Miehelle nettona 4500 e/kk, mulle 1800 e/kk: miten jakaisitte?

Vierailija kirjoitti:

Avioliitot päättyvät koko ero on tai toisen kuolemaan. Jos ei ole avioeroa, kaikki pannaan puoliksi.

Oikoluettuna:

Avioliitot päättyvät joko eroon tai toisen kuolemaan. Jos ei ole avioehtoa, kaikki pannaan puoliksi.

Vierailija kirjoitti:

Huvittaa, kuinka matalapalkkanaiset täällä harmittelevat. Onneksi itse olen kouluttautunut rahakkaalle alalle ja tienaan jopa tuhlattavaksi asti. Miehelläni samat tienestit, joten jaoista ei tarvitse huolehtia. Kahdelle lapsellemme onneksi voimme kustantaa elämän, jota kaveripiirissä ehkä jopa kadehditaan.

AP:lta kysyisin, että jos säästöt niin merkitsevät, niin miksi alunperin kouluttauduit matalapalkka-alalle?

Olen 19-vuotiaana valinnut yliopistotutkinnon, joka ei takaa korkeaa tulotasoa. Lasten ja työelämän ohessa ei ole ollut aikaa/jaksamista/kiinnostusta hankkia uutta tutkintoa. En silloin kuvitellut että mieheni ja minun tuloissa tulee olemaan iso ero enkä varsinkaan, että mies haluaa mun laittavan kaikki palkkani yhteiseen elämään haluten pitää ylimääräiset rahat itsellään. Olin suhteessa rakkaudesta ja yhteisymmärryksestä ja tämä on vasta viime vuosina muuttunut.

Kyllä meilläkin olisi hyvin rahaa tuhlattavaksi jos kaikki menisi yhteiseen kassaan. 

ap

Jätä se sika. Tää on tosin varmaan sanottu jo.

Toinen mahdollisuus on, että hommaat toisen työn niin saat tuplattua tulosi ja olette vähän niinkin sanantasoisia sen jälkeen. Nyt miehesi on erehtynyt alemman tason naiseen, mikä on virhe. Oikeastaan paras neuvo on tuo ensimmäinen.

Minä en olisi tehnyt useampaa lasta matalapalkkaisena vaikka miehellä olisikin hyvät tulot. 

Sitäkin olisi voinut miettiä etukäteen. Laittakaa kulut tulojen mukaan ja asunnon omistussuhteet maksukyvyn mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lukematta kaikkia kommentteja tahdon kommentoida, että luojan kiitos olen avioitunut suunnilleen samantuloisen miehen kanssa. Jos kuvittelen tilanteen toisin päin, niin tottakai haluaisin pitää kiinni siitä, mitä itse olen saavuttanut. Tietysti perheen hyvinvointi on tärkeintä, mutta jos puolisot kertakaikkiaan ovat kouluttautuneet ”eri elintasoon”, ei samaa voi vaatia. Itse kustantaisin myös enemmän kuin mielelläni suuremman osan perheen menoista, jotta yhdessä voitaisiin asua mukavasti ja matkustella. Jos aviomieheni tienaisi huomattavasti vähemmän, haluaisin luultavasti hänen tuntevan olevansa samaa ”luokkaa” minun kanssani.

Koulutus ei kerro palkkatasoa aina. Onko tärkeämpää löytää ala jota rakastaa, vai etsiä mahdollisimman isopalkkainen työ?

Putkimies voi tienata moninkertaisesti kuin joku tohtoriksi kouluttautunut humanisti, joka on kuitenkin kouluttautunut moninkertaisesti ja henkistä pääomaa voi olla sen mukaisesti. 

Toisaalta sillä hyvin tienaavalla putkimiehellä on enemmän sydämen sivistystä. Sydämensivistys lasketaan seuraavasti:

Sydämen sivistys (%) = 100 - koulusivistys (%)

Putkimies on käynyt ammattikoulun, joka vastaa porrasta 2 asteikolla peruskoulu-ammattikoulu-AMK/kandi-maisteri-tohtori. Näin ollen hänen koulusivistyksensä on 20 % ja sydämen sivistys 80 %.

