Miehelle nettona 4500 e/kk, mulle 1800 e/kk: miten jakaisitte?

Miehen tehtävä on tietysti tienata (pysyä pois kotoa mahd. paljon) ja naisen nauttia sekä shoppailla. Hyvin toimii näin!

Johan elämä on vaikeaa.

Meillä on ollut vaimoni kanssa nyt isot tuloerot vaimon työttömyyden takia. Aiemmin maksettiin yhteiselle "ruokatilille" suunnilleen palkkojen suhteessa kuukausittain sovittu summa, mutta nyt maksua muutettiin niin, että maksan itse enemmän kuin mitä tuolla tavalla laskettuna olisi maksettavaksi tullut (vaimolle olisi jäänyt aika vähän rahaa).

Itsellä ei lapsiperheen arjessa omia harrastuksia oikein ole, joten se minun palkasta yli jäävä raha laitetaan sitten säästöön/sijoituksiin tai tehdään tarvittavia hankintoja jos tuolla "ruokatilillä" ei ole riittävästi rahaa.

Vierailija kirjoitti:

Meillä käteenjäävät palkat on suhteessa 73/37 prosenttia. Samassa suhteessa menee rahaa yhteiselle tilille, josta maksetaan kaikki yhteisen huushollin pitoon liittyvät kulut. Lopuilla kumpikin tekee mitä haluaa.

Siis tietenkin 63 ja 37 prosenttia 😀. Ihme, ettei kukaan ehtinyt vielä tähän tarttua.

T. 63/37-perheessä elävä

Nää on taas näitä outoja hedonisteja. Perheessä on Luutatyttö Tuhkimo ja se syntyjään rikas prinssi ( joku diktaattori ). Toinen asuu lasten kanssa Kylmässä piharakennuksessa ja mies talossa ja syö herkkuja.  Älkää nyt noitten kanssa vääntäkö lisää enää lapsia. Avioliitossa joutuu lain mukaan elättämään toista osapuolta  samalla elintasolla.on ollut näitä myös Helsingin Raastuvanoikeudessa ratkottavana.  Ikuisesti jäi mieleen eräs isäntä, joka nousi ylös ja puolustaui suureen ääneen: Kyllä minä ain olen ne SAUNAMAKSUT  maksanut. Heillä oli pienet kaksoset ja koululainen, työsuhdeasunto Töölössä.

Vierailija kirjoitti:

Eli miehelle jää palkasta käteen 4500 e/kk ja mulle 1800 e/kk. Meillä oma asunto, auto ja useampi lapsi.

Miten jakaisitte perheen menot, jos kuukausittaiset menot on 3000 e/kk ja loput jää yli?

Nyt molemmat maksetaan 1500 e/kk yhteiselle tilille, mutta musta se ei ole reilua. Itse kannattaisin esim. sitä, että molemmilta 70-80 % tuloista yhteiselle tilille ja loput omaan säästöön/sijoituksiin/menoihin.

Siten, että kulut puoliksi ja loput ovat kummankin omaa rahaa, jolla voi tehdä mitä ikinä sielu sietää. Miten muuten? Kuvitteletko tosiaan, että sinun pitäisi saada puolisosi rahoista osasi? Mene kuule itse opiskelemaan/töihin ja tienaa itse ripsihuolto-, merkkivaate- ja kampaajarahasi. Se on minun neuvoni.

Palkkatasot on suhteellisen julkisesti tiedossa, eli kun lähtee opiskelemaan jotain alaa, voinee vaivautua tarkistamaan palkkatason valmistuneilla. Ihmettelen ihmisiä, jotka valittavat pienestä palkastaan. Se kertoo vain omasta tyhmyydestä. Itse olen hyvätuloinen nainen ja hyvätuloinen, itsenäinen ja omillani toimeen tuleva juuri siksi, että päätin jo nuorena, että minä tulen pärjäämään ihan omin rahoin. Ja näin on. Eikä ole tullut kuin Manulle illallinen! Olen opiskellut työnohessa, tehnyt aikoinani pienipalkkaista työtä opintojen ohessa jne. Mutta päämäärä oli selvä. Tämä kahden lapsen yksihuoltajana.

On ollut hienoa, että kumppanini olen voinut valita puhtaasti rakkaudesta, en rahan ja ylläpidon toiveessa. Surettaa miehet, jotka joutuvat elättejä elättämään. Tosin, jokainen valitsee osansa itse.

