Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Soitin lääkäriaikaa rauhoittavien lääkkeiden uusimista varten ja hoitaja...
10.03.2018 |
..puhelimessa kohteli jälleen kerran kuin jotain narkkaria. Jos minulle on määrätty ko. lääkettä jo vuosikaudet, niin mikä intressi tuolla hoitajalla oli kysellä mihin vaivaan sitä määrätään ja että olenko a-klinikan kanssa hoitosuhteessa?
Vittuako se sille kuuluu ja tietää itsekin, että kyseisen lääkkeen reseptin uusinta vaatii aina lääkärin näkemisen, eli totaalisen turhiakin kysymyksiä kaikenlisäksi.
Halusikohan hän vain päästä piilovittuilemaan? Kuvitteli varmaan pienessä päässään, että tuon lääkkeen käyttäjän on pakko olla joku narkki.
Joo, kunhan purkauduin...
Kommentit (189)
Vierailija kirjoitti:
Mulle ei suostuttu uusimaan unilääke reseptiä, on myös ahdistuneisuushäiriö josta unettomuus johtuu kai. Söin imovanea. Noh, en alistunut unettoman kohtaloon vaan hain lääkkeet kadulta. Diapamia 10 mg. Auttaa ahdistukseen, nukun hyvin, jaksan käydä töissä ja urheilla. En koe mitään huonoa omatuntoa, aina ei laki ja moraali kohtaa, ainakaan tässä asiassa. Eikä lääkärit aina ymmärrä mikä on sinulle parasta. Olin pitkään työttömänä, enkä imovanellakaan saanut näin hyviä unia, kun yöllä heräsin lisää ottamaan.
Minä kun sain reseptin 10mg pameille, niin sanoin lääkärille suoraan, että saan minä samat lääkkeet kadultakin, mutta se tulee kalliiksi ja siinä ei ole mitään järkeä kenenkään kannalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko se sitten ainoa mekanismi ahdistuksen poistoon, että huumataan aivot? Eikö näiden tilalle voisi sitten keksiä sellaiset lääkkeet, jotka eivät aiheuta riippuvuutta?
Voisi keksiä, mutta se on vaikeampaa, koska lääkkeiden keksiminen on erittäin pitkä prosessi. Tällä hetkellä riippuvuutta aiheuttamatonta ahdistukseen auttavaa lääkettä ei ole.
Mikä pitkä prosessi?
Kannabista kasvaa luonnossa.
Kannabis saa monet ahdistumaan ja panikoimaan.
Mutta vielä useampia ei saa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan asiallisia kysymyksiä. Jos sinulla olisi hoitosuhde A-klinikalle, niin järkevää olisi, että A-klinikan lääkäri uusisi reseptisi. Joissain tapauksissa taas tk-lääkäriä parempi osoite on erikoissairaanhoidon puolella, silloin taas on järkevää varata aika (jos on jo hoitosuhde) tai tehdä lähete sinne suoraan ja säästää taas tk-lääkärin aikaa.
Rauhoittavat lääkkeet eivät pääsääntöisesti ole tarkoitettu jatkuvaan käyttöön, joten on ihan asiallista pohtia olisiko nyt sopiva aika alkaa purkaa lääkitystä tai kokeilla taukoa lääkitykseen. Esim. lääketauon osalta on järkevää, että aloitat tauon keskustelemalla lääkärin kanssa (jolloin riittää soittoaika) tai jopa pelkästään hoitajan kanssa sopimalla. Sitten taas on hyvä olla varattuna lääkärin aika esim. 1-2 kuukauden päähän, jolloin pääset käymään lääkärin kanssa läpi lääkkeen lopettamisen vaikutuksia.
Sanoin kyllä hänelle ennen noita hänen esittämiä a-klinikka- ja miten narkkaat-kysymyksiä, että tätä kautta olen vuosien ajan varannut ajan lääkärille uusimaan reseptini ja se että se on uusittu jo varmaan 15 eri lääkärin toimesta. Eli hoitaja esitti turhia kysymyksiä. Lisäksi, olen vuosia sitten syönyt 100kpl paketin noita 10 mg diapameja 30 päivässä ja nyt 100kpl paketti kestää noin 200 päivää ja tämä on se mikä oli ylilääkärin kanssa suunniteltu lopputulema lääkkeen käytössä.
