Miehelle nettona 4500 e/kk, mulle 1800 e/kk: miten jakaisitte?

MiesNelkyt kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun tämä porukka ymmärtää yleensä lähinnä lakia omien mielipiteidensä lisäksi, niin muistutettakoon: avioliittolain mukaan kumpikin puoliso osallistuu kykynsä mukaan perheen elatukseen.

Avioliitto on siis sellainen sopimus, jossa luovutaan kuluken tasajakoajatuksesta liiton aikana.

Älä mene naimisiin, jos et tätä siedä, älä oleta tätä jos et ole naimisissa.

"Kummankin puolison tulee kykynsä mukaan ottaa osaa perheen yhteiseen talouteen ja puolisoiden elatukseen. Puolisoiden elatus käsittää puolisoiden yhteisten sekä kummankin henkilökohtaisten tarpeiden tyydyttämisen."

Oikeuskäytöä tämän soveltamisesta on niin vähän, että jälkimmäiset lauseesi ovat täysin omaa tulkintaasi. Ei voida sanoa, että laki velvoittaa tasaamaan nettotulot 50/50 puolisoiden kesken. Erittäin huono lain muotoilu tuo "kykynsä mukaan" ja "tapeiden tyydyttämisen", koska tuo jättää täysin auki määrän määrittelyn.

Onko tarpeet tyydytetty kun katto on pään päällä ja ruokaa jääkaapissa?

Kämppiksenä asumisella kulut menee tasan. Asumiskulut laitetaan puoliksi, mutta jos toinen käyttää enemmän sähköä, hän myös maksaa enemmän. Kumpikin ostaa ja valmistaa omat ruokansa. Siivousvuorot laitetaan tasan, niistä tehdään vaikka taulukko, niin toinen ei pääse luistamaan vessanpesuvuoroistaan. Vessapaperitkin kumpikin hankkii itse eikä toisen papereita käytetä.

M44 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulutustasosta riippumatta yleensä naisella on pienempi palkka, se nyt on vaan niin, ilman että olisi millään lailla sen naisen oma *vika*.

Mitä!? Naisen koulutusvalinta, alan valinta, opiskelumotivaatio, kunnianhimo/kunnianhimon puute, kyky neuvotella itselleen isompaa palkkaa, kyky priorisoida työ muun edelle jne.jne. Mikään näistä ei ole naisen oma vika? Se nyt vaan on niin.

Jösses mikä looseriasenne. Mulle nyt vaan kuuluu vähemmän kun olen nainen.

No minä olen tavallinen ihminen ja tiedän vain tavallisten ihmisten palkkajakaumasta. Mutta esimerkiksi olin noin sadan henkilön yrityksessä akoinani, siellä oli niinsanottuja miesten töitä ja naisten töitä. Itse olin hallinto-osastolla, jossa suurin osa oli naisia.

Sitten oli toisella osastolla esimerkiksi asentajia, työnjohtaja jne, monesti alemmin koulutettuja.

Olin silloin luottamusmiehenä ja tiesin palkat sitä kautta. Kyllä miehillä oli tuntuvasti suurempi palkka naisiin nähden.

Toimihenkilöinä esimerkiksi sillon oltiin eri liitoissa, mutta tehtiin samantasoisia töitä, mutta miesvaltaisessa liitossa oli kaikenlaista tasokorotusta, puolitusta ja muuta kikkailua jolla vastaavaa työtä tekevä mies sai enemmän palkkaa. Samoin vuosittaiset liittojen neuvottelemat palkankorotukset oli miehillä ihan eri luokkaa jne.

Ja nainen ei voinut silloin muuttua mieheksi, eikä kait voi vieläkään, vaikka kaikenlaista yritystä vissiin nykyään on.

En tiedä mihin sinä perustat väitteesi, minä perustan oman käytännön tietoon ja kokemukseen.

Onhan tunnettua sanonta, että naisen euro on 80 senttiä?