Humanistitohtorille koulutus on 100 %, jolloin sydämen sivistykseksi tulee pyöreät 0 %.

Meillä tulot on vaihdelleet niin, että miehellä oli huomattavasti suuremmat tulot. Nykyään molempien tulot aika lailla samat, suuruusluokassa 5000-6000 ke/kk. Aina ollaan eletty vähemmän tienaavan elintason mukaan: menot mitoitetaan niin, että molemmat voi maksaa. Lieveilmiönä miestä pidettiin vielä taannoin persaukisena "kun ei ole autoa", vaikka tienasi tuolloinkin enemmän kuin häntä ilkkuneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lukematta kaikkia kommentteja tahdon kommentoida, että luojan kiitos olen avioitunut suunnilleen samantuloisen miehen kanssa. Jos kuvittelen tilanteen toisin päin, niin tottakai haluaisin pitää kiinni siitä, mitä itse olen saavuttanut. Tietysti perheen hyvinvointi on tärkeintä, mutta jos puolisot kertakaikkiaan ovat kouluttautuneet ”eri elintasoon”, ei samaa voi vaatia. Itse kustantaisin myös enemmän kuin mielelläni suuremman osan perheen menoista, jotta yhdessä voitaisiin asua mukavasti ja matkustella. Jos aviomieheni tienaisi huomattavasti vähemmän, haluaisin luultavasti hänen tuntevan olevansa samaa ”luokkaa” minun kanssani.

Koulutus ei kerro palkkatasoa aina. Onko tärkeämpää löytää ala jota rakastaa, vai etsiä mahdollisimman isopalkkainen työ?

Putkimies voi tienata moninkertaisesti kuin joku tohtoriksi kouluttautunut humanisti, joka on kuitenkin kouluttautunut moninkertaisesti ja henkistä pääomaa voi olla sen mukaisesti. 

Toisaalta sillä hyvin tienaavalla putkimiehellä on enemmän sydämen sivistystä. Sydämensivistys lasketaan seuraavasti:

Sydämen sivistys (%) = 100 - koulusivistys (%)

Putkimies on käynyt ammattikoulun, joka vastaa porrasta 2 asteikolla peruskoulu-ammattikoulu-AMK/kandi-maisteri-tohtori. Näin ollen hänen koulusivistyksensä on 20 % ja sydämen sivistys 80 %.

Humanistitohtorille koulutus on 100 %, jolloin sydämen sivistykseksi tulee pyöreät 0 %.

Suomeksi kirjoittamasi :

Putkimies >> sponsoroi ja antaa hölmöttää itseään >> sydämmellinen naisen mies unelma = vähän hölmö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huvittaa, kuinka matalapalkkanaiset täällä harmittelevat. Onneksi itse olen kouluttautunut rahakkaalle alalle ja tienaan jopa tuhlattavaksi asti. Miehelläni samat tienestit, joten jaoista ei tarvitse huolehtia. Kahdelle lapsellemme onneksi voimme kustantaa elämän, jota kaveripiirissä ehkä jopa kadehditaan.

AP:lta kysyisin, että jos säästöt niin merkitsevät, niin miksi alunperin kouluttauduit matalapalkka-alalle?

Olen 19-vuotiaana valinnut yliopistotutkinnon, joka ei takaa korkeaa tulotasoa. Lasten ja työelämän ohessa ei ole ollut aikaa/jaksamista/kiinnostusta hankkia uutta tutkintoa. En silloin kuvitellut että mieheni ja minun tuloissa tulee olemaan iso ero enkä varsinkaan, että mies haluaa mun laittavan kaikki palkkani yhteiseen elämään haluten pitää ylimääräiset rahat itsellään. Olin suhteessa rakkaudesta ja yhteisymmärryksestä ja tämä on vasta viime vuosina muuttunut.

