Lue keskustelun säännöt.
Jouduin 24/7 huoltoasemalle töihin pakkohaun myötä, vihaan tätä työtä. Mitä voin tehdä?
13.03.2018 |
Ei tämä ole päälle kolmekymppisen ihmisen työtä. Olen aiemminkin tehnyt vähän vastaavaa työtä nuorempana kesätöinä ja silloin se oli ok ja opetti tärkeitä työelämätaitoja ja sai "taskurahaa".
Minulle kävi niin ikävästi, että valmistuin alalle, joka ei enää työllistä. Oman alan paikkoja on hyvin vähän ja työllistyminen ylipäänsä edellyttäisi tutkijan uraa. Ei minusta ole sellaiseen.
Työkkäri kautta napsahti tämä paikka. Aluksi meinasin tehdä perinteisen pakkohakuhakemuksen ja olla saamatta paikkaa, mutta sitten päätin kokeilla.
Sain vakituisen sopimuksen, joten ei täältä enää ilman karenssia tai uutta työtä lähdetä. Ikävä kyllä en näe itseäni tekemässä tätä työtä kovin kauan. Raskas kolmivuorotyö ei ole minua varten. Yritän nyt säästää, jotta voin irtisanoutua kesällä. Ahdistaa ajatuskin, että jäisin tänne. Kesäkin menisi hukkaan, kun koko ajan pitäisi olla töissä pitkää päivää. Työehdot ja vapaapäiväsysteemi on todella surkea. Palkka luonnollisesti pieni.
Kommentit (232)
Äänestä seuraavissakin vaaleissa kokoomusta niin saat olla varma että aktiivimalli toimii.....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis, työttömyystuet on lähinnä poliittisen kontrollin (ja järjestöjen yms) alaisuudessa oleva "väline" jonka tarkoituksena tuntuu olevan lähinnä asettaa kansalainen simputettavaksi em. tukien vastineeksi.
Mutta sen lisäksi on myös toimeentulotuki, jossa EI ole em. simputussysteemejä, ja sellaisten liittäminen toimeentulotukien "ehdoiksi" olisi kyllä melkoisen vaikea jos ei mahdoton systeemi toteuttaa, koska tällöin astuttaisiin suoraan fasismiin, jossa siis virkamies käskyttää kansaa tekemään itselleen huonoja sopimuksia.
Markkinoiden toiminnan tarkoitus on nimenomaisesti se, että virkamies ei pääse käskyttämään ketään, vaan markkinoilla jokainen tekee sopimuksensa itse KANNATTAVUUDEN perusteella, näin siis talous toimii oikealla tavalla kun mitään pakko-systeemejä ei kansalle eikä markkinoille kehitellä.
Tukien leikkaamisella simputtaminen on TODENNÄKÖISESTI sellainen toimintatapa, josta tullaan hankkiutumaan eroon lähitulevaisuudessa, siinä määrin ongelmallinen juttu toi koko ajatusmalli näyttäisi olevan. Tämä on vain minun veikkaukseni, mutta mitä useampi tämän systeemin toiminnan tajuaa, sitä varmemmin se jossain vaiheessa nousee ihmettelyn aiheeksi julkisuuteenkin, eli minkä ihmeen takia tässä maassa yritetään teetättää pakkotyötä.
Kannattaa sitten sekin ymmärtää että itsensä elättäminen ja työn tekeminen ovat kaksi täysin erillistä asiaa.
Se on tärkeää, että jokainen kykenisi elättämään itsensä.
Mutta työn tekeminen alehintaan, sehän on ihan kokonaan eri asia, sehän voi jopa vaarantaa itsensä elättämisen.
Työ voi olla aina tapa elättää itsensä, mutta tietenkin tällöin pitää myös sopimus olla kohtalaisen hyvä, että se onnistuu.
Uskoakseni laissakin puhutaan vain itsensä elättämisestä, mutta tuskin missään sanotaan sellaista että ilmaistyötä olisi tehtävä, puhumattakaan että siitä rankaistaisiin jos ei tee.
