Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Soitin lääkäriaikaa rauhoittavien lääkkeiden uusimista varten ja hoitaja...
10.03.2018 |
..puhelimessa kohteli jälleen kerran kuin jotain narkkaria. Jos minulle on määrätty ko. lääkettä jo vuosikaudet, niin mikä intressi tuolla hoitajalla oli kysellä mihin vaivaan sitä määrätään ja että olenko a-klinikan kanssa hoitosuhteessa?
Vittuako se sille kuuluu ja tietää itsekin, että kyseisen lääkkeen reseptin uusinta vaatii aina lääkärin näkemisen, eli totaalisen turhiakin kysymyksiä kaikenlisäksi.
Halusikohan hän vain päästä piilovittuilemaan? Kuvitteli varmaan pienessä päässään, että tuon lääkkeen käyttäjän on pakko olla joku narkki.
Joo, kunhan purkauduin...
Kommentit (189)
Piti lukea jos olet ap. Laitoinkin että voit miettiä asiaa ihan pääsi sisällä. Ei sun tarvi meille todistella mitään. Vastaus löytyy sisältäsi: )
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ainakin aloituksesta voi päätellä, että jotain rauhoittavaa ap tarvii. Tai sit jotain vieroitusta tms
Kirjoitustavasta päätellen olet lähihoitaja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisten pitäisi päästä psykologille ja terapiaan, jotta saisivat muutakin hoitoa kuin rauhoittavat. Pahimpaan hätään lääkettä ilman muuta, mutta myös keskusteluapua ja opettelua tunteiden säätelyyn. Ahdistuksesta oppii pois.
Koska en ole varakas, niin joudun käyttämään kunnallisia palveluita. Jos menen "kallonkutistajien" hoitopiiriin, niin siellä alkaa ahdistelu SSRI-lääkkeillä. Todella mielelläni menisin terapiaan, mutta koska kieltäydyn syömästä noita SSRI-lääkkeitä, niin minun on turha hakeutua terveyskeskusta pidemmälle. Ja vaikka joku voisikin "oppia ahdistuksesta pois", niin se ei tarkoita, että kaikki voisivat, sillä ahdistustakin on monenlaista. Ja me kun olemme kuitenkin yksilöitä, niin se mistä joku selviää olkiaan kohauttamalla, voi jollain toisella ahdistaa koko loppuelämän.
Ap
Anteeksi inhottavuuteni mutta kuulostaa tekosyyltä. Kyllä, tiedän että terapia on kallista mutta jos on pienituloinen niin sossu auttaa. Muuten edes sen kerran kuussa saa tingittyä kyllä jostain. Toki rauhoittavat on helpompi tie kuin sitoutua usean vuoden terapiaan, joka vaatii ihan hemmetisti. Minusta on kuitenkin hyvä että bentsojen syöntiin puututaan koska sitä ei yleensä huvikseen tapahdu. Siis puuttumista. Tämä kaupunki on kuulemma tiukka bentsojen määräämisessä. Mulle sanottiin että entä en varmasti tule saamaan. Mitään ongelmaa ei ole ollut. Uusin 30 tablettia kerran vuodessa. Entisiä saattaa olla jäljellä tuolloin reilusti. Olen kärsinyt aiemmin todella vaikeasta paniikkihäiriöstä ja rauhoittavia meni päivittäin, pahimmillaan jopa 10. Silti mulle on aina uusittu, jopa keskellä yötä päivystyksessä. Suosittelisin että mietit ihan rehellisesti itseksesi että oliko hoitajallakin syytä nostaa aihe esille? Harvoin ne muuten puuttuu. Todennäköisesti sulla on ongelma tai on huomattu että aidon itsesi auttamisen sijaan olet nyt vahingollisella lääketiellä. Tsemppiä!
Ei minua kyllä sossu auttanut, koska mieheni on kokopäivätyössä ja tienaa normaalisti. Hänen siis tulisi maksaa minun terapiani, vaikka olemme vain avopari, yhteisessä asunnossa. Ei miehelläni ole varaa hoidattaa minua kalliisti, hänellä on omatkin menoeränsä kuten omat lapset joista maksaa elatusapua. Hän maksaa asumisestamme jo muutenkin enemmän, että kyllä ne rahat mieheltänikin loppuu, jos joutuu minun terapiani maksamaan!
Kysehän on silti äärimmäisen usein priorisoinnista. Mulle terapia on mun tuloista ihan älyttömän iso summa mutta tingin kaikesta muusta. Jos yhteen muuttaa niin silloin se isompituloisempi yleensä joutuu enemmän maksamaan. Erillään voi pitää kirjat jos tämä häiritsee. Valintoja on monia: )
Ymmärrät varmaan, että talomme myyminen, ja sitä myötä erilleen muuttaminen nyt ilmaantuneen terapiantarpeeni takia ei ehkä ole se jäkevin tapa toimia? Jessus, mistä näitä sikiää :D
Ja sitten vielä farmaseutit..... Tampereella apteekkihlökunta katselee kuin halpaa makkaraa kun haen lääkärin määräämät bentsot järjettömään ahdistukseen. En tajua kun tässäkin pitäjässä käytetään oikeasti vähän tujumpaa kamaa mutta sitä ei kukaan moralisoi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisten pitäisi päästä psykologille ja terapiaan, jotta saisivat muutakin hoitoa kuin rauhoittavat. Pahimpaan hätään lääkettä ilman muuta, mutta myös keskusteluapua ja opettelua tunteiden säätelyyn. Ahdistuksesta oppii pois.
Koska en ole varakas, niin joudun käyttämään kunnallisia palveluita. Jos menen "kallonkutistajien" hoitopiiriin, niin siellä alkaa ahdistelu SSRI-lääkkeillä. Todella mielelläni menisin terapiaan, mutta koska kieltäydyn syömästä noita SSRI-lääkkeitä, niin minun on turha hakeutua terveyskeskusta pidemmälle. Ja vaikka joku voisikin "oppia ahdistuksesta pois", niin se ei tarkoita, että kaikki voisivat, sillä ahdistustakin on monenlaista. Ja me kun olemme kuitenkin yksilöitä, niin se mistä joku selviää olkiaan kohauttamalla, voi jollain toisella ahdistaa koko loppuelämän.