Kyllä meilläkin olisi hyvin rahaa tuhlattavaksi jos kaikki menisi yhteiseen kassaan. 

ap

Siinä se taitaa olla pointti. Ap haluaa tuhlata ja mies ei pidä tuhlaamista järkevänä. Moni muu palstalainen onkin jo tedennut 3000 euron kk-menot tuhlaamiseksi. Mutta ap haluaa vielä tuhkatkin pesästä.

Vierailija kirjoitti:

Hieno ketju, luulisi jo sen yksinkertaisimman ja tyhmimmänkin miehen silmien aukeavan, avioliitto = on miehen kusetus.

Muutamat oppirahat jo maksaneena käytän nykyisin rahani ainoastaan itseeni, teen mitä haluan ja ennenkaikkea - minun ei tarvitse katsella jotakin opportunistista umpikieroa ãmmãã ja maksaa vielä tuon pahoinvointini aiheuttajan elintasoa ja järkeä vailla olevia älynvälähdyksiä siinä sivussa.

Avioliitto tai parisuhde on ehdoton No Go.

Ja tulee muistaa että nuo ovat miehelle myös täysin tarpeettomia tänä päivänä, koska naiset ovat tasa-arvon lumoissaan täysin huolimattomia perseistään ja ilman vähäisintäkään moraalia.

Viestisi luettuani en jäänyt ihmettelemään, miksi suhteesi ovat kariutuneet.

Avioliitto yhä nykyäänkin pidentää miehen elämää ja lisää onnellisuutta. Jos sinä et kykene useista yrityksistä huolimatta hyvään parisuhteeseen, syyllinen näkyy peilissä.

Vierailija kirjoitti:

Kai tämä on pohjousmainen/suomalainen ilmiö jaella avioliitossa sun- mun rahat. Asumme Euroopassa ja täällä on vielä paikoin selvää että mies maksaa. Avioeron sattuessa mies sitten vasta maksaakin sekä lapsille ja ex- vaimolle. Tosin täällä ei kaikilla naisilla ole mahdollista kun tehdä osa-aikaista työtä lasten päiväkotien ja koulujen vuoksi.

Missä maassa asut? Voisin muuttaa melkein minne tahansa, missä perhe on vielä perhe ja suku on suku!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hieno ketju, luulisi jo sen yksinkertaisimman ja tyhmimmänkin miehen silmien aukeavan, avioliitto = on miehen kusetus.

Muutamat oppirahat jo maksaneena käytän nykyisin rahani ainoastaan itseeni, teen mitä haluan ja ennenkaikkea - minun ei tarvitse katsella jotakin opportunistista umpikieroa ãmmãã ja maksaa vielä tuon pahoinvointini aiheuttajan elintasoa ja järkeä vailla olevia älynvälähdyksiä siinä sivussa.

Avioliitto tai parisuhde on ehdoton No Go.

Ja tulee muistaa että nuo ovat miehelle myös täysin tarpeettomia tänä päivänä, koska naiset ovat tasa-arvon lumoissaan täysin huolimattomia perseistään ja ilman vähäisintäkään moraalia.

Mites sitten suu pannaan jos nainen onkin se suurituloisempi?

Ja kustantaa enimmän osan yhteisistä kuluista?

Miten on varmaa ja voi varmistaa, että se onkin mies jolea on aina ja ikuisesti ne isommat tulot?

Sen takia ei kannata olla niin ehdoton ja rehvakas, kun elämä on ennalta-arvaamatonta ja voi sattua ihan mitä tahansa.

Vuoroin toisiaan tukien tilanteen mukaan on hyvä elämänohje.

Tosiaan monen miehen onkin parasta elää yksin rahakasansa päällä istuen ja sitä vartioiden. Siinähän sitä on hommaa ja ajankulua yhdelle miehelle yllinkyllin, ei siinä kumppania mihinkään tarvitakaan.

