Miehelle nettona 4500 e/kk, mulle 1800 e/kk: miten jakaisitte?

Ettekö osaa vieläkään jakaa menojanne tulojenne suhteessa? Mies maksaa enemmän, koska tienaa huomattavasti enemmän. So simple!

Vierailija kirjoitti:

Meillä on ollut vaimon kanssa aina yhteiset rahat jo seurusteluajoista lähtien. Välillä toinen ansainnut enemmän ja välillä toinen. Välillä on opiskeltu tai oltu pätkätoissä tai vaimo hoitovapaalla. Koskaan ei ole tullut mieleenkään puhua mistään "omista rahoista". Eihän tässä nyt mitään kämppiksiä olla, hyvänen aika.

Taidamme olla vähemmistössä ajatusmaailmamme kanssa.

Meillä muuten sama, mutta emme ihan seurusteluaikana vielä yhdistäneet tulojamme :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä keskustelut ja pohdinnat ovat aina olleet minulle täysin käsittämättömiä... Jos ollaan yhdessä, silloin ollaan yhdessä. 

Kun me löimme hynttyyt yhteen, eleli mieheni toimeentulotuella ja itse tienasin reilu 3000e/kk. Yhteen muuttaessa tietenkään mies ei enää toimeentulotukea saanut joten minä maksoin kaiken. Minä olin myös se joka toi omansa ja osti säästöillään mm. tarpeelliset kalusteet jne. tarvikkeet uuteen kotiin ja uudisti miehen koko vaatekaapin. Miehellä oli myös kuukausittaisia lyhennyksiä pienehköihin lainoihin jotka myös maksoin. Vaikka avoliitossa ei ole lain mukaan elatusvelvollisuutta mutta jos olisin pitänyt tiukasti rahoistani kiinni niin emmehän me olisi edes voineet muuttaa yhteen. 

Jonkun ajan päästä mies pääsi opiskelemaan ja alkoi saada jonkun verran tukea, jolla makseli omia menojaan, laskuja ja lainoja sen verran kun pystyi, minä maksoin loput. Kun mieheni valmistui, ja pääsi töihin, minä lähdin opiskelemaan ja tilanne kääntyi toisinpäin. Mies maksoi kaiken ja itse sen verran mitä opintotukea nyt tuli. Mieheni kuitenkin on edennyt urallaan melko nopeasti ja palkka on nyt sen verran suuri että pian hän maksoi kaiken ja jäi ylikin, ja minä käytin opintotukea säästämiseen ja muihin ei-pakollisiin menoihin. Sitten jäin äitiyslomalle ja sain ansiosidonnaisen äitiys- ja vanhempainpäivärahan, jolloin siis tuloni nousivat yli kuusinkertaisiksi opintotukeen nähden. Aloin maksella jälleen joitain omia laskujani ja hoidan pääosin perheen vaateostokset ym ei aivan pakolliset, sekä laitan rahaa säästöön. Mies säästää myös jonkun verran ja makselee kaikki pakolliset menot kuten laskut, vuokran, autolainat, ruuan.

Olemme nykyään jo naimisissa eikä meillä ole avioehtoa, kaikki säästöt on siis yhteisiä ja yhdessä päätetään isommista hankinnoista. Ei ole rahasta koskaan ollut riitaa. En osaisi kuvitella muunlaista tilannetta, tai jotain jatkuvaa rahojen laskemista... Aivan hirveää. Jos ollaan yhdessä niin ollaan yhdessä sitten ihan tosissaan. 

Tuttu kanssa elätti ikuisuusopiskelevaa ja työtöntä miestään vuosia, edes yhteisiä lapsia mies ei juuri hoitanut tai kotitöitä saanut tehtyä. Joten kuten tuo kuitenkin löysi aikanaan työpaikan ja eteni muutamassa vuodessa ihan ok tienisteihin. Vaimo suunnitteli omaa yritystä tai opiskelua, nyt kun oli tulojakin perheessä. Mies vaihtoi perhettä lennosta.

Kiva että sulle kävi paremmin, mutta oppina sanoisin että jokanen huolehtikoon omasta perseestään.

Tutullesi kävi kurjasti.

Mutta mikä oli tarinan opetus? Tarkoitatko, että tuttavasi olisi pitänyt nähdä ennalta, että mies jättää, ja lopettaa suhde alkuunsa? Vai tarkoitatko, että olisi voinut jatkaa seurustelua, mutta jättää toinen puille paljaille? Vai, että mies tahallaan antoi naisen elättää, ja sitten vaihtoi toiseen kun ei enää tarvinnut toista?