Miksi pyrkisin eroon lääkkeestä, joka parantaa elämänlaatuani merkittävästi ja jota en käytä vuosien käytönkään jälkeen väärin? Tunnen minä montakin rauhoittavien viihde-ja ongelmakäyttäjää, mutta onko liian hankalaa ymmärtää, että täällä on myös lääkkeiden oikeinkäyttäjiä ja ei meidän kaikkien tarvitse pyrkiä lääkkeettömyyteen.
Eikö mielenterveystoimisto hoida näitä reseptejä? Onko potilaat vieläkin noin heitteillä, että pitää vuosikymmenet selittää samat asiat kroonisesta sairaudesta?
Mielenterveystoimisto ??
Monet vakavastikin mieleltään sairaat ovat terveyskeskuksen potilaina, jos yleensä ovat missään. Saatika sitten ihmiset, jotka tarvitsevat pienen määrän jotain ahdistusta poistavaa lääkitystä.
Ei taida enää olla mielenterveystoimistoja, nimi muuttunut ja paikat vähentyneet. Itse olin 7 vuotta kyseisessä paikassa ja sain kaikki hoidot. Oli jo 2005 harvinaista herkkua, mutta väkisin piti roikkua usemaman kerran yritettiin kirjata pihalle. vasta 2012 lähdin pois kun ei enää apua ollut palveluista. Tämän jälkeen ole nollut työelämässä ja ennemmin olin sairaseläkkeelllä.
Ja sit taas mun läheinen oli narkomaani. Soitin hänen terkkarilleen että käyttää väärin lääkkeitä. Sanoi puhelimessa että hänen täytyy itse tulla kertomaan että hänellä on ongelma. Sai edelleen rauhoittavia 100 kappaleen purkissa joka kuukausi. Ei tarvinnut nähdä lääkäriä ja sossu maksoi lääkkeet. No, on sekin tapa tappaa narkomaanit. Läheisistä viis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle ei suostuttu uusimaan unilääke reseptiä, on myös ahdistuneisuushäiriö josta unettomuus johtuu kai. Söin imovanea. Noh, en alistunut unettoman kohtaloon vaan hain lääkkeet kadulta. Diapamia 10 mg. Auttaa ahdistukseen, nukun hyvin, jaksan käydä töissä ja urheilla. En koe mitään huonoa omatuntoa, aina ei laki ja moraali kohtaa, ainakaan tässä asiassa. Eikä lääkärit aina ymmärrä mikä on sinulle parasta. Olin pitkään työttömänä, enkä imovanellakaan saanut näin hyviä unia, kun yöllä heräsin lisää ottamaan.
Minä kun sain reseptin 10mg pameille, niin sanoin lääkärille suoraan, että saan minä samat lääkkeet kadultakin, mutta se tulee kalliiksi ja siinä ei ole mitään järkeä kenenkään kannalta.
Kyllä, mäkin yritin kaikenlaista vastaavaa ja paljon muutakin sanoa. Sanoinkin. Esim että en yksinkertaisesti pysty nukahtamaan, vaikka on kaikki unihygienia kunnossa. Ja että onko kivaa tehdä ihmisistä työttömiä rampoja, kun ei kirjoiteta lääkkeitä vaan sen takia että aiheuttaa riippuvuutta. Kyllähän diabeetikokin on kuurilla tietääkseni loppuelämänsä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle ei suostuttu uusimaan unilääke reseptiä, on myös ahdistuneisuushäiriö josta unettomuus johtuu kai. Söin imovanea. Noh, en alistunut unettoman kohtaloon vaan hain lääkkeet kadulta. Diapamia 10 mg. Auttaa ahdistukseen, nukun hyvin, jaksan käydä töissä ja urheilla. En koe mitään huonoa omatuntoa, aina ei laki ja moraali kohtaa, ainakaan tässä asiassa. Eikä lääkärit aina ymmärrä mikä on sinulle parasta. Olin pitkään työttömänä, enkä imovanellakaan saanut näin hyviä unia, kun yöllä heräsin lisää ottamaan.
Minä kun sain reseptin 10mg pameille, niin sanoin lääkärille suoraan, että saan minä samat lääkkeet kadultakin, mutta se tulee kalliiksi ja siinä ei ole mitään järkeä kenenkään kannalta.
