Miehelle nettona 4500 e/kk, mulle 1800 e/kk: miten jakaisitte?

Absurdia, en antaisi penniäkään. Tasa-arvoa on se, että kulut jaetaan 50 % / 50 % oli tulot sitten mitä tahansa.

Yhteinen tili = EI IKINÄ!

Vierailija kirjoitti:

No mun mielestä ei ole kituuttelua, jos ap.l jää 300€ kk omiin humpuuki menoihin tai säästöön. Mihin tarvii muka enemmän?!

Ei se tarvitsemisesta olekaan kiinni vaan ahneudesta ja kateudesta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli miehelle jää palkasta käteen 4500 e/kk ja mulle 1800 e/kk. Meillä oma asunto, auto ja useampi lapsi.

Miten jakaisitte perheen menot, jos kuukausittaiset menot on 3000 e/kk ja loput jää yli?

Nyt molemmat maksetaan 1500 e/kk yhteiselle tilille, mutta musta se ei ole reilua. Itse kannattaisin esim. sitä, että molemmilta 70-80 % tuloista yhteiselle tilille ja loput omaan säästöön/sijoituksiin/menoihin.

Ainoa reilu tapa on seuraavanlainen.

Palkat ohjataan yhteiselle tilille. Sinne menee 4500 + 1800 = 6300 euroa.

Yhteiseltä tililtä maksetaan kuukauden menot 3000 euroa. Tilille jää 6300 - 3000 = 3300 euroa.

Jäljelle jäävä summa (3300) jaetaan tasan. Yhteiseltä tililtä siirretään ap:n tilille 1650 euroa ja miehen tilille 1650 euroa.

Siis mitä h*lvettiä? Reilu kenelle?

Meillä mies tienaa noin 5000e kuussa, minä 1700e. Mies maksaa kaiken muun (laskut, ruoat, viihteen, lomamatkat jne.), paitsi yhdessä lyhennetään asuntolainaa ja laitetaan säästötilille rahaa (mies muutaman tonnin, minä muutaman satasen). Hän on venäläinen eli kulttuuriero varmaankin kyseessä. Ei tulisi hänelle mieleenkään että maksattaisi mulla jotain. Meillä ei ole lapsia vielä.  

Ja siis todellakin jos on pienet tulot niin kyllä se jolla on suuremmat tulot saa maksaa suurimman osan menoista! :) Suomalaisille on tuo tasa-arvo jotenkin niin tärkeätä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis omistukset on 50/50 enkä niitä mihinkään vaihda.

Lähinnä nyt ottaa päähän se, että miehelle jää säästöön rahaa ja mulla menee melkein kaikki elämiseen. Mun mielestä naimisissa oleva ihminen ei voi käyttäytyä niin.

Haluaisin kuulla, kuinka moni pitäisi reiluna sitä, että molemmilla menisi palkasta suurin osa yhteiselle tilille? Mun mielestä ei ole reilua että toinen saa muhkean osuuden säästöön, kun pienempipalkkaiselta kaikki menee elämiseen.

ap

Menot ptiää suhteuttaa tuloihin. Ei se miehen vika ole,  ettet ole käynyt kouluja, tehnyt töitä vakaamman talouden eteen, jne. Olisiko se ollut 60-luvulla, kun esim. perheiden yhteisverotuksesta luovuttiin ja siirryttiin yksilöverotukseen, kun tavoitteena oli tasa-arvo. Ja nyt sinusta tätä tasa-arvo pitäisi solveltaa miten se sattuu sopimaan sinun itsekäisiin tavoitteesiin? Luopumalla osasta omaisuudesta pystyt olemaan enemmän irrallinen miehestä, säästämään, jne, mutta et ole valmis ottamaan sitä todellista vastuuta?