MiesNelkyt kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun tämä porukka ymmärtää yleensä lähinnä lakia omien mielipiteidensä lisäksi, niin muistutettakoon: avioliittolain mukaan kumpikin puoliso osallistuu kykynsä mukaan perheen elatukseen.

Avioliitto on siis sellainen sopimus, jossa luovutaan kuluken tasajakoajatuksesta liiton aikana.

Älä mene naimisiin, jos et tätä siedä, älä oleta tätä jos et ole naimisissa.

"Kummankin puolison tulee kykynsä mukaan ottaa osaa perheen yhteiseen talouteen ja puolisoiden elatukseen. Puolisoiden elatus käsittää puolisoiden yhteisten sekä kummankin henkilökohtaisten tarpeiden tyydyttämisen."

Oikeuskäytöä tämän soveltamisesta on niin vähän, että jälkimmäiset lauseesi ovat täysin omaa tulkintaasi. Ei voida sanoa, että laki velvoittaa tasaamaan nettotulot 50/50 puolisoiden kesken. Erittäin huono lain muotoilu tuo "kykynsä mukaan" ja "tapeiden tyydyttämisen", koska tuo jättää täysin auki määrän määrittelyn.

Onko tarpeet tyydytetty kun katto on pään päällä ja ruokaa jääkaapissa?

Kykynsä mukaan on täsmälleen oikea muotoilu. Enempää ei voi tehdä kuin mihin kykenee. Nämä määrittelelyt eivät ole sukupuolesta riippuvia. Sama koskee yhtä lailla niin miestä kuin naista.

Vierailija kirjoitti:

Joskus tulee mieleen, miten päätyvät yhteen nää, joilla noin iso ero nettotuloissa. Koska bruttonahan se on sit ihan valtava.

Siivooja ja lääkäri?

Lähäri ja DI asiantuntijatehtävissä?

Postinkantaja ja ekonomi?

Rakkaus ei todellakaan tunne rajoja.

Mut jos on niin paljon rakkautta, ei kai jokin niin materiaalinen kuin tuloerot tunnu missään..?

Me ollaan opettajapariskunta. Silti toinen tienaa kolminkertaisesti toiseen verrattuna. Riippuu katsos työpaikasta ja työsuhteen luonteesta. Opetamme eri aloilla / oppiaineita. Koulutuspolitiikka vaikuttaa, myös lasten hankkiminen ja hoitaminen ovat vaikuttaneet. Toisen alalla on kysyntää työntekijöistä, toisen alalla ylitarjontaa. No, kun tapasimme, kumpikaan ei ollut vielä opettaja. Meillä on yhteinen talous. Ikinä ei ole tullut riitaa rahasta. Olemme perhe ja kaikki tulot ovat kotiin päin.

Vierailija kirjoitti:

Siis omistukset on 50/50 enkä niitä mihinkään vaihda.

Lähinnä nyt ottaa päähän se, että miehelle jää säästöön rahaa ja mulla menee melkein kaikki elämiseen. Mun mielestä naimisissa oleva ihminen ei voi käyttäytyä niin.

Haluaisin kuulla, kuinka moni pitäisi reiluna sitä, että molemmilla menisi palkasta suurin osa yhteiselle tilille? Mun mielestä ei ole reilua että toinen saa muhkean osuuden säästöön, kun pienempipalkkaiselta kaikki menee elämiseen.

ap

Tämä on tyypillinen naisten käsitys. Miehen rahat ovat myös naisen rahoja mutta toisin päin ei voi olla. Palkkaero vaikuttaa sen verran suurelta että oletan miehen käyttäneen opintoihin aikaa enemmän kuin sinä.  Täysin ansaittua tällöin myös saada omaa varallisuutta kasvatettua enemmän.

Jakaisin niin, että minä asuisin pispalan harjulla omakotitalossa ja akka hervannassa yksiössä vuokralla.

hoho kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis omistukset on 50/50 enkä niitä mihinkään vaihda.

Lähinnä nyt ottaa päähän se, että miehelle jää säästöön rahaa ja mulla menee melkein kaikki elämiseen. Mun mielestä naimisissa oleva ihminen ei voi käyttäytyä niin.