Vierailija kirjoitti:

Siis omistukset on 50/50 enkä niitä mihinkään vaihda.

Lähinnä nyt ottaa päähän se, että miehelle jää säästöön rahaa ja mulla menee melkein kaikki elämiseen. Mun mielestä naimisissa oleva ihminen ei voi käyttäytyä niin.

Haluaisin kuulla, kuinka moni pitäisi reiluna sitä, että molemmilla menisi palkasta suurin osa yhteiselle tilille? Mun mielestä ei ole reilua että toinen saa muhkean osuuden säästöön, kun pienempipalkkaiselta kaikki menee elämiseen.

ap

Tuo ongelma on poistettavissa sillä, että miehesi siirtyy sellaiseen työhön että jatkossa teidän kummankin nettotulot on alle 2000 euroa kuussa. Silloin sinun ei enää tarvitse kadehtia toisen palkkaa kun kummallekaan ei jää säästöön pennin jeniä.

Tasa-arvoa ja reiluuttahan sä halusit?

Minusta on reilua että molemmat maksavat saman verran euroina yhteiselle tilille. Miksi tässä tapauksessa miehen pitäisi maksaa enemmän? Mies on ansainnut tulonsa ja mikäli naista hänen isompi palkkansa jotenkin ärsyttää niin hän voi myös itse lähteä jatkokouluttautumaan ja/tai etsimään parempi palkkaisempaa uutta työpaikkaa. En alkaisi maksamaan itse enempää.

Naiset taitavat olla tylympiä toisilleen raha-asioissa. Minulle on oluit itsestään selvä, että meillä vaimon kanssa on sama elintaso, vaikka minulle jää käteen 2,5 kertaa vaimon palkka.

Tämähän on toimii niin kauan ja on autuasta ja ihanaa kun toisella alkaa jokin hiertämään. Iso peukku teille, jos tämä teillä toimii. Raha on asia josta mielestäni pitää aina keskustella ja sopia pelisäännöt. Itse kannatan vaikka naimisissa olisikin niin omia rahoja. Yhteiset menot sitten puoliksi. 

Mikä on erilaisten tulojen tausta? Johtuuko tuloero täysin sellaisista asioista, jotka olivat olemassa jo ennen lapsia, vai onko tässä jaettu perhevapaat ja lastenhoitovastuu epätasaisesti niin, että pienemmät tulot ovat osittain tai kokonaan tulota siitä?

Kuka maksaa lasten kulut, noudattaako lasten elämä isän vai äidin elintasoa? Jos lapsi tarvitsee kalliin harrastusvälineen, meneekö homma niin, että isukki ostaa kosauttaa sen seuraavan kuun kolmen tonnin ylijäämästään, vai pitääkö äidin säästää kolmesatasistaan?

Vierailija kirjoitti:

Tämähän on toimii niin kauan ja on autuasta ja ihanaa kun toisella alkaa jokin hiertämään. Iso peukku teille, jos tämä teillä toimii. Raha on asia josta mielestäni pitää aina keskustella ja sopia pelisäännöt. Itse kannatan vaikka naimisissa olisikin niin omia rahoja. Yhteiset menot sitten puoliksi. 

Tarkennuksena vielä; eli se että perhe on yksikkö ja kaikki on yhteistä riippumatta tuloista..

Siis mitä ihmettä? Sen kun pistätte yhteiseen säästöön mitä jää yli. Samassa veneessähän sitä ollaan vai käsitinkö väärin että olette vain kämppiksiä? Täällä Suomessa todella kummallisia ajatusketjuja liikkuu joillain ihmisillä. Mitä sitten jos mies tienaa enemmän? Mies nyt yleensä ollut se pääelättäjä ihan perinteisestikkin, kiva jos sinäkin tuot rahaa pöytään. En oikein ymmärrä miksi sitä pitäisi lähteä jakamaan sen kummemmin?

Meillä sama tilanne.

Mies maksaa kaikki autokulut ja vakuutukset sekä suurimmat ruokalaskut, sähkön ja netin, useimmiten ravintolat ym.

Minä maksan vastikkeen, lehden, pienempiä kauppalaskuja, melkein kaikki lasten vaatteet ym ja suurimman osan lasten harrastuksista.

Muuten maksaa jompi kumpi, miten milloinkim.

Omat tilit ja hyvin sujuu näin ajatuksella että yhteiseen hyvään menee kaikki.