Kyllä, mäkin yritin kaikenlaista vastaavaa ja paljon muutakin sanoa. Sanoinkin. Esim että en yksinkertaisesti pysty nukahtamaan, vaikka on kaikki unihygienia kunnossa. Ja että onko kivaa tehdä ihmisistä työttömiä rampoja, kun ei kirjoiteta lääkkeitä vaan sen takia että aiheuttaa riippuvuutta. Kyllähän diabeetikokin on kuurilla tietääkseni loppuelämänsä
Vertaatko oikeasti rauhoittavien käyttöä diabeetikon insuliini- tarpeeseen...?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle ei suostuttu uusimaan unilääke reseptiä, on myös ahdistuneisuushäiriö josta unettomuus johtuu kai. Söin imovanea. Noh, en alistunut unettoman kohtaloon vaan hain lääkkeet kadulta. Diapamia 10 mg. Auttaa ahdistukseen, nukun hyvin, jaksan käydä töissä ja urheilla. En koe mitään huonoa omatuntoa, aina ei laki ja moraali kohtaa, ainakaan tässä asiassa. Eikä lääkärit aina ymmärrä mikä on sinulle parasta. Olin pitkään työttömänä, enkä imovanellakaan saanut näin hyviä unia, kun yöllä heräsin lisää ottamaan.
Minä kun sain reseptin 10mg pameille, niin sanoin lääkärille suoraan, että saan minä samat lääkkeet kadultakin, mutta se tulee kalliiksi ja siinä ei ole mitään järkeä kenenkään kannalta.
Kyllä, mäkin yritin kaikenlaista vastaavaa ja paljon muutakin sanoa. Sanoinkin. Esim että en yksinkertaisesti pysty nukahtamaan, vaikka on kaikki unihygienia kunnossa. Ja että onko kivaa tehdä ihmisistä työttömiä rampoja, kun ei kirjoiteta lääkkeitä vaan sen takia että aiheuttaa riippuvuutta. Kyllähän diabeetikokin on kuurilla tietääkseni loppuelämänsä
HUUTONAURUA
vertaa diabeetikkoa narkkariin
Ei oo sama asia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan asiallisia kysymyksiä. Jos sinulla olisi hoitosuhde A-klinikalle, niin järkevää olisi, että A-klinikan lääkäri uusisi reseptisi. Joissain tapauksissa taas tk-lääkäriä parempi osoite on erikoissairaanhoidon puolella, silloin taas on järkevää varata aika (jos on jo hoitosuhde) tai tehdä lähete sinne suoraan ja säästää taas tk-lääkärin aikaa.
Rauhoittavat lääkkeet eivät pääsääntöisesti ole tarkoitettu jatkuvaan käyttöön, joten on ihan asiallista pohtia olisiko nyt sopiva aika alkaa purkaa lääkitystä tai kokeilla taukoa lääkitykseen. Esim. lääketauon osalta on järkevää, että aloitat tauon keskustelemalla lääkärin kanssa (jolloin riittää soittoaika) tai jopa pelkästään hoitajan kanssa sopimalla. Sitten taas on hyvä olla varattuna lääkärin aika esim. 1-2 kuukauden päähän, jolloin pääset käymään lääkärin kanssa läpi lääkkeen lopettamisen vaikutuksia.
Sanoin kyllä hänelle ennen noita hänen esittämiä a-klinikka- ja miten narkkaat-kysymyksiä, että tätä kautta olen vuosien ajan varannut ajan lääkärille uusimaan reseptini ja se että se on uusittu jo varmaan 15 eri lääkärin toimesta. Eli hoitaja esitti turhia kysymyksiä. Lisäksi, olen vuosia sitten syönyt 100kpl paketin noita 10 mg diapameja 30 päivässä ja nyt 100kpl paketti kestää noin 200 päivää ja tämä on se mikä oli ylilääkärin kanssa suunniteltu lopputulema lääkkeen käytössä.
Miksi pyrkisin eroon lääkkeestä, joka parantaa elämänlaatuani merkittävästi ja jota en käytä vuosien käytönkään jälkeen väärin? Tunnen minä montakin rauhoittavien viihde-ja ongelmakäyttäjää, mutta onko liian hankalaa ymmärtää, että täällä on myös lääkkeiden oikeinkäyttäjiä ja ei meidän kaikkien tarvitse pyrkiä lääkkeettömyyteen.
Saanko kysyä mikä sinua on alunperin vaivannut? Kuulostaa isolta päiväannokselta :O
Vuosikausia vaivannut ahdistus, henkiset ja fyysiset jännitystilat sekä lopullinen romahtaminen läheisen kuoleman johdosta. Meni sinun kysymys täysin ohi aiemmin...