Ap
Anteeksi inhottavuuteni mutta kuulostaa tekosyyltä. Kyllä, tiedän että terapia on kallista mutta jos on pienituloinen niin sossu auttaa. Muuten edes sen kerran kuussa saa tingittyä kyllä jostain. Toki rauhoittavat on helpompi tie kuin sitoutua usean vuoden terapiaan, joka vaatii ihan hemmetisti. Minusta on kuitenkin hyvä että bentsojen syöntiin puututaan koska sitä ei yleensä huvikseen tapahdu. Siis puuttumista. Tämä kaupunki on kuulemma tiukka bentsojen määräämisessä. Mulle sanottiin että entä en varmasti tule saamaan. Mitään ongelmaa ei ole ollut. Uusin 30 tablettia kerran vuodessa. Entisiä saattaa olla jäljellä tuolloin reilusti. Olen kärsinyt aiemmin todella vaikeasta paniikkihäiriöstä ja rauhoittavia meni päivittäin, pahimmillaan jopa 10. Silti mulle on aina uusittu, jopa keskellä yötä päivystyksessä. Suosittelisin että mietit ihan rehellisesti itseksesi että oliko hoitajallakin syytä nostaa aihe esille? Harvoin ne muuten puuttuu. Todennäköisesti sulla on ongelma tai on huomattu että aidon itsesi auttamisen sijaan olet nyt vahingollisella lääketiellä. Tsemppiä!
Ei minua kyllä sossu auttanut, koska mieheni on kokopäivätyössä ja tienaa normaalisti. Hänen siis tulisi maksaa minun terapiani, vaikka olemme vain avopari, yhteisessä asunnossa. Ei miehelläni ole varaa hoidattaa minua kalliisti, hänellä on omatkin menoeränsä kuten omat lapset joista maksaa elatusapua. Hän maksaa asumisestamme jo muutenkin enemmän, että kyllä ne rahat mieheltänikin loppuu, jos joutuu minun terapiani maksamaan!
Kysehän on silti äärimmäisen usein priorisoinnista. Mulle terapia on mun tuloista ihan älyttömän iso summa mutta tingin kaikesta muusta. Jos yhteen muuttaa niin silloin se isompituloisempi yleensä joutuu enemmän maksamaan. Erillään voi pitää kirjat jos tämä häiritsee. Valintoja on monia: )
Ymmärrät varmaan, että talomme myyminen, ja sitä myötä erilleen muuttaminen nyt ilmaantuneen terapiantarpeeni takia ei ehkä ole se jäkevin tapa toimia? Jessus, mistä näitä sikiää :D
Tarkoitin sitä, että kyllähän yhteenmuuttaessa osapuolet ymmärtävät myös taloudellisen vastuun. Jos mun kumppani ei haluais tukea terapiaa niin hämmästelisin kyllä. Ja toisin päin, totta kai itse tukistukisin jos pystyisin. Hirveän helposti vaan ihmiset tuntuvat tinkivän just siitä terapiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi Normaali ov. kirjoitti:
No pakkoko sinun on sitten niitä huumeita käyttää. Hirtä itsesi niin että sinustakin turhasta paskasta ja yhteiskunnan loisesta päästään eroon, kusipää.
Kiitos, sitä samaa!
T. Ei ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisten pitäisi päästä psykologille ja terapiaan, jotta saisivat muutakin hoitoa kuin rauhoittavat. Pahimpaan hätään lääkettä ilman muuta, mutta myös keskusteluapua ja opettelua tunteiden säätelyyn. Ahdistuksesta oppii pois.
Koska en ole varakas, niin joudun käyttämään kunnallisia palveluita. Jos menen "kallonkutistajien" hoitopiiriin, niin siellä alkaa ahdistelu SSRI-lääkkeillä. Todella mielelläni menisin terapiaan, mutta koska kieltäydyn syömästä noita SSRI-lääkkeitä, niin minun on turha hakeutua terveyskeskusta pidemmälle. Ja vaikka joku voisikin "oppia ahdistuksesta pois", niin se ei tarkoita, että kaikki voisivat, sillä ahdistustakin on monenlaista. Ja me kun olemme kuitenkin yksilöitä, niin se mistä joku selviää olkiaan kohauttamalla, voi jollain toisella ahdistaa koko loppuelämän.
Ap
Olishan tuohon terapialähetteen saamiseen pari kepulikonstia. Anna lääkärin määrätä ssri-lääkkeet, osta apteekista mutta jätä syömättä. Voit myös valehdella, että saat niistä vaikeita haittavaikutuksia, sydämen tykytystä ja aggressiivisia ajatuksia. Sen jälkeen ei enää niitä lääkkeitä tyrkytetä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan asiallisia kysymyksiä. Jos sinulla olisi hoitosuhde A-klinikalle, niin järkevää olisi, että A-klinikan lääkäri uusisi reseptisi. Joissain tapauksissa taas tk-lääkäriä parempi osoite on erikoissairaanhoidon puolella, silloin taas on järkevää varata aika (jos on jo hoitosuhde) tai tehdä lähete sinne suoraan ja säästää taas tk-lääkärin aikaa.
Rauhoittavat lääkkeet eivät pääsääntöisesti ole tarkoitettu jatkuvaan käyttöön, joten on ihan asiallista pohtia olisiko nyt sopiva aika alkaa purkaa lääkitystä tai kokeilla taukoa lääkitykseen. Esim. lääketauon osalta on järkevää, että aloitat tauon keskustelemalla lääkärin kanssa (jolloin riittää soittoaika) tai jopa pelkästään hoitajan kanssa sopimalla. Sitten taas on hyvä olla varattuna lääkärin aika esim. 1-2 kuukauden päähän, jolloin pääset käymään lääkärin kanssa läpi lääkkeen lopettamisen vaikutuksia.