Näin kuten sanoit, on asia erittäin usein, mutta ainoastaan naisten kuvittelemassa haavemaailmassa, todellisuudessa ei juuri koskaan.

Ja siltikin jos näin sen yhden kerran olisi, niin kuka mies haluaa parisuhteeseen, jos sen kaiken ihanuuden on jo kokenut ?

Eli mitä nainen voi antaa miehelle parisuhteessa sellaista, että miehen kannattaisi siihen suostua ?

Aivan, niinpä.

Minä annan miehelleni rakkauteni, kunnioitukseni ja huolenpitoni. Hänen on parempi olla minun kanssani kuin yksin, koska tuen ja autan häntä vaikeina hetkinä. Antamani palaute kannustaa häntä ja auttaa luottamaan itseensä. Olen hänelle peili, johon katsomalla hän vahvistuu ja hänestä tulee päivä päivältä parempi ja ehjempi ihminen.

Tuo kaikki pätee myös toisin päin. Näin olemme kasvaneet yhteen, alkaa häämöttää jo 30-vuotishääpäivä.

Ja ethän pahastu, kun sanon, säälin sinua syvästi.

Kaikki on yhteistä. Meillä yhteiset tilit, ja yhteisest menot ja tulot. Joskus itse tienannut enemmän, joskus  mies tienannut enemmän. Tärkeintä on ehkä se, että meillä on samanlaiset kulutustottumukset ja prioriteetit. Muutenhan tällainen järjestely ei onnistuisi.

En ymmärrä tuota, että raha menee ihmisten edelle. Kyllä se kumppani on maailman tärkein ihminen, jonka arvoa ei voi rahassa mitata. 

Teille ei mitään ja mulle 6300 e/kk.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lukematta kaikkia kommentteja tahdon kommentoida, että luojan kiitos olen avioitunut suunnilleen samantuloisen miehen kanssa. Jos kuvittelen tilanteen toisin päin, niin tottakai haluaisin pitää kiinni siitä, mitä itse olen saavuttanut. Tietysti perheen hyvinvointi on tärkeintä, mutta jos puolisot kertakaikkiaan ovat kouluttautuneet ”eri elintasoon”, ei samaa voi vaatia. Itse kustantaisin myös enemmän kuin mielelläni suuremman osan perheen menoista, jotta yhdessä voitaisiin asua mukavasti ja matkustella. Jos aviomieheni tienaisi huomattavasti vähemmän, haluaisin luultavasti hänen tuntevan olevansa samaa ”luokkaa” minun kanssani.

Koulutus ei kerro palkkatasoa aina. Onko tärkeämpää löytää ala jota rakastaa, vai etsiä mahdollisimman isopalkkainen työ?

Putkimies voi tienata moninkertaisesti kuin joku tohtoriksi kouluttautunut humanisti, joka on kuitenkin kouluttautunut moninkertaisesti ja henkistä pääomaa voi olla sen mukaisesti. 

Toisaalta sillä hyvin tienaavalla putkimiehellä on enemmän sydämen sivistystä. Sydämensivistys lasketaan seuraavasti:

Sydämen sivistys (%) = 100 - koulusivistys (%)

Putkimies on käynyt ammattikoulun, joka vastaa porrasta 2 asteikolla peruskoulu-ammattikoulu-AMK/kandi-maisteri-tohtori. Näin ollen hänen koulusivistyksensä on 20 % ja sydämen sivistys 80 %.

Humanistitohtorille koulutus on 100 %, jolloin sydämen sivistykseksi tulee pyöreät 0 %.

Sydämen sivistystä voi olla kellä vain koulutustasoon katsomatta, ei korreloi.

Kun tämä porukka ymmärtää yleensä lähinnä lakia omien mielipiteidensä lisäksi, niin muistutettakoon: avioliittolain mukaan kumpikin puoliso osallistuu kykynsä mukaan perheen elatukseen.