Ap
Ihmisten pitäisi päästä psykologille ja terapiaan, jotta saisivat muutakin hoitoa kuin rauhoittavat. Pahimpaan hätään lääkettä ilman muuta, mutta myös keskusteluapua ja opettelua tunteiden säätelyyn. Ahdistuksesta oppii pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle ei suostuttu uusimaan unilääke reseptiä, on myös ahdistuneisuushäiriö josta unettomuus johtuu kai. Söin imovanea. Noh, en alistunut unettoman kohtaloon vaan hain lääkkeet kadulta. Diapamia 10 mg. Auttaa ahdistukseen, nukun hyvin, jaksan käydä töissä ja urheilla. En koe mitään huonoa omatuntoa, aina ei laki ja moraali kohtaa, ainakaan tässä asiassa. Eikä lääkärit aina ymmärrä mikä on sinulle parasta. Olin pitkään työttömänä, enkä imovanellakaan saanut näin hyviä unia, kun yöllä heräsin lisää ottamaan.
Minä kun sain reseptin 10mg pameille, niin sanoin lääkärille suoraan, että saan minä samat lääkkeet kadultakin, mutta se tulee kalliiksi ja siinä ei ole mitään järkeä kenenkään kannalta.
Kyllä, mäkin yritin kaikenlaista vastaavaa ja paljon muutakin sanoa. Sanoinkin. Esim että en yksinkertaisesti pysty nukahtamaan, vaikka on kaikki unihygienia kunnossa. Ja että onko kivaa tehdä ihmisistä työttömiä rampoja, kun ei kirjoiteta lääkkeitä vaan sen takia että aiheuttaa riippuvuutta. Kyllähän diabeetikokin on kuurilla tietääkseni loppuelämänsä
HUUTONAURUA
vertaa diabeetikkoa narkkariin
Ei oo sama asia!
:D sä et taida tietää mitään kroonisesta unettomuudesta, tai edes tilapäisestä?
Vierailija kirjoitti:
Ihmisten pitäisi päästä psykologille ja terapiaan, jotta saisivat muutakin hoitoa kuin rauhoittavat. Pahimpaan hätään lääkettä ilman muuta, mutta myös keskusteluapua ja opettelua tunteiden säätelyyn. Ahdistuksesta oppii pois.
Koska en ole varakas, niin joudun käyttämään kunnallisia palveluita. Jos menen "kallonkutistajien" hoitopiiriin, niin siellä alkaa ahdistelu SSRI-lääkkeillä. Todella mielelläni menisin terapiaan, mutta koska kieltäydyn syömästä noita SSRI-lääkkeitä, niin minun on turha hakeutua terveyskeskusta pidemmälle. Ja vaikka joku voisikin "oppia ahdistuksesta pois", niin se ei tarkoita, että kaikki voisivat, sillä ahdistustakin on monenlaista. Ja me kun olemme kuitenkin yksilöitä, niin se mistä joku selviää olkiaan kohauttamalla, voi jollain toisella ahdistaa koko loppuelämän.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan asiallisia kysymyksiä. Jos sinulla olisi hoitosuhde A-klinikalle, niin järkevää olisi, että A-klinikan lääkäri uusisi reseptisi. Joissain tapauksissa taas tk-lääkäriä parempi osoite on erikoissairaanhoidon puolella, silloin taas on järkevää varata aika (jos on jo hoitosuhde) tai tehdä lähete sinne suoraan ja säästää taas tk-lääkärin aikaa.
Rauhoittavat lääkkeet eivät pääsääntöisesti ole tarkoitettu jatkuvaan käyttöön, joten on ihan asiallista pohtia olisiko nyt sopiva aika alkaa purkaa lääkitystä tai kokeilla taukoa lääkitykseen. Esim. lääketauon osalta on järkevää, että aloitat tauon keskustelemalla lääkärin kanssa (jolloin riittää soittoaika) tai jopa pelkästään hoitajan kanssa sopimalla. Sitten taas on hyvä olla varattuna lääkärin aika esim. 1-2 kuukauden päähän, jolloin pääset käymään lääkärin kanssa läpi lääkkeen lopettamisen vaikutuksia.