Haluaisin kuulla, kuinka moni pitäisi reiluna sitä, että molemmilla menisi palkasta suurin osa yhteiselle tilille? Mun mielestä ei ole reilua että toinen saa muhkean osuuden säästöön, kun pienempipalkkaiselta kaikki menee elämiseen.

ap

Tämä on tyypillinen naisten käsitys. Miehen rahat ovat myös naisen rahoja mutta toisin päin ei voi olla. Palkkaero vaikuttaa sen verran suurelta että oletan miehen käyttäneen opintoihin aikaa enemmän kuin sinä.  Täysin ansaittua tällöin myös saada omaa varallisuutta kasvatettua enemmän.

Miten niin toisin päin ei voi olla? Totta hemmetissä mun rahat on miehenkin rahoja, eli kun tilillä on rahaa, niin siirrän sitä ilomielin miehelle, jos tarve vaatii.

Täällä on jo monta kertoo sanottu, että opiskeluaika ei korreloi palkkaan. Kyllä fiksun ihmisen pitäisi tietääkin se jo.

Älä luule tietäväsi kaikkea, kun selkeästi et tiedä!

Olet siis tyypillinen LOMPAKKOHUORA.

Miehen rahoista sinulle ei kuulu pennin jeniä!

Vierailija kirjoitti:

Olet siis tyypillinen LOMPAKKOHUORA.

Miehen rahoista sinulle ei kuulu pennin jeniä!

Ja kuka maksaa lapsiperheen elämisen jos mä en ihan täysin omalla palkallani pysty miestäni elättämään?

Miehelle kuuluu omat rahat ja naisen kuuluu laittaa palkat perheen elämiseen?

Veikkaan, että perheen lomamatkat maksaa mies, mutta tätä ei tietenkään tässä huomioida.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me ollaan oltu 15 vuotta yhdessä ja kaikki on ollut yhteistä. Nyt mies keksi että laittaa palkkansa omalle tililleen ja maksaa vain puolet pakollisista menoista. Sitä rupes vituttamaan että minä hyödyn hänestä.

ap

Avioero havattavissa lähivuosina hmm...

No mutta hyvä ap:lle. Miehenkin rahat menee puoliksi. Anna vaan kerätä tilille sitä ja sitten ero 😀.

Mutta jos nykytilannetta ajatellaan, niin voisitte listata kaikki pakolliset menot kuukaudessa (siihen myös ruoka, pesuaineet yms., lasten vaatekulut, parturit yms) Useimmiten miehet ei tajua oikeasti kaikkia kuluja. Sovitte summan joka sinulle pitää jäädä noiden jälkeen (esim. 400 e). Siinä ehkä avautuu teidän molempien silmät, eikä kummallekaan tule tunne että toista elätetään, jos tiedetään tarkkaan että nämä ovat perheen kuluja, ei kenenkään henkilökohtaisia.

Ja jos mies edelleenkin on hölmö, niin sitten vaan sanot että sinun palkkasi ei riitä tähän asumismuotona, autoon, lapsimäärän. Vaihdatte pienempään asuntoon, vanhempaan autoon jne. Ja kyllä miehen olisi sitten pitänyt tuo etukäteen ymmärtää kun lapsia tehtiin, että ei ole varaa niihin 😀

Vierailija kirjoitti:

Huvittaa, kuinka matalapalkkanaiset täällä harmittelevat. Onneksi itse olen kouluttautunut rahakkaalle alalle ja tienaan jopa tuhlattavaksi asti. Miehelläni samat tienestit, joten jaoista ei tarvitse huolehtia. Kahdelle lapsellemme onneksi voimme kustantaa elämän, jota kaveripiirissä ehkä jopa kadehditaan.

AP:lta kysyisin, että jos säästöt niin merkitsevät, niin miksi alunperin kouluttauduit matalapalkka-alalle?

