Lue keskustelun säännöt.
Soitin lääkäriaikaa rauhoittavien lääkkeiden uusimista varten ja hoitaja...
10.03.2018 |
..puhelimessa kohteli jälleen kerran kuin jotain narkkaria. Jos minulle on määrätty ko. lääkettä jo vuosikaudet, niin mikä intressi tuolla hoitajalla oli kysellä mihin vaivaan sitä määrätään ja että olenko a-klinikan kanssa hoitosuhteessa?
Vittuako se sille kuuluu ja tietää itsekin, että kyseisen lääkkeen reseptin uusinta vaatii aina lääkärin näkemisen, eli totaalisen turhiakin kysymyksiä kaikenlisäksi.
Halusikohan hän vain päästä piilovittuilemaan? Kuvitteli varmaan pienessä päässään, että tuon lääkkeen käyttäjän on pakko olla joku narkki.
Joo, kunhan purkauduin...
Kommentit (189)
Vierailija kirjoitti:
Ap:llä 100 tbl:n pakkaus ketää 200 pvää, jolloin tabletteja menee keskinmäärin 2 kpl/pvä. Mielestäni kohtuulliseen iso määrä "ei säännölliseen käyttöön". Jos näin on mennyt useita useita vuosia, olkoonkin että määrä on joskus ollut huomattavasti isompi, kyseesssä on säännöllinen käyttö, johon tulisi saada taukoa. Sairaanhoitajina kohtaamme paljon lääkkeiden väärinkäyttäjiä ja meidän on pakko puuttua reseptien uusimispyyntöihin niin ikävältä kuin se voi soittajista tuntuakin. Kyseessä ei kuitenkaan ole v-tuilu, vaan teemme työtämme. Siihen kuuluu välittäminen ja potilaan hoidon tarpeen selvittäminen. Ikävää, jos se otetaan kettuiluna , tahdomme kuitenkin vain potilaan parasta. Ja se ei aina kulje käsi kädessä potilaan "minä itse tiedän mikä minulle on parasta"-käsityksen kanssa. Toivon, että ap pystyisi ymmärtämään myös tämän toisen näkökulman asiasta.
Miten olet päässyt lääkelaskun tentistä läpi? Et kyllä kunniaa tee kollegoillesi. XXDD Nyt heti takaisin koulunpenkille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on osa sen duunia. Anna nyt herranjestas hoitajan tehdä työnsä. Tuskin sitä henkilökohtaisesti kiinnostaa sun lääkitykses, mutta ammattilaisena hänen on esitettävä sinulle kysymyksiä lääkkeisiin liittyen. Kestä se tai sitten olet hakematta enää lääkkeitä.
Nyt onkin kyse juuri siitä, että hänen tehtäviinsä kuului vastata puhelimeen, ottaa tietoni ylös ja antaa aika lääkärille. Hänen tehtäviinsä ei kuulunut jauhaa mitään a-klinikka paskaa, mutta jostain omituista syystä hän koki tarvetta tehdä niin.
Jos ahdistut niin kovasti puhelimessa puhumisesta niin mikset tilaa aikaa lääkärille netistä ihan itse?
Yksityiselle pääsee ilman sairaanhoitajan arviointia. No mut, siitähän pitääkin maksaa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on osa sen duunia. Anna nyt herranjestas hoitajan tehdä työnsä. Tuskin sitä henkilökohtaisesti kiinnostaa sun lääkitykses, mutta ammattilaisena hänen on esitettävä sinulle kysymyksiä lääkkeisiin liittyen. Kestä se tai sitten olet hakematta enää lääkkeitä.
Nyt onkin kyse juuri siitä, että hänen tehtäviinsä kuului vastata puhelimeen, ottaa tietoni ylös ja antaa aika lääkärille. Hänen tehtäviinsä ei kuulunut jauhaa mitään a-klinikka paskaa, mutta jostain omituista syystä hän koki tarvetta tehdä niin.
Jos ahdistut niin kovasti puhelimessa puhumisesta niin mikset tilaa aikaa lääkärille netistä ihan itse?
Yksityiselle pääsee ilman sairaanhoitajan arviointia. No mut, siitähän pitääkin maksaa...