Sori, minä pienipalkkainen olen paremmin koulutettu kuin mieheni. En ole valmis luopumaan mistään omaisuudesta. En vaan voi sietää, että mieheni isompipalkkaisena kerryttää omaa omaisuutta vaikka kaikki muu menee tasan.

ap

Niinhän se on ihan yleisestikin, että paremmin tienaavilla ihmisillä on enemmän mahdollisuuksia kerryttää omaisuuttaan kuin vähemmän tienaavilla. Miksi parisuhde tätä muuttaisi? Yhdessä asuessa pitää elintaso mitoittaa pienempituloisen mukaan. Ja on ihan itsestään selvää, että jos esimerkiksi asunnon omistussuhteet ovat 50/50, niin asunnon kulutkin hoidetaan samassa suhteessa. Puolikas asunto on kuitenkin molemmille ihan omaa omaisuutta - ei sitä tarvitse eikä kuulu muiden hoitaa. Tuleehan se myynnistä saatu rahakin puoliksi. Meillä on miehen kanssa ihan omat ja erilliset asuntolainat eikä kumpikaan sekaannu siihen, miten toinen omansa kanssa menettelee, tietenkään.

Toki parisuhteessa odotan vastavuoroista lojaaliutta. Jeesataan toinen toistaan, jos vaikka tulee sairautta tai työttömyyttä. Elatusvelvollisuus on, ja se tarkoittaa sitä, että vastamäessä autetaan ja pidetään huolta siitä, että molemmilla on niin hyvä peruselintaso kuin mahdollista, mutta mihinkään toisen omaisuuden kerryttämismahdollisuuteen en näe sen velvoittavan. Jos lapsia on, odotan, että hyvätuloinen panostaa heihin tulojensa mukaan, koska haluaa hyvää omille lapsilleen. Perusminimi hoidetaan yhdessä, mutta parempituloinen voi sitten lapsille tarjota kalliimpiakin harrastuksia ja välineitä. Ja vanhempainvapaiden aiheuttamat tulonmenetykset ja eläkkeet kuuluu yhdessä hoitaa, kun yhteisistä lapsista on kyse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis omistukset on 50/50 enkä niitä mihinkään vaihda.

Lähinnä nyt ottaa päähän se, että miehelle jää säästöön rahaa ja mulla menee melkein kaikki elämiseen. Mun mielestä naimisissa oleva ihminen ei voi käyttäytyä niin.

Haluaisin kuulla, kuinka moni pitäisi reiluna sitä, että molemmilla menisi palkasta suurin osa yhteiselle tilille? Mun mielestä ei ole reilua että toinen saa muhkean osuuden säästöön, kun pienempipalkkaiselta kaikki menee elämiseen.

ap

Menot ptiää suhteuttaa tuloihin. Ei se miehen vika ole,  ettet ole käynyt kouluja, tehnyt töitä vakaamman talouden eteen, jne. Olisiko se ollut 60-luvulla, kun esim. perheiden yhteisverotuksesta luovuttiin ja siirryttiin yksilöverotukseen, kun tavoitteena oli tasa-arvo. Ja nyt sinusta tätä tasa-arvo pitäisi solveltaa miten se sattuu sopimaan sinun itsekäisiin tavoitteesiin? Luopumalla osasta omaisuudesta pystyt olemaan enemmän irrallinen miehestä, säästämään, jne, mutta et ole valmis ottamaan sitä todellista vastuuta?

Sori, minä pienipalkkainen olen paremmin koulutettu kuin mieheni. En ole valmis luopumaan mistään omaisuudesta. En vaan voi sietää, että mieheni isompipalkkaisena kerryttää omaa omaisuutta vaikka kaikki muu menee tasan.

ap

Niinhän se on ihan yleisestikin, että paremmin tienaavilla ihmisillä on enemmän mahdollisuuksia kerryttää omaisuuttaan kuin vähemmän tienaavilla. Miksi parisuhde tätä muuttaisi? Yhdessä asuessa pitää elintaso mitoittaa pienempituloisen mukaan. Ja on ihan itsestään selvää, että jos esimerkiksi asunnon omistussuhteet ovat 50/50, niin asunnon kulutkin hoidetaan samassa suhteessa. Puolikas asunto on kuitenkin molemmille ihan omaa omaisuutta - ei sitä tarvitse eikä kuulu muiden hoitaa. Tuleehan se myynnistä saatu rahakin puoliksi. Meillä on miehen kanssa ihan omat ja erilliset asuntolainat eikä kumpikaan sekaannu siihen, miten toinen omansa kanssa menettelee, tietenkään.