Sanoin kyllä hänelle ennen noita hänen esittämiä a-klinikka- ja miten narkkaat-kysymyksiä, että tätä kautta olen vuosien ajan varannut ajan lääkärille uusimaan reseptini ja se että se on uusittu jo varmaan 15 eri lääkärin toimesta. Eli hoitaja esitti turhia kysymyksiä. Lisäksi, olen vuosia sitten syönyt 100kpl paketin noita 10 mg diapameja 30 päivässä ja nyt 100kpl paketti kestää noin 200 päivää ja tämä on se mikä oli ylilääkärin kanssa suunniteltu lopputulema lääkkeen käytössä.
Miksi pyrkisin eroon lääkkeestä, joka parantaa elämänlaatuani merkittävästi ja jota en käytä vuosien käytönkään jälkeen väärin? Tunnen minä montakin rauhoittavien viihde-ja ongelmakäyttäjää, mutta onko liian hankalaa ymmärtää, että täällä on myös lääkkeiden oikeinkäyttäjiä ja ei meidän kaikkien tarvitse pyrkiä lääkkeettömyyteen.
Eikö mielenterveystoimisto hoida näitä reseptejä? Onko potilaat vieläkin noin heitteillä, että pitää vuosikymmenet selittää samat asiat kroonisesta sairaudesta?
Miten minun jännitystilojeni laukaisemiseen auttaisi hoitosuhde mielenterveystoimiston kanssa, joka jakelee niinkin järjettömiä ehtoja hoitosuhteen ylläpitämiseen kuin SSRI-lääkkeiden käyttö?
Sama se on popsia niitäkin. Niillä on pitempiaikainen vaikutus, kuin rauhoittavilla.
Ja kokemuksesi SSRI-lääkkeistä?
Entä diapameista?
Nuo eivät ole millään lailla samaa lääkettä, eikä nuo SSRI-lääkkeet ole vaivoihini sopiva lääke kuten diapam on. SSRI-lääkkeiden haitallisuudesta en kaltaisellesi ala edes selostamaan.
SSRI:t on nimenomaan se vähempihaittainen vaihtoehto. Mutta bentsorriipuvaisten mielestä kaikista muista lääkkeistä tulee haittaa paitsi bentsoista.
Miten SSRI:t ovat vähempihaittainen vaihtoehto? SSRI:t ovat tietenkin kannattava bisnes lääkefirmoille, kun ovat kalliimpia kuin aiemmin käytetyt bentsot. Bentsoista tiedetään jotain, koska ovat olleet käytössä jo vuosikymmeniä. Mitä tiedämme SSRI-lääkkeiden pitkäaikaisvaikutuksista? SSRI-lääkkeisiin jää myös koukkuun, henkisesti ja fyysisesti myös. Aloitus- ja vieroitusoireet saattavat olla todella outoja. Ja tiedossahan on, että SSRI:t vievät libidon hyvin usein, joillakin jopa lopullisesti, vaikka lääkkeen lopettaisikin.
Libido tuskin on ykkösasia maailmassa vaikkei se ihan huipputasoa olisikaan. Sillä ei paljon CV:ssä kehuskella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisten pitäisi päästä psykologille ja terapiaan, jotta saisivat muutakin hoitoa kuin rauhoittavat. Pahimpaan hätään lääkettä ilman muuta, mutta myös keskusteluapua ja opettelua tunteiden säätelyyn. Ahdistuksesta oppii pois.
Koska en ole varakas, niin joudun käyttämään kunnallisia palveluita. Jos menen "kallonkutistajien" hoitopiiriin, niin siellä alkaa ahdistelu SSRI-lääkkeillä. Todella mielelläni menisin terapiaan, mutta koska kieltäydyn syömästä noita SSRI-lääkkeitä, niin minun on turha hakeutua terveyskeskusta pidemmälle. Ja vaikka joku voisikin "oppia ahdistuksesta pois", niin se ei tarkoita, että kaikki voisivat, sillä ahdistustakin on monenlaista. Ja me kun olemme kuitenkin yksilöitä, niin se mistä joku selviää olkiaan kohauttamalla, voi jollain toisella ahdistaa koko loppuelämän.
Ap
Anteeksi inhottavuuteni mutta kuulostaa tekosyyltä. Kyllä, tiedän että terapia on kallista mutta jos on pienituloinen niin sossu auttaa. Muuten edes sen kerran kuussa saa tingittyä kyllä jostain. Toki rauhoittavat on helpompi tie kuin sitoutua usean vuoden terapiaan, joka vaatii ihan hemmetisti. Minusta on kuitenkin hyvä että bentsojen syöntiin puututaan koska sitä ei yleensä huvikseen tapahdu. Siis puuttumista. Tämä kaupunki on kuulemma tiukka bentsojen määräämisessä. Mulle sanottiin että entä en varmasti tule saamaan. Mitään ongelmaa ei ole ollut. Uusin 30 tablettia kerran vuodessa. Entisiä saattaa olla jäljellä tuolloin reilusti. Olen kärsinyt aiemmin todella vaikeasta paniikkihäiriöstä ja rauhoittavia meni päivittäin, pahimmillaan jopa 10. Silti mulle on aina uusittu, jopa keskellä yötä päivystyksessä. Suosittelisin että mietit ihan rehellisesti itseksesi että oliko hoitajallakin syytä nostaa aihe esille? Harvoin ne muuten puuttuu. Todennäköisesti sulla on ongelma tai on huomattu että aidon itsesi auttamisen sijaan olet nyt vahingollisella lääketiellä. Tsemppiä!
Saat anteeksi vaikka oletkin melko umpimielinen ihminen. Olen jo aiemmin ollut mielenterveysyksikön asiakkaana yli kymmenen vuotta sitten ja jouduin lopettamaan sen koska sain ehdot; joko syön alan syömään SSRI-lääkkeitä tai hoitosuhde loppuu. Ja loppuihan se. Sinulla ei selvästikään riitä ymmärrys ko. aiheeseen, joten en tuhlaa sinuun tämän enempää aikaa. Älä ota itseesi. Et vain ole riittävän asiantunteva, että voisin ottaa sinut vakavasti.
