Soitin lääkäriaikaa rauhoittavien lääkkeiden uusimista varten ja hoitaja...

Vierailija kirjoitti:

"Mun mielestä toi lääkkeiden käytön arviointi on todella tärkeää ja sen pitäisi olla vielä paljon kovempaa."

Uutiset ovat jo kertoneet, että kun kyseisten lääkkeiden _ saantia on rankasti jo kiristetty_, on kyseisten lääkkeiden tarvitsijoista ja käyttäjistä iso osa siirtynyt huumeiden käyttöön korvaten puuttuvat lääkkeet. Mallin kiristäminehän alkoi Yhdysvalloissa jo aikaa sitten ja siellä homma ensin havaittiin ja sama on menossa Suomessa.

Joku kirjoitti, että kyselisi A-klinikalta reseptejä. Ei siellä kuuleman mukaan saa ko. lääkkeisiin minkäänlaisia reseptejä.

Jos tuo on totta, niin sehän kertoo vain noiden lääkkeiden todella voimakkaasta riippuvuuspotentiaalista. Että mielummin ostetaan kadulta kun resepti loppuu, eikä mitenkään voida olla ilman.

Tuo on jo pelkästään hyvä syy sille, että noita lääkkeitä pitäisi määrätä vain äärimmäisen vakavissa tapauksissa ja vain lyhyeen käyttöön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihminen ei tarvitse mitään rauhoittavia lääkkeitä.

Te lampaat olette täysin lääkefirmojen talutusnuorassa.

Olet onnekas, jos et ole kokenut tilannetta, jossa tarvitsisit rauhoittavia lääkkeitä. Itse käytin rauhoittavia sen jälkeen kun olin löytänyt kihlattuni hirttäytyneenä.

Äitini, jolla on sama asenne kun aloituksen hoitajalla, oli sitä mieltä että ei rauhoittavia tarviya, nehän vain turruttaa.Kyllä, turruttavat muutaman tunnin kerrallaan niin että ahdistus ei ole täysin lamauttava ja saa asioita tehdyksi, ei niitä ole tarkoituskaan syödä joka hetki vuosikausia.

Näinpä. En minäkään ilman rauhoittavia ois saanut hoidettua kuolleen 19-vuotiaan poikani asioita, kuten kämpän irtisanomista, yliopistolle ilmoitusta, tavaroiden kuskausta pois pojan kotoa ja hautajaisia. Lääkkeillä henkisesti turraksi ja hommat hoitui melko konemaisesti.

Mitenhän ihminen selvisi tuollaisesta muutama kymmenen vuotta sitten, kun lääkkeitä ei määrätty samaan tahtiin?

Bentsojahan juuri määrättiin esim. 90 luvulla paljon helpommin. Ne ovat kaikkein tehokkaimpia lääkkeitä ahdistukseen. Nykyään niiden sijaan suositaan SSRI lääkkeitä mutta niiden vaikutusta täytyy odottaa viikkoja eivätkä ne aina auta yhtä hyvin.

Juuri näin. Itse opiskelin nuorena naisena lääkiksessä 90-luvulla ja menin lääkäriin, kun en tahtonut saada tenttiin lukemisen jälkeisenä yönä nukutuksi. No, määrättiin heti ensikäynniltä Dormicumia (!), jonka tiedän nyt olevan leikkauksissa ja eräissä toimenpiteissä esilääkityksenä käytettävä lääke, ja jota nykyään äärimmäisen harvoin unettomuuteen. Kyllähän sillä nukkui, mutta jo seuraavana iltana oli jotenkin kammottava olo, kun et aikonut lääkettä ottaa. 

Tietäisit kuinka paljon narkkareita soittelee ja yrittää kaikkensa ssadakseen lääkkeitä. Lisäksi on terveysasemilla ja klinikoilla käytännöt, jonka mukaan hoitaja toimii. Ei sillä kiinnosta sinun leimaamisesi.