Toki parisuhteessa odotan vastavuoroista lojaaliutta. Jeesataan toinen toistaan, jos vaikka tulee sairautta tai työttömyyttä. Elatusvelvollisuus on, ja se tarkoittaa sitä, että vastamäessä autetaan ja pidetään huolta siitä, että molemmilla on niin hyvä peruselintaso kuin mahdollista, mutta mihinkään toisen omaisuuden kerryttämismahdollisuuteen en näe sen velvoittavan. Jos lapsia on, odotan, että hyvätuloinen panostaa heihin tulojensa mukaan, koska haluaa hyvää omille lapsilleen. Perusminimi hoidetaan yhdessä, mutta parempituloinen voi sitten lapsille tarjota kalliimpiakin harrastuksia ja välineitä. Ja vanhempainvapaiden aiheuttamat tulonmenetykset ja eläkkeet kuuluu yhdessä hoitaa, kun yhteisistä lapsista on kyse.

Lisään vielä, että jos parisuhteen varakkaampi osapuoli esimerkiksi haluaa asua loistolukaalissa, johon pienempituloisella ei olisi varaa, silloin varakkaampi tietysti maksaa asunnosta enemmän (ja omistaa asunnosta suurimman osan). 50/50-jako on reilu vain, jos se eläminen on suunniteltu ja mitoitettu sen huonompituloisen mukaan. Luksusta haluava maksaa itse luksuksensa.

Edellinen

Meillä omille tileille tulee palkat, ja sinne jätetään sen verran, mitä lainojen maksuihin menee. Miehellä on huomattavasti isompi palkka, ja hänen tililtään menee talolaina. Loput yhteiselle tilille, josta maksetaan kaikki muut menot, oli ne sitten omia harrastusmenoja tai ruokaa. Tämä toimii, kumpikin on tyytyväisiä.

Jäätävää huomata, että mulla on ystävien / suvun kesken lämpimämpi jakamisen ja toisesta huolehtimisen kulttuuri, kuin monella avioparilla.

Meillä kaikki rahat yhteisellä tilillä ja yhteisiä. Suhteen alussa mä tienasin enemmän, nyt taas mies. Ei ole rahankäytöstä ollut yhtään riitaa. Toimii meillä!

Meillä yhteiset menot maksetaan suhteessa tuloihin. Tällä hetkellä 30% nettotuloista siirretään yhteiselle tilille yhteisten menojen maksamiseen ja loput jää omaan käyttöön. Mieheni tienaa n. 2 kertaa enemmän kuin minä, mutta minun aloitteestani johtuen olemme pitäneet omat tilit sekä yhteinen tili on avattu yhteisiä menoja varten. Seurasin lapsuuden kodissani vanhempieni riitelyä yhteisten tilin käytöstä, joten totesin, että pidän oman tilini, ettei kukaan pääse mäkättämään rahan käytöstä. En tosin ole mikään tuhlari, vaan päinvastoin venytän joka pennin soikeaksi, mutta siltikin koen, että tämä on oikein.

Laissa on sääntöjä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hankala tilanne, koska tuloero parin välillä on noin suuri. On selvää, että naisen noinkin pitkä poissaolojakso töistä on vaikuttanut palkkakehitykseen, mutta millään ilveellä se ei olisi lähellekään miehen palkkaa ilman poissaoloakaan. Ja joku voisi myös tarttua siihen että onkohan ollut ihan pakko olla poissa noin pitkään.

Yksi asia mikä näissä keskusteluissa aina pistää silmään on väite että "avioliittoon kuuluu asia x", eli tässä tapauksessa yhteiset rahat. Ei avioliittoon ikävä kyllä kuulu mitään muuta kuin sellaiset asiat mistä on yhdessä sovittu. Ei ole olemassa mitään avioliiton pyhää määritelmää, jota pitäisi noudattaa. On vain kummankin vapaa tahto ja yhdessä sovitut asiat.

Itseäni kyllä nolottaisi aivan helvetisti kärkkyä toisen ihmisen rahoja, mutta kukin tyylillään...

Ei pidä solmia avioliittoa, jos ei aio noudattaa avioliittolain sääntöjä. Paras olla avoliitossa omilla säännöillä.

Suomen avioliittolaki sanoo, että kummankin on otettava osaa perheen talouteen KYKYNSÄ MUKAAN. TÄstä johtuu se, että perheneuvojat suosittelevat yhteisten menojen jakoa tulojen suhteessa.

