Miehelle nettona 4500 e/kk, mulle 1800 e/kk: miten jakaisitte?

Tässä on mennyt homma siinä vaiheessa pieleen, kun pariskunta on luonut elämän joka ei sovi molempien tulotasoille.

Teidän olisi tullut luoda elämä jossa menot on yhteensä esim 2500 euroa/kk, ei 3000 koska nyt ap:lle ei jää mitään käteen.

Minä tienaan enemmän kuin mies ja maksan jo nyt enemmän yhteisistä menoista vaikka näennäisesti jaetaan tasan. Elintason nousua emme suunnittele vaan elämme silti ns miehen elintason mukaan. Minusta olisi häntäkin kohtaan väärin pakottaa häntä mukaan elintasoon joka ei ole häntä varten. Minä maksan ylimääräiset jutut ja jos haluan jollain omalla panostuksella elintasoamme lisätä, sen teen. Mutta juoksevia kuluja jotka jaamme tasan emme koskaan kasvata niin suuriksi että miehen koko palkka menisi niihin. Mieskään ei halua että ns elätän häntä, vaikka mielellään kyllä näyttää raha kelpaavan kun maksan ostoksia yms :D se ei haittaa koska mies kokkaa, tiskaa, hoitaa lapset, tekee suurimman osan kotitöistä ja tuo aamulla kahvit sänkyyn <3

Molemmat laittavat 50% tuloistaan yhteiselle tilille, sieltä maksetaan talouden menot eli teillä nuo 3000e/kk. Loput rahat kummallakin saa laittaa omiin humputuksiin, vaatteisiin, säästöihin, matkoihin, mihin vaan. Ja nämäkin asiat olisi pitänyt sopia ennen yhteen muuttoa siihen malliin että molemmat ovat tyytyväisiä.

Vierailija kirjoitti:

Olen kyllä jo vanha ja varmaan vanhanaikainenkin, mutta aina jo liki 50vuotta on ollut yhteinen tili, josta maksetaan laskut ja käytetään kaikkiin menoihin. Isommista menoista, kuten jostain autosta tai asunnosta ollaan tietty yhdessä pohdittu, mikä olisi parasta.

Mies on tienannut aina kaksinverroin.

Onneksi olkoon lehmä

Meillä on aina tapeltu rahasta vaikkei sitä juuri kummallakaan ole ollu. Nykyään en edes viitisi. En koskaan osta kotiin tai miehelle mitään en edes ruokaa. Syömme eri ruokia jos multa jää jotain nii se on eri asia. Ukko on maksanu talon ja mä siivoon sen. Pesen sen pyykit. Sänkyelämää ei ole. Sille tää riittåä ja niin mullekki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä vähän vastaava tilanne, miehen netto noin 4000€, mulla 1800€ + lapsilisät. Kun ostettiin asunto niin mieheni kysyi paljonko olen valmis maksamaan kiinteitä menoja per kk. Tyhmänä sanoin, että tonnin. No sain haluamani asunnon 50/50 suhteella, mutta mulla ei ole rahaa enää mihinkään.

Maksan yli puolet ruokamenoista + melkein kaikki kahden lapsen vaatteet, omaa rahaa jää, ehkä 200€/kk. Käyn kampaajalla ja kerran pari ulkona ystävien kanssa niin se oli siinä.

Lyhennys, vastike, sähköt, netti, kaapeli ja yms. on yhteensä melkein 3000€. Eli mies maksaa melkein puolet enemän kuin minä, mutta sillä jää varmaan yli tuhat euroa omaan käyttöön.

Jotain jos pitää ostaa niin kerjäämään mieheltä, lomat miehen mukaan. Kotitöitä ei tee kun työ on "niin vaativaa". Ja sukkanauhaliivit pitää kaivaa kaapista jos jotakin haluaa kotiin.

On se ihan hyvä mies ja isä, mutta välillä v****ttaa. En ole vielä jättämässä sikaa...

Missä rakkaus, puolin ja toisin? Surullisia nämä tarinat :(

Tässä sen näkee mitä tapahtuu, kun rahasta ja mammonasta tulee jumala. Ei mitään hyvää kellekään.

Mun mielestä tuossa ei oo mitään surullista. Pienituloinen nainen asuu keskiluokan elämää. Mutta sekään ei riitä vaan pitäisi olla tuo elämä ja vielä humputtelurahaa enemmän. 

Aina voi jättää sen sian ja mennä takaisin sinne vuokrakaksioon jos se tuntuu paremmalta.