Mitä työhösi sisältyy, ja pitääkö osata millaisia asioita?
Olen hyvä valvomaan ja tekisin mielelläni vaikka pelkkää yövuoroa. Hoitoala ei oikein nappaa eikä ole alan koulutustakaan, mutta huoltoasemalla voisin pärjätä. Mutta siellä ei taida päästä vuorojaan valitsemaan?
Mitä voit tehdä - no, hakea parempaan työhön! Kun sinulla on työpaikka, olet työnantajien keskuudessa jo paljon haluttavampi kuin kokonaan työttömänä.
Tai ehkä voit myös hakea opiskelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kouluttautuu alalle, jossa ei voi työllistyä, niin olisiko syytä katsoa peiliin.
Vai onko ajatus, että näin ei koskaan tarvitse mennä töihin.
Uusi koulutus, tai loppuelo on kyseisiä unelmaduuneja...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Tietty kaikki viikonloput"
Sori nyt vaan, mutta tuota en usko.Ei se mikään uskon asia ole. "Valot päälle" nyt sinä siellä
Aktiivimallia pukkaa
Kerropa nyt vielä, miten aktiivimalli edellyttää kaikkien viikonloppujen työskentelyä.
Onko teitä paljonkin täällä, jotka ovat järkyttuneitä aktiivimallista sen takia, että pelkäätte joutuvanne töhin. Minä kun luulin, että aktiivimallissa hiertää, se että tukia leikataan niiltä, jotka eivät pääse töihin vaikka kuinka yrittäisivät.
Pakottaminen ei kuulu demokratiaan. Onhan se nyt aika h-e-l-v-e-t-i-n ihmeellistä, että ihmisiä yritetään kiristää ja pakottaa vastaanottamaan työtä mihin he eivät millään muotoa sopeudu, tai mihin heillä ei ole mitään motivaatiota. Ei siinä ole mitään järkeä.
Lisään vielä, että minulla on kaksi tutkintoa. Niin tänäkin aamuna sähköpostissa oli "hoiva-alan" ja jonkun kahvilatyöntekijän rekryjä. Ei liity mitenkään niihin aloihin, mistä minulla on työkokemusta, ammattitaitoa ja itseäni kiinnostavia töitä. Töitä olen tehnyt koko pienen ikäni ja kouluja käynyt ja nytkin on hakemukset vetämässä, mutta jos en saa töitä, niin ei se kyllä minun vikani ole.
Ja ei, en ole muuttamassa helsinkiin.
Äh, ei ketään pakoteta mihinkään. Vain jos aiot nostaa työttömyyteesi valtion tukea, sinulta vaaditaan valmiutta tarvittaessa menemään myös töihin. "Jos en saa töitä", mutta hei älkää nyt mitä vaan työtä hei! Ihme asenne.
En lukenut, kuin aloituksesi ap, joku ehkä ehdottanutkin jo eli lääkäriin mars. Tuttavani työpaikassa kaikki työntekijät siirrettiin pakolla tekemään kolmivuoroa (lähes kaikki vastoin tahtoaan). Ne, jotka eivät jaksa tehdä yövuoroja, hankkivat lääkärintodistuksen, unirytmin sekoittuminen, unettomuus ym., mikä kullakin. Kolmivuorotyö on todella raskasta ja kuormittavaa, ei sovi kaikille, aika harvoille.
Paremmin oikeastaan sopisi tehdä pelkkää yövuoroa, siis heille, jotka pystyvät ja haluavat. Olisi edes jollain tapaa samanlainen toistuva rytmi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oon joskus kuullut sellaisen sanonnan, että "et ole syntynyt vain maksamaan laskuja ja kuolemaan", mutta taitaa olla höpöhöpöä. Ihan sama, vaikka viettäis koko elämänsä kurjassa työssä. Vapaapäivinä ja lomilla voi tehdä mukavia asioita, kai se tasapainottaa sitä arjen ikävyyttä. Jos käy liian ylivoimaiseksi, niin masennuslääkkeitä vaan. Ai että.