Mä olen täysin riippuvainen mun lääkkeistä, olen siis narkki!

Varo, voit tulla riippuvaiseksi lääkkeestä! Vähän niin kuin kuka tahansa potilas lääkkeestä, mikä hänen vaivaansa auttaa.

Jostain syystä psyykepuolen asiassa halutaan ajatella eri tavalla.

Ja mitä sitten jos joku onkin narkkari? Ei häntä pidä systeemin kohdella vähempiarvoisena. Voisi olla paikallaan tutkia missä määrin hoitajia ja lääkäreitä riivaa asennevammaisuus päihdeongelmiin ajautuneita kohtaan ja missä se vaikuttaa hoidon onnistumiseen.

Vierailija kirjoitti:

Tietäisit kuinka paljon narkkareita soittelee ja yrittää kaikkensa ssadakseen lääkkeitä. Lisäksi on terveysasemilla ja klinikoilla käytännöt, jonka mukaan hoitaja toimii. Ei sillä kiinnosta sinun leimaamisesi.

Niin, mihin narkki tarvitsee lääkettä? Monet varmasti ihan samaan tarkoitukseen kuin ei-narkkaavat. Olemassaolevaan ongelmaan, sairauteen.

Monet paatuneet päihdeongelmaiset eivät ole mitään bilettäjiä vaan heidän aivokemiansa on niin sekaisin tarvitsevat päihteitä saadakseen normaalin, siedettävän hyvän olon. Tätäkään systeemi ei jostain syystä halua ymmärtää. Viihdekäyttö on aivan väärä ja arvolatautunut sana monien kohdalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihminen ei tarvitse mitään rauhoittavia lääkkeitä.

Te lampaat olette täysin lääkefirmojen talutusnuorassa.

Olet onnekas, jos et ole kokenut tilannetta, jossa tarvitsisit rauhoittavia lääkkeitä. Itse käytin rauhoittavia sen jälkeen kun olin löytänyt kihlattuni hirttäytyneenä.

Äitini, jolla on sama asenne kun aloituksen hoitajalla, oli sitä mieltä että ei rauhoittavia tarviya, nehän vain turruttaa.Kyllä, turruttavat muutaman tunnin kerrallaan niin että ahdistus ei ole täysin lamauttava ja saa asioita tehdyksi, ei niitä ole tarkoituskaan syödä joka hetki vuosikausia.

Näinpä. En minäkään ilman rauhoittavia ois saanut hoidettua kuolleen 19-vuotiaan poikani asioita, kuten kämpän irtisanomista, yliopistolle ilmoitusta, tavaroiden kuskausta pois pojan kotoa ja hautajaisia. Lääkkeillä henkisesti turraksi ja hommat hoitui melko konemaisesti.

Mitenhän ihminen selvisi tuollaisesta muutama kymmenen vuotta sitten, kun lääkkeitä ei määrätty samaan tahtiin?

Bentsojahan juuri määrättiin esim. 90 luvulla paljon helpommin. Ne ovat kaikkein tehokkaimpia lääkkeitä ahdistukseen. Nykyään niiden sijaan suositaan SSRI lääkkeitä mutta niiden vaikutusta täytyy odottaa viikkoja eivätkä ne aina auta yhtä hyvin.

Juuri näin. Itse opiskelin nuorena naisena lääkiksessä 90-luvulla ja menin lääkäriin, kun en tahtonut saada tenttiin lukemisen jälkeisenä yönä nukutuksi. No, määrättiin heti ensikäynniltä Dormicumia (!), jonka tiedän nyt olevan leikkauksissa ja eräissä toimenpiteissä esilääkityksenä käytettävä lääke, ja jota nykyään äärimmäisen harvoin unettomuuteen. Kyllähän sillä nukkui, mutta jo seuraavana iltana oli jotenkin kammottava olo, kun et aikonut lääkettä ottaa. 