Valitettava tosi seikka on se, että ne alusta pitäen miljonääreinä elävätkin kyllä osaavat vaihtaa naista lennosta. En ne näillä asioilla korrelaatiota. Tai sitten tuttavasi on ollut harvinaisen sokea kun on seukannut tunteettoman laskelmoijan kanssa.

En voisi KOSKAAN elää sellaisen kanssa, joka miettii vain omaa peppuaan, kuten rumasti sanoit. Rakkaus ei ole tuollaista. 

Me ei jaeta kuluja mitenkään. Yhteiselle tilille menee palkat ja sieltä maksetaan, ihan sama mitä kumpikin tienaa niin niitä ei erotella. 😊

Mies maksaa jo veroja paljon kovemmalla progressiolla niin miksi sen vielä sen lisäksi pitäisi maksaa enemmän kaikista kuluistakin.

Vierailija kirjoitti:

Eli miehelle jää palkasta käteen 4500 e/kk ja mulle 1800 e/kk. Meillä oma asunto, auto ja useampi lapsi.

Miten jakaisitte perheen menot, jos kuukausittaiset menot on 3000 e/kk ja loput jää yli?

Nyt molemmat maksetaan 1500 e/kk yhteiselle tilille, mutta musta se ei ole reilua. Itse kannattaisin esim. sitä, että molemmilta 70-80 % tuloista yhteiselle tilille ja loput omaan säästöön/sijoituksiin/menoihin.

No, nythän tuo toteutuu osaltasi juuri niinkuin tahdot. Maksat n. 80% nettotuloistasi yhteiselle tilille ja loput jää sinulle säästöön tai omiin menoihisi. Se, että miehesi palkka on sen verran hyvä, että samaan summaan riittää pienempikin prosentti, eihän se ole sinulta pois.

Maksakaa kulut tulojen suhteessa eli sinä maksat 29% ( 870 euroa) ja mies 71 % (2130 euroa).

Vierailija kirjoitti:

Siis omistukset on 50/50 enkä niitä mihinkään vaihda.

Lähinnä nyt ottaa päähän se, että miehelle jää säästöön rahaa ja mulla menee melkein kaikki elämiseen. Mun mielestä naimisissa oleva ihminen ei voi käyttäytyä niin.

Haluaisin kuulla, kuinka moni pitäisi reiluna sitä, että molemmilla menisi palkasta suurin osa yhteiselle tilille? Mun mielestä ei ole reilua että toinen saa muhkean osuuden säästöön, kun pienempipalkkaiselta kaikki menee elämiseen.

ap

Taitaa olla tiukka avioehto ja talo miehen nimissä?

Olen kyllä jo vanha ja varmaan vanhanaikainenkin, mutta aina jo liki 50vuotta on ollut yhteinen tili, josta maksetaan laskut ja käytetään kaikkiin menoihin. Isommista menoista, kuten jostain autosta tai asunnosta ollaan tietty yhdessä pohdittu, mikä olisi parasta.

Mies on tienannut aina kaksinverroin.

Meillä minä olen pienipalkkaisessa työssä josta maksan kaiken juoksevan ja omat menot ja ruuan

Mies saa työttömyystuloa liitolta reilu tonnin jonka käyttää mihin haluaa erityisesti autoon.

Kun palkkatuloihini tuli katkos työpaikan järjestelyiden takia sain olla yhden pienen tilin varassa 2kk koska mies ei anna rahaa. Lainasin ruokarahat kavereilta.

Syyksi mies sanoo että minä asua ilmaiseksi hänen omistamassa talossa. Avoliitossa olemme olleet kauan ja meillä on kaksi lasta.

Joskus tuntuu että repeän

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me ollaan oltu 15 vuotta yhdessä ja kaikki on ollut yhteistä. Nyt mies keksi että laittaa palkkansa omalle tililleen ja maksaa vain puolet pakollisista menoista. Sitä rupes vituttamaan että minä hyödyn hänestä.

ap

Sulle olisi kaikkein parasta vain erota. Jätä lapset miehelle. Saisit säästöön rahaa. Sulla ei ole mitään säästöjä tuolla menolla vanhuuden turvana ja surkean pieni eläke. Jos mies oikeasti rakastaisi sua, niin kyllähän hän haluaisi, että sinullakin on jokin vanhuuden turva. Mutta eipä välitä. Hyvin itsekäs mies. 