Mistä sait päähäsi, että ahdistun puhelimessa puhumisesta? Ja vastasitkin jo ihan itse tuohon miksi en mene yksityiselle: kalliimpi ja saan lääkkeeni kunnalliseltakin. Mikäs sinua rassaa noin paljon siinä, jos minä tulen av:lle purkamaan tuntojani hoitajasta, joka ei ole perillä hänelle määrätyistä työtehtävistä ja siitä kuinka ajanvaraajaa kohtaan käyttäydytään?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko se sitten ainoa mekanismi ahdistuksen poistoon, että huumataan aivot? Eikö näiden tilalle voisi sitten keksiä sellaiset lääkkeet, jotka eivät aiheuta riippuvuutta?
Ikävä kyllä, henkisesti kehittymättömälle on. Joillain ei ole myöskään "voimia" kohdata ollenkaan negatiivisia tunteita tai ajatuksia, vaan muuten ovat heti tyyliin hyppäämässä junan alle. Mielialaan ja ahdistukseen auttavat lääkkeet ovat näille ihmisille erittäin tarpeellista tekohengitystä.
Uskon, että nämä ovat pitkälti persoonaan, älykkyyteen ja geeneihin liittyviä ominaisuuksia. Ei sille välttämättä itse mitään voi, että on henkisesti ns. heikompaa tekoa.
Totta, ovat persoonaan ja älykkyyteen, herkkyyteen ja geeneihin liittyviä ominaisuuksia. Monesti olen toivonut olevani kaltaisesi tavallinen nobody, ei mitään suurta, ei suuntaan eikä toiseen. Ihan vaan tavallinen, sanan varsinaisessa merkityksessä. Olisi huomattavasti helpompaa elää tätä elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen ei tarvitse mitään rauhoittavia lääkkeitä.
Te lampaat olette täysin lääkefirmojen talutusnuorassa.Olet onnekas, jos et ole kokenut tilannetta, jossa tarvitsisit rauhoittavia lääkkeitä. Itse käytin rauhoittavia sen jälkeen kun olin löytänyt kihlattuni hirttäytyneenä.
Äitini, jolla on sama asenne kun aloituksen hoitajalla, oli sitä mieltä että ei rauhoittavia tarviya, nehän vain turruttaa.Kyllä, turruttavat muutaman tunnin kerrallaan niin että ahdistus ei ole täysin lamauttava ja saa asioita tehdyksi, ei niitä ole tarkoituskaan syödä joka hetki vuosikausia.
Näinpä. En minäkään ilman rauhoittavia ois saanut hoidettua kuolleen 19-vuotiaan poikani asioita, kuten kämpän irtisanomista, yliopistolle ilmoitusta, tavaroiden kuskausta pois pojan kotoa ja hautajaisia. Lääkkeillä henkisesti turraksi ja hommat hoitui melko konemaisesti.
Mitenhän ihminen selvisi tuollaisesta muutama kymmenen vuotta sitten, kun lääkkeitä ei määrätty samaan tahtiin?
Mistä kumpuaa tämä viha ja moralisointi siitä, kun jotkut, yksittäiset ihmiset joskus, lyhytaikaisesti, erittäin kuormittavassa elämäntilanteessa käyttävät rauuhoittavia lääkkeitä, että pystyvät tekemään ns. pakolliset hommat? Masennuslääkkeet eivät näissä tilanteissa ehdi auttaa.
Joskus rauhoittavat ja masennuslääkkeet aloitetaan samaan aikaan, ja kun masennuslääkkeet alkavat muutaman viikon kuluttua vaikuttaa, rauhoittavat jätetään pois.
Muutama vuosikymmen sitten erään tuttavani lapsi teki itsemurhan. Tuttavani hyppi seinille, ulvoi hysteerisenä, ei syönyt, nukkunut. Ei voinut kuvitellakaan, että järjestelisi pakollisia asioita tai huolehtisi muista lapsista.
Soitin hänen puolestaan terveskeskukseen ja hain hänelle rauhoittavareseptin. Lääkkeiden avulla hän selvisi pahimman yli, noin kuukauden. Sitten hän lopetti lääkkeet.
Jokainen ihminen on joskus ahdistunut. Mutta jos et ole kokenut sietämätöntä ahdistusta, et voi tietää, miltä se tuntuu. Jos on niin ahdistunut, että hyppii seinille, ei voi nukkua viikkokausiin, ruoka ei mene alas, itkee 24/7, niin miten selviät arjesta?
