Soitin lääkäriaikaa rauhoittavien lääkkeiden uusimista varten ja hoitaja...

Tämä onkin varsin mielenkiintoinen keskustelu. Kerronpa oman tarinani tiivistetysti. Olen valitettavasti joutunut reilu parisen vuotta käyttämään korkea-annoksista diatsepaamia, koska psykofarmakologiaan erittäin perehtynyt ja muutoinkin osaava lääkäri katsoi tämän pienemmäksi pahaksi kuin elämisen ilman ko. lääkettä. Itse olen hyvin pettynyt tilanteeseen, koska tässä ajassa on selkeää, että sekä fyysinen että psyykkinen riippuvuus lääkkeeseen on jo syntynyt. Epäröin aikanaan valtavasti lääkkeen aloittamista juurikin riippuvuuspotentiaalin ja muiden sivuvaikutusten vuoksi, mutta pakon edessä niin tein. Kadun sitä päätöstä tällä hetkellä. Vaikka se on pelastanut henkeni, muut hoitomahdollisuudet olisivat olleet selkeästi haitattomampia ja parempitehoisia. Tällä viittaan lähinnä kuntoutuspykoterapiaan. SSRI-lääkkeet (tai muut serotoniinin takaisinottoa estävät lääkkeet) eivät kohdallani ole vaihtoehto. Tämä ei ole asiallista farmakologista hoitoa eikä annostusta voi edes ajaa alas ilman muuta hoitomuotoa alkuperäiselle ongelmalle ja lisäksi varsin hidasta tiputusohjelmaa. Tunnen itseni narkomaaniksi, vaikka sille ei välttämättä olisi syytä kaiken tapahtuneen jälkeen ja lääkkeen käyttö on täysin reseptin mukaista. Koen hirvittävää syyllisyyttä ja häpeää tilanteesta silti. Bentsodiatsepiinien haitoista tulisi keskustella huomattavasti enemmän ja lisäksi luonnollisesti lisätä resursseja muihin hoitokeinohin, jotka eivät sellaisenaan puhtaasti nojaisi psykofarmakologiaan.

Moralisoijat ja kaiken tietävät saavat varmaan p-halvauksen nyt: itsellä ollut Diapam viisi vuotta annoksella 30mg/pv. Ressun uusin omakannassa.

Täällä joku tietämätön selvitti miten tämän kaltaiset reseptit kuormittavat terveyskeskuslääkäreiden arkea. Minä olen ollut erikoissairaanhoidon piirissä kymmenisen vuotta ja nyt, kun hoitotasapaino on kohdillaan, selviytyy jo tk-lääkärikin ressun uusimisesta.

Sairauden hoito lääkityksineen on potilaan ja lääkärin välinen asia, joka keskustellaan potilaan ja lääkärin kesken. 

188, mikä sairaus on sellainen, että siihen määrätään PELKÄSTÄÄN isoja annoksia rauhoittavia? Ei mitään muuta, eikä terapiaa.

Olet ihan oikeassa, vaikuttaa varsin asiattomalta hoitomuodolta. Koskapa rauhoittavat lääkkeet toimivat järkevästi vain kohtauslääkkeinä silloin kun niihin ei ole syntynyt fyysistä tai psyykkistä riippuvuutta. Nyt niiden hoidollinen vaikutus on varsin turha, otat niitä lähinnä vieroitusoireiden ehkäisyyn.

Vierailija kirjoitti:

188, mikä sairaus on sellainen, että siihen määrätään PELKÄSTÄÄN isoja annoksia rauhoittavia? Ei mitään muuta, eikä terapiaa.

Olet ihan oikeassa, vaikuttaa varsin asiattomalta hoitomuodolta. Koskapa rauhoittavat lääkkeet toimivat järkevästi vain kohtauslääkkeinä silloin kun niihin ei ole syntynyt fyysistä tai psyykkistä riippuvuutta. Nyt niiden hoidollinen vaikutus on varsin turha, otat niitä lähinnä vieroitusoireiden ehkäisyyn.

Vastaukseni sinulle: mielestäni ei mikään! Diagnoosiani en täällä halua kertoa, mutta tämä ei mielestäni saisi olla mihinkään mt-problematiikkaan tai -tilanteeseen pitkäkestoinen hoitomuoto sellaisenaan. Vaikka myös puoltavia tutkimustuloksia on menneisyydessä tehty, vastakkaiset tutkimustulokset ovat silti vallitsevia nykyisissä hoitosuosituksissa. Fyysiset vaikeat spastiset tilat ovat asia erikseen. Joskin toleranssin kehittymistä ei voi estää silloinkaan pitkäaikaisessa käytössä ja myös niihin on muita hoitokeinoja tukena.

