Miehelle nettona 4500 e/kk, mulle 1800 e/kk: miten jakaisitte?

Nopeasti sanoisin, että 70/30 jaolla yhteiselle tilille, muuten tehkööt molemmat rahoillaan mitä lystää. Eli jos talouden rahan tarve on vaikkapa 1000e/kk, niin sinä siirrät 300e ja miehesi 700e.

Mutta muutenkin hyvä jos omat sekä puolison nettotulot tietää noin tarkkaan. Mä en tiedä omianikaan. Sieltä tulee bruttona joku 4400e/kk ja sitten olisiko se kvartaaleittain joku aprox tonnin bonus. Tai siis silloin kun bonusraja ylitetään. Mä pistän perheen taloustilille 500e ja mies käsittääkseni jotain enemmän. Mutta aina se puskuri siellä on riittänyt.

Miten ne menot jakautuu?Asunnon maksu puoliksi reilua,mutta jos esim auto joka 90%toisen käytössä niin ei reilua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

MaikkiYlätalo kirjoitti:

En kyllä jaa kenenkään kanssa yhtään mitään. Eikä kuulu miehesikään senkin loiseläin.

Huhu huh.

Meillä on yhteiset rahat. Kenellä enempi se maksaa enempi. Yhteinen asunto. Yhteiset velat. Yhteiset lapset, yhteinen perhe. Tämä on yhteinen juttu.

Yhteistä tämä on ja molemmille arvokasta. Raha on väline.

Voihan ap ukkomlaitta jonkin pienen osan omaan ja enemmistön yhteiseen.

Ei se ole teidän perheen vika, kun yhteiskunta arvottaa eri työt eri rahan arvoisiksi...vaikka yhtälailla kaikki tekee arvokasta työtä.. yhteisessä taloudessa se arvottaminen pitäisi mielestäni mennä niin, että tehdään yhteiseen pottiin..

Ei se ole myöskään aloittajan miehen vika että aloittaja ei ole käynyt koulujaan ja päässyt kunnon ammattiin josta saa järkevää palkkaa.

Eikä se ole yhteinen potti, jos vain toinen sitä kartuttaa. Sellainen ihminen joka käyttää toista ihmistä taloudellisesti hyväkseen on henkisesti sairas.

Ei todellakaan ole aloittajan miehen vika, mutta onko kukaan niin väittänytkään?

Eikö ap;llä ole miehensä kanssa perhe, eikä yritys, eli ei kai vaimo mitenkään ole käyttämässä miestänsä hyväkseen. Hän elää perhe-elämää jossa pitäisi olla tasa-arvo riippumatta siitä, että mitä kukankin tienaa!

En ole ikinä kuullut mieheni arvottaman meitä tienestien mukaan, eikä ole koskaan ollut omimassa taloa tai autoja omiin nimiinsä vaikka niitä suurimmaksi osaksi lyhentääkin. Johtuneekohan siitä, että tietää, että en ole materian perään ja todennäköisesti olemme yhdessä lopun elämäämme. Elämämme on rikasta riippumatta tuloista.

Jos valitsette 80% osuudet, ap voittaa 60€ kuussa.

Suurempipalkkainen maksaa suuremman osuuden ja häntä hyvitetään saman verran yhteisestä omaisuudesta. Näin molemmat osallistuvat maksukykynsä verran ja kerryttävät samalla omaa omaisuuttaan.

Tietysti tämä menee niin, että kumpikin maksaa oman maksukykynsä mukaan tietyn osuuden tuloistaan. Näinhän se menee erossakin, eli kun lapsen elatuksesta päätetään, niin kumpikin maksaa sen verran mikä heidän elatuskykynsä on. Jos tämä on näin jopa erotilanteessa, niin miksi ihmeessä avioliitossa katsottaisiin, että tulot ovat jotain yksityisomaisuutta. Jos siis on lapsiakin.

Sovitte summat ja jaatte omistusosuudet samassa suhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Eli miehelle jää palkasta käteen 4500 e/kk ja mulle 1800 e/kk. Meillä oma asunto, auto ja useampi lapsi.

Miten jakaisitte perheen menot, jos kuukausittaiset menot on 3000 e/kk ja loput jää yli?