Masennuslääkkeet eivät auta tai sovi kaikille. Joillain ihmisillä vaihtoehdot ovat rauhoittavat, viina tai itsemurha, joista kaksi jälkimmäistä tekee varmasti ihmisen työkyvyttömäksi.
Eräällä tuttavallani on paha kahvikuppineuroosi eikä hän pystynyt koskaan kahvittelemaan/syömään muiden seurassa. Hän kävi kolme vuotta psykoterapiassa. Hänelle kokeiltiin monet masennuslääkkeet. Ainut, mistä hän sai apua, oli pieni annos rauhoittavaa ennen ko. tilanteita, ei jatkuvasti.
Onko joku sitä mieltä, että tämän ihmisen pitäisi loppuikänsä juoda kahvit yms. yksin (eli ei vieraita eikä kyläilyjä, ei matkoja, ei juhlia, ei ruokailua työpäivän aikana, ei baari-iltoja jne) ja hän on heikkoa ainesta, kun joutuu turvautumaan rauhoittaviin?
Jokaisella on vain yksi elämä ja eikö ole kohtuullista, että hänen ei tarvitse koko ajan suunnattomasti kärsiä? Ajatus näyttää olevan, että kun MINÄ pärjään ilman rauhoittavia, niin MUIDENKIN on pärjättävä. Ihmisten tilanteet ja tuskat eivät ole vertailukelpoiset.
Aikasempina vuosikymmeninä bentsoja on kirjoitettu paljon enemmän kuin nykyään. Nythän monet terveyskeskukset ovat julistautuneet täysin bentsovapaiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitähän kommentteja tästä ketjusta on poistettu? Kuka on huomannut oman kommenttinsa kadonneen? Vaikka havaitsin kyllä itsekin idioottimaista jankkaamista, niin en huomannut yhtäkään kommenttia, joka olisi pitänyt jälkisensuroida. Mielenkiinnosta haluaisin tietää...
Ap
Eipä tuolta kai ole kuin yksi poistettu, kun oma kommenttisi on 89/90 ketjun viimeisenä kommenttina.
Jos käyt kaikki viestit läpi, näet mistä kohdasta yksi numero puuttuu, ja saatat saada vihiä siitä, minkälainen kommentti siinä välissä on ollut. Jos joku on ehtinyt vastata siihen ennen poistoa, löytyy poistettu kommentti vastauksestakin.
Kaksi kommenttia on ainakin kadonnut.
Niin, nyt on. Silloin, kun aiempi viesti kirjoitettiin, oli vasta yksi poistettu. Jos nyt kirjoitan, että kello on 16.30, et toivottavasti tule kertomaan minun olevan väärässä, kun kello on 16.32.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hämmentävä asenne. Lääkkeitä popsitaan kuin karkkia. Ei mietitä haittavaikutuksia tai aiheuttaako lääke riippuvuutta. Ymmärrän kyllä sokeritautisen lääkkeen käytön, mutta jatkuva Buranan syöminen on vaarallista.
Ei kyllä hyvältä näytä ihmisten asenne...
Pidetään ihan normaalina jotain psyykelääkkeiden ja rauhoittavien käyttöä. Moni idiootti vielä käyttää alkoholia samaan aikaan. Ei oteta minkäänlaista vastuuta omasta olosta ja terveydestä, vaan kuvitellaan, että lääkärin määräämä nappi vie kaikki ongelmat pois.Vai pesiytyykö tänne palstalle ja nettiin ne sairaimmat tapaukset?
Siis mitä tarkoitat, ettei oteta vastuuta omasta olosta ja terveydestä?
Esim. itse olen käynyt terapiassa lähes 10 vuotta, ensimmäiset 200 kertaa Kelan tukemana, sitten omalla rahalla. Kalliiksi on tullut.
Kuntoilen, ulkoilen, syön terveellisesti jne. Fyysinen terveyteni on erittäin hyvä.
Silti tarvitsen ajoittain rauhoittavia masennuslääkkeiden lisäksi. Oireeni johtuvat vuosikausien seksuaalisesta hyväksikäytöstä lapsuudessani.