Olen yrittäjä unelmaduunissani.
7 pv työviikko...minimilomat.
Rahat menee yritykseen ja perustoimeen tuloon
25 v. tätä onnea..nyt niin vanha että en uskalla lopettaa..:(
duuni parasta..mutta ois ihanaa käydä esim kampaajalla, onnex ponnari on keksitty
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Tietty kaikki viikonloput"
Sori nyt vaan, mutta tuota en usko.Ei se mikään uskon asia ole. "Valot päälle" nyt sinä siellä
Aktiivimallia pukkaa
Kerropa nyt vielä, miten aktiivimalli edellyttää kaikkien viikonloppujen työskentelyä.
Onko teitä paljonkin täällä, jotka ovat järkyttuneitä aktiivimallista sen takia, että pelkäätte joutuvanne töhin. Minä kun luulin, että aktiivimallissa hiertää, se että tukia leikataan niiltä, jotka eivät pääse töihin vaikka kuinka yrittäisivät.
Pakottaminen ei kuulu demokratiaan. Onhan se nyt aika h-e-l-v-e-t-i-n ihmeellistä, että ihmisiä yritetään kiristää ja pakottaa vastaanottamaan työtä mihin he eivät millään muotoa sopeudu, tai mihin heillä ei ole mitään motivaatiota. Ei siinä ole mitään järkeä.
Lisään vielä, että minulla on kaksi tutkintoa. Niin tänäkin aamuna sähköpostissa oli "hoiva-alan" ja jonkun kahvilatyöntekijän rekryjä. Ei liity mitenkään niihin aloihin, mistä minulla on työkokemusta, ammattitaitoa ja itseäni kiinnostavia töitä. Töitä olen tehnyt koko pienen ikäni ja kouluja käynyt ja nytkin on hakemukset vetämässä, mutta jos en saa töitä, niin ei se kyllä minun vikani ole.
Ja ei, en ole muuttamassa helsinkiin.
Äh, ei ketään pakoteta mihinkään. Vain jos aiot nostaa työttömyyteesi valtion tukea, sinulta vaaditaan valmiutta tarvittaessa menemään myös töihin. "Jos en saa töitä", mutta hei älkää nyt mitä vaan työtä hei! Ihme asenne.
Tässä on taas tämä sanojen asettelu vähän ongelmallista.
Valmiuksia pitää olla lähinnä vain TARJOAMAAN omaa työpanostaan markkinoille.
Sen sijaan TÖIHIN MENEMINEN vaatii myös TYÖSOPIMUSTA, ja se on puolestaan markkinoilla tehtävä asia ja sopimusten tekemistä turvataan perustuslain sopimusvapaudella.
Eli kannattaa nyt vähän miettiä mistä tässä on kysymys, ei se "töihin meneminen" ole ihan noin yksinkertaista, vaan se todellakin edellyttää myös markkinoilla aikaansaatavaa HYVÄÄ sopimusta. Tietenkin jokaisella on VAPAUS tehdä itselleen huono sopimus, mutta EI OLE PAKKOA TEHDÄ HUONOA SOPIMUSTA, se tässä siis se olennaisin juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No voi voi. Ei ole pakko ottaa vastaan niitä yhteiskunnan tukia, jos koet olevasi liian hyvä tuohon työhön.
"Kesä menisi hukkaan..." Oletko siis yli kolmikymppisenä vielä sillä mentaliteetilla liikkeellä, että kesä on festareita, aurinkorantaa ja siideriä? Kyllä se kesä on ihan työntekoa varten, niin kuin muutkin vuodenajat. Kesälomaa voi pitää, jos sen on (työnteolla tai opiskelulla) ansainnut.
Palkka on luonnollisesti pieni, koska noita hommia voi tehdä kuka vain ilman koulutusta.
Tiedät itsekin, mitä voit tehdä: säästä niin kauan, että pystyt irtisanoutumaan,tai löydä parempi työpaikka. Ei ole helppoa, ei. Ei aikuisten elämä ole koskaan ollut helppoa!
