitää, tein tuota 10v täyspäiväisesti ja sitä ennenkin keikkahommina opiskelun ohella.
Ei mitään uutta. Tein itseasiassa sata kertaa enemmänkin kuin mitä tuossa kuvailit ja vuorot 10-12h kerralla. Elämässä ei ennakoitavuutta, listat tuli viime tipassa, esim. neljä päivää ennen joulunpyhiä ja toki auki oltiin 365 päivää vuodessa.
Tiedätkö mitä tein, kun aloin kyllästyä?
Opiskelin uuden ammatin ja pääsin päivätöihin sille alalle. Palkassa piti tulla muutama tonni takkiin vuositasolla aluksi, kun oli kuukausipalkka eikä mahis lisiin, mutta nyt kolmantena vuonna sekin on jo korjaantunut ja palkka on parempi kuin edellisessä duunissa. Lisäksi tiedän, että on kaikki pyhät ym. vapaana aina ja muutenkin joustavsti saa sovittua vapaata vaikka päivän varoajalla.
Olin 32v kun aloin opiskella tehden 40-50 tuntista työviikkoa. Lapset olivat 1v ja 3v, valmistuin kolmessa vuodessa amk:sta lähes vitosen keskiarvolla.
Pistä elämäs järjestykseen tai lakkaa mariseminen!