Miten voin vielä itse auttaa tilannettani? Otan rauhoittavia tilanteissa, joissa tulee valtava halu vahingoittaa itseäni, mikä on erittäin tyypillistä taustani omaavilla ihmisillä.
Mitään oireita ei minusta ulospäin näy vieraille ihmisille. Jos joku tietäisi minun käyttävän joskus rauhoittavia, hän todennäköisesti pitäisi minua viihdekäyttäjänä tai sellaisena, joka ei siedä täysin normaalia, jokaisen ihmisen elämään kuuluvaa ahdistusta eikä ota vastuuta elämästään.
Muistakaa, että emme tiedä toisten elämästä. Emme tiedä, millaisia taakkoja kukin kantaa. Kaikki eivät oireile ulospäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen ei tarvitse mitään rauhoittavia lääkkeitä.
Te lampaat olette täysin lääkefirmojen talutusnuorassa.Olet onnekas, jos et ole kokenut tilannetta, jossa tarvitsisit rauhoittavia lääkkeitä. Itse käytin rauhoittavia sen jälkeen kun olin löytänyt kihlattuni hirttäytyneenä.
Äitini, jolla on sama asenne kun aloituksen hoitajalla, oli sitä mieltä että ei rauhoittavia tarviya, nehän vain turruttaa.Kyllä, turruttavat muutaman tunnin kerrallaan niin että ahdistus ei ole täysin lamauttava ja saa asioita tehdyksi, ei niitä ole tarkoituskaan syödä joka hetki vuosikausia.
Näinpä. En minäkään ilman rauhoittavia ois saanut hoidettua kuolleen 19-vuotiaan poikani asioita, kuten kämpän irtisanomista, yliopistolle ilmoitusta, tavaroiden kuskausta pois pojan kotoa ja hautajaisia. Lääkkeillä henkisesti turraksi ja hommat hoitui melko konemaisesti.
Mitenhän ihminen selvisi tuollaisesta muutama kymmenen vuotta sitten, kun lääkkeitä ei määrätty samaan tahtiin?
Mistä kumpuaa tämä viha ja moralisointi siitä, kun jotkut, yksittäiset ihmiset joskus, lyhytaikaisesti, erittäin kuormittavassa elämäntilanteessa käyttävät rauuhoittavia lääkkeitä, että pystyvät tekemään ns. pakolliset hommat? Masennuslääkkeet eivät näissä tilanteissa ehdi auttaa.
Joskus rauhoittavat ja masennuslääkkeet aloitetaan samaan aikaan, ja kun masennuslääkkeet alkavat muutaman viikon kuluttua vaikuttaa, rauhoittavat jätetään pois.
Muutama vuosikymmen sitten erään tuttavani lapsi teki itsemurhan. Tuttavani hyppi seinille, ulvoi hysteerisenä, ei syönyt, nukkunut. Ei voinut kuvitellakaan, että järjestelisi pakollisia asioita tai huolehtisi muista lapsista.
Soitin hänen puolestaan terveskeskukseen ja hain hänelle rauhoittavareseptin. Lääkkeiden avulla hän selvisi pahimman yli, noin kuukauden. Sitten hän lopetti lääkkeet.
Jokainen ihminen on joskus ahdistunut. Mutta jos et ole kokenut sietämätöntä ahdistusta, et voi tietää, miltä se tuntuu. Jos on niin ahdistunut, että hyppii seinille, ei voi nukkua viikkokausiin, ruoka ei mene alas, itkee 24/7, niin miten selviät arjesta?
Masennuslääkkeet eivät auta tai sovi kaikille. Joillain ihmisillä vaihtoehdot ovat rauhoittavat, viina tai itsemurha, joista kaksi jälkimmäistä tekee varmasti ihmisen työkyvyttömäksi.
Eräällä tuttavallani on paha kahvikuppineuroosi eikä hän pystynyt koskaan kahvittelemaan/syömään muiden seurassa. Hän kävi kolme vuotta psykoterapiassa. Hänelle kokeiltiin monet masennuslääkkeet. Ainut, mistä hän sai apua, oli pieni annos rauhoittavaa ennen ko. tilanteita, ei jatkuvasti.