Sanoin kyllä hänelle ennen noita hänen esittämiä a-klinikka- ja miten narkkaat-kysymyksiä, että tätä kautta olen vuosien ajan varannut ajan lääkärille uusimaan reseptini ja se että se on uusittu jo varmaan 15 eri lääkärin toimesta. Eli hoitaja esitti turhia kysymyksiä. Lisäksi, olen vuosia sitten syönyt 100kpl paketin noita 10 mg diapameja 30 päivässä ja nyt 100kpl paketti kestää noin 200 päivää ja tämä on se mikä oli ylilääkärin kanssa suunniteltu lopputulema lääkkeen käytössä.
Miksi pyrkisin eroon lääkkeestä, joka parantaa elämänlaatuani merkittävästi ja jota en käytä vuosien käytönkään jälkeen väärin? Tunnen minä montakin rauhoittavien viihde-ja ongelmakäyttäjää, mutta onko liian hankalaa ymmärtää, että täällä on myös lääkkeiden oikeinkäyttäjiä ja ei meidän kaikkien tarvitse pyrkiä lääkkeettömyyteen.
Eikö mielenterveystoimisto hoida näitä reseptejä? Onko potilaat vieläkin noin heitteillä, että pitää vuosikymmenet selittää samat asiat kroonisesta sairaudesta?
Miten minun jännitystilojeni laukaisemiseen auttaisi hoitosuhde mielenterveystoimiston kanssa, joka jakelee niinkin järjettömiä ehtoja hoitosuhteen ylläpitämiseen kuin SSRI-lääkkeiden käyttö?
Sama se on popsia niitäkin. Niillä on pitempiaikainen vaikutus, kuin rauhoittavilla.
Ja kokemuksesi SSRI-lääkkeistä?
Entä diapameista?
Nuo eivät ole millään lailla samaa lääkettä, eikä nuo SSRI-lääkkeet ole vaivoihini sopiva lääke kuten diapam on. SSRI-lääkkeiden haitallisuudesta en kaltaisellesi ala edes selostamaan.
SSRI:t on nimenomaan se vähempihaittainen vaihtoehto. Mutta bentsorriipuvaisten mielestä kaikista muista lääkkeistä tulee haittaa paitsi bentsoista.
Nuo asenteet on kyllä niin syvältä.
Itse olen kokenut lääkärin taholta asennetta: "masentunut = tyhmä", vaikka tutkimuksissa on todettu, ettei sairauteni edes oirejakson aikana vaikuta älykkyyteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisten pitäisi päästä psykologille ja terapiaan, jotta saisivat muutakin hoitoa kuin rauhoittavat. Pahimpaan hätään lääkettä ilman muuta, mutta myös keskusteluapua ja opettelua tunteiden säätelyyn. Ahdistuksesta oppii pois.
Koska en ole varakas, niin joudun käyttämään kunnallisia palveluita. Jos menen "kallonkutistajien" hoitopiiriin, niin siellä alkaa ahdistelu SSRI-lääkkeillä. Todella mielelläni menisin terapiaan, mutta koska kieltäydyn syömästä noita SSRI-lääkkeitä, niin minun on turha hakeutua terveyskeskusta pidemmälle. Ja vaikka joku voisikin "oppia ahdistuksesta pois", niin se ei tarkoita, että kaikki voisivat, sillä ahdistustakin on monenlaista. Ja me kun olemme kuitenkin yksilöitä, niin se mistä joku selviää olkiaan kohauttamalla, voi jollain toisella ahdistaa koko loppuelämän.
Ap
Anteeksi inhottavuuteni mutta kuulostaa tekosyyltä. Kyllä, tiedän että terapia on kallista mutta jos on pienituloinen niin sossu auttaa. Muuten edes sen kerran kuussa saa tingittyä kyllä jostain. Toki rauhoittavat on helpompi tie kuin sitoutua usean vuoden terapiaan, joka vaatii ihan hemmetisti. Minusta on kuitenkin hyvä että bentsojen syöntiin puututaan koska sitä ei yleensä huvikseen tapahdu. Siis puuttumista. Tämä kaupunki on kuulemma tiukka bentsojen määräämisessä. Mulle sanottiin että entä en varmasti tule saamaan. Mitään ongelmaa ei ole ollut. Uusin 30 tablettia kerran vuodessa. Entisiä saattaa olla jäljellä tuolloin reilusti. Olen kärsinyt aiemmin todella vaikeasta paniikkihäiriöstä ja rauhoittavia meni päivittäin, pahimmillaan jopa 10. Silti mulle on aina uusittu, jopa keskellä yötä päivystyksessä. Suosittelisin että mietit ihan rehellisesti itseksesi että oliko hoitajallakin syytä nostaa aihe esille? Harvoin ne muuten puuttuu. Todennäköisesti sulla on ongelma tai on huomattu että aidon itsesi auttamisen sijaan olet nyt vahingollisella lääketiellä. Tsemppiä!
