Miehelle nettona 4500 e/kk, mulle 1800 e/kk: miten jakaisitte?

Vierailija kirjoitti:

Joko se, että molemmilta 80% yhteiselle tilille ja sieltä maksetaan pakolliset menot. Tai niinkuin itse tekisin - yhteinen talous, yhteiset rahat eli kaikki rahat yhteiselle tilille ja sieltä maksetaan eläminen.

No jos molemmat haluaa elämässään vähän erilaisia asioita. Mies tykkää rassata autoja ja hänelle riittää epäluotettavampi menopeli, mutta minä en halua jäädä pakkaseen taskulampun valossa ihmettelemään mikä moottorissa on vikana.... En yhteisillä rahoilla kehtaisi mennä autokauppaan tilaamaan itselleni uutta autoa, kun se ei millään mittapuulla ole järkevää. Onilla rahoillani voin sen tehdä, silloin en ole selitysvelvollinen kenellekään. Mieskin arvioi pyydettäessä harkitsemani auton tekniset ominaisuudet, mutta ei kommentoi hintaa.

Lainaan kyllä omaani miehelle pidemmälle matkalle. Mutta olen myös miehen autolla kulkiessani mennyt taksilla kotiin ja kertonut missä risteyksessä romu teki tenän, että saa hakea ihan itse sen sieltä pois.

19 vuoden avoliitto. Yhteisesti sovitut menot 50-50.

Kehutaan tyttöjen koulumenestystä, mutta jos eivät opi edes sitä, että pitää opiskella kielten lisäksi myös matemattiikkaa, fysiikkaa, kemiaa, yhteiskuntaoppia ym. päästäkseen alalle, jossa maksetaan hyviä palkkoja. Elämä on tahdon asia hyvin hyvin pitkälti. Ainakin pitää yrittää parhaansa. Silloin ei ole riippuvainen pätkääkään toisen puolison tuloista tai avioliitosta yms. vanhoillisista asiosita. Voi seurustella ja pitää oman asuntonsa, hankkia lapsia tai ei. Matkustella yms yms yms. Orjan rooli on häpeällinen, joten miksi sellaisen  hankkii, ihan vain laiskuuttaan. Eivät laiskat ole parhaita äitejäkään, se on todettu. Jos ei pärjää koulussa, miten voi tukea lastensa kouluttautumista ja menestystä. 

Jos on yhteiset rahat, niin pitää pystyä tekemään yhteisiä päätöksiä. Meillä tämä on toiminut hyvin. Kumpikin sanoo mielipiteensä, mutta kuuntelee hyvin toisen mielipiteen ja näkee asiat myös toisen kantilta. Näin tehden löytyy kompromissit ja loppujen lopuksi huomataan, että ollaankin asiasta samaa mieltä. Sopimista helpottaa sekin, että kumpikin haluaa tehdä toisen onnelliseksi, jonka vuoksi on helppo joustaa toisen suuntaan.

Vierailija kirjoitti:

Kehutaan tyttöjen koulumenestystä, mutta jos eivät opi edes sitä, että pitää opiskella kielten lisäksi myös matemattiikkaa, fysiikkaa, kemiaa, yhteiskuntaoppia ym. päästäkseen alalle, jossa maksetaan hyviä palkkoja. Elämä on tahdon asia hyvin hyvin pitkälti. Ainakin pitää yrittää parhaansa. Silloin ei ole riippuvainen pätkääkään toisen puolison tuloista tai avioliitosta yms. vanhoillisista asiosita. Voi seurustella ja pitää oman asuntonsa, hankkia lapsia tai ei. Matkustella yms yms yms. Orjan rooli on häpeällinen, joten miksi sellaisen  hankkii, ihan vain laiskuuttaan. Eivät laiskat ole parhaita äitejäkään, se on todettu. Jos ei pärjää koulussa, miten voi tukea lastensa kouluttautumista ja menestystä. 

Yhteiskuntaoppia :D

Täällä mammat lähes poikkeuksetta ilmoittaa tienaavansa nettona 5000-6000€.

Varmaan niin.