Onko joku sitä mieltä, että tämän ihmisen pitäisi loppuikänsä juoda kahvit yms. yksin (eli ei vieraita eikä kyläilyjä, ei matkoja, ei juhlia, ei ruokailua työpäivän aikana, ei baari-iltoja jne) ja hän on heikkoa ainesta, kun joutuu turvautumaan rauhoittaviin?
Jokaisella on vain yksi elämä ja eikö ole kohtuullista, että hänen ei tarvitse koko ajan suunnattomasti kärsiä? Ajatus näyttää olevan, että kun MINÄ pärjään ilman rauhoittavia, niin MUIDENKIN on pärjättävä. Ihmisten tilanteet ja tuskat eivät ole vertailukelpoiset.
Aikasempina vuosikymmeninä bentsoja on kirjoitettu paljon enemmän kuin nykyään. Nythän monet terveyskeskukset ovat julistautuneet täysin bentsovapaiksi.
Hyvä kirjoitus. Ihmisten tilanteet ja lääkityksentarpeet eivät todellakaan ole vertailukelpoisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ihmetytä tätä ketjua lukiessa, miksi jopa terminaalivaiheen potilailta pihdataan lääkkeitä kipuun ja ahdistukseen. Kummallisia asenteita ihmisillä nykyaikana.
Monet rauhoittavien käyttöä arvostelevat ottavat silloin tällöin alkoa. Sitä otetaan juhlissa tai töiden jälkeen, kun stressaa. En tarkoita humalahakuista juomista.
Jos et ota juhlissa alkoa, sinua ihmetellään. On normaalia haluta hieman ottaa.
Miten se, että silloin tällöin, siis vain silloin tällöin, ottaa bentsotabletin, on jotenkin suurempi paha? En tarkoita tässäkään humalahakuista ottamista, vaan lievään rentoutumisentunteeseen riittävää määrää.
Hääohjelmissa morsian naukkailee alkoa ennen vihkimistä ja häissä viina todella virtaa. Mikähän meteli nousisi, jos morsian sanoisi, että otan nyt Diapamin jännitykseen?
Toki on ongelmakäyttäjiä molemmissa ryhmissä. Kuitenkin useat käyttävät niin alkoa tai bentsoja vain silloin tällöin eivätkä humalahakuisesti. Miksi vain toinen on sosiaalisesti hyväksyttyä?
Eräs psykiatri sanoi, että hänestä pieni bentsomäärä silloin tällöin olisi vähemmän haitallista kuin ryyppy. En viitsi hänen nimeään tässä mainita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on osa sen duunia. Anna nyt herranjestas hoitajan tehdä työnsä. Tuskin sitä henkilökohtaisesti kiinnostaa sun lääkitykses, mutta ammattilaisena hänen on esitettävä sinulle kysymyksiä lääkkeisiin liittyen. Kestä se tai sitten olet hakematta enää lääkkeitä.
Nyt onkin kyse juuri siitä, että hänen tehtäviinsä kuului vastata puhelimeen, ottaa tietoni ylös ja antaa aika lääkärille. Hänen tehtäviinsä ei kuulunut jauhaa mitään a-klinikka paskaa, mutta jostain omituista syystä hän koki tarvetta tehdä niin.
Jos ahdistut niin kovasti puhelimessa puhumisesta niin mikset tilaa aikaa lääkärille netistä ihan itse?
Yksityiselle pääsee ilman sairaanhoitajan arviointia. No mut, siitähän pitääkin maksaa...Mistä sait päähäsi, että ahdistun puhelimessa puhumisesta? Ja vastasitkin jo ihan itse tuohon miksi en mene yksityiselle: kalliimpi ja saan lääkkeeni kunnalliseltakin. Mikäs sinua rassaa noin paljon siinä, jos minä tulen av:lle purkamaan tuntojani hoitajasta, joka ei ole perillä hänelle määrätyistä työtehtävistä ja siitä kuinka ajanvaraajaa kohtaan käyttäydytään?
Ap
Terveydenhoito ei ole mitään asiakaspalvelua, jossa sinä päätät mitä haluat. Hoitajat tekevät hoidon tarpeen arviointia, joten he todellakin päättävät ihan tasan sen, näätkö sinä lääkäriä vai et.