Näinhän se on että miehen euro on samasta työstä sama kuin naisellakin. Nainen vaan saa lisäksi sen miehen eurot. Lisäksi naiset pääsevät nauttimaan miesten maksamista veroeuroista kun miesten elinikä on feministien iloksi naisia lyhyempi.

Tervetuloa tasa-arvon kannattajaksi. Molemmat maksakoon saman verran.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä vähän vastaava tilanne, miehen netto noin 4000€, mulla 1800€ + lapsilisät. Kun ostettiin asunto niin mieheni kysyi paljonko olen valmis maksamaan kiinteitä menoja per kk. Tyhmänä sanoin, että tonnin. No sain haluamani asunnon 50/50 suhteella, mutta mulla ei ole rahaa enää mihinkään.

Maksan yli puolet ruokamenoista + melkein kaikki kahden lapsen vaatteet, omaa rahaa jää, ehkä 200€/kk. Käyn kampaajalla ja kerran pari ulkona ystävien kanssa niin se oli siinä.

Lyhennys, vastike, sähköt, netti, kaapeli ja yms. on yhteensä melkein 3000€. Eli mies maksaa melkein puolet enemän kuin minä, mutta sillä jää varmaan yli tuhat euroa omaan käyttöön.

Jotain jos pitää ostaa niin kerjäämään mieheltä, lomat miehen mukaan. Kotitöitä ei tee kun työ on "niin vaativaa". Ja sukkanauhaliivit pitää kaivaa kaapista jos jotakin haluaa kotiin.

On se ihan hyvä mies ja isä, mutta välillä v****ttaa. En ole vielä jättämässä sikaa...

Missä rakkaus, puolin ja toisin? Surullisia nämä tarinat :(

Tässä sen näkee mitä tapahtuu, kun rahasta ja mammonasta tulee jumala. Ei mitään hyvää kellekään.

Mun mielestä tuossa ei oo mitään surullista. Pienituloinen nainen asuu keskiluokan elämää. Mutta sekään ei riitä vaan pitäisi olla tuo elämä ja vielä humputtelurahaa enemmän. 

Aina voi jättää sen sian ja mennä takaisin sinne vuokrakaksioon jos se tuntuu paremmalta.

Mutta paljon rikkaanpana kun ensin se mies maksaa sen puolet siitä omaisuudesta...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka kietää tätä vaimoa tienaamasta enemmän ja ottamaan lainaa talon ostoa varten, tuskin mies ainakaan.  Se ei ole taas mitään tasa-arvoa, että mies maksaa vaimolleen ilmaiseksi talon ja sitten eron tullen hupsistakeikkaa.. hästäkmeetoo, yhyy, 83 senttiä.

Tästäkin paistaa läpi ettei olla sitouduttu perheeseen vaan optimoidaan itsekkäästi perhe-elämän jälkeistä elämää. Miksi ero tuntuu niin itsestään selvältä? Pitäisikö katsoa peiliin ja miettiä, mitä perhe oikeasti tarkoittaa? Ainakin minusta (ja uskoisin, että monesta muustakin) se tarkoittaa kaiken jakamista. Siitä hetkestä lähtien, kun muodostetaan perhe, kaikki on yhteistä.

Niinpä! Yllättävän paljon näitä säälittäviä setelin nuolijoita. Ei ihme että ero tulee noin kylmillä arvoilla. Mutta on meitä muitakin, onnellisia ihmisiä :)

Minusta tämän leirin ylimielisyys ja omahyväisyys tuntuu jotenkin rasittavalta. Te olette täysin yhtä itsekkäitä, kylmiä ja laskelmoivia kuin ne teidän haukkumanne pihitkin. Te olette vaan siellä toisessa päässä hyötyjiä. Ihminen, joka käyttää kumppania hyväkseen ei ole mikään hyveellinen pehmeiden arvojen kannattaja eikä yhtään sen perhekeskeisempi tai epäitsekkäämpi kuin se kitupiikkikään.

Aika säälittävää, että et edes ymmärä, mitä onni on. Se että antaa tarvitsevalle ylipäänsä, tekee onnelliseksi <3 Saati että pitää omasta perheestään, rakkaistaan huolta, puolin ja toisin.

Hirveän surullista, että nähdään hyväksikäyttönä jommin kummin päin se, että toinen tienaa toista enemmän, ja että rahaa käytetään koko perheen hyväksi. Eihän se ole hyväksikäyttöä, vaan elämää, yhteistä sellaista!