Nyt molemmat maksetaan 1500 e/kk yhteiselle tilille, mutta musta se ei ole reilua. Itse kannattaisin esim. sitä, että molemmilta 70-80 % tuloista yhteiselle tilille ja loput omaan säästöön/sijoituksiin/menoihin.

Jakaisimme näin : 4500+1800=6300. 6300-3000=3300. Eli sitten säästöön ja muihin menoihin jää tuo 3300€/kk. Kyllä sen pitäisi riittää hyvin. Sillä ei ole väliä kumman tilillä se on tai kumman tilille se on alunperin tullut, olemme avioliitossa eikä sillä ole koskaan ollut meille mitään väliä, ei edes ennen avioliittoa. Silloin minä olin se joka tienasi huomattavasti enemmän, nykyään se on mies.

Mielenkiintoista, eletään aviliitossa yhtristä elämää. Toinen saa nipin napin osuutensa maksettua ja toiselle jää rahaa vaikka kuinka matkustella, harrastella, syödä ravintoloissa.

Happy couple varmaan.

Mahdolliset lapset, elävätkö hekin äidin niukkaa elämää, isä vaan elelee herroiksi.

Vierailija kirjoitti:

Siis omistukset on 50/50 enkä niitä mihinkään vaihda.

Lähinnä nyt ottaa päähän se, että miehelle jää säästöön rahaa ja mulla menee melkein kaikki elämiseen. Mun mielestä naimisissa oleva ihminen ei voi käyttäytyä niin.

Haluaisin kuulla, kuinka moni pitäisi reiluna sitä, että molemmilla menisi palkasta suurin osa yhteiselle tilille? Mun mielestä ei ole reilua että toinen saa muhkean osuuden säästöön, kun pienempipalkkaiselta kaikki menee elämiseen.

ap

No lakatkaa olemasta naimisissa jos on noin vaikeaa. Voisitko kouluttautua lisää niin palkkasi nousisi?

Itse suosin että laitetaan rahat yhteen ja käytetään perheenä. Riippumatta kuka tienaa mitäkin. Itse olen suhteessa enemmän tienaava ja minusta meidän rahamme on yhteisiä vaikka on eri tilit.

Rahat yhteiset, niin kuin oikeassa perheessä. Meillä on sama tilanne, että miehellä suuremmat tulot. Tosin koen, että miehelläni on tämän vuoksi ehkä vähän suurempi oikeus tehdä isoja hankintoja itselleen kuin minulla. En nalkuta, jos mies on raatanut persus ruvella ja ostaa sitten jotain vähän kalliimpaa ja hullua (tyyliin palju tai moottoripyörä). En itsekään ankeudessa elä, mutta tuntuisi jotenkin väärältä tilata vaikkapa palju pihaan mieheltä kysymättä, kun mies kuitenkin rahoista suurimman osan tienaa. Tämä siitä huolimatta, vaikka kaikki on yhteistä. Ehkä tämä ei toimisi, jos jompi kumpi olisi oikein tuhlaavainen. Ja kyllä minäkin saan asioita, joita oikeasti haluan, mutta vähemmän tienaavan on hyvä minusta muistaa tietynlainen terve nöyryys.

Vierailija kirjoitti:

Eli miehelle jää palkasta käteen 4500 e/kk ja mulle 1800 e/kk. Meillä oma asunto, auto ja useampi lapsi.

Miten jakaisitte perheen menot, jos kuukausittaiset menot on 3000 e/kk ja loput jää yli?

Nyt molemmat maksetaan 1500 e/kk yhteiselle tilille, mutta musta se ei ole reilua. Itse kannattaisin esim. sitä, että molemmilta 70-80 % tuloista yhteiselle tilille ja loput omaan säästöön/sijoituksiin/menoihin.

Miehen palkasta 70% on jo enemmän kuin teidän yhteiset menot? Ja yhteensä siis siirtäisitte yhteisiin 3000 euron menoihin 4410 euroa?  Mitä sä niillä lopuilla miehen rahoilla ajattelit tehdä?

Molemmat teistä on omalla tavallaan oikeassa. Mielestäni kuitenkin miehen tulisi maksaa hieman enemmän kuukausimenoista. Mikäli omistukset ovat 50 ja 50 % niin miehellesi saakin jäädä enemmän rahaa parempien tulojensa vuoksi ja sinulle vähemmän. Jos laitatte omistussuhteet esim 30 ja 70 tai 40 ja 60 % miehesi hyväksi niin siinä tapauksessa yhteinen tili ja saman verran kuukausittaiset menot molemmille. Muutenhan kasvattaisit omaisuuttasi miehesi tuloilla.