Vaikka tämä onkin hieman provosoiva, niin totuuden siemenkin on 😀

Itse olen aikoinani valinnut myös enemmän miesvaltaisen alan ja hyväpalkkaisen sellaisen. Ja onneksi olen saanut myös tyttäreni ymmärtämään tämän. En ymmärrä ollenkaan äitejä jotka hokevat tytöille että ei sinulla ole matikkapäätä yms. jo nuoresta saakka. Ei tarvitsekaan olla mikään matikkakyky, kunha vaan kirjoittaa edes lyhyen matikan Yo-kirjoituksissa. Ja hakee opiskelemaan alaa joka ei ole matalapalkka-ala.

Tiedän että kaikilla ei riitä pää opiskeluun, mutta niin hukkaanheitettyä on se että hyvillä todistuksilla mennään opiskelemaan huonosti palkattuja aloja. Ja miksi juuri naiset tekevät tätä?

Joko se, että molemmilta 80% yhteiselle tilille ja sieltä maksetaan pakolliset menot. Tai niinkuin itse tekisin - yhteinen talous, yhteiset rahat eli kaikki rahat yhteiselle tilille ja sieltä maksetaan eläminen.

No varmaan miehelle nettona 4500 e/kk, sulle 1800 e/kk.

Mitä oikein kuvittelit? Että sinulla olisi oikeus auttaa itsesi miehen lompakolle?

Vierailija kirjoitti:

Veikkaan, että perheen lomamatkat maksaa mies, mutta tätä ei tietenkään tässä huomioida.

Ei aloittaja sitä kieltänyt, etteikö maksaisi.

Aloittajahan sanoi, että mies päättää yksin matkoista ja muista isosita hankinnoista, (autoa ei osteta kun mies ei halua) hänellä ei ole sananvaltaa. Kun mies maksaa (ilmeisesti koska aloittajalle jää niin vähän käteen) niin tavallaan myös silloin hallitsee tällä tavoin elämää.

Vaikka aloittaja laittaa yhteiseen tilliin puolet, (josta kait maksetaan myös matkat?) niin silti mies määrää joistain asioista yksin.

Parisuhteessa silti, vaikka toinen tienaa enemmän, on tai pitäisi olla molemmilla päätös- ja sananvaltaa niissä asioissa jotka koskevat molempia? Kuin juuri yhteiset matkat.

Kuka suostuisi, että mennään yhdessä vain niihin miehen valitsemiin paikkoihin?

Ei se ole parisuhteen tarkoitus, että raha vaikuttaa noin paljon. Kyllä toisen pitää silloin tällöin tulla vastaan. Jos halutaan tasavertaista ja onnellista parisuhdetta.

Harvassa kuitenkaan on ne liitot, että ihan tasan saman verran kummatkin tienaavat vaikka toisin täällä monet meuhkaavat.

Usein se paremmin tienaavat ihan mielelläänkin tarjoaa jotain extraa. Molemmathan siinä hyötyvät kun yhdessä se nautitaan.

Yhteisiä menoja maksetaan suhteessa omiin tuloihin. 4500 euroa tienaava maksaa 3000 menoista n. 70% eli 2100 ja 1800 tienaava n. 30 % eli 900. Loput omat rahat kumpikin käyttää miten käyttää.

Mulla ja miehellä on yhteiset rahat, mutta tuloero on 300, joten sillä ei oo merkitystä. Jos mulla ois 4500 euron tulot, maksaisin tuon 70% yhteisistä menoista ja olisin sbteluad, mutta haluaisin myös osittain itse päättää omista ylijäävistä rahoista

.[/quote]

Tämä on ollut ap:n oma päätös, kukaan ei ole aseella uhaten pakottanut häntä hoitamaan lapsia 6 vuotta kotona. Luultavasti asiat on sovittu jo suhteen alussa kuntoon ja ap on itse suostunut näihin ehtoihin. Lisäksi olen varma, että koko perheen elättäminen on ollut miehen vastuulla silloin, kun ap on ollut kotiäitinä. Toisinsanoen kotiäidille on maksettu "palkkaa" omasta panoksestaan elinkulujen ja pakollisten menojen verran.[/quote]