Vierailija kirjoitti:

Moralisoijat ja kaiken tietävät saavat varmaan p-halvauksen nyt: itsellä ollut Diapam viisi vuotta annoksella 30mg/pv. Ressun uusin omakannassa.

Täällä joku tietämätön selvitti miten tämän kaltaiset reseptit kuormittavat terveyskeskuslääkäreiden arkea. Minä olen ollut erikoissairaanhoidon piirissä kymmenisen vuotta ja nyt, kun hoitotasapaino on kohdillaan, selviytyy jo tk-lääkärikin ressun uusimisesta.

Mikä psykiatrinen diagnoosi sinulla on?

Onpas täällä paljon lääkäri- ja psykiatritasoisia tietäjiä kokoontunut paikalle. Kaikki lääkevastaiset pillipiiparit: Tiedoksenne, en kuormita julkista (ylikuormittunutta??) terveydenhoitoa. Käyn uusimassa lääkitykset psykiatrilla, joka laittoi työkyvyttömyyslausunnot eläkehakemukseen. Nyt olen eläkkeellä, ja kuulkaahan: ne lääkkeet tosiaan auttavat elämään suht normaalisti. Olen siis sitoutunut Ketipinoriin, SSRI-lääkitykseen ja rauhoittaviin.

Kävin Mielialahäiriöpoliklinikalla (kamala nimihirviö) juttelemassa aikoinaan, mutta en päässyt psykiatrista sairaanhoitajaa pidemmälle. Psykologille, jonne anoin pääsyä, ei päässyt. Julkinen puoli osaltaan pitkitti ja hankaloitti sairauden kroonistumista, koska he eivät apuaan tarjonneet. Ainoastaan masentuneiden ryhmä olisi ollut tarjolla, ei mitään yksilöterapiaa. Työterveyshuollosta sinne oli lähetteet pariinkin otteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyseessä kuitenkin kolmiolääke joka vaikuttaa keskushermoston kautta. Ko lääke luokitellaan ns huumelääkkeisiin kuuluvaksi ja antaisi huumeseulassa positiivisen tuloksen.

Paniiki- ja ahdistushäiriöihin on jo vuosien ajan suositeltu SSRI tai snri lääkkeitä sekä terapiaa. Mielestäni ei ole perusteltua syödä vuosia bentsoja, ilman että oireiden selvittelyyn ei laiteta paukkuja.

Itse hoitajana ohjaan ottamaan yhteyttä päihdepolille, jos käyttö on ollut pitkäaikaista tai annosmäärät ovat noususuuntaisia, tai uusimispyyntöjä tulee ”liian usein” aiheilla ”lääkkeet varastettiin, lääkkeet katosivat, jäivät mökille, matkalaukku katosi jne”

Kyseessä on riippuvuus, bentsodiatsepiini riippuvuus. Tämän ryhmän lääkkeet ovat tarkoitettu väliaikaisköyttöön, eivät ole pysyväislääkkeitä. Elämä on helpompaa ilman riippuvuuksia.

Eikö SSRI-lääkkeisiin synny riippuvuutta?

Oman kokemukseni mukaan syntyy sekä psyykkinen että fyysinen riippuvuus. Aloitus- ja lopetusvieroitusoireet saattavat kestää viikkoja. Lisäksi SSRI-lääkkeiden teho laimenee, joten tarvitaan isompia annoksia.

Se on todellakin sinun oma kokemuksesi. Olen itse joutunut kokeilemaan noin viittätoista eri masennuslääkettä ja ainoat lopetusoireet jotka olen kokenut, ovat olleet lievät lihasnykäykset jostain 90-luvulla käytössä olleesta lääkkeestä. Minulla on myös ollut käytössä Seroquel ja Venlafaxin eikä kummastakaan tullut yhden yhtä lopetusoiretta.  Tosin lopetin ne hyvin hitaasti. Eikä muuten puuheena olevista bentsoistakaan tullut vieroitusoireita muuta kuin helvetillinen ahdistus. Ei todellakaan mitään muuta. Bentsot oli minulla useita vuosia (kyllä!) ahdistuneisuuden hoidossa ja niillä oli paikkansa hoidossani, mutta nyt olen tyytyväinen ja iloinen että pärjään ilman niitä. 

Bentsot reseptivapaaksi monessa maassa ovat.