Kannattaa aina pyytää vain se lääkäriaika, eikä kertoa hoitajalle mitään. Hoitajille ei kuulu edelleenkään miksi joku haluaa ajan lääkärille. Tällöin hoitajat sanovat että ei sitten, mutta lääkäriaikaa joudut odottamaan kauan, kun et minulle kerro miksi sitä haluat! Tämän takia kanattaa se lääkäriaika varata jo hyvissäajoin ennen kuin tarvitsee reseptin uusinnan. Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisten pitäisi päästä psykologille ja terapiaan, jotta saisivat muutakin hoitoa kuin rauhoittavat. Pahimpaan hätään lääkettä ilman muuta, mutta myös keskusteluapua ja opettelua tunteiden säätelyyn. Ahdistuksesta oppii pois.
Koska en ole varakas, niin joudun käyttämään kunnallisia palveluita. Jos menen "kallonkutistajien" hoitopiiriin, niin siellä alkaa ahdistelu SSRI-lääkkeillä. Todella mielelläni menisin terapiaan, mutta koska kieltäydyn syömästä noita SSRI-lääkkeitä, niin minun on turha hakeutua terveyskeskusta pidemmälle. Ja vaikka joku voisikin "oppia ahdistuksesta pois", niin se ei tarkoita, että kaikki voisivat, sillä ahdistustakin on monenlaista. Ja me kun olemme kuitenkin yksilöitä, niin se mistä joku selviää olkiaan kohauttamalla, voi jollain toisella ahdistaa koko loppuelämän.
Ap
Anteeksi inhottavuuteni mutta kuulostaa tekosyyltä. Kyllä, tiedän että terapia on kallista mutta jos on pienituloinen niin sossu auttaa. Muuten edes sen kerran kuussa saa tingittyä kyllä jostain. Toki rauhoittavat on helpompi tie kuin sitoutua usean vuoden terapiaan, joka vaatii ihan hemmetisti. Minusta on kuitenkin hyvä että bentsojen syöntiin puututaan koska sitä ei yleensä huvikseen tapahdu. Siis puuttumista. Tämä kaupunki on kuulemma tiukka bentsojen määräämisessä. Mulle sanottiin että entä en varmasti tule saamaan. Mitään ongelmaa ei ole ollut. Uusin 30 tablettia kerran vuodessa. Entisiä saattaa olla jäljellä tuolloin reilusti. Olen kärsinyt aiemmin todella vaikeasta paniikkihäiriöstä ja rauhoittavia meni päivittäin, pahimmillaan jopa 10. Silti mulle on aina uusittu, jopa keskellä yötä päivystyksessä. Suosittelisin että mietit ihan rehellisesti itseksesi että oliko hoitajallakin syytä nostaa aihe esille? Harvoin ne muuten puuttuu. Todennäköisesti sulla on ongelma tai on huomattu että aidon itsesi auttamisen sijaan olet nyt vahingollisella lääketiellä. Tsemppiä!
Ei minua kyllä sossu auttanut, koska mieheni on kokopäivätyössä ja tienaa normaalisti. Hänen siis tulisi maksaa minun terapiani, vaikka olemme vain avopari, yhteisessä asunnossa. Ei miehelläni ole varaa hoidattaa minua kalliisti, hänellä on omatkin menoeränsä kuten omat lapset joista maksaa elatusapua. Hän maksaa asumisestamme jo muutenkin enemmän, että kyllä ne rahat mieheltänikin loppuu, jos joutuu minun terapiani maksamaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisten pitäisi päästä psykologille ja terapiaan, jotta saisivat muutakin hoitoa kuin rauhoittavat. Pahimpaan hätään lääkettä ilman muuta, mutta myös keskusteluapua ja opettelua tunteiden säätelyyn. Ahdistuksesta oppii pois.
Koska en ole varakas, niin joudun käyttämään kunnallisia palveluita. Jos menen "kallonkutistajien" hoitopiiriin, niin siellä alkaa ahdistelu SSRI-lääkkeillä. Todella mielelläni menisin terapiaan, mutta koska kieltäydyn syömästä noita SSRI-lääkkeitä, niin minun on turha hakeutua terveyskeskusta pidemmälle. Ja vaikka joku voisikin "oppia ahdistuksesta pois", niin se ei tarkoita, että kaikki voisivat, sillä ahdistustakin on monenlaista. Ja me kun olemme kuitenkin yksilöitä, niin se mistä joku selviää olkiaan kohauttamalla, voi jollain toisella ahdistaa koko loppuelämän.