Tuon ikäisille on yleensä puoliso ja perhe. Haluavat tietysti viettää kesälomaa heidän kanssaan
No mutta ap:han olisi joka tapauksessa tämän kesän töissä, vaikka työpaikka olisikin hänen unelma-alaltaan, koska lomapäiviä ei ole ehtinyt kertyä. Toki joka toinen av-mamma on onnistunut neuvottelemaan itselleen täydet lomat heti työsopimuksen alusta lähtien, mutta tosielämässä se on melko harvinaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi voi ja ilmeisesti meidän muiden pitäisi elättää sinut sohvalle?
No en minä kyllä sohvalla makaile, vaikka en töissä kävisikään. Työttömänä olen ollut hyvin aktiivinen monella tavalla, ja jaksanut panostaa elämän eteenpäin viemiseen aivan eri tavalla kuin tällaisissa töissä ollessani.
Tämä on väsyttävää ja syö itsetuntoa. Yhtään hakemusta en ole aloitettuani laittanut. Kaikki on ihan sama, ei jaksa, ei enää kiinnosta. Työ vie kaiken energian ja innostuksen.
Olen minä niitä verojakin maksanut, että en jaksa tuntea nyt syyllisyyttä. Ja tarkoitus on kyllä taas työllistyä, mutta tällaista työtä en pysty tekemään. Mieluummin käytän sen ajan järkevämmin.
Mihin viet sitä elämääsi eteenpäin työttömänä? Mikä on päämäärä?
No saada koulutusta vastaavaa, mielekästä työtä paremmalla palkalla ja elättää sillä itseni. Säilyttää mielenterveyteni ja fyysinen terveyteni, nauttia ja elää. Mahdottomia en vaadi, mutta fiksut työajat (ei vuorotyötä) ja kunnon työehtosopimuksen. Palkan tulee myös olla kohdallaan suhteessa työhön. Nyt ei näin todellakaan ole.
En halua viettää koko valveillaoloaikaani töissä. Nyt teen 14-22 ja 22-06 vuoroja eniten, tietty kaikki viikonloput. Vapaita yksi siellä toinen täällä, paitsi yövuorojen jälkeen enemmän. Ei tähän mahdu mitään muuta elämää. Ja elämässä on muutakin kuin työ!
Työttömänä jaksoin tosiaan etsiä aktiivisesti järkeviä töitä, hyödyntää urapalveluita, verkostoitua erilaisissa tapahtumissa ja pitää ylipäänsä itseni kartalla. Näistä poikikin pari oman alan pientä pätkää. Oli kaiken kaikkiaan parempi mieli ja valoisampi olo. Oli aikaa hyvinvoinnille ja ystäville.
Nyt en ole viimeiseen puoleen vuoteen jaksanut tehdä mitään tuollaista. Tunnen lähinnä eristäytyväni koko alani yhteisöistä, kun en ikinä ehdi tai jaksa mukaan mihinkään, enkä oikein tunne enää kuuluvani edes joukkoon. Olen vain hanttihommailija, mitä edes osaisin enää. Pari pätkääkin meni sivu suun tämän työn takia.
Ap
Ymmärän hyvin. Tein itse reilu parikymppisenä 14-22 vuoroa huolto-asemalla noin vuoden. Alunperin piti olla viikko 06-14 ja viikko 14-22. No eipä ollut kuin max kaksi viikkoa 6-14 vuoroa koko vuoden aikana. Tuo 14-22 vuoro on parikymppiselle ja miksei kolmikymppiselle täydellinen sosiaalisen elämän kadotus. Meni joukkueurheiluharrastukset ja ystävien näkeminen todella vaikeaksi.
Onneksi pääsin oman alani töihin, minkä senkin sain joukkueurheilusta luoduilla kaverisuhteilla ja myöhemmin jatkoin opiskeluja. Nyt sitten jo 20vuotta IT alalla olleena voin sanoa opiskelevani vieläkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma valinta kirjoitti:
Jos kouluttautuu alalle, jossa ei voi työllistyä, niin olisiko syytä katsoa peiliin.