Luinkin tämän ketjun ja jos olet sä niin asenteesi on kyllä hyökkäävä. Olen käynyt kunnallisella terapeutilla jossa jonotin puolitoista vuotta yksityiseen terapiaan. Olen käynyt yksityisellä 6 vuotta, ensin Kela korvasi osan, sitten lääkinnällinen kuntoutus ja loput omasta pussista. Hyvin pienillä tuloilla mutta muusta tinkien. Halusin ehdottomasti eroon lääkkeistä ja pahimmista traumoista ja paniikkikohtauksista joiden takia olen ollut useaan otteeseen sairaalahoidossa. Unilääkkeet, rauhoittavat ja sepram olivat vuosia päivittäisessä käytössä. Nykyään menee keskimäärin diapam kerran kahdessa kuukaudessa. Olisin voinut nakata hanskat tiskiin, jatkaa lääkkeiden syöntiä lopun ikäni ja katkeroitua mutta päätin yrittää toista tietä. Vasta lääkkeistä eroon päästyäni tajuan niiden sivuoireet.
Normaalisti en ole hyökkäävä ihminen, paitsi epäkohtia kohtaan. Sinullakin on sellainen mielisairaus, että kuvittelet pienessä mielessäsi kaikkien elämän oman elämäsi kaltaiseksi. Minä tarvitsen diapameja jånnitystilojeni laukaisemiseen, en narkkaamiseen. Jos sinun elämääsi lääkkeiden oikein käyttäminenkin on ollut niin haitallista, että sinun on pitänyt niistä erkaantua, niin sama ei koske meitä kaikkia. Miksi minun pitäisi elää jännittyneenä eristäytyneenä elämäni, jos on olemassa diapam-niminen lääke, jonka avulla pystyn elämään normaalia työssäkäyvän elämää? Onko niin vaikeaa ymmärtää, että täällä on meitä traumatisoituneita ihmisiä, jotka emme pysty normaaliin elämään koskaan ilman lääkkeitä? Vai onko ongelmana se, että käyttämäni lääke on suosittu myös päihdekäyttäjien suosiossa? Mikä sinut ylipäätään saa moralisoimaan minua?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisten pitäisi päästä psykologille ja terapiaan, jotta saisivat muutakin hoitoa kuin rauhoittavat. Pahimpaan hätään lääkettä ilman muuta, mutta myös keskusteluapua ja opettelua tunteiden säätelyyn. Ahdistuksesta oppii pois.
Koska en ole varakas, niin joudun käyttämään kunnallisia palveluita. Jos menen "kallonkutistajien" hoitopiiriin, niin siellä alkaa ahdistelu SSRI-lääkkeillä. Todella mielelläni menisin terapiaan, mutta koska kieltäydyn syömästä noita SSRI-lääkkeitä, niin minun on turha hakeutua terveyskeskusta pidemmälle. Ja vaikka joku voisikin "oppia ahdistuksesta pois", niin se ei tarkoita, että kaikki voisivat, sillä ahdistustakin on monenlaista. Ja me kun olemme kuitenkin yksilöitä, niin se mistä joku selviää olkiaan kohauttamalla, voi jollain toisella ahdistaa koko loppuelämän.
Ap
Anteeksi inhottavuuteni mutta kuulostaa tekosyyltä. Kyllä, tiedän että terapia on kallista mutta jos on pienituloinen niin sossu auttaa. Muuten edes sen kerran kuussa saa tingittyä kyllä jostain. Toki rauhoittavat on helpompi tie kuin sitoutua usean vuoden terapiaan, joka vaatii ihan hemmetisti. Minusta on kuitenkin hyvä että bentsojen syöntiin puututaan koska sitä ei yleensä huvikseen tapahdu. Siis puuttumista. Tämä kaupunki on kuulemma tiukka bentsojen määräämisessä. Mulle sanottiin että entä en varmasti tule saamaan. Mitään ongelmaa ei ole ollut. Uusin 30 tablettia kerran vuodessa. Entisiä saattaa olla jäljellä tuolloin reilusti. Olen kärsinyt aiemmin todella vaikeasta paniikkihäiriöstä ja rauhoittavia meni päivittäin, pahimmillaan jopa 10. Silti mulle on aina uusittu, jopa keskellä yötä päivystyksessä. Suosittelisin että mietit ihan rehellisesti itseksesi että oliko hoitajallakin syytä nostaa aihe esille? Harvoin ne muuten puuttuu. Todennäköisesti sulla on ongelma tai on huomattu että aidon itsesi auttamisen sijaan olet nyt vahingollisella lääketiellä. Tsemppiä!
1. Et voi uusia mainittua lääkettäsi, jos entisiä on jäljellä reilusti.
2. Sossu ei todennäköisesti auta terapiakuluissa täydentävällä toimeentulotuella.
3. Hoitajien puuttuminen tapahtuu yleensä silloin, kun asiakas on kaikista herkimmillään. Se on hirveää. Jos tunnet syyllisyyttä lääkkeiden käytöstä, tyly puuttuminen on varmaa. Osa asiakkaista liikkuu 'kirves repussa', tällaisille ei uskalleta sanoa mitään. Kun on useampi tällainen uhkaava asiakas käynyt, tulee pakonomainen tarve puuttua edes jonkun lääkitykseen - ja se on ihminen, joka on arka, syyllisyyttä tunteva, tilanteensa tiedostava sekä heikoilla oleva.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No narkkihan sä oletkin jos et pysty elämään ilman noita lääkkeitä.
Ja diabeetikko insuliiniriippuvainen.