Ap
Anteeksi inhottavuuteni mutta kuulostaa tekosyyltä. Kyllä, tiedän että terapia on kallista mutta jos on pienituloinen niin sossu auttaa. Muuten edes sen kerran kuussa saa tingittyä kyllä jostain. Toki rauhoittavat on helpompi tie kuin sitoutua usean vuoden terapiaan, joka vaatii ihan hemmetisti. Minusta on kuitenkin hyvä että bentsojen syöntiin puututaan koska sitä ei yleensä huvikseen tapahdu. Siis puuttumista. Tämä kaupunki on kuulemma tiukka bentsojen määräämisessä. Mulle sanottiin että entä en varmasti tule saamaan. Mitään ongelmaa ei ole ollut. Uusin 30 tablettia kerran vuodessa. Entisiä saattaa olla jäljellä tuolloin reilusti. Olen kärsinyt aiemmin todella vaikeasta paniikkihäiriöstä ja rauhoittavia meni päivittäin, pahimmillaan jopa 10. Silti mulle on aina uusittu, jopa keskellä yötä päivystyksessä. Suosittelisin että mietit ihan rehellisesti itseksesi että oliko hoitajallakin syytä nostaa aihe esille? Harvoin ne muuten puuttuu. Todennäköisesti sulla on ongelma tai on huomattu että aidon itsesi auttamisen sijaan olet nyt vahingollisella lääketiellä. Tsemppiä!
Saat anteeksi vaikka oletkin melko umpimielinen ihminen. Olen jo aiemmin ollut mielenterveysyksikön asiakkaana yli kymmenen vuotta sitten ja jouduin lopettamaan sen koska sain ehdot; joko syön alan syömään SSRI-lääkkeitä tai hoitosuhde loppuu. Ja loppuihan se. Sinulla ei selvästikään riitä ymmärrys ko. aiheeseen, joten en tuhlaa sinuun tämän enempää aikaa. Älä ota itseesi. Et vain ole riittävän asiantunteva, että voisin ottaa sinut vakavasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisten pitäisi päästä psykologille ja terapiaan, jotta saisivat muutakin hoitoa kuin rauhoittavat. Pahimpaan hätään lääkettä ilman muuta, mutta myös keskusteluapua ja opettelua tunteiden säätelyyn. Ahdistuksesta oppii pois.
Koska en ole varakas, niin joudun käyttämään kunnallisia palveluita. Jos menen "kallonkutistajien" hoitopiiriin, niin siellä alkaa ahdistelu SSRI-lääkkeillä. Todella mielelläni menisin terapiaan, mutta koska kieltäydyn syömästä noita SSRI-lääkkeitä, niin minun on turha hakeutua terveyskeskusta pidemmälle. Ja vaikka joku voisikin "oppia ahdistuksesta pois", niin se ei tarkoita, että kaikki voisivat, sillä ahdistustakin on monenlaista. Ja me kun olemme kuitenkin yksilöitä, niin se mistä joku selviää olkiaan kohauttamalla, voi jollain toisella ahdistaa koko loppuelämän.
Ap
Anteeksi inhottavuuteni mutta kuulostaa tekosyyltä. Kyllä, tiedän että terapia on kallista mutta jos on pienituloinen niin sossu auttaa. Muuten edes sen kerran kuussa saa tingittyä kyllä jostain. Toki rauhoittavat on helpompi tie kuin sitoutua usean vuoden terapiaan, joka vaatii ihan hemmetisti. Minusta on kuitenkin hyvä että bentsojen syöntiin puututaan koska sitä ei yleensä huvikseen tapahdu. Siis puuttumista. Tämä kaupunki on kuulemma tiukka bentsojen määräämisessä. Mulle sanottiin että entä en varmasti tule saamaan. Mitään ongelmaa ei ole ollut. Uusin 30 tablettia kerran vuodessa. Entisiä saattaa olla jäljellä tuolloin reilusti. Olen kärsinyt aiemmin todella vaikeasta paniikkihäiriöstä ja rauhoittavia meni päivittäin, pahimmillaan jopa 10. Silti mulle on aina uusittu, jopa keskellä yötä päivystyksessä. Suosittelisin että mietit ihan rehellisesti itseksesi että oliko hoitajallakin syytä nostaa aihe esille? Harvoin ne muuten puuttuu. Todennäköisesti sulla on ongelma tai on huomattu että aidon itsesi auttamisen sijaan olet nyt vahingollisella lääketiellä. Tsemppiä!