Jaahas ja pakolliset kulut on sitten hyvää elämää vai? Eli jos äidiksi tullaan niin ei sitten olekaan oikeus vaatia muuta kuin apua "pakollisissa kuluissa"? Ja sitten vielä sanotaan, että ei saa rupsahtaa? Miten naisella sitten pitäisi olla varaa huolehtia itsestään, sekä omaan elämään psyykkisen hyvän olon nostattamiseen myös? Eihän tässä ole enää mitään järkeä!

On se outoa, jos perheessä on eri tulotasoja ja parempipalkkainen voi käyttää rahaa leveämmin, sekä tehdä enemmän/investoida itseensä. Se on hullua, sillä pienempipalkkainen jää alakynteen eikä saa samoja mahdollisuuksia elämässään/harrastuksissaan. Kotiäitiyttä ei arvosteta ja se on myös ongelmallista. Kuka haluaa jäädä kotiäidiksi, tai edes saada lapsia, jos tulot tai mille alalle olet kouluttanutunut, määrää kaiken? Naisilla on muutenkin huonompi tulotaso mutta sitten ollaan vielä sitä mieltä että jos mies tienaa enemmän, hän käyttäkööt rahansa itseensä/omistaa suuremman osuuden ja nainen sitten nuolee näppejään koska syntyi väärään sukupuoleen.

Pettynyttähän kirjoitti:

On se outoa, jos perheessä on eri tulotasoja ja parempipalkkainen voi käyttää rahaa leveämmin, sekä tehdä enemmän/investoida itseensä. Se on hullua, sillä pienempipalkkainen jää alakynteen eikä saa samoja mahdollisuuksia elämässään/harrastuksissaan. Kotiäitiyttä ei arvosteta ja se on myös ongelmallista. Kuka haluaa jäädä kotiäidiksi, tai edes saada lapsia, jos tulot tai mille alalle olet kouluttanutunut, määrää kaiken? Naisilla on muutenkin huonompi tulotaso mutta sitten ollaan vielä sitä mieltä että jos mies tienaa enemmän, hän käyttäkööt rahansa itseensä/omistaa suuremman osuuden ja nainen sitten nuolee näppejään koska syntyi väärään sukupuoleen.

Puhun nyt 40 vuoden avioliittokokemuksena, miehenä, isänä ja isoisänä. En voi ymmärtää, miten rakkausavioliitossa ihmisillä voi olla erilainen elintaso ja varallisuus. Mielestäni silloin kyse on lähinnä jostain sopimuksesta, ei todellisesta parisuhteesta. 

40 vuoden aikana on tulomme vaihdelleet, enimmäkseen minulla on ollut suuremmat tulot, mutta välillä myös toisinpäin. Olemme aina omistaneet kaiken puoliksi ja säästöt sekä sijoitukset on pidetty koko ajan samansuuruisina ja meillä on toistemme tileihin myös käyttöoikeus ja näemme ne verkkopankissa. Kaikki menot maksamme yhteisistä tuloista ja molemmille jää saman verran käyttörahaa, jonka olemme sopineet keskenämme, ylimenevä säästetään ja sijoitetaan. En voisi katsoa peiliin, enkä puolisoani silmiin ja väittäväni rakastavani häntä, jos olisi toisin. Joskus meiltä on kysytty, että entä jos toinen eroaa ja vie puolet omaisuudesta. Vastaus on, että sitten niin käy ja se on ihan reilua. Suurempi murhe olisi parisuhteen kariutuminen, rahalla ei siinä olisi merkitystä. 

Ei muuta kun mörskä myyntiin ja kaupungilta vuokrakämpän metsästykseen ap. Ai hitto, ethän saa saa kun ukon tulot katsotaan myös sinun tuloksi. Ei auta kun taivutella ukko yksiöön jotta sinunkin rahasi riittäisivät myös omaan elämiseesi.