Tuollaisia vertailuja tekee ainoastaan ihminen, joka ei ymmärrä hölkäsen pöläystä rauhoittavien vaikutusmekansimeista aivoihin. Noilla lääkkeillä tiedetään olevan voimakas riippuvuuspotentiaali ja on ihan ymmärrettävää, että henkilö ei voi elää ilman niitä, koska niiden vieroitusoireet aiheuttavat voimakasta ahdistusta. Ei siellä ahdistuneella ihmisellä ole mitään elintapojen tai/ja geenien aiheuttamia puutoksia missään välittäjäaineessa kuten on diabeteksen kohdalla, vaan ahdistus on normaali, adaptiivinen tunne, josta pääsee eroon useimmiten luonnollisin keinoin ilman riipppuvuuden kehittämistä. Sitä kutsutaan tunnesäätelyksi. Tiedän tämän, koska olen itse kärsinyt voimakkaasta paniikkihäiriöstä -se on kokemus, jonka oppii hallitsemaan suurelta osin ihan omalla tahdonvoimalla ja itsereflektiolla. Lääkärit toimivat vastuuttomasti määrätessään riippuvuutta aiheuttavia aineita ihmisille pitkäksi ajaksi ja heidän kyllä pitäisi tietää paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisten pitäisi päästä psykologille ja terapiaan, jotta saisivat muutakin hoitoa kuin rauhoittavat. Pahimpaan hätään lääkettä ilman muuta, mutta myös keskusteluapua ja opettelua tunteiden säätelyyn. Ahdistuksesta oppii pois.
Koska en ole varakas, niin joudun käyttämään kunnallisia palveluita. Jos menen "kallonkutistajien" hoitopiiriin, niin siellä alkaa ahdistelu SSRI-lääkkeillä. Todella mielelläni menisin terapiaan, mutta koska kieltäydyn syömästä noita SSRI-lääkkeitä, niin minun on turha hakeutua terveyskeskusta pidemmälle. Ja vaikka joku voisikin "oppia ahdistuksesta pois", niin se ei tarkoita, että kaikki voisivat, sillä ahdistustakin on monenlaista. Ja me kun olemme kuitenkin yksilöitä, niin se mistä joku selviää olkiaan kohauttamalla, voi jollain toisella ahdistaa koko loppuelämän.
Ap
Anteeksi inhottavuuteni mutta kuulostaa tekosyyltä. Kyllä, tiedän että terapia on kallista mutta jos on pienituloinen niin sossu auttaa. Muuten edes sen kerran kuussa saa tingittyä kyllä jostain. Toki rauhoittavat on helpompi tie kuin sitoutua usean vuoden terapiaan, joka vaatii ihan hemmetisti. Minusta on kuitenkin hyvä että bentsojen syöntiin puututaan koska sitä ei yleensä huvikseen tapahdu. Siis puuttumista. Tämä kaupunki on kuulemma tiukka bentsojen määräämisessä. Mulle sanottiin että entä en varmasti tule saamaan. Mitään ongelmaa ei ole ollut. Uusin 30 tablettia kerran vuodessa. Entisiä saattaa olla jäljellä tuolloin reilusti. Olen kärsinyt aiemmin todella vaikeasta paniikkihäiriöstä ja rauhoittavia meni päivittäin, pahimmillaan jopa 10. Silti mulle on aina uusittu, jopa keskellä yötä päivystyksessä. Suosittelisin että mietit ihan rehellisesti itseksesi että oliko hoitajallakin syytä nostaa aihe esille? Harvoin ne muuten puuttuu. Todennäköisesti sulla on ongelma tai on huomattu että aidon itsesi auttamisen sijaan olet nyt vahingollisella lääketiellä. Tsemppiä!
1. Et voi uusia mainittua lääkettäsi, jos entisiä on jäljellä reilusti.
2. Sossu ei todennäköisesti auta terapiakuluissa täydentävällä toimeentulotuella.
3. Hoitajien puuttuminen tapahtuu yleensä silloin, kun asiakas on kaikista herkimmillään. Se on hirveää. Jos tunnet syyllisyyttä lääkkeiden käytöstä, tyly puuttuminen on varmaa. Osa asiakkaista liikkuu 'kirves repussa', tällaisille ei uskalleta sanoa mitään. Kun on useampi tällainen uhkaava asiakas käynyt, tulee pakonomainen tarve puuttua edes jonkun lääkitykseen - ja se on ihminen, joka on arka, syyllisyyttä tunteva, tilanteensa tiedostava sekä heikoilla oleva.
Tarkoitin sitä, että haetussa paketissa on jäljellä. Minulla on ystäviä joilljoilla sossu on auttanut. Myös vammaistuki on yksi vaihtoehto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisten pitäisi päästä psykologille ja terapiaan, jotta saisivat muutakin hoitoa kuin rauhoittavat. Pahimpaan hätään lääkettä ilman muuta, mutta myös keskusteluapua ja opettelua tunteiden säätelyyn. Ahdistuksesta oppii pois.
Koska en ole varakas, niin joudun käyttämään kunnallisia palveluita. Jos menen "kallonkutistajien" hoitopiiriin, niin siellä alkaa ahdistelu SSRI-lääkkeillä. Todella mielelläni menisin terapiaan, mutta koska kieltäydyn syömästä noita SSRI-lääkkeitä, niin minun on turha hakeutua terveyskeskusta pidemmälle. Ja vaikka joku voisikin "oppia ahdistuksesta pois", niin se ei tarkoita, että kaikki voisivat, sillä ahdistustakin on monenlaista. Ja me kun olemme kuitenkin yksilöitä, niin se mistä joku selviää olkiaan kohauttamalla, voi jollain toisella ahdistaa koko loppuelämän.