Saat anteeksi vaikka oletkin melko umpimielinen ihminen. Olen jo aiemmin ollut mielenterveysyksikön asiakkaana yli kymmenen vuotta sitten ja jouduin lopettamaan sen koska sain ehdot; joko syön alan syömään SSRI-lääkkeitä tai hoitosuhde loppuu. Ja loppuihan se. Sinulla ei selvästikään riitä ymmärrys ko. aiheeseen, joten en tuhlaa sinuun tämän enempää aikaa. Älä ota itseesi. Et vain ole riittävän asiantunteva, että voisin ottaa sinut vakavasti.
Sen verran vielä sinulle, että en ole sossun asiakas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisten pitäisi päästä psykologille ja terapiaan, jotta saisivat muutakin hoitoa kuin rauhoittavat. Pahimpaan hätään lääkettä ilman muuta, mutta myös keskusteluapua ja opettelua tunteiden säätelyyn. Ahdistuksesta oppii pois.
Koska en ole varakas, niin joudun käyttämään kunnallisia palveluita. Jos menen "kallonkutistajien" hoitopiiriin, niin siellä alkaa ahdistelu SSRI-lääkkeillä. Todella mielelläni menisin terapiaan, mutta koska kieltäydyn syömästä noita SSRI-lääkkeitä, niin minun on turha hakeutua terveyskeskusta pidemmälle. Ja vaikka joku voisikin "oppia ahdistuksesta pois", niin se ei tarkoita, että kaikki voisivat, sillä ahdistustakin on monenlaista. Ja me kun olemme kuitenkin yksilöitä, niin se mistä joku selviää olkiaan kohauttamalla, voi jollain toisella ahdistaa koko loppuelämän.
Ap
Anteeksi inhottavuuteni mutta kuulostaa tekosyyltä. Kyllä, tiedän että terapia on kallista mutta jos on pienituloinen niin sossu auttaa. Muuten edes sen kerran kuussa saa tingittyä kyllä jostain. Toki rauhoittavat on helpompi tie kuin sitoutua usean vuoden terapiaan, joka vaatii ihan hemmetisti. Minusta on kuitenkin hyvä että bentsojen syöntiin puututaan koska sitä ei yleensä huvikseen tapahdu. Siis puuttumista. Tämä kaupunki on kuulemma tiukka bentsojen määräämisessä. Mulle sanottiin että entä en varmasti tule saamaan. Mitään ongelmaa ei ole ollut. Uusin 30 tablettia kerran vuodessa. Entisiä saattaa olla jäljellä tuolloin reilusti. Olen kärsinyt aiemmin todella vaikeasta paniikkihäiriöstä ja rauhoittavia meni päivittäin, pahimmillaan jopa 10. Silti mulle on aina uusittu, jopa keskellä yötä päivystyksessä. Suosittelisin että mietit ihan rehellisesti itseksesi että oliko hoitajallakin syytä nostaa aihe esille? Harvoin ne muuten puuttuu. Todennäköisesti sulla on ongelma tai on huomattu että aidon itsesi auttamisen sijaan olet nyt vahingollisella lääketiellä. Tsemppiä!
Ei minua kyllä sossu auttanut, koska mieheni on kokopäivätyössä ja tienaa normaalisti. Hänen siis tulisi maksaa minun terapiani, vaikka olemme vain avopari, yhteisessä asunnossa. Ei miehelläni ole varaa hoidattaa minua kalliisti, hänellä on omatkin menoeränsä kuten omat lapset joista maksaa elatusapua. Hän maksaa asumisestamme jo muutenkin enemmän, että kyllä ne rahat mieheltänikin loppuu, jos joutuu minun terapiani maksamaan!
Kysehän on silti äärimmäisen usein priorisoinnista. Mulle terapia on mun tuloista ihan älyttömän iso summa mutta tingin kaikesta muusta. Jos yhteen muuttaa niin silloin se isompituloisempi yleensä joutuu enemmän maksamaan. Erillään voi pitää kirjat jos tämä häiritsee. Valintoja on monia: )
Alue: Aihe vapaa
Kannabis saa monet ahdistumaan ja panikoimaan.