Minulla rauhoittavat eivät aiheuta mitään rentoutumista tai hyvää olo vaan NORMAALIN olon. Sellaisen joka ihmisellä on kun ei ahdista jäätävästi. Ahdistus on ihmisellä normaali tunne ja kuuluu elämään, mutta ahdistuneisuushäiriö voi palata ja viedä toimintakyvyn ilman lääkitystä.
Väärinkäyttäjien vuoksi on todella ikävää että tällaiset ihmiset jotka käyttävät lääkärin ohjeen mukaan joutuvat kohtaamaan todella paljon ennakkoluuloja. Ja itsekin kuuluin noihin lääkkeen käytön arvostelijoihin ennen omaa sairastumistani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hämmentävä asenne. Lääkkeitä popsitaan kuin karkkia. Ei mietitä haittavaikutuksia tai aiheuttaako lääke riippuvuutta. Ymmärrän kyllä sokeritautisen lääkkeen käytön, mutta jatkuva Buranan syöminen on vaarallista.
Ei kyllä hyvältä näytä ihmisten asenne...
Pidetään ihan normaalina jotain psyykelääkkeiden ja rauhoittavien käyttöä. Moni idiootti vielä käyttää alkoholia samaan aikaan. Ei oteta minkäänlaista vastuuta omasta olosta ja terveydestä, vaan kuvitellaan, että lääkärin määräämä nappi vie kaikki ongelmat pois.Vai pesiytyykö tänne palstalle ja nettiin ne sairaimmat tapaukset?
Asenne? Psyykenlääkkeiden (mukaanlukien rauhoittavien) käyttö ON normaalia tietyissä tilanteissa. Kyse ei ole asenteesta. Mielenterveysongelmat eivät ole asenneongelmia.
Moni idiootti.... Siis onko lääkkeentarvitsija idiootti?
En toivo tällaista, mutta jos sen viestin kirjoittaja, jolle vastaan, itse joutuisi esim. vuosikausien brutaalin työpaikkakiusaamisen kohteeksi tai vaikkapa joukkoraiskauksen uhriksi, eikä hän selviäsi yksinkertaisistakaan päivittäisistä toimista (esim. suihkussakäynnistä) valtavan ahdistuksensa takia, mikähän hänen asenne sitten olisi?
Kyse ei ole luonteen heikkoudesta, älykkyydestä tai tyhmyydestä. Kyse ei ole omasta valinnasta eikä asenteesta. Kyse on yleensä hyvin traumaattisista kokemuksista. Ja nimenomaan hyvin traumatisoivista kokemuksista, ei ns. normaaleista pettymyksistä ja epämukavista kokemuksista.
Monesti traumatisoituneet ovat mestareita piilottamaan oireensa vieraiden ihmisten läsnäollessa. Tästä voi tulla käsitys, että ei heitä oikeasti mikään vaivaa vaan viihdekäyttäjiä ovat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hämmentävä asenne. Lääkkeitä popsitaan kuin karkkia. Ei mietitä haittavaikutuksia tai aiheuttaako lääke riippuvuutta. Ymmärrän kyllä sokeritautisen lääkkeen käytön, mutta jatkuva Buranan syöminen on vaarallista.
Ei kyllä hyvältä näytä ihmisten asenne...
Pidetään ihan normaalina jotain psyykelääkkeiden ja rauhoittavien käyttöä. Moni idiootti vielä käyttää alkoholia samaan aikaan. Ei oteta minkäänlaista vastuuta omasta olosta ja terveydestä, vaan kuvitellaan, että lääkärin määräämä nappi vie kaikki ongelmat pois.Vai pesiytyykö tänne palstalle ja nettiin ne sairaimmat tapaukset?
Siis mitä tarkoitat, ettei oteta vastuuta omasta olosta ja terveydestä?
Esim. itse olen käynyt terapiassa lähes 10 vuotta, ensimmäiset 200 kertaa Kelan tukemana, sitten omalla rahalla. Kalliiksi on tullut.
Kuntoilen, ulkoilen, syön terveellisesti jne. Fyysinen terveyteni on erittäin hyvä.
Silti tarvitsen ajoittain rauhoittavia masennuslääkkeiden lisäksi. Oireeni johtuvat vuosikausien seksuaalisesta hyväksikäytöstä lapsuudessani.
Miten voin vielä itse auttaa tilannettani? Otan rauhoittavia tilanteissa, joissa tulee valtava halu vahingoittaa itseäni, mikä on erittäin tyypillistä taustani omaavilla ihmisillä.