Ap
Anteeksi inhottavuuteni mutta kuulostaa tekosyyltä. Kyllä, tiedän että terapia on kallista mutta jos on pienituloinen niin sossu auttaa. Muuten edes sen kerran kuussa saa tingittyä kyllä jostain. Toki rauhoittavat on helpompi tie kuin sitoutua usean vuoden terapiaan, joka vaatii ihan hemmetisti. Minusta on kuitenkin hyvä että bentsojen syöntiin puututaan koska sitä ei yleensä huvikseen tapahdu. Siis puuttumista. Tämä kaupunki on kuulemma tiukka bentsojen määräämisessä. Mulle sanottiin että entä en varmasti tule saamaan. Mitään ongelmaa ei ole ollut. Uusin 30 tablettia kerran vuodessa. Entisiä saattaa olla jäljellä tuolloin reilusti. Olen kärsinyt aiemmin todella vaikeasta paniikkihäiriöstä ja rauhoittavia meni päivittäin, pahimmillaan jopa 10. Silti mulle on aina uusittu, jopa keskellä yötä päivystyksessä. Suosittelisin että mietit ihan rehellisesti itseksesi että oliko hoitajallakin syytä nostaa aihe esille? Harvoin ne muuten puuttuu. Todennäköisesti sulla on ongelma tai on huomattu että aidon itsesi auttamisen sijaan olet nyt vahingollisella lääketiellä. Tsemppiä!
Saat anteeksi vaikka oletkin melko umpimielinen ihminen. Olen jo aiemmin ollut mielenterveysyksikön asiakkaana yli kymmenen vuotta sitten ja jouduin lopettamaan sen koska sain ehdot; joko syön alan syömään SSRI-lääkkeitä tai hoitosuhde loppuu. Ja loppuihan se. Sinulla ei selvästikään riitä ymmärrys ko. aiheeseen, joten en tuhlaa sinuun tämän enempää aikaa. Älä ota itseesi. Et vain ole riittävän asiantunteva, että voisin ottaa sinut vakavasti.
Luinkin tämän ketjun ja jos olet sä niin asenteesi on kyllä hyökkäävä. Olen käynyt kunnallisella terapeutilla jossa jonotin puolitoista vuotta yksityiseen terapiaan. Olen käynyt yksityisellä 6 vuotta, ensin Kela korvasi osan, sitten lääkinnällinen kuntoutus ja loput omasta pussista. Hyvin pienillä tuloilla mutta muusta tinkien. Halusin ehdottomasti eroon lääkkeistä ja pahimmista traumoista ja paniikkikohtauksista joiden takia olen ollut useaan otteeseen sairaalahoidossa. Unilääkkeet, rauhoittavat ja sepram olivat vuosia päivittäisessä käytössä. Nykyään menee keskimäärin diapam kerran kahdessa kuukaudessa. Olisin voinut nakata hanskat tiskiin, jatkaa lääkkeiden syöntiä lopun ikäni ja katkeroitua mutta päätin yrittää toista tietä. Vasta lääkkeistä eroon päästyäni tajuan niiden sivuoireet.
Normaalisti en ole hyökkäävä ihminen, paitsi epäkohtia kohtaan. Sinullakin on sellainen mielisairaus, että kuvittelet pienessä mielessäsi kaikkien elämän oman elämäsi kaltaiseksi. Minä tarvitsen diapameja jånnitystilojeni laukaisemiseen, en narkkaamiseen. Jos sinun elämääsi lääkkeiden oikein käyttäminenkin on ollut niin haitallista, että sinun on pitänyt niistä erkaantua, niin sama ei koske meitä kaikkia. Miksi minun pitäisi elää jännittyneenä eristäytyneenä elämäni, jos on olemassa diapam-niminen lääke, jonka avulla pystyn elämään normaalia työssäkäyvän elämää? Onko niin vaikeaa ymmärtää, että täällä on meitä traumatisoituneita ihmisiä, jotka emme pysty normaaliin elämään koskaan ilman lääkkeitä? Vai onko ongelmana se, että käyttämäni lääke on suosittu myös päihdekäyttäjien suosiossa? Mikä sinut ylipäätään saa moralisoimaan minua?
Ap
Ensinnäkään mä en usko, että kukaan haluaa syödä lääkkeitä. Toisekseen, lääkkeiden tuomia sivuoireita ei välttämättä huomaa kun syö lääkkeitä. Bentsot jo itsessään lisää ahdistusta, joten kierre on ikävä. Se ei liity mitenkään sinuun tai minuun että minusta on yleisellä tasolla hyvä, että bentsojen syöntiä tarkkaillaan ja tarvittaessa puututaan. Niistä pitäisi aina pyrkiä eroon. Mielestäni itseään pitäisi aina hoitaa muillakin kuin lääkkeillä. Vaikean traumataustan omaavana tiedän kyllä että ihmisiä on eri taustoista. Sen sijaan on täysin sinun päässäsi se, että kuvittelet minun ajattelevan kaikilla olevan samanlaista kuin minulla. Niin en sanonut enkä ajattele. Mutta ajattelen kyllä olevani hyvä esimerkki siitä miten voi kuntoutua todella pohjalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisten pitäisi päästä psykologille ja terapiaan, jotta saisivat muutakin hoitoa kuin rauhoittavat. Pahimpaan hätään lääkettä ilman muuta, mutta myös keskusteluapua ja opettelua tunteiden säätelyyn. Ahdistuksesta oppii pois.
Koska en ole varakas, niin joudun käyttämään kunnallisia palveluita. Jos menen "kallonkutistajien" hoitopiiriin, niin siellä alkaa ahdistelu SSRI-lääkkeillä. Todella mielelläni menisin terapiaan, mutta koska kieltäydyn syömästä noita SSRI-lääkkeitä, niin minun on turha hakeutua terveyskeskusta pidemmälle. Ja vaikka joku voisikin "oppia ahdistuksesta pois", niin se ei tarkoita, että kaikki voisivat, sillä ahdistustakin on monenlaista. Ja me kun olemme kuitenkin yksilöitä, niin se mistä joku selviää olkiaan kohauttamalla, voi jollain toisella ahdistaa koko loppuelämän.