No miksi ihmisistä ei sitten tule narkkareita jo sairaalassa, jonkun leikkauksen jälkeen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisten pitäisi päästä psykologille ja terapiaan, jotta saisivat muutakin hoitoa kuin rauhoittavat. Pahimpaan hätään lääkettä ilman muuta, mutta myös keskusteluapua ja opettelua tunteiden säätelyyn. Ahdistuksesta oppii pois.

Koska en ole varakas, niin joudun käyttämään kunnallisia palveluita. Jos menen "kallonkutistajien" hoitopiiriin, niin siellä alkaa ahdistelu SSRI-lääkkeillä. Todella mielelläni menisin terapiaan, mutta koska kieltäydyn syömästä noita SSRI-lääkkeitä, niin minun on turha hakeutua terveyskeskusta pidemmälle. Ja vaikka joku voisikin "oppia ahdistuksesta pois", niin se ei tarkoita, että kaikki voisivat, sillä ahdistustakin on monenlaista. Ja me kun olemme kuitenkin yksilöitä, niin se mistä joku selviää olkiaan kohauttamalla, voi jollain toisella ahdistaa koko loppuelämän.

Ap

Anteeksi inhottavuuteni mutta kuulostaa tekosyyltä. Kyllä, tiedän että terapia on kallista mutta jos on pienituloinen niin sossu auttaa. Muuten edes sen kerran kuussa saa tingittyä kyllä jostain. Toki rauhoittavat on helpompi tie kuin sitoutua usean vuoden terapiaan, joka vaatii ihan hemmetisti. Minusta on kuitenkin hyvä että bentsojen syöntiin puututaan koska sitä ei yleensä huvikseen tapahdu. Siis puuttumista. Tämä kaupunki on kuulemma tiukka bentsojen määräämisessä. Mulle sanottiin että entä en varmasti tule saamaan. Mitään ongelmaa ei ole ollut. Uusin 30 tablettia kerran vuodessa. Entisiä saattaa olla jäljellä tuolloin reilusti. Olen kärsinyt aiemmin todella vaikeasta paniikkihäiriöstä ja rauhoittavia meni päivittäin, pahimmillaan jopa 10. Silti mulle on aina uusittu, jopa keskellä yötä päivystyksessä. Suosittelisin että mietit ihan rehellisesti itseksesi että oliko hoitajallakin syytä nostaa aihe esille? Harvoin ne muuten puuttuu. Todennäköisesti sulla on ongelma tai on huomattu että aidon itsesi auttamisen sijaan olet nyt vahingollisella lääketiellä. Tsemppiä!

Saat anteeksi vaikka oletkin melko umpimielinen ihminen. Olen jo aiemmin ollut mielenterveysyksikön asiakkaana yli kymmenen vuotta sitten ja jouduin lopettamaan sen koska sain ehdot; joko syön alan syömään SSRI-lääkkeitä tai hoitosuhde loppuu. Ja loppuihan se. Sinulla ei selvästikään riitä ymmärrys ko. aiheeseen, joten en tuhlaa sinuun tämän enempää aikaa. Älä ota itseesi. Et vain ole riittävän asiantunteva, että voisin ottaa sinut vakavasti.

Asia on varmaan mutkikas, mutta mikä estää reseptiä hakemasta? Eihän niitä lääkkeitä pakko syödä ole, vai vahtaako joku että pistät suuhusi? Aika valkoinen vale, jos koet, että tarvitset terapiaa, mutta et lääkettä.

Kyseessä kuitenkin kolmiolääke joka vaikuttaa keskushermoston kautta. Ko lääke luokitellaan ns huumelääkkeisiin kuuluvaksi ja antaisi huumeseulassa positiivisen tuloksen.

Paniiki- ja ahdistushäiriöihin on jo vuosien ajan suositeltu SSRI tai snri lääkkeitä sekä terapiaa. Mielestäni ei ole perusteltua syödä vuosia bentsoja, ilman että oireiden selvittelyyn ei laiteta paukkuja.