Avioliiton aikana kummankin puolison tulee kykynsä mukaan ottaa osaa perheen yhteiseen talouteen ja puolisoiden elatukseen. Tarvittaessa voidaan myös avioliiton aikana vahvistaa, että toisen puolisoista on maksettava toiselle elatusapua. Elatusavun määrä ja sen maksutapa voidaan vahvistaa joko sopimuksella tai tuomioistuimen päätöksellä.

Mutta avioliittolaki ei sano että avioliitossa ei voi olla erilliset taloudet tai että pitää olla yhteinen tili jonne kaikki tulot menevät. Ihan lain kirjaimen mukaan mennään silloinkin jos on "minun talous, sinun talous ja yhteinen talous." Yhteisessä taloudessa pitää erottaa vielä negatiivinen kassavirta ja kulut. Esimerkiksi lainojen lyhennykset eivät ole kulua. Jos omaisuuden omistus on 50%/50% niin myös niistä aiheutuvat kulut, tuotot ja maksut tulee jakaa omistussuhteen mukaan. Sitten on ne yhteiset menot kuten perheen ruoka (varsinkin jos on lapsia) sähkönkäyttö, vedenkäyttö yms. joiden jakamisen suhteen voidaan soveltaa tuota "tulojen mukaan suhteessa". Eli käytännössä jos päätetään että 50%/50% menee esim asumisen kustannukset, pienempituloinen määrittää sen tason minkä voi hyväksyä. Jos se ei parempi tuloista tyydytä, niin sitten mietitään joko omaisuuden omistussuhdetta, tai isompituloinen itse oma-aloitteisesti auttaa.

https://oikeus.fi/fi/index/esitteet/avioliittolaki/puolisoidenomaisuude…

Avioliittolaki:

Esimerkki 2: Pitkäaikainen avioliitto - avioehtosopimus. Antti ja Raija tuomitaan avioeroon avioliiton kestettyä 16 vuotta. Puolisoilla on avioliitosta 14 ja 12 vuoden ikäiset lapset. Antin kuukausitulot ovat 4000 euroa kuukaudessa, Raijan 2000 euroa. Raija on ollut kotona kymmenen vuotta ja tänä aikana hoitanut kotia ja lapsia. Puolisoiden ainoan omaisuuden muodostaa Antin nimissä oleva 400 000 euron arvoinen osakehuoneisto, puolisoilla ei ole velkoja.

Antin ja Raijan tekemän avioehtosopimuksen mukaan kummallakaan ei ole avio-oikeutta toistensa omaisuuteen, joten omaisuutta jaettaessa Antti tulisi säilyttämään nimissään olevan osakehuoneiston eikä Raija saisi lainkaan omaisuutta.

Osituksen sovittelua koskevien sääntöjen mukaan avioehtosopimuksen määräykset voidaan jättää huomiotta ja jakaa omaisuus (400 000 euroa) tasan puolisoiden kesken, koska avioehtosopimuksen noudattaminen johtaisi kohtuuttomaan lopputulokseen, kun otetaan huomioon avioliiton kestoaika, puolisoiden taloudellinen asema sekä Raijan toiminta yhteisen talouden hyväksi. Tällöin kumpikin tulee saamaan omaisuutta 200 000 euron arvosta.

Vaimolla ja itsellä omat tilit, mutta käytännössä rahat ovat yhteiset. Se maksaa jolla on rahaa eikä kumpikaan stressaa rahasta, kaikki on yhteistä. Yhdessä oltu 26 vuotta. Näihin vuosiin mahtuu tulojen vaihteluja, välillä toinen on tienannut huomattavastikin enemmän kuin toinen. Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo :)

Me maksetaan yhteiselle tilille 30% nettotuloistamme. Se tarkoittaa noin 1300€ yhteensä. Siitä maksamme asumiskuluja, perheen menoja ym yhteisiä juttuja.

Kyseessä uusperhe, ja summasta maksetaan myös kuuden lapsen kuluja, oli ne sitten minun sinun vai yhteisen lapsen kuluja.

Poislukien harrastusmaksut jotka kahdella lapsella nousee vuositasolla aika isoksi, jotka sitten maksetaan biologisten vanhempien kesken puoliksi.