Vai onko ajatus, että näin ei koskaan tarvitse mennä töihin.
Uusi koulutus, tai loppuelo on kyseisiä unelmaduuneja...
En ole aloittaja, mutta:
Ei ollut oma valintani kouluttautua alalle, joka ei nyt sitten työllistäkään. Kyllä sen silloin vielä piti työllistää, kun aloitin kouluttautumisen.
Olisiko sinulla ehdottaa mitään ihan varmasti työllistävää? Ja sitten neljän vuoden päästä kun se ei työllistäkään enää, niin voisitko pitää suusi kiinni, kiitos!
Lis. uudelleenkouluttautumiset voi estää se, ettei saa enää opintotukea. Ei sitäkään niin myönnetä että voisi elää koko ikänsä vain opiskellen, vaikka se niin kivaa olisikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon joskus kuullut sellaisen sanonnan, että "et ole syntynyt vain maksamaan laskuja ja kuolemaan", mutta taitaa olla höpöhöpöä. Ihan sama, vaikka viettäis koko elämänsä kurjassa työssä. Vapaapäivinä ja lomilla voi tehdä mukavia asioita, kai se tasapainottaa sitä arjen ikävyyttä. Jos käy liian ylivoimaiseksi, niin masennuslääkkeitä vaan. Ai että.
Olen yrittäjä unelmaduunissani.
7 pv työviikko...minimilomat.
Rahat menee yritykseen ja perustoimeen tuloon
25 v. tätä onnea..nyt niin vanha että en uskalla lopettaa..:(duuni parasta..mutta ois ihanaa käydä esim kampaajalla, onnex ponnari on keksitty
Ihan omaa selkärangattomuuttasi voit syyttää, jos et osaa ottaa lomia ja vapaa-aikaa. Se on lukuisissa tutkimuksissakin todettu, mitä tehokkuudelle tapahtuu. Luulet ehkä olevasi tehokas mutta todellisuudessa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi voi ja ilmeisesti meidän muiden pitäisi elättää sinut sohvalle?
No en minä kyllä sohvalla makaile, vaikka en töissä kävisikään. Työttömänä olen ollut hyvin aktiivinen monella tavalla, ja jaksanut panostaa elämän eteenpäin viemiseen aivan eri tavalla kuin tällaisissa töissä ollessani.
Tämä on väsyttävää ja syö itsetuntoa. Yhtään hakemusta en ole aloitettuani laittanut. Kaikki on ihan sama, ei jaksa, ei enää kiinnosta. Työ vie kaiken energian ja innostuksen.
Olen minä niitä verojakin maksanut, että en jaksa tuntea nyt syyllisyyttä. Ja tarkoitus on kyllä taas työllistyä, mutta tällaista työtä en pysty tekemään. Mieluummin käytän sen ajan järkevämmin.
Mihin viet sitä elämääsi eteenpäin työttömänä? Mikä on päämäärä?
No saada koulutusta vastaavaa, mielekästä työtä paremmalla palkalla ja elättää sillä itseni. Säilyttää mielenterveyteni ja fyysinen terveyteni, nauttia ja elää. Mahdottomia en vaadi, mutta fiksut työajat (ei vuorotyötä) ja kunnon työehtosopimuksen. Palkan tulee myös olla kohdallaan suhteessa työhön. Nyt ei näin todellakaan ole.
En halua viettää koko valveillaoloaikaani töissä. Nyt teen 14-22 ja 22-06 vuoroja eniten, tietty kaikki viikonloput. Vapaita yksi siellä toinen täällä, paitsi yövuorojen jälkeen enemmän. Ei tähän mahdu mitään muuta elämää. Ja elämässä on muutakin kuin työ!
Työttömänä jaksoin tosiaan etsiä aktiivisesti järkeviä töitä, hyödyntää urapalveluita, verkostoitua erilaisissa tapahtumissa ja pitää ylipäänsä itseni kartalla. Näistä poikikin pari oman alan pientä pätkää. Oli kaiken kaikkiaan parempi mieli ja valoisampi olo. Oli aikaa hyvinvoinnille ja ystäville.