Itse hoitajana ohjaan ottamaan yhteyttä päihdepolille, jos käyttö on ollut pitkäaikaista tai annosmäärät ovat noususuuntaisia, tai uusimispyyntöjä tulee ”liian usein” aiheilla ”lääkkeet varastettiin, lääkkeet katosivat, jäivät mökille, matkalaukku katosi jne”

Kyseessä on riippuvuus, bentsodiatsepiini riippuvuus. Tämän ryhmän lääkkeet ovat tarkoitettu väliaikaisköyttöön, eivät ole pysyväislääkkeitä. Elämä on helpompaa ilman riippuvuuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos sulla menee 200 päivän aikana 100 diapamia, käyttö on kyllä säännöllistä. Ei päivittäistä, mutta säännöllistä.

Ja on ihan oikein kyseenalaistaa lääkkeiden käyttöä vuosikausien jälkeen ja miettiä, millä rakentavammalla tavalla ihminen voisi oppia hallitsemaan ahdistustaan ja rentoutumaan.

Olen itsekin ahdistuneisuushäiriöinen ja minulla on kaapissa Opamoxia. Erona vaan se, että nykyään itselläni riittää 30 tablettia yli vuoden, koska olen juurikin opetellut lääkeettömiä keinoja hallita ja sietää ahdistusta. Otan rauhoittavan ainoastaan jos tulee vaikea paniikkikohtaus. Ja näitä ei tule edes kuukausittain enää, kiitos terapian. 

Mulla on jotain outoja ongelmia myös ravinteiden imeytymisessä ja se on todennäköisesti yksi tekijä lihasjännitteissäni, jotka aiheuttavat henkistä jännitystä ja sama toisinpäin. Sellainen oravanpyörä. Elin vuosikausia tuossa jännitys-ahdistus-tilassa, jolloin saatoin esim. rennosti sohvalla maatessani yhtäkkiä huomata lihasteni olevan staattisessa jännityksessä ja raskasta työtä kun tein, niin nuo lihasten jännitystilat aiheutti monta loukkaantumistakin. Tämä 100kpl/200pvää on juuri sopiva minulle.

Olen nuorempana kokeillut noita viihdekäytössäkin, mutta niillä ei ollut/eikä ole mitään viihdearvoa minulle. Ja nyt kun olen niitä käyttänyt "oikein" jo vuosia, niin ei ne edes tuo minulle mitään turrutusta päähän.

Eli olet enemmän tai vähemmän koukussa bentsoihin, jos et edes lihasjännitystä pysty muilla keinoin hallitsemaan.

T. Se toinen ahdistushäiriöinen 

Vierailija kirjoitti:

Kyseessä kuitenkin kolmiolääke joka vaikuttaa keskushermoston kautta. Ko lääke luokitellaan ns huumelääkkeisiin kuuluvaksi ja antaisi huumeseulassa positiivisen tuloksen.

Paniiki- ja ahdistushäiriöihin on jo vuosien ajan suositeltu SSRI tai snri lääkkeitä sekä terapiaa. Mielestäni ei ole perusteltua syödä vuosia bentsoja, ilman että oireiden selvittelyyn ei laiteta paukkuja.

Itse hoitajana ohjaan ottamaan yhteyttä päihdepolille, jos käyttö on ollut pitkäaikaista tai annosmäärät ovat noususuuntaisia, tai uusimispyyntöjä tulee ”liian usein” aiheilla ”lääkkeet varastettiin, lääkkeet katosivat, jäivät mökille, matkalaukku katosi jne”

Kyseessä on riippuvuus, bentsodiatsepiini riippuvuus. Tämän ryhmän lääkkeet ovat tarkoitettu väliaikaisköyttöön, eivät ole pysyväislääkkeitä. Elämä on helpompaa ilman riippuvuuksia.