Vierailija kirjoitti:

Pettynyttähän kirjoitti:

On se outoa, jos perheessä on eri tulotasoja ja parempipalkkainen voi käyttää rahaa leveämmin, sekä tehdä enemmän/investoida itseensä. Se on hullua, sillä pienempipalkkainen jää alakynteen eikä saa samoja mahdollisuuksia elämässään/harrastuksissaan. Kotiäitiyttä ei arvosteta ja se on myös ongelmallista. Kuka haluaa jäädä kotiäidiksi, tai edes saada lapsia, jos tulot tai mille alalle olet kouluttanutunut, määrää kaiken? Naisilla on muutenkin huonompi tulotaso mutta sitten ollaan vielä sitä mieltä että jos mies tienaa enemmän, hän käyttäkööt rahansa itseensä/omistaa suuremman osuuden ja nainen sitten nuolee näppejään koska syntyi väärään sukupuoleen.

Puhun nyt 40 vuoden avioliittokokemuksena, miehenä, isänä ja isoisänä. En voi ymmärtää, miten rakkausavioliitossa ihmisillä voi olla erilainen elintaso ja varallisuus. Mielestäni silloin kyse on lähinnä jostain sopimuksesta, ei todellisesta parisuhteesta. 

40 vuoden aikana on tulomme vaihdelleet, enimmäkseen minulla on ollut suuremmat tulot, mutta välillä myös toisinpäin. Olemme aina omistaneet kaiken puoliksi ja säästöt sekä sijoitukset on pidetty koko ajan samansuuruisina ja meillä on toistemme tileihin myös käyttöoikeus ja näemme ne verkkopankissa. Kaikki menot maksamme yhteisistä tuloista ja molemmille jää saman verran käyttörahaa, jonka olemme sopineet keskenämme, ylimenevä säästetään ja sijoitetaan. En voisi katsoa peiliin, enkä puolisoani silmiin ja väittäväni rakastavani häntä, jos olisi toisin. Joskus meiltä on kysytty, että entä jos toinen eroaa ja vie puolet omaisuudesta. Vastaus on, että sitten niin käy ja se on ihan reilua. Suurempi murhe olisi parisuhteen kariutuminen, rahalla ei siinä olisi merkitystä. 

Juuri näin. Minäkin puhun tosin vain 34 vuoden avioliittokokemuksella. Naisena, äitinä,isoäitinä.

Enimmäkseen mies on tienannut enemmän, minä olen saanut enemmän perintöjä ja kaikki on mennyt yhteiseen hyvään.

Mies on kuluttanut enemmän, syönyt enemmän ja harrastukset ovat olleet kalliimpia. Ei siksi että tienaa enemmän vaan kiinnostuksen mukaan.

Olen tehnyt enemmän kotitöitä ja lastenhoitoa kun mies on ollut paljon työmatkoilla ja tehnyt pitkiä päiviä.

Jos olisi ollut tarkkaa, olisi mies joutunut palkkaamaan lastenhoitajan paikkaamaan työmatkojen ja ylitöiden aikaisia lastenhoitoja, tasanhan senkin olisi sitten pitänyt mennä.

Jos ero tulisi , murehtisin ihan muita asioita kuin menetettyä mökkiä tms

Raha on vain rahaa, ihmiset ja ihmissuhteet ovat se mikä merkitsee.

Tietenkään ei pidä tuntea itseään hyväksikäytetyksi ,jos näin on , täytyy miettiä mistä se johtuu.

Mutta sitten todella pitää tarkkaan ottaa huomioon kaikki, oma kulutus ja panos yhteisiin töihin myös

Jos mennään 50/50 niin kai molemmille on oma hylly jääkaapissa, lastenhoito hinnoiteltu ja menetetyt tulot äitiyslomalta on myös siirretty tilille. Itse en osaa kuvitella että kaikki raha olisi samassa potissa ja kyllä paremmin tienaava saa myös nauttia omista rahoista. Mutta perheessä ei voi olla kahta elintasoa. Mielestäni paras olisi jos molemmat laittiasivat 40% (tai mikä onkaan sopiva) tuloista yhteiselle tilille ja muut olisivat omaa rahaa. Ymmärrän selustan suojelemisen mutta nämä jaot ja kommentit täällä eivät ole perhe-elämää.

Ei kuulu. Olet mennyt naimisiin lukematta avioliittolakia. Eli allekirjoittanut sopimuksen sitä lukematta.