Ap
Anteeksi inhottavuuteni mutta kuulostaa tekosyyltä. Kyllä, tiedän että terapia on kallista mutta jos on pienituloinen niin sossu auttaa. Muuten edes sen kerran kuussa saa tingittyä kyllä jostain. Toki rauhoittavat on helpompi tie kuin sitoutua usean vuoden terapiaan, joka vaatii ihan hemmetisti. Minusta on kuitenkin hyvä että bentsojen syöntiin puututaan koska sitä ei yleensä huvikseen tapahdu. Siis puuttumista. Tämä kaupunki on kuulemma tiukka bentsojen määräämisessä. Mulle sanottiin että entä en varmasti tule saamaan. Mitään ongelmaa ei ole ollut. Uusin 30 tablettia kerran vuodessa. Entisiä saattaa olla jäljellä tuolloin reilusti. Olen kärsinyt aiemmin todella vaikeasta paniikkihäiriöstä ja rauhoittavia meni päivittäin, pahimmillaan jopa 10. Silti mulle on aina uusittu, jopa keskellä yötä päivystyksessä. Suosittelisin että mietit ihan rehellisesti itseksesi että oliko hoitajallakin syytä nostaa aihe esille? Harvoin ne muuten puuttuu. Todennäköisesti sulla on ongelma tai on huomattu että aidon itsesi auttamisen sijaan olet nyt vahingollisella lääketiellä. Tsemppiä!
Saat anteeksi vaikka oletkin melko umpimielinen ihminen. Olen jo aiemmin ollut mielenterveysyksikön asiakkaana yli kymmenen vuotta sitten ja jouduin lopettamaan sen koska sain ehdot; joko syön alan syömään SSRI-lääkkeitä tai hoitosuhde loppuu. Ja loppuihan se. Sinulla ei selvästikään riitä ymmärrys ko. aiheeseen, joten en tuhlaa sinuun tämän enempää aikaa. Älä ota itseesi. Et vain ole riittävän asiantunteva, että voisin ottaa sinut vakavasti.
Luinkin tämän ketjun ja jos olet sä niin asenteesi on kyllä hyökkäävä. Olen käynyt kunnallisella terapeutilla jossa jonotin puolitoista vuotta yksityiseen terapiaan. Olen käynyt yksityisellä 6 vuotta, ensin Kela korvasi osan, sitten lääkinnällinen kuntoutus ja loput omasta pussista. Hyvin pienillä tuloilla mutta muusta tinkien. Halusin ehdottomasti eroon lääkkeistä ja pahimmista traumoista ja paniikkikohtauksista joiden takia olen ollut useaan otteeseen sairaalahoidossa. Unilääkkeet, rauhoittavat ja sepram olivat vuosia päivittäisessä käytössä. Nykyään menee keskimäärin diapam kerran kahdessa kuukaudessa. Olisin voinut nakata hanskat tiskiin, jatkaa lääkkeiden syöntiä lopun ikäni ja katkeroitua mutta päätin yrittää toista tietä. Vasta lääkkeistä eroon päästyäni tajuan niiden sivuoireet.
Normaalisti en ole hyökkäävä ihminen, paitsi epäkohtia kohtaan. Sinullakin on sellainen mielisairaus, että kuvittelet pienessä mielessäsi kaikkien elämän oman elämäsi kaltaiseksi. Minä tarvitsen diapameja jånnitystilojeni laukaisemiseen, en narkkaamiseen. Jos sinun elämääsi lääkkeiden oikein käyttäminenkin on ollut niin haitallista, että sinun on pitänyt niistä erkaantua, niin sama ei koske meitä kaikkia. Miksi minun pitäisi elää jännittyneenä eristäytyneenä elämäni, jos on olemassa diapam-niminen lääke, jonka avulla pystyn elämään normaalia työssäkäyvän elämää? Onko niin vaikeaa ymmärtää, että täällä on meitä traumatisoituneita ihmisiä, jotka emme pysty normaaliin elämään koskaan ilman lääkkeitä? Vai onko ongelmana se, että käyttämäni lääke on suosittu myös päihdekäyttäjien suosiossa? Mikä sinut ylipäätään saa moralisoimaan minua?
Ap
Lisään vielä, että itse asiassa se olit sinä, joka puutuit minun elämääni ja sanoit etten ymmärrä mitään terapiasta tai lääkkeistä. Johon kerroin lyhyesti ja pääpiirteittäin kuntoutuslääkitystaustaani, josta taas sait ajatuksen, että minä kuvittelenmuilla olevan samanlaista. Potilaita ei kyllä auta sekään, että loputtomiin hyysätään. Oma terapeuttini on aivan huippu ja on kyllä potkinut myös perseelle kun vointini on sen sallinut. Sillä hetkellä on ärsyttänyt todella paljon ja on tehnyt mieli haistattaa paskat mutta asiaa mietittyäni olen ymmärtänyt että puhui asiaa. Ja ei, tämäkään ei liity sinuun vaan yleisestisiihen että hoitoalan ihmiset ei välttämättä vittumaisuuttaan asioita sano.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisten pitäisi päästä psykologille ja terapiaan, jotta saisivat muutakin hoitoa kuin rauhoittavat. Pahimpaan hätään lääkettä ilman muuta, mutta myös keskusteluapua ja opettelua tunteiden säätelyyn. Ahdistuksesta oppii pois.
Koska en ole varakas, niin joudun käyttämään kunnallisia palveluita. Jos menen "kallonkutistajien" hoitopiiriin, niin siellä alkaa ahdistelu SSRI-lääkkeillä. Todella mielelläni menisin terapiaan, mutta koska kieltäydyn syömästä noita SSRI-lääkkeitä, niin minun on turha hakeutua terveyskeskusta pidemmälle. Ja vaikka joku voisikin "oppia ahdistuksesta pois", niin se ei tarkoita, että kaikki voisivat, sillä ahdistustakin on monenlaista. Ja me kun olemme kuitenkin yksilöitä, niin se mistä joku selviää olkiaan kohauttamalla, voi jollain toisella ahdistaa koko loppuelämän.