Eikö SSRI-lääkkeisiin synny riippuvuutta?

Oman kokemukseni mukaan syntyy sekä psyykkinen että fyysinen riippuvuus. Aloitus- ja lopetusvieroitusoireet saattavat kestää viikkoja. Lisäksi SSRI-lääkkeiden teho laimenee, joten tarvitaan isompia annoksia.

Ei toi vielä paha. Itse kävin arvauskeskuksen terkkarilla pahassa flunssassa ja kerroin että mulla on kova yskä. En yöllisten rajujen yskohtausten vuoksi pystynyt nukkumaan ja pyysin reseptillä yskänlääkettä. Kysyi olenko huumeidenkäyttäjä. Kielsin olevani. Hän sitten sanoi keskustelevansa lääkärin kanssa saanko yskänlääkereseptiä vai en. No en saanut. Lääkäriltä tuli tekstari että yskänlääkettä ei heru. Jo on.... Et kiitti taas v*tusti, julkinen teveydenhoito!!!!

"Eikö SSRI-lääkkeisiin synny riippuvuutta?"

Monille ei, ne kun aiheuttavat sen verran ikäviä sivuoireita, että niistä pyrkii monet nopeasti irti, eli lääkitys on pahempaa kuin tauti, eivät  sovi yksinklertsaisesti. Monet yksinkertaisesti jättävät niiden oheisoireiden takia kyseiset lääkkeet käyttämättä ja vaarallisiakin ne ovat, aihettavat mm. epänormaaleja lihasliikeitä, huimausta (kaatumisen vaara), parkinsonismia, lihajäykkyyttä levottmuutta lihomista, korekaa verenpainetta, oksentelua, masennuksen pahenemista, itsemurha-ajatuksia, diabetesta, rytmihäiriöitä ja paljon muuta josta kertoo mm. Wikipedia kuvatessaan vain yhden suostuimmista, eli ketiapiinin haittavaikutuksista ja tietysti niitä vieroitusoireita.

Ohjeet bentsoihin tulee ylempää, mutta monet lääkäärit ovat edelleen sitä mieltä ja ovat jotkut siitä pitämissään blogeissa yms. kertoneet, että kuitenkin parempi antaa noita bentsoja kun olla antamatta, monissa tapuksissa ja todenneet ne aiva hyviksi lääkkeiksi, toki koukkuun jäämisen vaara on todellinen, mutta nämä "uudet ohjeet" joita alettiin jo vuosia sitten antamaan lääkäreillekin, ohjeistusta (käytännössä lähes käskyttämistä) pois vanhoista tavoista, ovat kyllä aivan överejä kun asiallisia korvaavia lääkkeitä ei välttämättä ole saatavilla, monet nukkuvat, rauhoittuvat, hoitavat pelkotilojaan jne.  sitten sillä ikävällä ja varsin epäterveellä  tavalla joka on laillista, eli alkoholilla. Tai tuolla toisella ikävällä tavalla josta oli puhetta edellä, eli lääkkeiden saamisen vaikeuden takia hakevat apua huumeista, kuten tosiaan uutisekin ovat kertoneet, eli haqkevat apua vaivohinsa, ja muuttuvat käytännössä rikollisiksi, voivat jopa päätyä vankilaan, no ehkä se lasketaan "hoidoksi".

Tuolla edellä puhutaan terapiasta, toisille sen vaikutus on suurin piirtein sama kuin blacepoilla joista potilaalle kerrottaisiin, että se on blacepoa, hieman kuin vanhan ajan käärmeöljyn, eli ei välttämättä mitään apuja. Ihmisissä on myös eroja, joihinkin vaikutta jollain tapa jopa viiden millin diapam josta tuolla puhuttiin, mutta moni ei edes huomaisi sellaista ottaneenskaan, niin mietoa se on. Vastaava kuin kipulääke panacodilla, joltain se vie jalat alta heti, toiset eivät huomaa siinä ollenkaan mitään sellaisia vaikutuksia, sekin on yksilöllistä.