Mitä? Ai ettei jää rahaa säästöön? AP:han maksaa lähes koko palkkansa itselleen säästöön maksaessaan asuntoa puoliksi.  Rahat hän saa asunnostaan ulos myymällä sen omistuksen jollekin. Häntä vain vituttaa nyt, kun ei saakaan loisia miehensä paremmilla tuloilla samalla, kun laittaa lähes koko oman omaisuutensa säästöön itseään varten. Että kumpikohan tässä onkaan ahne?

Aviopariko? Silloin ovat tulot ja menot yhteisiä tietysti. Myös avopari voi elää yhdessä jolloin kaikki voidaan jakaa 50/50 niin tulot kuin menotkin. 4500+1800 =6300 josta menoihin menee n.3300 eli silloin kummallekin jäisi 1500, mutta koska mies tienaa noin paljon niin kohtuus olisi että naisella jäisi n.800 omaa käyttöö ja miehelle n.2500 josta mies ostaa naiselle joka viikko jotain kivaa tai maksaa muita yllättäviä menoja. Rahasta turha kiukutella kun sitä ei ole ikinä tarpeeksi, mielummin laittaisitte vaikka yheiseen säästöön kuin turhaan kulutukseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me ollaan oltu 15 vuotta yhdessä ja kaikki on ollut yhteistä. Nyt mies keksi että laittaa palkkansa omalle tililleen ja maksaa vain puolet pakollisista menoista. Sitä rupes vituttamaan että minä hyödyn hänestä.

ap

Sulle olisi kaikkein parasta vain erota. Jätä lapset miehelle. Saisit säästöön rahaa. Sulla ei ole mitään säästöjä tuolla menolla vanhuuden turvana ja surkean pieni eläke. Jos mies oikeasti rakastaisi sua, niin kyllähän hän haluaisi, että sinullakin on jokin vanhuuden turva. Mutta eipä välitä. Hyvin itsekäs mies. 

Mitä? Ai ettei jää rahaa säästöön? AP:han maksaa lähes koko palkkansa itselleen säästöön maksaessaan asuntoa puoliksi.  Rahat hän saa asunnostaan ulos myymällä sen omistuksen jollekin. Häntä vain vituttaa nyt, kun ei saakaan loisia miehensä paremmilla tuloilla samalla, kun laittaa lähes koko oman omaisuutensa säästöön itseään varten. Että kumpikohan tässä onkaan ahne?

Oma talo on huonompi sijoituskohde nykyään kuin säästötili. Jos olisin ap sanoisin että muutan vuokralle ja myyn tästä talosta puolet kun haluan asioita joita rahalla saa. Eihän siinå erota tarvi. Tosin voihan se ukon elämää vaikeuttaa mutta elämä on.

Tasa-arvo maistuu aina niin pitkälle kunnes päästään avioliittoon. Sitten miehen euroista tulee naisten euroja.

Itse ehdottaisin vakavasti oman elämän, tarpeiden, halujen ja työuran osalta vakavaa pohdiskelua. Mikäli haluat elää vaatimattomammin niin jo aiemmin ehdotettu omaisuuden jako tulojen mukaan olisi järkevää. Näin esim. talosta ja muusta omaisuudesta omistaisit n.30 % ja miehesi loput. Näin sinun kulusikin menisivät sinun tulotasojen mukaan. 

Toki toinen vaihtoehto on se että jos haluat kuitenkin sitä laadukkaampaa elämänlaatua (jokaisen omamääritelmä) niin olisiko uudelleen kouluttautuminen mahdollista? Uuden työpaikan etsintä tai sitten rohkeasti yrittäjäksi. 

Meillä on omaisuus jaolla 50-50 mutta vastaavasti molemmilla omat rahat. Mieheni tienaa n. 6.000 euroa / kk ja se oli aiemmin miltei 4200€ enemmän kuin minulla. Tein omat muutokset, joita mieheni tuki ja nyt tuloeromme ovat tasoittuneet. Toki edelleen mieheni tienaa enemmän mutta yhteisten kulujen jälkeen jää minullakin jemmaan sekä sijoituksiin rahaa. 

Vanha sanonta että "jokainen on oman onnensa seppä" pätee tässä erittäin hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis omistukset on 50/50 enkä niitä mihinkään vaihda.

Lähinnä nyt ottaa päähän se, että miehelle jää säästöön rahaa ja mulla menee melkein kaikki elämiseen. Mun mielestä naimisissa oleva ihminen ei voi käyttäytyä niin.