Emme riitele rahasta, enkä muista että olisi riidelty kertaakaan 7 vuoden aikana.

Tasa-arvon aikana menot 50-50 tietenkin. Tasa-arvosta ei voi poimia itselleen vain niitä itseä hyödyttäviä asioita vaan tasa-arvossa tulee mukana hyvät ja huonot puolensa. Mikäli nainen haluaa miehen tiskaavan niin nainen puolestaan vaihtaa sitten autoon renkaat. Mies voi tehdä ylimääräisillä rahoillaan mitä tahtoo. Toivottavasti sijoittaa ne järkevästi pahan päivän varalle ja jos ei pahaa päivää tule niin rahat jäävät aikoinaan lapsille. Mies voi myös halutessaan käyttää rahoja teidän parisuhteeseen mikäli haluaa panostaa siihen. Mikäli haluat miehen maksavan enemmän ja itsellesi enemmän ylimääräistä rahaa niin siirtäkää asunto miehen nimiin.

Vierailija kirjoitti:

Absurdia, en antaisi penniäkään. Tasa-arvoa on se, että kulut jaetaan 50 % / 50 % oli tulot sitten mitä tahansa.

Yhteinen tili = EI IKINÄ!

Tuolla asenteella ei kannata lähteä perhettä perustamaan. Siinä kun on kyse YHTEISÖSTÄ, ei yksilöstä.

Minä olen hoitovapaalla, tulot tukien ja keikkatyöpalkkojen kanssa ~800 -1000€/kk netto. Miehellä nettopalkka n. ~1800€/kk.

Itsestäänselvyys, että mies maksaa isoimmat laskut, minä taas ruoat ja lapsen vaatteet, kengät ja muut tarvikkeet.

Ja mies kysyy aina kuukauden laskut maksettuaan, että siirtääkö minulle rahaa vai pärjäänkö.

Jos isoilla tuloeroilla toinen vain kiusan vuoksi vaatii 50-50 maksua laskuista ja muista kuluista niin, että toinen laskee lopulta senttejä toisen saadessa satoja euroja säästöön, niin mitä järkeä koko suhteessa ja yhteistaloudessa enää on?

Tuossa asetelmassa pienempituloinen pääsisi halvemmalla yksin asuessa.

Yksinkertainen asia kirjoitti:

Tasa-arvon aikana menot 50-50 tietenkin. Tasa-arvosta ei voi poimia itselleen vain niitä itseä hyödyttäviä asioita vaan tasa-arvossa tulee mukana hyvät ja huonot puolensa. Mikäli nainen haluaa miehen tiskaavan niin nainen puolestaan vaihtaa sitten autoon renkaat. Mies voi tehdä ylimääräisillä rahoillaan mitä tahtoo. Toivottavasti sijoittaa ne järkevästi pahan päivän varalle ja jos ei pahaa päivää tule niin rahat jäävät aikoinaan lapsille. Mies voi myös halutessaan käyttää rahoja teidän parisuhteeseen mikäli haluaa panostaa siihen. Mikäli haluat miehen maksavan enemmän ja itsellesi enemmän ylimääräistä rahaa niin siirtäkää asunto miehen nimiin.

Tiskauksen vaihtaminen auton renkaiden vaihtamiseen olisi kyllä hyvä diili. Puolen vuoden tiskaukset hoituisi sillä, että varaisi netistä renkaiden vaihtoajan, menisi sovittuun aikaan paikalle, joisi kahvia ja maksaisi lystistä muutaman kympin. Pestyt renkaat laitetaan pestyinä takakonttiin.

Vierailija kirjoitti:

Meillä aika samat tulot. Mies maksaa laskut ja isommat menot. Minä muutaman oman laskun ja ostan yleensä ruuat. En ymmärrä ajatusta että perheessä on kahden eri tulotason ihmisiä.

Meillä sama.

Mies maksaa suurimman osan kuluista.

Itse maksan lapsista aiheutuvat kulut.

