Millaista on vauva arki?

Yhdysviivallista.

Se on sellasta kotona kökkimistä kuin tämä koronatimekin. Yöllä tosin valvotaan ja päivällä siivotaan vaan rutkasti enemmän.

Vähän ärsyttävä tuo provokatiivinen yhdyssanavirhe, mutta jos jätetään se huomioimatta niin ihanaa ja onnellista, mutta raskasta, unenpuutteista ja työntäyteistä.

Meidän kuopus nyt 10 kk ja tämä on ulkoilua, syömistä, nukkumista 😄 ja muutoin seurustelua.

Parasta aikaa lapsuudessa, vaikka on kokemusta koliikista ja muusta, niin jostain syystä sitä vauvan itkua vaan sietää paljon enemmän kuin isompien lasten perseilyä.

Vauvat on pieniä ihmisiä, ja siten hekin ovat yksilöitä, ja kun vielä jokaisen vauvan vanhempikin on oma erilainen yksilönsä, on varmasti vauva-arkea niin monta kuin perhettäkin.

Tällä hetkellä arki välillä vähän ykstoikkoista, mutta ihan mukavaa. Vauva 10 kk vanha.

Vauvalla melko säännöllinen päivärytmi, joka korostuu etenkin nyt korona-aika, kun aiemmin kylästeltiin useampana päivänä viikossa. Yöt nukkuu onneksi jo heräilemättä. Ja illalla jää myös omaa ja puolison kanssa yhteistä aikaa, kun vauva menee jo seitsämältä unille. Arki kyllä huomattavasti helpottunut alkuajoista.

Mä sain tuolla otsikolla kuvan veljestäni, joka nukkui nukkuva vauva rinnan päällä

Kiitos vastauksista! Lisää kiitos!

Kuten jo mainittiin, vauvat ovat yksilöitä. Mutta ylipäätään arki on palkitsevaa, kun vauva oppii uutta ihan joka päivä. Uusia ääniä ilmaantuu, samoin liikkuminen kehittyy ihan silmissä. Ruokailun opettelu on tietenkin sottaista, mutta sitäkin on hurmaavaa seurata, kun selvästi vauva erottaa mieleiset ja ei-niin-mieleiset maut. Palkitsevinta on kuitenkin se vuorovaikutus: mikään ei ole niin ihanaa kuin se vilpitön ilo ja rakkaus, joka loistaa vauvan katseessa.

Totuuden nimessä on sanottava, että arki on myös raskasta, jos vauva on kipeä, saa hampaita, tai nukkuu muusta syystä huonosti. Mutta positiivisia puolia on kuitenkin paljon enemmän!

Oli ihan helve*tiä. Lapsi itki, itki ja itki. Nukkui huonosti ja päiväunia vain rattaita työnnettäessä. Sairastuin masennukseen, halusin kuol*la.

Onneksi on jo takana päin ja lapsi on nyt ihana, suloinen pieni ihminen.

Paska haisee ja pillit soi.

Vierailija kirjoitti:

Se on sellasta kotona kökkimistä kuin tämä koronatimekin. Yöllä tosin valvotaan ja päivällä siivotaan vaan rutkasti enemmän.

Samaa meinasin sanoa, että kotikaranteeniin verrattavissa oleva homma. Paitsi että seurana on enemmän tai vähemmän rääkyvä lapsi ja mitään ei voi oikeastaan itse tehdä silloin kun haluaisi (syödä, nukkua, peseytyä).

Meidän 4kk vauva on oikein helppo ja tyytyväinen tapaus. Nukkuu yöllä 7-8 tuntia putkeen, hereillä ollessa on iloinen ja höpöttelee menemään. Nukkuu yhdet pitkät päiväunet ja on sillä tyytyväinen.

Vähän on tylsää, kun nyt ei pääse käymään vauva-kahviloissa ja muskarissa, muuten tämä on ihanaa aikaa. Mulla ei oo ollut ongelmia keksiä itselle tekemistä, tykkään askarrella vauvalle leluja ja ommella vaatteita, teen hyvää ruokaa, kaikkea mihin ei aiemmin ole ollut aikaa.

Mä en olisi ikinä uskonut, että vauva-arki voi olla nöin ihanaa ja leppoisaa. Kaikenlaisia kauhutarinoita aina kuulee, meidän arki on kyl kaukana siitä.

Ainaista tuhnunhajua ja rääkymistä.

Meillä vauva 7kk ja nautin joka hetkestä ❤️ Ensimmäiset pari kuukautta olivat raskaita ja kaikki oli niin uutta, mutta siitä se hiljalleen alkoi helpottaa. Nyt on ihan parasta seurata vauvan touhuja ja nähdä, miten nopeasti hän oppii uusia taitoja. Ja vauvan kanssa höpöttely sekä kikattelu on ihanaa! Meillä kiinteiden syöminen lähti mallikkaasti käyntiin ja rintaruokinta on jo minimissään (kohta lopetan kokonaan). Pitkät vaunulenkit ovat myös meidän mieleen.

Ihan hirveää. Olo on kuin vankilassa olisi, paitsi että sielläkin varmaan saa peseytyä, syödä ja nukkua suhteellisen rauhassa. Vauvaperheessä ei saa. Kaikki yöt valvotaan ja päivällä pitäisi jaksaa touhuta ja leikittää koko päivä, vaikka olo on aivan hirveä. Väsymys tuntuu ihan fyysisenä kipuna. Joka paikkaa särkee. Elämänilo katoaa täysin. Sitä haluaisi vain nukkua tai k*olla, ihan sama.

Vasta myöhemmin elämä alkaa näyttää valoisammalta. Kun lapsi oppii tekemään asioita itsekin ja nukkuu yönsä paremmin. Ensimmäinen vuosi on hirveä!

Ensmmäisen vauvan kanssa vauva-arki oli rentoa siihen 8 kk ikään asti. Vauva nukkui aamupäiväunet, pitkät iltapäiväunet ja itse katsoin tv:tä vauvan nukkuessa. Kun mies tuli kotiin, kävin ryhmäliikuntatunneilla. Iltaisin oli haasteellista nukuttaa lasta, joka söi pullovauva.

Toista vauvaa imetin. Ja vauva kulki mukana ratas-kaukaloyhdistelmässä, kun esikoisen kanssa käytiin kerhoissa, leikkipuistoissa ja tavattiin muita äitejä ja lapsia. Mahtavaa aikaa.

Iltapäiväunet vauva nukkui kotona. Kuntoilin paljon.