Hoitajissakin on kaikenlaisia. Jotkut kuvittelevat olevansa jopa pätevämpiä kuin lääkärit konsanaan. Mieleeni on jäänyt yhden ystäväni tapaus. Oli selvät virtsatietulehduksen oireet ja hän kävi lääkärin puheilla päivystyksessä. Sai lähetteen labraan ja kehotuksen soittaa vastaanotolle lääkärille saadakseen tulokset. No, vastaanotolle ei niin vain päässytkään, vaan välissä oli hoitaja, joka tutki labratulokset ja oli sitä mieltä, että lääkitystä ei tarvita, joten ei myöskään lääkärin kanssa keskustelua. Ystäväni oli onneksi sitkeä ja vaati joka tapauksessa yhdistämään puhelun lääkärille, jonka tulkinta oli hyvinkin erilainen tuloksista kuin hoiturin. Tuli oikea "hevoskuuri", sillä tulehdus oli niin paha. Kannattaa siis aina pitää puolensa!

Itse söin rauhoittavia lääkkeitä 10-15 vuotta. Diapam, oxepam ja mitä näitä nyt on. Olin täydellisen koukussa näihin lääkkeisiin ja luulin suunnilleen kuolevani jos lääkkeet loppuisivat. Käytin 1-4 tbl päivässä. Vuosikausia vain yksi aamulla ja yksi illalla. Minulle alettiin myös huomautella asiasta ja suhtautua kuin olisin joku narkomaani kun vaadin reseptin uusimista.

Jostain ihmeen syystä kuitenkin päätin että haluan näistä lääkkeistä eroon. menin ihan vieroitukseen laitokseen. Vaikeaa oli, mutta pääsin lääkkeistä eroon. Jälkeenpäin pidän sitä siunauksena. Minulla nämä lääkkeet estivät tunteiden käsittelyä ja turruttivat mielen. En ymmärrä yhtään miten näitä voi tarvita vuosikausia. Ymmärrän parin viikon käytön esim. unettomuuteen, mutta mihinkään muuhun näitä ei edes pitäisi käyttäää, vaan tunteet pitäisi käsitellä. Joten hankkiudu sinäkin vaan eroon näistä, tukea on saatavilla, yksin ei tarvitse pärjätä.

Vierailija kirjoitti:

Mulla olis kaikenmaailman mielialapilleriä joita en koskaan ole aloittanut. Niitä vaan määrätään kun elämäni on aika haasteellista.

Mitään muuta apua ei koskaan tarjota. Aina vaan joku pilleri. Sanon joo mulla onkin tuota jo, noo laitetaas sit tätä 😃 ihan liian helppoa.

Neuvolassa käydessäni kaksikuutautisen kanssa vastasin kysymykseen siitä, kuinka jaksan tehdä normaaleja askareita. Perustelin vielä, että esim. siivoaminen on jäänyt vähemmälle, kun ei saa itsestään heti irti alkaa juoksemaan vauvan nukahdettua. Tämä sitten ärsytti itseäni. Sain heti masennuspisteen ja jo kahdesta pisteestä tarjottiin kunnan apua, jossa tulee avustaja kotiin ja seurataan jatkossa, ettei vaan pääse masentumaan lisää. Oikeasti kaipasin vain potkua takapuoleen, sain sen esikoiselta.

Kertokaa minulle psyykenlääkkeiden käyttäjien arvostelijat, mikä niiden käytössä närästää?

Jos joku saa niistä apua, pysyy työkykyisenä tms., mitä haittaa siitä on?

Itse en keksi yhtää syytä, miksi tykkäisin huonoa toisten ihmisten lääkkeidenkäytöstä. 