Vierailija kirjoitti:

Eli miehelle jää palkasta käteen 4500 e/kk ja mulle 1800 e/kk. Meillä oma asunto, auto ja useampi lapsi.

Miten jakaisitte perheen menot, jos kuukausittaiset menot on 3000 e/kk ja loput jää yli?

Nyt molemmat maksetaan 1500 e/kk yhteiselle tilille, mutta musta se ei ole reilua. Itse kannattaisin esim. sitä, että molemmilta 70-80 % tuloista yhteiselle tilille ja loput omaan säästöön/sijoituksiin/menoihin.

Miehen nettotulot ovat 71 % teidän yhteenlasketuista nettotuloista, joten hän laittaa yhteiselle tilille 2100 euroa (= 70 % kuukauden menoista) ja sinä 900 euroa (= 30 % kk-menoista). Pyöristin miehen hyväksi yhden prosenttiyksikön. Tällöin molemmat maksavat tulojensa mukaisessa suhteessa ja molemmille jää käyttörahaa. Ap:lle edelleen huomattavasti vähemmän kuin miehelle (900 euroa vs. 2400 euroa), mutta huomattavasti enemmän kuin nykytilanteessa.

Köyhempi kirjoitti:

Aviopariko? Silloin ovat tulot ja menot yhteisiä tietysti. Myös avopari voi elää yhdessä jolloin kaikki voidaan jakaa 50/50 niin tulot kuin menotkin. 4500+1800 =6300 josta menoihin menee n.3300 eli silloin kummallekin jäisi 1500, mutta koska mies tienaa noin paljon niin kohtuus olisi että naisella jäisi n.800 omaa käyttöö ja miehelle n.2500 josta mies ostaa naiselle joka viikko jotain kivaa tai maksaa muita yllättäviä menoja. Rahasta turha kiukutella kun sitä ei ole ikinä tarpeeksi, mielummin laittaisitte vaikka yheiseen säästöön kuin turhaan kulutukseen.

Siis mitä vittua... 2018 ja töissäkäyvälle naiselle pitäis ostella jotain kivaa??

Kyllä meillä on rahaa tarpeeksi, joten siitä ei tarvitse kiukutella. Netot 1800 ja 2770 sekä ne yhdessä sovitut menot 50-50. Mutta meillä on muutenkin maltti pakollisten menojen mitoituksessa: makstaan mm 2 eri kaupungissa asuinnoista saman verran kuin monet siitä ainoastaan ja sekin ylimitoitetulla lainalla. 

Niin kauan kuin meidän  taloudessa on lapsi, paremmin tienaava kompensoi maksamalla suurimman osan lapsen menoista.

Meillä on avioliiton alusta asti mennyt näin:

Molempien palkat menee samalle yhteiselle tilille. Olkoot nimeltään vaikka käyttötili. Sieltä siirretään kuukausittain toiselle tilille tietty aikanaan laskettu summa. Siltä toiselta tililtä maksetaan kaikki säännölliset laskut.

Käyttötililtä lyhennetään kuukausittain yhteisiä lainoja.

Käyttötililtä siirretään kuukausittain myös sovittu summa säästöön.

Loput käyttötilille jäävät kuluvat sitten ruokiin, bensaan, vaatteisiin ymsyms.

Isommista ostoksista keskustellaan etukäteen ja tehdään ostopäätös yhdessä. Pikkuostoksista, eli enintään muutaman kympin ostoksista ei ole niin justiinsa jos toinen kerran haluaa.

Yhteinen pesä, molemmat laittavat yhteiseen pesään kaiken mitä tienaavat. Rahojen käytöstä päätetään yhdessä. Rahat ovat riittäneet aina. Näin on menty reilusti yli 20 v.

Karsikaa menoja. Molemmat laittaa saman sovitun summan yhteiselle tilille, josta maksetaan vain yhteisiä kuluja. Omat rahat omiin menoihin. Joissakin kohdissa enenmän tienaava voi huolehtia suuremasta maksuosuudesta, mutta vain jos niin on sovittu.

Onneksi ollaan köyhiä, ei tarvitse tapella siitä kuka maksaa ja kenen tilillä säästöt lepää.