Tosin meillä samantyyppinen kuvio. Mies tienaa enempi. Meillä asunto puoliksi ja omat lainat, jotka kumpikin hoitaa. Vastike puoliksi. Mies maksaa loput kuukausittaiset kulut. Minä maksan lomamatkat (lennot, hotellit), joita teemme muutamia vuodessa.

Vierailija kirjoitti:

Rahat yhteiset, niin kuin oikeassa perheessä. Meillä on sama tilanne, että miehellä suuremmat tulot. Tosin koen, että miehelläni on tämän vuoksi ehkä vähän suurempi oikeus tehdä isoja hankintoja itselleen kuin minulla. En nalkuta, jos mies on raatanut persus ruvella ja ostaa sitten jotain vähän kalliimpaa ja hullua (tyyliin palju tai moottoripyörä). En itsekään ankeudessa elä, mutta tuntuisi jotenkin väärältä tilata vaikkapa palju pihaan mieheltä kysymättä, kun mies kuitenkin rahoista suurimman osan tienaa. Tämä siitä huolimatta, vaikka kaikki on yhteistä. Ehkä tämä ei toimisi, jos jompi kumpi olisi oikein tuhlaavainen. Ja kyllä minäkin saan asioita, joita oikeasti haluan, mutta vähemmän tienaavan on hyvä minusta muistaa tietynlainen terve nöyryys.

Alapeukku nöyryydelle.

Nämä keskustelut ja pohdinnat ovat aina olleet minulle täysin käsittämättömiä... Jos ollaan yhdessä, silloin ollaan yhdessä. 

Kun me löimme hynttyyt yhteen, eleli mieheni toimeentulotuella ja itse tienasin reilu 3000e/kk. Yhteen muuttaessa tietenkään mies ei enää toimeentulotukea saanut joten minä maksoin kaiken. Minä olin myös se joka toi omansa ja osti säästöillään mm. tarpeelliset kalusteet jne. tarvikkeet uuteen kotiin ja uudisti miehen koko vaatekaapin. Miehellä oli myös kuukausittaisia lyhennyksiä pienehköihin lainoihin jotka myös maksoin. Vaikka avoliitossa ei ole lain mukaan elatusvelvollisuutta mutta jos olisin pitänyt tiukasti rahoistani kiinni niin emmehän me olisi edes voineet muuttaa yhteen. 

Jonkun ajan päästä mies pääsi opiskelemaan ja alkoi saada jonkun verran tukea, jolla makseli omia menojaan, laskuja ja lainoja sen verran kun pystyi, minä maksoin loput. Kun mieheni valmistui, ja pääsi töihin, minä lähdin opiskelemaan ja tilanne kääntyi toisinpäin. Mies maksoi kaiken ja itse sen verran mitä opintotukea nyt tuli. Mieheni kuitenkin on edennyt urallaan melko nopeasti ja palkka on nyt sen verran suuri että pian hän maksoi kaiken ja jäi ylikin, ja minä käytin opintotukea säästämiseen ja muihin ei-pakollisiin menoihin. Sitten jäin äitiyslomalle ja sain ansiosidonnaisen äitiys- ja vanhempainpäivärahan, jolloin siis tuloni nousivat yli kuusinkertaisiksi opintotukeen nähden. Aloin maksella jälleen joitain omia laskujani ja hoidan pääosin perheen vaateostokset ym ei aivan pakolliset, sekä laitan rahaa säästöön. Mies säästää myös jonkun verran ja makselee kaikki pakolliset menot kuten laskut, vuokran, autolainat, ruuan.

Olemme nykyään jo naimisissa eikä meillä ole avioehtoa, kaikki säästöt on siis yhteisiä ja yhdessä päätetään isommista hankinnoista. Ei ole rahasta koskaan ollut riitaa. En osaisi kuvitella muunlaista tilannetta, tai jotain jatkuvaa rahojen laskemista... Aivan hirveää. Jos ollaan yhdessä niin ollaan yhdessä sitten ihan tosissaan. 