Molemmat maksaa perheen kulut 50/50 ja omat rahat käytetään miten haluaa, miks miehes pitäis maksaa sun lokkeilu

Meillä on miehen kanssa käytännössä samat tulot, mutta ruuan yms kulutuksen vuoksi hän laittaa 200€ enemmän yhteiselle tilille. Kyllä kulutus pitää huomioida myös yhteisellä tilillä. AP:n tapauksessa mies voisi laittaa esim 1500€ enemmän yhteiselle kompensoida käen koulutustaan.

Laita jalat ristiin jos mies ei suostu laittamaan palkkaansa yhteiselle tilille. Kyllä pari suhteessa rahat ja omaisuus pitää olla yhteistä. Meillä minä olen työtön ja mies töissä ja ymmärtää hyvin että minäkin haluan käyttörahaa.

Ap on mennyt tekemään sopimuksia joihin hänellä ei ole varaa: asuminen, harrastukset...

Mitä jos et olisi löytänyt tuota miestä vaan päätynyt yhteen jonkun kanssa joka tienaa saman kuin sinä. Kenen silloin pitäisi maksaa sun elämäsi, naapurinko?

Kyllä minun mielestäni tulot pitää olla yhteisiä. Minulle miehessä on tärkeämpää tulot kuin ulkonäkö näin rehellisesti sanoen. Varmasti 90% ihmisistä on samaa mieltä. Tulot kuitenkin suoraan kertovat millaista elintasoa on tulevaisuudessa luvassa.

Törkeälkä kuulostaa, jos samassa perheessä on kaksi eri elintasoa. Siinä ei ole kyse rakkaudesta.

Tämä keskustelu olisi helpompi hyväksyä jos noin 50% tapauksista suurituloisempi olisi nainen. Kuitenkin lähes kaikissa tapauksissa mies on suurituloisempi ja nainen haluaa hyötyä miehen rahoista. Naisilla puolestaan ei tunnu olevan haluja elättää miestä, vaikka itselleen hamuavat miesten rahoja..

Vierailija kirjoitti:

Törkeälkä kuulostaa, jos samassa perheessä on kaksi eri elintasoa. Siinä ei ole kyse rakkaudesta.

Oletko samaa mieltä myös niin päin, että itse olet isotuloisempi? Oletko valmis elättämään koti-isää?

Tuo on kyllä ihan hyvä pointti, että kuinka moni nainen on valmis painamaan pitkää päivää ja tekemään reissutyötä, jotta mies voi olla kotona lasten kanssa? Tähän vielä päälle käyttörahan maksaminen miehelle ja eläkerahasto kotonaolon ajalta.

En sano, etteikö tällaisia naisia olisi, mutta tämä tuntuu olevan se perussetti, jota naiset miehiltä vaativat, joten olisi mielenkiintoista luulla kuinka moni nainen on valmis samaan?

Vierailija kirjoitti:

Tuo on kyllä ihan hyvä pointti, että kuinka moni nainen on valmis painamaan pitkää päivää ja tekemään reissutyötä, jotta mies voi olla kotona lasten kanssa? Tähän vielä päälle käyttörahan maksaminen miehelle ja eläkerahasto kotonaolon ajalta.

En sano, etteikö tällaisia naisia olisi, mutta tämä tuntuu olevan se perussetti, jota naiset miehiltä vaativat, joten olisi mielenkiintoista luulla kuinka moni nainen on valmis samaan?

Ei juuri kukaan. Tasa-arvoon on vielä matkaa.

Naisena olisin valmis maksamaan miehen menot jos tulot olisi toisinpäin (mies 5000€/kk) minä kotona. Viimeistään silloin kun saadaan lapsi niin oletan että perheen tulot ovat molempien käytettävissä. Nyt mies maksaa asunnon menot ja ruoka maksetaan yleensä yhdessä. En siis saa käyttörahaa. En ole tyytyväinen tähän tilanteeseen koska onhan meillä eri elintaso.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Törkeälkä kuulostaa, jos samassa perheessä on kaksi eri elintasoa. Siinä ei ole kyse rakkaudesta.

Oletko samaa mieltä myös niin päin, että itse olet isotuloisempi? Oletko valmis elättämään koti-isää?

Meillä on näin. Kun lapset olivat pieniä, niin olin kotona lasten kanssa miehen tehdessä uraa. Nyt ollaan kahden. Mies on kotona peruspäivärahalla ja minä teen töitä. Kaikki on yhteistä. Säästöt menevät tasan kummallekin.