Suomen laissa on ihan avioliitto laki olemassa, missä mainitaan että paremmin toimeentulevan pitäisi tasata tulonsa huonommin tienaavan kanssa. Asian voi viedä oikeuteen asti. Ja varsinkin siinä vaiheessa asia on näin jos ei ole edes mitään avioehtoa, että sitten niin. Kannattaa niin miesten ja naisten ihan kiltisti huolehtia siitä omasta kumppanista ja perheestä. Sekin on muuten henkistä ja taloudellista väkivaltaa, kun vaatii enemmän tienaavana toisen vähiä rahoja ja antaa tai ei anna vähemmän tienaavalle mitään rahaa tai jotain säälittävää viikkorahaa. Kannattaa tietää oikeutensa.

Ei ihme, että parisuhteet on nykyään hankalia, kun näin päivänselvästä asiastakin saadaan aikaiseksi ongelma.

Perheellä ja avioparilla on yhteinen talous, yhteinen elämä ja yhteiset rahat yhteisellä tilillä, josta maksetaan elämisen kulut ja ylimääräiset hurvittelut.

Teidän perheen kk-nettotulot on siis 6300e, josta jää käteen kulujen jälkeen 3300e.

Hyvä tilanne!

En ikinä menisi naimisiin saati perustaisi perhettä ihmisen kanssa, jolle tämä ei ole automaatio.

Kaikesta ihmiset osaakin tehdä ongelman...

Vierailija kirjoitti:

Ei ihme, että parisuhteet on nykyään hankalia, kun näin päivänselvästä asiastakin saadaan aikaiseksi ongelma.

Perheellä ja avioparilla on yhteinen talous, yhteinen elämä ja yhteiset rahat yhteisellä tilillä, josta maksetaan elämisen kulut ja ylimääräiset hurvittelut.

Teidän perheen kk-nettotulot on siis 6300e, josta jää käteen kulujen jälkeen 3300e.

Hyvä tilanne!

En ikinä menisi naimisiin saati perustaisi perhettä ihmisen kanssa, jolle tämä ei ole automaatio.

Kaikesta ihmiset osaakin tehdä ongelman...

Samaa ihmetteln tällaisena keski-ikäisempänä ihmisenä. Aivan ihmeellisiä ajatuksia ihmisillä rahoista.

Minua kiinnostaisi valtavasti tietää, mistä kaikesta tämä johtuu! Mitä on tapahtunut, missä kohtaa mennyt pieleen? Asenteet on kylmentyneet hurjasti, ja annanpa rohkean veikkauksen yhdeksi syyksi: Kun Jumala eli Rakkaus unohtuu, tässä yksi seuraus. Eipä puhuta lähimmäisenrakkaudesta enää kuten minun kouluaikoina.

Just tän takia mä naisena en oo laittanu nimeäni lainapapruihin, niihi "yhteisen" kodin. Mä oon kertonu jo liiton alkumetrillä että mitä haluun ja mitä siitä maksan. Ja mitä vaadin mieheltä, kaskun kotitöiden teko ei oo mitään ilmasta huvia mistä hän nauttii. Ollaa oltu 30v yhessä ja hyvin on menny.

Mies maksakoon enemmän,koska tienaa enemmän: tappelu tai riita siitä syntyy,mutta ei nykyinen tilanne ole reilu! Raha-asiat,menot /kulut/omistukset olisi ollut järkevää sopia ennen kaiken aloittamista, ja mustaa-valkoisella.Jos mies on reilu,hän muuttaa raha-suhdettaan sopuisasti neuvotellen. Vaika teillä menee nyt hyvin,se ropäivän mahdollisuuskin on otettava huomioon. Jos se tulee,mitä sinulle silloin jäisi? Mutta toiotaan,että saatte asiat keskusteltua auki sopuisasti. 

Vierailija kirjoitti:

Siis omistukset on 50/50 enkä niitä mihinkään vaihda.

Lähinnä nyt ottaa päähän se, että miehelle jää säästöön rahaa ja mulla menee melkein kaikki elämiseen. Mun mielestä naimisissa oleva ihminen ei voi käyttäytyä niin.

Haluaisin kuulla, kuinka moni pitäisi reiluna sitä, että molemmilla menisi palkasta suurin osa yhteiselle tilille? Mun mielestä ei ole reilua että toinen saa muhkean osuuden säästöön, kun pienempipalkkaiselta kaikki menee elämiseen.

ap

No maksat tietysti sen mitä omistat. Miehellä ei ole mitään velvollisuutta maksella sun omaisuutta eikä todellakaan antaa mitään almuja. Miksi et ole hankkinut parempaa ammattia? ihan oma valintahan tuo on, turha siitä on ahneuksissaan nyt sitten ruikuttaa, kun sillä toisella, joka on fiksusti valinnut paremman ammatin on yllättäen parempi palkka.