Yksinkertainen asia kirjoitti:

Tasa-arvon aikana menot 50-50 tietenkin. Tasa-arvosta ei voi poimia itselleen vain niitä itseä hyödyttäviä asioita vaan tasa-arvossa tulee mukana hyvät ja huonot puolensa. Mikäli nainen haluaa miehen tiskaavan niin nainen puolestaan vaihtaa sitten autoon renkaat. Mies voi tehdä ylimääräisillä rahoillaan mitä tahtoo. Toivottavasti sijoittaa ne järkevästi pahan päivän varalle ja jos ei pahaa päivää tule niin rahat jäävät aikoinaan lapsille. Mies voi myös halutessaan käyttää rahoja teidän parisuhteeseen mikäli haluaa panostaa siihen. Mikäli haluat miehen maksavan enemmän ja itsellesi enemmän ylimääräistä rahaa niin siirtäkää asunto miehen nimiin.

Tämä otetaan aina esimerkiksi, "kun mies leikkaa ruohon niin..." Tiskaaminen esim. on jotain mikä tapahtuu joka päivä. Auton renkaiden vaihto pari kertaa vuodessa.

Ja mitä jos toinen on kitkutellut vuosia lähes nollapalkalla perustaen yritystä? Ja yhtäkkiä yritys ottaa tulta ja tulot ovat miljoonissa? Se nyt yhtäkkiä köyhempi jääkööt siihen pikkupalkkaelämäänsä yksin, jos kerran mennään 50/50.

Vierailija kirjoitti:

Yksinkertainen asia kirjoitti:

Tasa-arvon aikana menot 50-50 tietenkin. Tasa-arvosta ei voi poimia itselleen vain niitä itseä hyödyttäviä asioita vaan tasa-arvossa tulee mukana hyvät ja huonot puolensa. Mikäli nainen haluaa miehen tiskaavan niin nainen puolestaan vaihtaa sitten autoon renkaat. Mies voi tehdä ylimääräisillä rahoillaan mitä tahtoo. Toivottavasti sijoittaa ne järkevästi pahan päivän varalle ja jos ei pahaa päivää tule niin rahat jäävät aikoinaan lapsille. Mies voi myös halutessaan käyttää rahoja teidän parisuhteeseen mikäli haluaa panostaa siihen. Mikäli haluat miehen maksavan enemmän ja itsellesi enemmän ylimääräistä rahaa niin siirtäkää asunto miehen nimiin.

Tämä otetaan aina esimerkiksi, "kun mies leikkaa ruohon niin..." Tiskaaminen esim. on jotain mikä tapahtuu joka päivä. Auton renkaiden vaihto pari kertaa vuodessa.

Ja mitä jos toinen on kitkutellut vuosia lähes nollapalkalla perustaen yritystä? Ja yhtäkkiä yritys ottaa tulta ja tulot ovat miljoonissa? Se nyt yhtäkkiä köyhempi jääkööt siihen pikkupalkkaelämäänsä yksin, jos kerran mennään 50/50.

Nåinpä. Meillä mies vaihdattaa auton renkaat liikkeessä, ruohikkoa ei ole ja lamput vaihtaa kyllä mies, aika harovin sitä tarttee tehdä. Meillä myös varallisuus vaihtelee. Mä sain perinnön, mies ei. Mies maksoi edellisestä asunnosta lainat, mä taloyhtiön remontit. Nyt kun ostettiin uusi, mun perintörahat käytettiin pääasiassa tähän. Meillä on omat tilit, mutta koskaan ei ole käytetty aikaa sen laskemiseen, kuka tienaa mitäkin ja maksaa mitäkin. Miehellä on kalliimmat harrastukset ja auto on miehe. Mulla oli oma auto, mutta möin pois kun muutettiin niin lähelle mun työpaikkaa, että on vain 10 minuutin kävelymatka ja rautatieasemalle sama, joten ei ollut enää käyttöä toiselle. Mä annoin käsirahaa miehe autoon ja homma toimii vuorotellen. Ei me ajatella yhtään, missä suhteessa jaetaan. Tällä hetkellä tulot on niin, että nettona mies saa n. 500 enemmän. Se menee helposti hänellä harrastuksiin. Lainat menee yhteiseltä tililtä, johon kumpikin laittaa tilanteen ja varojensa mukaan, eikä lasketa kuka laittaa mitäkin. Ruuat menee toiselta yhteiseltä ja sama homma. Kummallakin on vielä oma pahan päivän jemma, joka on sitä varten, jos toinen kupsahtaa niin on mistä käyttää akuutteihin laskuihin.