Nyt en ole viimeiseen puoleen vuoteen jaksanut tehdä mitään tuollaista. Tunnen lähinnä eristäytyväni koko alani yhteisöistä, kun en ikinä ehdi tai jaksa mukaan mihinkään, enkä oikein tunne enää kuuluvani edes joukkoon. Olen vain hanttihommailija, mitä edes osaisin enää. Pari pätkääkin meni sivu suun tämän työn takia.
Ap
Kyllä niissä muissakin töissä joutuu valveillaoloaikana käymään, myös kesällä.
Fyysistä terveyttä ja kuntoa voisit kyllä alkaa parantaa jos kevyt huoltsikalla työskentely noin kovin sinut väsyttää ettet muuta jaksa. (Ja kyllä, nuorena olin just tuollaisella 24/7 huoltsikalla töissä, joten tiedän suunnilleen millaista työ on)
Irtisano itsesi, niin joku oikeasti motivoitunut saa paikkasi.No minäpä selitän.
On vähän eri asia käydä töissä säännöllisesti arkisin noin 8-16 ja saada ne kaksi vapaata peräkkäin viikonloppuna, kuin 14-22 tai 22-06 miten sattuu, ja vapaita myös miten sattuu. Aamuja toki joskus, mutta ne ovat todella haluttuja. Vaikka pitäisi jakaa vuorot tasapuolisesti, niin ei se mene niin. Vanhimmat tekevät eniten aamua.
Sen klo 16 jälkeen ehtii vaikka mitä mitä, harrastaa ja levätä. 22 jälkeen ei, eikä oikein ennen klo 14, tai itseasiassa 13, koska työmatka. Yövuorot nyt taas on niin kuraa ihan joka tavalla, että en edes jaksa selittää.
Vähän epäilen, että olet oikeasti tätä tehnyt, ainakaan tällaisessa paikassa kuin minä, jos noin suvereenisti voit sanoa olevan kevyttä. Tai sitten et ole älynnyt, mitä kaikkea pitää oikeasti tehdä. Onhan täälläkin noita kassalla seisojia, jotka eivät osaa itse miettiä mitä muuta kannattaisi tehdä kuin seisoskella, mutta se kassalla olo on pieni osa työtä.
Pitää purkaa kuormia, kantaa astioita, roudata, tiskata, kävellä koko ajan ees taas, olla nopea, täydentää, pitää saniteettitilat tiptop, juosta kun on kiire. Tehdä useita asioita samaan aikaan ja vielä asiakaspalvella hymyssä suin. Askeleita tulee aika monta päivän aikana ja mitään ei saa tehdä kunnolla ja rauhassa, kun koko ajan joku keskeytys ja taas pitää juosta.
Ja tämä kaikki minimiehityksellä paineessa. Ehkä sun aikaan asiat oli vielä toisin.Niin irtisanoudunkin heti, kun saan rahaa tarpeeksi kasaan karenssin ajalle. Vaikka kai silloinkin saisi toimeentulotukea.
Ap
Niin pitää, tein tuota 10v täyspäiväisesti ja sitä ennenkin keikkahommina opiskelun ohella.
Ei mitään uutta. Tein itseasiassa sata kertaa enemmänkin kuin mitä tuossa kuvailit ja vuorot 10-12h kerralla. Elämässä ei ennakoitavuutta, listat tuli viime tipassa, esim. neljä päivää ennen joulunpyhiä ja toki auki oltiin 365 päivää vuodessa.
Tiedätkö mitä tein, kun aloin kyllästyä?
Opiskelin uuden ammatin ja pääsin päivätöihin sille alalle. Palkassa piti tulla muutama tonni takkiin vuositasolla aluksi, kun oli kuukausipalkka eikä mahis lisiin, mutta nyt kolmantena vuonna sekin on jo korjaantunut ja palkka on parempi kuin edellisessä duunissa. Lisäksi tiedän, että on kaikki pyhät ym. vapaana aina ja muutenkin joustavsti saa sovittua vapaata vaikka päivän varoajalla.