Mitään oireita ei minusta ulospäin näy vieraille ihmisille. Jos joku tietäisi minun käyttävän joskus rauhoittavia, hän todennäköisesti pitäisi minua viihdekäyttäjänä tai sellaisena, joka ei siedä täysin normaalia, jokaisen ihmisen elämään kuuluvaa ahdistusta eikä ota vastuuta elämästään.
Muistakaa, että emme tiedä toisten elämästä. Emme tiedä, millaisia taakkoja kukin kantaa. Kaikki eivät oireile ulospäin.
Syöt suklaata ja runkkaat..noin tunnin aluksi..koska urheilu ei auttanut
Jos tarvitsisin rauhoittavia hankkisin ne Hesarilta enkä terkkarista, juuri tuontyyppisten hoitajien takia.
Mulle ei suostuttu uusimaan unilääke reseptiä, on myös ahdistuneisuushäiriö josta unettomuus johtuu kai. Söin imovanea. Noh, en alistunut unettoman kohtaloon vaan hain lääkkeet kadulta. Diapamia 10 mg. Auttaa ahdistukseen, nukun hyvin, jaksan käydä töissä ja urheilla. En koe mitään huonoa omatuntoa, aina ei laki ja moraali kohtaa, ainakaan tässä asiassa. Eikä lääkärit aina ymmärrä mikä on sinulle parasta. Olin pitkään työttömänä, enkä imovanellakaan saanut näin hyviä unia, kun yöllä heräsin lisää ottamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko se sitten ainoa mekanismi ahdistuksen poistoon, että huumataan aivot? Eikö näiden tilalle voisi sitten keksiä sellaiset lääkkeet, jotka eivät aiheuta riippuvuutta?
Voisi keksiä, mutta se on vaikeampaa, koska lääkkeiden keksiminen on erittäin pitkä prosessi. Tällä hetkellä riippuvuutta aiheuttamatonta ahdistukseen auttavaa lääkettä ei ole.
Mikä pitkä prosessi?
Kannabista kasvaa luonnossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko se sitten ainoa mekanismi ahdistuksen poistoon, että huumataan aivot? Eikö näiden tilalle voisi sitten keksiä sellaiset lääkkeet, jotka eivät aiheuta riippuvuutta?
Ikävä kyllä, henkisesti kehittymättömälle on. Joillain ei ole myöskään "voimia" kohdata ollenkaan negatiivisia tunteita tai ajatuksia, vaan muuten ovat heti tyyliin hyppäämässä junan alle. Mielialaan ja ahdistukseen auttavat lääkkeet ovat näille ihmisille erittäin tarpeellista tekohengitystä.
Uskon, että nämä ovat pitkälti persoonaan, älykkyyteen ja geeneihin liittyviä ominaisuuksia. Ei sille välttämättä itse mitään voi, että on henkisesti ns. heikompaa tekoa.
Niin on se kumma kun sotaan lähtee reippaita tasapainoisia yksilöitä ja sitten sieltä palaa hermoheikkoja pillerinpopsijoita.
Tämä sotaesimerkki tuli mieleen siitä, että vaikka olen keski-ikäinen nainen olen joutunut sodan kanssa tekemisiin. Sitä ei päällepäin kukaan näe, mutta se näkyy tiettyinä fobioina. Tämä esimerkki taas oli siksi, että kukaan ei päällepäin tiedä mitä toinen on joutunut kokemaan. Kidutus murtaa jokaisen jossain vaiheessa. Mitä jos vanhempi kiduttaa vaikka lievästi tai henkisesti lastaan koko elämän ajan? Miten lapsen psyyke kestää sen, vaikka olisi syntynyt vahvoilla geeneillä ja tunteettomana? Välillä ärsyttää suunnattomasti elämää kokemattomien besserwissereiden kommentit.
Bentsojahan juuri määrättiin esim. 90 luvulla paljon helpommin. Ne ovat kaikkein tehokkaimpia lääkkeitä ahdistukseen. Nykyään niiden sijaan suositaan SSRI lääkkeitä mutta niiden vaikutusta täytyy odottaa viikkoja eivätkä ne aina auta yhtä hyvin.