Ap
Anteeksi inhottavuuteni mutta kuulostaa tekosyyltä. Kyllä, tiedän että terapia on kallista mutta jos on pienituloinen niin sossu auttaa. Muuten edes sen kerran kuussa saa tingittyä kyllä jostain. Toki rauhoittavat on helpompi tie kuin sitoutua usean vuoden terapiaan, joka vaatii ihan hemmetisti. Minusta on kuitenkin hyvä että bentsojen syöntiin puututaan koska sitä ei yleensä huvikseen tapahdu. Siis puuttumista. Tämä kaupunki on kuulemma tiukka bentsojen määräämisessä. Mulle sanottiin että entä en varmasti tule saamaan. Mitään ongelmaa ei ole ollut. Uusin 30 tablettia kerran vuodessa. Entisiä saattaa olla jäljellä tuolloin reilusti. Olen kärsinyt aiemmin todella vaikeasta paniikkihäiriöstä ja rauhoittavia meni päivittäin, pahimmillaan jopa 10. Silti mulle on aina uusittu, jopa keskellä yötä päivystyksessä. Suosittelisin että mietit ihan rehellisesti itseksesi että oliko hoitajallakin syytä nostaa aihe esille? Harvoin ne muuten puuttuu. Todennäköisesti sulla on ongelma tai on huomattu että aidon itsesi auttamisen sijaan olet nyt vahingollisella lääketiellä. Tsemppiä!
Saat anteeksi vaikka oletkin melko umpimielinen ihminen. Olen jo aiemmin ollut mielenterveysyksikön asiakkaana yli kymmenen vuotta sitten ja jouduin lopettamaan sen koska sain ehdot; joko syön alan syömään SSRI-lääkkeitä tai hoitosuhde loppuu. Ja loppuihan se. Sinulla ei selvästikään riitä ymmärrys ko. aiheeseen, joten en tuhlaa sinuun tämän enempää aikaa. Älä ota itseesi. Et vain ole riittävän asiantunteva, että voisin ottaa sinut vakavasti.
Luinkin tämän ketjun ja jos olet sä niin asenteesi on kyllä hyökkäävä. Olen käynyt kunnallisella terapeutilla jossa jonotin puolitoista vuotta yksityiseen terapiaan. Olen käynyt yksityisellä 6 vuotta, ensin Kela korvasi osan, sitten lääkinnällinen kuntoutus ja loput omasta pussista. Hyvin pienillä tuloilla mutta muusta tinkien. Halusin ehdottomasti eroon lääkkeistä ja pahimmista traumoista ja paniikkikohtauksista joiden takia olen ollut useaan otteeseen sairaalahoidossa. Unilääkkeet, rauhoittavat ja sepram olivat vuosia päivittäisessä käytössä. Nykyään menee keskimäärin diapam kerran kahdessa kuukaudessa. Olisin voinut nakata hanskat tiskiin, jatkaa lääkkeiden syöntiä lopun ikäni ja katkeroitua mutta päätin yrittää toista tietä. Vasta lääkkeistä eroon päästyäni tajuan niiden sivuoireet.
Normaalisti en ole hyökkäävä ihminen, paitsi epäkohtia kohtaan. Sinullakin on sellainen mielisairaus, että kuvittelet pienessä mielessäsi kaikkien elämän oman elämäsi kaltaiseksi. Minä tarvitsen diapameja jånnitystilojeni laukaisemiseen, en narkkaamiseen. Jos sinun elämääsi lääkkeiden oikein käyttäminenkin on ollut niin haitallista, että sinun on pitänyt niistä erkaantua, niin sama ei koske meitä kaikkia. Miksi minun pitäisi elää jännittyneenä eristäytyneenä elämäni, jos on olemassa diapam-niminen lääke, jonka avulla pystyn elämään normaalia työssäkäyvän elämää? Onko niin vaikeaa ymmärtää, että täällä on meitä traumatisoituneita ihmisiä, jotka emme pysty normaaliin elämään koskaan ilman lääkkeitä? Vai onko ongelmana se, että käyttämäni lääke on suosittu myös päihdekäyttäjien suosiossa? Mikä sinut ylipäätään saa moralisoimaan minua?
Ap
Ai tää ap on taas tämä yksi sama aggressiivinen hullu, joka riehuu monissa päihdekeskusteluissa massapeukuttaen viestejä 👏
Ei näytä kovin hyvin lääkkeet auttavan, ehkä olisi aika harkita jotain muuta hoitokeinoa...
"Mun mielestä toi lääkkeiden käytön arviointi on todella tärkeää ja sen pitäisi olla vielä paljon kovempaa."
Uutiset ovat jo kertoneet, että kun kyseisten lääkkeiden _ saantia on rankasti jo kiristetty_, on kyseisten lääkkeiden tarvitsijoista ja käyttäjistä iso osa siirtynyt huumeiden käyttöön korvaten puuttuvat lääkkeet. Mallin kiristäminehän alkoi Yhdysvalloissa jo aikaa sitten ja siellä homma ensin havaittiin ja sama on menossa Suomessa.
Joku kirjoitti, että kyselisi A-klinikalta reseptejä. Ei siellä kuuleman mukaan saa ko. lääkkeisiin minkäänlaisia reseptejä.
Alue: Aihe vapaa
Luinkin tämän ketjun ja jos olet sä niin asenteesi on kyllä hyökkäävä. Olen käynyt kunnallisella terapeutilla jossa jonotin puolitoista vuotta yksityiseen terapiaan. Olen käynyt yksityisellä 6 vuotta, ensin Kela korvasi osan, sitten lääkinnällinen kuntoutus ja loput omasta pussista. Hyvin pienillä tuloilla mutta muusta tinkien. Halusin ehdottomasti eroon lääkkeistä ja pahimmista traumoista ja paniikkikohtauksista joiden takia olen ollut useaan otteeseen sairaalahoidossa. Unilääkkeet, rauhoittavat ja sepram olivat vuosia päivittäisessä käytössä. Nykyään menee keskimäärin diapam kerran kahdessa kuukaudessa. Olisin voinut nakata hanskat tiskiin, jatkaa lääkkeiden syöntiä lopun ikäni ja katkeroitua mutta päätin yrittää toista tietä. Vasta lääkkeistä eroon päästyäni tajuan niiden sivuoireet.