Käyttäjä9477

Lestadiolaissuvussa tapahtunutta: (jättiperheitä joissa lapsia 10-16), erään äidin kuolema sairauteen jota ei voitu hoitaa koska äiti raskaana, kuoli, jolloin yli kymmenpäinen lapsilauma jäi ilman äitiä; toisessa jättiprheessä veljet käyttäneet seksuaalisesti hyväkseen lievästi vammaista siskoaan; päihdeongelmia, itsemurhia. Lähinnä suvussa asiat kuitattu siihen tyyliin että eivät ole olleet ”oikealla” tavalla uskomassa jolloin tällaista tapahtunut.

Täysin turhaa laskeskella mitään ovispäiviä. Luonto on asian hoitanut niin että kun ovulaatio lähestyy niin naisen seksuaalinen halu nousee huippuu. Silloin sitten joka päivä, näin on meillä molemmat lapset saaneet alkunsa. Eli seksiä silloin kun panettaa.

Itse söin rauhoittavia lääkkeitä 10-15 vuotta. Diapam, oxepam ja mitä näitä nyt on. Olin täydellisen koukussa näihin lääkkeisiin ja luulin suunnilleen kuolevani jos lääkkeet loppuisivat. Käytin 1-4 tbl päivässä. Vuosikausia vain yksi aamulla ja yksi illalla. Minulle alettiin myös huomautella asiasta ja suhtautua kuin olisin joku narkomaani kun vaadin reseptin uusimista.

Jostain ihmeen syystä kuitenkin päätin että haluan näistä lääkkeistä eroon. menin ihan vieroitukseen laitokseen. Vaikeaa oli, mutta pääsin lääkkeistä eroon. Jälkeenpäin pidän sitä siunauksena. Minulla nämä lääkkeet estivät tunteiden käsittelyä ja turruttivat mielen. En ymmärrä yhtään miten näitä voi tarvita vuosikausia. Ymmärrän parin viikon käytön esim. unettomuuteen, mutta mihinkään muuhun näitä ei edes pitäisi käyttäää, vaan tunteet pitäisi käsitellä. Joten hankkiudu sinäkin vaan eroon näistä, tukea on saatavilla, yksin ei tarvitse pärjätä.

Mä oon miettinyt voiko mulla olla aspergerin syndrooma. Olen ihan äärimmäisen ääniyliherkkä, voin katsoa vain yhtä tv-kanavaa, eli ykköstä koska kaikilla muilla kanavilla metelin määrä on hirveä kun tulee mainoksia yms. kaikkien naapurien kanssa tullut riitaa äänistä. Korvatulpat tarvitsen lähes koko ajan. Vain trikoisia saumattimia vaatteita voin käyttää. lapsena kynsien leikkaus tuntui kivulta ja kidutukselta. Olen hyvä ulkoaoppimisessa, mutta jos tietoa täytyy soveltaa, ei onnistu. En ymmärrä ihmissuhteita ilmeisesti samalla lailla kun muut. Kavereita on ollut aina silloin kun minun ei tarvitse tehdä mitään pitääkseni yhteyttä heihin, eli tavataan automaattisesti päivittäin. En ymmärrä miten ihmisiin pidetään yhteyttä kun harvoin kaipaan seuraa, tykkään olla yksikseen. Olen hyvin visuaalinen ja ajattelen maailmaa ainoastaan visuaalisuuden kautta. Töissä olen käynyt silloin kun on ollut toimiva terapiasuhde, muuten kaikki jää vaan vellomaan sisälle ja masennun ja eristäydyn. Käytännössä tulisi halvemmaksi yhteiskunnalle rahallisesti että myönnettäisiin vaan se terapia ja olisin työkykyinen kun että olen varhaiseläkkeellä. testeissä en ole koskaan käynyt koska on sanottu että ei sulla mitään ole. No mitä mieltä sä olet?