Olin 32v kun aloin opiskella tehden 40-50 tuntista työviikkoa. Lapset olivat 1v ja 3v, valmistuin kolmessa vuodessa amk:sta lähes vitosen keskiarvolla.
Pistä elämäs järjestykseen tai lakkaa mariseminen!
Haluatko nyt Vuoden Kovimman Työntekijän kruunun päähäsi vai?
Ja vielä mitali kaulaan?
Voitte huudella ihan mitä vaan, se ei silti poista sitä faktaa, että avaimet onneen on tässä(kin) tilanteessa ihan ap:n omissa käsissä.
Tai sitten voi jatkaa kuten tähänkin asti ja voivotella apaattisena. Kukas sen tilanteen hänen puolestaan muuttaisi?
Kyllä täällä kommentoijien ja töihinpatistajien kannattaisi nyt ottaa lusikka suosiolla käteen, ja ottaa siitä hallituksen jo vuosia punnertamasta "hatullisesta" nyt se oma lusikallinen maisteltavaksi, kun työn kysyntä ja investoinnit käytännössä laiminlyödään.
Eli ei tässä maassa ole mitään sellaista systeemiä, jossa maan hallitus tai jokin järjestö alkaisi tunkemaan työttömien ihmisten sopimuspöytiin sanelemaan ehdot ja hinnat ja kaikki.
Edelleenkin, tässä maassa on sopimusvapaus, ja sen TARKOITUS on nimenomaisesti turvata Suomen kansaa sitä tilannetta vastaan, että em. valtion hallitus ja maassa valtaapitävät järjestöt alkavat kampeamaan jo kansalaisiakin ulos maasta omia etujaan kasvattaakseeni.
Ne on ne jokaikiselle kansalaiselle kuuluvat perusoikeudet ja valtion vastuut elatuksesta niitä tärkeimpiä "takalaitoja" joista kannattaa pitää kynsin hampain kiinni, jotta maahan rakenneltu syrjinnän ilmapiiri ei laajenisi jo suoranaiseksi ihmisten tappamiseksi tavalla tai toisella.
Kilpailukyvystä ja työn kysynnästä yms. niistä pitää vastuu kantaa, mutta se vastuu ei todellakaan ole siellä, mistä jo työpaikat on ajettu ulos ja hanskat naulaan. Vastuu on erityisesti niillä ryhmillä joilla tässä maassa valta ja työpaikat, se tarkoittaa hyvin pitkälti kolmikantaa kaikkine ryhmineen ja jäsenineen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tämä ole päälle kolmekymppisen ihmisen työtä. Olen aiemminkin tehnyt vähän vastaavaa työtä nuorempana kesätöinä ja silloin se oli ok ja opetti tärkeitä työelämätaitoja ja sai "taskurahaa".
Minulle kävi niin ikävästi, että valmistuin alalle, joka ei enää työllistä. Oman alan paikkoja on hyvin vähän ja työllistyminen ylipäänsä edellyttäisi tutkijan uraa. Ei minusta ole sellaiseen.
Työkkäri kautta napsahti tämä paikka. Aluksi meinasin tehdä perinteisen pakkohakuhakemuksen ja olla saamatta paikkaa, mutta sitten päätin kokeilla.
Sain vakituisen sopimuksen, joten ei täältä enää ilman karenssia tai uutta työtä lähdetä. Ikävä kyllä en näe itseäni tekemässä tätä työtä kovin kauan. Raskas kolmivuorotyö ei ole minua varten. Yritän nyt säästää, jotta voin irtisanoutua kesällä. Ahdistaa ajatuskin, että jäisin tänne. Kesäkin menisi hukkaan, kun koko ajan pitäisi olla töissä pitkää päivää. Työehdot ja vapaapäiväsysteemi on todella surkea. Palkka luonnollisesti pieni.