Vierailija kirjoitti:

Minusta on reilua että molemmat maksavat saman verran euroina yhteiselle tilille. Miksi tässä tapauksessa miehen pitäisi maksaa enemmän? Mies on ansainnut tulonsa ja mikäli naista hänen isompi palkkansa jotenkin ärsyttää niin hän voi myös itse lähteä jatkokouluttautumaan ja/tai etsimään parempi palkkaisempaa uutta työpaikkaa. En alkaisi maksamaan itse enempää.

Myös kotityöt ja lasten asioiden hoitaminen pitää mennä täysin tasan. En minäkään käyttäisi vapaa-aikaani siihen, että teen toiselle kuuluvia hommia.

Tämäpä juuri. Mies voi pitää isomman palkkansa hyödyt itsellään JOS on ollut yhtä paljon perhevapailla kuin vaimo, on vienyt ja hakenut aina lapsia yhtä paljon, hoitanut ja hoitaa lapsia täysin tasaveroisesti sekä käy kaupassa, laittaa ruokaa, auttaa läksyissä, siivoaa, ostaa lapsille vaatteita ja kenkiä ja huolehtii kodin logistiikasta täysin tasaveroisesti vaimonsa kanssa.

Jos taas vaimo on huolehtinut ja huolehtii pääosin edellä mainituista asioista, kuuluu miehen paremman palkan hyödyt jakaa vaimon kanssa. Nuo yllä kuvatut lapsiperheen työt ovat nimittäin aivan yhtä lailla miehen töitä ja miehen vastuulla, ja mies hyötyy ja käyttää hyväksi vaimoaan, jollei itse niitä hoida koko oman osuutensa verran.

En ymmärrä tuota erillistä rahataloutta perheen sisällä. Yritystoiminnan rahat olisi sitten erikseen jos sellaista harrastelee.

Meillä vaimo hoitaa kaiken, vakuutukset, sähköt, lainat, kiinteistöverot, vesimaksut, ja mitä lieneekään. Rahat hän ottaa joko omalta tai minun tililtä. Tulojemme suhde on jotakuinkin samanlainen kuin kysyjällä, ei kuitenkaan noin suuria summia kerry kummallekaan. Hänellä on kaupallinen koulutus joten hallitsee tuon kirjanpitopuolen. milloin minä käyn kaupassa maksan ruokaostokset omalla kortilla, silloinkin tosin höylään rinnakkais s-korttia. Bonukset tulee koko perheen hyödyksi.

Näin on toimittu jo vuosikymmeniä, eikä ole ollut ongelmia. En edes ole seurannut tilien saldoja mitä mistäkin tililtä menee. Eipä minulla taida olla näkyvyyttäkään hänen tileille, ei ole ollut tarvetta. Ehkä olen vähän sinisilmäinen, mutta hyvin on mennyt. Kannattaa pysyä väleissä....

Mitä siitä stressaamaan koska kaikki hankinnat tulee kuitenkin yhteiseksi. Joku iso hankinta kuten auto rasittaa/hyödyttää molempia ja on neuvoteltava milloin se hankitaan ja onko varaa.

Siksipä kannattaakin avioitua suht samatuloisen kanssa (hyvätuloisen tietty) eli se avioliittokin suunnitellaan sieltä peruskoulun ekaluokalta lähtien, opiskellaan tehokkaasti ja mennään yhtä fiksun kanssa naimisiin.

Ei tule ongelmia. No toki pitää olla samanlainen elämänkatsomus ja arvot muutenkin. Esimerkiksi, että lapsia hankintaan vasta kun on omistusasunto, auto, kesämökki, varma työpaikka jne.

Kannattaa jakaa ahkerasti...

Meillä kaikki rahat on yhteisiä, huolimatta siitä et ite tienaan minityökkäriä ja mies hyvää palkkaa hyvällä alalla. En ymmärrä miten tuo asia voisi olla edes toisin O_o

Meillä oli exn kanssa tuollainen tuloero, yksi yhteinen tili, joka lopetettiin kun oltiin oltu erossa 10kk.

Oltiin oltu yhdessä nuorista asti ja elätettiin vuorotellen toisiamme opiskeluaikana.

Me oltiin perhe, eikä suunniteltu eroavamme. Eri asia, jos toisella olisi ollut jos jotain ennestään tai perinyt, niistä olisi voinut tehdä sopimuksen, että jäävät sille joka ne on liittoon tuonut.