Tarkastamieni faktojen mukaan bentsoriippuvaisuus ei olo kovin suuri ongelma Suomessa, kun lääkettä käytetään oireisiin. Viihdekäyttö on eri asia. Ja jos vaikka joku tulisi riippuvaiseksi, sehän on hoidettavissa oleva tila, ei maailman loppu.

A-klinikan ylilääkäri Kaarlo Simojoki sanoi jossain haastattelussa, että joillekin potilasryhmille pitkäaikainen bentsolääkitys on täysin ok, hyödyt ylittävät haitat.

KErtokaa, miksi muut eivät saisi psyykenlääkkeitä käyttää? Ajatteletteko, että on väärin, että heidän elämänsä on helpompaa kuin teidän? Tiedättekö, että ette tiedä toisten ihmisten traumoista tms.?

Jaajaa

r.unkuti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hämmentävä asenne. Lääkkeitä popsitaan kuin karkkia. Ei mietitä haittavaikutuksia tai aiheuttaako lääke riippuvuutta. Ymmärrän kyllä sokeritautisen lääkkeen käytön, mutta jatkuva Buranan syöminen on vaarallista.

Ei kyllä hyvältä näytä ihmisten asenne...

Pidetään ihan normaalina jotain psyykelääkkeiden ja rauhoittavien käyttöä. Moni idiootti vielä käyttää alkoholia samaan aikaan. Ei oteta minkäänlaista vastuuta omasta olosta ja terveydestä, vaan kuvitellaan, että lääkärin määräämä nappi vie kaikki ongelmat pois.

Vai pesiytyykö tänne palstalle ja nettiin ne sairaimmat tapaukset?

Siis mitä tarkoitat, ettei oteta vastuuta omasta olosta ja terveydestä?

Esim. itse olen käynyt terapiassa lähes 10 vuotta, ensimmäiset 200 kertaa Kelan tukemana, sitten omalla rahalla. Kalliiksi on tullut.

Kuntoilen, ulkoilen, syön terveellisesti jne. Fyysinen terveyteni on erittäin hyvä. 

Silti tarvitsen ajoittain rauhoittavia masennuslääkkeiden lisäksi. Oireeni johtuvat vuosikausien seksuaalisesta hyväksikäytöstä lapsuudessani. 

Miten voin vielä itse auttaa tilannettani? Otan rauhoittavia tilanteissa, joissa tulee valtava halu vahingoittaa itseäni, mikä on erittäin tyypillistä taustani omaavilla ihmisillä.

Mitään oireita ei minusta ulospäin näy vieraille ihmisille. Jos joku tietäisi minun käyttävän joskus rauhoittavia, hän todennäköisesti pitäisi minua viihdekäyttäjänä tai sellaisena, joka ei siedä täysin normaalia, jokaisen ihmisen elämään kuuluvaa ahdistusta eikä ota vastuuta elämästään.

Muistakaa, että emme tiedä toisten elämästä. Emme tiedä, millaisia taakkoja kukin kantaa. Kaikki eivät oireile ulospäin.

Syöt suklaata ja runkkaat..noin tunnin aluksi..koska urheilu ei auttanut

Voi veikkonen, kokeiltu on. Seksilelujakin on varmaan tonnin edestä.

Vierailija kirjoitti:

Ei toi vielä paha. Itse kävin arvauskeskuksen terkkarilla pahassa flunssassa ja kerroin että mulla on kova yskä. En yöllisten rajujen yskohtausten vuoksi pystynyt nukkumaan ja pyysin reseptillä yskänlääkettä. Kysyi olenko huumeidenkäyttäjä. Kielsin olevani. Hän sitten sanoi keskustelevansa lääkärin kanssa saanko yskänlääkereseptiä vai en. No en saanut. Lääkäriltä tuli tekstari että yskänlääkettä ei heru. Jo on.... Et kiitti taas v*tusti, julkinen teveydenhoito!!!!

Pyydä apteekista Mustaparran yskänmikstuuraa. Löytyy jokaisesta, tekevät apteekissa. Googlaa.