Niin no pitäisikö miettiä miksi olet päälle kolmikymppisenä tilanteessa että ettet ole siellä oman alan töissä ja uraa jo takana useita vuosia? Huoltoasemalle mennään töihin ehkä 18 vuotiaana kesätöihin mutta kun opinnot etenee niin kyllä sitten pitäisi alkaa viimeistään sitä omaa uraa kehittämään ja katsoa tulevaisuuteen eikä elää hetkessä niin pysyy työelämässä ja ajan hermolla.
Eihän se nyt ole mikään ratkaisu että toteat että joo oho, eipä työllistä, makaan kymmenen vuotta kotona ja oho, nyt työkkäri pakotti töihin ja olen samassa pisteessä kuin 15 vuotta sitten.
No jos ne oman alan paikat on opiskellessakin kiven alla ja menee suhteilla? Näin mulla oli.
Tällaisessa tilanteessa kannattaa vaihtaa alaa. Jos et onnistu saamaan oman alasi kesätyö/harjoittelupaikkoja, niin miten kuvittelet saavasi vakityön?
AP, nykypäivänä on todella vähän 8-16 siistejä stressittömiä sisätöitä. Ehkä valtion virastoista saattaa löytyä, ei juuri muualta. Itse olen akateemisessa asiantuntijatyössä ja työaikaa ei ole, vaan koko ajan ollaan valmiudessa. Tarvittaessa tehdään lähes kellon ympäri ja myös viikonloput. Palkka toki parempi kuin huoltoasemalla.
Minäkin 53 v teen autokuskin hommia (fil.kandi) ja todella pitkää päivää (50-70 h/viikko) elättääkseni uusioperheeni mukavasti ja antaakseni 39 v vaimolleni rauhan opiskella. Halutessaan hän saa mennä töihin ja minä alan hoitaa kotia ja vanhaa isääni, joka myös asuu meillä. Paskaa hommaa minulla, mutta onpa perheemme velaton, omakotitalo Helsingissä ja lapset (yht 7 kpl) aina puettu, syötetty ja koulutettu.
Blaa blaa bla blaa.
Kyllä, niitä tukia on sitten KUITENKIN pakko ottaa vastaan, koska eläminen tässä maassa on kallista ja työtä ei saada asialliseen hintaan kaupaksi.
Meillä on olemassa tässä maassa perustuslaki jonka mukana tulee jokaiselle kansalaiselle kuuluva sopimusvapaus.
Sopimusvapauden toimintaperiaate on jokseenkin sellainen, että se asettaa kansalaisen päättävään asemaan siitä, mikä on riittävän hyvä sopimus ja mikä ei ole.
Valtion hallinnolle em. sopimusvapaudella tehdyt sopimukset on lähinnä indikaattori, jonka perusteella hallinnon on tehtävä talouden ohjaamistoimiaan. Valtion hallinnolla ei TIETENKÄÄN ole mitään oikeutta puuttua kenenkään sopimuksiin, vaan valtion hallinnolla on sen sijaan velvollisuus ELÄTTÄÄ heidät, joilla ei ole riittävästi tuloja.
Alkuperäisen viestin lähettäjälle voisin vain todeta että varmaan tulee vähän riitaisia aikoja, mutta jos homma ei ole mielen mukainen eikä siitä varsinkaan makseta riittävästi, niin ei muuta ku lähe vetää siitä duunista ja laskut yhteiskunnalle. Painostus eikä pakottaminen kuulu tähän systeemiin, ja jos työkkärikorvauksien kanssa tulee ongelmia niin sitten laitat toimeentulotukihakemuksen.
Asia loppuunkäsitelty ja vastuu em. työn kysynnästä siirtyy takaisin valtion hallinnolle, eli odottelemme edelleenkin milloin investoinnit ja työn kysyntä kasvaa ja milloin tehdään tarpeelliset menoleikkaukset valtion hallinnossa ja tämän lisäksi sopivia veronkorotuksia sellaisilla aloilla jotka eivät lisää työn kysyntää ja palkanmaksuhaluja Suomessa.