Haluaisin kuulla, kuinka moni pitäisi reiluna sitä, että molemmilla menisi palkasta suurin osa yhteiselle tilille? Mun mielestä ei ole reilua että toinen saa muhkean osuuden säästöön, kun pienempipalkkaiselta kaikki menee elämiseen.

ap

No mitä sitten valitat, omaisuutesi kertyy koko ajan? Olisit mitoittanut elämisesi omien tulojesi mukaan, etkä miehen. Nyt selität että miehen pitäisi jostain syystä elättää sinua. Olen täysin varma, tilanteen ollessa päinvastoin, et tekisi asialle mitään.

Eikös avioliitossa kuulukin elättää toinen ja kaiken olla yhteistä? Niin rahojen kuin omaisuuden, jos sitä yhdessä hankitaan ja eletään?

ap

No, ei nyt ihan näinkään. Jokaisessa avioliitossa vallitsee sellaiset sopimukset, mitkä on sen liiton osapuolten välillä solmittu. Tilanteiden muuttuessa tai muutenkin asioista voivat osapuolet neuvotella keskenään. Toki voi olla olemassa suosituksia ja ohjeita avioliittoon, mutta mitkään niistä eivät ole pakollisia. 

Meillä miehelläni melkein samat tulot kuin sinun miehelläsi ja itse saan vähemmän käteen kuin sinä ja jaetaan ne niin, että kaikki on yhteistä. Tehty näin 20 vuotta ja tehdään varmaan kunnes kuolema erottaa.

Yksinkertaista.

Vierailija kirjoitti:

Jaatte menot suhteutettuna teidän palkkoihin, eli mies maksaa tietysti enemmän.

Joo mies tekee töitä rahan eteen, mutta niin myös ap ja ihan yhtälailla miehellä on velvollisuus maksaa itse valitsemaansa elämää.

Ja tää toimis käytännössä myös silleen, et toinen ois lääkäri ja tienais 7000e/kk ja toinen sossupummi pelkällä työttömyystuella? (Puolison tulot huomioidaan).

Jokaisessa tilanteessa missä puoliso tienaa vähemmän on lois ongelma.

Meillä vähän vastaava tilanne, miehen netto noin 4000€, mulla 1800€ + lapsilisät. Kun ostettiin asunto niin mieheni kysyi paljonko olen valmis maksamaan kiinteitä menoja per kk. Tyhmänä sanoin, että tonnin. No sain haluamani asunnon 50/50 suhteella, mutta mulla ei ole rahaa enää mihinkään.

Maksan yli puolet ruokamenoista + melkein kaikki kahden lapsen vaatteet, omaa rahaa jää, ehkä 200€/kk. Käyn kampaajalla ja kerran pari ulkona ystävien kanssa niin se oli siinä.

Lyhennys, vastike, sähköt, netti, kaapeli ja yms. on yhteensä melkein 3000€. Eli mies maksaa melkein puolet enemän kuin minä, mutta sillä jää varmaan yli tuhat euroa omaan käyttöön.

Jotain jos pitää ostaa niin kerjäämään mieheltä, lomat miehen mukaan. Kotitöitä ei tee kun työ on "niin vaativaa". Ja sukkanauhaliivit pitää kaivaa kaapista jos jotakin haluaa kotiin.

On se ihan hyvä mies ja isä, mutta välillä v****ttaa. En ole vielä jättämässä sikaa...

Vierailija kirjoitti:

Meillä vähän vastaava tilanne, miehen netto noin 4000€, mulla 1800€ + lapsilisät. Kun ostettiin asunto niin mieheni kysyi paljonko olen valmis maksamaan kiinteitä menoja per kk. Tyhmänä sanoin, että tonnin. No sain haluamani asunnon 50/50 suhteella, mutta mulla ei ole rahaa enää mihinkään.

Maksan yli puolet ruokamenoista + melkein kaikki kahden lapsen vaatteet, omaa rahaa jää, ehkä 200€/kk. Käyn kampaajalla ja kerran pari ulkona ystävien kanssa niin se oli siinä.

Lyhennys, vastike, sähköt, netti, kaapeli ja yms. on yhteensä melkein 3000€. Eli mies maksaa melkein puolet enemän kuin minä, mutta sillä jää varmaan yli tuhat euroa omaan käyttöön.

Jotain jos pitää ostaa niin kerjäämään mieheltä, lomat miehen mukaan. Kotitöitä ei tee kun työ on "niin vaativaa". Ja sukkanauhaliivit pitää kaivaa kaapista jos jotakin haluaa kotiin.

On se ihan hyvä mies ja isä, mutta välillä v****ttaa. En ole vielä jättämässä sikaa...

Missä rakkaus, puolin ja toisin? Surullisia nämä tarinat :(

Tässä sen näkee mitä tapahtuu, kun rahasta ja mammonasta tulee jumala. Ei mitään hyvää kellekään.