Meillä on suurin piirtein sama kuin teillä, ja yhteisiä on kaikki rahat. Se maksaa kenellä on kulloinkin rahaa.

Miehelle on kunnia-asia pitää perheestään huolta. Ei kehtaisi ahneena jemmata vain itseään varten. Puistatus, kun olen ymmärtänyt että sellaisiakin löytyy!

Vierailija kirjoitti:

Nämä keskustelut ja pohdinnat ovat aina olleet minulle täysin käsittämättömiä... Jos ollaan yhdessä, silloin ollaan yhdessä. 

Kun me löimme hynttyyt yhteen, eleli mieheni toimeentulotuella ja itse tienasin reilu 3000e/kk. Yhteen muuttaessa tietenkään mies ei enää toimeentulotukea saanut joten minä maksoin kaiken. Minä olin myös se joka toi omansa ja osti säästöillään mm. tarpeelliset kalusteet jne. tarvikkeet uuteen kotiin ja uudisti miehen koko vaatekaapin. Miehellä oli myös kuukausittaisia lyhennyksiä pienehköihin lainoihin jotka myös maksoin. Vaikka avoliitossa ei ole lain mukaan elatusvelvollisuutta mutta jos olisin pitänyt tiukasti rahoistani kiinni niin emmehän me olisi edes voineet muuttaa yhteen. 

Jonkun ajan päästä mies pääsi opiskelemaan ja alkoi saada jonkun verran tukea, jolla makseli omia menojaan, laskuja ja lainoja sen verran kun pystyi, minä maksoin loput. Kun mieheni valmistui, ja pääsi töihin, minä lähdin opiskelemaan ja tilanne kääntyi toisinpäin. Mies maksoi kaiken ja itse sen verran mitä opintotukea nyt tuli. Mieheni kuitenkin on edennyt urallaan melko nopeasti ja palkka on nyt sen verran suuri että pian hän maksoi kaiken ja jäi ylikin, ja minä käytin opintotukea säästämiseen ja muihin ei-pakollisiin menoihin. Sitten jäin äitiyslomalle ja sain ansiosidonnaisen äitiys- ja vanhempainpäivärahan, jolloin siis tuloni nousivat yli kuusinkertaisiksi opintotukeen nähden. Aloin maksella jälleen joitain omia laskujani ja hoidan pääosin perheen vaateostokset ym ei aivan pakolliset, sekä laitan rahaa säästöön. Mies säästää myös jonkun verran ja makselee kaikki pakolliset menot kuten laskut, vuokran, autolainat, ruuan.

Olemme nykyään jo naimisissa eikä meillä ole avioehtoa, kaikki säästöt on siis yhteisiä ja yhdessä päätetään isommista hankinnoista. Ei ole rahasta koskaan ollut riitaa. En osaisi kuvitella muunlaista tilannetta, tai jotain jatkuvaa rahojen laskemista... Aivan hirveää. Jos ollaan yhdessä niin ollaan yhdessä sitten ihan tosissaan. 

Tuttu kanssa elätti ikuisuusopiskelevaa ja työtöntä miestään vuosia, edes yhteisiä lapsia mies ei juuri hoitanut tai kotitöitä saanut tehtyä. Joten kuten tuo kuitenkin löysi aikanaan työpaikan ja eteni muutamassa vuodessa ihan ok tienisteihin. Vaimo suunnitteli omaa yritystä tai opiskelua, nyt kun oli tulojakin perheessä. Mies vaihtoi perhettä lennosta.

Kiva että sulle kävi paremmin, mutta oppina sanoisin että jokanen huolehtikoon omasta perseestään.

Mies voi jakaa mulle 2700 euroa niin on teidän tulot sitten tasan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko ollut ap kotiäitinä ja mahdollistanut miehen omaisuuden kertymisen? Kyllä miehen pitää siitä maksaa, että toinen hoitaa kotia ja mahdollistaa uralla etenemisen. Se otetaan erotessa huomioon, vaikka teillä olisi avioehto. Muista se. 

Juu, olin 6 vuotta kotiäitinä.

ap

No niin. Hanki hyvä asianajaja ja ala valmistelemaan eroa. 

Tämä mullakin tuli mieleen, mies kerää itselleen säästöjä, että voi sitten kiertää maailmaa uuden misun kanssa.