Avioliitto on siis sellainen sopimus, jossa luovutaan kuluken tasajakoajatuksesta liiton aikana.

Älä mene naimisiin, jos et tätä siedä, älä oleta tätä jos et ole naimisissa.

Kyllähän tässä myös mies on hyväksikäyttäjä. Mies pistää pienempituloisen vaimon maksamaan tasan puolet, hyötymään mies siinä itsekin.

Isompipalkkainen ja pienempipalkkainen maksaa samanverran yhteisiä kuluja.

Samahan se on vuokralla ollessa kimppakämpässä. Paremmin tienaava saa etua siitä, että maksavat vuokran tasan Minun mielestäni se juuri voittaa jolle jää kulujen jälkeen enemmän rahaa?

Samaa mieltä olen, että jo vakiintuneessa parisuhteessa enemmän tienaava kompensoi kuluja maksamalla hiukan enemmän kuluista.

Luulisi olevan paha olla sen toisen puolesta jos toiselle jäisi aina kovin pieni määrä rahaa. Ja itselle aina riittävästi ja ylikin. Ainakin joskus sanoisin, että laita vaan vähemmän, minä laitan enemmän, sullahan on paljon pienempi palkka. Saat jotain kivaa itsellesi.

Koulutustasosta riippumatta yleensä naisella on pienempi palkka, se nyt on vaan niin, ilman että olisi millään lailla sen naisen oma *vika*.

Vierailija kirjoitti:

Kun tämä porukka ymmärtää yleensä lähinnä lakia omien mielipiteidensä lisäksi, niin muistutettakoon: avioliittolain mukaan kumpikin puoliso osallistuu kykynsä mukaan perheen elatukseen.

Avioliitto on siis sellainen sopimus, jossa luovutaan kuluken tasajakoajatuksesta liiton aikana.

Älä mene naimisiin, jos et tätä siedä, älä oleta tätä jos et ole naimisissa.

"Kummankin puolison tulee kykynsä mukaan ottaa osaa perheen yhteiseen talouteen ja puolisoiden elatukseen. Puolisoiden elatus käsittää puolisoiden yhteisten sekä kummankin henkilökohtaisten tarpeiden tyydyttämisen."

Oikeuskäytöä tämän soveltamisesta on niin vähän, että jälkimmäiset lauseesi ovat täysin omaa tulkintaasi. Ei voida sanoa, että laki velvoittaa tasaamaan nettotulot 50/50 puolisoiden kesken. Erittäin huono lain muotoilu tuo "kykynsä mukaan" ja "tapeiden tyydyttämisen", koska tuo jättää täysin auki määrän määrittelyn.

Onko tarpeet tyydytetty kun katto on pään päällä ja ruokaa jääkaapissa?

Vierailija kirjoitti:

Koulutustasosta riippumatta yleensä naisella on pienempi palkka, se nyt on vaan niin, ilman että olisi millään lailla sen naisen oma *vika*.

Mitä!? Naisen koulutusvalinta, alan valinta, opiskelumotivaatio, kunnianhimo/kunnianhimon puute, kyky neuvotella itselleen isompaa palkkaa, kyky priorisoida työ muun edelle jne.jne. Mikään näistä ei ole naisen oma vika? Se nyt vaan on niin.

Jösses mikä looseriasenne. Mulle nyt vaan kuuluu vähemmän kun olen nainen.

Miehelle 4500, sulle 1800.

Tämä olisi reilu jako.

Nämä miehet, jotka vaahtoavat 50/50 jaon puolesta, ovat usein itse todellisia lokkeja. Ruokakulut maksetaan puoliksi, vaikka miehet syövät enemmän. Auton kulut maksetaan puoliksi, vaikka mies kulkee autolla töihin, nainen julkisilla. Ja lisäksi nainen tekee suurimman osan kotitöistä. Kukahan on se oikea lokki?